Lue keskustelun säännöt.
Miksi et ole mustasukkainen?
02.12.2019 |
Syitä miksi et ole mustasukkainen. Voitko elää parisuhteessa ilman tuota ikävää vaivaa? Tuntuuko parisuhde kaverisuhteelta jos ei yhtään ole mustasukkaisuutta? Tälläisiä mietin.
Kommentit (172)
En tiedä. Nuorempana olin kyllä. Tänä päivänä voin sanoa että en ole oikeestaan ollenkaan.Jotenkin se vaan tuntuu energian tuhlaukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole. Luotan häneen ja jos hän sitten paljastuukin ja löytyy toisen miehen seurasta niin silloin hän ei ikinä ollutkaan luottamuksen arvoinen, eikä minua enää ansaitse. Ainoa tapa katuvan saada luottamukseni takaisin on uhrata toinen käsistään ja leikata se irti, koska itsekin mieluummin leikkaisin käteni irti kuin pettäisin.
Onko sulla jotain väkivaltafantasioita vai mitä ihmeen höpinää tuo käden irti leikkaaminen on? Jotain huumoria jota en ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat?
Väitän olevani parempi kumppani kuin toista kontrolloiva. Mutta lähinnä koen että minulla on parempi itsetunto kuin niillä jotka kokevat (muuta kuin hyvin ohimenevää) mustasukkaisuutta. Olisi kurjaa joutua pelkäämään suhteensa puolesta tai kokemaan olevansa jotenkin ohitettavissa. En koe olevani parempi ihminen kuin sellainen jolla on huono itsetunto.
Huoh, joillekin joutuu aina vääntämään rautalangasta. Mustasukkaisuus ei automaattisesti ole toisen kontrollointia, sitä voi tuntea hiljaa mielessään. Se on tervettä silloin, kun se on ohimenevää eikä kontrolloi sinua tai ihmissuhdetta. Miksi vedät(te) ääripäähän tämänkin keskustelun? Mustasukkaisuus voi olla toisen kontrollointia, mutta silloin se onkin epäterveellistä mustasukkaisuutta ja en ainakaan toistaiseksi ole nähnyt yhdenkään keskustelussa väittävän, että se olisi hyvä asia?!
Mitä hittoa sinä keuhkoat? Jos sinä vaivautuisit lukemaan viestini, huomaisit että erottelin kontrolloinnin niistä joilla on vain heikko itsetunto ja kokevat siksi (muuta kuin ohimenevää) mustasukkaisuutta. Taitaa mennä sinulla aika tunteisiin?
Joo, kyllä menee tunteisiin typerät kommentit ja vielä enemmän surkea ja epäselvä tapa ilmaista asia. Luin kommenttisi uudestaan ja alussa kerroit vain, että koet olevasi parempi kuin toista kontrolloiva kumppani. Tuo vastauksesi oli vastauksena kysymykseen "koetko olevasi parempi kuin mustasukkainen ihminen" ja täten on vastauksesi helppo tulkita niin, että sinulle mustasukkainen ihminen = automaattisesti toista kontrolloiva. Kirjoita ensi kerralla selkeämmin, niin ei tarvitse toisten ihmetellä mitä tarkoitat.
Itsetunto kunnossa. Mieheni on ihan vapaasta tahdosta kanssani. Jos haluaa vaihtaa, niin sitten vaihtaa. Ei ole miehenikään mustis. Juuri olin lomareissussa sekaporukan kanssa ja mies lasten kanssa kotona. Sama kävisi toisin päin. Tämä herätti hämmennystä ystävässäni, ei kuulemma ole tavanomaista.
En myöskään ymmärrä, että vertaillaan itseä muihin naisiin ja "lohduttaudutaan" sillä, että joku muu on "rumempi" eli ei niin paljon syytä mustasukkaisuuteen. En ole itse "kedon kaunein kukka", joten saisin koko ajan olla mustasukkainen. Mieheni työpaikalla on nimittäin useampi kaunis ja älykäs nainen.
Mä en ole. Kauan sitten hukkasin itseni toisen takia, kun taas sain itseni ns. Takaisin, niin päätin ettei kukaan toinen ihminen ole enää sen arvoinen, että ajaisin itseni hulluksi. Se kuka on pettääkseen tekee sen oli toinen mustasukkainen tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat?
En, koen olevani vapaampi kuin nuorempana, kun vielä koin mustasukkaisuutta.
Okei, kiva kuulla. Tosi usein törmää sellaisiin keskusteluihin, joissa ihmiset mollaavat mustasukkaisuutta ja se automaattisesti nähdään jotenkin sekopäisten, toisia kontrolloivien ihmisten juttuna. Mustasukkaisuuden taustalla kun voi olla niin monta ymmärrettävääkin syytä. Moni mustasukkaisuutta kokeva tuntee häpeää mustasukkaisuudestaan ja siitä olisi aina hyvä puhua avoimesti ääneen vaikkapa sitten sen kumppanin kanssa. Asiasta ei tee helpompaa keskustella se suuri häpeä mitä mustasukkaisuuden ympärille monet kommenteillaan luovat. Jos mustasukkaisuus saa sairaita ulottuvuuksia, olisi siitä hyvä keskustella että pääsisi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen sairaanloisen mustasukkainen. En enää ole mustasukkainen ollenkaan. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja lisännyt kokemusten kautta järkeä päähän. Mustasukkaisuus on tunne jolla kiusataan sekä itseään, että kumppania. Ei mitään hyvää koko touhussa.
Mutta kun se on luonnollinen piirre ihmisessä. Jos miehesi kehuu vaikka kaverisi ulkonäköä useaan otteeseen, niin on vähissä ne naiset jotka eivät tuntisi mustasukkaisuuden/kateuden pistoa rinnassaan.
mies51v
Minä olen kylläkin mies.
Njaa. Et ole sitten tavannut rakkauttasi. Toisaalta onhan noita aisureitakin enenevässä määrin:-(
mies51v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen sairaanloisen mustasukkainen. En enää ole mustasukkainen ollenkaan. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja lisännyt kokemusten kautta järkeä päähän. Mustasukkaisuus on tunne jolla kiusataan sekä itseään, että kumppania. Ei mitään hyvää koko touhussa.
Mutta kun se on luonnollinen piirre ihmisessä. Jos miehesi kehuu vaikka kaverisi ulkonäköä useaan otteeseen, niin on vähissä ne naiset jotka eivät tuntisi mustasukkaisuuden/kateuden pistoa rinnassaan.
mies51v
Kuvitteletko ettei me naiset nähdä itse omilla silmillä jos joku toinen nainen on kaunis? Kyllä mielestäni mies voi sanoa että joku on kaunis. Yleensä se on aika itsestään selvää, mutta saatan kyllä itsekkin todeta jostain noin. Tuo olisi epäilyttävää lähinnä silloin jos kehuu kauniiksi jotain henkilöä joka on oikeasti ruma.
Koska luotan mieheeni. Nuorempana olin välillä liiankin mustis, mutta iän myötä kehittynyt ihmisenä sen verran, että osaan suhteuttaa asiat paremmin.
Jos mies pettäisi, niin suhdehan olisi sitten ohi. Se olisi merkki siitä, ettei rakkautta enää ole. Sitten se vaan olisi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen sairaanloisen mustasukkainen. En enää ole mustasukkainen ollenkaan. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja lisännyt kokemusten kautta järkeä päähän. Mustasukkaisuus on tunne jolla kiusataan sekä itseään, että kumppania. Ei mitään hyvää koko touhussa.
Mutta kun se on luonnollinen piirre ihmisessä. Jos miehesi kehuu vaikka kaverisi ulkonäköä useaan otteeseen, niin on vähissä ne naiset jotka eivät tuntisi mustasukkaisuuden/kateuden pistoa rinnassaan.
mies51v
Minä olen kylläkin mies.
Njaa. Et ole sitten tavannut rakkauttasi. Toisaalta onhan noita aisureitakin enenevässä määrin:-(
mies51v
Rakkauttasi? Rakkauksia tulee ja menee. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat?
En, koen olevani vapaampi kuin nuorempana, kun vielä koin mustasukkaisuutta.
Okei, kiva kuulla. Tosi usein törmää sellaisiin keskusteluihin, joissa ihmiset mollaavat mustasukkaisuutta ja se automaattisesti nähdään jotenkin sekopäisten, toisia kontrolloivien ihmisten juttuna. Mustasukkaisuuden taustalla kun voi olla niin monta ymmärrettävääkin syytä. Moni mustasukkaisuutta kokeva tuntee häpeää mustasukkaisuudestaan ja siitä olisi aina hyvä puhua avoimesti ääneen vaikkapa sitten sen kumppanin kanssa. Asiasta ei tee helpompaa keskustella se suuri häpeä mitä mustasukkaisuuden ympärille monet kommenteillaan luovat. Jos mustasukkaisuus saa sairaita ulottuvuuksia, olisi siitä hyvä keskustella että pääsisi eteenpäin.
Olen samaa mieltä, että ehdottomasti parhain tilanne on, jos mustasukkaisuudesta voi puhua jonkun kanssa :) itse kävin pitkään terapiassa, en mustasukkaisuuden vuoksi, mutta myös se ikään kuin suli pois, kun purin muiden ongelmieni taustalla olevia tunteita ja ajatuskudelmia. Itse olen tosiaan tyytyväinen tähän kevyempään olotilaan, mutta ymmärrän myös täysin tässä ketjussa esitetyt kannat, että mustasukkaisuuden kanssa voi myös oppia elämään, ja ratkaisevaa on se, miten sen pohjalta käyttäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni kirjoittaa ettei tunne minkäänlaista mustasukkaisuutta toisesta. Itse erottelisin terveen ja epäterveen mustasukkaisuuden. Epäterve on sitä eleiden, tekemisten ja ajatustenkin kyttäämistä ja kontrollointia. Terve on yksi suhteen liima, eikä siihen välttämättä edes kuulu riitely. Jos suhteessa ei ole tuota ensiksi mainittua, molemmat ovat todella itsenäisiä. Se herkästi syö intiimiyttä, herkkyyttä, uskallusta näyttää toiselle omia huonoja puolia, ja tuen hakemisen halua toisesta vaikeissa tilanteissa. Koska pitää osoittaa itselle ja sille toiselle, että pärjää yksin. Suhde voi jäädä herkemmin pintapuolisemmalle tasolle, koska loppuviimeksi ihminen on niin itsenäinen, ettei suhteen menettäminen aiheuta mitään epävarmuutta.
Tämän keksit ihan omasta päästäsi. Mustasukkaisuudella tai sen puuttumisella ei ole välttämättä mitään yhteyttä parisuhteen osapuolten itsenäisyyden kanssa. Itsenäisyydellä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa että kumpikaan yrittäisi näyttää toiselle pärjäävänsä yksinkin, eikä sen kanssa että suhteessa ei olisi läheisyyttä, haavoittuvuutta ja tukeutumista.
Mustasukkaisuus ei myöskään ole sama asia kuin se, ettei halua menettää suhdetta ja tuntee pahaa oloa jos merkkejä alkaa olla ilmassa.
En ole. Parikymppisenä olin, mutta siihen suhteeseen pettämistä ym kusetusta. Tuo suhde repi minut ihan säpäleiksi. Mutta kun siitä vuosien saatossa toivuin, ei ole enää tarvetta olla kenestäkään mustasukkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat?
En, mutta ihmettelen kyllä miksi kukaan puolustaisi mustasukkaisuutta mitenkään positiivisena asiana. Harmiton ja neutraali voi varmasti olla mutten näe mitään hyvää mitä siitä voisi koitua.
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntoni on kunnossa. Aiemmissa suhteissa, ja nykyisenkin suhteen alkuvaiheilla, tunsin epävarmuutta itsestäni ja siitä ”kelpaanko” toiselle.
En usko että puolisoni pettäisi minua, mutta vaikka pettäisikin niin ei se mustasukkaisuus ja kyttääminen mitään auttaisI.
Ihminen on vapaa tekemään päätöksensä: jos hän haluaa jättää minut niin se on hänen päätöksensä. En tietenkään haluaisi että näin kävisi.
Mustasukkaisuus ei auta mitään? Mustasukkaisuus on tunne, ei teko. Eihän vihaa tai suruakaan voi kieltää tulemasta vain päätöksellä että "ei se auta mitään". Miksi ihmiset uskovat että kaikkien tunteiden pitäisi olla tarpeellisia, jotta niitä "kannattaa tuntea"?
Koska vihdoin löysin miehen, johon voin luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen sairaanloisen mustasukkainen. En enää ole mustasukkainen ollenkaan. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja lisännyt kokemusten kautta järkeä päähän. Mustasukkaisuus on tunne jolla kiusataan sekä itseään, että kumppania. Ei mitään hyvää koko touhussa.
Mutta kun se on luonnollinen piirre ihmisessä. Jos miehesi kehuu vaikka kaverisi ulkonäköä useaan otteeseen, niin on vähissä ne naiset jotka eivät tuntisi mustasukkaisuuden/kateuden pistoa rinnassaan.
mies51v
Minä olen kylläkin mies.
Njaa. Et ole sitten tavannut rakkauttasi. Toisaalta onhan noita aisureitakin enenevässä määrin:-(
mies51v
Sinä et ole oaannut sitoutua tai rakastaa.
Se on kyllä tullut usein esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntoni on kunnossa. Aiemmissa suhteissa, ja nykyisenkin suhteen alkuvaiheilla, tunsin epävarmuutta itsestäni ja siitä ”kelpaanko” toiselle.
En usko että puolisoni pettäisi minua, mutta vaikka pettäisikin niin ei se mustasukkaisuus ja kyttääminen mitään auttaisI.
Ihminen on vapaa tekemään päätöksensä: jos hän haluaa jättää minut niin se on hänen päätöksensä. En tietenkään haluaisi että näin kävisi.Mustasukkaisuus ei auta mitään? Mustasukkaisuus on tunne, ei teko. Eihän vihaa tai suruakaan voi kieltää tulemasta vain päätöksellä että "ei se auta mitään". Miksi ihmiset uskovat että kaikkien tunteiden pitäisi olla tarpeellisia, jotta niitä "kannattaa tuntea"?
Tasapaino.
Vierailija kirjoitti:
En omista toista. Jokainen on vapaa valitsemaan ja aikuinen vastuussa teoistaan.
Mustasukkaisuus on turha tunne terveelle ja tasapainoiselle ihmiselle. Jos jotain ikävää joskus tapahtuu, niin sen synnyttämät negatiiviset tunteet hoidetaan sitten tilanteen mukaan.
Mustasukkaisuus on turha tunne joten päätit ettet en tunne sitä? Vau mikä lahja. Itsekin toivoisin pystyväni samaan. Vihan tunteminen on mielestäni turha ja siksi haluaisin siitä itsekin eroon. Voisitko kertoa tarkemmin millä tavalla pystyt estämään mustasukkaisuuden tunteen? Olisi myös hyvä jos pystyisit omin sanoin kertomaan miltä se mustasukkaisuuden tunne on sinusta tuntunut ennen kuin lakkasit sitä tuntemasta? Oli ilmeisesti todella vahva tunne, koska halusit siitä eroon.
En omista toista. Jokainen on vapaa valitsemaan ja aikuinen vastuussa teoistaan.
Mustasukkaisuus on turha tunne terveelle ja tasapainoiselle ihmiselle. Jos jotain ikävää joskus tapahtuu, niin sen synnyttämät negatiiviset tunteet hoidetaan sitten tilanteen mukaan.