Miksi et ole mustasukkainen?

On aina vähän vaikea vastata siihen, miksi jotain ei ole. Siihen kun ei sinänsä tarvita mitään syytä.

Me olemme yhdessä vapaasta tahdostamme ja rakkaudesta. Niin simppeliä. Emme omista toisiamme mutta kunnioitamme toisiamme ja tiedämme "rajat" - kumpikaan ei halua loukata toista. 

Meillä molemmilla on liikkuvat työtä, paljon työmatkoja, edustusta jne ja jos luottamusta ei olisi työmme ja elämämme olisi yhtä helvettiä. En käsitä ollenkaan miksi mieheni epäilisi minun olevan housut kintuissa kun todellisuudessa teen 12h työpäiviä ja kaadun sänkyyn heti kun ehdin. Yksin. Päinvastoin olen iloinen jos mieheni jaksaa vielä päivän päätteeksi lähteä oluelle työkavereiden kanssa koska ei käy kotioloissa ollenkaan kavereittensa kanssa missään. Jos joku nainen roikkuu hihassa niin aivan sama. Ei mun tarvitse siitä tietää enkä pelkää asemani menetystä, miestäni luultavasti vain inhottaisi moinen:) Kelpaisi kyllä varmasti muillekin

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole mustasukkainen, oletko välttynyt petetyksi tulemiselta tai kumppanin sellaiselta käytökseltä, joka voisi lisätä riskiä? Onko kukaan petetty välttynyt mustasukkaisuudelta ja epäilyksiltä uusissa suhteissaan?

Olen tullut petetyksi ja pettänyt itsekin, mutta en silti ole mustasukkainen. Joskus parisuhteet ei toimi, ja suurin osa ihmisiä on petollisia,

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen sairaanloisen mustasukkainen. En enää ole mustasukkainen ollenkaan. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja lisännyt kokemusten kautta järkeä päähän. Mustasukkaisuus on tunne jolla kiusataan sekä itseään, että kumppania. Ei mitään hyvää koko touhussa.

Mutta kun se on luonnollinen piirre ihmisessä. Jos miehesi kehuu vaikka kaverisi ulkonäköä useaan otteeseen, niin on vähissä ne naiset jotka eivät tuntisi mustasukkaisuuden/kateuden pistoa rinnassaan.

mies51v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te aina olleet tuollaisia vai miten? 

Koska itse olen mustasukkainen ja siitä tunteesta jos jostain haluan eroon. En vaan oikein tiedä mitä enää tekisin etten kyseenalaistaisi omaa asemaani - suhteessa on jo oltu neljä vuotta ja silti mietin ajatteleekohan se jotain eksäänsä tai se kuitenkin haluaa jonkun muun. 

ajattelet/kuvittelet seurustelukumppanisi miettivän muita tai haluavan muita

Eihän se ole itsevarmuutta vaan realismia. Jokainen ajattelee muita ja haluaa muita joskus, olisi naiivia kuvitellakaan ettei näin olisi. Kyse on vain siitä että hyväksyy realiteetit.

Tarkoitin sellaista haluamista ja ajattelemista, jossa halutaan tai suunnitellaan tekoja jonkun toisen saamiseksi. Se, että ajattelee muita, leikittelee ajatuksilla, fantasioi muista, on eri asia. Jokainen meistä miettii välillä, minkähänlaista olisi olla jonkun toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole, en jatkaisi parisuhteessa jossa mustasukkaisuuteen on aihetta.

No jopas. Tämä kommentti kertoo siitä, miten moni näkee mustasukkaisuuden automaattisesti pelkästään negatiivisena tunteena. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin hyvin inhimillinen tunne, jota on tervettäkin tuntea silloin tällöin, terveessä määrin. Jos joku vaikkapa yrittäisi puolisoasi edessäsi, et tuntisi ollenkaan minkään sortin mustasukkaisuutta? Minusta se taas ei ole normaalia. Jos tuollaisessa tilanteessa tuntisit mustasukkaisuutta, lähtisitkö suhteesta heti? Tuollainen tilannehan ei ole suhteen sisäinen eikä kummankaan osapuolen syy. Mustasukkaisuus on tervettä, se ei vaan saa haitata suhdetta tai rajoittaa elämää; jos niin tapahtuu, silloin se on epäterveellistä. 

Jos joku yrittäisi puolisoani, tuntisin sääliä. Ajattelisin, miten pahalta itsestäni tuntuisi, jos olisin sen yrittäjän asemassa.

Niille, jotka sanovat etteivät tunne mustasukkaisuutta siksi, ettei kumppani ole antanut sille syytä.

Ei sen syyn tarvitsekaan tulla kumppanin puolelta välttämättä. Moni kärsii ainakin ajoittain heikosta itsetunnosta ja ainakin omalla kohdallani mustasukkaisuuden tunteet liittyvät nimenomaan omiin ajatuksiin itsestäni, ei pelkoon siitä että kumppanini minua pettäisi tai jättäisi. Jos minulla on siis huonompi päivä tai kausi itseni kanssa mistä tahansa syystä, tunnen mustasukkaisuutta herkemmin. En silti ajattele, että kumppanini menisi ja pettäisi tai jättäisi.

Asiaan monella vaikuttaa varmasti myös aiemmat ihmissuhteet, näin itsellänikin. Minua on aikaisemmin petetty kahdestikin, valehtelisin jos väittäisin ettei se ole jättänyt minkäänlaisia jälkiä minuun. En epäile nykyistä kumppaniani, mutta pääni sisällä joskus pelot nostavat päätään tietyissä tilanteissa jotka muistuttavat menneistä. Ottaa pitkän aikaa että nuo asiat saa kokonaan käsiteltyä niin, etteivät ne nousisi mieleen ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te aina olleet tuollaisia vai miten? 

Koska itse olen mustasukkainen ja siitä tunteesta jos jostain haluan eroon. En vaan oikein tiedä mitä enää tekisin etten kyseenalaistaisi omaa asemaani - suhteessa on jo oltu neljä vuotta ja silti mietin ajatteleekohan se jotain eksäänsä tai se kuitenkin haluaa jonkun muun. 

Kohta kuusikymppisen naisen kokemuksella uskallan kommentoida, että ketjuun on  tullut joko poikkeuksellisen itsevarmojen ihmisten vastauksia tai sitten osa vastaa sen mukaan, millainen haluaisi olla. Eihän näiden totuusperää voi koskaan tietää.

On ihan luonnollista tuntea myös mustasukkaisuutta. Ongelma se on vasta sitten, jos se alkaa hallita ajatuksia, mistä sinun viestisi kertoo eli tulkitsen niin,  että ajattelet/kuvittelet seurustelukumppanisi miettivän muita tai haluavan muita ilman että hän on tehnyt jotain, mikä olisi aiheuttanut mustasukkaisuuden tunteen.   ---

Se nimenomaan hallitsee ajatuksia, päässä pyörii näytelmä jossa ei ole ihan kauheasti hyviä käänteitä. Monessa aihetta sivuavassa kirjoituksessa ja tutkimuksessa sitä kuvataan nimenomaan näytelmänä. Tiedän ihan kamalasti tästä, mutta käytäntöön soveltaminen on pirun vaikeeta. Etenkään kun toiselle ei oikeastaan enää kannata puhua tästä. Enkä tietenkään tahdo häntä tällä rasittaa, hän tietää kyllä mikä on mun ongelmani. 

Hylätyksi tulemisen pelko tulee esiin ihan normaalissa arjessakin. Vaikea olla tulkitsematta asioita. Hän katsoo jotain pitkään - ihan varmaan miettii millaista oli tuolla jonkun entisensä kanssa. Hän viihtyy töissä hyvin - ihan varmaan haluaa suhteen jonkun kivan työkaverin kanssa. Seksiä on vähemmän kuin alkuaikoina - en ole haluttava enää. Itselläni on paha kyllä turhan eloisa mielikuvitus. Ja tiedän että hän oli vahvasti ihastunut eronsa jälkeisessä suhteessa - ihan varmaan se haluaa sen kuitenkin takaisin ja olen sittenkin vain virhe. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te aina olleet tuollaisia vai miten? 

Koska itse olen mustasukkainen ja siitä tunteesta jos jostain haluan eroon. En vaan oikein tiedä mitä enää tekisin etten kyseenalaistaisi omaa asemaani - suhteessa on jo oltu neljä vuotta ja silti mietin ajatteleekohan se jotain eksäänsä tai se kuitenkin haluaa jonkun muun. 

Kohta kuusikymppisen naisen kokemuksella uskallan kommentoida, että ketjuun on  tullut joko poikkeuksellisen itsevarmojen ihmisten vastauksia tai sitten osa vastaa sen mukaan, millainen haluaisi olla. Eihän näiden totuusperää voi koskaan tietää.

On ihan luonnollista tuntea myös mustasukkaisuutta. Ongelma se on vasta sitten, jos se alkaa hallita ajatuksia, mistä sinun viestisi kertoo eli tulkitsen niin,  että ajattelet/kuvittelet seurustelukumppanisi miettivän muita tai haluavan muita ilman että hän on tehnyt jotain, mikä olisi aiheuttanut mustasukkaisuuden tunteen.   ---

Se nimenomaan hallitsee ajatuksia, päässä pyörii näytelmä jossa ei ole ihan kauheasti hyviä käänteitä. Monessa aihetta sivuavassa kirjoituksessa ja tutkimuksessa sitä kuvataan nimenomaan näytelmänä. Tiedän ihan kamalasti tästä, mutta käytäntöön soveltaminen on pirun vaikeeta. Etenkään kun toiselle ei oikeastaan enää kannata puhua tästä. Enkä tietenkään tahdo häntä tällä rasittaa, hän tietää kyllä mikä on mun ongelmani. 

Hylätyksi tulemisen pelko tulee esiin ihan normaalissa arjessakin. Vaikea olla tulkitsematta asioita. Hän katsoo jotain pitkään - ihan varmaan miettii millaista oli tuolla jonkun entisensä kanssa. Hän viihtyy töissä hyvin - ihan varmaan haluaa suhteen jonkun kivan työkaverin kanssa. Seksiä on vähemmän kuin alkuaikoina - en ole haluttava enää. Itselläni on paha kyllä turhan eloisa mielikuvitus. Ja tiedän että hän oli vahvasti ihastunut eronsa jälkeisessä suhteessa - ihan varmaan se haluaa sen kuitenkin takaisin ja olen sittenkin vain virhe. 

Puolisoni on nolannut meidät pari kertaa toimimalla yhtäkkiä omistavasti/mustasukkaisesti julkisella paikalla. Ne tilanteet ovat opettaneet minulle miten lyttäävä energia mustasukkaisuudessa on, ja kykenen vaientamaan järjellä omat orastavat mustasukkaisuuden tunteeni, olen oppinut noiden ikävien tilanteiden myötä hallitsemaan/vaientamaan tuota tunnetta psyykkaamalla itseni kokemaan itseni hyväksi ja rakastetuksi. Vähitellen tunne on vaiennut minussa lähes kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen sairaanloisen mustasukkainen. En enää ole mustasukkainen ollenkaan. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja lisännyt kokemusten kautta järkeä päähän. Mustasukkaisuus on tunne jolla kiusataan sekä itseään, että kumppania. Ei mitään hyvää koko touhussa.

Mutta kun se on luonnollinen piirre ihmisessä. Jos miehesi kehuu vaikka kaverisi ulkonäköä useaan otteeseen, niin on vähissä ne naiset jotka eivät tuntisi mustasukkaisuuden/kateuden pistoa rinnassaan.

mies51v

En tunne mustasukkaisuutta enkä kateutta. Tunnen vain ärtymystä itseäni kohtaan, että olen valinnut idiootin kumppanin, ja hankkiudun eroon sellaisesta. En seurustele idioottien kanssa.

Aiemmassa suhteessa olin mustasukkainen, koska olin sairaalloisen riippuvainen kumppanistani. Tuntui siltä, että en voisi mitenkään enää elää, jos hän jättäisi minut.

En aikaisemmin ollut mustasukkainen, mutta rehellisesti sanottuna ilmeisesti siksi että naiset eivät kiinnittäneet mieheeni juurikaan huomiota. Nyt yhtäkkiä naiset saattavat avoimesti flirttailla miehelleni vaikka itse olen siinä vieressä. Se vähän sattuu etenkin silloin kun mies menee flirttiin mukaan.

En tiedä mitä oikein tapahtui, aikaisemmin mieheni oli todella epäkiinnostava naisten silmissä. Ulkoisesti hän ei ole muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te aina olleet tuollaisia vai miten? 

Koska itse olen mustasukkainen ja siitä tunteesta jos jostain haluan eroon. En vaan oikein tiedä mitä enää tekisin etten kyseenalaistaisi omaa asemaani - suhteessa on jo oltu neljä vuotta ja silti mietin ajatteleekohan se jotain eksäänsä tai se kuitenkin haluaa jonkun muun. 

En ole aina ollut. Ehkä itsetuntoni jotenkin vahvistui.

Minulla oli huonoja suhteita joissa tulin jätetyksi ja hylätyksi. Se oli ihan kamalaa mutta se vahvisti lopulta. Ymmärsin jotenkin vain arvostaa itseäni. Olin jo kokenut pahimman ja selvisin siitä. Nyt tiedän että ei elämäni riipu toisesta ihmisestä. Ei ole järkeä olla mustasukkainen varsinkaan jos ei ole syytä. Rajoista voi kyllä sopia.

Mulla lopputulos on ollut just päinvastainen. Olen tullut petetyksi ja jätetyksi suhteiden alkuaikoina. Jälkimmäisestä en ymmärrä, miksi ei vaan voi erota asiallisesti. Pettämisten ansiosta on kadonnut usko siihen, että yhteisestä rajoista tai sopimuksesta pidettäisiin kiinni. Uudessa suhteessa tämä epävarmuus näkyisi, enkä pidä tuosta piirteestä yhtään. Osa käyttää avoimmuutta mustasukkaisuuden hillinnässä/luottamuksen osoituksena (kännykän voi tarkistaa jos haluaa jne), minusta se ei ratkaise mitään. Pettäjä löytää kyllä keinot. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te aina olleet tuollaisia vai miten? 

Koska itse olen mustasukkainen ja siitä tunteesta jos jostain haluan eroon. En vaan oikein tiedä mitä enää tekisin etten kyseenalaistaisi omaa asemaani - suhteessa on jo oltu neljä vuotta ja silti mietin ajatteleekohan se jotain eksäänsä tai se kuitenkin haluaa jonkun muun. 

ajattelet/kuvittelet seurustelukumppanisi miettivän muita tai haluavan muita

Eihän se ole itsevarmuutta vaan realismia. Jokainen ajattelee muita ja haluaa muita joskus, olisi naiivia kuvitellakaan ettei näin olisi. Kyse on vain siitä että hyväksyy realiteetit.

Tarkoitin sellaista haluamista ja ajattelemista, jossa halutaan tai suunnitellaan tekoja jonkun toisen saamiseksi. Se, että ajattelee muita, leikittelee ajatuksilla, fantasioi muista, on eri asia. Jokainen meistä miettii välillä, minkähänlaista olisi olla jonkun toisen kanssa.

No silloin sun pitää olla mustasukkainen kaikista ihmisistä. Et koskaan voi tietää miten tosissaan ne muita ajattelee tai haluaa. Minä en ole mustasukkainen kenenkään ajatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen sairaanloisen mustasukkainen. En enää ole mustasukkainen ollenkaan. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja lisännyt kokemusten kautta järkeä päähän. Mustasukkaisuus on tunne jolla kiusataan sekä itseään, että kumppania. Ei mitään hyvää koko touhussa.

Mutta kun se on luonnollinen piirre ihmisessä. Jos miehesi kehuu vaikka kaverisi ulkonäköä useaan otteeseen, niin on vähissä ne naiset jotka eivät tuntisi mustasukkaisuuden/kateuden pistoa rinnassaan.

mies51v

Minä olen kylläkin mies.

Edellisissä suhteissa en ole tuntenut mustasukkaisuutta, nykyisessä tunnen. Syy ei ole pelkästään minussa, vaan kumppanin käytös aiheuttaa tätä myös. Hakeutuu fyysisesti todella läheiseen kontaktiin joidenkin naispuoleisten kavereidensa kanssa, naispuoleisten kavereiden kanssa kaverisuhde on alkanut vasta seksisuhteen myötä, viestittelee monien entisten seksikumppaniensa kanssa kohtuu usein. Tilanteessa häiritsee sekin, kun hän on mustasukkainen minun kavereistani, jotka ovat vastakkaista sukupuolta. Mikä taas itselläni herättää kysymyksiä, että miksi? Epäileekö siksi koska ei luota itse itseensä? En tiedä, suhde on vasta alussa ja aika sen näyttää, voinko luottaa vai en.

Kun terve itsetunto, ei tarvitse toista alkaa kahlitsemaan. Se vasta tuhoaakin suhteen.

Olen sanonut miehelle, että jos löydät paremman en ala sinusta kilpailemaan vaan saat mennä.

Ei ole löytänyt ja yhdessä oltu yli 20 vuotta.

"Se nimenomaan hallitsee ajatuksia, päässä pyörii näytelmä jossa ei ole ihan kauheasti hyviä käänteitä. Monessa aihetta sivuavassa kirjoituksessa ja tutkimuksessa sitä kuvataan nimenomaan näytelmänä. Tiedän ihan kamalasti tästä, mutta käytäntöön soveltaminen on pirun vaikeeta. Etenkään kun toiselle ei oikeastaan enää kannata puhua tästä. Enkä tietenkään tahdo häntä tällä rasittaa, hän tietää kyllä mikä on mun ongelmani. 

Hylätyksi tulemisen pelko tulee esiin ihan normaalissa arjessakin. Vaikea olla tulkitsematta asioita. Hän katsoo jotain pitkään - ihan varmaan miettii millaista oli tuolla jonkun entisensä kanssa. Hän viihtyy töissä hyvin - ihan varmaan haluaa suhteen jonkun kivan työkaverin kanssa. Seksiä on vähemmän kuin alkuaikoina - en ole haluttava enää. Itselläni on paha kyllä turhan eloisa mielikuvitus. Ja tiedän että hän oli vahvasti ihastunut eronsa jälkeisessä suhteessa - ihan varmaan se haluaa sen kuitenkin takaisin ja olen sittenkin vain virhe."

Kuulostaa tosi raskaalta. Mutta hienosti olet myös oivaltanut, että kyse on omasta mielikuvituksestasi. Miten se hormonaalinen ehkäisy, onko käytössä? Tiesitkö, että jotkut perheterapeutit ottavat vastaan myös yksin apua hakevia parisuhteen osapuolia? Jos olet helsinkiläinen, niin suosittelen Valkonauhaliiton palveluja, muilla paikkakunnilla kannattaa kysyä seurakunnan perheneuvonnasta.

En ole mustasukkainen koska tunnen mieheni. Jos hän pettää minua, hän on rakastunut siihen toiseen. Siinä tilanteessa ei enää mustasukkaisuus auttaisi.