Miksi et ole mustasukkainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, ettette tunne mustasukkaisuutta - miltä mustasukkaisuus teidän näkemyksenne mukaan pitäisi tuntua?

- pitää olla tunne, että joku toinen henkilö, tai useampi, uhkaa omaa tärkeyttä kumppanille tai kumppanin omistautumista

- tätä toista henkilöä kohtaan pitää olla negatiivisia tunteita, hänet pitää haluta ajaa pois kumppanin läheltä ainakin tunteen tasolla vaikkei oikeasti haluaisikaan

- pitää olla tunne, että kumppanista haluaa pitää kiinni entistä tiukemmin

Sen tarkemmin en osaa sanoa tuntuuko joltain. 

Mustasukkaisuudella on paljon yhteistä sen kanssa että yleisesti pelkää suhteen tai kumppanin tunteiden olevan uhattuna, voi olla samoja tunteita kuten pelkoa, laiminlyöntiä, epätoivoa, surua, pettymystä, yksinäisyyttä, hylätyksi tai torjutuksi tulemista, loukkaantumista, petetyksi tulemista, ahdistusta, epävarmuutta, tarvetta läheisyydelle ja vakuutteluille jne. Nämä erottaa toisistaan sen kolmannen osapuolen roolista ja siitä kuinka tunteet kiteytyvät häneen. Ei-mustasukkaisuudessa kolmas osapuoli on merkityksetön 

Esim. jos epäilen että mies pettää mulle tulee hirveä olo. Jos hirveä olo tulee epävarmuudesta että suhde voi olla loppumassa ja siitä että rakas ja luotettu kumppani puukotti selkään ja kaikki olikin ehkä onttoa ja hän on valehdellut sulle kylmän laskelmoivasti ties kuinka pitkään, se ei ole mustasukkaisuutta. Jos hirveä olo tulee (noiden lisäksi tai ilman) siitä, että miehellä on toinen nainen, se on mustasukkaisuutta.

Esim. 2. jos miehellä on naispuolisia ystäviä. Voin tuntea oloni laiminlyödyksi ja ulkopuolelle jätetyksi jos mieheltä ei riitä mulle tarpeeksi aikaa ja huomiota enkä voi luottaa hänen tunteisiinsa, ja tämä voi mennä jopa niin pitkälle että alan pelätä hänen menettämistään. Ero mustasukkaisuuteen näkyy mm. siitä että mustasukkaisuus voisi alkaa vaikka suhteessa ei ystävien olemassaolon lisäksi olisi mitään vikaa, ja siitä että jos asiat suhteessa muuttuvat parempaan päin, laiminlyöty olo ja epävarmuus katoavat mutta mustasukkaisuus ei.

Esim. 3. mies on läheinen ystävä eksänsä kanssa tai hänen paras ystävänsä on nainen. Mitään syytä epäluuloon ei ole, tilanne on jatkunut samanlaisena jo pitkään. Jos tämä tuntuu vaikealta ja siihen ei voi tottua, tai jos naisesta ei vaan voi pitää vaikka tässä ei ole mitään vikaa, se on mustasukkaisuutta.

Esim. 4. haaveilet jollain tapaa hieman avoimesta suhteesta, muttet ehdota sitä miehelle koska et luota häneen tai kestä sallia hänelle samaa vapautta -> mustasukkaisuutta.

Ensimmäisen esimerkkisi perusteella pidät siis oman mielen muodostamaa epäilystä toisen petollisuudesta ei-mustasukkaisuutena, niin kauan kun todistettavasti mukana ei ole kolmansia osapuolia. Miten tämä erottaa sinut niistä ihmisistä, jotka kyttäävät puolisoidensa menoja, puhelimia, tietokonetta jne, löytämättä todisteita? eri

Ymmärsit väärin. En mä ole mustasukkainen sittenkään vaikka mies todistetusti olisi pettänyt. Ei mun tunteet ja ajatukset keskity todisteiden saamisen jälkeen yhtään sen enempää siihen, että kuvioon liittyy toinen.

Lue tuo tummennettu tekstistäsi. Minkälaisten tunteiden oletat olevan niiden ihmisten tekojen taustalla, jotka kyttäävät kumppaneitansa? 

Jo tuo tunne on mustasukkaisuutta. Ei vasta se, miten sen jälkeen käyttäydytään.

Puolisoei ole antanut aihetta olla mustasukkainen, siksi en myöskään ole. Eikä mustasukkaisuudella parisuhdetta vaalita, päinvastoin. En omista toista ihmistä, sehän lähtee jos on lähteäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, ettette tunne mustasukkaisuutta - miltä mustasukkaisuus teidän näkemyksenne mukaan pitäisi tuntua?

- pitää olla tunne, että joku toinen henkilö, tai useampi, uhkaa omaa tärkeyttä kumppanille tai kumppanin omistautumista

- tätä toista henkilöä kohtaan pitää olla negatiivisia tunteita, hänet pitää haluta ajaa pois kumppanin läheltä ainakin tunteen tasolla vaikkei oikeasti haluaisikaan

- pitää olla tunne, että kumppanista haluaa pitää kiinni entistä tiukemmin

Sen tarkemmin en osaa sanoa tuntuuko joltain. 

Mustasukkaisuudella on paljon yhteistä sen kanssa että yleisesti pelkää suhteen tai kumppanin tunteiden olevan uhattuna, voi olla samoja tunteita kuten pelkoa, laiminlyöntiä, epätoivoa, surua, pettymystä, yksinäisyyttä, hylätyksi tai torjutuksi tulemista, loukkaantumista, petetyksi tulemista, ahdistusta, epävarmuutta, tarvetta läheisyydelle ja vakuutteluille jne. Nämä erottaa toisistaan sen kolmannen osapuolen roolista ja siitä kuinka tunteet kiteytyvät häneen. Ei-mustasukkaisuudessa kolmas osapuoli on merkityksetön 

Esim. jos epäilen että mies pettää mulle tulee hirveä olo. Jos hirveä olo tulee epävarmuudesta että suhde voi olla loppumassa ja siitä että rakas ja luotettu kumppani puukotti selkään ja kaikki olikin ehkä onttoa ja hän on valehdellut sulle kylmän laskelmoivasti ties kuinka pitkään, se ei ole mustasukkaisuutta. Jos hirveä olo tulee (noiden lisäksi tai ilman) siitä, että miehellä on toinen nainen, se on mustasukkaisuutta.

Esim. 2. jos miehellä on naispuolisia ystäviä. Voin tuntea oloni laiminlyödyksi ja ulkopuolelle jätetyksi jos mieheltä ei riitä mulle tarpeeksi aikaa ja huomiota enkä voi luottaa hänen tunteisiinsa, ja tämä voi mennä jopa niin pitkälle että alan pelätä hänen menettämistään. Ero mustasukkaisuuteen näkyy mm. siitä että mustasukkaisuus voisi alkaa vaikka suhteessa ei ystävien olemassaolon lisäksi olisi mitään vikaa, ja siitä että jos asiat suhteessa muuttuvat parempaan päin, laiminlyöty olo ja epävarmuus katoavat mutta mustasukkaisuus ei.

Esim. 3. mies on läheinen ystävä eksänsä kanssa tai hänen paras ystävänsä on nainen. Mitään syytä epäluuloon ei ole, tilanne on jatkunut samanlaisena jo pitkään. Jos tämä tuntuu vaikealta ja siihen ei voi tottua, tai jos naisesta ei vaan voi pitää vaikka tässä ei ole mitään vikaa, se on mustasukkaisuutta.

Esim. 4. haaveilet jollain tapaa hieman avoimesta suhteesta, muttet ehdota sitä miehelle koska et luota häneen tai kestä sallia hänelle samaa vapautta -> mustasukkaisuutta.

Ensimmäisen esimerkkisi perusteella pidät siis oman mielen muodostamaa epäilystä toisen petollisuudesta ei-mustasukkaisuutena, niin kauan kun todistettavasti mukana ei ole kolmansia osapuolia. Miten tämä erottaa sinut niistä ihmisistä, jotka kyttäävät puolisoidensa menoja, puhelimia, tietokonetta jne, löytämättä todisteita? eri

Ymmärsit väärin. En mä ole mustasukkainen sittenkään vaikka mies todistetusti olisi pettänyt. Ei mun tunteet ja ajatukset keskity todisteiden saamisen jälkeen yhtään sen enempää siihen, että kuvioon liittyy toinen.

Lue tuo tummennettu tekstistäsi. Minkälaisten tunteiden oletat olevan niiden ihmisten tekojen taustalla, jotka kyttäävät kumppaneitansa? 

Jo tuo tunne on mustasukkaisuutta. Ei vasta se, miten sen jälkeen käyttäydytään.

Luitko sen koko tekstin? Mä selitin siinä mielestäni ihan hyvin, mikä se ero mustasukkaisuuteen on. Missään vaiheessa en varmasti ole sanonut mitään josta voisi päätellä että minusta mustasukkaisuus on käytöstä eikä tunteita ja ajatuksia.

Elikkä mustasukkaisuuden tuntomerkit on:

"- pitää olla tunne, että joku toinen henkilö, tai useampi, uhkaa omaa tärkeyttä kumppanille tai kumppanin omistautumista

- tätä toista henkilöä kohtaan pitää olla negatiivisia tunteita, hänet pitää haluta ajaa pois kumppanin läheltä ainakin tunteen tasolla vaikkei oikeasti haluaisikaan

- pitää olla tunne, että kumppanista haluaa pitää kiinni entistä tiukemmin"

Tämä ei toteudu tuossa ekassa esimerkissä, koska sillä ei ole merkitystä mun tunteiden kannalta millä lailla mies on pettänyt mut, vaan ainoastaan sillä kuinka pahasti. Jos tunnen toista naista kohtaan yhtään mitään niin todennäköisesti olen hänestä huolissani. Mulle ei tuota erityistä tuskaa ajatella miestä yhdessä toisen kanssa. Pelkästään sitä, että mies halusi kääntää selkänsä mulle ja olen rakastanut valehtelijaa.

Mustasukkaisuuden ja muiden menetyksen pelkoon liittyvien tunteiden ero:

"Mustasukkaisuudella on paljon yhteistä sen kanssa että yleisesti pelkää suhteen tai kumppanin tunteiden olevan uhattuna, voi olla samoja tunteita kuten pelkoa, laiminlyöntiä, epätoivoa, surua, pettymystä, yksinäisyyttä, hylätyksi tai torjutuksi tulemista, loukkaantumista, petetyksi tulemista, ahdistusta, epävarmuutta, tarvetta läheisyydelle ja vakuutteluille jne. Nämä erottaa toisistaan sen kolmannen osapuolen roolista ja siitä kuinka tunteet kiteytyvät häneen. Ei-mustasukkaisuudessa kolmas osapuoli on merkityksetön"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole, en jatkaisi parisuhteessa jossa mustasukkaisuuteen on aihetta.

Jos joku vaikkapa yrittäisi puolisoasi edessäsi, et tuntisi ollenkaan minkään sortin mustasukkaisuutta? 

Siis jos joku yrittäisi iskeä mun puolisoa mun silmien edessä, niin mun pitäisi olla mustasukkainen? Miksi? Eihän se mun puoliso sille mitään voi jos joku sitä yrittää. 

Ei voikaan, mutta silti on inhimillistä tuntea mustasukkaisuutta tuollaisessa tilanteessa vaikka omaan puolisoonsa luottaisi. Vaikea selittää, mutta vaikka itse tiedän ettei puolisoni minua pettäisi, vaikka ei olisi koskaan antanut mitään syytä epäillä luotettavuuttaan, kieltämättä kokisin epämukavuuden tunnetta siinä vaiheessa, jos joku muu häntä tulisi näyttävästi edessäni yrittämään. Johtunee kai osittain siitä, että olemme nisäkkäitä ja kai tuo on joku reviiri-juttu, kokee olevansa uhattuna jos joku epätoivottu tulee liian lähelle jotain mikä on itselle tärkeää. Ei mustasukkaisuus automaattisesti tarkoita epäluottamusta kumppania kohtaan. 

Jaa. Minä taas en tuntisi tuossa tilanteessa mustasukkaisuutta, vaan iskijän röyhkeydestä riippuen joko huvittuneisuutta tai ärtymystä. Samoja tunteita kuin jonkun ylipäätään käyttäytyessä huonosti. Mutta mustasukkaisuutta en. Koska mies ei ole näiden 20v aikana koskaan antanut mitään aihetta mustasukkaisuuteen.

Toki jos mieheni alkaisi esimerkiksi viihtyä jonkun naisen seurassa iltakaudet, niin tulisin mustasukkaiseksi. Mutta jonkun muun tekemästä iskuyrityksestä en (on koettu).

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntoni on kunnossa. Aiemmissa suhteissa, ja nykyisenkin suhteen alkuvaiheilla, tunsin epävarmuutta itsestäni ja siitä ”kelpaanko” toiselle.

En usko että puolisoni pettäisi minua, mutta vaikka pettäisikin niin ei se mustasukkaisuus ja kyttääminen mitään auttaisI.

Ihminen on vapaa tekemään päätöksensä: jos hän haluaa jättää minut niin se on hänen päätöksensä. En tietenkään haluaisi että näin kävisi.

Samaa linjaa. Mitäpä se auttaisikaan. On kivempi että toinen on kimpassa vapaaehtoisesti eikä tunne-  eikä draamapainostettuna. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

Minä en tunne mustasukkaisuutta puolisostani, mutta ystävistäni toisinaan kyllä. Siksikään en voi tuntea itseäni "paremmaksi ihmiseksi", kun kuitenkin olen mustasukkainen.

Mä vaan koen että me ollaan miehen kanssa toistemme suuret rakkaudet ja mies käyttäytyy samoin, eikä hän ole ikinä antanut aihetta mustasukkaisuuteen. Siksi parisuhdemustasukkaisuus ei vaan minussa herää.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

En tietenkään. Minusta kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Joidenkin ihmisten seuran koen kyllä raskaaksi, ja ylettömän mustasukkaiset ihmiset ovat usein sellaisia, varsinkin parisuhteessa.

Ehkä meitä sitten on luonnostaan eri sorttia: omistushaluisia yksiavioisia, joille luottamus on tärkeä asia ja sitten niitä jotka eivät ole yhtä tunteella mukana; polyamoriaa, ei lainkaan mustasukkaisuutta, eikä niin väliä jos toinen rikkoo luottamuksen/luottavaisia?

Koska tiedän olevani liian arvokas menetettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä meitä sitten on luonnostaan eri sorttia: omistushaluisia yksiavioisia, joille luottamus on tärkeä asia ja sitten niitä jotka eivät ole yhtä tunteella mukana; polyamoriaa, ei lainkaan mustasukkaisuutta, eikä niin väliä jos toinen rikkoo luottamuksen/luottavaisia?

No mä olen yksiavioinen, luotan mieheeni täysin, pidän luottamusta tärkeänä, hän on suuri rakkauteni ja koen olevani sama hänelle, polyamoria ei ikinä sopisi minulle, ja en koe miehestäni mustasukkaisuutta. En voi tunteilleni mitään, enkä osaa niitä sen kummmmin selittää. näin asiat vain on.

Jotkut sanovat, että eivät ole mustasukkaisia ja luottavat kyllä, siihen asti kunnes toinen jää kiinni. Minä ainakin tunnen mustasukkaisuutta ilman kiinni jäämisiä ja ennen sitä, vaikka syytä ei ole epäilyksille selkeästi annettu kuin ehkä omassa päässä.

Onko varmaa, että jää koskaan kiinni? Ja siinä tapauksessa en olisi enää mustasukkainen vaan vihainen ja pettynyt. Olenko siis mustasukkainen vai vainoharhainen? Ja missä menee niiden raja?

En jaksaisi enää parisuhdetta.