Isovanhempien tapaamisoikeus on nyt laissa. Linkki
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006327103.html
Tuomioistuimen pitää vahvistaa. Ehkäisee esim sitä, että toinen puolisoista haluaa etäännyttää toisen puolen isovanhempia lapsesta.
Kommentit (535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi öyhöyh ja vöyhvöyh taas kun tästä puhutaan.
Ei, tämä lainmuutos ei edellenkään anna niille aiheesta perheen ja lasten elämästä karkoitetuille isovanhemmille mitään oikeuksia. Tämä lainmuutos koskee niitä tilanteita joissa esim. vuosikausia lapsen sosiaalisena vanhempana toiminut henkilö voi tavata lasta (tai lapsi siis tätä vanhempaansa) vaikka ero biolog. ja sosiaalisen vanhemman välillä tulisikin. Ja tilanteet, joissa isovanhempi on ollut todella läheinen ja läsnä lapselle niin enää ei esim. epävakaa vanhempi voi kiristää omaa vanhempaansa että jos et tee niin tai näin niin et näe lapsenlapsia enää koskaan.
Tämä ei ole mikään automaatio, vaan totta kai sen lapselle läheisen aikuisen tulee pystyä todistamaan että hän on ollut aiemmin lapsen elämässä läsnä aktiivisesti. Eli mikään nars kumummo tai -pappa ei tämän lainmuutoksen myötä pääse sinne perheen elämään takaisin luikertelemaan vaan tämä on lasten hyvinvoinniksi ja turvaksi tehty muutos, jonka myötä biologisten vanhempien omat ihmissuhteet eivät pääse vaikuttamaan lapselle tärkeisiin läheissuhteisiin kun tuo biologinen vanhempi ei enää ole se ainoa, jota lapsella on lain turvaama oikeus tavata.
Ymmärrän että kauhistuttaisi tilanne jos joku ihmeen isovanhemman automaattinen tapaamisoikeus tulisi MUTTA NYT EI OLE SIITÄ KYSE, LOPETTAKAA VÖYHÖTTÄMINEN.
Just näin. En ymmärrä saamiasi alanuolia ollenkaan, mutta kai ihmiset rakastaa kun saava dramatisoida oikein kunnolla.
Koska tämä laki mahdollistaa massiivisen kiusanteon. Meille on jo taas alkanut tulla postia lapsille isovanhemmalta joka on jo kertaalleen aikoinaan tuomittu lähestymiskieltoon.
Hän tekee ihan kaikkensa kiusatakseen niin paljon kuin pystyy.
Juoksee viranomaisilla ja lähtee oikeuteen jne.
No minusta laki on järkevä. Jos isovanhempi on ollut lapsen elämässä vanhemman roolissa, niin ei häntä voi noinvain rajata pois ja viedä tapaamisoikeutta. Jos on tuollainen lähestymiskieltotapaus, niin luultavasti se riittää perusteeksi ja tapaamiskieltoa ei tule. Ihan samalla tavalla voi vanhemmatkin olla hankalia v*ttupäitä ja suorastaan vastuuttomiakin, silti pitää kullannuppuset antaa esim. holtittomalle äidille kaitsettavaksi vaikka kuinka hammasta kiristää. En näe miksi lasten kasvatukseen paljon osallistuneet isovanhemmat olisi jotenkin eri asia, kannattaa asiaa miettiä ennenkuin luovuttaa lastensa "huoltajuutta" jollekkin sekopäälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän miettiä mikä olisi se tilanne, jossa oikeasti todella miellyttävä isovanhempi, joka kunnioittaa lapsensa ja hänen puolisonsa vanhemmuutta ja aidosti haluaa lapsen parasta, laittaisi vireille tällaisen tapaamisoikeuden hakemisen. Mutta en kyllä keksi yhtäkään edes teoreettista tilannetta. Sama tietysti pätee vaikkapa äiti/isäpuoleen eron jälkeen.
Kyllä nämä tapaukset ovat niitä, jotka täysin aiheesta on lasten elämästä poistettu.
Sellaiseen tilanteeseen tuo laki on hyvä, jos toinen vanhempi on estynyt tapaamaan lastaan. Joutunut työn vuoksi muuttamaan kauas, on sairaalassa, on mielenterveyden ongelmia, on vankilassa, ei vaan itse ole kiinnostunut tai pahimmassa tapauksessa on kuollut. Silloin on sen vanhemman vanhemmilla tämän lain puitteissa mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen.
No mutta mikseivät nämä isovanhemmat silloin vaan ystävällisesti asiaa sovi sen toisen vanhemman kanssa? Miellyttävästi käyttäytymällä on erittäin epätodennäköistä, ettei välillä tapaaminen onnistuisi. Kunhan ei mitään viikottaista ole vaatimassa.
Ihan omien vanhempien tuttavapiirissä on tällainen tapaus, jossa ei tilanne toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän miettiä mikä olisi se tilanne, jossa oikeasti todella miellyttävä isovanhempi, joka kunnioittaa lapsensa ja hänen puolisonsa vanhemmuutta ja aidosti haluaa lapsen parasta, laittaisi vireille tällaisen tapaamisoikeuden hakemisen. Mutta en kyllä keksi yhtäkään edes teoreettista tilannetta. Sama tietysti pätee vaikkapa äiti/isäpuoleen eron jälkeen.
Kyllä nämä tapaukset ovat niitä, jotka täysin aiheesta on lasten elämästä poistettu.
Sellaiseen tilanteeseen tuo laki on hyvä, jos toinen vanhempi on estynyt tapaamaan lastaan. Joutunut työn vuoksi muuttamaan kauas, on sairaalassa, on mielenterveyden ongelmia, on vankilassa, ei vaan itse ole kiinnostunut tai pahimmassa tapauksessa on kuollut. Silloin on sen vanhemman vanhemmilla tämän lain puitteissa mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen.
Ei tuo laki auta tällaisia ollenkaan, ellei ole taustalla jotain pitkiä asumisia näiden isovanhempien kanssa. Perustapaamisia sillä ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän miettiä mikä olisi se tilanne, jossa oikeasti todella miellyttävä isovanhempi, joka kunnioittaa lapsensa ja hänen puolisonsa vanhemmuutta ja aidosti haluaa lapsen parasta, laittaisi vireille tällaisen tapaamisoikeuden hakemisen. Mutta en kyllä keksi yhtäkään edes teoreettista tilannetta. Sama tietysti pätee vaikkapa äiti/isäpuoleen eron jälkeen.
Kyllä nämä tapaukset ovat niitä, jotka täysin aiheesta on lasten elämästä poistettu.
Sellaiseen tilanteeseen tuo laki on hyvä, jos toinen vanhempi on estynyt tapaamaan lastaan. Joutunut työn vuoksi muuttamaan kauas, on sairaalassa, on mielenterveyden ongelmia, on vankilassa, ei vaan itse ole kiinnostunut tai pahimmassa tapauksessa on kuollut. Silloin on sen vanhemman vanhemmilla tämän lain puitteissa mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen.
No mutta mikseivät nämä isovanhemmat silloin vaan ystävällisesti asiaa sovi sen toisen vanhemman kanssa? Miellyttävästi käyttäytymällä on erittäin epätodennäköistä, ettei välillä tapaaminen onnistuisi. Kunhan ei mitään viikottaista ole vaatimassa.
Ihan omien vanhempien tuttavapiirissä on tällainen tapaus, jossa ei tilanne toimi.
No sitten he miettivät miksei toimi ja korjaavat sen käytöksensä. Ihmisille on niin vaikea ymmärtää, ettei kukaan anna lastensa tavata ihmisiä, jotka eivät aidosti tue perhettä ja vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän miettiä mikä olisi se tilanne, jossa oikeasti todella miellyttävä isovanhempi, joka kunnioittaa lapsensa ja hänen puolisonsa vanhemmuutta ja aidosti haluaa lapsen parasta, laittaisi vireille tällaisen tapaamisoikeuden hakemisen. Mutta en kyllä keksi yhtäkään edes teoreettista tilannetta. Sama tietysti pätee vaikkapa äiti/isäpuoleen eron jälkeen.
Kyllä nämä tapaukset ovat niitä, jotka täysin aiheesta on lasten elämästä poistettu.
Sellaiseen tilanteeseen tuo laki on hyvä, jos toinen vanhempi on estynyt tapaamaan lastaan. Joutunut työn vuoksi muuttamaan kauas, on sairaalassa, on mielenterveyden ongelmia, on vankilassa, ei vaan itse ole kiinnostunut tai pahimmassa tapauksessa on kuollut. Silloin on sen vanhemman vanhemmilla tämän lain puitteissa mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen.
Ei tämä laki toimi tällaisessakaan tapauksessa, vaan ainoastaan siinä, että isovanhemmat on olleet lasten huoltajia eli lapsi on asunut isovanhemmillaan oikeasti. Tämä paniikki on nyt aivan turhaa.
Kaikenlaista on tullut nähtyä. Nämäkin jotka tässä haukkuu isovanhempiaan saattavat todellisuudessa olla itse niitä hankalia ihmisiä ja valehdella ihan täysin. Hyvä jos lastenhuoltajana toimineen isovanhemman tapaamisoikeutta voi puida oikeudessa puolueettoman viranomaisen toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän miettiä mikä olisi se tilanne, jossa oikeasti todella miellyttävä isovanhempi, joka kunnioittaa lapsensa ja hänen puolisonsa vanhemmuutta ja aidosti haluaa lapsen parasta, laittaisi vireille tällaisen tapaamisoikeuden hakemisen. Mutta en kyllä keksi yhtäkään edes teoreettista tilannetta. Sama tietysti pätee vaikkapa äiti/isäpuoleen eron jälkeen.
Kyllä nämä tapaukset ovat niitä, jotka täysin aiheesta on lasten elämästä poistettu.
Sellaiseen tilanteeseen tuo laki on hyvä, jos toinen vanhempi on estynyt tapaamaan lastaan. Joutunut työn vuoksi muuttamaan kauas, on sairaalassa, on mielenterveyden ongelmia, on vankilassa, ei vaan itse ole kiinnostunut tai pahimmassa tapauksessa on kuollut. Silloin on sen vanhemman vanhemmilla tämän lain puitteissa mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen.
No mutta mikseivät nämä isovanhemmat silloin vaan ystävällisesti asiaa sovi sen toisen vanhemman kanssa? Miellyttävästi käyttäytymällä on erittäin epätodennäköistä, ettei välillä tapaaminen onnistuisi. Kunhan ei mitään viikottaista ole vaatimassa.
Ihan omien vanhempien tuttavapiirissä on tällainen tapaus, jossa ei tilanne toimi.
No sitten he miettivät miksei toimi ja korjaavat sen käytöksensä. Ihmisille on niin vaikea ymmärtää, ettei kukaan anna lastensa tavata ihmisiä, jotka eivät aidosti tue perhettä ja vanhemmuutta.
En nyt lähde tilannetta tässä avaamaan, mutta ei ole isovanhempien käytöksestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän miettiä mikä olisi se tilanne, jossa oikeasti todella miellyttävä isovanhempi, joka kunnioittaa lapsensa ja hänen puolisonsa vanhemmuutta ja aidosti haluaa lapsen parasta, laittaisi vireille tällaisen tapaamisoikeuden hakemisen. Mutta en kyllä keksi yhtäkään edes teoreettista tilannetta. Sama tietysti pätee vaikkapa äiti/isäpuoleen eron jälkeen.
Kyllä nämä tapaukset ovat niitä, jotka täysin aiheesta on lasten elämästä poistettu.
Sellaiseen tilanteeseen tuo laki on hyvä, jos toinen vanhempi on estynyt tapaamaan lastaan. Joutunut työn vuoksi muuttamaan kauas, on sairaalassa, on mielenterveyden ongelmia, on vankilassa, ei vaan itse ole kiinnostunut tai pahimmassa tapauksessa on kuollut. Silloin on sen vanhemman vanhemmilla tämän lain puitteissa mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen.
Ei tämä laki toimi tällaisessakaan tapauksessa, vaan ainoastaan siinä, että isovanhemmat on olleet lasten huoltajia eli lapsi on asunut isovanhemmillaan oikeasti. Tämä paniikki on nyt aivan turhaa.
Eikö? Sitten minusta laki ei ole kovin hyvä.
Siskollani oli tällainen tilanne. Hän oli appivanhempiensa kanssa hyvissä väleissä ja tapasivat kerran-pari viikossa. Hoitivat paljon lapsenlapsia. No, lasten isä kuoli ja siskollani ja lapsilla oli tosi rankkaa luonnollisesti. Ei siinä päällimmäisenä ollut mielessä ylläpitää suhteita miehen vanhempiin oman surun keskellä, mutta aina välillä kuitenkin antoi lapsia hoitoon.
Miehen vanhemmat alkoivat käyttäytyä hyvin epämiellyttävästi, lapsille haukkuivat siskoani huonoksi äidiksi, yrittivät houkutella lapsia muuttamaan heidän luokseen, jyräsivät lasten sääntöjä, h*orittelivat siskoa lasten kuullen ja vaikka mitä. Tottahan heilläkin oli surua ja sisko pitkään sitä jaksoi, koska halusi kunnioittaa miehensä muistoa, mutta kun lapset alkoivat pahasti oireilla, saada paniikkikohtauksia, pelkäsivät milloin mummoa ja pappaa, milloin äitiä jne niin kyllähän välit oli pakko pistää katkolle.
Tämäkin olisi ollut tilanne, jossa varmasti jonkinlainen, vaikka aikaisempaa harvempi, tapaamistahti olisi säilynyt kunnioittavalla käytöksellä, mutta joidenkin vanhempien ihmisten on tätä vaan täysin mahdotonta käsittää. Omat oikeudet, oma etu, muista ja muiden surusta viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi öyhöyh ja vöyhvöyh taas kun tästä puhutaan.
Ei, tämä lainmuutos ei edellenkään anna niille aiheesta perheen ja lasten elämästä karkoitetuille isovanhemmille mitään oikeuksia. Tämä lainmuutos koskee niitä tilanteita joissa esim. vuosikausia lapsen sosiaalisena vanhempana toiminut henkilö voi tavata lasta (tai lapsi siis tätä vanhempaansa) vaikka ero biolog. ja sosiaalisen vanhemman välillä tulisikin. Ja tilanteet, joissa isovanhempi on ollut todella läheinen ja läsnä lapselle niin enää ei esim. epävakaa vanhempi voi kiristää omaa vanhempaansa että jos et tee niin tai näin niin et näe lapsenlapsia enää koskaan.
Tämä ei ole mikään automaatio, vaan totta kai sen lapselle läheisen aikuisen tulee pystyä todistamaan että hän on ollut aiemmin lapsen elämässä läsnä aktiivisesti. Eli mikään nars kumummo tai -pappa ei tämän lainmuutoksen myötä pääse sinne perheen elämään takaisin luikertelemaan vaan tämä on lasten hyvinvoinniksi ja turvaksi tehty muutos, jonka myötä biologisten vanhempien omat ihmissuhteet eivät pääse vaikuttamaan lapselle tärkeisiin läheissuhteisiin kun tuo biologinen vanhempi ei enää ole se ainoa, jota lapsella on lain turvaama oikeus tavata.
Ymmärrän että kauhistuttaisi tilanne jos joku ihmeen isovanhemman automaattinen tapaamisoikeus tulisi MUTTA NYT EI OLE SIITÄ KYSE, LOPETTAKAA VÖYHÖTTÄMINEN.
Just näin. En ymmärrä saamiasi alanuolia ollenkaan, mutta kai ihmiset rakastaa kun saava dramatisoida oikein kunnolla.
Koska tämä laki mahdollistaa massiivisen kiusanteon. Meille on jo taas alkanut tulla postia lapsille isovanhemmalta joka on jo kertaalleen aikoinaan tuomittu lähestymiskieltoon.
Hän tekee ihan kaikkensa kiusatakseen niin paljon kuin pystyy.
Juoksee viranomaisilla ja lähtee oikeuteen jne.
No minusta laki on järkevä. Jos isovanhempi on ollut lapsen elämässä vanhemman roolissa, niin ei häntä voi noinvain rajata pois ja viedä tapaamisoikeutta. Jos on tuollainen lähestymiskieltotapaus, niin luultavasti se riittää perusteeksi ja tapaamiskieltoa ei tule. Ihan samalla tavalla voi vanhemmatkin olla hankalia v*ttupäitä ja suorastaan vastuuttomiakin, silti pitää kullannuppuset antaa esim. holtittomalle äidille kaitsettavaksi vaikka kuinka hammasta kiristää. En näe miksi lasten kasvatukseen paljon osallistuneet isovanhemmat olisi jotenkin eri asia, kannattaa asiaa miettiä ennenkuin luovuttaa lastensa "huoltajuutta" jollekkin sekopäälle.
Yritä nyt ymmärtää että häiriintynyt isovanhempi ei välttämättä ole ollenkaan ollut huoltajan roolissa, mutta jos hän haluaa väittää niin ja käynnistää massiivisen kiusaamisen sen väittene avulla, tuho on hirvittävä!
Eikä ne isovanemmat lapsia luovuta äidille. Ne lapset on jo sen äidin.
t. häiriintyneen mummon piinaama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän miettiä mikä olisi se tilanne, jossa oikeasti todella miellyttävä isovanhempi, joka kunnioittaa lapsensa ja hänen puolisonsa vanhemmuutta ja aidosti haluaa lapsen parasta, laittaisi vireille tällaisen tapaamisoikeuden hakemisen. Mutta en kyllä keksi yhtäkään edes teoreettista tilannetta. Sama tietysti pätee vaikkapa äiti/isäpuoleen eron jälkeen.
Kyllä nämä tapaukset ovat niitä, jotka täysin aiheesta on lasten elämästä poistettu.
Sellaiseen tilanteeseen tuo laki on hyvä, jos toinen vanhempi on estynyt tapaamaan lastaan. Joutunut työn vuoksi muuttamaan kauas, on sairaalassa, on mielenterveyden ongelmia, on vankilassa, ei vaan itse ole kiinnostunut tai pahimmassa tapauksessa on kuollut. Silloin on sen vanhemman vanhemmilla tämän lain puitteissa mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen.
No mutta mikseivät nämä isovanhemmat silloin vaan ystävällisesti asiaa sovi sen toisen vanhemman kanssa? Miellyttävästi käyttäytymällä on erittäin epätodennäköistä, ettei välillä tapaaminen onnistuisi. Kunhan ei mitään viikottaista ole vaatimassa.
Ihan omien vanhempien tuttavapiirissä on tällainen tapaus, jossa ei tilanne toimi.
No sitten he miettivät miksei toimi ja korjaavat sen käytöksensä. Ihmisille on niin vaikea ymmärtää, ettei kukaan anna lastensa tavata ihmisiä, jotka eivät aidosti tue perhettä ja vanhemmuutta.
En nyt lähde tilannetta tässä avaamaan, mutta ei ole isovanhempien käytöksestä kiinni.
No tottakai se on. Syystä tai toisesta tässä se äiti ja/tai isä ei koe näitä isovanhempia hyväksi seuraksi lapsilleen. Ja sen syyn voi mahdollisesti korjata, jos omaa käytöstään viitsii tarkastella yhtään kriittisemmin,eikö vain uhriutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän miettiä mikä olisi se tilanne, jossa oikeasti todella miellyttävä isovanhempi, joka kunnioittaa lapsensa ja hänen puolisonsa vanhemmuutta ja aidosti haluaa lapsen parasta, laittaisi vireille tällaisen tapaamisoikeuden hakemisen. Mutta en kyllä keksi yhtäkään edes teoreettista tilannetta. Sama tietysti pätee vaikkapa äiti/isäpuoleen eron jälkeen.
Kyllä nämä tapaukset ovat niitä, jotka täysin aiheesta on lasten elämästä poistettu.
Sellaiseen tilanteeseen tuo laki on hyvä, jos toinen vanhempi on estynyt tapaamaan lastaan. Joutunut työn vuoksi muuttamaan kauas, on sairaalassa, on mielenterveyden ongelmia, on vankilassa, ei vaan itse ole kiinnostunut tai pahimmassa tapauksessa on kuollut. Silloin on sen vanhemman vanhemmilla tämän lain puitteissa mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen.
Ei tämä laki toimi tällaisessakaan tapauksessa, vaan ainoastaan siinä, että isovanhemmat on olleet lasten huoltajia eli lapsi on asunut isovanhemmillaan oikeasti. Tämä paniikki on nyt aivan turhaa.
Eikö? Sitten minusta laki ei ole kovin hyvä.
Niin ei olekaan. Se on turha mutta mahdollistaa kiusaamistapaukset kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi öyhöyh ja vöyhvöyh taas kun tästä puhutaan.
Ei, tämä lainmuutos ei edellenkään anna niille aiheesta perheen ja lasten elämästä karkoitetuille isovanhemmille mitään oikeuksia. Tämä lainmuutos koskee niitä tilanteita joissa esim. vuosikausia lapsen sosiaalisena vanhempana toiminut henkilö voi tavata lasta (tai lapsi siis tätä vanhempaansa) vaikka ero biolog. ja sosiaalisen vanhemman välillä tulisikin. Ja tilanteet, joissa isovanhempi on ollut todella läheinen ja läsnä lapselle niin enää ei esim. epävakaa vanhempi voi kiristää omaa vanhempaansa että jos et tee niin tai näin niin et näe lapsenlapsia enää koskaan.
Tämä ei ole mikään automaatio, vaan totta kai sen lapselle läheisen aikuisen tulee pystyä todistamaan että hän on ollut aiemmin lapsen elämässä läsnä aktiivisesti. Eli mikään nars kumummo tai -pappa ei tämän lainmuutoksen myötä pääse sinne perheen elämään takaisin luikertelemaan vaan tämä on lasten hyvinvoinniksi ja turvaksi tehty muutos, jonka myötä biologisten vanhempien omat ihmissuhteet eivät pääse vaikuttamaan lapselle tärkeisiin läheissuhteisiin kun tuo biologinen vanhempi ei enää ole se ainoa, jota lapsella on lain turvaama oikeus tavata.
Ymmärrän että kauhistuttaisi tilanne jos joku ihmeen isovanhemman automaattinen tapaamisoikeus tulisi MUTTA NYT EI OLE SIITÄ KYSE, LOPETTAKAA VÖYHÖTTÄMINEN.
Just näin. En ymmärrä saamiasi alanuolia ollenkaan, mutta kai ihmiset rakastaa kun saava dramatisoida oikein kunnolla.
Koska tämä laki mahdollistaa massiivisen kiusanteon. Meille on jo taas alkanut tulla postia lapsille isovanhemmalta joka on jo kertaalleen aikoinaan tuomittu lähestymiskieltoon.
Hän tekee ihan kaikkensa kiusatakseen niin paljon kuin pystyy.
Juoksee viranomaisilla ja lähtee oikeuteen jne.
No minusta laki on järkevä. Jos isovanhempi on ollut lapsen elämässä vanhemman roolissa, niin ei häntä voi noinvain rajata pois ja viedä tapaamisoikeutta. Jos on tuollainen lähestymiskieltotapaus, niin luultavasti se riittää perusteeksi ja tapaamiskieltoa ei tule. Ihan samalla tavalla voi vanhemmatkin olla hankalia v*ttupäitä ja suorastaan vastuuttomiakin, silti pitää kullannuppuset antaa esim. holtittomalle äidille kaitsettavaksi vaikka kuinka hammasta kiristää. En näe miksi lasten kasvatukseen paljon osallistuneet isovanhemmat olisi jotenkin eri asia, kannattaa asiaa miettiä ennenkuin luovuttaa lastensa "huoltajuutta" jollekkin sekopäälle.
Esimerkiksi jos äkillisesti sairastuu vakavasti, kyllä lapsi tai lapset ihna käytännön syistä saattavat päätyä isovanhemmille, jos toinen vanhempi ei ole kuvioissa. Ei se aina ole valinta, jos vaikka on koomassa tai muutoin hyvin huonossa kunnossa.
Eikä se sekopäisyys välttämättä ilmene ennenkuin näitä "oikeuksia" yrittää ottaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Loistava kiusantekokeino kaikille sekopäisille mummoille ja papoille.
Kuitenkin se sekopääkin on lapsen isovanhempi. Kuten sekopää vanhempikin on vanhempi. Aikuisena herää vain katkeruus jos huomaa että on tahallaan etäännytetty läheisistä. Haudan takaa ei voi tulla takaisin tutustumaan. Suvut ovat vielä niin pieniä nykyään ja juurettomuutta paljon. Mieti lasta, älä sitä tuletko itse toimeen ex-anoppisi kanssa ja onko pappa vähän juopahtava.
Yllättävän paljon näkee vallankäyttöä tässäkin asiassa.
Lapselle on aina vahingollista se että ympärillä on ihmisiä jotka suhtautuu vihamielisesti lapsen vanhempiin, murentaa näiden auktoriteettia, sekaantuu perheen päätöksiin tai yrittää tuoda omia näkemyksiään sinne perheeseen.
Jo tällainen isovanhempi on vahingoksi lapselle. Puhumattakaan siitä minkä stressin aiheuttaa vanhemmille.
Ja tämä isovanhempiryhmä on nyt se joka tulee tätä lakia hyväksikäyttäen piinaamaan tuhansia lapsiperheitä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän miettiä mikä olisi se tilanne, jossa oikeasti todella miellyttävä isovanhempi, joka kunnioittaa lapsensa ja hänen puolisonsa vanhemmuutta ja aidosti haluaa lapsen parasta, laittaisi vireille tällaisen tapaamisoikeuden hakemisen. Mutta en kyllä keksi yhtäkään edes teoreettista tilannetta. Sama tietysti pätee vaikkapa äiti/isäpuoleen eron jälkeen.
Kyllä nämä tapaukset ovat niitä, jotka täysin aiheesta on lasten elämästä poistettu.
Sellaiseen tilanteeseen tuo laki on hyvä, jos toinen vanhempi on estynyt tapaamaan lastaan. Joutunut työn vuoksi muuttamaan kauas, on sairaalassa, on mielenterveyden ongelmia, on vankilassa, ei vaan itse ole kiinnostunut tai pahimmassa tapauksessa on kuollut. Silloin on sen vanhemman vanhemmilla tämän lain puitteissa mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen.
No mutta mikseivät nämä isovanhemmat silloin vaan ystävällisesti asiaa sovi sen toisen vanhemman kanssa? Miellyttävästi käyttäytymällä on erittäin epätodennäköistä, ettei välillä tapaaminen onnistuisi. Kunhan ei mitään viikottaista ole vaatimassa.
Ihan omien vanhempien tuttavapiirissä on tällainen tapaus, jossa ei tilanne toimi.
No sitten he miettivät miksei toimi ja korjaavat sen käytöksensä. Ihmisille on niin vaikea ymmärtää, ettei kukaan anna lastensa tavata ihmisiä, jotka eivät aidosti tue perhettä ja vanhemmuutta.
Kammottavaa kontrollointia. Tue vanhemmuutta? Ei tässä ole sinusta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kyse on lapsesta,on manipulaatio aina mahdollista. Uskaltaako lapsi toivoa/ vaatia isovanhempiensa tapaamista. Jos se ei vanhemmalle sovi mistä tahansa syystä.
Näissähän on useinkin jo lapset valmiiksi tarkoituksellisesti vieroitettu isovanhemmistaan, jos kerran riitoja on . Miten siinä enää voi kertoa, että olen tai ainakin olen ollut lapselle tärkeä, lapsen rakastama isovanhempi. Kyllä lapsia manipuloidaan niin tehokkaasti. Isovanhemmat saadaan unohtumaan helposti. Näitä tilanteita riittää, avioeroja, uusia suhteita, narsistisia puolisoja ja ex puolison kummin kaimoja jne.
Ikävää. Jos edes ymmärrettäis, että lapset ne tässä on ne pahimmat kärsijät.Lapsi kärsii siitä, että joutuu olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, jotka halventavat hänen vanhempiaan. Eli jos riitoja on, ei lapsen etu ole olla tällaisen isovanhemman kanssa ennenkuin riidat on selvitetty. Isovanhemman tehtävä on tukea vanhempia, ei leikkiä itse äitiä tai isää.
Tämä, ei lisättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistava kiusantekokeino kaikille sekopäisille mummoille ja papoille.
Kuitenkin se sekopääkin on lapsen isovanhempi. Kuten sekopää vanhempikin on vanhempi. Aikuisena herää vain katkeruus jos huomaa että on tahallaan etäännytetty läheisistä. Haudan takaa ei voi tulla takaisin tutustumaan. Suvut ovat vielä niin pieniä nykyään ja juurettomuutta paljon. Mieti lasta, älä sitä tuletko itse toimeen ex-anoppisi kanssa ja onko pappa vähän juopahtava.
Yllättävän paljon näkee vallankäyttöä tässäkin asiassa.
Mistä läheisistä? Ei se isovanhempi välttämättä ole läheinen vain siksi että on jonkun sukulainen. Vanhemmilla voi olla siellä suvunkin piirissä ihan muita läheisiä kuin se juoppo pappa tai narsistinen mummo. Esim minulla isäni serkku on aina ollut läheisin. Äitiäni en edes nähnyt 20 vuoteen ennen lasten tuloa.
Vanhemmuuteen kuuluu valta. Tietenkin. Vastuukin on kova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritän miettiä mikä olisi se tilanne, jossa oikeasti todella miellyttävä isovanhempi, joka kunnioittaa lapsensa ja hänen puolisonsa vanhemmuutta ja aidosti haluaa lapsen parasta, laittaisi vireille tällaisen tapaamisoikeuden hakemisen. Mutta en kyllä keksi yhtäkään edes teoreettista tilannetta. Sama tietysti pätee vaikkapa äiti/isäpuoleen eron jälkeen.
Kyllä nämä tapaukset ovat niitä, jotka täysin aiheesta on lasten elämästä poistettu.
Sellaiseen tilanteeseen tuo laki on hyvä, jos toinen vanhempi on estynyt tapaamaan lastaan. Joutunut työn vuoksi muuttamaan kauas, on sairaalassa, on mielenterveyden ongelmia, on vankilassa, ei vaan itse ole kiinnostunut tai pahimmassa tapauksessa on kuollut. Silloin on sen vanhemman vanhemmilla tämän lain puitteissa mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen.
No mutta mikseivät nämä isovanhemmat silloin vaan ystävällisesti asiaa sovi sen toisen vanhemman kanssa? Miellyttävästi käyttäytymällä on erittäin epätodennäköistä, ettei välillä tapaaminen onnistuisi. Kunhan ei mitään viikottaista ole vaatimassa.
Ihan omien vanhempien tuttavapiirissä on tällainen tapaus, jossa ei tilanne toimi.
No sitten he miettivät miksei toimi ja korjaavat sen käytöksensä. Ihmisille on niin vaikea ymmärtää, ettei kukaan anna lastensa tavata ihmisiä, jotka eivät aidosti tue perhettä ja vanhemmuutta.
Kammottavaa kontrollointia. Tue vanhemmuutta? Ei tässä ole sinusta kyse.
Isovanhemman ensisijainen tehtävä on tukea vanhemmuutta. Ei juosta kilpajuoksua siitä vanhemmuudesta.
No mutta mikseivät nämä isovanhemmat silloin vaan ystävällisesti asiaa sovi sen toisen vanhemman kanssa? Miellyttävästi käyttäytymällä on erittäin epätodennäköistä, ettei välillä tapaaminen onnistuisi. Kunhan ei mitään viikottaista ole vaatimassa.