Mistä näkee sen Salon 3-vuotiaan pojan äidin tilitystä siitä, miten Suomen viranomaiset kaappasivat pojan äidiltään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fb-sivuilla ainakin joku sille kommentoi että olleet Suomessa jo kesästä lapsen kanssa, ilman asuntoa, ruokaa tai rahaa, lapsi resuisena, likaisena ja laiminlyötynä.

En tiedä onko totta, mutta jotain todella isoa on pielessä jos heillä tosiaan ei ole kotikuntaa Suomessa ja pätyvät tähän. Tulevat koulun takia (bullshittiä että tulivat, koulu alkaa vasta 7-vuotiaana). Jos "isäkin" on virolainen rekkakuski vailla kotikuntaa, niin rekan kopissako ovat kaikki kyhjöttäneet kesästä marraskuuhun?

Turisteille ei myönnetä toimintaterapiaa tai päiväkotipaikkaa...

Missään ei ole lukenut, että lapsi olisi ollut päiväkodissa. Tiedotteissa luki, että "katosi hoitopaikasta", eli ilmeisesti kriisiperheestä tai lastenkodista. Veikkaan, että on saanut tavata lasta ja tällä reissulla napannut lapsen mukaansa. 

Kyseinen lapsi kylläkin ilmoitettiin kadonneeksi ja etsintöihin osallistui myös vapepa. Vasta myöhemmin saman päivän aikana tuli tieto että lapsi on kunnossa. Ei kai nyt sentään ihan huvin vuoksi ilmoiteta mediassa että salossaa etsitään 3 vuotiasta poikaa jolla kumpparit jalassa yms. Jos jo aluksi olisi ollut tiedossa että äiti vei

Sossuja vihaavat huonot vanhemmat eivät kestä sitä, että joku tulee ja puolustaa heidän lastensa oikeuksia. Tiesittekö sossuja vihaavat, että myös lapsilla on oikeuksia. Heillä on oikeus saada olla lapsia, saada hoitoa ja tukea aikuisilta.

Todella moni lapsena huostaanotettu on myöhemmin kertonut, että huostaanoton jälkeen saivat ensimmäisen kerran olla lapsia. Ensimmäisen kerran tulivat hoidetuiksi ja tuetuiksi vastuunsa tuntevien AIKUISTEN taholta.

Minä en Luojan kiitos ole sossu! Olen niin vihainen huonoille, lapsiaan laiminlyöville vanhemmille. Jotka vielä kehtaavat kulkea palstoilla haukkumassa sossuja ja keksimässä mielikuvitustarinoita akateemisista loistovanhemmista, joilta keskellä yötä sossut vievät lapset ilman syytä.

En ehkä pystyisi käyttäytymään asiallisesti kohdatessani paskoja vanhempia, jotka eivät välitä yhtään lapsista. Vaan vain oikeuksistaan kohdella lapsiaan miten huonosti tahansa, ilman että kukaan saa puuttua siihen. Lapsiparat taas ovat luonnostaan lojaaleja vanhemmilleen, vaikka olisivat millaisia tahansa. Sitä nämä sossunvihaajavanhemmat käyttävät hyväkseen. Ja tietenkin Vilja Eerikaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntien ja kaupunkien taloudet ovat niin huonossa jamassa että yhtäkään lasten sijoitusta tai huostaanottoa ei todellakaan tehdä helpolla. Kriisikunnassa yhdenkin lapsen kiireellinen sijoitus voi aiheuttaa todellisen ongelman koko kunnan taloudelle. Tämä on valitettavaa, koska se myös aiheuttaa sitä ettei tarpeellisia sijoituksia tai huostaanottoja aina tehdä, vaan yritetään sinnitellä tukitoimin pidempään.

Ja tiedän, että varsinkin riitaisissa erotapauksissa, sossut ovat uskoneet väärää osapuolta ja totuus jäänyt huomaamatta. Tämä vain on asia, josta ei varmasti päästä eroon niin kauan kuin on vanhempia, jotka käyttävät lapsia koston välineenä entistä puolisoaan kohtaan.

Ottamatta kantaa itse tapaukseen kannattaa muistaa, että Suomessa huostaanotot ovat yleisempiä kuin missään muualla Euroopassa. Joko suomalaiset perheet ovat kriisissä, tai sitten rima huostaanottoon on Suomessa matalampi kuin missään muualla. Mikä näistä kahdesta on sinun mielestäsi oikea syy?

Ehkä kumpikin. Muualla ilmeisesti katsotaan enemmän ja pitempään läpi sormien. Suomessakin kun huostaanotto on äärimmäinen ja usein liian pitkään odotettu toimi.

Lasten väkivaltainen kuritus on osassa Eurooppaa ihan laillista (esim. https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1271139/suomessa-… ) niin ei ihmekään jos lapsia ei huostaanoteta kaikkialla kevyesti. En tiedä mitkä olisivat kriteerit sitten huostaanotolle muualla? Verille hakkaaminen päivittäin?

Vierailija kirjoitti:

Puhe ei kehity, jos lapselle ei juttele paljoa arjessa. Tämä tuli vielä mieleen. Jos vuorovaikutuksessa on ongelmaa niin eihän lapsi saa puheelle, normaalille keskustelulle mallia. 

Toki jos kyse kehitysviiveestä niin mikään maailman vuorovaikutus ei asiaa merkittävästi muuta. 

Minusta on outoa ajatella, että monikaan lapsi eläisi sellaisessa umpiossa, ettei koskaan kuulisi kunnolla puhetta ja sen takia jäisi puhumisen oppiminen huonolle tolalle. Ainakaan Suomessa. Australian oloista en tiedä.

Kehitysviiveitä on monenlaisia. On fyysisiä suun rakenteen tai suun lihaksiston käyttämisen ongelmia, kuuloon liittyviä ongelmia (ei tunnista äänteitä vaan esim. kakka ja takka kuulostavat samalta) ja tuottamisen ongelmia sikäli, että osaa ajatella sanan oikein mutta äänteet eivät osu kohdalleen ulostullessa (osaa kyllä kirjoittaa sanan oikein). Nämä kehityshäiriöt eivät välttämättä tarkoita ollenkaan, että lapsi olisi muuten jotenkin tyhmempi kuin muut tai että sanavarastossa olisi puutteita. Sitten on erikseen vielä kognitiiviset kehityshäiriöt, jotka viittaavat älykkyystasoon, ja tällaisilla lapsilla on usein ongelmia myös muuten motorisesti.

Tiedän työni puolesta useita lapsia, joille on juteltu, loruteltu, laulettu ja juteltu enemmän kuin tarpeeksi mutta jotka eivät silti saa sanottua sanoja järjellisesti. Suusta tulee pelkkää mongerrusta. Sanavarasto on silti laajempi kuin muilla samanikäisillä, kiitos vanhempien, jotka ovat uutterasti yrittäneet vuosikaudet auttaa lastaan puhumaan monin tavoin. Heistä moni on musikaalisesti tai liikunnallisesti ikäisiään etevämpi mutta taas matemaattiset taidot ovat heikoilla.

Meitä on niin moneksi. Onneksi nykypäivän Suomessa saa tukea, sekä vanhemmat että lapset. Toivon vain, että lapset, jotka ovat muuten fiksuja mutta jotka eivät saa puhuttua kunnolla, eivät joudu kiusatuiksi koulussa puhevikansa takia. Siinä taas on sarkaa teillä vanhemmilla, joiden lapset ovat puheessa etevämpiä. Pidättehän huolen, etteivät omat lapsenne ota tällaisia lapsia silmätikuiksi.

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

FB:ssä tolla on syyskuun puolivälissä jotain "Suomessa on maailman paras koulutus ♥️♥️♥️♥️, siksi vien lapsen sinne koska olen niin hyvä äiti" no ei sanatarkasti, mutta suunnilleen näin. Nyt sitten väitti että ovat täällä vain turistina käymässä, koska oli niin ikävä pojan isää joka on virolainen rekkakuski ja töissä Suomessa, niin tulivat hengaamaan tämän kanssa.

Ihan paskapuhetta kaikki mitä tuo suoltaa. Koulu alkaa vasta 7-vuotiaana ja australialaisturistit ei pääse Suomessa kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

Tuo sama englannin taso pisti minullekin jo noista kirjoituksista silmään. Teksti on ihan ymmärrettävää, mutta muutamia pikkujuttuja huomasin jotka ovat tyypillisempiä vieraana kielenä puhuvalle kuin natiiville. Jos Australiakaan ei ole äidin synnyinmaa, alkaa tosiaan vaikuttaa siltä että maiseman vaihtelu on tapana.

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.

Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....

Tulee aina huono fiilis äideistä jotka hehkuttavat fb:ssa pelkästään omaa lastaan, omaa äitiyttään ja suurta rakkautta lastaan kohtaan.

Samoin ihmiset, jotka naamakirjassa palvovat omaa kumppaniaan ja hehkuttavat rakkautta tätä täydellistä kumppania kohtaan ovat yleensä niitä, joilla on parisuhteessaan eniten ongelmia.

Tottakai sosiaalisessa mediassa saa tehdä mitä vaan eikä se, mitä siellä julkaisee tai jättää julkaisematta ole loppujen lopuksi tärkeää, mutta tuntuvat tosiaan pelottavilta nämä toisen ihmisen palvontaan tehdyt sometilit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.

Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....

Varokaa kaikki suomessa olevat japanilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.

Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....

Voisko tää kyseinen sossu nyt ystävällisesti selittää minkä vuoksi sängyn puute on noin suuri huolenaihe? On kokonaisia maita joissa niitä ei käytetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.

Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....

Varokaa kaikki suomessa olevat japanilaiset.

Ja varokaa suomalaiset amerikassa jos ne huomaa että teidän vauvat nukkuu pahvilaatikossa kuin kerjäläiset (äitiyspakkaus), paikallinen sossu satavarmasti huolestuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.

Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....

Voisko tää kyseinen sossu nyt ystävällisesti selittää minkä vuoksi sängyn puute on noin suuri huolenaihe? On kokonaisia maita joissa niitä ei käytetä.

Tuskin huolta syntyy jos sänkynä toimii joku futontyylinen ratkaisu tai vastaava, mutta onhan se outoa jos lapselta ei löydy ollenkaan omaa nukkumapaikkaa, yleensä se myös kertoo siitä ettei lapsella ole paljoa muutakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.

Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....

Tartut ihan huvikseen tuohon ja vääntelet omaan makuusi. 

Eihän kaikissa maissa lapset käy koulussakaan, mutta täällä pelataan meidän maan säännöillä ja arvioidaan sen mukaan. 

Esimerkiksi kouluikäiselle tulee olla rauhallinen tila koulutehtävien tekoon, eikä se nyt erityisen hyvästä ole niitä lattiallakaan vääntää, oli sitten kulttuurisyistä tai ei. 

-eri jolle vastasit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.

Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....

Tartut ihan huvikseen tuohon ja vääntelet omaan makuusi. 

Eihän kaikissa maissa lapset käy koulussakaan, mutta täällä pelataan meidän maan säännöillä ja arvioidaan sen mukaan. 

Esimerkiksi kouluikäiselle tulee olla rauhallinen tila koulutehtävien tekoon, eikä se nyt erityisen hyvästä ole niitä lattiallakaan vääntää, oli sitten kulttuurisyistä tai ei. 

-eri jolle vastasit. 

Vastaa siihen mitä kysytään äläkä saivartele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.

Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....

Voisko tää kyseinen sossu nyt ystävällisesti selittää minkä vuoksi sängyn puute on noin suuri huolenaihe? On kokonaisia maita joissa niitä ei käytetä.

Tuskin huolta syntyy jos sänkynä toimii joku futontyylinen ratkaisu tai vastaava, mutta onhan se outoa jos lapselta ei löydy ollenkaan omaa nukkumapaikkaa, yleensä se myös kertoo siitä ettei lapsella ole paljoa muutakaan. 

Joo, lapsiaan voi nukkua vaikka kirjahyllyssä tai kadulla, mutta se ei tarkoita että se olisi ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.

Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....

Tartut ihan huvikseen tuohon ja vääntelet omaan makuusi. 

Eihän kaikissa maissa lapset käy koulussakaan, mutta täällä pelataan meidän maan säännöillä ja arvioidaan sen mukaan. 

Esimerkiksi kouluikäiselle tulee olla rauhallinen tila koulutehtävien tekoon, eikä se nyt erityisen hyvästä ole niitä lattiallakaan vääntää, oli sitten kulttuurisyistä tai ei. 

-eri jolle vastasit. 

Vastaa siihen mitä kysytään äläkä saivartele.

Sinä tasan tarkkaan ymmärrät mistä on kyse, mutta tunnut itse harrastavan tuota vääristelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.

Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.

Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.

Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.

Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.

Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.

Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.

Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.

"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.

Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....

Voisko tää kyseinen sossu nyt ystävällisesti selittää minkä vuoksi sängyn puute on noin suuri huolenaihe? On kokonaisia maita joissa niitä ei käytetä.

Aha. Teenkin lapsia ja annan niiden nukkua kirjahyllyssä, uunissa, pesukoneessa, keittiön lattialla, navetassa, lampussa ja koirankopissa. Itse nukun sohvalla.

Äiti toi vammaisen lapsen tänne hyötymään suomalaisesta terveydenhuollosta. Päästäkää nyt hitossa ne äkkiä pois.

Delhissä nukutaan vaikka liikenneympyrän keskellä. Mä sentään oon hyvä äiti kun laitan niille teltan sinne liikenneympyrään.