Lue keskustelun säännöt.
Mistä näkee sen Salon 3-vuotiaan pojan äidin tilitystä siitä, miten Suomen viranomaiset kaappasivat pojan äidiltään?
Kommentit (586)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.
Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.
Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.
Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.
Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.
Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.
Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.
Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.
"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.
Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....
Tartut ihan huvikseen tuohon ja vääntelet omaan makuusi.
Eihän kaikissa maissa lapset käy koulussakaan, mutta täällä pelataan meidän maan säännöillä ja arvioidaan sen mukaan.
Esimerkiksi kouluikäiselle tulee olla rauhallinen tila koulutehtävien tekoon, eikä se nyt erityisen hyvästä ole niitä lattiallakaan vääntää, oli sitten kulttuurisyistä tai ei.
-eri jolle vastasit.
Jostain kumman syystä omat penskat teki läksynsä joko keittiön pöydän ääressä tai vatsallaan olkkarin lattialla. Molemmilla oli omahyone, jossa kirjoituspöytä ja tuoli.
Ja sänky. 😉 Sängyssä usein luettiin, milloin läksyjä, milloin A. Ankkaa.
Lämpimään vuodenaikaan partsille piti pystyttää teltta, missä leikkivät ja viettivät leirielämää. Ohuilla vaelluspatjoilla nukkuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä kommentissa Fb:n puolella kerrotaan, että ovat olleet Suomessa vailla vakinaista asuntoa, poika on kulkenut aina pyjamassa... Tämä kommentti siis naiselta, joka on törmännyt heihin useamman kerran ja jutellut.
Joo mäkin sain jostain kommentista sen kuvan ettei tolla naisella oo ollu edes tilapäistä asuntoa, työtä tai muutakaan. Mullakin tulee kyl ekana mieleen pahat mielenterveysongelmat tai/ja huumeet... Myös se, ettei nainen ole postannut mitään lapsesta vauvakuvien jälkeen, ennen kuin nyt kesällä, viittaisi siihen ettei ole joko päässyt nettiin parin vuoden aikana, tai asunut lapsensa kanssa.
Ehkä ollut vankilassa, sairaalassa tai narkkaamassa? Tai sitten vaan kiireinen töissä 😏 tosin LinkedIniin on laittanut vain "kotiäiti", ei työkokemusta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.
Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.
Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.
Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.
Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.
Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.
Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.
Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.
"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.
Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....
Tartut ihan huvikseen tuohon ja vääntelet omaan makuusi.
Eihän kaikissa maissa lapset käy koulussakaan, mutta täällä pelataan meidän maan säännöillä ja arvioidaan sen mukaan.
Esimerkiksi kouluikäiselle tulee olla rauhallinen tila koulutehtävien tekoon, eikä se nyt erityisen hyvästä ole niitä lattiallakaan vääntää, oli sitten kulttuurisyistä tai ei.
-eri jolle vastasit.
Jostain kumman syystä omat penskat teki läksynsä joko keittiön pöydän ääressä tai vatsallaan olkkarin lattialla. Molemmilla oli omahyone, jossa kirjoituspöytä ja tuoli.
Ja sänky. 😉 Sängyssä usein luettiin, milloin läksyjä, milloin A. Ankkaa.
Lämpimään vuodenaikaan partsille piti pystyttää teltta, missä leikkivät ja viettivät leirielämää. Ohuilla vaelluspatjoilla nukkuen.
Läksyjen tekoonhan sopii sossujenkin mielestä keittiönpöytä aivan mainiosti, joten eihän tuossa mitään ihmeellistä olekaan.
Se oli vain esimerkki siitä millaiset olot on lapsella optimaalisia olla.
Ei kai kukaan oikeasti ajattele satunnaista telttanukkumista ohuella patjalla niin että lapsella ei tarvitse olla kunnon nukkumapaikkaa? :D
Olen se sosiaaliohjaaja, joka mainitsi sängystä.
En sinänsä ole yllättynyt , että joku siihen tarttui. On totta, että on maita jossa lattialla nukkuminen on normi. Meillä ei ole. Ei edes niiden perheiden luona, jotka ko.maista tulevat. Lapset myös mukautuvat siihen ympärillä olevaan normiin, samoin kuin vanhemmuus.
Jos vanhemmilla on sänky ja lapsilla ei niin silloin meillä on ongelma. Vanhemmat tiedostavat omalla kohdallaan sängyn olevan mukava ja hyvä tapa nukkua yönsä. Lapsilla ei yksinkertaisesti ole niin suurta arvoa heidän silmissään, että sänkyä tulisi hankkia. Joskus vastaan tulee vanhempia, jotka ajattelevat että lapsen tulisi olla kiitollinen, kun on edes jokin nurkka missä nukkua. Koska : ”silloin kun minä olin lapsi niin nukuttiin likaisella patjalla, tuo sohva/patja/mytty/rikkinäinen sänky on edes ilman luteita”.
On eri asia jos lapsi ITSE haluaa nukkua kesällä muutaman hassun yön parvekkeella. Parveke ei kuitenkaan sovi kellekään osoitetuksi, saati ympärivuotiseksi tilaksi nukkua. Jos asut Balilla niin siinäpä nukut verkkokeinussa parvekkeella, mutta täällä se ei ole normi.
Kuten tälläkin palstalla huomaa, toisille tämä sänky (tai sen puute) on selkeä indikaattori, että lapsen elämässä on muitakin huolia jos tilanne on tuo. Ja toiset ovat puolustelemassa miten se ei nyt voi olla muka niin paha juttu. Nukkuahan voi missä vain, kyllä isoisä 50-luvulla nukkui uuninpankolla.
Suomi pyrkii tasa-arvoisuuteen ja siihen, että kaikilla lapsilla olisi samat eväät elämään. Tämä lähtee siitä, että kaikilla Suomessa asuvilla lapsilla on oma sänky. Jos haluaa nukkua vanhempien välissä se on Ok. Mutta lattialla ei tarvitse kenenkään majailla.
Lukekaapa kuvien ja videoiden kommentteja äidin FB. Yksi lievästi sekopäiseltä kuulostava nainen jakaa siellä T.uhkauksia ja sossujen kuvia ja toivoo näille ties mitä hirveyksiä.
Todella pimeän oloisia kirjoituksia ja sit puhuttuaan voodoon tekemisestä ihmettelee miksi hänen lapsi on annettu isälle.
Eivät vaan voi ymmärtää miksi lapsi otettu pois, vaikka se meille muille on päivänselvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen se sosiaaliohjaaja, joka mainitsi sängystä.
En sinänsä ole yllättynyt , että joku siihen tarttui. On totta, että on maita jossa lattialla nukkuminen on normi. Meillä ei ole. Ei edes niiden perheiden luona, jotka ko.maista tulevat. Lapset myös mukautuvat siihen ympärillä olevaan normiin, samoin kuin vanhemmuus.
Jos vanhemmilla on sänky ja lapsilla ei niin silloin meillä on ongelma. Vanhemmat tiedostavat omalla kohdallaan sängyn olevan mukava ja hyvä tapa nukkua yönsä. Lapsilla ei yksinkertaisesti ole niin suurta arvoa heidän silmissään, että sänkyä tulisi hankkia. Joskus vastaan tulee vanhempia, jotka ajattelevat että lapsen tulisi olla kiitollinen, kun on edes jokin nurkka missä nukkua. Koska : ”silloin kun minä olin lapsi niin nukuttiin likaisella patjalla, tuo sohva/patja/mytty/rikkinäinen sänky on edes ilman luteita”.
On eri asia jos lapsi ITSE haluaa nukkua kesällä muutaman hassun yön parvekkeella. Parveke ei kuitenkaan sovi kellekään osoitetuksi, saati ympärivuotiseksi tilaksi nukkua. Jos asut Balilla niin siinäpä nukut verkkokeinussa parvekkeella, mutta täällä se ei ole normi.
Kuten tälläkin palstalla huomaa, toisille tämä sänky (tai sen puute) on selkeä indikaattori, että lapsen elämässä on muitakin huolia jos tilanne on tuo. Ja toiset ovat puolustelemassa miten se ei nyt voi olla muka niin paha juttu. Nukkuahan voi missä vain, kyllä isoisä 50-luvulla nukkui uuninpankolla.
Suomi pyrkii tasa-arvoisuuteen ja siihen, että kaikilla lapsilla olisi samat eväät elämään. Tämä lähtee siitä, että kaikilla Suomessa asuvilla lapsilla on oma sänky. Jos haluaa nukkua vanhempien välissä se on Ok. Mutta lattialla ei tarvitse kenenkään majailla.
Kerropa nyt vielä ihan selvin sanoin että MITÄ KONKREETTISTA HAITTAA lapselle ja lapsen kehitykselle on lattialla patjan päällä nukkumisesta? Sinulla ei ole oikeutta määritellä minkä kulttuurin ja normien mukaan perheet elää jos siitä ei mitään haittakaan ole. Ja ei mitään musta tuntuu selityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sosiaaliohjaaja ja voin sanoa, että 99% perheistä ei ymmärrä ”miksi juuri heillä on täysin perusteettomasti sossut kimpussa”.
Olen käynyt kodeissa, joissa lapsilla ei ole sänkyjä. Olen käynyt kodeissa, joissa äiti ei edes tajua miehensä olevan väkivaltainen. Olen käynyt kodeissa, joissa vanhemmat ovat ns. vähän rentoutuneet päihteiden keskellä.
Useimmat heistä tulevat vielä karummista oloista. Siksi ne omat puitteet tuntuvat normaaleilta. ”Minä en sentään hakkaa lapsiani, mitä sitten jos vähän juon?” Näitä selityksiä tulee vastaan todella paljon. Elämänhallintaa ei ole, mutta oma näkemys on niin sumentunut ettei sitä ymmärrä.
Tuo äiti ei myöskään puhu englantia natiivin tasolla. Herää kysymys tästä Australian osuudesta. Facessa näkemässä videoissa hänellä on selkeä aksentti, enkä siis tarkoita aussi aksenttia.
Eipä ole harvinaista, että lapsen kanssa vaihdetaan maisemaa nopealla tahdilla. Lapsi syntyy yhdessä maassa/kaupungissa ja kohta ollaan taas muualla. Tämäkin malli usein opittu omasta lapsuudesta. Ei ajatella edes, että ollaan ilman vakituista asuntoa, kun ei kuitenkaan nukuta kadulla. Mutta ei ole lapselle, varsinkaan erityislapselle, kehitystä tukevaa vaihtaa asuinpaikkaa ja nukkua milloin missäkin.
Varsinkin kehistysvammaiset ja erityislapset tarvitsevat rutiineja. Kielen, huoltajien ja arjen suhteen. Heille rutiinit voivat olla kaikki kaikessa.
Tämä tapaus nyt päätyi lehtiin, mutta vastaavia äitejä ja isiä meillä sossuilla on asiakkaina tuon tuosta. Ei tämä ole mitään valtion harrastamaa kidnappausta vaan vanhemmat eivät näe metsää puilta.
Vaikeinta maailmassa on myöntää ettei kykene olemaan hyvä äiti omalle lapselleen. Rakkaus ei yksistään riitä.
"Joissa lapsilla ei ole sänkyjä" siis onko tuo huolenaihe??? Tiedätkö että huonekalut ovat kulttuurisidonnaisia. Osassa päin maailmaa nukutaan patjalla. Osassa päin maailmaa ei ole ruokapöytiä vaan syödään lattialla.
Ei voi olla todellista että huonekalun puute on huostaanottoperuste, huh huh....
Tartut ihan huvikseen tuohon ja vääntelet omaan makuusi.
Eihän kaikissa maissa lapset käy koulussakaan, mutta täällä pelataan meidän maan säännöillä ja arvioidaan sen mukaan.
Esimerkiksi kouluikäiselle tulee olla rauhallinen tila koulutehtävien tekoon, eikä se nyt erityisen hyvästä ole niitä lattiallakaan vääntää, oli sitten kulttuurisyistä tai ei.
-eri jolle vastasit.
Jostain kumman syystä omat penskat teki läksynsä joko keittiön pöydän ääressä tai vatsallaan olkkarin lattialla. Molemmilla oli omahyone, jossa kirjoituspöytä ja tuoli.
Ja sänky. 😉 Sängyssä usein luettiin, milloin läksyjä, milloin A. Ankkaa.
Lämpimään vuodenaikaan partsille piti pystyttää teltta, missä leikkivät ja viettivät leirielämää. Ohuilla vaelluspatjoilla nukkuen.
Ei se läksyjen luku paikkaa katso, vaikka niin valehdellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukekaapa kuvien ja videoiden kommentteja äidin FB. Yksi lievästi sekopäiseltä kuulostava nainen jakaa siellä T.uhkauksia ja sossujen kuvia ja toivoo näille ties mitä hirveyksiä.
Todella pimeän oloisia kirjoituksia ja sit puhuttuaan voodoon tekemisestä ihmettelee miksi hänen lapsi on annettu isälle.
Eivät vaan voi ymmärtää miksi lapsi otettu pois, vaikka se meille muille on päivänselvää
Mies eikä nainen. Tuo sekopää siis. Mutta on kyllä häiriintyneen oloinen tyyppi. Mistähän se nuo kuvatkin kaiveli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se sosiaaliohjaaja, joka mainitsi sängystä.
En sinänsä ole yllättynyt , että joku siihen tarttui. On totta, että on maita jossa lattialla nukkuminen on normi. Meillä ei ole. Ei edes niiden perheiden luona, jotka ko.maista tulevat. Lapset myös mukautuvat siihen ympärillä olevaan normiin, samoin kuin vanhemmuus.
Jos vanhemmilla on sänky ja lapsilla ei niin silloin meillä on ongelma. Vanhemmat tiedostavat omalla kohdallaan sängyn olevan mukava ja hyvä tapa nukkua yönsä. Lapsilla ei yksinkertaisesti ole niin suurta arvoa heidän silmissään, että sänkyä tulisi hankkia. Joskus vastaan tulee vanhempia, jotka ajattelevat että lapsen tulisi olla kiitollinen, kun on edes jokin nurkka missä nukkua. Koska : ”silloin kun minä olin lapsi niin nukuttiin likaisella patjalla, tuo sohva/patja/mytty/rikkinäinen sänky on edes ilman luteita”.
On eri asia jos lapsi ITSE haluaa nukkua kesällä muutaman hassun yön parvekkeella. Parveke ei kuitenkaan sovi kellekään osoitetuksi, saati ympärivuotiseksi tilaksi nukkua. Jos asut Balilla niin siinäpä nukut verkkokeinussa parvekkeella, mutta täällä se ei ole normi.
Kuten tälläkin palstalla huomaa, toisille tämä sänky (tai sen puute) on selkeä indikaattori, että lapsen elämässä on muitakin huolia jos tilanne on tuo. Ja toiset ovat puolustelemassa miten se ei nyt voi olla muka niin paha juttu. Nukkuahan voi missä vain, kyllä isoisä 50-luvulla nukkui uuninpankolla.
Suomi pyrkii tasa-arvoisuuteen ja siihen, että kaikilla lapsilla olisi samat eväät elämään. Tämä lähtee siitä, että kaikilla Suomessa asuvilla lapsilla on oma sänky. Jos haluaa nukkua vanhempien välissä se on Ok. Mutta lattialla ei tarvitse kenenkään majailla.
Kerropa nyt vielä ihan selvin sanoin että MITÄ KONKREETTISTA HAITTAA lapselle ja lapsen kehitykselle on lattialla patjan päällä nukkumisesta? Sinulla ei ole oikeutta määritellä minkä kulttuurin ja normien mukaan perheet elää jos siitä ei mitään haittakaan ole. Ja ei mitään musta tuntuu selityksiä.
Lapsi ei koe olevansa tärkeä. Vanhemmilla on mukava sänky, lapsi pohtii miksi hän ei ansaitse samaa. Kaikilla ystävillä on myös oma, osoitettu paikka, jossa levätä yönsä.
On selvää, että näistä järjestelyistä puuttuu kaikki turvallisuuden ja pysyvyyden tunne. Et tiedä saatko tänään nukkua olkkarissa sohvalla vai onko tila varattu aikuisille ( seksiin, juomiseen jne). Tänään sinut ehkä lähetetään sisarusten kanssa esim. komeron lattialle tai muualle haittaamasta aikuisten omaa aikaa.
Lapselle tulee tunne, ja se toisinaan hänelle myös sanoitetaan, ettei hän ansaitse omaa sänkyä. Eikä mitään muutakaan omaa. Omanarvontunne ja kyky rakastaa itseään arvokkaana ihmisenä ei pääse kehittymään, kun ympäristö viestii sinun olevan kaikkea muuta.
Sänky ei ole koskaa ole ollut näiden perheiden ainoa ongelma. Eräässä perheessä äiti ilmoitti, lastensa kuullen, että voisin viedä heidät mahdollisesti mukanani tällä vierailulla, sillä hän oli raskaana uudelle miehelleen. Lapsilla ei ollut mitään virkaa. He halusivat aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ja lapset entisistä suhteista haittasivat idylliä.
Toisessa perheessä sängyn ja teinin oman tilan kontrollointi oli henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä isän puolelta. Lasta kyykytettiin, simputettiin ja häneen kohdistui todella sietämätöntä kiusaamista oman vanhemman toimesta. Isä näki, että hän oli vaik tiukka ja asetti rajoja. Koko perhe oireili. Ulkoapäin kukaan ei olisi voinut tätä ko.perheestä uskoa.
Se sosiaaliohjaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se sosiaaliohjaaja, joka mainitsi sängystä.
En sinänsä ole yllättynyt , että joku siihen tarttui. On totta, että on maita jossa lattialla nukkuminen on normi. Meillä ei ole. Ei edes niiden perheiden luona, jotka ko.maista tulevat. Lapset myös mukautuvat siihen ympärillä olevaan normiin, samoin kuin vanhemmuus.
Jos vanhemmilla on sänky ja lapsilla ei niin silloin meillä on ongelma. Vanhemmat tiedostavat omalla kohdallaan sängyn olevan mukava ja hyvä tapa nukkua yönsä. Lapsilla ei yksinkertaisesti ole niin suurta arvoa heidän silmissään, että sänkyä tulisi hankkia. Joskus vastaan tulee vanhempia, jotka ajattelevat että lapsen tulisi olla kiitollinen, kun on edes jokin nurkka missä nukkua. Koska : ”silloin kun minä olin lapsi niin nukuttiin likaisella patjalla, tuo sohva/patja/mytty/rikkinäinen sänky on edes ilman luteita”.
On eri asia jos lapsi ITSE haluaa nukkua kesällä muutaman hassun yön parvekkeella. Parveke ei kuitenkaan sovi kellekään osoitetuksi, saati ympärivuotiseksi tilaksi nukkua. Jos asut Balilla niin siinäpä nukut verkkokeinussa parvekkeella, mutta täällä se ei ole normi.
Kuten tälläkin palstalla huomaa, toisille tämä sänky (tai sen puute) on selkeä indikaattori, että lapsen elämässä on muitakin huolia jos tilanne on tuo. Ja toiset ovat puolustelemassa miten se ei nyt voi olla muka niin paha juttu. Nukkuahan voi missä vain, kyllä isoisä 50-luvulla nukkui uuninpankolla.
Suomi pyrkii tasa-arvoisuuteen ja siihen, että kaikilla lapsilla olisi samat eväät elämään. Tämä lähtee siitä, että kaikilla Suomessa asuvilla lapsilla on oma sänky. Jos haluaa nukkua vanhempien välissä se on Ok. Mutta lattialla ei tarvitse kenenkään majailla.
Kerropa nyt vielä ihan selvin sanoin että MITÄ KONKREETTISTA HAITTAA lapselle ja lapsen kehitykselle on lattialla patjan päällä nukkumisesta? Sinulla ei ole oikeutta määritellä minkä kulttuurin ja normien mukaan perheet elää jos siitä ei mitään haittakaan ole. Ja ei mitään musta tuntuu selityksiä.
Lapsi ei koe olevansa tärkeä. Vanhemmilla on mukava sänky, lapsi pohtii miksi hän ei ansaitse samaa. Kaikilla ystävillä on myös oma, osoitettu paikka, jossa levätä yönsä.
On selvää, että näistä järjestelyistä puuttuu kaikki turvallisuuden ja pysyvyyden tunne. Et tiedä saatko tänään nukkua olkkarissa sohvalla vai onko tila varattu aikuisille ( seksiin, juomiseen jne). Tänään sinut ehkä lähetetään sisarusten kanssa esim. komeron lattialle tai muualle haittaamasta aikuisten omaa aikaa.
Lapselle tulee tunne, ja se toisinaan hänelle myös sanoitetaan, ettei hän ansaitse omaa sänkyä. Eikä mitään muutakaan omaa. Omanarvontunne ja kyky rakastaa itseään arvokkaana ihmisenä ei pääse kehittymään, kun ympäristö viestii sinun olevan kaikkea muuta.
Sänky ei ole koskaa ole ollut näiden perheiden ainoa ongelma. Eräässä perheessä äiti ilmoitti, lastensa kuullen, että voisin viedä heidät mahdollisesti mukanani tällä vierailulla, sillä hän oli raskaana uudelle miehelleen. Lapsilla ei ollut mitään virkaa. He halusivat aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ja lapset entisistä suhteista haittasivat idylliä.
Toisessa perheessä sängyn ja teinin oman tilan kontrollointi oli henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä isän puolelta. Lasta kyykytettiin, simputettiin ja häneen kohdistui todella sietämätöntä kiusaamista oman vanhemman toimesta. Isä näki, että hän oli vaik tiukka ja asetti rajoja. Koko perhe oireili. Ulkoapäin kukaan ei olisi voinut tätä ko.perheestä uskoa.
Se sosiaaliohjaaja.
Kuinka joku sosiaaliohjaaja täällä esittelee vaitiolovellisuuden piirissä olevia tapauksia? Turha selittää, etteivät ole yksilöitävissä. Nämä asianomaiset saattavat lukea palstaa ja huomata oman tapauksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se sosiaaliohjaaja, joka mainitsi sängystä.
En sinänsä ole yllättynyt , että joku siihen tarttui. On totta, että on maita jossa lattialla nukkuminen on normi. Meillä ei ole. Ei edes niiden perheiden luona, jotka ko.maista tulevat. Lapset myös mukautuvat siihen ympärillä olevaan normiin, samoin kuin vanhemmuus.
Jos vanhemmilla on sänky ja lapsilla ei niin silloin meillä on ongelma. Vanhemmat tiedostavat omalla kohdallaan sängyn olevan mukava ja hyvä tapa nukkua yönsä. Lapsilla ei yksinkertaisesti ole niin suurta arvoa heidän silmissään, että sänkyä tulisi hankkia. Joskus vastaan tulee vanhempia, jotka ajattelevat että lapsen tulisi olla kiitollinen, kun on edes jokin nurkka missä nukkua. Koska : ”silloin kun minä olin lapsi niin nukuttiin likaisella patjalla, tuo sohva/patja/mytty/rikkinäinen sänky on edes ilman luteita”.
On eri asia jos lapsi ITSE haluaa nukkua kesällä muutaman hassun yön parvekkeella. Parveke ei kuitenkaan sovi kellekään osoitetuksi, saati ympärivuotiseksi tilaksi nukkua. Jos asut Balilla niin siinäpä nukut verkkokeinussa parvekkeella, mutta täällä se ei ole normi.
Kuten tälläkin palstalla huomaa, toisille tämä sänky (tai sen puute) on selkeä indikaattori, että lapsen elämässä on muitakin huolia jos tilanne on tuo. Ja toiset ovat puolustelemassa miten se ei nyt voi olla muka niin paha juttu. Nukkuahan voi missä vain, kyllä isoisä 50-luvulla nukkui uuninpankolla.
Suomi pyrkii tasa-arvoisuuteen ja siihen, että kaikilla lapsilla olisi samat eväät elämään. Tämä lähtee siitä, että kaikilla Suomessa asuvilla lapsilla on oma sänky. Jos haluaa nukkua vanhempien välissä se on Ok. Mutta lattialla ei tarvitse kenenkään majailla.
Kerropa nyt vielä ihan selvin sanoin että MITÄ KONKREETTISTA HAITTAA lapselle ja lapsen kehitykselle on lattialla patjan päällä nukkumisesta? Sinulla ei ole oikeutta määritellä minkä kulttuurin ja normien mukaan perheet elää jos siitä ei mitään haittakaan ole. Ja ei mitään musta tuntuu selityksiä.
Lapsi ei koe olevansa tärkeä. Vanhemmilla on mukava sänky, lapsi pohtii miksi hän ei ansaitse samaa. Kaikilla ystävillä on myös oma, osoitettu paikka, jossa levätä yönsä.
On selvää, että näistä järjestelyistä puuttuu kaikki turvallisuuden ja pysyvyyden tunne. Et tiedä saatko tänään nukkua olkkarissa sohvalla vai onko tila varattu aikuisille ( seksiin, juomiseen jne). Tänään sinut ehkä lähetetään sisarusten kanssa esim. komeron lattialle tai muualle haittaamasta aikuisten omaa aikaa.
Lapselle tulee tunne, ja se toisinaan hänelle myös sanoitetaan, ettei hän ansaitse omaa sänkyä. Eikä mitään muutakaan omaa. Omanarvontunne ja kyky rakastaa itseään arvokkaana ihmisenä ei pääse kehittymään, kun ympäristö viestii sinun olevan kaikkea muuta.
Sänky ei ole koskaa ole ollut näiden perheiden ainoa ongelma. Eräässä perheessä äiti ilmoitti, lastensa kuullen, että voisin viedä heidät mahdollisesti mukanani tällä vierailulla, sillä hän oli raskaana uudelle miehelleen. Lapsilla ei ollut mitään virkaa. He halusivat aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ja lapset entisistä suhteista haittasivat idylliä.
Toisessa perheessä sängyn ja teinin oman tilan kontrollointi oli henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä isän puolelta. Lasta kyykytettiin, simputettiin ja häneen kohdistui todella sietämätöntä kiusaamista oman vanhemman toimesta. Isä näki, että hän oli vaik tiukka ja asetti rajoja. Koko perhe oireili. Ulkoapäin kukaan ei olisi voinut tätä ko.perheestä uskoa.
Se sosiaaliohjaaja.
Kuinka joku sosiaaliohjaaja täällä esittelee vaitiolovellisuuden piirissä olevia tapauksia? Turha selittää, etteivät ole yksilöitävissä. Nämä asianomaiset saattavat lukea palstaa ja huomata oman tapauksensa.
Näitä tapauksia on Suomi pullollaan. Eipä kukaan tuosta itseään tunnista, kun eivät edes ajattele et heillä olisi mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan edelleen vastausta että miten lattialla patjan päällä nukkuminen haittaa konkreettisesti lapsen kehitystä. Ne musta tuntuu että lapsesta tuntuu pahalta vastaukset ei käy faktasta.
Vierailija kirjoitti:
Odotan edelleen vastausta että miten lattialla patjan päällä nukkuminen haittaa konkreettisesti lapsen kehitystä. Ne musta tuntuu että lapsesta tuntuu pahalta vastaukset ei käy faktasta.
Tällä keskustelijalla tuntuu olevan samanlainen mt-ongelma kuin sillä aussiäidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuolla muksulla on suomalainen etunimi?
Tämä hämää myös itseäni. Markus nimeä taitaa lähinnä olla suomessa, ruotsissa ja saksassa. Mutta äidin tilityksen mukaan vanhemmat on Australiasta. Ja jotenkin myös ihmettelen, miten kaikista paikoista nämä ihmiset on päätynyt Salon Vaskioon. Jossa asustelee lähinnä paikallisia maajusseja.
Selittyy sillä, jos pojan isä tosiaan on virolainen. Markus on ihan tavallinen nimi Virossa. Esiintyy muodoissa Markus, Markkus ja Margus. Kaikki ne ovat tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuolla muksulla on suomalainen etunimi?
Tämä hämää myös itseäni. Markus nimeä taitaa lähinnä olla suomessa, ruotsissa ja saksassa. Mutta äidin tilityksen mukaan vanhemmat on Australiasta. Ja jotenkin myös ihmettelen, miten kaikista paikoista nämä ihmiset on päätynyt Salon Vaskioon. Jossa asustelee lähinnä paikallisia maajusseja.
Selittyy sillä, jos pojan isä tosiaan on virolainen. Markus on ihan tavallinen nimi Virossa. Esiintyy muodoissa Markus, Markkus ja Margus. Kaikki ne ovat tavallisia.
Kuinka monta kymmentä kertaa tässä samassa ketjussa täytyy kertoa että Markus on tavallinen virolainen nimi? Eiköhän tuo tullut ensimmäisten kymmenen kerran toiston jälkeen jo hitaammillekin selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomen valtio on siis alunperin ottanut tämän lapsen haltuun?
En tiedä, mutta todella hyvä kysymys on että onko Suomen asia alkaa sijoittamaan pitkäaikaisesti muun maan kansalaisia? Jos Suomi arvioi lapsen olevan vaarassa niin pitäisi toimi australian viranomaisten kanssa ja huolehtia että lapsi siirretään sinne, ja oma maa hoitaa jatkotoimenpiteet. Tietysti vaikea arvioida kun ei ole tarpeeksi tietoa.
Olisko Suomelle ok että suomalaislapsi otettais huostaan vaikka jenkeissä ja sijoitettaisiin paikalliseen perheeseen? Entä lapsen oikeus toisella puolella maailmaa olevaan sukuun ja perheeseen, omiin juuriinsa ja biologisiin vanhempiinsa, jotka voivat olla kyvyttömiä hoitamaan lasta mutta joita lapsella kuitenkin on oikeus tavata?
Niin tilapäisesti sijoitetut kuin huostaanotetut lapset saavat tavata omia vanhempiaan ja sukulaisiaan. Joissain tapauksissa tapaamiset ovat valvottuja, jotkut pääsevät kotilomillekin. Jos perhe tulee Suomeen asumaan siksi, että lapsi saisi ilmaiseksi paremman koulutuksen ja kuntoutuksen, niin ei se lapsi todennäköisesti näe toisella puolella maailmaa olevaa sukua ja perhettä yhtään sen enempää riippumatta siitä, asuuko hän sijaisperheessä vai vanhempiensa kanssa. Monilla sijoitetuilla lapsilla on lämpimämmät välit esim. isovanhempiinsa kuin vanhempiinsa, jos esim. vanhempien päihteiden käytön takia isovanhemmat ovat hoitaneet lasta paljon. Totta kai tällaista suhdetta tuetaan, vaikka lapsi asuisi sijaisperheessä. Ei sijoitus tai huostaanottokaan tarkoita sitä, että kaikki yhteydenpito ja siteet perheeseen ja sukulaisiin katkaistaan, jos siitä ei ole lapselle välitöntä vaaraa tai uhkaa.
Awwww... <3
Vierailija kirjoitti:
Odotan edelleen vastausta että miten lattialla patjan päällä nukkuminen haittaa konkreettisesti lapsen kehitystä. Ne musta tuntuu että lapsesta tuntuu pahalta vastaukset ei käy faktasta.
Jatka samaan malliin. Vilja eerikallakaan ei ollut sänkyä ja hyvin meni.
Eiku.
Nyt sanoi et hänellä on ollut kohdunkaulan syöpä ja melkein kuoli. Syksyllä myös puhunut että on kauheita kipuja ja pojan takia jaksaa elää ja selvitä tms.
Mitähän kaikkea ei kerro...
Tämä mutsi kirjoittaa eräässä ryhmässä facessa näin: "My husband is never around. He is currently on holidays but normally leaves us at home by ourselves to go to others houses and plays video games and when he is home, he is glued to his phone so isn't really interested in family events."
Etsii seuraa ja tekemistä, teksti on kesäkuulta 2018, jolloin on ainakin asunut Virossa.
Vilja Eerikakin nukkui sohvalla. Sänky oli ohjattu hankkimaan, mutta isänkään mielestä lapsi ei ilmeisesti tarvitse omaa sänkyä.