Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksin elävät miehet syrjäytyvät niin paljon helpommin kuin yksin elävät naiset?
28.11.2019 |
Tästä on varmaan keskusteltu vuosia, mutta minä en tiedä vieläkään vastausta. Mistä niin iso ero johtuu?
Kommentit (892)
Koska vain naiset ovat aikuisia ja elävät jårjellä.
Miehet ovat tunteella eläviå flegmaattisia ja eivät kestå pieniäkään vastoinkäymisiå vaan ns kostavat sitten eli ihan sama sitten jos en saa mitä haluan ja minulta vaaditaan jotakin niin minä poika alan ryypätä ja jätän vuokrat maksamatta kun mitä väliä kun ei ¥illuakaan saa keneltå haluaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ehkä osansa on niillä perinteisillä rooleilla, vaikka ne eivät nykyään ole niin selviä. nainen on perinteisesti ollut se joka hoitaa arjen asiat, hän
et on lapsesta pitäen opetettu huolehtimaan. niinpä hän huolehtii itsestään sinkkuna ollessaan, ja parisuhteessa huolehtii myös miehestään. mutta kun mies on sinkku hän ei niin hyvin huolehdi itsestään ja asioistaan vaan antaa mennä omalla painollaan.
Erimieltä naisen roolituksesta tähän viestiin.
Olin 16v kun miehen kanssa muutettiin yhteen, hän 21v
Kumpikin äidin helmoista. Ruokaa en osannut tehdä ja siivota osattiin molemmat.
Niin kyllähän se minä olin pesänrakennus-hormoni-höyryissäni se joka opetteli ruuan laiton, pyykin pesun yms kodin työt jotta koti olisi koti.
Toivoin ja halusin miehen osallistuvan niin oli kuulemma nalkutusta.
Tähän kuitenkin iässä 24v tein muutaman lapsen.
Iässä 35 en enää jaksanut jauhaa samoista asioista.
Miehen mukaan ero tuli yllättäen.
Ei, en haaveile yhteisasumisesta.
N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?
Miksi ei? :D
Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?
Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)
Paskanmarjat te välitä mitään. Näyttäkää älkääkä puhuko. Koputtakaa oveen ja hypätkää syliini. Suudelkaa ja eheyttäkää kosketuksella. Make me feel like a man.
Jaa sitäkö tosissasi toivot? :D
Unohdit myös olennaisen että miehen on käyttäydyttävä kuin mies, ei naiset voi kaikkea kuitenkaan puolestasi tehdä. :)
Miten käyttäydytään kuin mies? Mikä on standardi?
Minusta oikea mies on rohkea, vahva, itsevarma, tekee jotain elämällään minkä kokee merkitykselliseksi, ei valita, ei uhriudu, eikä välitä muiden mielipiteistä ja on oma itsensä anteeksi pyytelemättä.
Mä olen tuollainen.
Nostan hattua.
Mä kanssa.
Kokeilin työelämää ja totesin että homma on ihan riistämistä ja liian matalia palkkoja.
Parempi tehdä asioita josta nauttii ja kokee työn tulokset palkitsevina. Aloin käymään salilla kuten nuorena ja juoksemaan. Aloitan aamun näihin aikoihin. Syön hyvin ja tankkaan ennen juoksulenkkiä. Tuossa klo 10 aikaan joogaan pari tuntia ja sitten syön raskaasti ja otan päiväunet noin kaksi tuntia.
Sen jälkeen luen kirjaa ja lepäilen illan treeniä varten.
Mitä seuraamuksia tällä oli sitten?
Alkoholin kulutus loppui heti samalla kun työelämä sai jäädä. Tupakointikin jäi kokonaan, kun ei ole sitä stressiä ja koe että tekisi mieli ladata työnantajaa turpaan kaikesta huutamisesta ja pakkoylityöstä.
Ei ne matalat palkatkaan, vaan se työntekijöiden kohtelu. Lähes kymmenissä eri työpisteissä sitä samaa kuraa joka päivä. Päivän päätteeksi ei jaksa edes illallista itselleen tai perheelleen väsätä. Kaljat vaan ja nukkumaan.
Painoa poistunut noin 20kg. En enää kuorsaa ja tuntuu että yöunet on parantuneet.
Vaimo on vielä työelämässä ja ei hänkään nauti siitä, mutta on paremmin palkatussa työssä. Kyllä mä sanoisin että ei työssä käynti kannata, ei taloudellisesti eikä terveydenkään kannalta.
Suosittelisin kaikkia miehiä pitämään huolen itsestään. Siitä se lähtee se kaikkien hyvinvointi ottamalla terveitä itsevarmoja tavoitteita tehdä aluksi kaksi punnerrusta. Yksi itselle ja toinen vaimolle. Sitten kolmas voi olla oman seurakunnan papille vaikka.
Odotellaan että työelämäkin muuttuisi joskus terveemmäksi ja riistosta päästäisiin.
T: 40v patu
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneet miehet on vähän "akkamaisia". Ei ole sitä kuulua "munaa" sitten yhtään. Velttoja ja veteliä ja sellainen suoraselkäisyys puuttuu. Arvostan miehiä mutta ihmettelen kyllä miten jotkut miehet on niin matomaisia vailla selkärankaa.
Syrjäytynyt ei ole koskaan akkamainen koska kuten jo pelkkå sana akkamaisuus niin koko asia akkamaisuus on niin täynnä munaa, sisukkuutta ja toimintaa ettå yksikään mies ei ikipäivänä siihen yllä.
Älkää yrittäkö kuvailla laatusanoilla syrjäytyneitå miehiä, yhteiskunnan pummeja.
Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?
Miksi ei? :D
Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?
Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)
Paskanmarjat te välitä mitään. Näyttäkää älkääkä puhuko. Koputtakaa oveen ja hypätkää syliini. Suudelkaa ja eheyttäkää kosketuksella. Make me feel like a man.
Jaa sitäkö tosissasi toivot? :D
Unohdit myös olennaisen että miehen on käyttäydyttävä kuin mies, ei naiset voi kaikkea kuitenkaan puolestasi tehdä. :)
Miten käyttäydytään kuin mies? Mikä on standardi?
Minusta oikea mies on rohkea, vahva, itsevarma, tekee jotain elämällään minkä kokee merkitykselliseksi, ei valita, ei uhriudu, eikä välitä muiden mielipiteistä ja on oma itsensä anteeksi pyytelemättä.
Mä olen tuollainen.
Nostan hattua.
Mä kanssa.
Kokeilin työelämää ja totesin että homma on ihan riistämistä ja liian matalia palkkoja.
Parempi tehdä asioita josta nauttii ja kokee työn tulokset palkitsevina. Aloin käymään salilla kuten nuorena ja juoksemaan. Aloitan aamun näihin aikoihin. Syön hyvin ja tankkaan ennen juoksulenkkiä. Tuossa klo 10 aikaan joogaan pari tuntia ja sitten syön raskaasti ja otan päiväunet noin kaksi tuntia.
Sen jälkeen luen kirjaa ja lepäilen illan treeniä varten.
Mitä seuraamuksia tällä oli sitten?
Alkoholin kulutus loppui heti samalla kun työelämä sai jäädä. Tupakointikin jäi kokonaan, kun ei ole sitä stressiä ja koe että tekisi mieli ladata työnantajaa turpaan kaikesta huutamisesta ja pakkoylityöstä.
Ei ne matalat palkatkaan, vaan se työntekijöiden kohtelu. Lähes kymmenissä eri työpisteissä sitä samaa kuraa joka päivä. Päivän päätteeksi ei jaksa edes illallista itselleen tai perheelleen väsätä. Kaljat vaan ja nukkumaan.
Painoa poistunut noin 20kg. En enää kuorsaa ja tuntuu että yöunet on parantuneet.
Vaimo on vielä työelämässä ja ei hänkään nauti siitä, mutta on paremmin palkatussa työssä. Kyllä mä sanoisin että ei työssä käynti kannata, ei taloudellisesti eikä terveydenkään kannalta.
Suosittelisin kaikkia miehiä pitämään huolen itsestään. Siitä se lähtee se kaikkien hyvinvointi ottamalla terveitä itsevarmoja tavoitteita tehdä aluksi kaksi punnerrusta. Yksi itselle ja toinen vaimolle. Sitten kolmas voi olla oman seurakunnan papille vaikka.
Odotellaan että työelämäkin muuttuisi joskus terveemmäksi ja riistosta päästäisiin.
T: 40v patu
Kätketkö sanan laiskuus riiston taakse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut naapurin sedässä kyllä mitään syrjäytymisen oireita tai muutakaan. Rouvansa kuoli 6v. sitten, tuossa tuo vielä hoitelee taloa yksikseen. Lapset käy kyläilemässä ja setä tuulettumassa ulkona ystävien kanssa, viimeksi tapasin hepun keilaamasta :)
Vähän alta 60 se taitaa olla.
En ole muissakan tuntemissani yksinelävissä miehissä huomannut syrjäytymistä.
Miehiltä edelleen odotetaan yhteiskunnan renkiyttä.
Odotetaan että mies kävisi töissä ja uhraisi terveytensä.
Milloin naiset alkavat elättämään miehiä joita ei kiinnosta työelämän tavoitteet ja kunnianhimo on muualla.
Esimerkiksi kodin siisteydessä ja urheilullisuudessa tai että lapset osaavat käyttäytyä ja heistä voisi olla ylpeä?
Ei siis sitä että molemmat on iltaisin liian väsyneitä edes juttelemaan lapsilleen tai tekemään terveellistä iltapalaa. Että vanhemmat olisivat kiinnostuneita siitä miten koulunkäynti sujuu ja käyttäytyykö lapsi hyvin.
Liian usein ei tiedetä että lapsi perseilee koulussa ihan niiden ylitöiden ja vanhempien väsymyksen kustannuksella.
Ei ihme että ne lapset jätetään tekemättä, eihän se ole realistista toteuttaa työelämän vaatimuksia ja kasvattaa siinä sivussa terveet lapset.
Yksi seuraus tälle 90-luvun laman jälkeen on nämä masentuneiden miesten reservit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?
Miksi ei? :D
Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?
Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)
Paskanmarjat te välitä mitään. Näyttäkää älkääkä puhuko. Koputtakaa oveen ja hypätkää syliini. Suudelkaa ja eheyttäkää kosketuksella. Make me feel like a man.
Jaa sitäkö tosissasi toivot? :D
Unohdit myös olennaisen että miehen on käyttäydyttävä kuin mies, ei naiset voi kaikkea kuitenkaan puolestasi tehdä. :)
Miten käyttäydytään kuin mies? Mikä on standardi?
Minusta oikea mies on rohkea, vahva, itsevarma, tekee jotain elämällään minkä kokee merkitykselliseksi, ei valita, ei uhriudu, eikä välitä muiden mielipiteistä ja on oma itsensä anteeksi pyytelemättä.
Mä olen tuollainen.
Nostan hattua.
Mä kanssa.
Kokeilin työelämää ja totesin että homma on ihan riistämistä ja liian matalia palkkoja.
Parempi tehdä asioita josta nauttii ja kokee työn tulokset palkitsevina. Aloin käymään salilla kuten nuorena ja juoksemaan. Aloitan aamun näihin aikoihin. Syön hyvin ja tankkaan ennen juoksulenkkiä. Tuossa klo 10 aikaan joogaan pari tuntia ja sitten syön raskaasti ja otan päiväunet noin kaksi tuntia.
Sen jälkeen luen kirjaa ja lepäilen illan treeniä varten.
Mitä seuraamuksia tällä oli sitten?
Alkoholin kulutus loppui heti samalla kun työelämä sai jäädä. Tupakointikin jäi kokonaan, kun ei ole sitä stressiä ja koe että tekisi mieli ladata työnantajaa turpaan kaikesta huutamisesta ja pakkoylityöstä.
Ei ne matalat palkatkaan, vaan se työntekijöiden kohtelu. Lähes kymmenissä eri työpisteissä sitä samaa kuraa joka päivä. Päivän päätteeksi ei jaksa edes illallista itselleen tai perheelleen väsätä. Kaljat vaan ja nukkumaan.
Painoa poistunut noin 20kg. En enää kuorsaa ja tuntuu että yöunet on parantuneet.
Vaimo on vielä työelämässä ja ei hänkään nauti siitä, mutta on paremmin palkatussa työssä. Kyllä mä sanoisin että ei työssä käynti kannata, ei taloudellisesti eikä terveydenkään kannalta.
Suosittelisin kaikkia miehiä pitämään huolen itsestään. Siitä se lähtee se kaikkien hyvinvointi ottamalla terveitä itsevarmoja tavoitteita tehdä aluksi kaksi punnerrusta. Yksi itselle ja toinen vaimolle. Sitten kolmas voi olla oman seurakunnan papille vaikka.
Odotellaan että työelämäkin muuttuisi joskus terveemmäksi ja riistosta päästäisiin.
T: 40v patu
Kätketkö sanan laiskuus riiston taakse?
Vähän ot, mutta aika harva jaksaa joka päivä lenkkeillä ja käydä salilla kasvattamassa lihamuuria. Tuo vieläpä joogaa pari tuntia päivässä ja lukee kirjaa.
Ei tule mieleen montaa tuollaista "laiskaa".
Vierailija kirjoitti:
Miehiltä edelleen odotetaan yhteiskunnan renkiyttä.
Odotetaan että mies kävisi töissä ja uhraisi terveytensä.
Milloin naiset alkavat elättämään miehiä joita ei kiinnosta työelämän tavoitteet ja kunnianhimo on muualla.
Esimerkiksi kodin siisteydessä ja urheilullisuudessa tai että lapset osaavat käyttäytyä ja heistä voisi olla ylpeä?
Ei siis sitä että molemmat on iltaisin liian väsyneitä edes juttelemaan lapsilleen tai tekemään terveellistä iltapalaa. Että vanhemmat olisivat kiinnostuneita siitä miten koulunkäynti sujuu ja käyttäytyykö lapsi hyvin.
Liian usein ei tiedetä että lapsi perseilee koulussa ihan niiden ylitöiden ja vanhempien väsymyksen kustannuksella.
Ei ihme että ne lapset jätetään tekemättä, eihän se ole realistista toteuttaa työelämän vaatimuksia ja kasvattaa siinä sivussa terveet lapset.
Yksi seuraus tälle 90-luvun laman jälkeen on nämä masentuneiden miesten reservit.
Itse olen huomannut että ne rähjäisimmät miehet on juuri avioliitossa ja työelämässä.
Ne freesit on sinkkuja ja työttömiä miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?
Miksi ei? :D
Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?
Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)
Paskanmarjat te välitä mitään. Näyttäkää älkääkä puhuko. Koputtakaa oveen ja hypätkää syliini. Suudelkaa ja eheyttäkää kosketuksella. Make me feel like a man.
Jaa sitäkö tosissasi toivot? :D
Unohdit myös olennaisen että miehen on käyttäydyttävä kuin mies, ei naiset voi kaikkea kuitenkaan puolestasi tehdä. :)
Miten käyttäydytään kuin mies? Mikä on standardi?
Minusta oikea mies on rohkea, vahva, itsevarma, tekee jotain elämällään minkä kokee merkitykselliseksi, ei valita, ei uhriudu, eikä välitä muiden mielipiteistä ja on oma itsensä anteeksi pyytelemättä.
Mä olen tuollainen.
Nostan hattua.
Mä kanssa.
Kokeilin työelämää ja totesin että homma on ihan riistämistä ja liian matalia palkkoja.
Parempi tehdä asioita josta nauttii ja kokee työn tulokset palkitsevina. Aloin käymään salilla kuten nuorena ja juoksemaan. Aloitan aamun näihin aikoihin. Syön hyvin ja tankkaan ennen juoksulenkkiä. Tuossa klo 10 aikaan joogaan pari tuntia ja sitten syön raskaasti ja otan päiväunet noin kaksi tuntia.
Sen jälkeen luen kirjaa ja lepäilen illan treeniä varten.
Mitä seuraamuksia tällä oli sitten?
Alkoholin kulutus loppui heti samalla kun työelämä sai jäädä. Tupakointikin jäi kokonaan, kun ei ole sitä stressiä ja koe että tekisi mieli ladata työnantajaa turpaan kaikesta huutamisesta ja pakkoylityöstä.
Ei ne matalat palkatkaan, vaan se työntekijöiden kohtelu. Lähes kymmenissä eri työpisteissä sitä samaa kuraa joka päivä. Päivän päätteeksi ei jaksa edes illallista itselleen tai perheelleen väsätä. Kaljat vaan ja nukkumaan.
Painoa poistunut noin 20kg. En enää kuorsaa ja tuntuu että yöunet on parantuneet.
Vaimo on vielä työelämässä ja ei hänkään nauti siitä, mutta on paremmin palkatussa työssä. Kyllä mä sanoisin että ei työssä käynti kannata, ei taloudellisesti eikä terveydenkään kannalta.
Suosittelisin kaikkia miehiä pitämään huolen itsestään. Siitä se lähtee se kaikkien hyvinvointi ottamalla terveitä itsevarmoja tavoitteita tehdä aluksi kaksi punnerrusta. Yksi itselle ja toinen vaimolle. Sitten kolmas voi olla oman seurakunnan papille vaikka.
Odotellaan että työelämäkin muuttuisi joskus terveemmäksi ja riistosta päästäisiin.
T: 40v patu
Kätketkö sanan laiskuus riiston taakse?
Vähän ot, mutta aika harva jaksaa joka päivä lenkkeillä ja käydä salilla kasvattamassa lihamuuria. Tuo vieläpä joogaa pari tuntia päivässä ja lukee kirjaa.
Ei tule mieleen montaa tuollaista "laiskaa".
Kyllähän tuo on laiskaa kun ei tee mitään hyödyllistä ja loisii toisten rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytymisen takana miehillä ja miksei myös naisillakin on luovuuden, uteliaisuuden, rohkeuden ja mielikuvituksen puute. Pienet ja isommat epäonnistumiset vievät hitaasti häpeään ja sitä kautta pelkojen vangiksi. Miehet eivät osaa tuntea omaa herkkyyttään ja sitä kautta tulevaa voimaa. Onko miehet tehneet miehistä pieniä, ahtaita ja ahdistavia olentoja, jotka vain ajautuvat ja ajelehtivat itsestään kauas?
Ei se aivan noin yksinkertaista ole, vaikka väittämäsi pitää varmasti osin paikkansa.
Veikkaanpa, että suurimmalla osalla syrjäytyneistä on sukupuoleen katsomatta taustallaan rankkoja elämän tarinoita ja/tai käsittelemättömiä traumoja, jonka vuoksi sosiaaliset tukiverkostot puuttuvat ja niitä on vaikeaa muodostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?
Miksi ei? :D
Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?
Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)
Paskanmarjat te välitä mitään. Näyttäkää älkääkä puhuko. Koputtakaa oveen ja hypätkää syliini. Suudelkaa ja eheyttäkää kosketuksella. Make me feel like a man.
Jaa sitäkö tosissasi toivot? :D
Unohdit myös olennaisen että miehen on käyttäydyttävä kuin mies, ei naiset voi kaikkea kuitenkaan puolestasi tehdä. :)
Miten käyttäydytään kuin mies? Mikä on standardi?
Minusta oikea mies on rohkea, vahva, itsevarma, tekee jotain elämällään minkä kokee merkitykselliseksi, ei valita, ei uhriudu, eikä välitä muiden mielipiteistä ja on oma itsensä anteeksi pyytelemättä.
Mä olen tuollainen.
Nostan hattua.
Mä kanssa.
Kokeilin työelämää ja totesin että homma on ihan riistämistä ja liian matalia palkkoja.
Parempi tehdä asioita josta nauttii ja kokee työn tulokset palkitsevina. Aloin käymään salilla kuten nuorena ja juoksemaan. Aloitan aamun näihin aikoihin. Syön hyvin ja tankkaan ennen juoksulenkkiä. Tuossa klo 10 aikaan joogaan pari tuntia ja sitten syön raskaasti ja otan päiväunet noin kaksi tuntia.
Sen jälkeen luen kirjaa ja lepäilen illan treeniä varten.
Mitä seuraamuksia tällä oli sitten?
Alkoholin kulutus loppui heti samalla kun työelämä sai jäädä. Tupakointikin jäi kokonaan, kun ei ole sitä stressiä ja koe että tekisi mieli ladata työnantajaa turpaan kaikesta huutamisesta ja pakkoylityöstä.
Ei ne matalat palkatkaan, vaan se työntekijöiden kohtelu. Lähes kymmenissä eri työpisteissä sitä samaa kuraa joka päivä. Päivän päätteeksi ei jaksa edes illallista itselleen tai perheelleen väsätä. Kaljat vaan ja nukkumaan.
Painoa poistunut noin 20kg. En enää kuorsaa ja tuntuu että yöunet on parantuneet.
Vaimo on vielä työelämässä ja ei hänkään nauti siitä, mutta on paremmin palkatussa työssä. Kyllä mä sanoisin että ei työssä käynti kannata, ei taloudellisesti eikä terveydenkään kannalta.
Suosittelisin kaikkia miehiä pitämään huolen itsestään. Siitä se lähtee se kaikkien hyvinvointi ottamalla terveitä itsevarmoja tavoitteita tehdä aluksi kaksi punnerrusta. Yksi itselle ja toinen vaimolle. Sitten kolmas voi olla oman seurakunnan papille vaikka.
Odotellaan että työelämäkin muuttuisi joskus terveemmäksi ja riistosta päästäisiin.
T: 40v patu
Kätketkö sanan laiskuus riiston taakse?
Eri. Ei niitä voi erottaa toisistaan. Riisto on niin syvään juurtunut että laiskuus ei enää ole mitään muuta kuin häpäisykeino jotta riiston uhrit pysyvät ruodussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytymisen takana miehillä ja miksei myös naisillakin on luovuuden, uteliaisuuden, rohkeuden ja mielikuvituksen puute. Pienet ja isommat epäonnistumiset vievät hitaasti häpeään ja sitä kautta pelkojen vangiksi. Miehet eivät osaa tuntea omaa herkkyyttään ja sitä kautta tulevaa voimaa. Onko miehet tehneet miehistä pieniä, ahtaita ja ahdistavia olentoja, jotka vain ajautuvat ja ajelehtivat itsestään kauas?
Ei se aivan noin yksinkertaista ole, vaikka väittämäsi pitää varmasti osin paikkansa.
Veikkaanpa, että suurimmalla osalla syrjäytyneistä on sukupuoleen katsomatta taustallaan rankkoja elämän tarinoita ja/tai käsittelemättömiä traumoja, jonka vuoksi sosiaaliset tukiverkostot puuttuvat ja niitä on vaikeaa muodostaa.
Yksi seikka mikä altistaa juuri miehet syrjäytymiselle on se, että suurempi osa miehistä kuin naisista ei kouluttaudu. Ennenvanhaan oli kysyntää ojankaivajille, paperimiehille ym porukalle, joka ei työhönsä koulutusta tarvinnut. Nykyisin vaaditaan koulutus joka paikkaan. Toisaalta juuri perinteiset miesten työpaikat ovat teollisuudesta hävinneet. Jotenkin pitäisi saada pojat menestymään paremmin jo peruskoulutasolla. Monet saa sen päästötodistuksen hädin tuskin luku- ja laskutaitoisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v*ttua te ämmät tuota mietitte?
Miksi ei? :D
Mitä se teitä liikuttaa miksi tai miten joku mies on teidän papereissa syrjäytynyt?
Eikö ole hyvä että joku välittää teistäkin? :)
Tuskin välitätte syrjäytyneistä miehistä.
"teistä".. mälliränniksi olet varsinainen koomikko.
Mällit ei oo kyllä koskenutkaan minuun.
Miksi olet niin ilkeä täysin tuntemattomalle?
Miksi jauhat p*skaa miehistä joista et tiedä mitään? Ja tuosta kommentistasi kun ottaa v*ttuilun pois niin jää tyhjä tekstirivi.
En oo todellakaan jauhanu paskaa. Enkä edes vittuillut, olin tosissani? Mikä sua vaivaa? En oo tahtonut kenellekään mitään pahaa.
olet ketjussa jonka funktio on: kerrotaan syitä miksi miehet ovat paskoja.
Mut hei, hyvä jos kelpaat jollekin. Tämäkään ei ole v*ttuilua, uskotkos?
Tässä kyllä pohdittiin miesten syrjäytymisten syitä, jos kukaan ei välittäisi ei koko keskustelua olisi edes aloitettu. Se, että jotkut kirjoittaa negatiivisesti ei tarkoita että kaikki ovat samaa mieltä tai että jokaisella kommentilla tarkotettaisiin pahaa.
Eikä paljoa kannata uskoa koska näytät haluavan vain haukkua minua vaikken mitään ole sinulle tehnyt. Surullista, oikeasti.
Sama kun miehet pohtisivat jossain palstalla miksi naiset tykkäävät ottaa parisuhteessa turpiinsa.
Virhe lähtöolettamuksessa.
Aletaan siitä mikä on syrjäytyminen ja miksi se olisi ongelma?
väestöliitto
Myös osallisuus ja syrjäytyminen ovat sukupuolistuneita ilmiöitä
Hyvinvointi ja terveys ovat osatekijöinä ihmisten osallisuuden ja toisaalta syrjäytymisen kokemuksissa.
Osallisuus voidaan määritellä kolmen osatekijän kautta:
riittävä toimeentulo ja hyvinvointi
toiminnallinen osallisuus
yhteisöihin kuuluminen ja jäsenyys.
Tutkimuksen mukaan osallisuuden kokemuksissa voi olla sukupuolen mukaisia eroja. Esimerkiksi köyhät miehet eivät katso niin pitkälle tulevaisuuteen kuin köyhät naiset. Lisäksi köyhät miehet kokevat naisiin verrattuna syvempää arvottomuutta ja enemmän yksinäisyyttä.
Miesten kohdalla omanarvontunto on voimakkaasti sidottu työhön ja rahaan. Naisilla sen sijaan vaikuttaa olevan enemmän keinoja rakentaa omanarvontunnetta taloudellisesta tilanteestaan riippumatta. Naisilla arvokkuutta tuottavat ansiotyön ohella esimerkiksi äitiys ja vapaaehtoistyö.
Syrjäytymisen taustatekijöitä voivat olla esimerkiksi
koulutuksen puute
työttömyys
sairastuminen
toimeentulon puute
asunnottomuus
mielenterveyden ongelmat
päihteiden käyttö
väkivaltaisuus ja rikollisuus.
Monet syrjäytymisen taustatekijöistä ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Esimerkiksi
asunnottomista kaksi kolmasosaa (66 %) oli miehiä vuonna 2018
vangeista valtaosa (92 %) oli miehiä vuonna 2017.
Tutkimuksen mukaan syrjäytyneitä nuoria on 15–29-vuotiaiden ikäluokasta noin viisi prosenttia, joista kaksi kolmasosaa on miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytymisen takana miehillä ja miksei myös naisillakin on luovuuden, uteliaisuuden, rohkeuden ja mielikuvituksen puute. Pienet ja isommat epäonnistumiset vievät hitaasti häpeään ja sitä kautta pelkojen vangiksi. Miehet eivät osaa tuntea omaa herkkyyttään ja sitä kautta tulevaa voimaa. Onko miehet tehneet miehistä pieniä, ahtaita ja ahdistavia olentoja, jotka vain ajautuvat ja ajelehtivat itsestään kauas?
Ei se aivan noin yksinkertaista ole, vaikka väittämäsi pitää varmasti osin paikkansa.
Veikkaanpa, että suurimmalla osalla syrjäytyneistä on sukupuoleen katsomatta taustallaan rankkoja elämän tarinoita ja/tai käsittelemättömiä traumoja, jonka vuoksi sosiaaliset tukiverkostot puuttuvat ja niitä on vaikeaa muodostaa.
Yksi seikka mikä altistaa juuri miehet syrjäytymiselle on se, että suurempi osa miehistä kuin naisista ei kouluttaudu. Ennenvanhaan oli kysyntää ojankaivajille, paperimiehille ym porukalle, joka ei työhönsä koulutusta tarvinnut. Nykyisin vaaditaan koulutus joka paikkaan. Toisaalta juuri perinteiset miesten työpaikat ovat teollisuudesta hävinneet. Jotenkin pitäisi saada pojat menestymään paremmin jo peruskoulutasolla. Monet saa sen päästötodistuksen hädin tuskin luku- ja laskutaitoisena.
Teollisuuden työpaikat on hävinneet pitkälti ulkomaalaisille. Meidän hallitukset ovat sallineet tämän kehityksen ja nyt ihmetellään kun miehet on työttöminä. Palkkoja poljetaan ja pitäisi vielä kiinnostua menemään jonnekin paskaduuniin, vaikka ei ole lainoja eikä ketään elätettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan totta. Kun olin sinkku join melkein joka päivä ja elin saastan keskellä. Parisuhteessa elämänlaatu nousi välittömästi. Yksinäinen mies päätyy ennenaikaiseen hautaan. Onhan naisen kanssa elämisessä myös negatiivisia puolia, mutta plussat hakkaa ne kyllä helposti.
M42.
Mulla sama homma. Suhde tosin päättyi ja olen pikku hiljaa lipsahtanut samaan tilaan kuin ennen suhdetta. Sanoisin että tilanne on jopa pahempi. Alan jo itsekin huolestua. Itsensä eteen ei vaan jaksa nähdä vaivaa.
Joskus nuorena lopetin suhteita kun en jaksanut sitä naisen kanssa oleskelua ja halusi koneelle juomaan kaljaa ja että sai tehdä mitä haluaa ilman nakutusta. Joku sitoutumisen pelko/ vapauden tunne siitä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytymisen takana miehillä ja miksei myös naisillakin on luovuuden, uteliaisuuden, rohkeuden ja mielikuvituksen puute. Pienet ja isommat epäonnistumiset vievät hitaasti häpeään ja sitä kautta pelkojen vangiksi. Miehet eivät osaa tuntea omaa herkkyyttään ja sitä kautta tulevaa voimaa. Onko miehet tehneet miehistä pieniä, ahtaita ja ahdistavia olentoja, jotka vain ajautuvat ja ajelehtivat itsestään kauas?
Ei se aivan noin yksinkertaista ole, vaikka väittämäsi pitää varmasti osin paikkansa.
Veikkaanpa, että suurimmalla osalla syrjäytyneistä on sukupuoleen katsomatta taustallaan rankkoja elämän tarinoita ja/tai käsittelemättömiä traumoja, jonka vuoksi sosiaaliset tukiverkostot puuttuvat ja niitä on vaikeaa muodostaa.
Yksi seikka mikä altistaa juuri miehet syrjäytymiselle on se, että suurempi osa miehistä kuin naisista ei kouluttaudu. Ennenvanhaan oli kysyntää ojankaivajille, paperimiehille ym porukalle, joka ei työhönsä koulutusta tarvinnut. Nykyisin vaaditaan koulutus joka paikkaan. Toisaalta juuri perinteiset miesten työpaikat ovat teollisuudesta hävinneet. Jotenkin pitäisi saada pojat menestymään paremmin jo peruskoulutasolla. Monet saa sen päästötodistuksen hädin tuskin luku- ja laskutaitoisena.
Teollisuuden työpaikat on hävinneet pitkälti ulkomaalaisille. Meidän hallitukset ovat sallineet tämän kehityksen ja nyt ihmetellään kun miehet on työttöminä. Palkkoja poljetaan ja pitäisi vielä kiinnostua menemään jonnekin paskaduuniin, vaikka ei ole lainoja eikä ketään elätettävänä.
Meidän hallitukset eivät voi globalisaatiolle yhtään mitään. Yritykset siirtää tuotantonsa halvempiin paikkoihin parantaakseen katteitaan. Tälle ei mitkään hallitukset voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytymisen takana miehillä ja miksei myös naisillakin on luovuuden, uteliaisuuden, rohkeuden ja mielikuvituksen puute. Pienet ja isommat epäonnistumiset vievät hitaasti häpeään ja sitä kautta pelkojen vangiksi. Miehet eivät osaa tuntea omaa herkkyyttään ja sitä kautta tulevaa voimaa. Onko miehet tehneet miehistä pieniä, ahtaita ja ahdistavia olentoja, jotka vain ajautuvat ja ajelehtivat itsestään kauas?
Ei se aivan noin yksinkertaista ole, vaikka väittämäsi pitää varmasti osin paikkansa.
Veikkaanpa, että suurimmalla osalla syrjäytyneistä on sukupuoleen katsomatta taustallaan rankkoja elämän tarinoita ja/tai käsittelemättömiä traumoja, jonka vuoksi sosiaaliset tukiverkostot puuttuvat ja niitä on vaikeaa muodostaa.
Yksi seikka mikä altistaa juuri miehet syrjäytymiselle on se, että suurempi osa miehistä kuin naisista ei kouluttaudu. Ennenvanhaan oli kysyntää ojankaivajille, paperimiehille ym porukalle, joka ei työhönsä koulutusta tarvinnut. Nykyisin vaaditaan koulutus joka paikkaan. Toisaalta juuri perinteiset miesten työpaikat ovat teollisuudesta hävinneet. Jotenkin pitäisi saada pojat menestymään paremmin jo peruskoulutasolla. Monet saa sen päästötodistuksen hädin tuskin luku- ja laskutaitoisena.
Teollisuuden työpaikat on hävinneet pitkälti ulkomaalaisille. Meidän hallitukset ovat sallineet tämän kehityksen ja nyt ihmetellään kun miehet on työttöminä. Palkkoja poljetaan ja pitäisi vielä kiinnostua menemään jonnekin paskaduuniin, vaikka ei ole lainoja eikä ketään elätettävänä.
Meidän hallitukset eivät voi globalisaatiolle yhtään mitään. Yritykset siirtää tuotantonsa halvempiin paikkoihin parantaakseen katteitaan. Tälle ei mitkään hallitukset voi mitään.
Ei varmaan voikaan, mutta kun ihmisillä on koulutus noille aloille, niin pitäisi 35-45v alkaa lukemaan inssin papereita tai mennä yliopistoon, koska töitä ei enää ole. Nuorena on valittu duunarin ammatti koska töitä on, mutta nyt sitten ei olekaan.
Syrjäytyneet miehet on vähän "akkamaisia". Ei ole sitä kuulua "munaa" sitten yhtään. Velttoja ja veteliä ja sellainen suoraselkäisyys puuttuu. Arvostan miehiä mutta ihmettelen kyllä miten jotkut miehet on niin matomaisia vailla selkärankaa.