Te lapsettomaksi omasta tahdostanne jäävät

Vierailija kirjoitti:

Jaa tämä olikin provokaatio

Ei ollut. Mutta selvästi ärhäkkäät velat käyvät kimppuuni vaikka vaan vilpittömästi kysyin mistä tässä ilmiössä on kyse. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 46 ja teen töitä, vapaaehtoistöitä, opiskelen, luen, harrastan, matkustan, tapaan ystäviä, jne.  Aika yksinäiseksi jää jos elämässä ei ole muuta kuin lapset. 

Teet siis samaa kuin nykyiset 20 vuotiaat. No vapaa maa. En minä jaksaisi jämähtää tuolla tavalla...

Olen yli 50-vuotias neljän lapsen äiti ja kahden lapsen isoäiti. Teen kaikkea tuota, mitä lainaamasi kirjoittaja kertoi tekevänsä. En koe olevani millään tavalla jämähtänyt. Minulle jämähtäminen tarkoittaa sitä, että jumiutuu tiettyihin kaavoihin ja ajatusmalleihin eikä osaa toimia tai ajatella muulla tavalla. Vähän niin kuin sinun ajatusmallisi siitä, että vain lasten saaminen on ainoa oikea tapa elää. Se jos mikä on jämähtänyt ajatusmalli. Matkustelu, vapaaehtoistyöt, opiskelu ja rikas sosiaalinen elämä avartavat myös ajatusmaailmaa eikä ole pelko jämähtämisestä samoihin kaavoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa tämä olikin provokaatio

Ei ollut. Mutta selvästi ärhäkkäät velat käyvät kimppuuni vaikka vaan vilpittömästi kysyin mistä tässä ilmiössä on kyse. :)

Etpä taida tietää mitä vilpittömyys tarkoittaa. Tämä avaus oli kaukana siitä. Tahallinen provo, johon yllättävän moni vela tarttui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa tämä olikin provokaatio

Ei ollut. Mutta selvästi ärhäkkäät velat käyvät kimppuuni vaikka vaan vilpittömästi kysyin mistä tässä ilmiössä on kyse. :)

Miten usein itse käyt vanhempiesi luona?

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on yksi itsekkyyden muodoista ja pahimmasta päästä. Minä minä ja minä! Lapsettomat luulevat, että itselleen elämänsä omistaminen tekee onnelliseksi. Se ei mene niin. Kun saa lapsen, se tekee elämän merkitykselliseksi. Meidän tarkoitus on jatkaa sukua ja lisääntyä. Antaa lahjaksi elämä. Lapset tuovat elämään sisältöä. Itse lapsen juuri saaneena vasta nyt ymmärrän, mitä on oikea rakkaus.

Voi se tätäkin olla. Tai siis olen juurikin miettinyt, että onko tästä kyse tässä ilmiössä ainakin yhtenä syynä? Itsekkyyden lisääntyminen. Ei se elämä varmaan enää 50 vuotiaana ole yhtä hienoa kuin nuorena ja asiat saattaa nähdä eri tavalla. Sitten sen näkee kun elää joku sanoi mutta on myöhäistä katua. Se juna meni sitten jo. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihanin tapa elää olisi hautautua yksinään johonkin korpeen, hoitaa kasvimaata, marjastaa ja sienestää, lukea kaikki ne kirjat mitkä nyt jäävät lukematta ja katsella ikkunasta maailman menoa. Ehkä joskus ostan sen unelmieni mummonmökin jostain kuolevasta kylästä.

Kuulostaa hyvältä. Kiitos vastauksesta. Tuossa on huono puoli se että vanhempana ei saisi tulla sairauksia. On pitkä matka lääkäriin ja apteekkiin...

AP

Auto kulkee. Jos ei oma niin taksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 46 ja teen töitä, vapaaehtoistöitä, opiskelen, luen, harrastan, matkustan, tapaan ystäviä, jne.  Aika yksinäiseksi jää jos elämässä ei ole muuta kuin lapset. 

Teet siis samaa kuin nykyiset 20 vuotiaat. No vapaa maa. En minä jaksaisi jämähtää tuolla tavalla...

Olen 58, ja minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta aikuisen elämältä, oli sitten lapsia tai ei. Tietty sitten vielä siivotaan, pestään pyykkiä avataan viemäreitä ja vaihdetaan lamppuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa tämä olikin provokaatio

Ei ollut. Mutta selvästi ärhäkkäät velat käyvät kimppuuni vaikka vaan vilpittömästi kysyin mistä tässä ilmiössä on kyse. :)

Miten usein itse käyt vanhempiesi luona?

Olemme yhteyksissä ainakin joka kuukausi. Puolisoni vanhemmat käyvät meillä monta kertaa viikossa ja me heillä. Myös lapset ovat paljon isovanhemnillaan isovanhempien onasta toiveesta. AP

Aiemmin tänä vuonnahan pyöri telkassa se Pelastusarmeijan(?) mainos, missä nainen menee naimisiin ja hankkii lapsen kuten "pitää" ja sitten kuitenkin vanhana istuu yksin pöydän ääressä kun puoliso on kuollut ja lapsi ilmeisesti jonnekin kadonnut kun ei ole pitämässä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 46 ja teen töitä, vapaaehtoistöitä, opiskelen, luen, harrastan, matkustan, tapaan ystäviä, jne.  Aika yksinäiseksi jää jos elämässä ei ole muuta kuin lapset. 

Teet siis samaa kuin nykyiset 20 vuotiaat. No vapaa maa. En minä jaksaisi jämähtää tuolla tavalla...

Olen 58, ja minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta aikuisen elämältä, oli sitten lapsia tai ei. Tietty sitten vielä siivotaan, pestään pyykkiä avataan viemäreitä ja vaihdetaan lamppuja.

Ei ihme että suomessa miljoona ihmistä syö masennuslääkkeitä... AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on yksi itsekkyyden muodoista ja pahimmasta päästä. Minä minä ja minä! Lapsettomat luulevat, että itselleen elämänsä omistaminen tekee onnelliseksi. Se ei mene niin. Kun saa lapsen, se tekee elämän merkitykselliseksi. Meidän tarkoitus on jatkaa sukua ja lisääntyä. Antaa lahjaksi elämä. Lapset tuovat elämään sisältöä. Itse lapsen juuri saaneena vasta nyt ymmärrän, mitä on oikea rakkaus.

Voi se tätäkin olla. Tai siis olen juurikin miettinyt, että onko tästä kyse tässä ilmiössä ainakin yhtenä syynä? Itsekkyyden lisääntyminen. Ei se elämä varmaan enää 50 vuotiaana ole yhtä hienoa kuin nuorena ja asiat saattaa nähdä eri tavalla. Sitten sen näkee kun elää joku sanoi mutta on myöhäistä katua. Se juna meni sitten jo. AP

Niin, kumpi sitten on itsekästä tehdä lapsia vain, koska haluaa elämäänsä sisältöä heidän kauttaan vain jättää lapset tekemättä, koska haluaa elämäänsä muuta sisältöä? Itse sanoisin että ensimmäinen. On todella itsekästä valjastaa lapset oman elämän sisällöksi. Jos lapsia hankkii, pitää elää sitä ihan omaa elämää, eikä elää lasten kautta saavuttamattomia unelmiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa tämä olikin provokaatio

Ei ollut. Mutta selvästi ärhäkkäät velat käyvät kimppuuni vaikka vaan vilpittömästi kysyin mistä tässä ilmiössä on kyse. :)

Miten usein itse käyt vanhempiesi luona?

Olemme yhteyksissä ainakin joka kuukausi. Puolisoni vanhemmat käyvät meillä monta kertaa viikossa ja me heillä. Myös lapset ovat paljon isovanhemnillaan isovanhempien onasta toiveesta. AP

Miten usein siis KÄYT omien vanhempiesi luona? Rehellisesti?

En tiedä mitä aion tehdä tulevaisuudessa, en tiedä vielä edes että mitä tekisin ensi vuonna. Nykyisin käyn töissä, tapaan kavereita, luen, opiskelen vähän avoimessa yliopistossa, vietän aikaa puolisoni kanssa jne. On aika tylsää, mutta lapsia en halua kahlitsemaan vapauttani, joka minulla kuitenkin vielä on. Haluan pitää mahdollisimman paljon vaihtoehtoja auki, lapsen kasvatus ei kiinnosta.

Yksinäisyys ei pelota, mutta olen toisaalta parisuhteessa ja toivon olevanikin loppuelämäni.

Tämä klisee, että tehdään lapsia siksi, että on sitten vanhana hoitajia, täytyy kumota heti. Itse vanhustenhoitajana näen työssäni , että tietyillä vanhuksilla käy omaisia usein katsomassa, he todellakin välittävät vanhemmistaan. He maksavat vanhempiensa parturit, jalkahoidot yms. mukisematta. Suurimmalla osalla ei käy ketään koskaan. Joillakin käy jouluna, pikavisiitillä, kukkapuskan kanssa ja muuten heistä ei kuule mitään. Nämä, jotka käyvät jouluisin, ovat niitä pahimpia valittajia. He kerran vuodessa käydessään ovat asiantuntijoita vanhempiensa hoidon suhteen ja osaavat vaatia eniten.😀

Minulla on tiivis suku. Ei tarvitse omia lapsia. Mietin, olisivatko he onnellisia. Oma vanhuuteni ja kuolemani olisi tuskallista heille, joten on itsekästä tehdä lapsia sen takia, että tarvitsee jonkun avustamaan silloin.

Mitä väliä? Syntyvyys on Suomessa loppumassa kokonaan ja sitten kun lapsettomat ovat enemmistössä niin perheellisten sosiaaliturva otetaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 46 ja teen töitä, vapaaehtoistöitä, opiskelen, luen, harrastan, matkustan, tapaan ystäviä, jne.  Aika yksinäiseksi jää jos elämässä ei ole muuta kuin lapset. 

Teet siis samaa kuin nykyiset 20 vuotiaat. No vapaa maa. En minä jaksaisi jämähtää tuolla tavalla...

Olen 58, ja minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta aikuisen elämältä, oli sitten lapsia tai ei. Tietty sitten vielä siivotaan, pestään pyykkiä avataan viemäreitä ja vaihdetaan lamppuja.

Ei ihme että suomessa miljoona ihmistä syö masennuslääkkeitä... AP

Suosittelen sinullekin ammattiapua. Ei ole nimittäin tervettä tuollainen narsistinen ajatusmalli, jossa kaikki muu on tylsää paitsi omat valinnat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 46 ja teen töitä, vapaaehtoistöitä, opiskelen, luen, harrastan, matkustan, tapaan ystäviä, jne.  Aika yksinäiseksi jää jos elämässä ei ole muuta kuin lapset. 

Teet siis samaa kuin nykyiset 20 vuotiaat. No vapaa maa. En minä jaksaisi jämähtää tuolla tavalla...

Olen yli 50-vuotias neljän lapsen äiti ja kahden lapsen isoäiti. Teen kaikkea tuota, mitä lainaamasi kirjoittaja kertoi tekevänsä. En koe olevani millään tavalla jämähtänyt. Minulle jämähtäminen tarkoittaa sitä, että jumiutuu tiettyihin kaavoihin ja ajatusmalleihin eikä osaa toimia tai ajatella muulla tavalla. Vähän niin kuin sinun ajatusmallisi siitä, että vain lasten saaminen on ainoa oikea tapa elää. Se jos mikä on jämähtänyt ajatusmalli. Matkustelu, vapaaehtoistyöt, opiskelu ja rikas sosiaalinen elämä avartavat myös ajatusmaailmaa eikä ole pelko jämähtämisestä samoihin kaavoihin. 

Aikamoisen olettamuksen teit arvoistani. Arviosi oli väärä. Minusta matkustelu on tylsää ja en koskaan tekisi työtä palkatta. Opiskelu voi olla hyvä juttu jos se tuo elämään sisältöä uuden työn merkeissä mutta suuriosa opiskelusta on pakkopulla juurikin siksi että niihin yksinkertaisiin töihin mitä nykymaailma tarjoaa ei ilman papereita pääse. Opiskelu on yleensä helppoa, jonninjoutavaa näpertelyä johon vaan menee se aika joka on määrätty, mutta viisautta se lisää vain rajallisesti. Aikaakin ihmisellä on vain rajattu määrä niin rahassa ja ajassa sen menettää jos ainiaan vaan opiskelee. Joskus toki pakko työn saamiseksi. Sosiaalinen elämäköön ei minulle ole tärkeää. Olen myös erakkoluonne ja introvertti. Syyt joita moni tarjoaa lapsettomuudelle, mutta ei päde syyksi minusta. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 46 ja teen töitä, vapaaehtoistöitä, opiskelen, luen, harrastan, matkustan, tapaan ystäviä, jne.  Aika yksinäiseksi jää jos elämässä ei ole muuta kuin lapset. 

Teet siis samaa kuin nykyiset 20 vuotiaat. No vapaa maa. En minä jaksaisi jämähtää tuolla tavalla...

Olen 58, ja minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta aikuisen elämältä, oli sitten lapsia tai ei. Tietty sitten vielä siivotaan, pestään pyykkiä avataan viemäreitä ja vaihdetaan lamppuja.

Ei ihme että suomessa miljoona ihmistä syö masennuslääkkeitä... AP

Suosittelen sinullekin ammattiapua. Ei ole nimittäin tervettä tuollainen narsistinen ajatusmalli, jossa kaikki muu on tylsää paitsi omat valinnat. 

Mjahas. Pärjään ihan ok näin. En koe tarvitsemani apua. :) AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 46 ja teen töitä, vapaaehtoistöitä, opiskelen, luen, harrastan, matkustan, tapaan ystäviä, jne.  Aika yksinäiseksi jää jos elämässä ei ole muuta kuin lapset. 

Teet siis samaa kuin nykyiset 20 vuotiaat. No vapaa maa. En minä jaksaisi jämähtää tuolla tavalla...

Olen 58, ja minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta aikuisen elämältä, oli sitten lapsia tai ei. Tietty sitten vielä siivotaan, pestään pyykkiä avataan viemäreitä ja vaihdetaan lamppuja.

Ei ihme että suomessa miljoona ihmistä syö masennuslääkkeitä... AP

Sorry, se mitä itse epäilin masennukseksi olikin kilpirauhasen vajaatoiminta (meillä on hyvät työterveyslääkärit), joten eteenpäin sitä vain porskutetaan.

Ehkä tämä on sopiva kohta kysyä saisiko hiukan erittelyä siihen minkälaisia ylivertaisen riemun hetkiä lapset tuovat elämään ensimmäisen hymynsä, askelensa ja sanansa jälkeen? Siis sellaisia, jotka säteilevät pitkälle vanhuuteen.