Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole aivan yhtä itsekästä miehen vaatia naista ta pp amaan lapsensa, jota nainen haluaa. Itse asiassa tuo on paljon hirveämpää. Miestä ei huvita maksaa, niin lapsen elämän on päätyttävä. Hyi miten itsekästä.

Sikiökausikin alkaa vasta kahdeksan viikon raskauden jälkeen, ei se ole vielä tunteva olento jos raskaus keskeytetään. Ja nyt yhtäkkiäkö kaikki av-mammat ovat abortinkin vastustajia?

Olisipa äitis tehnyt abortin. Katuu varmasti, kun lapsesta tuli ilkeä ja tyhmä jankkaaja.

Paraskin puhuja. Ja sun tapauksessa siitä tuli vielä täysin epälooginenkin. Naisten tapauksessa tämä on toki enemmän sääntö kuin poikkeus.

#miesvihamiehennaisvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärä isä ei ole lääketieteellisesti hyvä syy.

Näinhän se menee kun naiset on päästetty valtaan. 

#miesvihamiehennaisvihanäkyväksi

Ajatus siitä, että pitäisi olla sanaton ja testaamaton luottamus toiseen johtaa vähintäänkin pinnalliseen suhteeseen.

Ihan normaalia, että ihmiselle syntyy epäily-ajatuksia.

Ei toista voi tuntea kokonaan, joten järjetöntä sitä on vaatimalla vaatia. Kaipa se on narsismia, että ajattelee, että "minuun pitäisi pystyä luottamaan".

Tämä on oikein pettäjien änkkäys ketju :D   Etsitään syitä kieltäytyä testeistä ettei jää vaan kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on osoittanut miksi automaattinen isyystesti on tärkeä. Koska lapselle biologisen isän tietäminen on tärkeää ja koska naiset alkavat syyllistämään miestä luottamuksen puutteesta, oikea ratkaisu on automaattinen isyystesti. Silloin lapsi (ja isä) olisivat varmoja on mies biologinen isä, eikä nainen voisi syyllistää miestä luottamuksen puutteesta.

Kukaan ei häviäisi mitään, kaikki voittaisivat.

Veromaksajat häviäisivät kun vuosittain maksetaan yhteiskunnan varoin 50000 lapsen testaaminen. Valtaosa siitä olisi aivan turhaa testaamista. Ei mitään järkeä.

Silti hyväksyt naisten sp-tautien testauksen.

Suurin osa on täysin turhaa testaamista ja jos naista mietityttää niin voihan se maksaa asian itse?

Tosin, silloin voimme kysyä eikö nainen luota mieheensä...

Tämä ohitetaan tehokkaasti.

Naiset tuntuu ajattelevan ettei sitä ole olemassa jos ei kommentoi.

Kommentoidaan sitten, vaikka säälittääkin tämä ketjun onnettomin ja surkuhupaisin argumentointiyritys, joka paljastaa henkilön tietämättömyyden asiasta josta yrittää keskustella.

Sukupuolitautitestauksia ei tehdä raskaana oleville naisille minään ilmaisena kivana bonuksena, vaan syntyvän lapsen terveyden takia. Sukupuolitauti voi tarttua syntyvään lapseen, aiheuttaa sikiön tai lapsen kuoleman tai vakavan vammautumisen. Sukupuolitaudit voivat lisätä keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä sekä aiheuttaa sikiölle epämuodostumia sekä muita vakavia vaurioita.

Sukupuolitauti voi esiintyä oireettomana, tämän takia seulontoja järjestetään neuvolassa. Huomiona, että tämäkin testi tehdään äidin suostumuksella, ei ole automaattinen pakkotestaus.

Pidän tätä testausta erittäin tärkeänä lapsen terveyden ja turvallisuuden kannalta ja kannatan ehdottomasti sen tekemistä yhteiskunnan varoin.

Vierailija kirjoitti:

Ajatus siitä, että pitäisi olla sanaton ja testaamaton luottamus toiseen johtaa vähintäänkin pinnalliseen suhteeseen.

Ihan normaalia, että ihmiselle syntyy epäily-ajatuksia.

Ei toista voi tuntea kokonaan, joten järjetöntä sitä on vaatimalla vaatia. Kaipa se on narsismia, että ajattelee, että "minuun pitäisi pystyä luottamaan".

Ei ole normaalia, että ihmiselle syntyy epäilyajatuksia täysin aiheetta. Ihan riippumatta aiheettomista epäilyistä ja syytöksistä en sellaisia hyväksyisi enkä lähtisi syyttömyyttäni todistelemaan. Se on loputon suo, koska kukaan ei voi koskaan olla täysin varma toisen tekemisistä, joten epäillä aina voi, vaikka sen kumppanin lukitsisi kahleissa kellariin. Ajatusrikoksia se kuitenkin pystyy aina tekemään. Narsismia on se, että "minulle pitää pystyä todistamaan kaikki, mitä keksin epäillä".

Perusteltu, aiheellinen epäilys on sitten eri asia. Ihan kokonaan eri asia. Tätä ei jankkaaja ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikein pettäjien änkkäys ketju :D   Etsitään syitä kieltäytyä testeistä ettei jää vaan kiinni

Isyystestaus, ok, jotkut ehkä tarvitsevat, mutta en kannata niiden tekemistä verovaroin, koska yhteiskunnalle se tuoda mitään lisäarvoa (vrt. esim raskaana olevien naisten sukupuolitautitestaus).

Jokainen voi testata omat lapsensa omalla kustannuksellaan, ei kai siinä mitään ongelmaa ole. En tiedä mikä olisi se syy miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa testaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikein pettäjien änkkäys ketju :D   Etsitään syitä kieltäytyä testeistä ettei jää vaan kiinni

Lainaa tähän edes yksi viesti, jossa testistä kieltäydytään. Edes yksi. Sitten voidaan keskustella aiheesta *miksi naiset kieltäytyvät testeistä*.

Ellet löydä sellaista, voimme jatkaa keskustelua aiheettomista epäluuloista luottamuspulasta.

Mitenkä se isyystestin tekeminen voidaan edes kieltää isältä? Kielletäänkö se lain vai jonkin muun voimalla?

Epäluottamuuslause? - Vähintäänkin pieni

Pitäisikö ymmärtää miehen kannalta? - Miksei kannattaisi?

Astua saappaisiin, ennen kuin reagoi ikävästi? - Riippuu kuinka ikävästi

Kyllähän sitä naimisiinkin mennään ja varmistetaan, että toinen pysyy rinnalla loppuun asti. Eikö sekin ole epäluottamusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatus siitä, että pitäisi olla sanaton ja testaamaton luottamus toiseen johtaa vähintäänkin pinnalliseen suhteeseen.

Ihan normaalia, että ihmiselle syntyy epäily-ajatuksia.

Ei toista voi tuntea kokonaan, joten järjetöntä sitä on vaatimalla vaatia. Kaipa se on narsismia, että ajattelee, että "minuun pitäisi pystyä luottamaan".

Ei ole normaalia, että ihmiselle syntyy epäilyajatuksia täysin aiheetta. Ihan riippumatta aiheettomista epäilyistä ja syytöksistä en sellaisia hyväksyisi enkä lähtisi syyttömyyttäni todistelemaan. Se on loputon suo, koska kukaan ei voi koskaan olla täysin varma toisen tekemisistä, joten epäillä aina voi, vaikka sen kumppanin lukitsisi kahleissa kellariin. Ajatusrikoksia se kuitenkin pystyy aina tekemään. Narsismia on se, että "minulle pitää pystyä todistamaan kaikki, mitä keksin epäillä".

Perusteltu, aiheellinen epäilys on sitten eri asia. Ihan kokonaan eri asia. Tätä ei jankkaaja ymmärrä.

Nuo käenpoikaprosentit ovat hyvä esimerkki perusteettomista syytöksistä ja harhaluuloista. Laajojen tutkimusten perusteella luku on korkeintaan 2-3%. Tutkitusti alemmissa sosiaaliluokissa ja moniongelmaisissa piireissä tämäkin ongelma on isompi, joten ns. tavallisten pariskuntien osalta ei voida puhua mitenkään tilastollisesti merkittävästä vääryydestä, jota pitäisi lähteä valtion varoin selvittelemään.

Jopa niistä miehen mukaan ns. perustellusta epäilyistä 90% on aiheettomia. Tämä havainnollistaa, miten moni elää elämäänsä täysin vainoharhaisen epäilijän kanssa. Sellainen on parisuhteen irvikuva, jollaisessa kenenkään ei pitäisi alistua elämään.

Naimisiin asian kanssa kirjoitti:

Mitenkä se isyystestin tekeminen voidaan edes kieltää isältä? Kielletäänkö se lain vai jonkin muun voimalla?

Epäluottamuuslause? - Vähintäänkin pieni

Pitäisikö ymmärtää miehen kannalta? - Miksei kannattaisi?

Astua saappaisiin, ennen kuin reagoi ikävästi? - Riippuu kuinka ikävästi

Kyllähän sitä naimisiinkin mennään ja varmistetaan, että toinen pysyy rinnalla loppuun asti. Eikö sekin ole epäluottamusta?

Toivottavasti et ole naimisissa, ajatuksesi avioliitosta on nimittäin aika sairas. Minä menin naimisiin, koska halusin, että me mieheni kanssa muodostamme perheen, yksikön. Me olemme yhdessä. Toistemme virallisia lähiomaisia, tukena kun toinen sairastaa, dementoituu jne. Se on lupaus, ei varmistus. Ja ilmoitus ympäristölle, että tämä on nyt meidän porukkamme. Ei rakkauteen kuulu epäluuloa. Jos kuuluu, olet joko väärän ihmisen kanssa, tai terapian tarpeessa. Kummin vaan, ei toisen ihmisen harhoja kuulu lähteä tukemaan mitään todistelemalla.

Jos nainen ei suostu on varmasti pettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei suostu on varmasti pettänyt.

Kaikki naiset tässä ja niissä muissa ketjuissa ovat sanoneet suostuvansa. En ole missään törmännyt siihen, että joku sanoisi kieltäytyvänsä.

Pettänyt itse niin epäilee muijankin pettäneen. Jos olis mun lapsen isä,pistäsin kiertoon.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen ei suostu on varmasti pettänyt.

Tulit vaan heittämään tämän onelinerin, että ketju pysyy pinnalla? Asia on selitetty jo tuhansissa viesteissä eikä näille heikkolahjaisille miehille silti vaan mene perille. Toivottavasti heidän huonot geeninsä eivät periydy kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikein pettäjien änkkäys ketju :D   Etsitään syitä kieltäytyä testeistä ettei jää vaan kiinni

Isyystestaus, ok, jotkut ehkä tarvitsevat, mutta en kannata niiden tekemistä verovaroin, koska yhteiskunnalle se tuoda mitään lisäarvoa (vrt. esim raskaana olevien naisten sukupuolitautitestaus).

Jokainen voi testata omat lapsensa omalla kustannuksellaan, ei kai siinä mitään ongelmaa ole. En tiedä mikä olisi se syy miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa testaaminen.

Niin, en minäkään tiedä miksi yhteiskunta järjestää naisille esim. rintasyöpäseulonnan, mutta miehille ei mitään vastaavaa. Sama koskee naisten hedelmöityshoitoja ja itsellistä lapsen hankkimista, miehille taas ei ole mitään vastaavaa yhteiskunnan puolesta järjestetty. Nää on näitä,  yhteiskunta voi ilman logiikkaa maksaa ja järjestää ihan mitä vaan päätetään. Vaikka tämän isyystestin jokaiselle vastasyntyneelle. 

Rairainainai kirjoitti:

Pettänyt itse niin epäilee muijankin pettäneen. Jos olis mun lapsen isä,pistäsin kiertoon.

Höh, mieshän tuossa voittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ajatus siitä, että pitäisi olla sanaton ja testaamaton luottamus toiseen johtaa vähintäänkin pinnalliseen suhteeseen.

Ihan normaalia, että ihmiselle syntyy epäily-ajatuksia.

Ei toista voi tuntea kokonaan, joten järjetöntä sitä on vaatimalla vaatia. Kaipa se on narsismia, että ajattelee, että "minuun pitäisi pystyä luottamaan".

Itse en halua elää parisuhteessa, jossa minä joutuisin koko ajan varmistelemaan ja pyytämään toista todistamaan syyttömyytensä ihan mihin asiaan tahansa mikä minun päähäni pälkähtää. Se ei ole sellaista elämää, jota haluan elää, mutta mehän ollaan ihmisinä erilaisia. Jotkut varmaan tykkää elää noinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatus siitä, että pitäisi olla sanaton ja testaamaton luottamus toiseen johtaa vähintäänkin pinnalliseen suhteeseen.

Ihan normaalia, että ihmiselle syntyy epäily-ajatuksia.

Ei toista voi tuntea kokonaan, joten järjetöntä sitä on vaatimalla vaatia. Kaipa se on narsismia, että ajattelee, että "minuun pitäisi pystyä luottamaan".

Ei ole normaalia, että ihmiselle syntyy epäilyajatuksia täysin aiheetta. Ihan riippumatta aiheettomista epäilyistä ja syytöksistä en sellaisia hyväksyisi enkä lähtisi syyttömyyttäni todistelemaan. Se on loputon suo, koska kukaan ei voi koskaan olla täysin varma toisen tekemisistä, joten epäillä aina voi, vaikka sen kumppanin lukitsisi kahleissa kellariin. Ajatusrikoksia se kuitenkin pystyy aina tekemään. Narsismia on se, että "minulle pitää pystyä todistamaan kaikki, mitä keksin epäillä".

Perusteltu, aiheellinen epäilys on sitten eri asia. Ihan kokonaan eri asia. Tätä ei jankkaaja ymmärrä.

Täysin aiheetta syntyvät epäilykset tietysti ovat merkki aivojen huonosta toiminnasta, mutta ihmisen aivot eivät ole kenelläkään täydelliset ja epäilyjä saattaa syntyä etenkin isojen asioiden kohdalla.

Pitäisikö epäilijän sitten aina osata perustella epäilynsä? Eikö epäily-tunne ole juurikin sellainen epäselvä ja vaikeasti perusteltava? Perustelujen etsiminen tietysti on se keino epäilyjen hälventämiseksi.

Eikö isyystestin jättämättä tekeminen juurikin saata johtaa tuohon epäilyjen loputtomaan suohon? (Toisaalta luulisi sen sitten lapsen naamasta näkyvän kenen lapsi se on. Toisaalta jos lapsi ei sitten näytäkkään isältään jostain luonnonoikusta niin sitten taas herää epäilys. Tosin sitten kai voisi myöhemmin tehdä sen isyystestin.)

Eikö isoissa asioissa halutakin suuremmat varmuudet? (Onko se lapsen biologinen isyys sitten iso asia, on sitten eri kysymys.)

No ihan sama. Tämähän on tälläinen teoreettinen kysymys täällä palstalla käsiteltynä. Todellisuudessa jokainen epäilevä ja epäilyn kohde joutuvat itse setvimään tilanteen. Ehkä näillä pohdinnoilla on heille apua, ehkä ei. Mielestäni on, jos ei normaalia, niin ainakin ihan ok, epäillä ja on ihan yhtä lailla ok siitä suuttua.

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin asian kanssa kirjoitti:

Mitenkä se isyystestin tekeminen voidaan edes kieltää isältä? Kielletäänkö se lain vai jonkin muun voimalla?

Epäluottamuuslause? - Vähintäänkin pieni

Pitäisikö ymmärtää miehen kannalta? - Miksei kannattaisi?

Astua saappaisiin, ennen kuin reagoi ikävästi? - Riippuu kuinka ikävästi

Kyllähän sitä naimisiinkin mennään ja varmistetaan, että toinen pysyy rinnalla loppuun asti. Eikö sekin ole epäluottamusta?

Toivottavasti et ole naimisissa, ajatuksesi avioliitosta on nimittäin aika sairas. Minä menin naimisiin, koska halusin, että me mieheni kanssa muodostamme perheen, yksikön. Me olemme yhdessä. Toistemme virallisia lähiomaisia, tukena kun toinen sairastaa, dementoituu jne. Se on lupaus, ei varmistus. Ja ilmoitus ympäristölle, että tämä on nyt meidän porukkamme. Ei rakkauteen kuulu epäluuloa. Jos kuuluu, olet joko väärän ihmisen kanssa, tai terapian tarpeessa. Kummin vaan, ei toisen ihmisen harhoja kuulu lähteä tukemaan mitään todistelemalla.

Katselet asiaa ruusunpunaisten lasien läpi. Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus. Tätä se on ollut aikojen alusta asti, kun haluttiin etteivät kolmiodraamat repisi yhteisöä ja että lapsille olisi määrätty elättäjät. Elän avoliitossa ja minulla on vakaat tunteet avopuolisoani kohtaan, tunteet olisivat samat prinsessahäiden jälkeenkin. Meillä on omat erilliset varat ja velat, yhteiset kulut maksetaan yhteistililtä. Yhteinen lapsikin meillä on. Kumpi vain voi lähteä suhteesta vaikka huomenna jos niin haluaa, mutta en ole aikeissa tehdä niin, enkä usko että puolisonikaan sitä hautoo. Sanoisin että avosuhteessa elävän pariskunnan välinen suhde on keskimäärin terveempi kuin avioliittolaisten, joista moni kokee olevansa pakotettu jäämään yhteen.