Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta itsehän tiedät, onko isyydessä epäselvyyden mahdollisuutta, joten jos ei ole, ei testistä tarvitse huolestua.
Juuri näin. Jos ei kerran ole mitään salattavaa, asiasta on aivan turha alkaa kälkättämään ja kitisemään mistään luottamuspulasta. Sen tekemällä ei mitään muuta kuin alleviivaa omaa syyllisyyttään ja sitä että TODELLAKIN on syytä tehdä se testi. Se ei ole keneltäkään naiselta liikaa vaadittu eikä asiasta ole mitään syytä alkaa draamakuningattareilemaan. Kyse on vain miehen oikeusturvasta ja se pitäisi näinä päivä olla sanomattakin samalla tasolla naisten oikeuksien kanssa. Se että on horoillut, ja kiinni jääminen on testin päässä, niin se on vain omaa tyhmyyttä josta pitää kantaa seurauksensa suosiolla eikä alkaa vänkäämään, kun siitä kuitenkin jää kiinni. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, on sanonta joka korreloi 1 = 1 :teen tuon kanssa.
"Kuudennen miljonannen kerran, mies saa vapaasti ilman äidin lupaa halutessaan tiedon onko lapsen isä vai onko nainen pettänyt ainakin kerran, hedelmöityshetkellä. Se mitä mies ei ehkä saa, on suhteen jatko."
Tätä voidaan kopioda sitten jatkossa näihin 'miksi äiti kieltää'-ininöihin. Ei äiti pysty edes kieltämään testiä.
- Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mä alkaisin vaatimaan mieheltäni randomisti sukupuolitautitestejä (joku täällä mainitsikin tästä), siis ihan muuten vain koska "et varmaankaan ole pettänyt mutta haluan olla varma", niin mieheni lähtisi kävelemään. Hänelle luottamus on ensiarvoisen tärkeää parisuhteessa, sen kulmakivi omien sanojensa mukaan.
Eli tästäkin taas uutta näkökulmaa. Eivät naiset ole ainoita jotka tuntevat suhteen kokevan kolauksen tai jopa murentuvan kokonaan, kun toinen tulee sanomaan että "tarvitsen mustaa valkoisella siitä, ettet ole ollut uskoton".
Ja on aivan sama miten tätä asiaa pyörittelee, isyystestin haluava mies epäilee ettei ole ainut kettu joka on käynyt kolossa. Jos ei epäile, eivät testit tule edes mieleen. Simple as that.
Sen lisäksi itselläni hankaisi vastaan erityisesti se, että mies ei pelkästään epäilisi uskottomuudesta, vaan myös siitä, että olen harrastanut juuri tiettynä ajankohtana, perhettä perustaessa, suojaamatonta seksiä jonkun toisen kanssa. Jonka jälkeen yritän vielä tietoisesti harhauttaa miehen kasvattamaan toisen miehen lasta. En varmaan voisi katsoa miestäni tuollaisen syytöksen jälkeen enää edes silmiin. Testin tietenkin saisi, vaikka hopeatarjottimella toimitettuna, mutta samalla myös vuoroviikkoisyyden.
/164
Vertaatko sinä lasta ja sukupuolitautia keskenään? Vertaatko sinä lapsen isyyden vahvistamista ja pettämistä keskenään?
Yrittäkää nyt ymmärtää, että isyystesti ei kerro, oletko pettänyt. Isyystesti vahvistaa lapsen isyyden, ja siihen on oikeus sekä isällä että lapsella. Jokuhan voisi antaakin pettämisen anteeksi, mutta silti hän voi haluta isyystestin joka vahvistaa lapsen isän. Nämä on eri asioita!
Täytyy kyllä ihmetellä sitäkin, miten he miehet haluatte välttämättä valita kumppaniksenne näitä hattarapäitä joiden elämänarvot on revitty prinsessasaduista ja Cosmosta. Jos te haluatte naisia joille menee rationaaliset perustelut jakeluun, niin valitkaa niitä rationaaliset nörttityttöjä. Mutta kun ei. Pitää saada se jolla luokan lyhin hame ja isoimmat tissit, luonteesta ja arvoista viis. Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syyttäisi miehiä isyystestin pyytämisestä, ongelma on siinä että liian moni kanssanaisemme on vuosien varrella tehnyt lapset pettämällä tai valehdellut uudelle miehelle että tämä on eksän lasten isä vaikka ajoitus ei täsmäisi. Vuosikausia kun olen kuullut uutisia siitä miten näitä on tullut ilmi, ja miten kammottavaa se on ollut niille lapsillekin, en yhtään ihmettele että fiksu nykymies haluaa testin. Lapsiparka usein päätyy vihaamaan äitiään eikä tunne oikeaa isäänsä, ja koko lapsuuden kuvioissa ollut isä ymmärrettävästi usein myös katoaa kuvioista. Lapselta lähtee yhdessä yössä koko perhe, olipa tosi rakastavaa! Vain huono äiti asettaa lapsensa moiseen riskiasemaan.
Ihmisen biologia ei ole kehittynyt yhtä nopeasti kuin kaikki muu meissä. Miehen vietti yleensä edelleen kehottaa miestä jakamaan perimäänsä. On epäreilua, että yksikään mies on luullut toisen miehen lasta omakseen. Jokaisella on oikeus päättää lisääntyykö, kenen kanssa ja milloin. Jos mieheltä evätään oikeus varmistua isyydestään, minusta se pitäisi katsoa ikäänkuin heidän kehollisen itsemääräämisoikeutensa rikkomiseksi. Eihän kukaan pakota r-sanasta raskaaksi tullutta naistakaan pitämään sitä rikoksen tuloksena alkanutta lasta jos hän ei halua. Miksi miehen pitäisi olla isä lapselle, joka on saanut alkunsa aviorikoksesta?
Aion säästää mieheni koko pohdinnalta. Kun meille koittaa aika yrittää lasta, aion itse pyytää isyystestin kun se on ajankohtaista, ja kerroin tämän myös miehelleni. Näin minä en edes tiedä olisiko hän pyytänyt sitä vai ei, eikä näin ollen raskaushormoninen pääni saa aiheesta mitään luottamuskiistaa aikaiseksi. Testin tulisi mielestäni olla pakollinen kaikille.
Lasti on ainoastaan pettävien kanssasisarteni harteilla, hehän tähän pisteeseen ovat asiat saattaneet. En halua, että mieheni joutuu yhtään murehtimaan vain siksi, että maailmassa on paljon kevytkenkäisiä joille valehtelu on arkipäivää - uutiset usein saavat sen kuulostamaan jopa siltä, että moinen hutsuilu on yleistä ja tavallista ja että suurimmalla osalla lapsista olisi väärä isä. Tottakai se kuulostaa kamalalta ja miehet haluavat testin, vaikka toisaalta myös luottavat vaimoonsa. Ei voi tuntua kivalta yhtäältä luottaa toiseen ja HALUTA luottaa, mutta toisaalta kuulla joka tuutista miten "koskaan ei voi olla varma" - mikä on totta!Häpeän kaikkien näiden muka "harvinaisten" tapausten puolesta, mutta se ei vaikuta minun ja mieheni väleihin eikä sen pitäisi vaikuttaa yhdenkään parin väleihin. Mies saa intoilla kanssani raskausajasta tietäen, että testi tehdään joka tapauksessa, eikä meidän tarvitse riidellä tai pohtia asiaa pilaten odotusaika jollain luottamuskiistalla joka ei liity meihin mitenkään. Ajatelkaa jos sen riitelyn päätteeksi testi on positiivinen - missasitte koko odotusajan riitelemällä jostain joka ei johdu teistä kummastakaan!
Se luottamuspula on hutsujen ja maailman välillä, ei meidän, ei teidän, eikä minulla sen enempää kuin sinullakaan pitäisi olla mitään salattavaa. Kyseessä on kuitenkin uuden ihmisen syntymä, joka on aina iso asia ja kaikkien tulisi saada olla varmoja siitä, että he todella ovat täysillä mukana eivätkä vain maksumiehenä.Tältä se kuulostaa, kun u-limies leikkii naista.
Onpa asiaton ja täysin turha kommentti joka kuulostaa siltä, että ahdistuit kun joku olikin eri mieltä! Et ilmeisesti vain tiedä miten vastaisit mutta haluat vaientaa minut, joten päädyt sitten alentumaan nimittelyyn. Sinäkin voit olla väärässä, enkä nyt vain satu olemaan mies vaikka kuinka toivoisit, joten nyt sinun pitäisi hyvien tapojen mukaisesti vastata ihan kunnolla, että miksi olet eri mieltä. Et voi nollata kenenkään mielipidettä pois keskustelusta heidän sukupuolensa perusteella, ihan sama mitä sukupuolta henkilö tai sinä itse olette. Et myöskään voi päättää, mitä sukupuolta minä olen. Jos olet kanssani eri mieltä ja se sinua häiritsee, käsittele se tunne rakentavammin. Syrjintä on laitonta.
Sinun ei tarvitse uskoa että olen sitä sukupuolta mitä kerron olevani, eikä minun tarvitse uskoa sinua. Mutta se, että keskityt siihen noin paljon on väärin. Sinun viestisihän käytännössä sanoo: "ihan sama, et voi olla nainen koska mä sanon niin joten sun mielipiteellä ei ole väliä". Mitenkä terve vuorovaikutustapa se semmoinen on, että sanelet toisille mitä sukupuolta he ovat ja käytät sitä lähtökohtana sille, onko kanssaihmisten mielipiteellä sinulle mitään väliä?
Jotenkin mä odotin parempaa ja fiksumpaa. Mutta ehkä kenenkään ei kannattais keskustella täällä mistään tärkeestä, koska mielipiteitä ei kuitenkaan haluta, pelkkää "jätä se sika"-kuoroa vaan.
Vähäsen kyllä huvittaa nämä aloitukset missä joku on sanonut jotain ja kysytään miten pitää reagoida 😄 jokainen reagoi omalla tavallaan, kunhan nyt edes jotenkin ilmaisee että asia kuultu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö on epäluottamusta jos mies haluaa isyystestin mutta jos nainen sen kieltää niin silloin miehen on vaan hyväksyttävä se että nainen voi olla epäluotettava? Melko reilua mielestäni... Luottamus on kahden suuntainen tie.
Ei kukaan ole sanonut, ettei testiun pyydettäessä suostuisi. Nyt puhutaan siitä, ettei parisuhde enää kiinnosta tuollaisen ihmisen kanssa. Ei siinä paljon enää lämmitä se, että mies luottaa isyyteensä testin jälkeen. Kuitenkaan hän ei luota minuun.
Niin... Ja edelleen sen miehen on vaan luotettava koska sinä niin haluat. Miksi? Ei se paljoo lämmitä sitä miestäkään jos et ole hänen silmissään luottamuksen arvoinen. Sinä voit olla varma sen miehen isyydestä? Mikset anna miehelle samanlaista mahdollisuutta olla 100% varma?
Saahan mies olla 100% varma, eihän sitä ole kukaan kieltänyt. Mutta se ei ole kaikille naisille ok, että mies epäilee naista ja haluaa silti jatkaa suhteessa sellaisen naisen kanssa jota pystyy pettäjäksi epäilemään, kunhan vain tuo yksi seksikerta voidaan varmistaa ei-pettämiseksi. Miksi ei testin vaatijalle riitä yksin se, että saa varmuuden isyydestään? Miksi pitää pystyä myös pitämään kiinni pettäjäksi epäilemästään naisesta, ja naisen pitää vielä onnellisena teeskennellä, ettei yhtään haittaa jos puoliso epäilee pettämisestä?
Onko miesten mukava kuunnella vaikkapa työmatkojen/pikkujoulujen/kalastusreissujen/jne alla jatkuvaa narinaa että 'petät siellä kumminkin, mä tiedän että sä pystyt siihen enkä luota sinuun'? Eikä vain reissujen, vaan kaiken sen ajan milloin mies on poissa naisen silmien alla? Mikä parisuhde sellainen on? Huono, ja päättämisen arvoinen.
Olettepa te naiset itsekeskeisiä. Kyseessä on hieman isompi asia kuin teidän hauras egonne. Pettäminen on pikkujuttu lapsen isyyteen verrattuna, siitä selviää naista vaihtamalla. Lasta ei voi hyvällä omalla tunnolla hylätä vaikka myöhemmin paljastuisikin että se on jonkun toisen.
No mikä tässä sitten on ongelma. Sen kun pyydät ne testisi ja kannat seuraukset. Kai yksi parisuhde siinä on pikkujuttu.
Näinhän se on. Sääli silti että naisen hauraan egon ja empatiakyvyttömyyden takia syntyy yksi eroperhe lisäää.
Niin. Miehen egostahan siinä ei ole lainkaan kysymys, kun maailman suurin pelko on, että on pieni mahdollisuus kasvattaa tietämättään jonkun toisen lasta. Pelkkää rationaalisuutta juu..
Siellä ilmoittautuikin heti yksi empatiakyvytön joka etuoikeutetusti tietää aina automaattisesti onko lapsensa äiti vai ei, eikä siksi kykene käsittämään mistä on kyse.
Viidennen miljonannen kerran, mies saa vapaasti ilman äidin lupaa halutessaan tiedon onko lapsen isä vai onko nainen pettänyt ainakin kerran, hedelmöityshetkellä. Se mitä mies ei ehkä saa, on suhteen jatko.
Missä on miesten ongelma tässä?
Ja miten niin ei ole kyse pettämisestä vaan pelkästään isyydestä? Haluaisiko mies jatkaa parisuhdessa jos osoittautuu, että ei ole lapsen isä, kunhan vain saa poistettua puolisonsa pettämällä hankitun lapsen yhteisestä elämästä? Mitenköhän se onnistuu...
Viidennen miljoonannen kerran, ongelma on siinä että naisen ei tarvitse oman biologisen vanhemmuutensa varmistamisen vastineeksi riskeerata perheen/parisuhteen koossa pysymistä, joten on tekopyhää vaatia samaa mieheltäkään. Jokaisella pitäisi olla yhtäläinen oikeus varmuudella tietää sekä biologiset vanhempansa että biologiset lapsensa.
Ja mitä siihen tulee, että miten siitä voi jatkaa eteenpäin jos paljastuu että lapsi ei olekaan oma, niin en osaa sanoa. Lienee kuitenkin reilua että sen valinnan tekee mies itse täysin tilanteen tietäen, eikä nainen miehen puolesta, vai kuinka?
Vierailija kirjoitti:
Ei se tarkoita, että mies epäilee naisen pettäneen häntä. Kyse on oikeudesta. Myös miehellä on OIKEUS tietää, kuten naisellakin, että lapsi on 100% varmasti hänen. Miksi kukaan nainen haluaa estää mieheltä tämän oikeuden joka hänelle on automaatio?
Minusta on aivan käsittämätöntä miten jotkut eivät ymmärrä tätä. Millaisessa pilvilinnassa te elätte, jos ikinä kuvittelette voivanne luottaa kenenkään toisen sanaan 100%? Ihmiset valehtelee! Sehän on tullut selväksi jo monta kertaa näissä tarinoissa. Miksi kenenkään pitäisi joutua luottamaan vain ja pelkästään toisen sanaan niin isossa asiassa kuin lapsi? Myös miehillä on oikeus TIETÄÄ eikä vain luottaa.
Isyystesti tulisi olla pakollinen.
Pahoittelut että aihe menee tunteisiin, jatkakaa.
N23
Ei kai kukaan ole kieltänytkään miestä vaatimasta niitä testejä. Se on sitten toinen kysymys, halutaanko tällaisen jälkeen jatkaa suhdetta samalla lailla kuin aikaisemmin. Ja siihenkin jokaisella on oikeus, lopettaa suhde, jos tuntuu siltä ettei ole sisällöltään sellainen jossa viihtyy. Eli mies saa tottakai vaatia isyystestiä, mutta ihan yhtä turha on alkaa syyllistää naista siitä, jos hän ei tämän jälkeen enää tunne oloaan hyväksi kyseisessä parisuhteessa. Mutta toisaalta haittaako se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin vähän loukkaantunut, koska mies silloin näkee pettämisen edes vaihtoehtona. Antaisin silti tehdä testin, tottakai. Luottamus saisi pienen kolauksen, mutta miehellä on kuitenkin oikeus saada täysi varmuus omasta isyydestään. Ei sekään ole hyvä jos testiä ei tehdä ja miehen mieleen ja ikuisesti kalvamaan se pieni epävarmuus, onko lapsi sittenkään hänen. Sehän vaikuttaa isän ja lapsen väliseen suhteeseenkin
Jos miehen pitää epäillä loppuikänsä isyyttään, ei suhde ole oikein kunnossa.
Meillä ei ole isyystestejä tehty, mutta miehen ei silti tarvitse epäillä isyyttään.
Ihmettelen miten ne miehet on ennen itsensä kanssa pärjänneet, kun ei ole voinut testauttaa isyyttään. Lapsia vaan on tullut, kuin sieniä sateella, mutta isukki on lopun elämäänsä miettinyt, mahtaako olla omia?
Nykyään lasten tekeminen on tarkkaan harkittua ja monesti sekunttikellon kanssa kytätty oikeata ja otollista hetkeä raskautua ja silti täytyy vielä olla miehelle isyystestit, että uskoo lapsen omakseen.
Eri juttu,jos kyse on yhdenillan jutuista, mutta parisuhteessa täytyy pystyä luottamaan ja sen toisen oltava luottamuksen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Miten avioliitossa syntyneet lapset? Jos DNA-testi paljastaisi isän olevan joku muu, vieläkö aviomies "pakotettaisiin" lapsen isäksi?
Käsittääkseni lain mukaan avioliitto riittää kumoamaan biologisen isyyden. Tästähän on se yksi julkisuudessa ollut tapauskin, jossa nainen oli eroamassa miehestään ja aloitti uuden suhteen. Uudessa suhteessa saatiin alulle raskaus. Nainen kuitenkin palasi takaisin aiemman miehensä luo, jonka kanssa avioero ei ollut vielä ehtinyt voimaan. Ja koska nainen oli lapsen syntymän hetkellä naimisissa, ei biologisella isällä ollut mitään oikeutta lapseen. Tässä ei ole siis huijattu ketään syrjähypyllä, vaan naisen aviomies tietää tilanteen, mutta syystä tai toisesta pitivät lapsen itsellään. Biologinen isä on yrittänyt käydä oikeutta saadakseen isyyden, mutta lain mukaan aviomies on lapsen isä, vaikka kaikki osapuolet tietäisivät, että biologinen isä on joku muu. Googlatkaa vaikka Mikael Jämsänen.
Että sikäli lain mukaan biologinen isyys onkin toissijainen asia. En ole suinkaan sitä mieltä, että tämä olisi hyvä näin, mutta noin se vaan valitettavasti menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä alkaisin vaatimaan mieheltäni randomisti sukupuolitautitestejä (joku täällä mainitsikin tästä), siis ihan muuten vain koska "et varmaankaan ole pettänyt mutta haluan olla varma", niin mieheni lähtisi kävelemään. Hänelle luottamus on ensiarvoisen tärkeää parisuhteessa, sen kulmakivi omien sanojensa mukaan.
Eli tästäkin taas uutta näkökulmaa. Eivät naiset ole ainoita jotka tuntevat suhteen kokevan kolauksen tai jopa murentuvan kokonaan, kun toinen tulee sanomaan että "tarvitsen mustaa valkoisella siitä, ettet ole ollut uskoton".
Ja on aivan sama miten tätä asiaa pyörittelee, isyystestin haluava mies epäilee ettei ole ainut kettu joka on käynyt kolossa. Jos ei epäile, eivät testit tule edes mieleen. Simple as that.
Sen lisäksi itselläni hankaisi vastaan erityisesti se, että mies ei pelkästään epäilisi uskottomuudesta, vaan myös siitä, että olen harrastanut juuri tiettynä ajankohtana, perhettä perustaessa, suojaamatonta seksiä jonkun toisen kanssa. Jonka jälkeen yritän vielä tietoisesti harhauttaa miehen kasvattamaan toisen miehen lasta. En varmaan voisi katsoa miestäni tuollaisen syytöksen jälkeen enää edes silmiin. Testin tietenkin saisi, vaikka hopeatarjottimella toimitettuna, mutta samalla myös vuoroviikkoisyyden.
/164
Isyystesti ei ole pettämistesti. Simple as that.
Niin. Siinähän tosiaan on monta vaihtoehtoa, kun naiselle sanotaan ettei herra x välttämättä ole isä. Lapsihan on voinut saanut siinä tapauksessa alkunsa vaikka...
No vaikka...
Neitseellisesti.
Että ei ole pettämistesti ei. Ymmärrät ehkä pointtini.
/146
Kun tästä epäilyn käsitteestä pitää nyt jauhaa, niin minusta mahdollisuuden poissulkeminen ei ole sama asia kuin epäily. En minä mene vaikka papa-seulontaan siksi että epäilisin että minulla on kohdunkaulan syöpä. Minä menen sinne siksi, että vaikka minulla ei ole mitään syytä olettaa itselläni sellaista olevan, niin tiedän että tietyllä osuudella naisista joilla ei ole mitään syytä olettaa heillä sitä olevan se kuitenkin on. Minä en voi tietää olenko yksi heistä vai en, ellen mene testiin. Syöpäepäily taas tarkoittaa kyllä käsitteenä sitä, että on jo ihan oikeita syitä uskoa sen syövän löytymiseen. Minusta samalla tavalla halu varmistua isyydestäkään ei ole automaattisesti mikään pettämisepäily. Se on vain sen tosiasian tunnustamista, ettei 100% tietoa voi koskaan toisen uskollisuudesta koskaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muhamettilaiset ovat ratkaisseet tämänkin asian tyylikkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko vielä jatkaa sen verran että mielestäni on ylipäätään erittäin kyseenalaista että miehen isyys voidaan virallisesti ja laillisesti vahvistaa ilman isyystestiä. Lakia pitäisi päivittää tälle vuosisadalle.
T. Se jolla menee tunteisiin
Väärin. Ei sinun isyyttäsi tietenkään voida vahvistaa ilman testiä, kunhan pidät huolen ettet avioidu.
Vai sekö sinulla menee tunteisiin, että joku toinen mies on valmis tunnustamaan isyytensä ilman testiä, ihan siltä pohjalta että lapsi on yhdessä suunniteltu ja pantu alulle?
Kyllä itseasiassa voidaan. Avoliitossa isyys käydään tunnustamassa alekirjoittamalla papereita neuvolassa. Ei siellä mitään testejä automaattisesti tehdä. Toki niitä voi kai vaatia siinä vaiheessa, kun tuo isyyden tunnustaminen tulee puheeksi. Parisuhteen kannalta ehkä kuitenkin parempi, että asia keskustellaan selväksi jo ennen laspenteon aloittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää pystyä myös pitämään kiinni pettäjäksi epäilemästään naisesta, ja naisen pitää vielä onnellisena teeskennellä, ettei yhtään haittaa jos puoliso epäilee pettämisestä?
Tässä on ero miehen ja naisen välillä. Miehet on rationaalisia. Ne uskoo numeroita. Naiset on tunteellisempia. Jos haluat elää hyvän miehen kanssa niin sunkin on pakko välillä ajatella kuten mies. ja miestä. Ja sama toisinpäin. Tasa-arvoa näetkös? Tässä keskustelussa naisen mielipide on vain se oikea. Mies voi vaatia mutta samalla menettää kaiken... Naisen ei tarvitse antaa periksi yhtään koska luottamus? Miehen luottamuksellahan ei tietty ole väliä...
Miten niin mies muka menettää kaiken? Eihän hän menetä kaikkea. Hänhän on kuitenkin saanut esimerkiksi lapsen sekä varmuuden siitä, että se on 99% varmuudella oma (100% varmuutta ei nimittäin niillä testeilläkään saa). Jos nainen ei tunne oloaan hyväksi kyseisessä suhteessa, niin ei sille mitään mahda. Ja kyllähän hän on antanut periksi, jos on suostunut testiin, vaikka ei olisi halunnut. Joten miksi valitetaan?
Eikä sitä paitsi jokainen suhde pääty tuollaiseen testiin, joskin uskon kyllä, että sen testin myötä suhde silti MUUTTUU. Kyllä se muuttuu sen testiä toivovankin mielessä juuri sillä hetkellä, kun hänelle tulee se ajatus, että lapsen isyys pitää varmistaa, koska muuten ei ole varmuutta. Sen muutoksen kanssa on sitten vaan pystyttävä elämään. Jos ei pysty, suhde ehkä päättyy. Mutta voisiko siihen suhtautua niin, että jos on kerran alunperin aloitettu suhde toisenlaisin ajatuksin, mutta ajatukset ovat matkan varrella muuttuneet, ei sitä alkuperäistä suhdetta enää edes ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin ilman muuta, mutta testi ei tietenkään olisi ainut asia, joka pitää lapsen syntymän vuoksi tehdä. Pitää käydä kunnon asianajajalla teettämässä paperit kaikkia mahdollisia tilanteita varten = selvittää, miten mies aikoo elatusvelvollisuutensa hoitaa erilaisissa tilanteissa, vaikkapa työttömyyden varalta. Vaatisin paperille esimerkiksi, mitä omaisuuttaan mies on työttömyystilanteessa varautunut myymään varmistaaksen lapsen elatuksen.
Avioehto uusittaisiin ja tarkennettaisiin turvaamaan paremmin minun omaisuuttani kuin se tällä hetkellä turvaa. Sama koskien perimysasioita.
Minähän nimittäin en aio investoida lapseen tilanteessa, jossa se kuuluu miehen elatusvelvollisuuden piiriin.
Hah haa, aivan oikein! Jos miehellä on oikeus lapsen syntyessä varmistaa, että ei ala elättää toisen lasta, on naisella oikeus varmistaa, että mies jokaisessa tilateessa elättää sen oman lapsensa!
Eivät kyllä ole sinänsä verrannollisia asioita että nuo elatukset sun muut jo laki turvaa yhtäläisesti kummallekin sukupuolelle. Hyvä yritys kuitenkin.
Laki takaa minkä takaa, minä haluan, että mieheni takaa tulevalle lapselle sen elatuksen, mikä lapselle kuuluu. Eli selvät paperit siitä, että miehen omaisuudesta tietty osa on varattu lapsen elatukseen jokaisessa mahdollisessa tilanteessa.
Katson, että se on minun oikeuteni eikä miehellä ole oikeutta yht'äkkiä kesken lapsen elatusvuosien vaikkapa rakastua ja suoda lapselle vain lain takaama elatusosa.
Aivan verrannollinen asia. Miehellä on oikeus vakuuttua siitä, että lapsi on hänen ja minulla on oikeus vakuuttua siitä, että mies todellakin kaikissa tilanteissa investoi lapseen eikä muuta investointinsa ehtoja.
Voi pösilö. Ei ole ollenkaan verrannollinen asia koska ne ovat aivan eri asioita. :)
Verrannollista on se, että te molemmat vakuutatte, että elatatte lasta mm. omaisuudestanne. Teette molemmat omat vakuutuksenne.
Kokonaan eri asia on sitten selvitys siitä onko mies lapsen isä alkuunkaan.
Meillä mies halusi isyystestin ja totesin, että OK. Hienoa, että hän haluaa olla varma isyydestään. Testin mukaan hän todella on lapsen biologinen isä, mutta katsoin, että lapsen kannalta yhdessäasuminen ei ole meille paras mahdollinen vaihtoehto. Mies siis "varmisti isyyden", mutta menetti samalla arjen lapsensa kanssa. En myöskään ole allekirjoittanut yhteishuoltajuussopimusta, vaan sanonut miehelle, että hän voi oikeuden kautta sitä vaatia, onhan hänellä siitä todiste. Minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään asian takia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän minä esimerkiksi luotan perheeseeni täysin siinä, etteivät he ole esim. varastanut minulta koskaan rahaa ja etteivät niin tule koskaan tekemään. Mutta jos näppäimistölläni olisi nappi jota painamalla voisin varmistaa tämän asian, niin toki painaisin sitä. Vaikken epäile ketään.
Ja isyysasiassa on kuitenkin kyse ihan pikkuusen isommasta asiasta. Eikä isyyden varmistuminen todista mitään siitä onko petetty. Voisin sanoa että kuitenkin aika köykänen asia on se että onko petetty tai jatkuuko parisuhde, kun toisella puolella vaakakupissa on varmuus että oma lapsi on oma.
Kyllä minulle ainakin parisuhde oli se ensisijainen syy haluta lapsia. En olisi koskaan sinkkuna niitä halunnut. Joten sikäli en voi käsittää ajatusta, että isyyden selvittäminen menisi parisuhteen edelle.
Muuten, voithan sinä hankkia kotiisi kassakaapin ja laittaa kaikki kotisi arvoesineet sinne. Sitten voit katsoa perhettäsi merkitsevästi ja sanoa ettet tietenkään epäile heitä, mutta rahasi ovat sinulle tärkeät. Sitten odottelet ja katsot, vaikuttaako tämä jotenkin perhedynamiikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö on epäluottamusta jos mies haluaa isyystestin mutta jos nainen sen kieltää niin silloin miehen on vaan hyväksyttävä se että nainen voi olla epäluotettava? Melko reilua mielestäni... Luottamus on kahden suuntainen tie.
Ei kukaan ole sanonut, ettei testiun pyydettäessä suostuisi. Nyt puhutaan siitä, ettei parisuhde enää kiinnosta tuollaisen ihmisen kanssa. Ei siinä paljon enää lämmitä se, että mies luottaa isyyteensä testin jälkeen. Kuitenkaan hän ei luota minuun.
Niin... Ja edelleen sen miehen on vaan luotettava koska sinä niin haluat. Miksi? Ei se paljoo lämmitä sitä miestäkään jos et ole hänen silmissään luottamuksen arvoinen. Sinä voit olla varma sen miehen isyydestä? Mikset anna miehelle samanlaista mahdollisuutta olla 100% varma?
Saahan mies olla 100% varma, eihän sitä ole kukaan kieltänyt. Mutta se ei ole kaikille naisille ok, että mies epäilee naista ja haluaa silti jatkaa suhteessa sellaisen naisen kanssa jota pystyy pettäjäksi epäilemään, kunhan vain tuo yksi seksikerta voidaan varmistaa ei-pettämiseksi. Miksi ei testin vaatijalle riitä yksin se, että saa varmuuden isyydestään? Miksi pitää pystyä myös pitämään kiinni pettäjäksi epäilemästään naisesta, ja naisen pitää vielä onnellisena teeskennellä, ettei yhtään haittaa jos puoliso epäilee pettämisestä?
Onko miesten mukava kuunnella vaikkapa työmatkojen/pikkujoulujen/kalastusreissujen/jne alla jatkuvaa narinaa että 'petät siellä kumminkin, mä tiedän että sä pystyt siihen enkä luota sinuun'? Eikä vain reissujen, vaan kaiken sen ajan milloin mies on poissa naisen silmien alla? Mikä parisuhde sellainen on? Huono, ja päättämisen arvoinen.
Olettepa te naiset itsekeskeisiä. Kyseessä on hieman isompi asia kuin teidän hauras egonne. Pettäminen on pikkujuttu lapsen isyyteen verrattuna, siitä selviää naista vaihtamalla. Lasta ei voi hyvällä omalla tunnolla hylätä vaikka myöhemmin paljastuisikin että se on jonkun toisen.
No mikä tässä sitten on ongelma. Sen kun pyydät ne testisi ja kannat seuraukset. Kai yksi parisuhde siinä on pikkujuttu.
Näinhän se on. Sääli silti että naisen hauraan egon ja empatiakyvyttömyyden takia syntyy yksi eroperhe lisäää.
Niin. Miehen egostahan siinä ei ole lainkaan kysymys, kun maailman suurin pelko on, että on pieni mahdollisuus kasvattaa tietämättään jonkun toisen lasta. Pelkkää rationaalisuutta juu..
Siellä ilmoittautuikin heti yksi empatiakyvytön joka etuoikeutetusti tietää aina automaattisesti onko lapsensa äiti vai ei, eikä siksi kykene käsittämään mistä on kyse.
Viidennen miljonannen kerran, mies saa vapaasti ilman äidin lupaa halutessaan tiedon onko lapsen isä vai onko nainen pettänyt ainakin kerran, hedelmöityshetkellä. Se mitä mies ei ehkä saa, on suhteen jatko.
Missä on miesten ongelma tässä?
Ja miten niin ei ole kyse pettämisestä vaan pelkästään isyydestä? Haluaisiko mies jatkaa parisuhdessa jos osoittautuu, että ei ole lapsen isä, kunhan vain saa poistettua puolisonsa pettämällä hankitun lapsen yhteisestä elämästä? Mitenköhän se onnistuu...
Viidennen miljoonannen kerran, ongelma on siinä että naisen ei tarvitse oman biologisen vanhemmuutensa varmistamisen vastineeksi riskeerata perheen/parisuhteen koossa pysymistä, joten on tekopyhää vaatia samaa mieheltäkään. Jokaisella pitäisi olla yhtäläinen oikeus varmuudella tietää sekä biologiset vanhempansa että biologiset lapsensa.
Ja mitä siihen tulee, että miten siitä voi jatkaa eteenpäin jos paljastuu että lapsi ei olekaan oma, niin en osaa sanoa. Lienee kuitenkin reilua että sen valinnan tekee mies itse täysin tilanteen tietäen, eikä nainen miehen puolesta, vai kuinka?
Toki on oikeus, x:nnen miljoonannen kerran, mies saa varmasti varmistaa lapsensa isyyden. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta vaatia toista hyväksymään parisuhteessa mitä tahansa puolisoltaan, vaan kummallakin parisuhteen puoliskolla on oikeus lopettaa suhde niin kokiessaan. Ei se ole mikään kosto, vaan niinkuin on jo monta kertaa selitetty, se on se, että parisuhteen tärkeältä edellytykseltä eli luottamukselta meni pohja.
Ja toi nyt on aika tekopyhää että 'mies riskeeraa parisuhteen vaatiessaan testiä', kun katsoo kuinka usein nainen riskeeraa parisuhteensa mm. sen hyvinkin yhteisesti halutun lapsen hankkiessaan. Kun mies ei sittenkään lasta halua, omaansakaan, niin siitä pääsee eroon pienimmillään satkulla kuussa. Kukaan ei vaadi miestä kantamaan satasta kuussa enemmän vastuuta omasta lapsestaan, oli isyys vahvistetty testillä tai ei. Lisäksi jos nainen esittää epäilevänsä miehen pettävän, ihan yhtä lailla nainenkin epäilyllään asettaa parisuhteensa vaaraan. Tai vaatiessaan miestä osallistumaan kotitöihin tasapuolisesti. Tai lihotessaan jos vähäiset kilot kropassa on miehellä parisuhteessa tärkeää. Ihan mikä tahansa voi vaarantaa parisuhteen, miksi itseen kohdistettu luottamuspula olisi se mitätön syy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä alkaisin vaatimaan mieheltäni randomisti sukupuolitautitestejä (joku täällä mainitsikin tästä), siis ihan muuten vain koska "et varmaankaan ole pettänyt mutta haluan olla varma", niin mieheni lähtisi kävelemään. Hänelle luottamus on ensiarvoisen tärkeää parisuhteessa, sen kulmakivi omien sanojensa mukaan.
Eli tästäkin taas uutta näkökulmaa. Eivät naiset ole ainoita jotka tuntevat suhteen kokevan kolauksen tai jopa murentuvan kokonaan, kun toinen tulee sanomaan että "tarvitsen mustaa valkoisella siitä, ettet ole ollut uskoton".
Ja on aivan sama miten tätä asiaa pyörittelee, isyystestin haluava mies epäilee ettei ole ainut kettu joka on käynyt kolossa. Jos ei epäile, eivät testit tule edes mieleen. Simple as that.
Sen lisäksi itselläni hankaisi vastaan erityisesti se, että mies ei pelkästään epäilisi uskottomuudesta, vaan myös siitä, että olen harrastanut juuri tiettynä ajankohtana, perhettä perustaessa, suojaamatonta seksiä jonkun toisen kanssa. Jonka jälkeen yritän vielä tietoisesti harhauttaa miehen kasvattamaan toisen miehen lasta. En varmaan voisi katsoa miestäni tuollaisen syytöksen jälkeen enää edes silmiin. Testin tietenkin saisi, vaikka hopeatarjottimella toimitettuna, mutta samalla myös vuoroviikkoisyyden.
/164
Isyystesti ei ole pettämistesti. Simple as that.
Niin. Siinähän tosiaan on monta vaihtoehtoa, kun naiselle sanotaan ettei herra x välttämättä ole isä. Lapsihan on voinut saanut siinä tapauksessa alkunsa vaikka...
No vaikka...
Neitseellisesti.
Että ei ole pettämistesti ei. Ymmärrät ehkä pointtini.
/146
Kun sinkkumamma tulee raskaaksi baaripanolleen ja vaatii tältä elareita, niin kenen pettämistä sillä isyystestillä oikein sitten selvitetään?
No jos rinnastaa isyyden/äitiyden sukupuolitautiin niin kaipa sitten.