Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-> jatkoa

 

Moni heistäkin, jotka ovat löytäneet biologisen isänsä tai äitinsä vasta aikuisena, ovat löytäneet selityksen monelle asialle, ja ehkä jopa muodostaneet vanhempaan tunneyhteyden. Se biologia on niin vahva, kun oma tytär on perinyt meistä ne kaikkein ikävimmät, mutta myös ne parhaat piirteet.

 Moni kipuilee vaikka keskittymisongelmien, mt-ongelmien tai jonkun persoonallisuuspiirteen kanssa. Asian kanssa on helpompi elää, kun tietää että kyseessä on perinnöllinen seikka. Tyttärelläni on aina avaimet hukassa. Niin on minullakin. Ja isälläni ja isoisälläni! Ajattele, millaiseksi itsetunto muodostuu, kun osan virheistä ja puutteista voi tuolla tavalla hyväksyä. Vrt. perhe, jossa toinen vanhempi ainoastaan läksyttää, että miksi olet tuollainen tai et tätäkään osaa.

Tämä ei poista vanhemman kiintymystä ja rakkautta lapsiinsa, vaikka myöntää, että biologia on tärkeää. Tunnen rakastavia adoptiovanhempia, mutta tiedän myös, että heidän lapsensa ovat teininä tai parikymppisenä myös halunneet ottaa yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Se ei ole se ja sama, kenen vauva sieltä synnäriltä mukaan lähtee.

T. Rakastava isä, jonka ei tarvinnut sitä testiä tehdä. Tunnen ihmisiä, joiden olisi pitänyt

Eräskin ystävä tappeli lapsesta oikeudessa asti ja sieti persoonallisuushäiriöisen exän kaikkia temppuja feikkilasuista ja uusien miesystävien väkivallasta lähtien. Elareihin ja käräjille paloi valtava summa rahaa. Kunnes lapsen ollessa 11, selvisi, että lapsi ei ollutkaan hänen. Arvaa, menikö kaveri rikki? Arvaa, sainko lohduttaa, ja tuleeko enää ehjäksi? Ne kaikki sossun kyykytykset, kusitestit purkkeihin, turhat kuulustelut poliisin ja sosiaalityöntekijän läsnäollessa, vandalisoitu auto, odotus siitä, meneekö joululahja tänä vuonna perille, se koulussa tehty isänpäiväkortti... kaikki turhaa ja valhetta. En ole kenenkään koskaan nähnyt itkevän sillä tavalla.

Ihme, että kaveri on edelleen hengissä.

Tuota taustaa vasten pitäisin jonkun nenän nyrpistelyä isyystestistä synnärillä melko pienenä haittana. Lapsella on oikeus biologisiin vanhempiinsa ja vanhemmilla on oikeus biologisiin lapsiinsa, jos he eivät sitä kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin vuoksi menetä.

"Kunnes lapsen ollessa 11, selvisi, että lapsi ei ollutkaan hänen. Arvaa, menikö kaveri rikki?"

 

Katkaisiko hän kaiken yhteydenpidon tähän lapseen, jonka puolesta oli niin paljon taistellut. Hylkäsikö hän lapsensa, joka piti häntä isänään ja ihaili häntä ja janosi hänen rakkauttaan? Oliko se kaikki yhtäkkiä turhaa? Kaikki lapsen kehitysvaiheet, hymyt ja halaukset ja kun on saanut opettaa pientä ihmistä elämään ja uusia taitoja, lukenut iltasatuja ja ottanut viereen kun on nähnyt painajaisia.

 

Ymmärrän vihan pettäjää kohtaan. Mutta en ymmärrä vihaa tai hylkäämistä viatonta lasta kohtaan.

 

Ainut mikä miehiä tuntuu harmittavan on se, että he eivät voi samaan aikaan epäillä naista valehtelevaksi pettäjähuoraksi JA jatkaa tämän kanssa parisuhdetta ja perhe-elämää. Tosi epäreilua hei, kun pitää valita joko luottaa tai erota. Kumpikin on ihan sallittua ja miehillä on laillinen oikeus vaatia isyystesti ja niin sen pitää ollakin. Mutta pitää valita. Se ei ole liikaa vaadittu. Siinä pitää miettiä mitkä asiat ovat elämässään niitä tärkeitä ja mitkä pahimpia riskejä. 

 

Mitenköhän miehet ottaisivat kun nainen vaatisi miestä näyttämään seksuaalirikosrekisteriotteensa ja ratsaamaan tietokoneensa historian ennen lapsen syntymää. Koska aika iso osa miehistä on raiskannut ahdistellut tai katsonut lapsipornoa. Siinä saisi sitten mies hymyssa suin yrittää todistella vaimolleen 10 avioliittovuoden jälkeen ettei ole pedofiili. Vaimo voisi selittää, että ei kyse ole mistään epäluottamuksesta vaan ihan vain varmistuksesta kun pedofiilejä kuitenkin on, eikä halua ottaa riskiä.

Katkaisi.

Nainen petti toistuvasti ja mies petti takaisin, ja he erosivat jo kun lapsi oli alle 1v. Tästä alkoi  vainoamisen, vieraannuttamisen ja ilkivallan kierre. Mm. luottojen ottamista toisen nimiin (fun fact, maksuhäiriömerkintä säilyy, vaikka joku muu olisi ottanut nimissäsi velkaa, ja saanut petoksesta sakkotuomion), väkivallalla uhkailua, auton vandalisointia, perättömiä rikosilmoituksia ja lasuja, jne. jne.

Tapaamisiin ainoastaan uhkasakon jälkeen lastenvalvojan määräyksellä. Lapsihan ei käytännössä tavannut tätä kaveria (tai oikeaa isäänsä) kunnes meni eskariin. Ei siinä paljon iltasatuja luettu ja kehitysvaiheita nähty. Lapsen äiti hieman rauhoittui vuosien mittaan, ja 2. luokasta alkaen on ollut viikonloput feikki-isän luona. Sitten kävi ilmi, että kyseessä on toisen ihmisen lapsi. 

Tuo on niiiin paljon pahempaa kuin pelkkä pettäminen. Tulee mieleen eräs naispuolinen ystävä, joka oli menossa aussimiehen kanssa naimisiin, kun selvisi, että miehellä on toinen perhe ja lapsia. Mietin vaan, että miten sinisilmäinen se miehen vaimo oli, en kehdannut kysyä enempää yksityiskohtia tapauksesta.

Ei tämä henkilö lastaan vihaa, mutta ei ole nyt vuosiin tuon pommin jälkeen tavannutkaan. Miksi lapsikaan haluaisi tavata jotain petettyä setää, jonka luona on viettänyt viikonloppuja ala-asteikäisenä? Varmaan lapsen itsetunto järkkyi myös pahanlaisesti. On kammottavaa tajuta, että lähivanhempi on patologinen valehtelija ja todennäköisesti persoonallisuushäiriöinen. Sieltä saa sitten toimintamallit ja eväät elämään...

Kaveri joutuu muuten edelleen maksamaan elareita. Käräjöinti tulisi tässä vaiheessa kalliimmaksi kuin loppuvuosien elarit.

Eikö ole hieno systeemi tällainen, jossa toiselle voi tehdä noin, ja laki suojelee? Ja antaa vielä elarit kaupan päälle.

Tällaisessa tilanteessa se isyyden kumoaminen olisi pitänyt tehdä heti kun ongelmat tiedossa. Nykyään sen voi tehdä sinne 2v asti. Myös äiti voi vaatia sitä. Jos jo pettämistä on tiedossa ja erotaan kun lapsi vielä vauva, niin kannattaa se testi vaatia.

"Tapaamisiin ainoastaan uhkasakon jälkeen lastenvalvojan määräyksellä."

Eli ei ollut lapsen yhteishuoltajuutta? Nykyään, jos ihan kunnollisia molemmat, niin ei lasta viedä isältään ja oikeus vaatia että lapsi asuu luonasi yhtä lailla. Sitä voi myös isä vaatia yksinhuoltajuutta. Sehän se temppu olisikin ja totta puhuen varmasti lapsen parhaaksi. Silloin se nainen joutuisi maksamaan elareita eikä saisi edes lastaan nähdä kuin joskus. Eli se vanhemmuus antaa myös aika paljon oikeuksia.

Ja ei täällä kukaan estä etteikö testiä saisi vaatia vaan sen myöntämistä, että se ON erittäin painava ja vakava epäluottamuslause. On vähän eri tollaisessa pettämis-eroamis-draamasuhteessa sanoa ettei luota toiseen kuin pitkässä, vakiintuneessa ja hyvässä suhteessa. Kiitokseksi toisen uskollisesta ja ihanasta käytöksestä alkaa ihan puskista esittämään syytöksiä. 

Vierailija kirjoitti:

"Mitenköhän miehet ottaisivat kun nainen vaatisi miestä näyttämään seksuaalirikosrekisteriotteensa ja ratsaamaan tietokoneensa historian ennen lapsen syntymää"

Siitä vaan. Meillä molemmilla on laitteidemme salasanat, vaikka olen unohtanut vaimon koneen salasanan, koska tarvitsen sitä niin harvoin. Pornokin on siellä kansiossa, jossa lukee isin runkkumatskut. Ei hän siellä tietääkseni aikaa vietä, tai tutki täikammalla jokaista klippiä, että löytyisiköhän tästäkin jotain, josta voisin loukkaantua. Hänkään ei ole raskas ihminen, hyvä että ollaan yhdessä.

Eikä tosiaan ole tehty isyystestiä. Pitääpä kysyä, mitä hän ajattelisi, jos sellaisen haluaisin.

Eli hän luottaa sinuun eikä epäile sinua pedofiiliksi. Se on tosiaan terveen suhteen merkki. Ole sinä samanlainen kuin vaimosi äläkä epäile häntä pettämisestä, jos mitään todellista syytä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-> jatkoa

 

Moni heistäkin, jotka ovat löytäneet biologisen isänsä tai äitinsä vasta aikuisena, ovat löytäneet selityksen monelle asialle, ja ehkä jopa muodostaneet vanhempaan tunneyhteyden. Se biologia on niin vahva, kun oma tytär on perinyt meistä ne kaikkein ikävimmät, mutta myös ne parhaat piirteet.

 Moni kipuilee vaikka keskittymisongelmien, mt-ongelmien tai jonkun persoonallisuuspiirteen kanssa. Asian kanssa on helpompi elää, kun tietää että kyseessä on perinnöllinen seikka. Tyttärelläni on aina avaimet hukassa. Niin on minullakin. Ja isälläni ja isoisälläni! Ajattele, millaiseksi itsetunto muodostuu, kun osan virheistä ja puutteista voi tuolla tavalla hyväksyä. Vrt. perhe, jossa toinen vanhempi ainoastaan läksyttää, että miksi olet tuollainen tai et tätäkään osaa.

Tämä ei poista vanhemman kiintymystä ja rakkautta lapsiinsa, vaikka myöntää, että biologia on tärkeää. Tunnen rakastavia adoptiovanhempia, mutta tiedän myös, että heidän lapsensa ovat teininä tai parikymppisenä myös halunneet ottaa yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Se ei ole se ja sama, kenen vauva sieltä synnäriltä mukaan lähtee.

T. Rakastava isä, jonka ei tarvinnut sitä testiä tehdä. Tunnen ihmisiä, joiden olisi pitänyt

Eräskin ystävä tappeli lapsesta oikeudessa asti ja sieti persoonallisuushäiriöisen exän kaikkia temppuja feikkilasuista ja uusien miesystävien väkivallasta lähtien. Elareihin ja käräjille paloi valtava summa rahaa. Kunnes lapsen ollessa 11, selvisi, että lapsi ei ollutkaan hänen. Arvaa, menikö kaveri rikki? Arvaa, sainko lohduttaa, ja tuleeko enää ehjäksi? Ne kaikki sossun kyykytykset, kusitestit purkkeihin, turhat kuulustelut poliisin ja sosiaalityöntekijän läsnäollessa, vandalisoitu auto, odotus siitä, meneekö joululahja tänä vuonna perille, se koulussa tehty isänpäiväkortti... kaikki turhaa ja valhetta. En ole kenenkään koskaan nähnyt itkevän sillä tavalla.

Ihme, että kaveri on edelleen hengissä.

Tuota taustaa vasten pitäisin jonkun nenän nyrpistelyä isyystestistä synnärillä melko pienenä haittana. Lapsella on oikeus biologisiin vanhempiinsa ja vanhemmilla on oikeus biologisiin lapsiinsa, jos he eivät sitä kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin vuoksi menetä.

"Kunnes lapsen ollessa 11, selvisi, että lapsi ei ollutkaan hänen. Arvaa, menikö kaveri rikki?"

 

Katkaisiko hän kaiken yhteydenpidon tähän lapseen, jonka puolesta oli niin paljon taistellut. Hylkäsikö hän lapsensa, joka piti häntä isänään ja ihaili häntä ja janosi hänen rakkauttaan? Oliko se kaikki yhtäkkiä turhaa? Kaikki lapsen kehitysvaiheet, hymyt ja halaukset ja kun on saanut opettaa pientä ihmistä elämään ja uusia taitoja, lukenut iltasatuja ja ottanut viereen kun on nähnyt painajaisia.

 

Ymmärrän vihan pettäjää kohtaan. Mutta en ymmärrä vihaa tai hylkäämistä viatonta lasta kohtaan.

 

Ainut mikä miehiä tuntuu harmittavan on se, että he eivät voi samaan aikaan epäillä naista valehtelevaksi pettäjähuoraksi JA jatkaa tämän kanssa parisuhdetta ja perhe-elämää. Tosi epäreilua hei, kun pitää valita joko luottaa tai erota. Kumpikin on ihan sallittua ja miehillä on laillinen oikeus vaatia isyystesti ja niin sen pitää ollakin. Mutta pitää valita. Se ei ole liikaa vaadittu. Siinä pitää miettiä mitkä asiat ovat elämässään niitä tärkeitä ja mitkä pahimpia riskejä. 

 

Mitenköhän miehet ottaisivat kun nainen vaatisi miestä näyttämään seksuaalirikosrekisteriotteensa ja ratsaamaan tietokoneensa historian ennen lapsen syntymää. Koska aika iso osa miehistä on raiskannut ahdistellut tai katsonut lapsipornoa. Siinä saisi sitten mies hymyssa suin yrittää todistella vaimolleen 10 avioliittovuoden jälkeen ettei ole pedofiili. Vaimo voisi selittää, että ei kyse ole mistään epäluottamuksesta vaan ihan vain varmistuksesta kun pedofiilejä kuitenkin on, eikä halua ottaa riskiä.

Katkaisi.

Nainen petti toistuvasti ja mies petti takaisin, ja he erosivat jo kun lapsi oli alle 1v. Tästä alkoi  vainoamisen, vieraannuttamisen ja ilkivallan kierre. Mm. luottojen ottamista toisen nimiin (fun fact, maksuhäiriömerkintä säilyy, vaikka joku muu olisi ottanut nimissäsi velkaa, ja saanut petoksesta sakkotuomion), väkivallalla uhkailua, auton vandalisointia, perättömiä rikosilmoituksia ja lasuja, jne. jne.

Tapaamisiin ainoastaan uhkasakon jälkeen lastenvalvojan määräyksellä. Lapsihan ei käytännössä tavannut tätä kaveria (tai oikeaa isäänsä) kunnes meni eskariin. Ei siinä paljon iltasatuja luettu ja kehitysvaiheita nähty. Lapsen äiti hieman rauhoittui vuosien mittaan, ja 2. luokasta alkaen on ollut viikonloput feikki-isän luona. Sitten kävi ilmi, että kyseessä on toisen ihmisen lapsi. 

Tuo on niiiin paljon pahempaa kuin pelkkä pettäminen. Tulee mieleen eräs naispuolinen ystävä, joka oli menossa aussimiehen kanssa naimisiin, kun selvisi, että miehellä on toinen perhe ja lapsia. Mietin vaan, että miten sinisilmäinen se miehen vaimo oli, en kehdannut kysyä enempää yksityiskohtia tapauksesta.

Ei tämä henkilö lastaan vihaa, mutta ei ole nyt vuosiin tuon pommin jälkeen tavannutkaan. Miksi lapsikaan haluaisi tavata jotain petettyä setää, jonka luona on viettänyt viikonloppuja ala-asteikäisenä? Varmaan lapsen itsetunto järkkyi myös pahanlaisesti. On kammottavaa tajuta, että lähivanhempi on patologinen valehtelija ja todennäköisesti persoonallisuushäiriöinen. Sieltä saa sitten toimintamallit ja eväät elämään...

Kaveri joutuu muuten edelleen maksamaan elareita. Käräjöinti tulisi tässä vaiheessa kalliimmaksi kuin loppuvuosien elarit.

Eikö ole hieno systeemi tällainen, jossa toiselle voi tehdä noin, ja laki suojelee? Ja antaa vielä elarit kaupan päälle.

Tällaisessa tilanteessa se isyyden kumoaminen olisi pitänyt tehdä heti kun ongelmat tiedossa. Nykyään sen voi tehdä sinne 2v asti. Myös äiti voi vaatia sitä. Jos jo pettämistä on tiedossa ja erotaan kun lapsi vielä vauva, niin kannattaa se testi vaatia.

 

"Tapaamisiin ainoastaan uhkasakon jälkeen lastenvalvojan määräyksellä."

 

Eli ei ollut lapsen yhteishuoltajuutta? Nykyään, jos ihan kunnollisia molemmat, niin ei lasta viedä isältään ja oikeus vaatia että lapsi asuu luonasi yhtä lailla. Sitä voi myös isä vaatia yksinhuoltajuutta. Sehän se temppu olisikin ja totta puhuen varmasti lapsen parhaaksi. Silloin se nainen joutuisi maksamaan elareita eikä saisi edes lastaan nähdä kuin joskus. Eli se vanhemmuus antaa myös aika paljon oikeuksia.

 

Ja ei täällä kukaan estä etteikö testiä saisi vaatia vaan sen myöntämistä, että se ON erittäin painava ja vakava epäluottamuslause. On vähän eri tollaisessa pettämis-eroamis-draamasuhteessa sanoa ettei luota toiseen kuin pitkässä, vakiintuneessa ja hyvässä suhteessa. Kiitokseksi toisen uskollisesta ja ihanasta käytöksestä alkaa ihan puskista esittämään syytöksiä. 

Oli yhteishuoltajuus, ja siksi lastenvalvoja uhkasakon määräsikin, kun tapaamisia ei noudatettu. Tuollainen vieraanuttamisprosessi on äärimmäisen raskasta jo itsessään, vielä raskaampaa valehtelevan narsun kanssa, ja aikamoinen märkä rätti naamalle, kun se lapsi ei ollut edes oma. Aivan turhaan näki tuonkin vaivan.

Pettäminen muuttaa suhdetta puolisoon. Pettämisellä aikaansaatu toisen ihmisen lapsi muuttaa suhdetta siihen lapseen. Ei sitä näe enää saman linssin läpi, vaikka lapsi ei itseään pannut alulle.

Jos oma tyttäreni paljastuisi naapurin Reijon tyttäreksi, olisi aika vaikeaa antaa asian vaan olla, ja jatkaa hänen isänään kuten ennenkin. Jatkaisitko itse, jos saisit tietää, että oma lapsesi on tosiasiassa naapurin Maijan lapsi, jota miehesi kävi kiksaisemassa?