Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko vielä jatkaa sen verran että mielestäni on ylipäätään erittäin kyseenalaista että miehen isyys voidaan virallisesti ja laillisesti vahvistaa ilman isyystestiä. Lakia pitäisi päivittää tälle vuosisadalle.

T. Se jolla menee tunteisiin

Väärin. Ei sinun isyyttäsi tietenkään voida vahvistaa ilman testiä, kunhan pidät huolen ettet avioidu.

Vai sekö sinulla menee tunteisiin, että joku toinen mies on valmis tunnustamaan isyytensä ilman testiä, ihan siltä pohjalta että lapsi on yhdessä suunniteltu ja pantu alulle?

Kyllä itseasiassa voidaan. Avoliitossa isyys käydään tunnustamassa alekirjoittamalla papereita neuvolassa. Ei siellä mitään testejä automaattisesti tehdä. Toki niitä voi kai vaatia siinä vaiheessa, kun tuo isyyden tunnustaminen tulee puheeksi. Parisuhteen kannalta ehkä kuitenkin parempi, että asia keskustellaan selväksi jo ennen laspenteon aloittamista.

No mitenkä olisi sellainen ratkaisu että et allekirjoita mitään paperia vastoin tahtoasi? Saat kyllä isyystestin, kun sitä pyydät. Kaikkia Suomen perheitä ei tarvitse siihen ruljanssiin sotkea.

Vierailija kirjoitti:

Vertaatko sinä lasta ja sukupuolitautia keskenään? Vertaatko sinä lapsen isyyden vahvistamista ja pettämistä keskenään?

Yrittäkää nyt ymmärtää, että isyystesti ei kerro, oletko pettänyt. Isyystesti vahvistaa lapsen isyyden, ja siihen on oikeus sekä isällä että lapsella. Jokuhan voisi antaakin pettämisen anteeksi, mutta silti hän voi haluta isyystestin joka vahvistaa lapsen isän. Nämä on eri asioita!

Oletko ihan idiootti, jos et ymmärrä että epäily siitä, että joku muu on lapsen isä on epäily pettämisestä. Tottakai nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Millä muulla tavalla isä olisi joku muu?

Sukupuolitaudeista voi tulla vakaviakin seurauksia, miksei olisi samanlainen oikeus testata niitä?

Voin puhua vain omasta puolestani ja sanoa vain oman mielipiteeni asiasta, mutta kyllä minua olisi loukannut pahasti, jos mies olisi vaatinut isyystestiä. Miehellä kun ei olisi ollut mitään aihetta epäillä, etteikö olisi lapsen isä.

12 vuotta olimme olleet jo yhdessä ennen kuin esikoinen ilmoitti tulostaan ja koskaan en miestäni ollut pettänyt. Jos mies tässä vaiheessa olisi ilmoittanut, että varmuuden vuoksi haluaa isyystestin, ettei joudu lopun elämäänsä miettimään, onko lapsen isä, olin minä joutunut ekämään koko loppueläni sen tiedon kanssa, ettei mieheni luota minuun. Ei edes näin tärkeässä asiassa.

Luulen, että liittomme olisi kaatunut tuohon luottamuspulaan. En voisi elää ihmisen kanssa, joka ei luotaisi minuun yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies halusi isyystestin ja totesin, että OK. Hienoa, että hän haluaa olla varma isyydestään. Testin mukaan hän todella on lapsen biologinen isä, mutta katsoin, että lapsen kannalta yhdessäasuminen ei ole meille paras mahdollinen vaihtoehto. Mies siis "varmisti isyyden", mutta menetti samalla arjen lapsensa kanssa. En myöskään ole allekirjoittanut yhteishuoltajuussopimusta, vaan sanonut miehelle, että hän voi oikeuden kautta sitä vaatia, onhan hänellä siitä todiste. Minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään asian takia.

Tässäkin, todennäköisesti fktiivisessä, tarinassa nähdään taas kuinka naiset menevät aina lapsen etu edellä :-)

Vierailija kirjoitti:

Kun tästä epäilyn käsitteestä pitää nyt jauhaa, niin minusta mahdollisuuden poissulkeminen ei ole sama asia kuin epäily. En minä mene vaikka papa-seulontaan siksi että epäilisin että minulla on kohdunkaulan syöpä. Minä menen sinne siksi, että vaikka minulla ei ole mitään syytä olettaa itselläni sellaista olevan, niin tiedän että tietyllä osuudella naisista joilla ei ole mitään syytä olettaa heillä sitä olevan se kuitenkin on. Minä en voi tietää olenko yksi heistä vai en, ellen mene testiin. Syöpäepäily taas tarkoittaa kyllä käsitteenä sitä, että on jo ihan oikeita syitä uskoa sen syövän löytymiseen. Minusta samalla tavalla halu varmistua isyydestäkään ei ole automaattisesti mikään pettämisepäily. Se on vain sen tosiasian tunnustamista, ettei 100% tietoa voi koskaan toisen uskollisuudesta koskaan olla.

Minä en ole tehnyt syöpäsolujen kanssa sopimusta etteivät sellaiset muodostu kehooni. Syöpäsoluilla ei ole mitään syytä karttaa minun kehoani. Siksi vastauksesi ei oikein sovi tilanteeseen, jossa erittäin läheisen ihmisen kanssa tällainen sopimus on tehty. Jos syöpäsoluja kehostani löytyisi, haluaisin niistä eroon enkä vain kohauttaisi olkiani, että oho kappas, olipa kiva tietää.

Äijälle on tehty vasektomia ja vaimo jäi kiinni pullahdettuaan. Nyt vielä loukkaantuu muka. Taitaa olla pelko pepussa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö on epäluottamusta jos mies haluaa isyystestin mutta jos nainen sen kieltää niin silloin miehen on vaan hyväksyttävä se että nainen voi olla epäluotettava? Melko reilua mielestäni... Luottamus on kahden suuntainen tie. 

Ei kukaan ole sanonut, ettei testiun pyydettäessä suostuisi. Nyt puhutaan siitä, ettei parisuhde enää kiinnosta tuollaisen ihmisen kanssa. Ei siinä paljon enää lämmitä se, että mies luottaa isyyteensä testin jälkeen. Kuitenkaan hän ei luota minuun.

Niin... Ja edelleen sen miehen on vaan luotettava koska sinä niin haluat. Miksi? Ei se paljoo lämmitä sitä miestäkään jos et ole hänen silmissään luottamuksen arvoinen. Sinä voit olla varma sen miehen isyydestä? Mikset anna miehelle samanlaista mahdollisuutta olla 100% varma?   

Saahan mies olla 100% varma, eihän sitä ole kukaan kieltänyt. Mutta se ei ole kaikille naisille ok, että mies epäilee naista ja haluaa silti jatkaa suhteessa sellaisen naisen kanssa jota pystyy pettäjäksi epäilemään, kunhan vain tuo yksi seksikerta voidaan varmistaa ei-pettämiseksi. Miksi ei testin vaatijalle riitä yksin se, että saa varmuuden isyydestään? Miksi pitää pystyä myös pitämään kiinni pettäjäksi epäilemästään naisesta, ja naisen pitää vielä onnellisena teeskennellä, ettei yhtään haittaa jos puoliso epäilee pettämisestä?

Onko miesten mukava kuunnella vaikkapa työmatkojen/pikkujoulujen/kalastusreissujen/jne alla jatkuvaa narinaa että 'petät siellä kumminkin, mä tiedän että sä pystyt siihen enkä luota sinuun'? Eikä vain reissujen, vaan kaiken sen ajan milloin mies on poissa naisen silmien alla? Mikä parisuhde sellainen on? Huono, ja päättämisen arvoinen.

Olettepa te naiset itsekeskeisiä. Kyseessä on hieman isompi asia kuin teidän hauras egonne. Pettäminen on pikkujuttu lapsen isyyteen verrattuna, siitä selviää naista vaihtamalla. Lasta ei voi hyvällä omalla tunnolla hylätä vaikka myöhemmin paljastuisikin että se on jonkun toisen.

No mikä tässä sitten on ongelma. Sen kun pyydät ne testisi ja kannat seuraukset. Kai yksi parisuhde siinä on pikkujuttu.

Näinhän se on. Sääli silti että naisen hauraan egon ja empatiakyvyttömyyden takia syntyy yksi eroperhe lisäää.

Niin. Miehen egostahan siinä ei ole lainkaan kysymys, kun maailman suurin pelko on, että on pieni mahdollisuus kasvattaa tietämättään jonkun toisen lasta. Pelkkää rationaalisuutta juu..

Siellä ilmoittautuikin heti yksi empatiakyvytön joka etuoikeutetusti tietää aina automaattisesti onko lapsensa äiti vai ei, eikä siksi kykene käsittämään mistä on kyse.

Viidennen miljonannen kerran, mies saa vapaasti ilman äidin lupaa halutessaan tiedon onko lapsen isä vai onko nainen pettänyt ainakin kerran, hedelmöityshetkellä. Se mitä mies ei ehkä saa, on suhteen jatko.

Missä on miesten ongelma tässä?

Ja miten niin ei ole kyse pettämisestä vaan pelkästään isyydestä? Haluaisiko mies jatkaa parisuhdessa jos osoittautuu, että ei ole lapsen isä, kunhan vain saa poistettua puolisonsa pettämällä hankitun lapsen yhteisestä elämästä? Mitenköhän se onnistuu... 

Viidennen miljoonannen kerran, ongelma on siinä että naisen ei tarvitse oman biologisen vanhemmuutensa varmistamisen vastineeksi riskeerata perheen/parisuhteen koossa pysymistä, joten on tekopyhää vaatia samaa mieheltäkään. Jokaisella pitäisi olla yhtäläinen oikeus varmuudella tietää sekä biologiset vanhempansa että biologiset lapsensa.

Ja mitä siihen tulee, että miten siitä voi jatkaa eteenpäin jos paljastuu että lapsi ei olekaan oma, niin en osaa sanoa. Lienee kuitenkin reilua että sen valinnan tekee mies itse täysin tilanteen tietäen, eikä nainen miehen puolesta, vai kuinka?

Toki on oikeus, x:nnen miljoonannen kerran, mies saa varmasti varmistaa lapsensa isyyden. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta vaatia toista hyväksymään parisuhteessa mitä tahansa puolisoltaan, vaan kummallakin parisuhteen puoliskolla on oikeus lopettaa suhde niin kokiessaan. Ei se ole mikään kosto, vaan niinkuin on jo monta kertaa selitetty, se on se, että parisuhteen tärkeältä edellytykseltä eli luottamukselta meni pohja.

Ja toi nyt on aika tekopyhää että 'mies riskeeraa parisuhteen vaatiessaan testiä', kun katsoo kuinka usein nainen riskeeraa parisuhteensa mm. sen hyvinkin yhteisesti halutun lapsen hankkiessaan. Kun mies ei sittenkään lasta halua, omaansakaan, niin siitä pääsee eroon pienimmillään satkulla kuussa. Kukaan ei vaadi miestä kantamaan satasta kuussa enemmän vastuuta omasta lapsestaan, oli isyys vahvistetty testillä tai ei. Lisäksi jos nainen esittää epäilevänsä miehen pettävän, ihan yhtä lailla nainenkin epäilyllään asettaa parisuhteensa vaaraan. Tai vaatiessaan miestä osallistumaan kotitöihin tasapuolisesti. Tai lihotessaan jos vähäiset kilot kropassa on miehellä parisuhteessa tärkeää. Ihan mikä tahansa voi vaarantaa parisuhteen, miksi itseen kohdistettu luottamuspula olisi se mitätön syy?

 

Tekopyhää on edelleen vain ja ainoastaan se että parisuhde menee naisen mielestä pilalle siitä että mies vaatii yhtäläisen oikeuden olla 100% varma biologisesta vanhemmuudestaan kuin nainen.

Miehesi on pettänyt itse.

Ottaisin eron ja pitäisin lapsella oman tyttönimeni.

Mies haluaa loukata ja alentaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjellä ymmärrän ja pidän täysin oikeana päätöksenä. Toki myönnän auliisti etten osaisi suhtautua järjellä jos oma mieheni ottaisi asian puheeksi.

Entä miten suhtautuisit siihen jos miehesi on oudosti baari-illan jälkeen yötä "kaverillaan" ja puhelimeen tulee oudon paljon viestejä? Haluaisitko sinä jonkin totuuden asiaan riittääkö miehen kuitti: kaverilla olin ja se mulle laittelee viestejä?

Ikinä en ole seurannut kumppanin viestittelyä, joten tuskin edes huomaisin, jos hänelle tulisi paljon viestejä - toisaalta itse viestittelen paljonkin kavereiden kanssa, joten en edes tajua miksi se olisi epäilyttävää. Ja jos kumppani sanoisi olleensa kaverin luona yötä, niin kyllä olen sellaisen aina uskonut. En ole muuten ikinä epäillyt pitkäaikaista kumppania pettämisistä - ei mulla ole kiinnostusta sellaisen pohdiskeluun. Eli vastaus kysymykseesi: en alkaisi vaatia mitään totuuksia ja todisteita, riittäisi ihan vaan miehen kuittaus asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko vielä jatkaa sen verran että mielestäni on ylipäätään erittäin kyseenalaista että miehen isyys voidaan virallisesti ja laillisesti vahvistaa ilman isyystestiä. Lakia pitäisi päivittää tälle vuosisadalle.

T. Se jolla menee tunteisiin

Väärin. Ei sinun isyyttäsi tietenkään voida vahvistaa ilman testiä, kunhan pidät huolen ettet avioidu.

Vai sekö sinulla menee tunteisiin, että joku toinen mies on valmis tunnustamaan isyytensä ilman testiä, ihan siltä pohjalta että lapsi on yhdessä suunniteltu ja pantu alulle?

Kyllä itseasiassa voidaan. Avoliitossa isyys käydään tunnustamassa alekirjoittamalla papereita neuvolassa. Ei siellä mitään testejä automaattisesti tehdä. Toki niitä voi kai vaatia siinä vaiheessa, kun tuo isyyden tunnustaminen tulee puheeksi. Parisuhteen kannalta ehkä kuitenkin parempi, että asia keskustellaan selväksi jo ennen laspenteon aloittamista.

No mitenkä olisi sellainen ratkaisu että et allekirjoita mitään paperia vastoin tahtoasi? Saat kyllä isyystestin, kun sitä pyydät. Kaikkia Suomen perheitä ei tarvitse siihen ruljanssiin sotkea.

Olen nainen. Selvensin vain tuota käytäntöä siksi, että keskustellaan asioista oikealta pohjalta. Kyllähän tuokin prosessi on käsittääkseni muuttunut vuosien saatossa, joten osalla voi olla väärää tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyystesti ei ole pettämistesti. Simple as that.

Siksi sitä voikin verrata sukupuolitautien testaamiseen, koska sekään ei ole pettämistesti. Tuliko mieleen.

Sehän muuttuukin pettämistestiksi siinä vaiheessa kun siinä jää kiinni, ja  p a s k a kosahtaa tuulettimeen.

Taas aivan turhanpäivästä rutinaa millä naiset yrittää valkopestä huorulointiaan. Se on vtun älykääpiön merkki alkaa vinkumaan ja vetoamaan siihen kakaran etuun, että ei tehdä sitä testiä.  Se joka siitä kieltäytyy, se on miesten näkökulmasta sama, kuin rehellisesti myöntää että on tullut käytyä ajettavana vieraalla kuskilla ja kantaa että kärsiä tekonsa seuraukset. Siinä vaiheessa se on henkilökohtainen voi voi, jos kerran on pöljäillyt ja jää verekseltään kiinni. Se ei auta kuin vastata tekemisistään. Niin se joutuu itse kukin tekemään. Milloin se alkaa naisille mennä jakeluun, että kaikella tekemisellä on seurauksensa ?! Ja oikeustoimikelpoiset aikuiset nyt vain joutuvat ihan henkilökohtaisesti vastaaman tekemisistään itse. Se ei ole mielipide asia, vaan jääkylmä tosiasia.

Ei ole keskustelussa kukaan tainnut sanoa, ettei testiä saisi tehdä.

Vaan sitä, että suhde ei välttämättä koskaan enää palaa ennalleen, koska on osoitettu ettei puolisosi luota sinuun pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on parisuhteessa, jossa ei ole tuon vertaa luottamusta.

Antaisin tehdä testin ja eroaisin, siinä sitten mies miettisi maksaessaan elatusta lapselleen.

Toivottavasti käytät kondomia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö on epäluottamusta jos mies haluaa isyystestin mutta jos nainen sen kieltää niin silloin miehen on vaan hyväksyttävä se että nainen voi olla epäluotettava? Melko reilua mielestäni... Luottamus on kahden suuntainen tie. 

Ei kukaan ole sanonut, ettei testiun pyydettäessä suostuisi. Nyt puhutaan siitä, ettei parisuhde enää kiinnosta tuollaisen ihmisen kanssa. Ei siinä paljon enää lämmitä se, että mies luottaa isyyteensä testin jälkeen. Kuitenkaan hän ei luota minuun.

Niin... Ja edelleen sen miehen on vaan luotettava koska sinä niin haluat. Miksi? Ei se paljoo lämmitä sitä miestäkään jos et ole hänen silmissään luottamuksen arvoinen. Sinä voit olla varma sen miehen isyydestä? Mikset anna miehelle samanlaista mahdollisuutta olla 100% varma?   

Onko miesten mukava kuunnella vaikkapa työmatkojen/pikkujoulujen/kalastusreissujen/jne alla jatkuvaa narinaa että 'petät siellä kumminkin, mä tiedän että sä pystyt siihen enkä luota sinuun'? Eikä vain reissujen, vaan kaiken sen ajan milloin mies on poissa naisen silmien alla? Mikä parisuhde sellainen on? Huono, ja päättämisen arvoinen.

Jos noissa tilanteissa vaakakupissa olisi naiselle varmuus hänen äitiydestään lapsiemme kohdalla niin toki todistaisin tilanteet hänelle vaikka GoPro-videokameroiden kaikki pikkujoulut. Miksi sinä et halua TODISTAA miehelle lapsen isyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Ei se tarkoita, että mies epäilee naisen pettäneen häntä. Kyse on oikeudesta. Myös miehellä on OIKEUS tietää, kuten naisellakin, että lapsi on 100% varmasti hänen. Miksi kukaan nainen haluaa estää mieheltä tämän oikeuden joka hänelle on automaatio?

Minusta on aivan käsittämätöntä miten jotkut eivät ymmärrä tätä. Millaisessa pilvilinnassa te elätte, jos ikinä kuvittelette voivanne luottaa kenenkään toisen sanaan 100%? Ihmiset valehtelee! Sehän on tullut selväksi jo monta kertaa näissä tarinoissa. Miksi kenenkään pitäisi joutua luottamaan vain ja pelkästään toisen sanaan niin isossa asiassa kuin lapsi? Myös miehillä on oikeus TIETÄÄ eikä vain luottaa.

Isyystesti tulisi olla pakollinen.

Pahoittelut että aihe menee tunteisiin, jatkakaa.

N23

Ihan puhtaan loogisesti, eihän noilla asioilla oo mitään suhdetta toisiinsa. Miehellä on oikeus halutessaan tehdä testi ja saada varma tieto lapsensa isyydestä. Silti se, että hän haluaa varmistuksen tarkoittaa kyllä just sitä, että ei luota naiseen ja epäilee tämän pettäneen. Ei tässä ole mistään tunteista kyse, näin se vaan menee nimenomaan kylmällä järkianalyysilla.

Tässähän ei ole edes kyse siitä että naisen sanaan pitäisi voida luottaa 100%. Vaan siitä, puukottaako nainen selkään nimenomaan tässä yhdessä tärkeessä asiassa. Pelkästä pettämisestä ei oo kyse, vaan naisen ois myös pitänyt pettää juuri kun lasta oltiin tekemässä ja olla käyttämättä toisen miehen kanssa ehkäisyä. Ei tää ole mitään inhimillisen erehdyksen tai valkoisen valheen varan jättämistä, vaan nimenomaan se on sitä että mies epäilee että nainen on ihminen joka tekis kellekään noin, ja vielä miehelle jota muka rakastaa, eli käytännössä epäilee ettei nainen rakasta häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö on epäluottamusta jos mies haluaa isyystestin mutta jos nainen sen kieltää niin silloin miehen on vaan hyväksyttävä se että nainen voi olla epäluotettava? Melko reilua mielestäni... Luottamus on kahden suuntainen tie. 

Ei kukaan ole sanonut, ettei testiun pyydettäessä suostuisi. Nyt puhutaan siitä, ettei parisuhde enää kiinnosta tuollaisen ihmisen kanssa. Ei siinä paljon enää lämmitä se, että mies luottaa isyyteensä testin jälkeen. Kuitenkaan hän ei luota minuun.

Niin... Ja edelleen sen miehen on vaan luotettava koska sinä niin haluat. Miksi? Ei se paljoo lämmitä sitä miestäkään jos et ole hänen silmissään luottamuksen arvoinen. Sinä voit olla varma sen miehen isyydestä? Mikset anna miehelle samanlaista mahdollisuutta olla 100% varma?   

Saahan mies olla 100% varma, eihän sitä ole kukaan kieltänyt. Mutta se ei ole kaikille naisille ok, että mies epäilee naista ja haluaa silti jatkaa suhteessa sellaisen naisen kanssa jota pystyy pettäjäksi epäilemään, kunhan vain tuo yksi seksikerta voidaan varmistaa ei-pettämiseksi. Miksi ei testin vaatijalle riitä yksin se, että saa varmuuden isyydestään? Miksi pitää pystyä myös pitämään kiinni pettäjäksi epäilemästään naisesta, ja naisen pitää vielä onnellisena teeskennellä, ettei yhtään haittaa jos puoliso epäilee pettämisestä?

Onko miesten mukava kuunnella vaikkapa työmatkojen/pikkujoulujen/kalastusreissujen/jne alla jatkuvaa narinaa että 'petät siellä kumminkin, mä tiedän että sä pystyt siihen enkä luota sinuun'? Eikä vain reissujen, vaan kaiken sen ajan milloin mies on poissa naisen silmien alla? Mikä parisuhde sellainen on? Huono, ja päättämisen arvoinen.

Olettepa te naiset itsekeskeisiä. Kyseessä on hieman isompi asia kuin teidän hauras egonne. Pettäminen on pikkujuttu lapsen isyyteen verrattuna, siitä selviää naista vaihtamalla. Lasta ei voi hyvällä omalla tunnolla hylätä vaikka myöhemmin paljastuisikin että se on jonkun toisen.

No mikä tässä sitten on ongelma. Sen kun pyydät ne testisi ja kannat seuraukset. Kai yksi parisuhde siinä on pikkujuttu.

Näinhän se on. Sääli silti että naisen hauraan egon ja empatiakyvyttömyyden takia syntyy yksi eroperhe lisäää.

Niin. Miehen egostahan siinä ei ole lainkaan kysymys, kun maailman suurin pelko on, että on pieni mahdollisuus kasvattaa tietämättään jonkun toisen lasta. Pelkkää rationaalisuutta juu..

Siellä ilmoittautuikin heti yksi empatiakyvytön joka etuoikeutetusti tietää aina automaattisesti onko lapsensa äiti vai ei, eikä siksi kykene käsittämään mistä on kyse.

Viidennen miljonannen kerran, mies saa vapaasti ilman äidin lupaa halutessaan tiedon onko lapsen isä vai onko nainen pettänyt ainakin kerran, hedelmöityshetkellä. Se mitä mies ei ehkä saa, on suhteen jatko.

Missä on miesten ongelma tässä?

Ja miten niin ei ole kyse pettämisestä vaan pelkästään isyydestä? Haluaisiko mies jatkaa parisuhdessa jos osoittautuu, että ei ole lapsen isä, kunhan vain saa poistettua puolisonsa pettämällä hankitun lapsen yhteisestä elämästä? Mitenköhän se onnistuu... 

Viidennen miljoonannen kerran, ongelma on siinä että naisen ei tarvitse oman biologisen vanhemmuutensa varmistamisen vastineeksi riskeerata perheen/parisuhteen koossa pysymistä, joten on tekopyhää vaatia samaa mieheltäkään. Jokaisella pitäisi olla yhtäläinen oikeus varmuudella tietää sekä biologiset vanhempansa että biologiset lapsensa.

Ja mitä siihen tulee, että miten siitä voi jatkaa eteenpäin jos paljastuu että lapsi ei olekaan oma, niin en osaa sanoa. Lienee kuitenkin reilua että sen valinnan tekee mies itse täysin tilanteen tietäen, eikä nainen miehen puolesta, vai kuinka?

Toki on oikeus, x:nnen miljoonannen kerran, mies saa varmasti varmistaa lapsensa isyyden. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta vaatia toista hyväksymään parisuhteessa mitä tahansa puolisoltaan, vaan kummallakin parisuhteen puoliskolla on oikeus lopettaa suhde niin kokiessaan. Ei se ole mikään kosto, vaan niinkuin on jo monta kertaa selitetty, se on se, että parisuhteen tärkeältä edellytykseltä eli luottamukselta meni pohja.

Ja toi nyt on aika tekopyhää että 'mies riskeeraa parisuhteen vaatiessaan testiä', kun katsoo kuinka usein nainen riskeeraa parisuhteensa mm. sen hyvinkin yhteisesti halutun lapsen hankkiessaan. Kun mies ei sittenkään lasta halua, omaansakaan, niin siitä pääsee eroon pienimmillään satkulla kuussa. Kukaan ei vaadi miestä kantamaan satasta kuussa enemmän vastuuta omasta lapsestaan, oli isyys vahvistetty testillä tai ei. Lisäksi jos nainen esittää epäilevänsä miehen pettävän, ihan yhtä lailla nainenkin epäilyllään asettaa parisuhteensa vaaraan. Tai vaatiessaan miestä osallistumaan kotitöihin tasapuolisesti. Tai lihotessaan jos vähäiset kilot kropassa on miehellä parisuhteessa tärkeää. Ihan mikä tahansa voi vaarantaa parisuhteen, miksi itseen kohdistettu luottamuspula olisi se mitätön syy?

 

Tekopyhää on edelleen vain ja ainoastaan se että parisuhde menee naisen mielestä pilalle siitä että mies vaatii yhtäläisen oikeuden olla 100% varma biologisesta vanhemmuudestaan kuin nainen.

Jos mies luottaa naiseen niin sittenhän hänellä on jo 100% varmuus vanhemmuudestaan. Ja jos jotenkin luulet että lapsen tekeminen miehen kanssa ei vaadi naiselta luottamusta miestä kohtaan paljon isommissa asioissa kun joku geneettinen vanhemmuus, niin ei sulla paljon ole sitten käsitystä perheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjellä ymmärrän ja pidän täysin oikeana päätöksenä. Toki myönnän auliisti etten osaisi suhtautua järjellä jos oma mieheni ottaisi asian puheeksi.

Entä miten suhtautuisit siihen jos miehesi on oudosti baari-illan jälkeen yötä "kaverillaan" ja puhelimeen tulee oudon paljon viestejä? Haluaisitko sinä jonkin totuuden asiaan riittääkö miehen kuitti: kaverilla olin ja se mulle laittelee viestejä?

Ikinä en ole seurannut kumppanin viestittelyä, joten tuskin edes huomaisin, jos hänelle tulisi paljon viestejä - toisaalta itse viestittelen paljonkin kavereiden kanssa, joten en edes tajua miksi se olisi epäilyttävää. Ja jos kumppani sanoisi olleensa kaverin luona yötä, niin kyllä olen sellaisen aina uskonut. En ole muuten ikinä epäillyt pitkäaikaista kumppania pettämisistä - ei mulla ole kiinnostusta sellaisen pohdiskeluun. Eli vastaus kysymykseesi: en alkaisi vaatia mitään totuuksia ja todisteita, riittäisi ihan vaan miehen kuittaus asiasta.

Mä luulen, että monelle miehelle tää sama suhtautuminen pätee myös lapsiinsa (ja suhteessa olevaan molemminpuoliseen luottamukseen), ja ovat tyytyväisiä loppuelämänsä, mutta tää nyt on muutamalle palstau|ille jotenkin tärkeää ottaa esille säännöllisin välein.

Ihan niinkuin tositv-/instabimbojen perusteella ei saisi tehdä yleistyksiä naisista, niin ei saa palstamiesoletettujenkaan perusteella tehdä oletuksia miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies halusi isyystestin ja totesin, että OK. Hienoa, että hän haluaa olla varma isyydestään. Testin mukaan hän todella on lapsen biologinen isä, mutta katsoin, että lapsen kannalta yhdessäasuminen ei ole meille paras mahdollinen vaihtoehto. Mies siis "varmisti isyyden", mutta menetti samalla arjen lapsensa kanssa. En myöskään ole allekirjoittanut yhteishuoltajuussopimusta, vaan sanonut miehelle, että hän voi oikeuden kautta sitä vaatia, onhan hänellä siitä todiste. Minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään asian takia.

Tässäkin, todennäköisesti fktiivisessä, tarinassa nähdään taas kuinka naiset menevät aina lapsen etu edellä :-)

Niin nähdäänkin. Ei helvetissä pidä ottaa lapsensa isäksi tuollaista miestä.

Kun nyt julistetaan, että KYLLÄ miehellä on oikeus tietää 100% että hän on isä... koskeeko se myös näiden epätietoisten miesten omia isiä?  Ettehän te näin ollen voi olla varma siitäkään, oletteko te oman isänne poika? Miksi olette siitä muka varma? Onhan teidän äitinnekin saattanut "lipsahtaa" väärälle polulle....

Miksi ette epäile omaa äitiänne? 

Oisko miehestä ok että sinä esim. käyt hänen puhelimensa sisällön varmuuden vuoksi, ihan vain että saisit varmuuden ettei hänellä oo mitään vispilän kauppaa selän takana? Miestä varmaan ketuttaisi moinen aika paljon, vaikka luvan antaisikin. Toivottavasti miehesi ymmärtää, millaisesta asiasta sinua rivien välissä syyttää halutessaan testin "varmuuden vuoksi" ja miltä tuntuu, että puoliso epäilee noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekö on epäluottamusta jos mies haluaa isyystestin mutta jos nainen sen kieltää niin silloin miehen on vaan hyväksyttävä se että nainen voi olla epäluotettava? Melko reilua mielestäni... Luottamus on kahden suuntainen tie. 

Ei kukaan ole sanonut, ettei testiun pyydettäessä suostuisi. Nyt puhutaan siitä, ettei parisuhde enää kiinnosta tuollaisen ihmisen kanssa. Ei siinä paljon enää lämmitä se, että mies luottaa isyyteensä testin jälkeen. Kuitenkaan hän ei luota minuun.

Niin... Ja edelleen sen miehen on vaan luotettava koska sinä niin haluat. Miksi? Ei se paljoo lämmitä sitä miestäkään jos et ole hänen silmissään luottamuksen arvoinen. Sinä voit olla varma sen miehen isyydestä? Mikset anna miehelle samanlaista mahdollisuutta olla 100% varma?   

Onko miesten mukava kuunnella vaikkapa työmatkojen/pikkujoulujen/kalastusreissujen/jne alla jatkuvaa narinaa että 'petät siellä kumminkin, mä tiedän että sä pystyt siihen enkä luota sinuun'? Eikä vain reissujen, vaan kaiken sen ajan milloin mies on poissa naisen silmien alla? Mikä parisuhde sellainen on? Huono, ja päättämisen arvoinen.

Jos noissa tilanteissa vaakakupissa olisi naiselle varmuus hänen äitiydestään lapsiemme kohdalla niin toki todistaisin tilanteet hänelle vaikka GoPro-videokameroiden kaikki pikkujoulut. Miksi sinä et halua TODISTAA miehelle lapsen isyyttä?

Sinusta siis elät hyvässä parisuhteessa kun joudut kotirauhan (hetkellisen) säilyttämisen vuoksi videoimaan käytöksesi aina kun et ole puolison valvovan silmän alla? Ja haluat jatkaa tällaista parisuhdetta? Ok, me ollaan vähän erilaisia tosiaan. Mutten usko, että edustat edes murto-osaa miessukukunnasta pitäessäsi tuota säilyttämisen arvoisena parisuhteena.

Ja edelleenkin, miksi naisen pitäisi todistaa yhtään mitään? Mies pystyy kyllä testit teettämään ilman minkäänlaista äidin suostumusta.