Millaiset naiset hankkivat lapsia yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KoskAmähaluun-henkilöt.

MÄ! Haluun!

Miksi sinä teet asioita?

Teetkö siksi kun naapuri haluaa / äiti haluaa / yhteiskunta haluaa?

Mitäänhän ei ole oikeasti pakko tehdä. Kaikki tekeminen lähtee jonkun halusta.

Miksi oma halu on huonompi motiivi tehdä asioita kuin vaikka se, että tekee asioita miellyttääkseen muita?

Onko tämä "mut kun mä haluun, minä minä minä" -irvailu vaan yksi tapa hallita ja kontrolloida naisia?

Miehet nyt joka tapauksessa tekevät mitä itse haluavat. Naiset kasvavat käytännössä ihan jokaisessa kulttuurissa kontrolloutaviksi tavalla tai toisella.

Poikkeuksena muutamat nykypäivän feninistisemmät kulttuurit. Mutta niissäkin kaikuu huudot kuinka naiset valitsevat väärin ja kaikki yhteiskunnan vääryydet ovat naisten syytä.

Miksi naiset kasvattavat tyttöjä niin?

Vierailija kirjoitti:

Itsekkäät naiset. Hankkivat lapsen omaksi ilokseen eivätkä mieti yhtään, että millaisia vaikutuksia toisen vanhemman puuttumisella voi olla lapseen.

Oukei, ja millä sanalla kuvaisilit niitä miehiä, jotka jättävät lapsensa äidin huostaan ja kalppivat omille teilleen? Onko nämäkin äidit sellaisia itsekkäitä, jotka hankkivat lapset omaksi ilokseen eivätkä yhtään mieti millaisia vaikutuksia lapsen tulemisella voi olla mieheen? Ja miten kuvioon sopii se, että naiset eivät enää halua lapsia, josta myös heitä soimataan?

Minä hankin sillosen poikaystäväni kanssa (tai "mies"ystävän, 28v oli) vauvan, koska podin vauvakuumetta. Tiesin etten ton ihmisen kanssa olisi kauaa, ei meillä ollut mitään yhteistä, ja oli vain hunsvotti joka eli siivelläni jne. No siis halusin ihan tarkoituksella raskaaksi, koska olin 29 ja biologinen kello halusi vatsan pullistuvan. Halusin tulla raskaaksi ja pantiin ahkerasti, enkä ole koskaan mitään pillereitä syönyt enkä tietysti sillonkaan. Myös hunsvotti halusi lapsen.

Ajattelin että pidän tuon hunsvotin vuoden ajan, että auttaa vauva-aikana, ja potkin sitten pihalle, mutta se lähtikin jo puolen vuoden kohdalla. Tai ei lähteny, sain kyllä heittää sen ulos, mutta se oli sillon jo avoimesti toisen naisen kanssa.

Oli kyllä ihan hyvä isä, kun oli paikalla, liikkui paljon kaksin vauvan kanssa, sain levätä.

Mutta siis kun vauva oli puolivuotias  jäimme kaksin.

Isän luona alkoi lapsi käymään sitten joskus vähän myöhemmin jokatoinen vl tai millon oli tarvetta minulla hengähtää. En olisi lasta sen luoksen uskaltanut antaa, ellei sillä olisi jo ollut sitä uutta naista, joka oli erittäin rauhallinen ja mukava ja selvästi piti lapsestani heti taaperosta alkaen.

Onneksi äitini asuu lähellä ja auttanut minua aina, en usko että olisin muutoin yksinhuoltajuudesta selvinnyt. Katkaisin tohon hulttioonkin välit kokonaan kun lapsi oli n.12v, se riitti kun olin hakemassa lasta ja melkein kävi kimppuuni. Minua ei uhkailla. Sen jälkeen en ole sitä miestä nähnyt eikä ole lapsikaan. Ovat kyllä tekstailleet viime aikoina, toivottavasti näkevät tässä piakkoin. Lapsi nyt lukiolainen. 

Saimme hulttion kanssa hienon ihmisen aikaan. Toki siinä on moni muukin ollut auttamassa, eritoten äitini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Mutta sen olen havainnu, että moni tuntuu ymmärtävän hyvin, että osa naisisita haluaa hankkia lapsen yksin. -  Kun taas miehenä saa aika tarkkaan asetella sanansa, jos ilmaisee halunsa saada lapsen yksin; ilman ,että rinnalla on lainkaan kumppnia tukena. Eli ei edes toista miestä, naisesta nyt puhumattakaan. 

En usko, että on olemassa yhtä ja oikean (tai väärän) -laista "naistyyppä" joka haluaisi saada yksin lapsen. Syitä voi olla vähintään yhtä monta kuin on naisia; luultavasti syitä on enemmän kuin on naisia. - - Ihan yhtä lailla kuin on syitä siihen miksei vastaavasti, joku toinen halua(isi) saada lasta lainkaan.       

Eikös se yksi kansanedustaja saanut tällä tavoin lapsen? Kyllähän miehetkin pystyy tähän joskin moinen vaatii useimmiten kyseenalaisen vuokrakohtu bisneksen hyödyntämistä.

Kyllä tuolla kansanedusajalla taisi olla myös kumppani, jonka kanssa jakoi haaveensa.. En ole varma. - Mutta se ei ollu pointtini, vaan se, että edelleen lapsien saaminen mielletään syystä tai toisesta edelleenä olevan enempi ja tai eriyisesti naisten juttu. 

- Tietysti joku voi sivaltaa tähän, esittämällä näin olisi biologia tarkoittanut asian olevankin. - Jos olisi tarkoitettu, että miehien kuuluisi saada lapsia yhälailla luontevasti kuin naiset, niin kaiketi miehet silloin voisivat myös kantaa ja sittemmin synnytttää. 

- Periaatteessahan on mahdollista, että nainen ai paremmin hankkii tai pyrkisi hankkimaan lapsen vaikkapa ns. "yhden yön" jutun (tai muumimuki menetelmän) kautta ja enemmän ja vähemmän satunnaista seksinpartnerin avustamana.

- Vaan miten mahaisi onnisua  mieheltä sama, jos nainen tulisi katumapäälle ja olisi sitä mieltä, ettei hän haluakaan synnyää miehen toivomaa ja odotamaa lasta.  

Jos mies ei missään nimessä haluaisi saada lasta, niin hänen kannattaa vähinää huolehtia omasta ehkäisystään. mahd. pitää kokonaan housu jalassa ja välttää harjoitamasta seksiä, naisen kanssa.

Mutta, kuten sanou kyse olikin ny eriyisesi siiä, että mies haluaisi ja toivoisi saavansa yksin lapsen, yksin ja näin ilman naista tai toista mies kumppania.

On se toki mahdollista, vaikkapa adoptoimalla mutta edeleen siihen suhauduaan "vähän" ennakkoluuloseisesti ja varauksellisesti. - Niin ja taitanee edellyttää muun ohella (mieheltä, kuten naiseltakin) aika hyvää elintasoa.          

99% maailman lapsista kasvaa ilman isää. Siis suomalaisesta näkökulmasta katsottuna: isä toki yleensä löytyy, mutta isän rooli on käydä töissä ja elättää perhe. Tämä harvemmin riittää modernille suomalaisnaiselle. Tasavertainen vanhemmuus, jossa isä osallistuu lapsen kasvattamiseen on lähinnä pohjoiseurooppalainen ilmiö, eikä täälläkään mitenkään itsestään selvyys kaikissa piireissä.

Suomessa jos jossakin hankkii lapsen ilman miestä! Meillä on korkeakoulutetut naiset, lapsilisät, vanhempainrahat ja suht. edullinen varhaiskasvatus vaikka 9kk iästä lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Että ihan yhden lapsen kanssa ei selviäisi ilman miestä? Voi luoja ap.  Toivottavasti et elämässäsi vastoinkäymisiä kohtaa. Vaikka yhden lapsen äidit ovat usein juuri tuollaisia, että kuvitellaan että yhden kanssa on rankkaa. Get real.

Ulkopuolelta on aina hyvä huudella kun ei tiedä millaiset resurssit toisella on ja millaisia ongelmia.

Ihan jokaiselle meistä tekee hyvää nostaa katse välillä pois sieltä omasta navasta, ja tajuta, että nuo muut ihmiset ovat ihan yhtä fiksuja ja ajattelevia kuin itsekin olet.

Aika harva on kerralla saanut suurperhettä (toki niitäkin on) vaan on saatu harjoitella pikkuhiljaa lapsi kerrallaan. Sen ensimmäisen kanssa voi olla jopa haastavampaa kuin kuudennen kanssa jos koko lapsiperhehomma on uutta.

Itse taistelen vakavan sairauden kanssa, mutta ei tulisi mieleenkään vähätellä muiden pääkipuja tai ihottumaa tai mitä tahansa vaivaa minkä joku kokee hankalaksi

Vierailija kirjoitti:

Isän ja äidin eroavaisuus on vain se että isä siittää ja nainen synnyttää sekä imettää. Sukupuolella ei ole muuta merkitystä. Yksin voi myös kasvattaa lasta mutta jos on useampi vanhempi kasvattamassa lasta niin tottakai se on helpompaa.

Tässä olen samaa mieltä, ihmettelen oikeastaan että miksi me puhumme isistä tai äideistä vaikka heidän ainoa eroavaisuus on ulkonäkö synnyttämisen jälkeen.

Moni tuntuu juuri kammoksuvan sukupuolineutraalisuutta kuten sitä että korvataan sanat äiti ja isä sanalla vanhempi(huom pelkkä sana!), me käyttäydymme sekä teemme asioita sukupuolineutraalisti(paitsi synnytys,imetys ja siittäminen) joten olisi paljon selkeämpää käyttää sanaa vanhempi sukupuolittuneiden sanojen sijaan.

Ylipäätänsä sukupuolten eroavaisuus on nykyisin vain ulkonäkö sekä tuo mainitsemani asia joten ihmettelen suuresti miksi osa vastustaa sukupuolineutraalisuutta.

Jos sukupuolittuneilla sanoilla olisi jotakin merkitystä niin ymmärtäisimme ne sanat mutta kun se ihmisen sukupuoli on vain sitä minkä näköinen on sekä se että tuo asia minkä jo mainitsin viestissäni.

Itse aiheeseen sanon että ihminen hankkii lapsia jos se haluaa niitä.

Parempi ilman isää kuin huonon isän kanssa. Surkea parisuhde muutenkin kamala kasvuympäristö lapselle.

Naiset, jotka eivät saa miestä.

"Mitä nämä tarkoituksella yh-äidiksi ryhtyvät esim. tekevät työkseen? Onko heillä vanhemmat/sisarukset lähellä auttamassa vai miten he pärjäävät?"

Täällä eräs, joka 40-vuotiaana hankki lapsen yksin. Kun ei ollut miestä löytynyt, ja alkoi biologinen kello sanoa että se on nyt tai ei koskaan. 

Työkseni olen koodari/it-arkkitehti. Rahasta ei siis ole minkäänlaista pulaa yksinhuoltajanakaan. Vanhemmat ja sisarukset asuvat satojen kilometrien päässä eikä mitään ns. tukiverkkoja ole, mutta en ole sellaisia koskaan kaivannut. Olen muutenkin erakkoluonne joka vältän ihmisten kanssa tekemisissä olemista aina kun voin. Ihmettelen oikeastaan, mitä se koko juttu tukiverkoista on, että mihin sellaisia tarvii. Lapsi on nyt 4-vuotias ja jaksamisen kanssa ei ole missään vaiheessa ollut mitään ongelmia. Äitiysloma oli rennointa aikaa aikuisessa elämässäni, oikea ihana tauko työstressistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä hankin sillosen poikaystäväni kanssa (tai "mies"ystävän, 28v oli) vauvan, koska podin vauvakuumetta. Tiesin etten ton ihmisen kanssa olisi kauaa, ei meillä ollut mitään yhteistä, ja oli vain hunsvotti joka eli siivelläni jne. No siis halusin ihan tarkoituksella raskaaksi, koska olin 29 ja biologinen kello halusi vatsan pullistuvan. Halusin tulla raskaaksi ja pantiin ahkerasti, enkä ole koskaan mitään pillereitä syönyt enkä tietysti sillonkaan. Myös hunsvotti halusi lapsen.

Ajattelin että pidän tuon hunsvotin vuoden ajan, että auttaa vauva-aikana, ja potkin sitten pihalle, mutta se lähtikin jo puolen vuoden kohdalla. Tai ei lähteny, sain kyllä heittää sen ulos, mutta se oli sillon jo avoimesti toisen naisen kanssa.

Oli kyllä ihan hyvä isä, kun oli paikalla, liikkui paljon kaksin vauvan kanssa, sain levätä.

Mutta siis kun vauva oli puolivuotias  jäimme kaksin.

Isän luona alkoi lapsi käymään sitten joskus vähän myöhemmin jokatoinen vl tai millon oli tarvetta minulla hengähtää. En olisi lasta sen luoksen uskaltanut antaa, ellei sillä olisi jo ollut sitä uutta naista, joka oli erittäin rauhallinen ja mukava ja selvästi piti lapsestani heti taaperosta alkaen.

Onneksi äitini asuu lähellä ja auttanut minua aina, en usko että olisin muutoin yksinhuoltajuudesta selvinnyt. Katkaisin tohon hulttioonkin välit kokonaan kun lapsi oli n.12v, se riitti kun olin hakemassa lasta ja melkein kävi kimppuuni. Minua ei uhkailla. Sen jälkeen en ole sitä miestä nähnyt eikä ole lapsikaan. Ovat kyllä tekstailleet viime aikoina, toivottavasti näkevät tässä piakkoin. Lapsi nyt lukiolainen. 

Saimme hulttion kanssa hienon ihmisen aikaan. Toki siinä on moni muukin ollut auttamassa, eritoten äitini.

Onko tällä sun hulttiolla paljon lapsia?

Itse tunnen yhden tällaisen hulttion ja välillä melkein huimaa kun katson hänen menoansa. (Meillä on yhteisiä ystäviä ja siksi hän liikkuu samoissa piireissä kanssani.)

Tällä hulttiolla on lapsia viiden eri naisen kanssa. Jokaisen kanssa on tehnyt 2-3 lasta pienillä ikäeroilla. Jokainen suhde on päättynyt eroon viimeistään silloin kun se toinen tai kolmas on ollut vuoden ikäinen.

Yleensä siinä vaiheessa on hulttiolla ollut aina uusi suhde ja kohta taas uudet lapset. En tajua miten se tyyppi jaksaa koko ajan elää vauva-arkea ja miksi kukaan siihen hänen kanssaan ryhtyy.

Sillä hulttiolla on paljon lapsia. Aina kun satun hänet tapaamaan, on hänellä mukana yksi vaippaikäinen ja yksi isompi lapsi. Tilanne on ollut tämä ainakin 20 vuotta 😆

Eikä hän edes ole rikas eikä komea. En itse ymmärrä mikä hänessä niin monia naisia kiehtoo. Ehkä se on se puheliaisuus ja kitaransoittotaito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä hankin sillosen poikaystäväni kanssa (tai "mies"ystävän, 28v oli) vauvan, koska podin vauvakuumetta. Tiesin etten ton ihmisen kanssa olisi kauaa, ei meillä ollut mitään yhteistä, ja oli vain hunsvotti joka eli siivelläni jne. No siis halusin ihan tarkoituksella raskaaksi, koska olin 29 ja biologinen kello halusi vatsan pullistuvan. Halusin tulla raskaaksi ja pantiin ahkerasti, enkä ole koskaan mitään pillereitä syönyt enkä tietysti sillonkaan. Myös hunsvotti halusi lapsen.

Ajattelin että pidän tuon hunsvotin vuoden ajan, että auttaa vauva-aikana, ja potkin sitten pihalle, mutta se lähtikin jo puolen vuoden kohdalla. Tai ei lähteny, sain kyllä heittää sen ulos, mutta se oli sillon jo avoimesti toisen naisen kanssa.

Oli kyllä ihan hyvä isä, kun oli paikalla, liikkui paljon kaksin vauvan kanssa, sain levätä.

Mutta siis kun vauva oli puolivuotias  jäimme kaksin.

Isän luona alkoi lapsi käymään sitten joskus vähän myöhemmin jokatoinen vl tai millon oli tarvetta minulla hengähtää. En olisi lasta sen luoksen uskaltanut antaa, ellei sillä olisi jo ollut sitä uutta naista, joka oli erittäin rauhallinen ja mukava ja selvästi piti lapsestani heti taaperosta alkaen.

Onneksi äitini asuu lähellä ja auttanut minua aina, en usko että olisin muutoin yksinhuoltajuudesta selvinnyt. Katkaisin tohon hulttioonkin välit kokonaan kun lapsi oli n.12v, se riitti kun olin hakemassa lasta ja melkein kävi kimppuuni. Minua ei uhkailla. Sen jälkeen en ole sitä miestä nähnyt eikä ole lapsikaan. Ovat kyllä tekstailleet viime aikoina, toivottavasti näkevät tässä piakkoin. Lapsi nyt lukiolainen. 

Saimme hulttion kanssa hienon ihmisen aikaan. Toki siinä on moni muukin ollut auttamassa, eritoten äitini.

Onko tällä sun hulttiolla paljon lapsia?

Itse tunnen yhden tällaisen hulttion ja välillä melkein huimaa kun katson hänen menoansa. (Meillä on yhteisiä ystäviä ja siksi hän liikkuu samoissa piireissä kanssani.)

Tällä hulttiolla on lapsia viiden eri naisen kanssa. Jokaisen kanssa on tehnyt 2-3 lasta pienillä ikäeroilla. Jokainen suhde on päättynyt eroon viimeistään silloin kun se toinen tai kolmas on ollut vuoden ikäinen.

Yleensä siinä vaiheessa on hulttiolla ollut aina uusi suhde ja kohta taas uudet lapset. En tajua miten se tyyppi jaksaa koko ajan elää vauva-arkea ja miksi kukaan siihen hänen kanssaan ryhtyy.

Sillä hulttiolla on paljon lapsia. Aina kun satun hänet tapaamaan, on hänellä mukana yksi vaippaikäinen ja yksi isompi lapsi. Tilanne on ollut tämä ainakin 20 vuotta 😆

Eikä hän edes ole rikas eikä komea. En itse ymmärrä mikä hänessä niin monia naisia kiehtoo. Ehkä se on se puheliaisuus ja kitaransoittotaito.

Ei sentään, minun kanssa sillä on yksi lapsi (ensimmäisensä) ja sen naisen kanssa, jonka kanssa alkoi olemaan minun jälkeen, sen kanssa sai kaksi lasta ja menivät ihan naimisiin asti. Erosivat kyllä muutamassa vuodessa.

En tiedä kyllä mitään hulttion viime vuosien liikkeistä, tietääkseni muutti ihan toiselle puolelle Suomea (taas jonkun naisen perässä). Mutta kuten sanottu,. en ole enää missään tekemisissä.

Oltiin kyllä ihan hyvissä väleissä sillon monta vuotta kun lapsi oli pieni, mutta sitten kun sillä alkoi naisensa kanssa mennä huonosti ja alkoi käyttäytyä aggressiivisesti, katkasin kokonaan välit, en ois enää lasta uskaltanut sinne antaa. 

Sen jälkeisestä elämästään en juuri tiedä muuta kuin että muutti toiselle puolelle Suomea jonkun naisen perässä(yllätysyllätys). Lastenvalvojaan oli ottanut yhteyttä tossa pari vuotta sitten, kun haluaisi nähdä lastamme, eikä saa minuun yhteyttä, niin annettiin sitten sille lapsen numero, niin voivat keskenään pitää yhteyttä, ilman että minun tarvitsee sen kanssa olla tekemisissä. 

Oho, toistin itseäni kun meni ajatukset sekasin kun tässä oli muuta häsläystä samalla. :D

32

Vierailija kirjoitti:

"Mitä nämä tarkoituksella yh-äidiksi ryhtyvät esim. tekevät työkseen? Onko heillä vanhemmat/sisarukset lähellä auttamassa vai miten he pärjäävät?"

Täällä eräs, joka 40-vuotiaana hankki lapsen yksin. Kun ei ollut miestä löytynyt, ja alkoi biologinen kello sanoa että se on nyt tai ei koskaan. 

.

Tuttavallani oli sama tilanne, oli hiukkasen nuorempi vain. Hän on ammatiltaan erityisopettaja. Hänellä taas on perhe ja muutakin läheistä sukua lähellä, ja heistä monilla on pieniä lapsia, joten sitäkin kautta ( nyt viisivuotiaallaan) on paljon leikkikavereita ( ja tämä ei tarkoita, etteikö kavereita lapselle löytyisi suvun ulkopuoleltakin).

Normaalit. Ei kai nyt hyvänen aika kukaan nyt miehen varaan tee lasta, kyllä pitää tehdä sen mukaan pystyykö siihen itse. Miehistä ei yleensä ole kuin harmia, ovat lisäriesa tai turvallisuusuhka.

Naisethan perhettä pyörittävät muutoinkin, oli siinä mies tai ei. 

Minä en ole koskaan halunnut elää miehen kanssa tiukassa parisuhteessa, mutta halusin kyllä äidiksi.

Mitään hedelmöittymishoitoja en kyllä voi ymmärtää, enkä sellasia edes hyväksy. Ihan perinteisesti paneskellen sain lapseni ja lapsella on se isäkin, vaikka kaksi ollaan aina asuttu ja eletty. Perheeseemme kuuluu silti koko minun perheeni, että emme onneksi kaksi ole tässä maailmassa, vaan paljon on auttavia käsiä ja rakkautta ollut molemmille, sekä minulle että lapselleni.

Vahvat naiset, jotka hoitavat myös itse lapsensa.

Kaverini, ammatiltaan terveydenhoitaja. Erosi pitkästä suhteesta, katseli sinkkuutta pari vuotta ja hankki nyt 30-vuotiaana klinikalta spermaa ja teki lapsen. Vanhemmat asuvat 500 metrin päässä (60-vuotiaita), ovat luvanneet auttaa lapsen kanssa.

Keksi toki lisää tarinoita.

Olen välillä miettinyt että hankkisin lapsen yksin. Kunnollista miestä ei tunnu löytyvän enkä jaksa toivoa enää kumppania. Kuitenkin kaiken vastuun kasautuminen minulle mietityttää: miten jaksaisin yövalvomiset ja kaikki jos olisin ainoa vastuuhenkilö? Entä jos itse sairastuisin vaikkapa tavalliseen flunssaan enkä pystyisi hoitamaan lasta vaan olisin vuoteenomana, kuka hänet sitten hoitaisi? Saako jostain luotettavaa lastenhoitoapua kotiin vaikka vuorokauden ympäri jos sairastuisin? Turvaverkkoa ei juurikaan ole: en ole hyvissä väleissä äitini kanssa ja isäni ei varmasti jaksaisi auttaa, hänellä on sairauksia jo. Sisaruksia minulla ei ole eikä kukaan ystävistäni ole kiinnostunut perheasioista tai lapsenhoidosta. Rahaa ja omistusasunto minulla on, siinä suhteessa pärjäisin kyllä, mutta käytännön asiat lapsen kanssa ja yksinhuoltajan vastuu todella mietityttävät.

Jos jollakulla on antaa neuvoja tai tukea, kuulisin mielelläni!