Millaiset naiset hankkivat lapsia yksin?

Vierailija kirjoitti:

Jos täydellistä tai edes siedettävää miestä alkaa odottaa, jää lapsi tekemättä.

Nainenhan sen lapsen tekee ja synnyttää ja kasvattaa kuitenkin, oli parisuhteessa tai ei.

Näin se menee. Elämään on tartuttava kiinni. Kaikille ei suoda täydellistä parisuhdetta lapsentekoa varten.  Jostain parikymppisestä olisin ollut valmis tekemään lapsen aika monenkin miehen kanssa. Jostain syystä en sitten tavannut sellaista, jonka kanssa olisi natsannut.

Ei minulta olisi tarvinnut kuin pyytää.

Sitten tapasin miehen, joka halusi kovasti lapsia, vastuunkantajaksi hänestä ei kuitenkaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Jos täydellistä tai edes siedettävää miestä alkaa odottaa, jää lapsi tekemättä.

Nainenhan sen lapsen tekee ja synnyttää ja kasvattaa kuitenkin, oli parisuhteessa tai ei.

Mut kyllä kasvatti isä ja äiti.

Rumat

Täällä yksi yksin lapsensa hedelmöityshoidoilla hankkinut!

Varmaan on monia erilaisia syitä ja tilanteita meillä, ketkä olemme lapsemme tietoisesti yksin hankkineet. Itse saatan olla hieman vähemmistössä jo ikäni puolesta, sillä menin hoitoihin jo vähän päälle parikymppisenä. Toki tiedän muutaman muun myös näin nuorena hoitoihin hakeutuneen.

Jaksamisesta oltiin aloituksessa huolissaan, niin itse en ainakaan ole kokenut tätä lapsen kanssa yksin olemista rankaksi. Pikemminkin päin vastoin, kun tietää että yksin on lapsensa hoidettava niin ei turhaan oleta, että joku muu tekisi jotain. Eikä näin ollen joudu turhaan pettymään, jos se mies nyt ei ottaisikaan vastuuta tai auttaisikaan "tarpeeksi" lapsen kanssa.

Rahallinen tilanne ainakin ennen oli oltava ihan kohtuullinen, jotta hoitoihin kannatti mennä. Aiemmin kun itsellisenä naisena joutui hoidot yksityisellä yksin kokonaan maksamaan. Nykyään tilanne on toinen, kun itsellisetkin naiset (ja naisparit) saavat hoitoa myös julkisella puolella.

Hedelmöityshoitoihin omalla kohdallani meni rahaa vähän vajaa 20 000 euroa, koska en niin helposti sitten raskautunutkaan. Moni muu on selvinnyt hoidoista reilusti pienemmälläkin summalla.

Lasten saaminen oli itselleni erittäin tärkeää, joten olin myös valmis siitä maksamaan ja tekemään paljon töitä sen rahan eteen. Eli en todellakaan ole ollut missään hyväpalkkaisissa töissä, vaan ihan perusduunarin töitä tehnyt eri aloilla. Työtunnit vain olivat erittäin suuria useamman vuoden. Laitoin noina vuosina kaiken mahdollisen säästöön, jotta sain maksettua hedelmöityshoidot, hankittua auton ja maksettua uudisasunnosta myyntihinnan pois.

Lainaa en joutunut hedelmöityshoitoihin ottamaan eikä minulle lapsena ikinä mitään rahaa säästetty, joten ei ollut säästöjä. Kotoa kun 18-vuotiaana muutin pois niin rahaa minulla oli n. 300 euroa ja siitä on lähdetty. Voin siis rehellisesti sanoa, että itse olen tämän kaiken itselleni mahdollistanut ja siitä olen erittäin kiitollinen.

Arkemme on varmasti hyvin tavallista lapsiperhearkea. Käyn päivisin töissä ja lapsi päiväkodissa, iltaisin on pari kertaa viikossa lapsen harrastuksia. Ja muuten sitten tehdään yhdessä asioita (ulkoillaan, kokkailaan, urheillaan, pelataan jne,).

Tietenkin kun olen lapsen kanssa yksin, niin hän nyt aina kulkee lähes kaikkialla mukanani. Toki toisinaan, jos on pakottava meno yksin, niin palkkaan lapsenvahdin. Max. pari kertaa vuodessa on tarvinnut jossain käydä ilman lasta (töiden lisäksi).

Tullaan toimeen ihan mukavasti vain minun tuloillani. Maksellaan asuntolainaa ja on rahaa ruokaan sekä lapsen vaatteisiin, harrastuksiin ja myös ulkomaanmatkoihin. En toki polta, käytä alkoholia, käy viihteellä, meikkaa, värjää hiuksia, käy kampaajalla, laita kynsiä, käy hieronnoissa, shoppaile tmv, joten noissa asioissa säästämme aika paljon.

Ensi vuonna tarkoitus palata taas yksityiselle hoitoihin ja toivoa, että saadaan täyssisarus pienelle (pakkasessa muutama alkio odottamassa).