Lue keskustelun säännöt.
Missä menee karmivuuden ja romantiikan raja? Jos esim. ajelee autolla toistuvasti ihastuksensa kodin lähellä, onko se jo liian karmivaa?
24.11.2019 |
Puhun otsikossa miehistä, mutta voivat miehet ja lesbot myös vastata milloin nainen menee liian pitkälle. Missä vaiheessa romantiikka goes creepy?
Kommentit (120)
Kyllähän se on creepyä. Eräs vanhempi pappa alkoi yhteen aikaan ilmestyä aina jostain nurkan takaa niissä paikoissa, joissa kävin säännöllisesti ja pyrki juttusille. Kerran näin hänet postilaatikolla, joten oli selvittänyt missä asun. Silloin todella säikähdin, vaikka pappa ei vaikuttanut varsinaisesti uhkaavalta. Meillä oli hänelle ihan lempinimikin, tätä tapahtui sen verran usein. Lapset ja aviomiehet ei tuntuneet haittaavan, hän käyttäytyi ikään kuin olisimme ystäviä ja kaipa olin ensimmäisellä kerralla liian ystävällinen. Sitten mies vain katosi. Olisiko kuollut, kun oli jo eläkeiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä oli varakas stalkkeri. Oltiin kahteen kertaan poliisin pakeilla ja tällä viimeisellä kerralla sai syytteet. Onneksi pääsin hänestä eroon oli meinaa erittäin häiriintynyt tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en itse pitäisi minua stalkkaavasta henkilöstä, olisi se melko ahdistavaa. Mutta jos olisin myös itse ihastunut häneen, ei yhtään haittaisi vaikka hän pyörisi kotini tai muun vakiopaikkani lähistöllä ja pitäisinkin tätä melko suloisena.:)
En usko, että olet nainen. Kuka tahansa nainen tietää, että yksi pahimpia vaaran merkkejä on tuollainen seurailu, jo teinit tietävät sen.
Olen nainen, ja itse asiassa nykyinen mieheni käyttäytyi juurikin stalkkeroivasti ollessaan minuun ihastunut. Tosin olimme tällöin aika nuoria, hieman alle parikymppisiä eikä stalkkaaminen mennyt kovin pitkälle. Hän esimerkiksi ulkoili paljon asuinalueellani ja kotini lähistöllä, mikä lopulta johti siihen, että aloimme jutella. :) Sille, joka mietti että mistä tiesin stalkkaamisen johtuvan ihastumisesta eikä jostakin vaarallisesta toiminnasta, niin tulihan se melko selkeästi ilmi ihastusta myöntäessä. Ja itse kyllä tästä tykkäsin:) mutta ymmärrän myös jos jota kuta se ahdistaisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on creepyä. Eräs vanhempi pappa alkoi yhteen aikaan ilmestyä aina jostain nurkan takaa niissä paikoissa, joissa kävin säännöllisesti ja pyrki juttusille. Kerran näin hänet postilaatikolla, joten oli selvittänyt missä asun. Silloin todella säikähdin, vaikka pappa ei vaikuttanut varsinaisesti uhkaavalta. Meillä oli hänelle ihan lempinimikin, tätä tapahtui sen verran usein. Lapset ja aviomiehet ei tuntuneet haittaavan, hän käyttäytyi ikään kuin olisimme ystäviä ja kaipa olin ensimmäisellä kerralla liian ystävällinen. Sitten mies vain katosi. Olisiko kuollut, kun oli jo eläkeiässä.
Mitä jos hän oli biologinen isäsi, joka oli kauan etsinyt sinua?
Kyllä kai tuollaisessa tilanteessa voisi ihan suoraan kysyä, mitä pappa haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en itse pitäisi minua stalkkaavasta henkilöstä, olisi se melko ahdistavaa. Mutta jos olisin myös itse ihastunut häneen, ei yhtään haittaisi vaikka hän pyörisi kotini tai muun vakiopaikkani lähistöllä ja pitäisinkin tätä melko suloisena.:)
En usko, että olet nainen. Kuka tahansa nainen tietää, että yksi pahimpia vaaran merkkejä on tuollainen seurailu, jo teinit tietävät sen.
Mutta onhan tässäkin ketjussa monia esimerkkejä siitä, että monet tekevät jotain tuollaista ollessaan ihastuneita. Ei se automaattisesti aina tarkoita sitä, että ihminen olisi vaarallinen.
Miesten kyllä soisi tajuavan, että nainen voi pelätä, vaikka mies ei vaarallinen olisikaan. Kun eihän nainen voi sitä tietää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en itse pitäisi minua stalkkaavasta henkilöstä, olisi se melko ahdistavaa. Mutta jos olisin myös itse ihastunut häneen, ei yhtään haittaisi vaikka hän pyörisi kotini tai muun vakiopaikkani lähistöllä ja pitäisinkin tätä melko suloisena.:)
En usko, että olet nainen. Kuka tahansa nainen tietää, että yksi pahimpia vaaran merkkejä on tuollainen seurailu, jo teinit tietävät sen.
Mutta onhan tässäkin ketjussa monia esimerkkejä siitä, että monet tekevät jotain tuollaista ollessaan ihastuneita. Ei se automaattisesti aina tarkoita sitä, että ihminen olisi vaarallinen.
Miesten kyllä soisi tajuavan, että nainen voi pelätä, vaikka mies ei vaarallinen olisikaan. Kun eihän nainen voi sitä tietää...
Jep. Siksi siitä ihastumisesta olisikin ihan asiallista kertoa. Tuskin ihastunut kuitenkaan haluaa, että kohde alkaa häntä aiheetta pelkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on creepyä. Eräs vanhempi pappa alkoi yhteen aikaan ilmestyä aina jostain nurkan takaa niissä paikoissa, joissa kävin säännöllisesti ja pyrki juttusille. Kerran näin hänet postilaatikolla, joten oli selvittänyt missä asun. Silloin todella säikähdin, vaikka pappa ei vaikuttanut varsinaisesti uhkaavalta. Meillä oli hänelle ihan lempinimikin, tätä tapahtui sen verran usein. Lapset ja aviomiehet ei tuntuneet haittaavan, hän käyttäytyi ikään kuin olisimme ystäviä ja kaipa olin ensimmäisellä kerralla liian ystävällinen. Sitten mies vain katosi. Olisiko kuollut, kun oli jo eläkeiässä.
Mitä jos hän oli biologinen isäsi, joka oli kauan etsinyt sinua?
Kyllä kai tuollaisessa tilanteessa voisi ihan suoraan kysyä, mitä pappa haluaa.
Hän tuli aina silleen karmivan aurinkoisesti hymyillen lähes juoksujalkaa perääni ja kysyi, että "no mutta TERVE, mitä sinulle kuuluu". Eli halusi tietää mitä mulle kuuluu. Ensimmäisen kerran luulin, että hän on joku tuttu, jota en muista ja aloin jutella. Varmaan taustalla yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia. Kerrankin pomppasin melkein pari metriä ilmaan, kun hän naputti kaupassa takaapäin olkapäätäni ja kysyi tuon kysymyksen. Panin lapsen vahtimaan, ettei pääse yllättämään.
Jos jotain oikeaa asiaa oli, niin ei saanut sitä koskaan sanotuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en itse pitäisi minua stalkkaavasta henkilöstä, olisi se melko ahdistavaa. Mutta jos olisin myös itse ihastunut häneen, ei yhtään haittaisi vaikka hän pyörisi kotini tai muun vakiopaikkani lähistöllä ja pitäisinkin tätä melko suloisena.:)
En usko, että olet nainen. Kuka tahansa nainen tietää, että yksi pahimpia vaaran merkkejä on tuollainen seurailu, jo teinit tietävät sen.
Mutta onhan tässäkin ketjussa monia esimerkkejä siitä, että monet tekevät jotain tuollaista ollessaan ihastuneita. Ei se automaattisesti aina tarkoita sitä, että ihminen olisi vaarallinen.
Miesten kyllä soisi tajuavan, että nainen voi pelätä, vaikka mies ei vaarallinen olisikaan. Kun eihän nainen voi sitä tietää...
En kyllä huomannut, että olisi viestejä, joissa kyttäilyä pidettäisiin normaalina. Siis sellaista kyttäilyä, jonka toinen voi huomata. En ole itsekään ikinä ketään kytännyt, en edes nuorena. Sellaisen muistan, että yksi kaveri ehdotti, että mentäisiin vakoilemaan yhden pojan talon taakse, mutta silloin olimme noin 10-vuotiaita. Taisimme siellä jonkin aikaa seisoskella.
En nyt vain osaa yhdistää jotain toistuvaa samoihin paikkoihin hakeutumista ja kodin lähellä ajelua terveen aikuisen käytäkseen liittyväksi. Vähän enemmän jo päässä vippaa ja on elämässä tyhjiö, jos sellaista alkaa tekemään ihan varta vasten iltojensa iloksi.
Ei tuollainen ole koskaan romanttista. Tai sitten en tiedä, mitä romanttinen tarkoittaa. Täytyy googlettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu, millainen tyyppi stalkkaa. Jos on rikas komistus, niin se on romanttista, taviksen tekemänä pervoa.
Varmaan harvempi stalkkeri on rikas komistus.
Älä valehtele, elokuvissa ne aina ovat.
Eräälle työkaverille lähetettiin taksilla kukkia ja muut naiset ihastelivat lähettäjän romanttisuutta ja myönsivät olevansa hieman kateellisia.
Sanoit oleellisen sanan: elokuvissa. Tietysti joku poikkeuskin mahtuu joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja itse asiassa nykyinen mieheni käyttäytyi juurikin stalkkeroivasti ollessaan minuun ihastunut. Tosin olimme tällöin aika nuoria, hieman alle parikymppisiä eikä stalkkaaminen mennyt kovin pitkälle. Hän esimerkiksi ulkoili paljon asuinalueellani ja kotini lähistöllä, mikä lopulta johti siihen, että aloimme jutella. :) Sille, joka mietti että mistä tiesin stalkkaamisen johtuvan ihastumisesta eikä jostakin vaarallisesta toiminnasta, niin tulihan se melko selkeästi ilmi ihastusta myöntäessä. Ja itse kyllä tästä tykkäsin:) mutta ymmärrän myös jos jota kuta se ahdistaisi.
Niin, no nuoruuden hölmöyden piikkiin tuota käytöstä voikin vielä laittaa. Kyllä mäkin alle parikymppisenä tein asioita joita nyt en kehtaisi tehdä, mutta joihin en suhtautuisi liian vakavasti jos joku yhtä nuori noin tekee (olettaen, ettei kyse nyt ole maanisesta stalkkaamisesta vaan jostain harmittomasta:D). Aikuisen ihmisen käytöskoodistoon kodin lähellä pyöriminen ilman mitään oikeaa asiaa ei kuitenkaan kuulu, saati jonkun ihmisen menojen ja tulojen kyttäys tai "sattumalta" eteen pomppiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taitaa nyt olla tilanne, että olen saanut yli-innokkaan ihailijan :-/ Tämä on mm. lähettänyt mulle jättikokoisen kukka-asetelman töihin ja jopa päivystänyt nurkalla kun poistun duunista "ai moi, voidaankin kävellä samaa matkaa". Vaikuttaa hieman yksinkertaiselta tapaukselta ja mietinkin, kuinka sanoa hänelle nätisti ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen stalkkaaminen menee minusta aina yli. Esim. väijytään paikoissa joissa ihastus käy, vaikka mitään omaa asiaa ei paikkaan ole.
No miten sen ihastuksen sitten tapaa, jos pitää välttää sen baaria, lähikauppaa jne?
Menet kerran sinne baariin/lähikauppaan tms. ja otat rohkeasti kontaktia, kerrot ihastuksellesi siis missä mennään. Ellet saa toivomaasi vastakaikua, jätät ihastuksen rauhaan. Ei tää mitään rakettitiedettä oo.
Tässä se vastaus tulikin.
No ei kyllä ollut mikään validi vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla taitaa nyt olla tilanne, että olen saanut yli-innokkaan ihailijan :-/ Tämä on mm. lähettänyt mulle jättikokoisen kukka-asetelman töihin ja jopa päivystänyt nurkalla kun poistun duunista "ai moi, voidaankin kävellä samaa matkaa". Vaikuttaa hieman yksinkertaiselta tapaukselta ja mietinkin, kuinka sanoa hänelle nätisti ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta.
Parasta sanoa ihan suoraan ja mahdollisimman pian. Toki ystävällisesti ja niin, ettei loukkaa vastapuolta. Tilanteen pitkittyminen yleensä johtaa vain suurempaan harmitukseen siinä vaiheessa, kun kissa nostetaan pöydälle.
Karmivaa on kaikki sellainen, joka ylittää toisen osapuolen rajat. Jos toinen sanoo ei, romanttisten eleiden, seurailun jne pitää loppua siihen. Ikinä sellaista ei pitäisi tapahtukaan ennen kuin jotain molemminpuolista kipinää on aistittavissa.
Viime vuosina minulla on ollut kolme stalkkeria: oma serkku, työkaveri ja asiakas. Pääsin helpoimmalla, kun vaihdoin asuinpaikkaa pikkukylältä sivistyksen pariin.
Hyi sitä kuvotuksen määrää, kun toiset roudaa sulle kukkia, herkkuja ja vaatteita. Keksivät tekosyitä nähdäkseen, ilmestyvät työpaikalle, soittelevat muka työasioissa... Yksi kolmesta uskoi puhetta ja lopetti aika lyhyeen. Kenellekään ei painanut se, että olen ollut onnellisesti naimisissa jo 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on creepyä. Eräs vanhempi pappa alkoi yhteen aikaan ilmestyä aina jostain nurkan takaa niissä paikoissa, joissa kävin säännöllisesti ja pyrki juttusille. Kerran näin hänet postilaatikolla, joten oli selvittänyt missä asun. Silloin todella säikähdin, vaikka pappa ei vaikuttanut varsinaisesti uhkaavalta. Meillä oli hänelle ihan lempinimikin, tätä tapahtui sen verran usein. Lapset ja aviomiehet ei tuntuneet haittaavan, hän käyttäytyi ikään kuin olisimme ystäviä ja kaipa olin ensimmäisellä kerralla liian ystävällinen. Sitten mies vain katosi. Olisiko kuollut, kun oli jo eläkeiässä.
Voi tietty olla että muistutit esim hänen edesmennyttä vaimoaan tai jotain entistä nuoruuden heilaansa ulkonäöltä. Tai vaikka tytärtään.
Sain stalkkerin, ilmeisesti ihastunut mies. Hän jäi kiinni ja ei asemansa puolesta voinut jatkaa stalkkaamista itse. Värväsi siihen tuttaviaan. En tiedä minkä tarinan heille kertoi, jotta suostuivat moiseen toimintaan. Pakkomielteinen seuraaminen.
Nuorena naapurin keski-ikäinen mies stalkkasi menojani. Aina, kun lähdin kotiovelta ulos, hän avasi oman ovensa ja lähti yhtämatkaa portaisiin kellonajasta riippumatta. Sinänsä karmivaa, että ilmeisesti odotti eteisessään ja kun kuuli oveni käyvän, lähti itsekin ulos. Olen tämän jälkeen asunut monissa kerrostaloissa. Missään ei ole ollut vastaavaa ongelmaa, naapureita nähdään normaaliin tapaan silloin tällöin ja yhtä aikaa ovesta satutaan ulos aika harvoin.
Älä valehtele, elokuvissa ne aina ovat.
Eräälle työkaverille lähetettiin taksilla kukkia ja muut naiset ihastelivat lähettäjän romanttisuutta ja myönsivät olevansa hieman kateellisia.