Missä menee karmivuuden ja romantiikan raja? Jos esim. ajelee autolla toistuvasti ihastuksensa kodin lähellä, onko se jo liian karmivaa?

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos mitään väärää tai luvatonta ei tapahdu, niin onko mitään ongelmaa sitten edes olemassa? Etenkin jos tapahtumapaikkana on työpaikka, voisi kai asiaan suhtautua niin että täällä nyt käy kaikenlaista porukkaa ja sellaista tämä työ vain on. Siellä kun pitää joka tapauksessa olla ne tietyt tunnit ja viettää aikaansa niiden kanssa, jotka siellä sattuvat olemaan.

Minusta vaikka mitään luvatonta ei tapahdu, ei silti poista sitä etteikö jotakin ongelmaa olisi (eli ongelmana, alkaahan se ahdistaa ihan luonnostaan jossakin vaiheessa,). Se, että sinne töihin jatkuvasti tulee iskemään tikusta asiaa vaikka toista osapuolta ei selvästi kiinnosta, on jo rajalla onko enää kovin hyvää käytöstä ja yleensä jokainen normaali ihminen siinä vaiheessa ymmärtää rajoittaa. Tämä piti joko monologia tai istui paikallaan, välillä vilkuili ja tuijotti omaan syliinsä. Kun tuo usein toistui, niin kyllä se alkoi häiritä omaa työrauhaa kun mitään varsinaista sellaista ei ollut missä häntä olisin voinut palvella. Eli suomeksi, tuli kyyläämään ja usein vielä ennen sulkemisaikaa ikäänkuin odottamaan, ehdotanko itse jotakin töiden jälkeen ellei hän ensiksi ehtinyt :D Mutta se työ oli sellaista, ja siellä sen otti juurikin noin kuten sanoit, että tämä nyt on tämmöistä. Mitään vaaraa hänestä ei ollut, mutta kävi vaan pitemmän päälle epämukavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos on samanlaisia tunteita tekoja tekevään, se on romanttista, jos ei, se on stalkkausta

Tiivistetysti näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmivaahan se on. Jotain tuonsuuntaista, ihastuksen kodin lähellä pyöräilyä, tuli harrastettua joskus toivottomasti ihastuneena esi/teininä. Sitä toivoi, että tyyppi olisi sattumalta tullut vastaan :D No ei tullut, onneksi. Sen sijaan aikuisen ihmisen, miksei toki teininkin, tulee ymmärtää että kaikki tuonkaltainen ajaa vain kauemmaksi siitä ihastuksesta. Mulla oli itselläni vähän vastaava tyyppi töissä, eikä sitä periaatteessa voinut kieltääkään tulemasta sinne, kun kyseessä oli enemmän ja vähemmän julkinen tila jossa oli vapaa pääsy. Tyyppi ei valitettavasti vaan tuntunut tajuavan vihjailua, että on tässä näitä hommia tehtävänä tai sitä kuuluisaa "jooh, juuh, mm" vastilua. Joskus se vaan istui hiljaa siinä ja katsoi syliinsä. JVälillä olin yliaikaa töissä, kun mies jäi päivystämään sulkemisajan jälkeen josko vielä tupakat polttais. ONNEKSI jossakin vaiheessa se sitten löysi jonkun naisen ja lopetti. Hieman kuitenkin jäi creepy olo vaikka olikin pieni ja hintelä ukko, sosiaalisesti kömpöelö, eikä varmaan itse tajunnut kuinka vaivaannuttavaa hänen touhunsa oli.

Mutta niin, jos ja kun joku sanoo että ei ole kiinnostunut niin silloin pitää osata lopettaa. Erittäin hankalia tilanteita kaikenkaikkiaan jos stalkkeri ei periaatteessa tee mitään "väärää" tai luvatonta.

Mutta jos mitään väärää tai luvatonta ei tapahdu, niin onko mitään ongelmaa sitten edes olemassa? Etenkin jos tapahtumapaikkana on työpaikka, voisi kai asiaan suhtautua niin että täällä nyt käy kaikenlaista porukkaa ja sellaista tämä työ vain on. Siellä kun pitää joka tapauksessa olla ne tietyt tunnit ja viettää aikaansa niiden kanssa, jotka siellä sattuvat olemaan.

Ongelma on siinä, että nuo tyypit aiheuttavat kohteelleen epämukavan, ahdistuneen olon. Mutta eihän asialle tosiaan mitään voi tehdä kun mitään luvatonta ei sinänsä tapahdu. Helpointa tietysti olisi suhtautua välinpitämättömästi mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Tuollainen voi olla myös ikävää ja noloa, jos työkaverit näkevät tilanteen ja alkavat ihmetellä. Meidän työpaikka ei ainakaan ole mikään yleinen asiakaspalvelupiste ja kyllä hävettäisi, jos sinne pölähtäisi joku yli-innokas ihailija kukkapuska kourassa.

Eihän se sun vikasi ole, jos saat stalkkerin, joten ei ole mitään hävettävää. 

Jos en itse pitäisi minua stalkkaavasta henkilöstä, olisi se melko ahdistavaa. Mutta jos olisin myös itse ihastunut häneen, ei yhtään haittaisi vaikka hän pyörisi kotini tai muun vakiopaikkani lähistöllä ja pitäisinkin tätä melko suloisena.:)

Ventovieraalle ja puolitutulle ei pidä mennä tekemään mitään romanttisia eleitä, se on creepyä. Normaalit ihmiset tuon tajuavatkin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos en itse pitäisi minua stalkkaavasta henkilöstä, olisi se melko ahdistavaa. Mutta jos olisin myös itse ihastunut häneen, ei yhtään haittaisi vaikka hän pyörisi kotini tai muun vakiopaikkani lähistöllä ja pitäisinkin tätä melko suloisena.:)

Ai, sepä outoa. Mä ainakin muuttaisin mielipidettäni heti, jos ihastus paljastuisi stalkkeriksi. Eihän sellainen tervettä ole.

Cluunio= aivan ihkuromanttista, Hakkaraisen Teukka -look alike= sick weirdo, isoilla kirjaimilla.

Next question, please.

Vierailija kirjoitti:

Jos en itse pitäisi minua stalkkaavasta henkilöstä, olisi se melko ahdistavaa. Mutta jos olisin myös itse ihastunut häneen, ei yhtään haittaisi vaikka hän pyörisi kotini tai muun vakiopaikkani lähistöllä ja pitäisinkin tätä melko suloisena.:)

Mutta mistä tietäisi pyöriikö lähistöllä ihastumisen takia, jos ei koskaan lähesty ja ihastumisestaan kerro? Saattaisin jopa alkaa epäillä ettei olekaan niin hyvällä asialla liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmivaahan se on. Jotain tuonsuuntaista, ihastuksen kodin lähellä pyöräilyä, tuli harrastettua joskus toivottomasti ihastuneena esi/teininä. Sitä toivoi, että tyyppi olisi sattumalta tullut vastaan :D No ei tullut, onneksi. Sen sijaan aikuisen ihmisen, miksei toki teininkin, tulee ymmärtää että kaikki tuonkaltainen ajaa vain kauemmaksi siitä ihastuksesta. Mulla oli itselläni vähän vastaava tyyppi töissä, eikä sitä periaatteessa voinut kieltääkään tulemasta sinne, kun kyseessä oli enemmän ja vähemmän julkinen tila jossa oli vapaa pääsy. Tyyppi ei valitettavasti vaan tuntunut tajuavan vihjailua, että on tässä näitä hommia tehtävänä tai sitä kuuluisaa "jooh, juuh, mm" vastilua. Joskus se vaan istui hiljaa siinä ja katsoi syliinsä. JVälillä olin yliaikaa töissä, kun mies jäi päivystämään sulkemisajan jälkeen josko vielä tupakat polttais. ONNEKSI jossakin vaiheessa se sitten löysi jonkun naisen ja lopetti. Hieman kuitenkin jäi creepy olo vaikka olikin pieni ja hintelä ukko, sosiaalisesti kömpöelö, eikä varmaan itse tajunnut kuinka vaivaannuttavaa hänen touhunsa oli.

Mutta niin, jos ja kun joku sanoo että ei ole kiinnostunut niin silloin pitää osata lopettaa. Erittäin hankalia tilanteita kaikenkaikkiaan jos stalkkeri ei periaatteessa tee mitään "väärää" tai luvatonta.

Mutta jos mitään väärää tai luvatonta ei tapahdu, niin onko mitään ongelmaa sitten edes olemassa? Etenkin jos tapahtumapaikkana on työpaikka, voisi kai asiaan suhtautua niin että täällä nyt käy kaikenlaista porukkaa ja sellaista tämä työ vain on. Siellä kun pitää joka tapauksessa olla ne tietyt tunnit ja viettää aikaansa niiden kanssa, jotka siellä sattuvat olemaan.

Ongelma on siinä, että nuo tyypit aiheuttavat kohteelleen epämukavan, ahdistuneen olon. Mutta eihän asialle tosiaan mitään voi tehdä kun mitään luvatonta ei sinänsä tapahdu. Helpointa tietysti olisi suhtautua välinpitämättömästi mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Kyllä jotkut naiset suhtautuvatkin välinpitämättömästi, tai huvittuneesti.

Musta oli vähän creepyä, kun uuden tuttavuuden jutut paljastivat hänen googlettaneen ja oikeasti lukeneen ajatuksen kanssa musta kaiken mahdollisen. Kyseli sitten ihme kysymyksiä googlematskuihin perustuen (lähinnä työhöni liittyvää). Halusi kai näyttää olevansa aidosti kiinnostunut minusta, mutta itse olin kun puulla päähän lyöty, kun niitä kysymyksiä alkoi yhtäkkiä tipahdella.

Vierailija kirjoitti:

Musta oli vähän creepyä, kun uuden tuttavuuden jutut paljastivat hänen googlettaneen ja oikeasti lukeneen ajatuksen kanssa musta kaiken mahdollisen. Kyseli sitten ihme kysymyksiä googlematskuihin perustuen (lähinnä työhöni liittyvää). Halusi kai näyttää olevansa aidosti kiinnostunut minusta, mutta itse olin kun puulla päähän lyöty, kun niitä kysymyksiä alkoi yhtäkkiä tipahdella.

Mulle käynyt sama. Tosin kyse oli ventovieraasta ihmisestä. Tiesi myös mieheni nimen ym. yksityisasioitani.

Vierailija kirjoitti:

Musta oli vähän creepyä, kun uuden tuttavuuden jutut paljastivat hänen googlettaneen ja oikeasti lukeneen ajatuksen kanssa musta kaiken mahdollisen. Kyseli sitten ihme kysymyksiä googlematskuihin perustuen (lähinnä työhöni liittyvää). Halusi kai näyttää olevansa aidosti kiinnostunut minusta, mutta itse olin kun puulla päähän lyöty, kun niitä kysymyksiä alkoi yhtäkkiä tipahdella.

Se vasta onkin creepyä kun tyyppi jota et ole koskaan ennen nähnyt, tietää asioistasi joita edes google ei kerro. Parikin kertaa on tapahtunut, innokkaana olisivat olleet lähdössä kanssani treffeille. Varmaan sanomattakin selvää että itse en ollut niinkään innoissani. Ja samat tyypit alkoivat tämän jälkeen ilmestyä näköpiiriini "sattumalta" missä milloinkin. Hyh.

Vierailija kirjoitti:

Jos en itse pitäisi minua stalkkaavasta henkilöstä, olisi se melko ahdistavaa. Mutta jos olisin myös itse ihastunut häneen, ei yhtään haittaisi vaikka hän pyörisi kotini tai muun vakiopaikkani lähistöllä ja pitäisinkin tätä melko suloisena.:)

En usko, että olet nainen. Kuka tahansa nainen tietää, että yksi pahimpia vaaran merkkejä on tuollainen seurailu, jo teinit tietävät sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei mene toisen omaan pihaan, vaan pysyy yleisellä tiellä, niin so what. Eri asia oli se, kun mun eksä pisti kaverinsa stalkkaamaan mua, kun menin eron jälkeen vanhempieni luo. Sinne kun pääsee vain yksityistietä. Mun isä kaiveli silloin jo haulikkoa esille, kun toinen ei välittänyt yksityistien kylteistä pätkääkään.

Ei nyt ihan noionkaan. Työkaveria stalkannut sai tuomion ja siinä huomioitiin myös työpaikan ulkopuolella venailu. Aina jostain putkahti näkyviin tämä hyypiö.

Työpaikan piha on yksityisaluetta. Ei siellä saa stalkata. Ihan sama kuin jonkun kodin pihassa stalkkais.

Sama työpaikka? Pakostakin ollaan samoissa paikoissa.

Moni asia tuntuu stalkkaamiselta aikuisena mikä ei tuntunut siltä nuorena. Lukioiässä tyttöporukassa hihitellen seurailtiin ja vakoiltiin ihastuksia, siitä jos nykyään jäisi kiinni niin voi v*ttu miten noloa. Myöskin yksi poika lukiosta tuli aina tuijottaen vastaan missä liikuinkin, ja minusta se oli jännittävää. Nykyään alkaisi pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Eräässä kylttyyrissä on kuulemma ihan normaalia jos mies ihastuu naiseen niin hän seuraa tätä kotiin ja jää talon ulkopuolelle odottamaan, saattaa heitellä pieniä kiviä ikkunaan. Suomessa tämä vain ymmärretään väärin ja heti soitetaan poliisit. Näin yksi "asiantuntija" selitti jossain keskusteluohjelmassa mikä käsitteli häirintää.

Kaksoisstandardejahan ei ole

Vierailija kirjoitti:

Musta oli vähän creepyä, kun uuden tuttavuuden jutut paljastivat hänen googlettaneen ja oikeasti lukeneen ajatuksen kanssa musta kaiken mahdollisen. Kyseli sitten ihme kysymyksiä googlematskuihin perustuen (lähinnä työhöni liittyvää). Halusi kai näyttää olevansa aidosti kiinnostunut minusta, mutta itse olin kun puulla päähän lyöty, kun niitä kysymyksiä alkoi yhtäkkiä tipahdella.

Aika törppöä tuoda asia julki noin, mutta aika harvassa taitaa olla ihmiset, jotka eivät uteliaana googlaile...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräässä kylttyyrissä on kuulemma ihan normaalia jos mies ihastuu naiseen niin hän seuraa tätä kotiin ja jää talon ulkopuolelle odottamaan, saattaa heitellä pieniä kiviä ikkunaan. Suomessa tämä vain ymmärretään väärin ja heti soitetaan poliisit. Näin yksi "asiantuntija" selitti jossain keskusteluohjelmassa mikä käsitteli häirintää.

Mä olen erehtynyt treffeille tällaisen kulttuurin edustajan kanssa. Oli töissä yliopistolla ja asunut Euroopassa joten oletin, että on sopeutunut meidän tapoihimme (siltä aluksi vaikuttikin). No yhteydenpito eteni treffeille, joilla oli pussaillua yms. koskettelua. Mies saatteli mut himaan ja jäi yöksi, seksiä ei kuitenkaan ollut.

Tämän jälkeen selvisi, että olen tehnyt pahan virheen. Kaveri oli tyyliin tuomassa kamppeita luokseni ja oletti meidän olevan vakavassa parisuhteessa. Ilmaantui mm. yllättäen oven taakse pimputtelemaan ovikelloa, kiva juttu naapureidenkin kannalta. Oli hitto vie sinnikäs tapaus, josta ei oikeasti meinannut päästä MILLÄÄN eroon. Ei uskonut puhetta. Lopulta taivaan kiitos muutti toiseen maahan. Älkää vaan tehkö samaa virhettä kuin minä, se ahdistuksen määrä oli jotakin käsittämätöntä!!

Onkohan noissa kulttuureissa jokin kummallinen käyttäytymiskoodisto, että nainen ei saa suoraan osoittaa olevansa miehestä kiinnostunut/olla "helppo", vaan asia hoidetaan tuollaisella väsytystaistelulla ja miehen aktiivisuudella? Vaikka näin olisikin, niin pitäisi kyllä ymmärtää, että nyt ollaan maassa jossa on erilaiset tavat ja naisen sanaa täytyy uskoa.

Joku venäläinen saa vahvistaa onko asia todellakin näin mitä eräs saman maalainen youtubettaja kertoi Venäjän deittailukulttuurista. Kuulemma siellä miehet yrittävät niin kauan kunnes nainen myöntyy. Ei tarkoittaa paikallisille miehille lähinnä vaikeastitavoiteltavaa joka vain leikkii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta oli vähän creepyä, kun uuden tuttavuuden jutut paljastivat hänen googlettaneen ja oikeasti lukeneen ajatuksen kanssa musta kaiken mahdollisen. Kyseli sitten ihme kysymyksiä googlematskuihin perustuen (lähinnä työhöni liittyvää). Halusi kai näyttää olevansa aidosti kiinnostunut minusta, mutta itse olin kun puulla päähän lyöty, kun niitä kysymyksiä alkoi yhtäkkiä tipahdella.

Se vasta onkin creepyä kun tyyppi jota et ole koskaan ennen nähnyt, tietää asioistasi joita edes google ei kerro. Parikin kertaa on tapahtunut, innokkaana olisivat olleet lähdössä kanssani treffeille. Varmaan sanomattakin selvää että itse en ollut niinkään innoissani. Ja samat tyypit alkoivat tämän jälkeen ilmestyä näköpiiriini "sattumalta" missä milloinkin. Hyh.

Niin ja nämä tapaukset tuntuivat tosi ahdistavilta ja pelottaviltakin mutta näissähän ei ole mitään aihetta ilmoittamiseen, kun mitään ei ole tapahtunut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nuo kokemattomat jotenkin "sekoavat", kun kerrankin saavat naisen itselleen, vaikkakin vain yhdeksi yöksi. Hyvä osoitus myös siitä, miten pahasti omalla kohdalla alkoholi on heikentänyt arviointikykyä :/

Samaa olen miettinyt. Tämä nyt ei edes pitkälle mennyt, mutta yhtä tuttavaa halasin muiden mukana lähtiessäni eräänä kesänä puistosta kotiini. Saman tyypin, monien muiden mukana, kutsuin yleiseen tapahtumaan johon hän tietenkin tuli, kuten kaikki muutkin. Tarkoitushan oli että väkeä saataisiin paikalle. Erehdyin halaaman häntä samalla tavoin muiden mukana kuin edellisenkin kerran. Mikä virhe. Sen jälkeen kyseinen tyyppi alkoi pommittaa viesteillä ja kun nätisti ilmoitin, että kyseessä oli itselleni aivan normaali tapa toimia, hän suuttui ja alkoi haukkua minua ja syytteli että kaltaiseni naiset ovat syy siihen ettei hän koskaan saa naista. Tyypillä oli pitkän aikaa jokin ihmeellinen pakkomielle, että olen ihastunut häneen mutta että esitän vaikeasti tavoiteltavaa kun tiedän, kuinka epätoivoinen hän on. Mainitsipa vielä senkin, että koska hymyilin ilman syytä, täytyi minulla olla taka-ajatuksia.

Ja oli muuten ihan komea tyyppi, veikkaisin että kyllä se luonteenlaatu tässä tapauksessa oli syy naisettomuudelle, eikä suinkaan hyvänpäiväntutut.

Kuulosti gilttimieheltä