Ahdistaa mennä töihin, vaikka on kiva työpaikka

Sama juttu. Johtuu liiasta työmäärästä ja stressistä. Onneksi kuukauden päästä helpottaa.

Jaa, itse oikein odotan että pääsen taas töihin. Viikonloput palloilua ja töihin pääsyn odottelua.

Kuulostaa masennukselta. Onko työllä mitään merkitystä sinulle? Mullakin on kaikki periaatteessa ok töissä, mutta työ on vaan mielestäni turhaa, merkityksetöntä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta. Onko työllä mitään merkitystä sinulle? Mullakin on kaikki periaatteessa ok töissä, mutta työ on vaan mielestäni turhaa, merkityksetöntä paskaa.

Millä alalla olet? Itse en keksi yhtään työtä, joka kiinnostaisi minua niin etten tekisi sitä lähinnä rahan takia, mieluiten olisin vain rikas vapaaherratar

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta. Onko työllä mitään merkitystä sinulle? Mullakin on kaikki periaatteessa ok töissä, mutta työ on vaan mielestäni turhaa, merkityksetöntä paskaa.

Millä alalla olet? Itse en keksi yhtään työtä, joka kiinnostaisi minua niin etten tekisi sitä lähinnä rahan takia, mieluiten olisin vain rikas vapaaherratar

Tämä ei siis ap

Itseä ahdistaa nouseminen klo 4.45, pitkä työmatka, pitkät päivät ja ajaminen säässä kuin säässä. Mutta minkäs teet kun tällä hetkellä ei ole vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennukselta. Onko työllä mitään merkitystä sinulle? Mullakin on kaikki periaatteessa ok töissä, mutta työ on vaan mielestäni turhaa, merkityksetöntä paskaa.

Millä alalla olet? Itse en keksi yhtään työtä, joka kiinnostaisi minua niin etten tekisi sitä lähinnä rahan takia, mieluiten olisin vain rikas vapaaherratar

Teen taloushallinnon työtä. Olisin halunnut olla tiedemies, mutta se ei oikein ole onnistunut. En tajua miten joku haluaa tehdä mitään tuollaista merkityksetöntä kuraa, ja salaa ihmettelen, että eikö toisilla ole mitään tavoitteita tai unelmia elämässään. Ei tuosta edes saa niin paljon rahaa, että se korvaisi menetetyt tunnit elämästäni. Eli olisin joko tiedemies tai rikas vapaaherratar.

Monet laittaa ahdistuksen ja masennuksen työn syyksi, vaikkei se oikeasti ole. Itsekin välillä teen niin ja yritänkin erottaa, mistä oikeasti jotkut tunteet ja mielialat kumpuavat ja sitten ratkoa niitä sen pohjalta. Työtä on helppo syyttää kaikesta matalasta mielialasta.

Pitää nukkua ja liikkua riittävästi. Syödä ravinnerikasta ruokaa. Omata hyviä ihmissuhteita ja mielekästä tekemistä vapaa-ajalla. Jos silti vielä työ ahdistaa, niin sitten vika voi tosiaan olla töissä. Tai jos kaikki unettomuus, stressi ja jaksaminen on mennyt oikeasti työn myötä.

Mutta hyvin monesti se työpaikkakortti vedetään esiin ja syytetään sitä kaikista ongelmista kun elämä muuten vain on tylsää ja ankeaa eikä jaksa tai viitsi edes tehdä sille mitään. Useimpia ihmisiä vaivaa boreout elämässä noin ylipäätään kuin burnout.

Minäkään en saa enää mitään iloa töistä. Koen itseni turhaksi ja merkityksettömöksi p*skaksi. 

Mukavaa kuulla, etten ole ainoa ajatusteni kanssa, vaikka en tietenkään toivo tätä kenellekään muulle. Mitä keinoja teillä on pärjäämiseen töissä?

ap. 

Vierailija kirjoitti:

Itseä ahdistaa nouseminen klo 4.45, pitkä työmatka, pitkät päivät ja ajaminen säässä kuin säässä. Mutta minkäs teet kun tällä hetkellä ei ole vaihtoehtoja.

Mullakin kello herättää klo 4:45 ja kuudelta alkaa työpäivä. Sängystä itsensä ylös kampeaminen on se vaikein toimenpide. Herätyskellon ininää on oppinut todella vihaamaan. Sitten kun vaatteet on päällä, eväät kassissa ja juonut ison lasin kylmää vettä niin on jo paljosta päästy. Heräämisen ja auton käynnistyksen välillä menee itsellä noin 5minuuttia. Työpaikalla sitten vasta aamukahvi.

Työskentelen siivoojana. Ahdistaa niinä päivinä, kun pitää nähdä ihmisiä tai tehdä töitä työkavereiden kanssa. Sitten kun on tiedossa päivä, ettei tarvitse nähdä ketään, menen oikein mielelläni töihin.  

Kannattaa vaihtaa työpaikkaa, sillä asiat tuskin hirvästi tulevat muuttumaan.

Jos toimeentulotukea saisi muutaman satkun enemmän ja työnteko ei olisi niin paljoa ihmisarvon mittari, niin en varmasti kävisi töissä. Työ on ihan helppoa ja työkaverit on mukavia, muttei vaan kiinnostaisi yhtään käydä töissä.

Omasta mielestäni elän aika terveellisesti. Ruokavalioni on aika terveellinen ja syön paljon marjoja ja kasviksia yms. mutta ahdistuksen takia ruokahalu on huonontunut ajoittain. En välitä herkuttelusta. Käyn lenkillä tai ulkoilemassa 5-6 kertaa viikossa. Painan alle 50 kg, joten en voi laihduttaa, jos viitattiin siihen. Minulla on hyviä ihmissuhteita ja vapaa-ajalla kivaa tekemistä. Työ vaan ahdistaa. En tiedä, mitä teen elämässäni väärin.

ap. 

Työpsykologi kertoi, että se miten asiat on siviilissä heijastuu sinne työelämään. Eipä siis varmaan ihme, että kaltaisellani erakolla alkaa piiputtamaan töissä kun elämässä ei juuri muuta ole. Olen senkin huomannut, että jos elämässä tapahtuu jotain positiivista, niin töissäkin viihtyy hetken paremmin, ennenkuin vaipuu taas siihen turhuudentunteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni elän aika terveellisesti. Ruokavalioni on aika terveellinen ja syön paljon marjoja ja kasviksia yms. mutta ahdistuksen takia ruokahalu on huonontunut ajoittain. En välitä herkuttelusta. Käyn lenkillä tai ulkoilemassa 5-6 kertaa viikossa. Painan alle 50 kg, joten en voi laihduttaa, jos viitattiin siihen. Minulla on hyviä ihmissuhteita ja vapaa-ajalla kivaa tekemistä. Työ vaan ahdistaa. En tiedä, mitä teen elämässäni väärin.

ap. 

Lenkkeilyt pois ja ala syödä kunnolla. Siihen ei tarvita ruokahalua, päätös vain. Nosta painosi takaisin ja katso, voitko paremmin.

En ole mikään himoatleetti, mutta saan kuitenkin ulkoilusta ja kävelystä hetkellisesti piristystä. En haluaisi luopua siitä sen takia. Voin kyllä vähentää niin, etten käy ulkona joka päivä. Kaikissa itsehoito-oppaissa kuitenkin kannustetaan masentuneita/ahdistuneita aktiiviseen elämään ja ulkoiluun ja metsässä kävelyyn. 

ap. 

Minullekin aamut on vaikeita. En meinaa päästä sängystä ylös. Sitten kun pääsee ovesta ulos ja saa töissä aamukahvit, päivä lähtee jotenkin käyntiin. Tämä pimeyskin väsyttää. Minäkin herään viiden jälkeen. Pätkätyötkin väsyttää ja ahdistaa. Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan työnhakurumbaan ja epävarmaan tulevaisuuteen. Kai se on myönnettävä, että olen liian heikko kestämään työelämän stressiä ja epävarmuutta. Ei minusta ollut siihen.

Ap.