Kaikki hyvät naiset ovat parisuhteessa

Täytyy muistaa suhtautua tietyllä varauksella näihin "ottaisivat minut jos olisivat sinkkuja" -juttuihin. Monet naiset sanovat näin tarkoittamalla tällä kuitenkaan mitään sen syvällisempää. Tai tarkoittavat että toinen vaikuttaa niin fiksulta ja mukavalta ettei sen puolesta olisi erityistä estettä suhteeseen, mutta jättävät ottamatta kantaa siihen löytyisikö oikeasti myös sitä seksuaalista jännitettä joka on kuitenkin useimmille naisille suhteeseen alkamisen edellytys. Kuulostaa lopulta aika samalta kuin nämä "sinusta tulee hyvä mies jollekin toiselle" -latteudet. Ihan ok mies jossa ei ole mitään isompaa vikaa, mutta joka ei myöskään sytytä mitään suuria intohimon tunteita. Eli käytännössä ei kuitenkaan ole saumoja parempiin naisiin.

Tinder oli ainakin minulle erittäin hyvä paikka saada seuraa. Olin tosimiellä hakemassa kumppania ja sen ilmaisin selvästi. Olen nelikymppinen, normaalivartaloinen, normaalin näköinen, tupakoimaton ja en edes kovin koulutettu mies. Kysyntää oli riittävästi ja parien treffien jälkeen löytyi kumppani. Kyllä normaalius on hyve, ei rasite. 

Ja olin kyllä valikoiva, normaalivartaloista, toimeentulevaa, hyvännäköistä naista hain itsekkin. Ja näitä on paljon liikkeellä. Usein kuuli keskustelun alkaessa, että miesten profiilit ovat yleensä ihan hirveitä. No on osa naistenkin, jotenkin instamaailma on vääristänyt hakuprofiileja mielestäni. Luin eroni jälkeen tätä palstaa jonkin verran ja vähän jännitti, millaista naista tulee eteen. Ihan normaaleja ihmisiä onneksi. 

Kahlasin kaikki tekstit läpi ja sain nauraa makeasti useita kertoja. Todella hyviä ja perusteltuja kommentteja oli paljon. Ehkä jotkin asiat oli otettu liian kirjaimellisesti. Monta sellaista vastausta oli myös, joissa oli tehty joku oma (usein virheellinen) päätelmä kirjoituksestani ja kommentoitu sitä minun kirjoittamana faktana. Näissä myös eniten yläpeukkuja (oma huomio).

Ehkä joku olisi voinut puuttua herkkyyteeni mikä saa minut välttelemään ongelmia. Rikottu olen monta kertaa ja usein juuri näiden karttelemieni mt-ongelmaisten naisten tekosina. Olen siis kokenut itsekin huonoja kausia mielenterveyteni kanssa tultuani jätetyksi ja siksi elän mieluummin itseni kanssa tasapainossa sinkkuna, kuin lähden ehdoin tahdoin rikkomaan itseäni.

Selitänpä vielä tätäkin:

Itsestään huolta pitävä muttei urheilullinen = itsestään huolta pitävä normaalin kokoinen nainen. Hygienia, ruokailutottumukset ja sen sellaiset kunnossa. Ei missään nimessä kovin laiha, muttei myöskään reilusti ylipainoinen. Liikunnallinen saa siis olla, mutta kokisin itseni riittämättömäksi kovin urheilullisen naisen seuralaisena.

Ylipäätään "vaatimukseni" ovat maltillisia ja joustaviakin. Kirjaimellisesti ei pidä kaikkea ottaa.

Kiitos kommenteistanne. Jatkan yksin.

Ap

Osaatko kertoa mitä se annettava on konkreettisesti? Mulla on tietenkin omat käsitykseni siitä mitä hyvässä suhteessa tulisi antaa ja saada, mutta vilpittömiä miesten näkökantoja asiaan kuulee tosi harvoin.[/quote]

Tuon voi varmaan helposti ymmärtää seksinä, mutta tarkoitan paljon muuta. Haluan tasapainoista elämää, molemmilla tulee olla olla oma elämänsä,  omat kotinsa, jonne saa vetäytyä silloin kun siltä tuntuu, eikä se aiheuta turhaa draamaa. Lähtökohtaisesti tulee kuitenkin olla halu olla toisen kanssa yhdessä, tehdä erilaisia pieniä juttuja yhdessä.

Haluan kunnon yhteyden toiseen ihmiseen. Sen ihmisen pitää olla oma itsensä ja läsnä itsenään. Minulle on paljon oleellisempaa, että ihminen on todella läsnä tilanteessa kuin se, miltä ihminen ulkoisesti näyttää. Ymmärrän kyllä, että mitään suhdetta ei tule ellei ulkonäkö miellytä, mutta mikään missi ei tarvitse olla. Monella on niin paljon epävarmuuksia vartalostaan, mutta minä tiedän miksi esim. rinnat ovat olemassa ja mitä niille usean imetyksen jälkeen tapahtuu. Älä piilottele itseäsi, jos olemme jo molemmat alasti. Seksi on niin omituista sähläystä, että siinä saa nauraakin. 

Lapsia voi olla, mutta niillä on omat vanhempansa, minusta ei tule toisten lapsien vanhempaa koskaan, kuten ei sinunkaan tarvitse olla minun lapsieni äiti. Jos ollaan toisen kotona, tehdään juttuja yhdessä, molemmat haluavat koskettaa toista ohimennen. Toivoisin myös sitä, että osaat lähteä ennenkuin petät. Vaikka enää se ei minuun satukaan samalla tavalla kuin joskus. Olen sen verran noita tapahtumia kokenut, että jos en kiinnosta, sano se minulle suoraan, älä valehtele ja vedätä.

Jos nyt jotenkin tämän summaisi yhteen, niin etsin sellaista aikusiten suhdetta, mitä se sitten onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä, kunnianhimoinen ja fiksu, tasapainoinen ja kaikinpuolin normaali ja mukava nainen jään aina sivuun parinvalinnasta, koska olen lihava ja tavallisen näköinen kasvoiltani. Huolehdin kyllä muuten ulkonäöstäni, liikunkin säännöllisesti, enkä ole syömishäiriöinen. Joskus kilot vain ovat tosi tiukassa.

Miehet kyllä mielellään keskustelevat kanssani ja saattavat pitää pitkiäkin aikoja ns. varalla, mutta heti kun miellyttävämmän näköinen nainen osoittaa kiinnostusta, he ovat valmiita sitoutumaan häneen.

Biologiaahan se lie, joten turha valittaa. Ikäväähän se syrjään on jäädä, ymmärrän kyllä.

N35, 110kg

Siksi koska miehet eivät hae kumppania sosioekonomisen aseman perusteella. Miehet ovat kiinnostuneita siitä naisesta, eikä "paketista" johon kuuluu X tasoinen yhteiskunnallinen asema tai Y tasoinen asunto/lomamatkat/tms.

Siksi se ettet pidä huolta painostasi painaa enemmän vaakakupissa (no pun intended) kuin kunnianhimosi edetä urallasi.

Jos oikeasti uskot tuon niin olet itse joko alempaa keskiluokkaa tai siitä alaspäin, tai korkeakoulutettu sosiaalinen hylkiö, tai varakas nousukas vailla ylemmän keskiluokan sivistystä. Voit olla itse asemassa jossa sua kiinnostaa hyvävartaloiset naiset oman aseman alapuolelta. Ehkä sun ympärillä olevatkin miehet on. Mutta ei toi ole mikään yleinen tilanne. Normaalit ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet odottaa naiselta yleensä tutkintoa, hyvää duunia ja verkostoja, mutta aivan vähintään oman luokkansa tapakulttuuria, arvoja ja yleissivistystä. Voi olla sairaanhoitaja tai vastaava, jos osaa joka tavalla esiintyä miehen piireihin sopivalla tavalla ja hallitsee ne säännöt ja taidot, jolla niissä toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta eronneena.  Vaimo lähti työkaverin mukaan 40-vuoden ikäpohdinnoissa.  Käyn baareissa vapaaviikonloppuina ihmettelemässä maailmaa. Menen ja tulen autolla ja keskityn tanssimiseen ja ihmisten tarkkailuun.  Olen ihan ok perusjantteri, kuntokin parantunut viime vuosien aikana...

Hei mies 256!

Kuin olisin itse kirjoittanut tuon. Paitsi olen nainen. Pari vuotta sinkkuelämää katselleena alan uskoa, että kaikki hyvät miehet ovat parisuhteessa. Ainakaan mun tielle he eivät ole sattuneet. He hyvät sinkkumiehet.

Ehkä tuossa ap:n ajatuksessa on kielletty hedelmä-fiilistelyä? Että ne varatut tuntuvat kaikkein kiinnostavimmalta ja ne, jotka ovat sinkkuja ja joihin olisi mahdollisuus, eivät innosta juuri sen takia että heidät voisi oikeasti saada?

Vierailija kirjoitti:

Tinder oli ainakin minulle erittäin hyvä paikka saada seuraa. Olin tosimiellä hakemassa kumppania ja sen ilmaisin selvästi. Olen nelikymppinen, normaalivartaloinen, normaalin näköinen, tupakoimaton ja en edes kovin koulutettu mies. Kysyntää oli riittävästi ja parien treffien jälkeen löytyi kumppani. Kyllä normaalius on hyve, ei rasite. 

Ja olin kyllä valikoiva, normaalivartaloista, toimeentulevaa, hyvännäköistä naista hain itsekkin. Ja näitä on paljon liikkeellä. Usein kuuli keskustelun alkaessa, että miesten profiilit ovat yleensä ihan hirveitä. No on osa naistenkin, jotenkin instamaailma on vääristänyt hakuprofiileja mielestäni. Luin eroni jälkeen tätä palstaa jonkin verran ja vähän jännitti, millaista naista tulee eteen. Ihan normaaleja ihmisiä onneksi. 

Tuo on juuri ongelma nelikymppisinä naisilla Tinderissä. Hoikkia, urheilullisia, taloudellisesti hyvinvoivia, kauniita nelikymppisiä naisia PK-seudulla riittää, miesten markkinat. Suurimmalle osalle jää käteen ne Elämänkoululaiset, työttömät alkoholistit tai rikkaat, komeat pleierit. Tavallisia ja fiksuja, tosimielellä liikkeellä olevia miehiä on vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Osaatko kertoa mitä se annettava on konkreettisesti? Mulla on tietenkin omat käsitykseni siitä mitä hyvässä suhteessa tulisi antaa ja saada, mutta vilpittömiä miesten näkökantoja asiaan kuulee tosi harvoin.

Tuon voi varmaan helposti ymmärtää seksinä, mutta tarkoitan paljon muuta. Haluan tasapainoista elämää, molemmilla tulee olla olla oma elämänsä,  omat kotinsa, jonne saa vetäytyä silloin kun siltä tuntuu, eikä se aiheuta turhaa draamaa. Lähtökohtaisesti tulee kuitenkin olla halu olla toisen kanssa yhdessä, tehdä erilaisia pieniä juttuja yhdessä.

Haluan kunnon yhteyden toiseen ihmiseen. Sen ihmisen pitää olla oma itsensä ja läsnä itsenään. Minulle on paljon oleellisempaa, että ihminen on todella läsnä tilanteessa kuin se, miltä ihminen ulkoisesti näyttää. Ymmärrän kyllä, että mitään suhdetta ei tule ellei ulkonäkö miellytä, mutta mikään missi ei tarvitse olla. Monella on niin paljon epävarmuuksia vartalostaan, mutta minä tiedän miksi esim. rinnat ovat olemassa ja mitä niille usean imetyksen jälkeen tapahtuu. Älä piilottele itseäsi, jos olemme jo molemmat alasti. Seksi on niin omituista sähläystä, että siinä saa nauraakin. 

Lapsia voi olla, mutta niillä on omat vanhempansa, minusta ei tule toisten lapsien vanhempaa koskaan, kuten ei sinunkaan tarvitse olla minun lapsieni äiti. Jos ollaan toisen kotona, tehdään juttuja yhdessä, molemmat haluavat koskettaa toista ohimennen. Toivoisin myös sitä, että osaat lähteä ennenkuin petät. Vaikka enää se ei minuun satukaan samalla tavalla kuin joskus. Olen sen verran noita tapahtumia kokenut, että jos en kiinnosta, sano se minulle suoraan, älä valehtele ja vedätä.

Jos nyt jotenkin tämän summaisi yhteen, niin etsin sellaista aikusiten suhdetta, mitä se sitten onkaan.

Mutta mitä tarjottavaa SINULLA on? Kuvailit tekstissäsi varsin hyvin sitä pohjaa, mitä itse odotat parisuhteelta, mutta et sitä, mitä annettavaa sinulla olisi kumppanille? Et vastannut tuon edellisen kysymykseen. Millainen kumppani olet? Millaista arki on kanssasi?

T. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Osaatko kertoa mitä se annettava on konkreettisesti? Mulla on tietenkin omat käsitykseni siitä mitä hyvässä suhteessa tulisi antaa ja saada, mutta vilpittömiä miesten näkökantoja asiaan kuulee tosi harvoin.

Tuon voi varmaan helposti ymmärtää seksinä, mutta tarkoitan paljon muuta. Haluan tasapainoista elämää, molemmilla tulee olla olla oma elämänsä,  omat kotinsa, jonne saa vetäytyä silloin kun siltä tuntuu, eikä se aiheuta turhaa draamaa. Lähtökohtaisesti tulee kuitenkin olla halu olla toisen kanssa yhdessä, tehdä erilaisia pieniä juttuja yhdessä.

Haluan kunnon yhteyden toiseen ihmiseen. Sen ihmisen pitää olla oma itsensä ja läsnä itsenään. Minulle on paljon oleellisempaa, että ihminen on todella läsnä tilanteessa kuin se, miltä ihminen ulkoisesti näyttää. Ymmärrän kyllä, että mitään suhdetta ei tule ellei ulkonäkö miellytä, mutta mikään missi ei tarvitse olla. Monella on niin paljon epävarmuuksia vartalostaan, mutta minä tiedän miksi esim. rinnat ovat olemassa ja mitä niille usean imetyksen jälkeen tapahtuu. Älä piilottele itseäsi, jos olemme jo molemmat alasti. Seksi on niin omituista sähläystä, että siinä saa nauraakin. 

Lapsia voi olla, mutta niillä on omat vanhempansa, minusta ei tule toisten lapsien vanhempaa koskaan, kuten ei sinunkaan tarvitse olla minun lapsieni äiti. Jos ollaan toisen kotona, tehdään juttuja yhdessä, molemmat haluavat koskettaa toista ohimennen. Toivoisin myös sitä, että osaat lähteä ennenkuin petät. Vaikka enää se ei minuun satukaan samalla tavalla kuin joskus. Olen sen verran noita tapahtumia kokenut, että jos en kiinnosta, sano se minulle suoraan, älä valehtele ja vedätä.

Jos nyt jotenkin tämän summaisi yhteen, niin etsin sellaista aikusiten suhdetta, mitä se sitten onkaan.

Kiitos, tämä oli oikein mukavaa lukea. Kypsiä ja järkeviä ajatuksia. Välillä tuntuu kuin miesten sielunelämä olisi jostain toisesta ulottuvuudesta, niin outoja ja asian vierestä jotkut puhuvat kun tulee aiheeksi miten saadaan aikaan hyvä parisuhde. Aina hyvä havaita että samoja ihmisiä tässä ollaan kaikki. Onnea etsintöihin, mutta et sä välttämättä edes sitä tarvitse kun et selvästikään aio enää itse tulla oman onnesi tielle.

Vierailija kirjoitti:

Tähän johtopäätökseen olen tullut sinkkuiltuani useamman vuoden.

Varatut, itsestään huolta pitävät muttei urheilulliset, tasapainoiset, fiksut, mukavat, tavalliset, toisia kunnioittavat ja uskolliset naiset aina ihmettelevät miksen löydä itselleni parisuhdetta, vaikka olen ok näköinen, älykäs, hauska ja tunnollinen. Muistavat vielä aina mainita, että hänelle kyllä kelpaisin. Ja heistä jokaisen ottaisin kiljuen vastaan, jos olisivat sinkkuja.

Mutta sinkkunaisista minusta kiinnostuu vain itsestään huoltapitämättömät, masentuneet, elämänhallintaongelmaiset, ei niin fiksut kummajaiset joihin en tunne edes fyysistä vetoa.

Eli pakko uskoa, että kaikki hyvät naiset ovat parisuhteessa mitä en tietenkään ihmettele. Heistä pidetään kiinni.

Jos kuitenkin joku tällainen päätyy sinkuksi, niin hänelle löytyy varmasti nopeasti pikkaisen varakkaampi, raamikkaampi, menestyneempi ja itsevarmempi mies kuin minä, koska sellaiset miehet ovat aloitteellisempia ja lähtökohtaisesti kiinnostavampia. Kemiasta ne ei kerro, mutta sitähän en pääse edes testaamaan.

Toki niistä masentuneista, itsestään huoltapitämättömistä naisista joku voisi tasapainoisena ollakin minua kiinnostava ja vaikka kuinka ihana. Ehkä elämänhallintaongelmat johtuvat juuri parisuhteettomuudesta ja korjautuisivat kanssani, mutta kun se alkukiinnostus jää puuttumaan. Ja ailahtelevat naiset myös itse ovat herkempiä muuttamaan mieltään mikä ei ole tällaiselle herkälle miehelle kovin hyvä lähtökohta. Pysyn mieluummin tasapainoisena sinkkuna kuin lähden rikkomaan itseäni sellaiseen suhteeseen.

Vaikka sinkkuuteni on siis osin oma valinta, ei se yhtään vähennä kumppanin kaipuuta. Vaan kun en pysty kelpuuttamaan ketä tahansa. "Vaatimukseni" ovat kuitenkin aika kohtuulliset, eli nuo mainitsemani itsestään huolta pitävä muttei urheilullinen, tasapainoinen, fiksu, mukava, tavallinen, toisia kunnioittava ja uskollinen, kuten itsekin olen.

Ja kyllä, on ristiriitaista puhua toisen kunnioittamisesta ja ei niin fiksuista kummajaisista, mutta näin minä nyt pointtini yritin pukea sanoiksi. Parisuhteeseen ei liene ole pakko kelpuuttaa itseään merkittävästi lahjattomampaa ulkoisesti täysin poikkeavaa ihmistä, vaikka häntä ihmisenä muuten kohtelisikin.

P*skamyrskyä odotellessa...

Jotenkin komppaan ajatustasi. Samaan ajatulkseen olen naisena sortunut. Hyvät miehet pysyvät aviossa. Onhan minulla yksi todiste omastakin elämästä. Erosin aikaansaamattomasta laiskasta miehestä. Moni tosin piti häntä helmenä. Niin kiva ja mukava perheelleen omistautunut mies. Aikaansaava ja tienasi ok. Kukaan ei tosin nähnyt sitä toista puolta. Hän oli laiska. Kun esim. rakensimme terassin, niin minä olin se, joka suunnitteli, hankki tarvikkeet, purkasi vanhan kivetyksen, pätki laudat, hävitti jätteen jne. Miehen ei tarvinnut, kuin 2h ruuvailla ruuveja paikoilleen, jotta sai vedettyä kreditit itselleen. Kun hän teki ruokaa, niin hän muisti mainostaa sitä juttujen lomassa sulavasti, vaikka todellisuudessa hän ei ateriasta muuta tehnyt, kuin keitti perunat. Kun erosimme, niin ystävien mielestä tulisin olemaan pulassa, koska exäni oli siihen asti tehnyt melkein kaiken. Meni pitkään ja vieläkin on tuttavia, jotka näkivät vain exäni toimet hyvinä ja minut pahana. Todellisuudessa hänellä menee paljon huonommin, mutta sitä he eivät näe. Tunnen exän nykyisen ja hän on alkanut lähentymään minua. Tiedän kyllämistä asiasta, koska hän aikanaan oli niitä, jotka haukkuivat minut hulluksi, kun luovuin siitä helmestä.

Kyse on siis pitkälle siitäkin mielikuvasta mitä näet. Taustalla todella voi olla paljon näkymätöntä negatiivisuutta. Komppaan kuitenkin sitä ajatusmallia, että minustakin hyvät miehet on parisuhteessa. Sorrun tähän aika ajoin itsekin. Uskon myös, että noin puolessa hyvistä parisuhteissa asia tosiaan on näin, mutta toisessa tilanne kotona voi olla toinen. Tiedän ainakin 2 hyvää ystävää, jotka ovat naimisissa enää rahan takia. Puolisot elävät omia elämiään ja pettävät minkä ehtivät. Kulissit kuitenkin pidetään yllä ja näytellään onnellista paria. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin tiedän vain yhden parin, joka vieläkin yli 20v. jälkeen on aidosti onnellisessa parisuhteessa. He tosiaan näyttävät sen ja puhuvat puolisoistaan aina positiivisesti. 

Ne parisuhteessa olevat naiset, jotka sanovat sinun kelpaavan heillekin, etsivät seikkailua tai lohduttavat. He näkevät sinun hyvät puolet miehensä huonojen tilalla. Sinulla voi olla joku 1 ominaisuus, joka heidän miehiltään puuttuu. Et kuitenkaan ole niin hyvä, että he ottaisivat eron vuoksesi. Mieti sitä. He ehkä näkevät hyvän sydämesi ja toivovat sinulle sinun näköistä naista. Olen minäkin avion aikana jollekin miehen kaverille sanonut, että joku saisi heistä hyvän miehen. Kun joku on hänet viimein napannut, niin ei välttämättä ole sitten parisuhteessa niin helmi. Ja älä käsitä väärin, varmasti olet hyvä mies, mutta sinussa voi olla myös piirteitä, jotka eivät ole niin mairittelevia. En itsekään usko, että olisin täydellinen. Meissä kaikissa on joku negatiivinen piirre jonkun mielestä, mikä tekee meistä huonon vaihtoehdon. 

Minulta meni vuosia tajuta tämä dilemma ja nyt etsin vain miestä mikä on minulle sopiva ja jonka negatiivisia piirteitä voisin sietää. Ei ole helppo nakki. Tutustun kaikenlaisiin miehiin ja sanon aika suoraankin, mikä heissä ärsyttää. Osa kiittää, osa luikkii tiehensä. Saan myös itsekin kritiikkiä vastapainoksi mikä taas on minulle ollut kiitoksen paikka. Olen oppinut itsestäni paljon ja lopettanut joitan tapojani ja vuorostaan lisännyt jotain. Olen oppinut olemaan vähemmän itsenäisempi ja ottamaan miehiltä apua vastaan. Samoin puhumaan asioista nätimmin ja kuuntelemaan miestä kärsivällisemmin. Nyt kun vielä pääsisin kranttuudestani eroon, niin löytäisin aivan varmasti heti puolison. 

 

Vierailija kirjoitti:

Miesten käsitys perusasioista:

Että nainen olisi normaalipainoinen ja hoitaisi asiansa suurin piirtein ok.

Naisten käsitys perusasioista:

Että mies olisi korkeakoulutettu, keskivertoa pidempi, keskivertoa raamikkaampi, ansaitsisi keskivertoa enemmän ja hoitaisi asiansa hyvin.

Miesten käsitys perusasioista:

Nainen on tosi hoikka, isorintainen, pyöreäpeppuinen, kapea vuötäröinen aina iloinen ja näin vaikka olisi juuri synnyttänyt. Kaikki muu eli koko arjen työn jne pyörittäminen on naiselle helppoa ja vaivatonta kuin leikki lapselle.

Naisten käsitys perusasioista:

Normaali mles.

Ps. Naiset ovat aikuisia ja hoitavat aina asiansa enemmän kuin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä, kunnianhimoinen ja fiksu, tasapainoinen ja kaikinpuolin normaali ja mukava nainen jään aina sivuun parinvalinnasta, koska olen lihava ja tavallisen näköinen kasvoiltani. Huolehdin kyllä muuten ulkonäöstäni, liikunkin säännöllisesti, enkä ole syömishäiriöinen. Joskus kilot vain ovat tosi tiukassa.

Miehet kyllä mielellään keskustelevat kanssani ja saattavat pitää pitkiäkin aikoja ns. varalla, mutta heti kun miellyttävämmän näköinen nainen osoittaa kiinnostusta, he ovat valmiita sitoutumaan häneen.

Biologiaahan se lie, joten turha valittaa. Ikäväähän se syrjään on jäädä, ymmärrän kyllä.

N35, 110kg

Siksi koska miehet eivät hae kumppania sosioekonomisen aseman perusteella. Miehet ovat kiinnostuneita siitä naisesta, eikä "paketista" johon kuuluu X tasoinen yhteiskunnallinen asema tai Y tasoinen asunto/lomamatkat/tms.

Siksi se ettet pidä huolta painostasi painaa enemmän vaakakupissa (no pun intended) kuin kunnianhimosi edetä urallasi.

Jos oikeasti uskot tuon niin olet itse joko alempaa keskiluokkaa tai siitä alaspäin, tai korkeakoulutettu sosiaalinen hylkiö, tai varakas nousukas vailla ylemmän keskiluokan sivistystä. Voit olla itse asemassa jossa sua kiinnostaa hyvävartaloiset naiset oman aseman alapuolelta. Ehkä sun ympärillä olevatkin miehet on. Mutta ei toi ole mikään yleinen tilanne. Normaalit ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet odottaa naiselta yleensä tutkintoa, hyvää duunia ja verkostoja, mutta aivan vähintään oman luokkansa tapakulttuuria, arvoja ja yleissivistystä. Voi olla sairaanhoitaja tai vastaava, jos osaa joka tavalla esiintyä miehen piireihin sopivalla tavalla ja hallitsee ne säännöt ja taidot, jolla niissä toimitaan.

Päivän projisointi.

Minä naisena vaadin mieheltä vähintään saman tason koulutusta ja tuloja.

->

Kyllähän normaali korkeakoulutettu mies vaatii naiselta koulutusta ja samantasoista ammattia, eikä hyvää vartaloa.

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0191886915005462

"Wealthier men and people with better appearance satisfaction had stronger preferences for good looking and slender partners."

Lähde: Chapman university

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nöyrät ja kiltit ovat parisuhteessa, koska he ovat hyviä huushollin pitäjiä, itsensä unohtaen, perheen etu aina ensimmäisenä mielessä.

Kouluttautuneet ja itsevarmat naiset eivät saa niin helposti miehiä, koska tasa-arvoa kannattavia, kouluttautuneita, fiksuja, itsenäisiä, myös taloudellisesti pärjääviä, seksikkäitä ja osaavia miehiä on vähemmistö miehistä.

Entäs minä? En ole nöyrä, enkä erityisen kiltti. Sellainen perus mukava toki, mutta en mikään uhrautuvainen enkeli. Kouluttautunutkaan en ole, enkä mikään uratykki. En aherra kotona, olen mukavuudenhaluinen. Teen puolet ja mies tekee omansa paremmin. Mua täytyy huomioida ja helliä.

Itsevarma toki, ajattelen olevani kaunis, ihana ja kiinnostava nainen. Mitä olenkin, mulla on kiinnostavia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Olen suhteessa aito, intohimoinen, yllättävä ja spontaani.

Miehiä on jonossa ollut ja tällä hetkellä naimisissa kultakimpaleen kanssa. :)

Onko jotenkin vaikea tajuta vai hyväksyä että tällä kertaa ei puhuttu susta?

Täh? Annoin esimerkin siitä että tuo ensimmäinen kommentti ei näytä pitävän paikkaansa. Olen suuressa huudossa, mutten nöyryyden, uhrautuvaisuuden ja kiltteyden takia. Enkä ole ainoa.

Ottaako aivoon?

Lue se viesti uudestaan tällä kertaa sillä silmällä, sanotaanko siinä mitään sinne päinkään että kaikki naiset olisi joko a tai b. Äläkä sillä silmällä saako siitä jonkun aasinsillan kertoa kuinka erinomainen olet. Huh huh teitä "itsevarmoja". 

Ehkä ne nöyrät ja kiltit ei ole parisuhteessa koska ovat hyviä huushollin pitäjiä? Ehkä ovat vain sinua kiinnostavampia persoonia.

Tässä vähän rumemmin ilmaistuna suurinpiirtein sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatko kertoa mitä se annettava on konkreettisesti? Mulla on tietenkin omat käsitykseni siitä mitä hyvässä suhteessa tulisi antaa ja saada, mutta vilpittömiä miesten näkökantoja asiaan kuulee tosi harvoin.

Tuon voi varmaan helposti ymmärtää seksinä, mutta tarkoitan paljon muuta. Haluan tasapainoista elämää, molemmilla tulee olla olla oma elämänsä,  omat kotinsa, jonne saa vetäytyä silloin kun siltä tuntuu, eikä se aiheuta turhaa draamaa. Lähtökohtaisesti tulee kuitenkin olla halu olla toisen kanssa yhdessä, tehdä erilaisia pieniä juttuja yhdessä.

Haluan kunnon yhteyden toiseen ihmiseen. Sen ihmisen pitää olla oma itsensä ja läsnä itsenään. Minulle on paljon oleellisempaa, että ihminen on todella läsnä tilanteessa kuin se, miltä ihminen ulkoisesti näyttää. Ymmärrän kyllä, että mitään suhdetta ei tule ellei ulkonäkö miellytä, mutta mikään missi ei tarvitse olla. Monella on niin paljon epävarmuuksia vartalostaan, mutta minä tiedän miksi esim. rinnat ovat olemassa ja mitä niille usean imetyksen jälkeen tapahtuu. Älä piilottele itseäsi, jos olemme jo molemmat alasti. Seksi on niin omituista sähläystä, että siinä saa nauraakin. 

Lapsia voi olla, mutta niillä on omat vanhempansa, minusta ei tule toisten lapsien vanhempaa koskaan, kuten ei sinunkaan tarvitse olla minun lapsieni äiti. Jos ollaan toisen kotona, tehdään juttuja yhdessä, molemmat haluavat koskettaa toista ohimennen. Toivoisin myös sitä, että osaat lähteä ennenkuin petät. Vaikka enää se ei minuun satukaan samalla tavalla kuin joskus. Olen sen verran noita tapahtumia kokenut, että jos en kiinnosta, sano se minulle suoraan, älä valehtele ja vedätä.

Jos nyt jotenkin tämän summaisi yhteen, niin etsin sellaista aikusiten suhdetta, mitä se sitten onkaan.

Mutta mitä tarjottavaa SINULLA on? Kuvailit tekstissäsi varsin hyvin sitä pohjaa, mitä itse odotat parisuhteelta, mutta et sitä, mitä annettavaa sinulla olisi kumppanille? Et vastannut tuon edellisen kysymykseen. Millainen kumppani olet? Millaista arki on kanssasi?

T. Ohis

Mä kysyin kyllä juuri mitä annettavaa tämä tyyppi kaipaa naiselta, en sitä mitä annettavaa hänellä itsellään on. :) Mutta ehkä hän kertoo nyt tuonkin kun sinä kysyit.

"Ehkä joku olisi voinut puuttua herkkyyteeni mikä saa minut välttelemään ongelmia. Rikottu olen monta kertaa ja usein juuri näiden karttelemieni mt-ongelmaisten naisten tekosina. Olen siis kokenut itsekin huonoja kausia mielenterveyteni kanssa tultuani jätetyksi ja siksi elän mieluummin itseni kanssa tasapainossa sinkkuna, kuin lähden ehdoin tahdoin rikkomaan itseäni."

Eli siis et uskalla parisuhteeseen. Voi sen sanoa ihan suoraan. Ite olen onneksi niin pöpi, että otan sen rikkoontumisen riskin yhä uudestaan. Nykyinen suhde on harvinaisen sopuisa ja kestäny kohta kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.

Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.

Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.

(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)

Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.

Ihme oletuksia ja ennakkoluuloja. Minulla on traumataustaa ja karu lapsuus, olen käynyt 14 vuotiaasta lähtien terapiassa. Mutta huonoista lähtökohdistani huolimatta olen ihan ihminen ja varsin kelvollinen parisuhteeseen. Terapiatyöskentelyn ansiosta tunnistan omat tunteeni, mielitekoni ja impulssini huomattavasti keskivertoihmistä paremmin. Hallitsen tunteeni paremmin mitä moni muu. En pura negatiivisia tunteitani kumppaniin, jos elämässäni tulee notkahdus ja mieleni meinaa palata traumamuistoihin ja käyttäytymiseen, haen itselleni apua. Otan vastuun omasta elämästäni ja hyvinvoinnistani, pyrin ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan ja elämäntyyliin. Olen rakastava ja hellä, huumorintajuinen, eläväinen, älykäs. Moni ei aavista mitään traumataustani ennen lähempää tuttavuutta. Olen toimintakykyinen ja aktiivinen ihminen.

Traumatausta ja eritasoinen mt-oireilu ei tee ihmisestä vielä mitenkään huonoa ja kelvotonta. Ne voi jopa tehdä ihmisestä paljon vastuuntuntoisemman ja oikeudenmukaisemman, sillä oma tilanne ja elämän haltuun ottaminen vaatii kyseisiä ominaisuuksia. Mitä olen ihmisistä elämäni varrella oppinut, niin kaikilla on omat pimeät puolensa ja sokeat pisteensä. Niilläkin jotka omasta mielestään ovat todella tasapainoisia ja hyvistä olosuhteista. Ja yleensä ne ihmiset, jotka kieltävät omat vajavaisuutensa ja ovat ankaria muiden vajavaisuuksia kohtaan ovat kaikista raskaimpia ihmisiä läheisilleen ja muille, koska ego estää näkemästä omia huonoja puoliaan. Kehitystä ei tapahdu ja ihminen tuhoaa ihmissuhteitaan ympäriltään, jos kuvittelee olevansa täydellinen. Meissä kaikissa on paikattavaa, mutta ennen kaikkea, lähes kaikissa on paljon myös hyvää ja kaunista. Poislukien narsistit, sadistit ja psykopaatit.

Olet ymmärtänyt väärin. Mikään tuosta mitä kirjoitat ei olisi mikään ongelma.

En tarkoittanut sitä että ihmisellä on traumataustaa tai ongelmia työstettävänänä. Tarkoitin väliaikaista elämäntilannetta. Kun menee huonosti, kiinnostutaan minusta. Kun menee hyvin, olen ilmaa.

Mistä ylipäätään johtuu tämä tarve rakennella olkiukkoja? Selkeästi ilmaistu asia käännetään sellaiseksi että oman egon takia halutaan "ehjä" ja "täydellinen" pumpulissa kasvanut kumppani. No ei haluta, itse asiassa mieluummin ihminen jolla on ollut elämässään haasteita (joista on opittu jotain).

Mutta se ihminen halutaan siksi että molemminpuolisesti tunnetaan toista kohtaan rakkautta ja himoa. Ei siksi aikaa kun tarvitaan laastaria ja rakennetaan itseluottamusta kiinnostavampaa miestä varten.

 

Omassa ystävä- ja tuttavapiirissäni ei ole ketään, joka olisi seurustellut toisen kanssa kohottaakseen itsetuntoaan ja mielenterveyttään. Jättääkseen toisen, kun oma pää ja fiilis itsestä on taas kondiksessa. Jos kerta toisensa jälkeen törmäät tuollaisiin ihmisiin ja vedät heitä puoleensa, kannattaa katse muiden syyttelyn sijaan kääntää myös itseä kohti. Miksi vedän puoleeni vain tietynlaisia ihmisiä, miksi kiinnostun tietynlaisista ja tutustun tietynlaisiin? Osasyy löytyy yleensä omasta taustasta, perhesuhteista, vuorovaikutustaidoista, opistuista ajattelu- ja käytösmalleista. Jos haluat toisenlaisen kumppanin, mitä yleensä saat, niin kannattaa miettiä, mitä sinulla on tarjottavana sellaiselle ihmiselle? Itseään ja omaa käyttäytymistään muokkaamalla vetää puoleensa toisenlaisia ihmisiä eli ratkaisu on sinussa itsessäsi, ei muissa ihmisissä.

Vapaana on nimittäin monenlaista porukkaa, ei pelkästään huonoja. Joku syy siihen on, että sinä törmäät niihin epäsopiviin sopivien sijaan ja se syy ei ole pelkästään niissä kaikissa muissa ihmisissä.

Tietysti syyt on itsessä, ja nykyisin olen niistä varsin hyvin tietoinen.

Pääasiassa tämä kulminoituu maskuliinisuuteen. Maskuliinisuutta on tietysti monenlaista, mutta jos ajatellaan ns. perinteistä maskuliinisuutta ja sukupuolten välistä dynamiikkaa, olen näissä pohjasakkaa. Ne miehet joita naiset haluavat ollessaan iloisia ja seksuaalisia, ovat maskuliinisempia. Ei aina ulkonäöltään, vaikka sekin pätee jo tutkitusti että maskuliinisempi ulkonäkö sytyttää tietyissä tilanteissa enemmän kuin toisissa tilanteissa. Nämä miehet ovat suoraviivaisempia, puhuvat äänekkäämmin, käyttävät isompia liikkeitä ja eleitä, etenevät naisen kanssa fyysisemmin, jne.

Toinen syy on se että nautin liikaa antamisesta ja liian vähän ottamisesta. Toisin kuin voisi kuvitella, mies joka haluaa ottaa on monenkin naisen silmissä todella kiihottava - syystä että "otettava" nainen on miehen intohimojen kohde, ja tavoittelemalla häntä mies osoittaa maskuliinisuutensa (himokkuus, aloitteellisuus, määrätietosuus).

Olen siis kamupoika. Jos kysyt miksi en muuta itseäni, vastaukseni on etten halua teeskennellä. Olen kyllä tehnyt vaikutuksen mutamaankin naiseen käyttäytymällä tavalla jota pidetään maskuliinisena, mutta tässä puhutaan yleisistä tilanteista. Naisen kanssa minulta puuttuu halu ottaa miehen rooli, kuten naiset yleensä toivovat. Enkä usko että näyttelemällä toisenlaista kuin olen syntyisi onnellista parisuhdetta.

Joku mainitsi klassikon "jos en olisi varattu, olisin varmasti kiinnostunut sinusta". Ihan varmasti :D

Olen kuullut tuon moneen kertaan, viimeksi eilen. Sanojia on yhdistänyt seuraavat asiat:

- he ovat varattuja

- he ovat erittäin suosittuja

- he ovat erittäin feminiinisiä

- heidän aviomiehensä ovat erittäin maskuliinisia, hyvinkin perinteisiä miehiä eli minun vastakohtiani

Vai pitäisikö uskoa ja alkaa tavoittelemaan entisiä missejä? Vai ymmärtää että tuo lause on pahinta mitä mies voi kuulla? Se kun tarkoittaa romanttisessa mielessä juurikin päinvastaista: olet hyvä tyyppi, mutta jollain tasolla tiedostan ettet ole naisten silmissä kiinnostava joten tässä olisi taputus olkapäälle. Kyllä se siitä (tai sitten ei). Niille miehille joita oikeasti voitaisiin haluta, tai jotka tunnistetaan suosituiksi, ei koskaan sanota tuollaista.

 

Vierailija kirjoitti:

Minut pilasi siis se että exmiehellä alkoi olla sellaisia mielenterveysongelmia että näin kaikille parhaaksi vaihtoehdoksi eron?

En pidä terveenä sitäkään että samantien eron jälkeen aletaan etsimään uutta parisuhdetta. Tulee jos on tullakseen.

3v sinkkuna, ei mielenterveysongelmia, ei velkoja, ei sairaalloista ylipainoa, itsenäinen mutta muut huomioiva

Alapeukut?

Vaikka eroon tarvitaankin kaksi, useimmiten molemmista jotain syytä tilanteeseen löytyy, niin kummastelen täällä näitä joiden mielestä ero tekee automaattisesti molemmista osapuolista täysin kelpaamattoman uuteen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä, kunnianhimoinen ja fiksu, tasapainoinen ja kaikinpuolin normaali ja mukava nainen jään aina sivuun parinvalinnasta, koska olen lihava ja tavallisen näköinen kasvoiltani. Huolehdin kyllä muuten ulkonäöstäni, liikunkin säännöllisesti, enkä ole syömishäiriöinen. Joskus kilot vain ovat tosi tiukassa.

Miehet kyllä mielellään keskustelevat kanssani ja saattavat pitää pitkiäkin aikoja ns. varalla, mutta heti kun miellyttävämmän näköinen nainen osoittaa kiinnostusta, he ovat valmiita sitoutumaan häneen.

Biologiaahan se lie, joten turha valittaa. Ikäväähän se syrjään on jäädä, ymmärrän kyllä.

N35, 110kg

Siksi koska miehet eivät hae kumppania sosioekonomisen aseman perusteella. Miehet ovat kiinnostuneita siitä naisesta, eikä "paketista" johon kuuluu X tasoinen yhteiskunnallinen asema tai Y tasoinen asunto/lomamatkat/tms.

Siksi se ettet pidä huolta painostasi painaa enemmän vaakakupissa (no pun intended) kuin kunnianhimosi edetä urallasi.

Jos oikeasti uskot tuon niin olet itse joko alempaa keskiluokkaa tai siitä alaspäin, tai korkeakoulutettu sosiaalinen hylkiö, tai varakas nousukas vailla ylemmän keskiluokan sivistystä. Voit olla itse asemassa jossa sua kiinnostaa hyvävartaloiset naiset oman aseman alapuolelta. Ehkä sun ympärillä olevatkin miehet on. Mutta ei toi ole mikään yleinen tilanne. Normaalit ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet odottaa naiselta yleensä tutkintoa, hyvää duunia ja verkostoja, mutta aivan vähintään oman luokkansa tapakulttuuria, arvoja ja yleissivistystä. Voi olla sairaanhoitaja tai vastaava, jos osaa joka tavalla esiintyä miehen piireihin sopivalla tavalla ja hallitsee ne säännöt ja taidot, jolla niissä toimitaan.

Päivän projisointi.

Minä naisena vaadin mieheltä vähintään saman tason koulutusta ja tuloja.

->

Kyllähän normaali korkeakoulutettu mies vaatii naiselta koulutusta ja samantasoista ammattia, eikä hyvää vartaloa.

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0191886915005462

"Wealthier men and people with better appearance satisfaction had stronger preferences for good looking and slender partners."

Lähde: Chapman university

Ei mulla ole vaatimuksia miehen koulutuksen tai tulojen suhteen, joten yritä vaikka uudestaan.

En sanonut siitä yhtään mitään vaativatko miehet myös kauneutta ja hyvää vartaloa vai ei. Tuo vaihtelee huomattavasti enemmän kuin se, kelpaako alempiluokkainen. Silloin kun sitä ulkonäköä vaaditaan sitä etsitään kuitenkin omaa asemaa vastaavasta porukasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.

Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.

Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.

(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)

Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.

Ihme oletuksia ja ennakkoluuloja. Minulla on traumataustaa ja karu lapsuus, olen käynyt 14 vuotiaasta lähtien terapiassa. Mutta huonoista lähtökohdistani huolimatta olen ihan ihminen ja varsin kelvollinen parisuhteeseen. Terapiatyöskentelyn ansiosta tunnistan omat tunteeni, mielitekoni ja impulssini huomattavasti keskivertoihmistä paremmin. Hallitsen tunteeni paremmin mitä moni muu. En pura negatiivisia tunteitani kumppaniin, jos elämässäni tulee notkahdus ja mieleni meinaa palata traumamuistoihin ja käyttäytymiseen, haen itselleni apua. Otan vastuun omasta elämästäni ja hyvinvoinnistani, pyrin ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan ja elämäntyyliin. Olen rakastava ja hellä, huumorintajuinen, eläväinen, älykäs. Moni ei aavista mitään traumataustani ennen lähempää tuttavuutta. Olen toimintakykyinen ja aktiivinen ihminen.

Traumatausta ja eritasoinen mt-oireilu ei tee ihmisestä vielä mitenkään huonoa ja kelvotonta. Ne voi jopa tehdä ihmisestä paljon vastuuntuntoisemman ja oikeudenmukaisemman, sillä oma tilanne ja elämän haltuun ottaminen vaatii kyseisiä ominaisuuksia. Mitä olen ihmisistä elämäni varrella oppinut, niin kaikilla on omat pimeät puolensa ja sokeat pisteensä. Niilläkin jotka omasta mielestään ovat todella tasapainoisia ja hyvistä olosuhteista. Ja yleensä ne ihmiset, jotka kieltävät omat vajavaisuutensa ja ovat ankaria muiden vajavaisuuksia kohtaan ovat kaikista raskaimpia ihmisiä läheisilleen ja muille, koska ego estää näkemästä omia huonoja puoliaan. Kehitystä ei tapahdu ja ihminen tuhoaa ihmissuhteitaan ympäriltään, jos kuvittelee olevansa täydellinen. Meissä kaikissa on paikattavaa, mutta ennen kaikkea, lähes kaikissa on paljon myös hyvää ja kaunista. Poislukien narsistit, sadistit ja psykopaatit.

Olet ymmärtänyt väärin. Mikään tuosta mitä kirjoitat ei olisi mikään ongelma.

En tarkoittanut sitä että ihmisellä on traumataustaa tai ongelmia työstettävänänä. Tarkoitin väliaikaista elämäntilannetta. Kun menee huonosti, kiinnostutaan minusta. Kun menee hyvin, olen ilmaa.

Mistä ylipäätään johtuu tämä tarve rakennella olkiukkoja? Selkeästi ilmaistu asia käännetään sellaiseksi että oman egon takia halutaan "ehjä" ja "täydellinen" pumpulissa kasvanut kumppani. No ei haluta, itse asiassa mieluummin ihminen jolla on ollut elämässään haasteita (joista on opittu jotain).

Mutta se ihminen halutaan siksi että molemminpuolisesti tunnetaan toista kohtaan rakkautta ja himoa. Ei siksi aikaa kun tarvitaan laastaria ja rakennetaan itseluottamusta kiinnostavampaa miestä varten.

 

Omassa ystävä- ja tuttavapiirissäni ei ole ketään, joka olisi seurustellut toisen kanssa kohottaakseen itsetuntoaan ja mielenterveyttään. Jättääkseen toisen, kun oma pää ja fiilis itsestä on taas kondiksessa. Jos kerta toisensa jälkeen törmäät tuollaisiin ihmisiin ja vedät heitä puoleensa, kannattaa katse muiden syyttelyn sijaan kääntää myös itseä kohti. Miksi vedän puoleeni vain tietynlaisia ihmisiä, miksi kiinnostun tietynlaisista ja tutustun tietynlaisiin? Osasyy löytyy yleensä omasta taustasta, perhesuhteista, vuorovaikutustaidoista, opistuista ajattelu- ja käytösmalleista. Jos haluat toisenlaisen kumppanin, mitä yleensä saat, niin kannattaa miettiä, mitä sinulla on tarjottavana sellaiselle ihmiselle? Itseään ja omaa käyttäytymistään muokkaamalla vetää puoleensa toisenlaisia ihmisiä eli ratkaisu on sinussa itsessäsi, ei muissa ihmisissä.

Vapaana on nimittäin monenlaista porukkaa, ei pelkästään huonoja. Joku syy siihen on, että sinä törmäät niihin epäsopiviin sopivien sijaan ja se syy ei ole pelkästään niissä kaikissa muissa ihmisissä.

Tietysti syyt on itsessä, ja nykyisin olen niistä varsin hyvin tietoinen.

Pääasiassa tämä kulminoituu maskuliinisuuteen. Maskuliinisuutta on tietysti monenlaista, mutta jos ajatellaan ns. perinteistä maskuliinisuutta ja sukupuolten välistä dynamiikkaa, olen näissä pohjasakkaa. Ne miehet joita naiset haluavat ollessaan iloisia ja seksuaalisia, ovat maskuliinisempia. Ei aina ulkonäöltään, vaikka sekin pätee jo tutkitusti että maskuliinisempi ulkonäkö sytyttää tietyissä tilanteissa enemmän kuin toisissa tilanteissa. Nämä miehet ovat suoraviivaisempia, puhuvat äänekkäämmin, käyttävät isompia liikkeitä ja eleitä, etenevät naisen kanssa fyysisemmin, jne.

Toinen syy on se että nautin liikaa antamisesta ja liian vähän ottamisesta. Toisin kuin voisi kuvitella, mies joka haluaa ottaa on monenkin naisen silmissä todella kiihottava - syystä että "otettava" nainen on miehen intohimojen kohde, ja tavoittelemalla häntä mies osoittaa maskuliinisuutensa (himokkuus, aloitteellisuus, määrätietosuus).

Olen siis kamupoika. Jos kysyt miksi en muuta itseäni, vastaukseni on etten halua teeskennellä. Olen kyllä tehnyt vaikutuksen mutamaankin naiseen käyttäytymällä tavalla jota pidetään maskuliinisena, mutta tässä puhutaan yleisistä tilanteista. Naisen kanssa minulta puuttuu halu ottaa miehen rooli, kuten naiset yleensä toivovat. Enkä usko että näyttelemällä toisenlaista kuin olen syntyisi onnellista parisuhdetta.

Joku mainitsi klassikon "jos en olisi varattu, olisin varmasti kiinnostunut sinusta". Ihan varmasti :D

Olen kuullut tuon moneen kertaan, viimeksi eilen. Sanojia on yhdistänyt seuraavat asiat:

- he ovat varattuja

- he ovat erittäin suosittuja

- he ovat erittäin feminiinisiä

- heidän aviomiehensä ovat erittäin maskuliinisia, hyvinkin perinteisiä miehiä eli minun vastakohtiani

Vai pitäisikö uskoa ja alkaa tavoittelemaan entisiä missejä? Vai ymmärtää että tuo lause on pahinta mitä mies voi kuulla? Se kun tarkoittaa romanttisessa mielessä juurikin päinvastaista: olet hyvä tyyppi, mutta jollain tasolla tiedostan ettet ole naisten silmissä kiinnostava joten tässä olisi taputus olkapäälle. Kyllä se siitä (tai sitten ei). Niille miehille joita oikeasti voitaisiin haluta, tai jotka tunnistetaan suosituiksi, ei koskaan sanota tuollaista.

 

Vika kuulostaisi ton perusteella olevan enemmän siinä että vaikutat keskittyvän vain hyvin haluttuihin naisiin. Mutta ehkä sulta jäi vaan ne kaikkien ei-supersuosittujen sinkkunaisten torjunnat mainitsematta?