Lue keskustelun säännöt.
Kaikki hyvät naiset ovat parisuhteessa
23.11.2019 |
Tähän johtopäätökseen olen tullut sinkkuiltuani useamman vuoden.
Varatut, itsestään huolta pitävät muttei urheilulliset, tasapainoiset, fiksut, mukavat, tavalliset, toisia kunnioittavat ja uskolliset naiset aina ihmettelevät miksen löydä itselleni parisuhdetta, vaikka olen ok näköinen, älykäs, hauska ja tunnollinen. Muistavat vielä aina mainita, että hänelle kyllä kelpaisin. Ja heistä jokaisen ottaisin kiljuen vastaan, jos olisivat sinkkuja.
Mutta sinkkunaisista minusta kiinnostuu vain itsestään huoltapitämättömät, masentuneet, elämänhallintaongelmaiset, ei niin fiksut kummajaiset joihin en tunne edes fyysistä vetoa.
Eli pakko uskoa, että kaikki hyvät naiset ovat parisuhteessa mitä en tietenkään ihmettele. Heistä pidetään kiinni.
Jos kuitenkin joku tällainen päätyy sinkuksi, niin hänelle löytyy varmasti nopeasti pikkaisen varakkaampi, raamikkaampi, menestyneempi ja itsevarmempi mies kuin minä, koska sellaiset miehet ovat aloitteellisempia ja lähtökohtaisesti kiinnostavampia. Kemiasta ne ei kerro, mutta sitähän en pääse edes testaamaan.
Toki niistä masentuneista, itsestään huoltapitämättömistä naisista joku voisi tasapainoisena ollakin minua kiinnostava ja vaikka kuinka ihana. Ehkä elämänhallintaongelmat johtuvat juuri parisuhteettomuudesta ja korjautuisivat kanssani, mutta kun se alkukiinnostus jää puuttumaan. Ja ailahtelevat naiset myös itse ovat herkempiä muuttamaan mieltään mikä ei ole tällaiselle herkälle miehelle kovin hyvä lähtökohta. Pysyn mieluummin tasapainoisena sinkkuna kuin lähden rikkomaan itseäni sellaiseen suhteeseen.
Vaikka sinkkuuteni on siis osin oma valinta, ei se yhtään vähennä kumppanin kaipuuta. Vaan kun en pysty kelpuuttamaan ketä tahansa. "Vaatimukseni" ovat kuitenkin aika kohtuulliset, eli nuo mainitsemani itsestään huolta pitävä muttei urheilullinen, tasapainoinen, fiksu, mukava, tavallinen, toisia kunnioittava ja uskollinen, kuten itsekin olen.
Ja kyllä, on ristiriitaista puhua toisen kunnioittamisesta ja ei niin fiksuista kummajaisista, mutta näin minä nyt pointtini yritin pukea sanoiksi. Parisuhteeseen ei liene ole pakko kelpuuttaa itseään merkittävästi lahjattomampaa ulkoisesti täysin poikkeavaa ihmistä, vaikka häntä ihmisenä muuten kohtelisikin.
P*skamyrskyä odotellessa...
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ihme oletuksia ja ennakkoluuloja. Minulla on traumataustaa ja karu lapsuus, olen käynyt 14 vuotiaasta lähtien terapiassa. Mutta huonoista lähtökohdistani huolimatta olen ihan ihminen ja varsin kelvollinen parisuhteeseen. Terapiatyöskentelyn ansiosta tunnistan omat tunteeni, mielitekoni ja impulssini huomattavasti keskivertoihmistä paremmin. Hallitsen tunteeni paremmin mitä moni muu. En pura negatiivisia tunteitani kumppaniin, jos elämässäni tulee notkahdus ja mieleni meinaa palata traumamuistoihin ja käyttäytymiseen, haen itselleni apua. Otan vastuun omasta elämästäni ja hyvinvoinnistani, pyrin ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan ja elämäntyyliin. Olen rakastava ja hellä, huumorintajuinen, eläväinen, älykäs. Moni ei aavista mitään traumataustani ennen lähempää tuttavuutta. Olen toimintakykyinen ja aktiivinen ihminen.
Traumatausta ja eritasoinen mt-oireilu ei tee ihmisestä vielä mitenkään huonoa ja kelvotonta. Ne voi jopa tehdä ihmisestä paljon vastuuntuntoisemman ja oikeudenmukaisemman, sillä oma tilanne ja elämän haltuun ottaminen vaatii kyseisiä ominaisuuksia. Mitä olen ihmisistä elämäni varrella oppinut, niin kaikilla on omat pimeät puolensa ja sokeat pisteensä. Niilläkin jotka omasta mielestään ovat todella tasapainoisia ja hyvistä olosuhteista. Ja yleensä ne ihmiset, jotka kieltävät omat vajavaisuutensa ja ovat ankaria muiden vajavaisuuksia kohtaan ovat kaikista raskaimpia ihmisiä läheisilleen ja muille, koska ego estää näkemästä omia huonoja puoliaan. Kehitystä ei tapahdu ja ihminen tuhoaa ihmissuhteitaan ympäriltään, jos kuvittelee olevansa täydellinen. Meissä kaikissa on paikattavaa, mutta ennen kaikkea, lähes kaikissa on paljon myös hyvää ja kaunista. Poislukien narsistit, sadistit ja psykopaatit.
Olet ymmärtänyt väärin. Mikään tuosta mitä kirjoitat ei olisi mikään ongelma.
En tarkoittanut sitä että ihmisellä on traumataustaa tai ongelmia työstettävänänä. Tarkoitin väliaikaista elämäntilannetta. Kun menee huonosti, kiinnostutaan minusta. Kun menee hyvin, olen ilmaa.
Mistä ylipäätään johtuu tämä tarve rakennella olkiukkoja? Selkeästi ilmaistu asia käännetään sellaiseksi että oman egon takia halutaan "ehjä" ja "täydellinen" pumpulissa kasvanut kumppani. No ei haluta, itse asiassa mieluummin ihminen jolla on ollut elämässään haasteita (joista on opittu jotain).
Mutta se ihminen halutaan siksi että molemminpuolisesti tunnetaan toista kohtaan rakkautta ja himoa. Ei siksi aikaa kun tarvitaan laastaria ja rakennetaan itseluottamusta kiinnostavampaa miestä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet AP?
Minä olen pieni, siro, hoikka, urheilullinen ja rahoitusalalla hyvissä töissä. Pitkä tukka ja naisellinen. Pidän itsestäni huolen, olen iloinen, huumorintajuinen ja kiltti. Tykkään seksistä, herkkä, en harrasta irtojuttuja.
Tinder on täys minun ikähaarukassa 40- 55 v, joko näitä puolialkkiksia, työttömiä elämänkoululaisia tai sitten itsestään huoltapitäviä, komeita yritysjohtajia.
Itse etsin työssäkäyvää, tavallista ja fiksua miestä, mielellään liikunnallinen kuten itse.
Komeat bodarit ei kiinnosta. Pleierit yritysjohtajat ei kiinnosta, he pyörittävät vain naisia ja ovat liian vaativia minun makuuni.
Tinderistä puuttuu ne tavikset, fiksut, tosimielellä liikkuvat miehet.
Tinderissä on komeat pelurit jotka saavat naisia ja epätoivoiset elämämkoululaiset joilla ei ole mitään menetettävää.
Tavikselle Tinder on ajan haaskausta koska ei tule matcheja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskallan väittää että naisella kiva ulkonäkö riittää parisuhteen saamiseen ja olen itse elävä todiste siitä.
Olen ujo, introvertti, raskas tyyppi enkä ystävysty helposti. Teinistä asti olen seurustellut paria kuukautta lukuunottamatta, nykyään olen naimisissa. Baareissa yms. miehet koittavat pokata ja eräskin miespuolinen kaveri kysyi suoraan voisinko jättää mieheni hänen vuokseen. Vientiä olisi vaikken ihmisenä ole mukava ja millään mittarilla mahtava.
Miehiltä vaaditaan mielestäni muutakin kuin ulkonäköä, naisilla se miltä näyttää on tärkeintä ja luonne ei niinkään, kunhan ei ole täysin hullu sekoboltsi.Kuinka kaunis sä sitten olet? "Kiva ulkonäkö" kuulostaa aika vaatimattomalta ja just sellaiselta johon itsekin ajattelen ehdottomasti yltäväni, mutta tuo ei ole koskaan ollut mun kokemus.
Kivan kaunis lienee sellainen 8-9 nainen. Eli kaunis muttei jumalatar, joten miehet uskaltaa lähestyä. Esimerkkinä temppareiden josefiina.
Naiselle riittää ihan hyvin joku 5/10 ulkonäkö, ettei ole täysin sussiruma, niin miehiä riittää baareissa jonoksi asti. Mutta nämä sitten ovat vain sekksin perässä todennäköisesti. Jos nainen haluaa parisuhteeseen niin tasovaatimus nousee. Jännä miten se menee naisilla toisinpäin kuin miehillä. Jos nainen haluaa miehen yhden illan panoxksi pitää olla 10/10 alfa chad mutta parisuhteeseen kelpaa pentti betauroskin. Tämä ei ole kyllä kivaa pentti betalle, jos tietää että muija valkkaisi aina mielummin toisen miehen kuin hänet petipuuhiin jos eivät tuntisi toisiaan kun baarissa pentti koittaisi iskeä häntä pettipuuhiin.
Itselläni ei kestäisi itsetunto tilannetta että muijakaverilla on ollut sekxsisuhde jonkun tunnetun alfachadin kanssa jolle on "antanut" tyyliin heti ja sitten mun ois pitäny lämmitellä kuukausia ja vakuutella rakkautta ennenkuin haarrat on levinny. Tämähän kertoisi siitä että muijakaverini on asettanut minut ns bettauros kategoriaan joka kelpaa turvalliseksi poitsukaveriksi ja lasten elättäjäksi muttei koe samanlaista himoa minua kohtaan kuin sitä alffachadia.
Tämän takia kannattaakin yrittää onkia naisen sekxsuaalinen historia selville. Jos muijalla paljastuukin kuullikaruselli historia niin parisuhteen muodostamisen kannattavuus kannattaa kyseenalaistaa, nimittäin ensimmäisen riidan sattuessa muija voi olla nopeasti hakemassa lohtua alfffachadeiltään.
Voi härrekuuden! Nyt jollakulla ei oo nitrot kohdillaan.
Jestas mitä alentamista ja halveerausta naisia kohtaan. Kaikkia naisia.Millä tavalla? Kaikki tietää mitä puhuin on puhdasta faktaa. Tästä eivät miehet vain naisten kuullen puhu koska naiset vetäisi herneet nenään ja siinä menee sekxsimahikat, mutta jätkäporukassa kaikki kyllä tietävät tämän asian ja puhuvat siitä muutaman oluen jälkeen. Naiset taas haluavat ns salata tätä, vaikka tietävätkin että se on tosi. Periaatteessa ihan tieteellinen asia, biologiaa/evoluutiopsykologiaa. Googlaa vaikka "female sexual strategy".
Voi mussukka. Tutustuisit siihen tieteeseen oikeasti, niin selviäis sullekin että tuo on kaikkea muuta kuin tieteellistä faktaa.
Lähdeviitteitä kiitos. Mussukka.
Koulutusta ei voi antaa lähdeviitteiden kautta, mussukka.
Tyypillistä turvautua irrelevantteihin ad hominen kommentteihin johon toivoo saavan yleisön enemmistöltä tukea kun ei kykene argumentoimaan kantaansa ja tietää hävinneensä tai olevan häviöllä väittelyssä. Tiede ei ole kuitenkaan onneksi mikään huutoäänestys jossa luonnontieteet muokkautuvat suurimman mölylauman tahdon mukaisesti. Kukahan tässä se kouluttamaton on.
Tässä palstalta naisen kuvaus laastarimiehestä:
"Tarvitsen miehen joka ottaa kainaloon ja pitää hyvänä, halaa, silittää hiuksia, puhuu mukavia. Tarvitsen turvallisuuden tunnetta ja miehen läsnäoloa.
Olisi ihana itkeä surut pois miehen kainalossa ja kun pikku hiljaa alkais paha olo helpottua niin vois sitten alkaa keskittymään siihen mieheen ja palkita sen kärsivällisyyden ja ystävällisyyden.
Ois ihana joku kerta siinä kainalossa ollessa antaakin miehen käsien eksyä paidan alle ja itse painaa huulet sen kaulaan ja yllättää mies.
Joo, eipä taida tällaista kärsivällistä miestä löytyä, mutta saahan sitä haaveilla.
N38"
Ja tässä ketjuun vastanneen kuvaus tilanteesta jossa laastarimiehen projekti alkaa olemaan loppusuoralla:
"Niin ja me ollaan tässä vaiheessa nyt, missä katsotaan, mihin suhde kääntyy, näenkö miehessä myös kumppanin vai joudunko menemään omille teilleni. Haluaisin palkita miehen, mutta kun tunteitaan ei voi pakottaa. Palkita voi toki omien tunteiden kustannuksella eli pysyä miehen vieressä tunteiden puutteista huolimatta, mutta mieheni ei halua minun takiani sitä."
Homman opetus: pehmoinen laastarimies on olemassa naisen tarpeita varten. Vastakohtana on itsevarma ja määrätietoinen, menevämpi ottajamies joka ottaa minkä haluaa. Nämä ovat ääripäitä, mutta aika monella naisella miesmaku muuttuu jompaan kumpaan suuntaan elämäntilanteen mukaan. Laastarimies auttaa naista löytämään uudestaan itsevarmuutensa/hauskuutensa/seksuaalisuutensa, jonka jälkeen laastarimies saa lähteä.
-eri
En missään nimessä ole epätasapainoinen tapaus, päinvastoin. Minua kuvaillaan kiltiksi, rauhalliseksi ja hiljaiseksi. En ole menevä enkä biletä yökerhoissa, matkustele tai elä muutenkaan mitään jännittävää elämää vaan elämäni on hyvin tasaista, ja jopa tylsääkin. En ole mikään rumilus tai kaunotar, vaan tavallinen kuten suurin osa ihmisistä. Ulkonäkö ei siis ole este suhteen löytämiselle.
Laitan sinkkuuteni arkuuteni ja ujouteni piikkiin, en käy yhtään missään, en ole esillä sosiaalisessa mediassa enkä aloita keskusteluja ihmisten kanssa niissä harvoissa paikoissa joissa käyn, kuten ruokakaupat. Eikä sellainen ole edes soveliasta meidän kulttuurissamme. Ei sinkkuuteen liity se, että sellainen ihminen on jollain lailla huonompi kuin muut, vaan se että henkilö ei ole saatavilla muille ihmisille. Miten sinä pariudut, jos muut eivät tiedä olemassa olostasi?
Sitä paitsi, moni pariutuu vain että olisi joku. Minä en etsi suhdetta tällä mentaliteetilla. Kyllä molemmilla pitää olla aitoa halua ja kiinnostusta toisiaan kohtaan. Mikään kaverimeininki ei pidä romanttista suhdetta yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nöyrät ja kiltit ovat parisuhteessa, koska he ovat hyviä huushollin pitäjiä, itsensä unohtaen, perheen etu aina ensimmäisenä mielessä.
Kouluttautuneet ja itsevarmat naiset eivät saa niin helposti miehiä, koska tasa-arvoa kannattavia, kouluttautuneita, fiksuja, itsenäisiä, myös taloudellisesti pärjääviä, seksikkäitä ja osaavia miehiä on vähemmistö miehistä.
Entäs minä? En ole nöyrä, enkä erityisen kiltti. Sellainen perus mukava toki, mutta en mikään uhrautuvainen enkeli. Kouluttautunutkaan en ole, enkä mikään uratykki. En aherra kotona, olen mukavuudenhaluinen. Teen puolet ja mies tekee omansa paremmin. Mua täytyy huomioida ja helliä.
Itsevarma toki, ajattelen olevani kaunis, ihana ja kiinnostava nainen. Mitä olenkin, mulla on kiinnostavia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Olen suhteessa aito, intohimoinen, yllättävä ja spontaani.
Miehiä on jonossa ollut ja tällä hetkellä naimisissa kultakimpaleen kanssa. :)
Pari vuotta eronneena. Vaimo lähti työkaverin mukaan 40-vuoden ikäpohdinnoissa. Käyn baareissa vapaaviikonloppuina ihmettelemässä maailmaa. Menen ja tulen autolla ja keskityn tanssimiseen ja ihmisten tarkkailuun. Olen ihan ok perusjantteri, kuntokin parantunut viime vuosien aikana kun ei ole kukaan rajoittanut salillakäyntiä. Olen hyvin avoimin mielin liikenteessä, sillä olen päättänyt antaa elämälle mahdollisuuksia. Tähän mennessä ei ole mitään unelmaa tullut vastaan.
Jostain syystä minulle tullaan helposti myymään jotain ihmistä, sekä 50v baareissa, että 30v baareissa. Naiset tulevat pareina ja toista myydään minulle ja aloitetaan melkoisella kysymyspatteristolla. Ikä, suhdetilanne, työtilanne, lapsiluku jne. käydään nopeasti läpi. Itseään nämä ihmiset eivät ole kovin hyviä myymään. "Olen tosi vaikea nainen ja minulla on vähän itsetunto-ongelmia" Kuulostaa hyvältä, sitä olenkin hakemassa. "Ystäväni on kymmenien ihmisten esimies" No, mitä jos hän uskaltaisi itse puhua minulle siinä tapauksessa? "Sun kanssa on tosi kiva tanssia ja ihana jutella". Niin, sinulla on sormus, mitäs se sinun miehesi tekikään työkseen?
Joskus olen lähtenyt jonkun mukaankin. Yhden todella korkeakoulutetun vanhemman naisen, joka haki aluksi vain seksiseuraa. En ollut riittävän kiinnostunut pidempään juttuun. Toisen huomattavasti vähemmän koulutetun kanssa, joka vaikutti kaikin puolin menevältä tapaukselta. Olikin, niin kauan kun itse sai mitä halusi. Muuten oli täysin tunneköyhä ja rikki koko ihminen. Pelkkää some-esitystä.
Ravintoloissa kiertäminen ei nosta uskoani sen kummemmin naisten, kuin miestenkään järkevyyteen. Etsin ihmistä, joka tarjoaa myös minulle jotain silloin kun aikataulut sopivat yhteen. En tarvitse yhdessäasumista, minun lapsilleni ei tarvitse olla äiti, mutta minulle pitää olla jotain tarjottavaakin. Se että, "mä olen tosi ihana nainen", ei vaan riitä enää. Ymmärrän hyvin ap:n kirjoituksen siitä, että järkeviä naisia ei ole missään. Sellaisia, jotka olisivat sinut itsensä kanssa, eivätkä esitä mitään. Ei kyllä varmaan ole miehiäkään. Ja jos on, miksi ne kirjoittavat tällaiselle palstalle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskallan väittää että naisella kiva ulkonäkö riittää parisuhteen saamiseen ja olen itse elävä todiste siitä.
Olen ujo, introvertti, raskas tyyppi enkä ystävysty helposti. Teinistä asti olen seurustellut paria kuukautta lukuunottamatta, nykyään olen naimisissa. Baareissa yms. miehet koittavat pokata ja eräskin miespuolinen kaveri kysyi suoraan voisinko jättää mieheni hänen vuokseen. Vientiä olisi vaikken ihmisenä ole mukava ja millään mittarilla mahtava.
Miehiltä vaaditaan mielestäni muutakin kuin ulkonäköä, naisilla se miltä näyttää on tärkeintä ja luonne ei niinkään, kunhan ei ole täysin hullu sekoboltsi.Kuinka kaunis sä sitten olet? "Kiva ulkonäkö" kuulostaa aika vaatimattomalta ja just sellaiselta johon itsekin ajattelen ehdottomasti yltäväni, mutta tuo ei ole koskaan ollut mun kokemus.
Kivan kaunis lienee sellainen 8-9 nainen. Eli kaunis muttei jumalatar, joten miehet uskaltaa lähestyä. Esimerkkinä temppareiden josefiina.
Naiselle riittää ihan hyvin joku 5/10 ulkonäkö, ettei ole täysin sussiruma, niin miehiä riittää baareissa jonoksi asti. Mutta nämä sitten ovat vain sekksin perässä todennäköisesti. Jos nainen haluaa parisuhteeseen niin tasovaatimus nousee. Jännä miten se menee naisilla toisinpäin kuin miehillä. Jos nainen haluaa miehen yhden illan panoxksi pitää olla 10/10 alfa chad mutta parisuhteeseen kelpaa pentti betauroskin. Tämä ei ole kyllä kivaa pentti betalle, jos tietää että muija valkkaisi aina mielummin toisen miehen kuin hänet petipuuhiin jos eivät tuntisi toisiaan kun baarissa pentti koittaisi iskeä häntä pettipuuhiin.
Itselläni ei kestäisi itsetunto tilannetta että muijakaverilla on ollut sekxsisuhde jonkun tunnetun alfachadin kanssa jolle on "antanut" tyyliin heti ja sitten mun ois pitäny lämmitellä kuukausia ja vakuutella rakkautta ennenkuin haarrat on levinny. Tämähän kertoisi siitä että muijakaverini on asettanut minut ns bettauros kategoriaan joka kelpaa turvalliseksi poitsukaveriksi ja lasten elättäjäksi muttei koe samanlaista himoa minua kohtaan kuin sitä alffachadia.
Tämän takia kannattaakin yrittää onkia naisen sekxsuaalinen historia selville. Jos muijalla paljastuukin kuullikaruselli historia niin parisuhteen muodostamisen kannattavuus kannattaa kyseenalaistaa, nimittäin ensimmäisen riidan sattuessa muija voi olla nopeasti hakemassa lohtua alfffachadeiltään.
Voi härrekuuden! Nyt jollakulla ei oo nitrot kohdillaan.
Jestas mitä alentamista ja halveerausta naisia kohtaan. Kaikkia naisia.Millä tavalla? Kaikki tietää mitä puhuin on puhdasta faktaa. Tästä eivät miehet vain naisten kuullen puhu koska naiset vetäisi herneet nenään ja siinä menee sekxsimahikat, mutta jätkäporukassa kaikki kyllä tietävät tämän asian ja puhuvat siitä muutaman oluen jälkeen. Naiset taas haluavat ns salata tätä, vaikka tietävätkin että se on tosi. Periaatteessa ihan tieteellinen asia, biologiaa/evoluutiopsykologiaa. Googlaa vaikka "female sexual strategy".
Voi mussukka. Tutustuisit siihen tieteeseen oikeasti, niin selviäis sullekin että tuo on kaikkea muuta kuin tieteellistä faktaa.
Lähdeviitteitä kiitos. Mussukka.
Koulutusta ei voi antaa lähdeviitteiden kautta, mussukka.
Tyypillistä turvautua irrelevantteihin ad hominen kommentteihin johon toivoo saavan yleisön enemmistöltä tukea kun ei kykene argumentoimaan kantaansa ja tietää hävinneensä tai olevan häviöllä väittelyssä. Tiede ei ole kuitenkaan onneksi mikään huutoäänestys jossa luonnontieteet muokkautuvat suurimman mölylauman tahdon mukaisesti. Kukahan tässä se kouluttamaton on.
Ei se ole ad hominem vaan ihan vaan fakta. Tiede ja koulutus on suorastaan määritelmällisesti sellaista ettei useimpiin kysymyksiin, eikä etenkään typerästi asetettuihin, ole yksinkertaista, helposti tiivistettävää, helposti ja ilman taustatietoja ymmärrettävää vastausta. Vaan joskus ymmärrystä on kasvatettava tekemällä sitä tylsää istumalihastyötä. Pseudotiede elää siinä ikuisesti väistämättä olemassaolevassa ekologisessa lokerossa jossa vähän jotain ymmärtävät vakuuttuvat, mutta sen ymmärtäminen miksi näennäisesti järjellinen, helposti ymmärrettävä, omiin ennakkoluuloihin istuva sepitys ei ole tiedettä vaatiikin jo huomattavasti enemmän.
Ei tämä ole väittely eikä ole missään vaiheessa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta eronneena. Vaimo lähti työkaverin mukaan 40-vuoden ikäpohdinnoissa. Käyn baareissa vapaaviikonloppuina ihmettelemässä maailmaa. Menen ja tulen autolla ja keskityn tanssimiseen ja ihmisten tarkkailuun. Olen ihan ok perusjantteri, kuntokin parantunut viime vuosien aikana kun ei ole kukaan rajoittanut salillakäyntiä. Olen hyvin avoimin mielin liikenteessä, sillä olen päättänyt antaa elämälle mahdollisuuksia. Tähän mennessä ei ole mitään unelmaa tullut vastaan.
Jostain syystä minulle tullaan helposti myymään jotain ihmistä, sekä 50v baareissa, että 30v baareissa. Naiset tulevat pareina ja toista myydään minulle ja aloitetaan melkoisella kysymyspatteristolla. Ikä, suhdetilanne, työtilanne, lapsiluku jne. käydään nopeasti läpi. Itseään nämä ihmiset eivät ole kovin hyviä myymään. "Olen tosi vaikea nainen ja minulla on vähän itsetunto-ongelmia" Kuulostaa hyvältä, sitä olenkin hakemassa. "Ystäväni on kymmenien ihmisten esimies" No, mitä jos hän uskaltaisi itse puhua minulle siinä tapauksessa? "Sun kanssa on tosi kiva tanssia ja ihana jutella". Niin, sinulla on sormus, mitäs se sinun miehesi tekikään työkseen?
Joskus olen lähtenyt jonkun mukaankin. Yhden todella korkeakoulutetun vanhemman naisen, joka haki aluksi vain seksiseuraa. En ollut riittävän kiinnostunut pidempään juttuun. Toisen huomattavasti vähemmän koulutetun kanssa, joka vaikutti kaikin puolin menevältä tapaukselta. Olikin, niin kauan kun itse sai mitä halusi. Muuten oli täysin tunneköyhä ja rikki koko ihminen. Pelkkää some-esitystä.
Ravintoloissa kiertäminen ei nosta uskoani sen kummemmin naisten, kuin miestenkään järkevyyteen. Etsin ihmistä, joka tarjoaa myös minulle jotain silloin kun aikataulut sopivat yhteen. En tarvitse yhdessäasumista, minun lapsilleni ei tarvitse olla äiti, mutta minulle pitää olla jotain tarjottavaakin. Se että, "mä olen tosi ihana nainen", ei vaan riitä enää. Ymmärrän hyvin ap:n kirjoituksen siitä, että järkeviä naisia ei ole missään. Sellaisia, jotka olisivat sinut itsensä kanssa, eivätkä esitä mitään. Ei kyllä varmaan ole miehiäkään. Ja jos on, miksi ne kirjoittavat tällaiselle palstalle :)
Osaatko kertoa mitä se annettava on konkreettisesti? Mulla on tietenkin omat käsitykseni siitä mitä hyvässä suhteessa tulisi antaa ja saada, mutta vilpittömiä miesten näkökantoja asiaan kuulee tosi harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nöyrät ja kiltit ovat parisuhteessa, koska he ovat hyviä huushollin pitäjiä, itsensä unohtaen, perheen etu aina ensimmäisenä mielessä.
Kouluttautuneet ja itsevarmat naiset eivät saa niin helposti miehiä, koska tasa-arvoa kannattavia, kouluttautuneita, fiksuja, itsenäisiä, myös taloudellisesti pärjääviä, seksikkäitä ja osaavia miehiä on vähemmistö miehistä.
Entäs minä? En ole nöyrä, enkä erityisen kiltti. Sellainen perus mukava toki, mutta en mikään uhrautuvainen enkeli. Kouluttautunutkaan en ole, enkä mikään uratykki. En aherra kotona, olen mukavuudenhaluinen. Teen puolet ja mies tekee omansa paremmin. Mua täytyy huomioida ja helliä.
Itsevarma toki, ajattelen olevani kaunis, ihana ja kiinnostava nainen. Mitä olenkin, mulla on kiinnostavia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Olen suhteessa aito, intohimoinen, yllättävä ja spontaani.
Miehiä on jonossa ollut ja tällä hetkellä naimisissa kultakimpaleen kanssa. :)
Onko jotenkin vaikea tajuta vai hyväksyä että tällä kertaa ei puhuttu susta?
Ihan ot, mut en tajua että miksi aina sanotaan että baarista ei voi ketään löytää. Tai korkeintaan seksikumppanin.
Itse suht normaalina ihmisenä siellä silloin tällöin käyn, samoin ystäväni ja tuttavani. Me kaikki ja luultavasti loputkin niistä baari-ihmisistä käymme citymarketeissa, podemme hammaskipua ja katsomme telkkarista Salattuja elämiä. Miksi kuitenkin yleisesti ajatellaan että baareista löytyy vain jotain kummia epäihmisiä, jotka elävät ja ajattelevat normi-ihmisestä poiketen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, minä, kunnianhimoinen ja fiksu, tasapainoinen ja kaikinpuolin normaali ja mukava nainen jään aina sivuun parinvalinnasta, koska olen lihava ja tavallisen näköinen kasvoiltani. Huolehdin kyllä muuten ulkonäöstäni, liikunkin säännöllisesti, enkä ole syömishäiriöinen. Joskus kilot vain ovat tosi tiukassa.
Miehet kyllä mielellään keskustelevat kanssani ja saattavat pitää pitkiäkin aikoja ns. varalla, mutta heti kun miellyttävämmän näköinen nainen osoittaa kiinnostusta, he ovat valmiita sitoutumaan häneen.
Biologiaahan se lie, joten turha valittaa. Ikäväähän se syrjään on jäädä, ymmärrän kyllä.
N35, 110kg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nöyrät ja kiltit ovat parisuhteessa, koska he ovat hyviä huushollin pitäjiä, itsensä unohtaen, perheen etu aina ensimmäisenä mielessä.
Kouluttautuneet ja itsevarmat naiset eivät saa niin helposti miehiä, koska tasa-arvoa kannattavia, kouluttautuneita, fiksuja, itsenäisiä, myös taloudellisesti pärjääviä, seksikkäitä ja osaavia miehiä on vähemmistö miehistä.
Entäs minä? En ole nöyrä, enkä erityisen kiltti. Sellainen perus mukava toki, mutta en mikään uhrautuvainen enkeli. Kouluttautunutkaan en ole, enkä mikään uratykki. En aherra kotona, olen mukavuudenhaluinen. Teen puolet ja mies tekee omansa paremmin. Mua täytyy huomioida ja helliä.
Itsevarma toki, ajattelen olevani kaunis, ihana ja kiinnostava nainen. Mitä olenkin, mulla on kiinnostavia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Olen suhteessa aito, intohimoinen, yllättävä ja spontaani.
Miehiä on jonossa ollut ja tällä hetkellä naimisissa kultakimpaleen kanssa. :)
Onko jotenkin vaikea tajuta vai hyväksyä että tällä kertaa ei puhuttu susta?
Täh? Annoin esimerkin siitä että tuo ensimmäinen kommentti ei näytä pitävän paikkaansa. Olen suuressa huudossa, mutten nöyryyden, uhrautuvaisuuden ja kiltteyden takia. Enkä ole ainoa.
Ottaako aivoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä, kunnianhimoinen ja fiksu, tasapainoinen ja kaikinpuolin normaali ja mukava nainen jään aina sivuun parinvalinnasta, koska olen lihava ja tavallisen näköinen kasvoiltani. Huolehdin kyllä muuten ulkonäöstäni, liikunkin säännöllisesti, enkä ole syömishäiriöinen. Joskus kilot vain ovat tosi tiukassa.
Miehet kyllä mielellään keskustelevat kanssani ja saattavat pitää pitkiäkin aikoja ns. varalla, mutta heti kun miellyttävämmän näköinen nainen osoittaa kiinnostusta, he ovat valmiita sitoutumaan häneen.
Biologiaahan se lie, joten turha valittaa. Ikäväähän se syrjään on jäädä, ymmärrän kyllä.
N35, 110kg
Joskus kilot on tiukassa??
Todella kurjaa että jäät syrjäät, mutta älä valehtele itsellesi painosta.
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä, kunnianhimoinen ja fiksu, tasapainoinen ja kaikinpuolin normaali ja mukava nainen jään aina sivuun parinvalinnasta, koska olen lihava ja tavallisen näköinen kasvoiltani. Huolehdin kyllä muuten ulkonäöstäni, liikunkin säännöllisesti, enkä ole syömishäiriöinen. Joskus kilot vain ovat tosi tiukassa.
Miehet kyllä mielellään keskustelevat kanssani ja saattavat pitää pitkiäkin aikoja ns. varalla, mutta heti kun miellyttävämmän näköinen nainen osoittaa kiinnostusta, he ovat valmiita sitoutumaan häneen.
Biologiaahan se lie, joten turha valittaa. Ikäväähän se syrjään on jäädä, ymmärrän kyllä.
N35, 110kg
Ylipainoisuus ei ole geeneihin kirjoitettu asia jota ei voi muuttaa. 110kg tarkoittaa sitä ettet pidä huolta itsestäsi.
Naiset eivät voi hyväksyä sitä että ylipainoisuus rinnastetaan esim. elämäntapatyöttömyyteen joka olisi heille miinus. Kuitenkin se on vielä pahempi asia, koska kyse on itselle rakkaan ihmisen hyvinvoinnista eikä rahasta tai asemasta.
Mutta niin se kait on. Ehkä välittävät enemmän materiasta, miehet siitä kumppanista.
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä, kunnianhimoinen ja fiksu, tasapainoinen ja kaikinpuolin normaali ja mukava nainen jään aina sivuun parinvalinnasta, koska olen lihava ja tavallisen näköinen kasvoiltani. Huolehdin kyllä muuten ulkonäöstäni, liikunkin säännöllisesti, enkä ole syömishäiriöinen. Joskus kilot vain ovat tosi tiukassa.
Miehet kyllä mielellään keskustelevat kanssani ja saattavat pitää pitkiäkin aikoja ns. varalla, mutta heti kun miellyttävämmän näköinen nainen osoittaa kiinnostusta, he ovat valmiita sitoutumaan häneen.
Biologiaahan se lie, joten turha valittaa. Ikäväähän se syrjään on jäädä, ymmärrän kyllä.
N35, 110kg
Siksi koska miehet eivät hae kumppania sosioekonomisen aseman perusteella. Miehet ovat kiinnostuneita siitä naisesta, eikä "paketista" johon kuuluu X tasoinen yhteiskunnallinen asema tai Y tasoinen asunto/lomamatkat/tms.
Siksi se ettet pidä huolta painostasi painaa enemmän vaakakupissa (no pun intended) kuin kunnianhimosi edetä urallasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ihme oletuksia ja ennakkoluuloja. Minulla on traumataustaa ja karu lapsuus, olen käynyt 14 vuotiaasta lähtien terapiassa. Mutta huonoista lähtökohdistani huolimatta olen ihan ihminen ja varsin kelvollinen parisuhteeseen. Terapiatyöskentelyn ansiosta tunnistan omat tunteeni, mielitekoni ja impulssini huomattavasti keskivertoihmistä paremmin. Hallitsen tunteeni paremmin mitä moni muu. En pura negatiivisia tunteitani kumppaniin, jos elämässäni tulee notkahdus ja mieleni meinaa palata traumamuistoihin ja käyttäytymiseen, haen itselleni apua. Otan vastuun omasta elämästäni ja hyvinvoinnistani, pyrin ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan ja elämäntyyliin. Olen rakastava ja hellä, huumorintajuinen, eläväinen, älykäs. Moni ei aavista mitään traumataustani ennen lähempää tuttavuutta. Olen toimintakykyinen ja aktiivinen ihminen.
Traumatausta ja eritasoinen mt-oireilu ei tee ihmisestä vielä mitenkään huonoa ja kelvotonta. Ne voi jopa tehdä ihmisestä paljon vastuuntuntoisemman ja oikeudenmukaisemman, sillä oma tilanne ja elämän haltuun ottaminen vaatii kyseisiä ominaisuuksia. Mitä olen ihmisistä elämäni varrella oppinut, niin kaikilla on omat pimeät puolensa ja sokeat pisteensä. Niilläkin jotka omasta mielestään ovat todella tasapainoisia ja hyvistä olosuhteista. Ja yleensä ne ihmiset, jotka kieltävät omat vajavaisuutensa ja ovat ankaria muiden vajavaisuuksia kohtaan ovat kaikista raskaimpia ihmisiä läheisilleen ja muille, koska ego estää näkemästä omia huonoja puoliaan. Kehitystä ei tapahdu ja ihminen tuhoaa ihmissuhteitaan ympäriltään, jos kuvittelee olevansa täydellinen. Meissä kaikissa on paikattavaa, mutta ennen kaikkea, lähes kaikissa on paljon myös hyvää ja kaunista. Poislukien narsistit, sadistit ja psykopaatit.
Olet ymmärtänyt väärin. Mikään tuosta mitä kirjoitat ei olisi mikään ongelma.
En tarkoittanut sitä että ihmisellä on traumataustaa tai ongelmia työstettävänänä. Tarkoitin väliaikaista elämäntilannetta. Kun menee huonosti, kiinnostutaan minusta. Kun menee hyvin, olen ilmaa.
Mistä ylipäätään johtuu tämä tarve rakennella olkiukkoja? Selkeästi ilmaistu asia käännetään sellaiseksi että oman egon takia halutaan "ehjä" ja "täydellinen" pumpulissa kasvanut kumppani. No ei haluta, itse asiassa mieluummin ihminen jolla on ollut elämässään haasteita (joista on opittu jotain).
Mutta se ihminen halutaan siksi että molemminpuolisesti tunnetaan toista kohtaan rakkautta ja himoa. Ei siksi aikaa kun tarvitaan laastaria ja rakennetaan itseluottamusta kiinnostavampaa miestä varten.
Omassa ystävä- ja tuttavapiirissäni ei ole ketään, joka olisi seurustellut toisen kanssa kohottaakseen itsetuntoaan ja mielenterveyttään. Jättääkseen toisen, kun oma pää ja fiilis itsestä on taas kondiksessa. Jos kerta toisensa jälkeen törmäät tuollaisiin ihmisiin ja vedät heitä puoleensa, kannattaa katse muiden syyttelyn sijaan kääntää myös itseä kohti. Miksi vedän puoleeni vain tietynlaisia ihmisiä, miksi kiinnostun tietynlaisista ja tutustun tietynlaisiin? Osasyy löytyy yleensä omasta taustasta, perhesuhteista, vuorovaikutustaidoista, opistuista ajattelu- ja käytösmalleista. Jos haluat toisenlaisen kumppanin, mitä yleensä saat, niin kannattaa miettiä, mitä sinulla on tarjottavana sellaiselle ihmiselle? Itseään ja omaa käyttäytymistään muokkaamalla vetää puoleensa toisenlaisia ihmisiä eli ratkaisu on sinussa itsessäsi, ei muissa ihmisissä.
Vapaana on nimittäin monenlaista porukkaa, ei pelkästään huonoja. Joku syy siihen on, että sinä törmäät niihin epäsopiviin sopivien sijaan ja se syy ei ole pelkästään niissä kaikissa muissa ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nöyrät ja kiltit ovat parisuhteessa, koska he ovat hyviä huushollin pitäjiä, itsensä unohtaen, perheen etu aina ensimmäisenä mielessä.
Kouluttautuneet ja itsevarmat naiset eivät saa niin helposti miehiä, koska tasa-arvoa kannattavia, kouluttautuneita, fiksuja, itsenäisiä, myös taloudellisesti pärjääviä, seksikkäitä ja osaavia miehiä on vähemmistö miehistä.
Entäs minä? En ole nöyrä, enkä erityisen kiltti. Sellainen perus mukava toki, mutta en mikään uhrautuvainen enkeli. Kouluttautunutkaan en ole, enkä mikään uratykki. En aherra kotona, olen mukavuudenhaluinen. Teen puolet ja mies tekee omansa paremmin. Mua täytyy huomioida ja helliä.
Itsevarma toki, ajattelen olevani kaunis, ihana ja kiinnostava nainen. Mitä olenkin, mulla on kiinnostavia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Olen suhteessa aito, intohimoinen, yllättävä ja spontaani.
Miehiä on jonossa ollut ja tällä hetkellä naimisissa kultakimpaleen kanssa. :)
Onko jotenkin vaikea tajuta vai hyväksyä että tällä kertaa ei puhuttu susta?
Täh? Annoin esimerkin siitä että tuo ensimmäinen kommentti ei näytä pitävän paikkaansa. Olen suuressa huudossa, mutten nöyryyden, uhrautuvaisuuden ja kiltteyden takia. Enkä ole ainoa.
Ottaako aivoon?
Lue se viesti uudestaan tällä kertaa sillä silmällä, sanotaanko siinä mitään sinne päinkään että kaikki naiset olisi joko a tai b. Äläkä sillä silmällä saako siitä jonkun aasinsillan kertoa kuinka erinomainen olet. Huh huh teitä "itsevarmoja".
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan, mutta olen kunnollinen, itsestä huolta pitävä, urheilullinen, luonnonläheinen ja naapurintyttömäinen nainen. Olen monien mielestä mukava, mutta aika hiljainen, enkä löydä miestä koska en tapaa niitä missään. Mikäs ratkaisu keksittäisiin?
Se, että olet mitä sanot, ei tarkoita, että olisit miesten määrittelemien kriteereiden mukaan kiinnostava. Ehkä juurikin hiljaisuuttasi ei pidetä hyveenä. Se, ettet käy missään on yksi hyvä syy, mikset hyvänä naisena miestä löydä. Ainoa ratkaisu lienee se, että lähdet ovesta ulos sen miehen löydettäväksi. Harrasta jotain, josta saat syyn lähteä jonnekin.
Jaa-a en tiedä onko näin sitten tuossa haarukassa, mutta ainakin tässä omassa 30-40v ei tavallisena tosimielellä olevana kyllä aiheuttanut minkäänlaista kiinnostusta naisten suunnalta. Omasta mielestä olen ihan fiksu mies vaikka itse sanonkin. Itselle oli ainakin tuo tinder ihan tyhjä arpa.
M37