Lue keskustelun säännöt.
Kaikki hyvät naiset ovat parisuhteessa
23.11.2019 |
Tähän johtopäätökseen olen tullut sinkkuiltuani useamman vuoden.
Varatut, itsestään huolta pitävät muttei urheilulliset, tasapainoiset, fiksut, mukavat, tavalliset, toisia kunnioittavat ja uskolliset naiset aina ihmettelevät miksen löydä itselleni parisuhdetta, vaikka olen ok näköinen, älykäs, hauska ja tunnollinen. Muistavat vielä aina mainita, että hänelle kyllä kelpaisin. Ja heistä jokaisen ottaisin kiljuen vastaan, jos olisivat sinkkuja.
Mutta sinkkunaisista minusta kiinnostuu vain itsestään huoltapitämättömät, masentuneet, elämänhallintaongelmaiset, ei niin fiksut kummajaiset joihin en tunne edes fyysistä vetoa.
Eli pakko uskoa, että kaikki hyvät naiset ovat parisuhteessa mitä en tietenkään ihmettele. Heistä pidetään kiinni.
Jos kuitenkin joku tällainen päätyy sinkuksi, niin hänelle löytyy varmasti nopeasti pikkaisen varakkaampi, raamikkaampi, menestyneempi ja itsevarmempi mies kuin minä, koska sellaiset miehet ovat aloitteellisempia ja lähtökohtaisesti kiinnostavampia. Kemiasta ne ei kerro, mutta sitähän en pääse edes testaamaan.
Toki niistä masentuneista, itsestään huoltapitämättömistä naisista joku voisi tasapainoisena ollakin minua kiinnostava ja vaikka kuinka ihana. Ehkä elämänhallintaongelmat johtuvat juuri parisuhteettomuudesta ja korjautuisivat kanssani, mutta kun se alkukiinnostus jää puuttumaan. Ja ailahtelevat naiset myös itse ovat herkempiä muuttamaan mieltään mikä ei ole tällaiselle herkälle miehelle kovin hyvä lähtökohta. Pysyn mieluummin tasapainoisena sinkkuna kuin lähden rikkomaan itseäni sellaiseen suhteeseen.
Vaikka sinkkuuteni on siis osin oma valinta, ei se yhtään vähennä kumppanin kaipuuta. Vaan kun en pysty kelpuuttamaan ketä tahansa. "Vaatimukseni" ovat kuitenkin aika kohtuulliset, eli nuo mainitsemani itsestään huolta pitävä muttei urheilullinen, tasapainoinen, fiksu, mukava, tavallinen, toisia kunnioittava ja uskollinen, kuten itsekin olen.
Ja kyllä, on ristiriitaista puhua toisen kunnioittamisesta ja ei niin fiksuista kummajaisista, mutta näin minä nyt pointtini yritin pukea sanoiksi. Parisuhteeseen ei liene ole pakko kelpuuttaa itseään merkittävästi lahjattomampaa ulkoisesti täysin poikkeavaa ihmistä, vaikka häntä ihmisenä muuten kohtelisikin.
P*skamyrskyä odotellessa...
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ihme oletuksia ja ennakkoluuloja. Minulla on traumataustaa ja karu lapsuus, olen käynyt 14 vuotiaasta lähtien terapiassa. Mutta huonoista lähtökohdistani huolimatta olen ihan ihminen ja varsin kelvollinen parisuhteeseen. Terapiatyöskentelyn ansiosta tunnistan omat tunteeni, mielitekoni ja impulssini huomattavasti keskivertoihmistä paremmin. Hallitsen tunteeni paremmin mitä moni muu. En pura negatiivisia tunteitani kumppaniin, jos elämässäni tulee notkahdus ja mieleni meinaa palata traumamuistoihin ja käyttäytymiseen, haen itselleni apua. Otan vastuun omasta elämästäni ja hyvinvoinnistani, pyrin ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan ja elämäntyyliin. Olen rakastava ja hellä, huumorintajuinen, eläväinen, älykäs. Moni ei aavista mitään traumataustani ennen lähempää tuttavuutta. Olen toimintakykyinen ja aktiivinen ihminen.
Traumatausta ja eritasoinen mt-oireilu ei tee ihmisestä vielä mitenkään huonoa ja kelvotonta. Ne voi jopa tehdä ihmisestä paljon vastuuntuntoisemman ja oikeudenmukaisemman, sillä oma tilanne ja elämän haltuun ottaminen vaatii kyseisiä ominaisuuksia. Mitä olen ihmisistä elämäni varrella oppinut, niin kaikilla on omat pimeät puolensa ja sokeat pisteensä. Niilläkin jotka omasta mielestään ovat todella tasapainoisia ja hyvistä olosuhteista. Ja yleensä ne ihmiset, jotka kieltävät omat vajavaisuutensa ja ovat ankaria muiden vajavaisuuksia kohtaan ovat kaikista raskaimpia ihmisiä läheisilleen ja muille, koska ego estää näkemästä omia huonoja puoliaan. Kehitystä ei tapahdu ja ihminen tuhoaa ihmissuhteitaan ympäriltään, jos kuvittelee olevansa täydellinen. Meissä kaikissa on paikattavaa, mutta ennen kaikkea, lähes kaikissa on paljon myös hyvää ja kaunista. Poislukien narsistit, sadistit ja psykopaatit.
Olet ymmärtänyt väärin. Mikään tuosta mitä kirjoitat ei olisi mikään ongelma.
En tarkoittanut sitä että ihmisellä on traumataustaa tai ongelmia työstettävänänä. Tarkoitin väliaikaista elämäntilannetta. Kun menee huonosti, kiinnostutaan minusta. Kun menee hyvin, olen ilmaa.
Mistä ylipäätään johtuu tämä tarve rakennella olkiukkoja? Selkeästi ilmaistu asia käännetään sellaiseksi että oman egon takia halutaan "ehjä" ja "täydellinen" pumpulissa kasvanut kumppani. No ei haluta, itse asiassa mieluummin ihminen jolla on ollut elämässään haasteita (joista on opittu jotain).
Mutta se ihminen halutaan siksi että molemminpuolisesti tunnetaan toista kohtaan rakkautta ja himoa. Ei siksi aikaa kun tarvitaan laastaria ja rakennetaan itseluottamusta kiinnostavampaa miestä varten.
Omassa ystävä- ja tuttavapiirissäni ei ole ketään, joka olisi seurustellut toisen kanssa kohottaakseen itsetuntoaan ja mielenterveyttään. Jättääkseen toisen, kun oma pää ja fiilis itsestä on taas kondiksessa. Jos kerta toisensa jälkeen törmäät tuollaisiin ihmisiin ja vedät heitä puoleensa, kannattaa katse muiden syyttelyn sijaan kääntää myös itseä kohti. Miksi vedän puoleeni vain tietynlaisia ihmisiä, miksi kiinnostun tietynlaisista ja tutustun tietynlaisiin? Osasyy löytyy yleensä omasta taustasta, perhesuhteista, vuorovaikutustaidoista, opistuista ajattelu- ja käytösmalleista. Jos haluat toisenlaisen kumppanin, mitä yleensä saat, niin kannattaa miettiä, mitä sinulla on tarjottavana sellaiselle ihmiselle? Itseään ja omaa käyttäytymistään muokkaamalla vetää puoleensa toisenlaisia ihmisiä eli ratkaisu on sinussa itsessäsi, ei muissa ihmisissä.
Vapaana on nimittäin monenlaista porukkaa, ei pelkästään huonoja. Joku syy siihen on, että sinä törmäät niihin epäsopiviin sopivien sijaan ja se syy ei ole pelkästään niissä kaikissa muissa ihmisissä.
Tietysti syyt on itsessä, ja nykyisin olen niistä varsin hyvin tietoinen.
Pääasiassa tämä kulminoituu maskuliinisuuteen. Maskuliinisuutta on tietysti monenlaista, mutta jos ajatellaan ns. perinteistä maskuliinisuutta ja sukupuolten välistä dynamiikkaa, olen näissä pohjasakkaa. Ne miehet joita naiset haluavat ollessaan iloisia ja seksuaalisia, ovat maskuliinisempia. Ei aina ulkonäöltään, vaikka sekin pätee jo tutkitusti että maskuliinisempi ulkonäkö sytyttää tietyissä tilanteissa enemmän kuin toisissa tilanteissa. Nämä miehet ovat suoraviivaisempia, puhuvat äänekkäämmin, käyttävät isompia liikkeitä ja eleitä, etenevät naisen kanssa fyysisemmin, jne.
Toinen syy on se että nautin liikaa antamisesta ja liian vähän ottamisesta. Toisin kuin voisi kuvitella, mies joka haluaa ottaa on monenkin naisen silmissä todella kiihottava - syystä että "otettava" nainen on miehen intohimojen kohde, ja tavoittelemalla häntä mies osoittaa maskuliinisuutensa (himokkuus, aloitteellisuus, määrätietosuus).
Olen siis kamupoika. Jos kysyt miksi en muuta itseäni, vastaukseni on etten halua teeskennellä. Olen kyllä tehnyt vaikutuksen mutamaankin naiseen käyttäytymällä tavalla jota pidetään maskuliinisena, mutta tässä puhutaan yleisistä tilanteista. Naisen kanssa minulta puuttuu halu ottaa miehen rooli, kuten naiset yleensä toivovat. Enkä usko että näyttelemällä toisenlaista kuin olen syntyisi onnellista parisuhdetta.
Joku mainitsi klassikon "jos en olisi varattu, olisin varmasti kiinnostunut sinusta". Ihan varmasti :D
Olen kuullut tuon moneen kertaan, viimeksi eilen. Sanojia on yhdistänyt seuraavat asiat:
- he ovat varattuja
- he ovat erittäin suosittuja
- he ovat erittäin feminiinisiä
- heidän aviomiehensä ovat erittäin maskuliinisia, hyvinkin perinteisiä miehiä eli minun vastakohtianiVai pitäisikö uskoa ja alkaa tavoittelemaan entisiä missejä? Vai ymmärtää että tuo lause on pahinta mitä mies voi kuulla? Se kun tarkoittaa romanttisessa mielessä juurikin päinvastaista: olet hyvä tyyppi, mutta jollain tasolla tiedostan ettet ole naisten silmissä kiinnostava joten tässä olisi taputus olkapäälle. Kyllä se siitä (tai sitten ei). Niille miehille joita oikeasti voitaisiin haluta, tai jotka tunnistetaan suosituiksi, ei koskaan sanota tuollaista.
Vika kuulostaisi ton perusteella olevan enemmän siinä että vaikutat keskittyvän vain hyvin haluttuihin naisiin. Mutta ehkä sulta jäi vaan ne kaikkien ei-supersuosittujen sinkkunaisten torjunnat mainitsematta?
Väärä päätelmä.
Nuo kehujanaiset ovat ystäviä enkä ole koskaan ollut yhdestäkään heistä kiinnostunut, edes silloin kun olivat sinkkuja. Ovat kyllä suosittuja, mutta omaan makuuni liian naisellisia sillä perinteisellä tavalla. Odottavat siis mieheltä suojelua, turvaamista ja aloitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä, kunnianhimoinen ja fiksu, tasapainoinen ja kaikinpuolin normaali ja mukava nainen jään aina sivuun parinvalinnasta, koska olen lihava ja tavallisen näköinen kasvoiltani. Huolehdin kyllä muuten ulkonäöstäni, liikunkin säännöllisesti, enkä ole syömishäiriöinen. Joskus kilot vain ovat tosi tiukassa.
Miehet kyllä mielellään keskustelevat kanssani ja saattavat pitää pitkiäkin aikoja ns. varalla, mutta heti kun miellyttävämmän näköinen nainen osoittaa kiinnostusta, he ovat valmiita sitoutumaan häneen.
Biologiaahan se lie, joten turha valittaa. Ikäväähän se syrjään on jäädä, ymmärrän kyllä.
N35, 110kg
Siksi koska miehet eivät hae kumppania sosioekonomisen aseman perusteella. Miehet ovat kiinnostuneita siitä naisesta, eikä "paketista" johon kuuluu X tasoinen yhteiskunnallinen asema tai Y tasoinen asunto/lomamatkat/tms.
Siksi se ettet pidä huolta painostasi painaa enemmän vaakakupissa (no pun intended) kuin kunnianhimosi edetä urallasi.
Jos oikeasti uskot tuon niin olet itse joko alempaa keskiluokkaa tai siitä alaspäin, tai korkeakoulutettu sosiaalinen hylkiö, tai varakas nousukas vailla ylemmän keskiluokan sivistystä. Voit olla itse asemassa jossa sua kiinnostaa hyvävartaloiset naiset oman aseman alapuolelta. Ehkä sun ympärillä olevatkin miehet on. Mutta ei toi ole mikään yleinen tilanne. Normaalit ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet odottaa naiselta yleensä tutkintoa, hyvää duunia ja verkostoja, mutta aivan vähintään oman luokkansa tapakulttuuria, arvoja ja yleissivistystä. Voi olla sairaanhoitaja tai vastaava, jos osaa joka tavalla esiintyä miehen piireihin sopivalla tavalla ja hallitsee ne säännöt ja taidot, jolla niissä toimitaan.
On "normaalit" korkeakoulutetut ja sitten korkeakoulutetut seurapiiri hienoperseet joille sillä naisen sosiekonomisella tasolla on suurtakin merkitystä ja sinä taidat kuulua niihin jälkimmäisiin. Tämä ei tarkoita että esim. kukaan jaksaisi katsoa kovin pitkään naista jonka joka toinen sana on kirosana. Ihan normaali äly ja käytös riittää. En usko että kukaan mies omasta tuttavapiiristäni nostaisi naisensa "sivistystasoa, verkostointi taitoja, tai duunia" jos se tarkottaisi että oman naisen ulkonäkö tippuisi esim 9/10 -> 7/10. T.lääkäri
Mun exäni vaihtoi minut nuorempaan ja hoikempaan. Se nuorempi ja hoikempi ei sitten jaksanut katsella äijää kuin muutaman kuukauden ajan. Jos nainen on oikeasti tasokas, niin sillä on kykyä myös vaatia kumppaniltaan eikä olla pelkästään vaatimusten kohteena.
Parisuhde on win-win, molempien pitää saada siitä jotakin. Ei kukaan halua olla pelkkä trophy-wife.
Minä olen mukava, tasapainoinen, sosiaalinen ja pidetty, elän leppoisaa elämää, olen selvinnyt aikanaan masennuksesta, nähnyt maailmaa, haluan tulevaisuudessa lapsia, käyn salilla ja olen keskituloinen. Eli silleen ihan hyvä paketti.
Koska olen alt-tyylinen, se saa jotkut olettamaan että minulla on jotain ongelmaa elämänhallinnassa (ei ole, minä vain pidän sellaisesta ulkokuoresta). Tosin turhaanpa tässä selostan, kun minulla on samantyylinen hyvä mies. Kai halusin vain sanoa, että ulkokuoresta on kovin paha sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en karsisi pois "kummajaisia" enkä masentuneita. Myös urheilullinen kävisi, vaikken itse ole sellainen.
Sama ilmiö pätee silti. Minusta kiinnostuvat vain jollain tapaa huonossa tilanteessa olevat naiset, joille ilmeisesti olisin pelastusrengas johon turvautua. Kellä on mieli maassa kun exä osoittautui narsistiksi, kellä rahat loppu, kellä on taustalla joku tragedia.
Itse en halua laastarimieheksi tai parisuhteeseen jossa nainen on neito tornissa ja mies ritari.
(Vakikysymykseen "jospa nämä kyseiset naiset eivät tavanneet sinua ollessaan paremmassa tilanteessa" vastaan: kyllä tapasivat, ja silloin olin näkymätön parisuhdemielessä.)
Tämä lienee tasaisen ja rauhallisen miehen rooli.
Ihme oletuksia ja ennakkoluuloja. Minulla on traumataustaa ja karu lapsuus, olen käynyt 14 vuotiaasta lähtien terapiassa. Mutta huonoista lähtökohdistani huolimatta olen ihan ihminen ja varsin kelvollinen parisuhteeseen. Terapiatyöskentelyn ansiosta tunnistan omat tunteeni, mielitekoni ja impulssini huomattavasti keskivertoihmistä paremmin. Hallitsen tunteeni paremmin mitä moni muu. En pura negatiivisia tunteitani kumppaniin, jos elämässäni tulee notkahdus ja mieleni meinaa palata traumamuistoihin ja käyttäytymiseen, haen itselleni apua. Otan vastuun omasta elämästäni ja hyvinvoinnistani, pyrin ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan ja elämäntyyliin. Olen rakastava ja hellä, huumorintajuinen, eläväinen, älykäs. Moni ei aavista mitään traumataustani ennen lähempää tuttavuutta. Olen toimintakykyinen ja aktiivinen ihminen.
Traumatausta ja eritasoinen mt-oireilu ei tee ihmisestä vielä mitenkään huonoa ja kelvotonta. Ne voi jopa tehdä ihmisestä paljon vastuuntuntoisemman ja oikeudenmukaisemman, sillä oma tilanne ja elämän haltuun ottaminen vaatii kyseisiä ominaisuuksia. Mitä olen ihmisistä elämäni varrella oppinut, niin kaikilla on omat pimeät puolensa ja sokeat pisteensä. Niilläkin jotka omasta mielestään ovat todella tasapainoisia ja hyvistä olosuhteista. Ja yleensä ne ihmiset, jotka kieltävät omat vajavaisuutensa ja ovat ankaria muiden vajavaisuuksia kohtaan ovat kaikista raskaimpia ihmisiä läheisilleen ja muille, koska ego estää näkemästä omia huonoja puoliaan. Kehitystä ei tapahdu ja ihminen tuhoaa ihmissuhteitaan ympäriltään, jos kuvittelee olevansa täydellinen. Meissä kaikissa on paikattavaa, mutta ennen kaikkea, lähes kaikissa on paljon myös hyvää ja kaunista. Poislukien narsistit, sadistit ja psykopaatit.
Olet ymmärtänyt väärin. Mikään tuosta mitä kirjoitat ei olisi mikään ongelma.
En tarkoittanut sitä että ihmisellä on traumataustaa tai ongelmia työstettävänänä. Tarkoitin väliaikaista elämäntilannetta. Kun menee huonosti, kiinnostutaan minusta. Kun menee hyvin, olen ilmaa.
Mistä ylipäätään johtuu tämä tarve rakennella olkiukkoja? Selkeästi ilmaistu asia käännetään sellaiseksi että oman egon takia halutaan "ehjä" ja "täydellinen" pumpulissa kasvanut kumppani. No ei haluta, itse asiassa mieluummin ihminen jolla on ollut elämässään haasteita (joista on opittu jotain).
Mutta se ihminen halutaan siksi että molemminpuolisesti tunnetaan toista kohtaan rakkautta ja himoa. Ei siksi aikaa kun tarvitaan laastaria ja rakennetaan itseluottamusta kiinnostavampaa miestä varten.
Omassa ystävä- ja tuttavapiirissäni ei ole ketään, joka olisi seurustellut toisen kanssa kohottaakseen itsetuntoaan ja mielenterveyttään. Jättääkseen toisen, kun oma pää ja fiilis itsestä on taas kondiksessa. Jos kerta toisensa jälkeen törmäät tuollaisiin ihmisiin ja vedät heitä puoleensa, kannattaa katse muiden syyttelyn sijaan kääntää myös itseä kohti. Miksi vedän puoleeni vain tietynlaisia ihmisiä, miksi kiinnostun tietynlaisista ja tutustun tietynlaisiin? Osasyy löytyy yleensä omasta taustasta, perhesuhteista, vuorovaikutustaidoista, opistuista ajattelu- ja käytösmalleista. Jos haluat toisenlaisen kumppanin, mitä yleensä saat, niin kannattaa miettiä, mitä sinulla on tarjottavana sellaiselle ihmiselle? Itseään ja omaa käyttäytymistään muokkaamalla vetää puoleensa toisenlaisia ihmisiä eli ratkaisu on sinussa itsessäsi, ei muissa ihmisissä.
Vapaana on nimittäin monenlaista porukkaa, ei pelkästään huonoja. Joku syy siihen on, että sinä törmäät niihin epäsopiviin sopivien sijaan ja se syy ei ole pelkästään niissä kaikissa muissa ihmisissä.
Tietysti syyt on itsessä, ja nykyisin olen niistä varsin hyvin tietoinen.
Pääasiassa tämä kulminoituu maskuliinisuuteen. Maskuliinisuutta on tietysti monenlaista, mutta jos ajatellaan ns. perinteistä maskuliinisuutta ja sukupuolten välistä dynamiikkaa, olen näissä pohjasakkaa. Ne miehet joita naiset haluavat ollessaan iloisia ja seksuaalisia, ovat maskuliinisempia. Ei aina ulkonäöltään, vaikka sekin pätee jo tutkitusti että maskuliinisempi ulkonäkö sytyttää tietyissä tilanteissa enemmän kuin toisissa tilanteissa. Nämä miehet ovat suoraviivaisempia, puhuvat äänekkäämmin, käyttävät isompia liikkeitä ja eleitä, etenevät naisen kanssa fyysisemmin, jne.
Toinen syy on se että nautin liikaa antamisesta ja liian vähän ottamisesta. Toisin kuin voisi kuvitella, mies joka haluaa ottaa on monenkin naisen silmissä todella kiihottava - syystä että "otettava" nainen on miehen intohimojen kohde, ja tavoittelemalla häntä mies osoittaa maskuliinisuutensa (himokkuus, aloitteellisuus, määrätietosuus).
Olen siis kamupoika. Jos kysyt miksi en muuta itseäni, vastaukseni on etten halua teeskennellä. Olen kyllä tehnyt vaikutuksen mutamaankin naiseen käyttäytymällä tavalla jota pidetään maskuliinisena, mutta tässä puhutaan yleisistä tilanteista. Naisen kanssa minulta puuttuu halu ottaa miehen rooli, kuten naiset yleensä toivovat. Enkä usko että näyttelemällä toisenlaista kuin olen syntyisi onnellista parisuhdetta.
Joku mainitsi klassikon "jos en olisi varattu, olisin varmasti kiinnostunut sinusta". Ihan varmasti :D
Olen kuullut tuon moneen kertaan, viimeksi eilen. Sanojia on yhdistänyt seuraavat asiat:
- he ovat varattuja
- he ovat erittäin suosittuja
- he ovat erittäin feminiinisiä
- heidän aviomiehensä ovat erittäin maskuliinisia, hyvinkin perinteisiä miehiä eli minun vastakohtianiVai pitäisikö uskoa ja alkaa tavoittelemaan entisiä missejä? Vai ymmärtää että tuo lause on pahinta mitä mies voi kuulla? Se kun tarkoittaa romanttisessa mielessä juurikin päinvastaista: olet hyvä tyyppi, mutta jollain tasolla tiedostan ettet ole naisten silmissä kiinnostava joten tässä olisi taputus olkapäälle. Kyllä se siitä (tai sitten ei). Niille miehille joita oikeasti voitaisiin haluta, tai jotka tunnistetaan suosituiksi, ei koskaan sanota tuollaista.
Vika kuulostaisi ton perusteella olevan enemmän siinä että vaikutat keskittyvän vain hyvin haluttuihin naisiin. Mutta ehkä sulta jäi vaan ne kaikkien ei-supersuosittujen sinkkunaisten torjunnat mainitsematta?
Väärä päätelmä.
Nuo kehujanaiset ovat ystäviä enkä ole koskaan ollut yhdestäkään heistä kiinnostunut, edes silloin kun olivat sinkkuja. Ovat kyllä suosittuja, mutta omaan makuuni liian naisellisia sillä perinteisellä tavalla. Odottavat siis mieheltä suojelua, turvaamista ja aloitteita.
No onko se sitten siinä, ettet ole koskaan yrittänyt ketään? Tämähän alkaa kuulostaa entistä enemmän olemassaolemattomalta ongelmalta. Jos et pidä hirmu naisellisista naisista, niin ei se silloin haittaa mitään ettet ole itse hirmu maskuliininen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä, kunnianhimoinen ja fiksu, tasapainoinen ja kaikinpuolin normaali ja mukava nainen jään aina sivuun parinvalinnasta, koska olen lihava ja tavallisen näköinen kasvoiltani. Huolehdin kyllä muuten ulkonäöstäni, liikunkin säännöllisesti, enkä ole syömishäiriöinen. Joskus kilot vain ovat tosi tiukassa.
Miehet kyllä mielellään keskustelevat kanssani ja saattavat pitää pitkiäkin aikoja ns. varalla, mutta heti kun miellyttävämmän näköinen nainen osoittaa kiinnostusta, he ovat valmiita sitoutumaan häneen.
Biologiaahan se lie, joten turha valittaa. Ikäväähän se syrjään on jäädä, ymmärrän kyllä.
N35, 110kg
Siksi koska miehet eivät hae kumppania sosioekonomisen aseman perusteella. Miehet ovat kiinnostuneita siitä naisesta, eikä "paketista" johon kuuluu X tasoinen yhteiskunnallinen asema tai Y tasoinen asunto/lomamatkat/tms.
Siksi se ettet pidä huolta painostasi painaa enemmän vaakakupissa (no pun intended) kuin kunnianhimosi edetä urallasi.
Jos oikeasti uskot tuon niin olet itse joko alempaa keskiluokkaa tai siitä alaspäin, tai korkeakoulutettu sosiaalinen hylkiö, tai varakas nousukas vailla ylemmän keskiluokan sivistystä. Voit olla itse asemassa jossa sua kiinnostaa hyvävartaloiset naiset oman aseman alapuolelta. Ehkä sun ympärillä olevatkin miehet on. Mutta ei toi ole mikään yleinen tilanne. Normaalit ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet odottaa naiselta yleensä tutkintoa, hyvää duunia ja verkostoja, mutta aivan vähintään oman luokkansa tapakulttuuria, arvoja ja yleissivistystä. Voi olla sairaanhoitaja tai vastaava, jos osaa joka tavalla esiintyä miehen piireihin sopivalla tavalla ja hallitsee ne säännöt ja taidot, jolla niissä toimitaan.
On "normaalit" korkeakoulutetut ja sitten korkeakoulutetut seurapiiri hienoperseet joille sillä naisen sosiekonomisella tasolla on suurtakin merkitystä ja sinä taidat kuulua niihin jälkimmäisiin. Tämä ei tarkoita että esim. kukaan jaksaisi katsoa kovin pitkään naista jonka joka toinen sana on kirosana. Ihan normaali äly ja käytös riittää. En usko että kukaan mies omasta tuttavapiiristäni nostaisi naisensa "sivistystasoa, verkostointi taitoja, tai duunia" jos se tarkottaisi että oman naisen ulkonäkö tippuisi esim 9/10 -> 7/10. T.lääkäri
Olen nainen eikä mulla ole tässä omaa lehmää ojassa mihinkään suuntaan. Kunhan ärsyttää että tästä tehdään joku naisten ominaispiirre kun se ei silminnähden eikä tilastollisesti sitä ole.
Jos sun tuttavapiirit on täynnä yliopistokoulutettuja miehiä joilla on kaikilla luokattomat ysin naiset niin olet joko tosi vanha tai elät hyvin erikoisessa kuplassa. En vetelisi siitä yleistyksiä.
[/quote]
Mutta mitä tarjottavaa SINULLA on? Kuvailit tekstissäsi varsin hyvin sitä pohjaa, mitä itse odotat parisuhteelta, mutta et sitä, mitä annettavaa sinulla olisi kumppanille? Et vastannut tuon edellisen kysymykseen. Millainen kumppani olet? Millaista arki on kanssasi?
T. Ohis[/quote]
Olen ollut kumppani, joka antaa ja tekee ihan liikaa. Ex-vaimoni kouluttautui paljon, hän oli iltaisin hyvin väsynyt ja hänellä oli lähes aina jokin pienempi tai suurempi harmituksen aihe, jota sitten yritin miehenä "ratkaista". Olen pessyt lattiat, tiskannut, imuroinut, silittänyt aina kaikki talouden vaatteet, pääsääntöisesti lenkittänyt koirat ja vienyt lapset harrastuksiin sekä tehnyt niille nopeasti jotain ruokaa, koska olen aina ollut ensimmäisenä kotona. Olen tehnyt aivan liikaa, se ei auttanut avioliittoamme, koska toisen päänsisäisiä dilemmoja ei ratkaista ulkoisilla teoilla. Tyhmänä sitä yritin ja olen tajunnut sen vasta eron jälkeen. En tule enää koskaan olemaan kenellekään tuollainen kumppani.
Minulla ei ole mitään selkeää listaa mitä tarjoan, ravintolakeskusteluissa kerron olevani hyvää seuraa ja keskinkertaista seksiä :) Yritän antaa itse sitä mitä haen toisesta. Yhdessäoloa silloin kun siihen on mahdollisuus, hyvää läheisyyttä monella eri tavalla ja keskusteluja omituisista asioista. Olen rehellisesti se mitä olen, jos se ei riitä tai jostain syystä sovi, jatketaan eri suuntiin. Haluan olla ihmisen kanssa, joka oikeasti haluaa olla minun kanssani. Perusasiat minulla on kunnossa. En vaan tiedä uskallanko enää antaa itsestäni kenellekään riittävästi. 100% minussa ei enää ole antaa. 20v suhde on niin pitkä, että joku prosentti siitä on minussa aina, ja se tämämn ihmisen tulee ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä, kunnianhimoinen ja fiksu, tasapainoinen ja kaikinpuolin normaali ja mukava nainen jään aina sivuun parinvalinnasta, koska olen lihava ja tavallisen näköinen kasvoiltani. Huolehdin kyllä muuten ulkonäöstäni, liikunkin säännöllisesti, enkä ole syömishäiriöinen. Joskus kilot vain ovat tosi tiukassa.
Miehet kyllä mielellään keskustelevat kanssani ja saattavat pitää pitkiäkin aikoja ns. varalla, mutta heti kun miellyttävämmän näköinen nainen osoittaa kiinnostusta, he ovat valmiita sitoutumaan häneen.
Biologiaahan se lie, joten turha valittaa. Ikäväähän se syrjään on jäädä, ymmärrän kyllä.
N35, 110kg
Siksi koska miehet eivät hae kumppania sosioekonomisen aseman perusteella. Miehet ovat kiinnostuneita siitä naisesta, eikä "paketista" johon kuuluu X tasoinen yhteiskunnallinen asema tai Y tasoinen asunto/lomamatkat/tms.
Siksi se ettet pidä huolta painostasi painaa enemmän vaakakupissa (no pun intended) kuin kunnianhimosi edetä urallasi.
Jos oikeasti uskot tuon niin olet itse joko alempaa keskiluokkaa tai siitä alaspäin, tai korkeakoulutettu sosiaalinen hylkiö, tai varakas nousukas vailla ylemmän keskiluokan sivistystä. Voit olla itse asemassa jossa sua kiinnostaa hyvävartaloiset naiset oman aseman alapuolelta. Ehkä sun ympärillä olevatkin miehet on. Mutta ei toi ole mikään yleinen tilanne. Normaalit ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet odottaa naiselta yleensä tutkintoa, hyvää duunia ja verkostoja, mutta aivan vähintään oman luokkansa tapakulttuuria, arvoja ja yleissivistystä. Voi olla sairaanhoitaja tai vastaava, jos osaa joka tavalla esiintyä miehen piireihin sopivalla tavalla ja hallitsee ne säännöt ja taidot, jolla niissä toimitaan.
On "normaalit" korkeakoulutetut ja sitten korkeakoulutetut seurapiiri hienoperseet joille sillä naisen sosiekonomisella tasolla on suurtakin merkitystä ja sinä taidat kuulua niihin jälkimmäisiin. Tämä ei tarkoita että esim. kukaan jaksaisi katsoa kovin pitkään naista jonka joka toinen sana on kirosana. Ihan normaali äly ja käytös riittää. En usko että kukaan mies omasta tuttavapiiristäni nostaisi naisensa "sivistystasoa, verkostointi taitoja, tai duunia" jos se tarkottaisi että oman naisen ulkonäkö tippuisi esim 9/10 -> 7/10. T.lääkäri
Olen nainen eikä mulla ole tässä omaa lehmää ojassa mihinkään suuntaan. Kunhan ärsyttää että tästä tehdään joku naisten ominaispiirre kun se ei silminnähden eikä tilastollisesti sitä ole.
Jos sun tuttavapiirit on täynnä yliopistokoulutettuja miehiä joilla on kaikilla luokattomat ysin naiset niin olet joko tosi vanha tai elät hyvin erikoisessa kuplassa. En vetelisi siitä yleistyksiä.
Ehkä johtuu siitä että en ole itse mitenkään elitistinen että esim jaottelisin ihmisiä luokkiin tai tasoihin koulutuksen tai työn perusteella ja valitsen ystävikseni samantyyppisiä ihmisiä vaikka suuri osa korkeakoulutettuja onkin. Tein itse ihan perusduuneja ammattikoulupohjalta +10v ennenkuin menin lääkikseen ja vanhemmat ovat ammattikoulun ja amk käyneitä. Suvusta löytyy yksi yliopiston käynyt minun lisäkseni.
Oli siellä lääkiksessä joskus vähän ulkopuolinen olo kieltämättä kun aika suuri osa oppilaista oli sellaisia tyypillisiä "kultalusikkaperseitä" ja "hienohelmoja" joille oli rikkaat vanhemmat kustantaneet kaikki mahdolliset valmennuskurssit yms. Voi olla että näille miehille sitten (ja naisille) onkin tärkeää se toisen sosioekonominen asema koska siitä "hienohelma" kuplasta ei olla ikinä poistuttu ja luullaan olevan parempia, sivistyneempiä ja älykkäämpiä kaikin tavoin kuin yliopistoa käymätön populaatio. Omalla kohdallani en koe yliopiston käynnin millään tapaa tehneen minua sivistyneemmäksi tai älykkäämmäksi(sama tulos tulee äo testistä yhä). Kirjaviisaammaksi kyllä.
En halua maskuliinista suojelijaa enkä rahantienaajaa, enkä sängyssä tai muualla dominoivaa miestä. Ns. maskuliiniset ominaisuudet eivät mua viehätä. Mutta olenkin nollatason nainen, niin ihan sama. Kun ei kelpaa muut kuin ne kauniit ja naiselliset, niin ei ehkä tarvitse ihmetellä että ne haluavat komean ja maskuliinisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, minä, kunnianhimoinen ja fiksu, tasapainoinen ja kaikinpuolin normaali ja mukava nainen jään aina sivuun parinvalinnasta, koska olen lihava ja tavallisen näköinen kasvoiltani. Huolehdin kyllä muuten ulkonäöstäni, liikunkin säännöllisesti, enkä ole syömishäiriöinen. Joskus kilot vain ovat tosi tiukassa.
Miehet kyllä mielellään keskustelevat kanssani ja saattavat pitää pitkiäkin aikoja ns. varalla, mutta heti kun miellyttävämmän näköinen nainen osoittaa kiinnostusta, he ovat valmiita sitoutumaan häneen.
Biologiaahan se lie, joten turha valittaa. Ikäväähän se syrjään on jäädä, ymmärrän kyllä.
N35, 110kg
Siksi koska miehet eivät hae kumppania sosioekonomisen aseman perusteella. Miehet ovat kiinnostuneita siitä naisesta, eikä "paketista" johon kuuluu X tasoinen yhteiskunnallinen asema tai Y tasoinen asunto/lomamatkat/tms.
Siksi se ettet pidä huolta painostasi painaa enemmän vaakakupissa (no pun intended) kuin kunnianhimosi edetä urallasi.
Jos oikeasti uskot tuon niin olet itse joko alempaa keskiluokkaa tai siitä alaspäin, tai korkeakoulutettu sosiaalinen hylkiö, tai varakas nousukas vailla ylemmän keskiluokan sivistystä. Voit olla itse asemassa jossa sua kiinnostaa hyvävartaloiset naiset oman aseman alapuolelta. Ehkä sun ympärillä olevatkin miehet on. Mutta ei toi ole mikään yleinen tilanne. Normaalit ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet miehet odottaa naiselta yleensä tutkintoa, hyvää duunia ja verkostoja, mutta aivan vähintään oman luokkansa tapakulttuuria, arvoja ja yleissivistystä. Voi olla sairaanhoitaja tai vastaava, jos osaa joka tavalla esiintyä miehen piireihin sopivalla tavalla ja hallitsee ne säännöt ja taidot, jolla niissä toimitaan.
On "normaalit" korkeakoulutetut ja sitten korkeakoulutetut seurapiiri hienoperseet joille sillä naisen sosiekonomisella tasolla on suurtakin merkitystä ja sinä taidat kuulua niihin jälkimmäisiin. Tämä ei tarkoita että esim. kukaan jaksaisi katsoa kovin pitkään naista jonka joka toinen sana on kirosana. Ihan normaali äly ja käytös riittää. En usko että kukaan mies omasta tuttavapiiristäni nostaisi naisensa "sivistystasoa, verkostointi taitoja, tai duunia" jos se tarkottaisi että oman naisen ulkonäkö tippuisi esim 9/10 -> 7/10. T.lääkäri
Olen nainen eikä mulla ole tässä omaa lehmää ojassa mihinkään suuntaan. Kunhan ärsyttää että tästä tehdään joku naisten ominaispiirre kun se ei silminnähden eikä tilastollisesti sitä ole.
Jos sun tuttavapiirit on täynnä yliopistokoulutettuja miehiä joilla on kaikilla luokattomat ysin naiset niin olet joko tosi vanha tai elät hyvin erikoisessa kuplassa. En vetelisi siitä yleistyksiä.
Ehkä johtuu siitä että en ole itse mitenkään elitistinen että esim jaottelisin ihmisiä luokkiin tai tasoihin koulutuksen tai työn perusteella ja valitsen ystävikseni samantyyppisiä ihmisiä vaikka suuri osa korkeakoulutettuja onkin. Tein itse ihan perusduuneja ammattikoulupohjalta +10v ennenkuin menin lääkikseen ja vanhemmat ovat ammattikoulun ja amk käyneitä. Suvusta löytyy yksi yliopiston käynyt minun lisäkseni.
Oli siellä lääkiksessä joskus vähän ulkopuolinen olo kieltämättä kun aika suuri osa oppilaista oli sellaisia tyypillisiä "kultalusikkaperseitä" ja "hienohelmoja" joille oli rikkaat vanhemmat kustantaneet kaikki mahdolliset valmennuskurssit yms. Voi olla että näille miehille sitten (ja naisille) onkin tärkeää se toisen sosioekonominen asema koska siitä "hienohelma" kuplasta ei olla ikinä poistuttu ja luullaan olevan parempia, sivistyneempiä ja älykkäämpiä kaikin tavoin kuin yliopistoa käymätön populaatio. Omalla kohdallani en koe yliopiston käynnin millään tapaa tehneen minua sivistyneemmäksi tai älykkäämmäksi(sama tulos tulee äo testistä yhä). Kirjaviisaammaksi kyllä.
No se selventää kuvaa. Vaikuttaa olevan niin että ne joita ei kasvateta pitämään itseään eliittinä ei myöskään yleensä kasva tiedostamaan yhteiskunnan luokkajakoa yhtä vahvasti kun sitten ne, jotka kasvatetaan pitämään itseään eliittinä ja pitämään sitä jakoa yllä.
En mä sano noita asioita ollenkaan sillä että kannattaisin tuollaista ajattelua, kun enemmän inhoten ja turhautuneena. Mutta kyllä ne mulle näyttäytyy aika kovina realiteetteina. Tunnen koko ajan oloni ulkopuoliseksi ja ilmapiirin tosi raskaaksi, mutta en osaa ollenkaan etsiä samanmielistä väkeä oman kuplani ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
En halua maskuliinista suojelijaa enkä rahantienaajaa, enkä sängyssä tai muualla dominoivaa miestä. Ns. maskuliiniset ominaisuudet eivät mua viehätä. Mutta olenkin nollatason nainen, niin ihan sama. Kun ei kelpaa muut kuin ne kauniit ja naiselliset, niin ei ehkä tarvitse ihmetellä että ne haluavat komean ja maskuliinisen miehen.
Miksi uskot olevasi nollatason nainen?
En väitä olevani täysin vapaa pinnallisuudesta, joskin ulkonäön osalta makuni poikkeaa ainakin tietyissä asioissa valtavirrasta.
Perinteinen naisellisuus ei ole se mistä tykkään eniten. Mutta totta kai se tarkoittaa että on muita asioita joista tykkään. Tuskin sinullekaan riittäisi mies joka ei ole ns. maskuliininen, vaan miehessä pitäisi olla sinua miellyttäviä piirteitä jotka tekevät hänet mielenkiintoiseksi ja haluttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että on todella vaikeaa löytää sopivaa naista itselleen? Aina on jokin asia huonosti naisessa...aina.
Jos nainen onkin korkeakoulutettu ja sivistynyt, niin sitten taas tuo sänkypuoli ei tunnu pelaavan.
Sitten jos se sänkypuoli toimisikin, niin sitten on taas ongelmia muun henkisen puolen kanssa. Yritä sitä nyt sitten tällaisten kanssa..
M.45
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että on todella vaikeaa löytää sopivaa naista itselleen? Aina on jokin asia huonosti naisessa...aina.
Jos nainen onkin korkeakoulutettu ja sivistynyt, niin sitten taas tuo sänkypuoli ei tunnu pelaavan.
Sitten jos se sänkypuoli toimisikin, niin sitten on taas ongelmia muun henkisen puolen kanssa. Yritä sitä nyt sitten tällaisten kanssa..
M.45
Itsekin olen joutunut nelikymppisenä naisena toteamaan, että itseäni vanhempien miesten kanssa ei tosiaan sänkypuoli toimi. Siis kirjaimellisesti jokin ei toimi enää. Nuorempia on pakko katsella, koska heillä vielä toimii. Ja ennen kuin kommentoit, vika ei ole minussa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että on todella vaikeaa löytää sopivaa naista itselleen? Aina on jokin asia huonosti naisessa...aina.
Jos nainen onkin korkeakoulutettu ja sivistynyt, niin sitten taas tuo sänkypuoli ei tunnu pelaavan.
Sitten jos se sänkypuoli toimisikin, niin sitten on taas ongelmia muun henkisen puolen kanssa. Yritä sitä nyt sitten tällaisten kanssa..
M.45
Itsekin olen joutunut nelikymppisenä naisena toteamaan, että itseäni vanhempien miesten kanssa ei tosiaan sänkypuoli toimi. Siis kirjaimellisesti jokin ei toimi enää. Nuorempia on pakko katsella, koska heillä vielä toimii. Ja ennen kuin kommentoit, vika ei ole minussa :)
Katson siis itseäni vanhempia naisia, en itseäni nuorempia tämän ongelman takia.
Yritän toki tutkia itseänikin, jos vika on minussa jotenkin, mutta ei vain tunnu sopivaa löytyvän. Ehkä olen vain nirso?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että on todella vaikeaa löytää sopivaa naista itselleen? Aina on jokin asia huonosti naisessa...aina.
Jos nainen onkin korkeakoulutettu ja sivistynyt, niin sitten taas tuo sänkypuoli ei tunnu pelaavan.
Sitten jos se sänkypuoli toimisikin, niin sitten on taas ongelmia muun henkisen puolen kanssa. Yritä sitä nyt sitten tällaisten kanssa..
M.45
Itsekin olen joutunut nelikymppisenä naisena toteamaan, että itseäni vanhempien miesten kanssa ei tosiaan sänkypuoli toimi. Siis kirjaimellisesti jokin ei toimi enää. Nuorempia on pakko katsella, koska heillä vielä toimii. Ja ennen kuin kommentoit, vika ei ole minussa :)
Katson siis itseäni vanhempia naisia, en itseäni nuorempia tämän ongelman takia.
Yritän toki tutkia itseänikin, jos vika on minussa jotenkin, mutta ei vain tunnu sopivaa löytyvän. Ehkä olen vain nirso?
Tottakai myös sinussa on vikaa. Ei kai kukaan kuvittele olevansa täydellinen. Mutta yleensä ottaen kaikkien kannattaa ollakin vähän nirsoja. Sekä miesten että naisten. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua maskuliinista suojelijaa enkä rahantienaajaa, enkä sängyssä tai muualla dominoivaa miestä. Ns. maskuliiniset ominaisuudet eivät mua viehätä. Mutta olenkin nollatason nainen, niin ihan sama. Kun ei kelpaa muut kuin ne kauniit ja naiselliset, niin ei ehkä tarvitse ihmetellä että ne haluavat komean ja maskuliinisen miehen.
Miksi uskot olevasi nollatason nainen?
En väitä olevani täysin vapaa pinnallisuudesta, joskin ulkonäön osalta makuni poikkeaa ainakin tietyissä asioissa valtavirrasta.
Perinteinen naisellisuus ei ole se mistä tykkään eniten. Mutta totta kai se tarkoittaa että on muita asioita joista tykkään. Tuskin sinullekaan riittäisi mies joka ei ole ns. maskuliininen, vaan miehessä pitäisi olla sinua miellyttäviä piirteitä jotka tekevät hänet mielenkiintoiseksi ja haluttavaksi.
Ylipainoiset naiset on automaattisesti nollatasoa. Tekeekö se musta rikollisen jos miehessä pitäisi olla jotain miellyttäviä piirteitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua maskuliinista suojelijaa enkä rahantienaajaa, enkä sängyssä tai muualla dominoivaa miestä. Ns. maskuliiniset ominaisuudet eivät mua viehätä. Mutta olenkin nollatason nainen, niin ihan sama. Kun ei kelpaa muut kuin ne kauniit ja naiselliset, niin ei ehkä tarvitse ihmetellä että ne haluavat komean ja maskuliinisen miehen.
Miksi uskot olevasi nollatason nainen?
En väitä olevani täysin vapaa pinnallisuudesta, joskin ulkonäön osalta makuni poikkeaa ainakin tietyissä asioissa valtavirrasta.
Perinteinen naisellisuus ei ole se mistä tykkään eniten. Mutta totta kai se tarkoittaa että on muita asioita joista tykkään. Tuskin sinullekaan riittäisi mies joka ei ole ns. maskuliininen, vaan miehessä pitäisi olla sinua miellyttäviä piirteitä jotka tekevät hänet mielenkiintoiseksi ja haluttavaksi.
Ylipainoiset naiset on automaattisesti nollatasoa. Tekeekö se musta rikollisen jos miehessä pitäisi olla jotain miellyttäviä piirteitä?
Älä viitsi kieriä itsesäälissä. Moni ylipainoinen nainen on hyvinkin vetävä ja monella on myös oikein tasokas mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua maskuliinista suojelijaa enkä rahantienaajaa, enkä sängyssä tai muualla dominoivaa miestä. Ns. maskuliiniset ominaisuudet eivät mua viehätä. Mutta olenkin nollatason nainen, niin ihan sama. Kun ei kelpaa muut kuin ne kauniit ja naiselliset, niin ei ehkä tarvitse ihmetellä että ne haluavat komean ja maskuliinisen miehen.
Miksi uskot olevasi nollatason nainen?
En väitä olevani täysin vapaa pinnallisuudesta, joskin ulkonäön osalta makuni poikkeaa ainakin tietyissä asioissa valtavirrasta.
Perinteinen naisellisuus ei ole se mistä tykkään eniten. Mutta totta kai se tarkoittaa että on muita asioita joista tykkään. Tuskin sinullekaan riittäisi mies joka ei ole ns. maskuliininen, vaan miehessä pitäisi olla sinua miellyttäviä piirteitä jotka tekevät hänet mielenkiintoiseksi ja haluttavaksi.
Ylipainoiset naiset on automaattisesti nollatasoa. Tekeekö se musta rikollisen jos miehessä pitäisi olla jotain miellyttäviä piirteitä?
Määrittele ylipainoinen nainen? Joillekin miehille naisen lievä ylipaino voi olla turn-on, verrattuna laihempaan, joka onkin ihan lauta (rinnat). Itse pidän vähän tuhdimmista naisita, enkä niinkään laiheliineista.
Jossain Dubaissa ylipainoiset naiset arvostetaan korkeammalle, pääsevät baareihin ilmaiseksi ja saavat ilmaisia drinkejä.
M.45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua maskuliinista suojelijaa enkä rahantienaajaa, enkä sängyssä tai muualla dominoivaa miestä. Ns. maskuliiniset ominaisuudet eivät mua viehätä. Mutta olenkin nollatason nainen, niin ihan sama. Kun ei kelpaa muut kuin ne kauniit ja naiselliset, niin ei ehkä tarvitse ihmetellä että ne haluavat komean ja maskuliinisen miehen.
Miksi uskot olevasi nollatason nainen?
En väitä olevani täysin vapaa pinnallisuudesta, joskin ulkonäön osalta makuni poikkeaa ainakin tietyissä asioissa valtavirrasta.
Perinteinen naisellisuus ei ole se mistä tykkään eniten. Mutta totta kai se tarkoittaa että on muita asioita joista tykkään. Tuskin sinullekaan riittäisi mies joka ei ole ns. maskuliininen, vaan miehessä pitäisi olla sinua miellyttäviä piirteitä jotka tekevät hänet mielenkiintoiseksi ja haluttavaksi.
Ylipainoiset naiset on automaattisesti nollatasoa. Tekeekö se musta rikollisen jos miehessä pitäisi olla jotain miellyttäviä piirteitä?
Määrittele ylipainoinen nainen? Joillekin miehille naisen lievä ylipaino voi olla turn-on, verrattuna laihempaan, joka onkin ihan lauta (rinnat). Itse pidän vähän tuhdimmista naisita, enkä niinkään laiheliineista.
Jossain Dubaissa ylipainoiset naiset arvostetaan korkeammalle, pääsevät baareihin ilmaiseksi ja saavat ilmaisia drinkejä.
M.45
Mä en ole Dubaissa enkä aikeissa mennäkään. Turha känistä mistään ”itsesäälistä” kun miehet on hyvin selväksi sen täälläkin tehneet että läski on nollatasoa. Miehille se ”lievä ylipaino” ja ”vähän tuhdimpi” on myös noin BMI 23.
Katkeran ihmisen on vaikea pariutua.