Neli-viisikymppiset ja siitä ylöspäin! Onko teillä läheisiä ihmisiä, vai kärsittekö yksinäisyydestä?

Tunnistan ongelman. Hyviä ystäviä on, mutta he ovat nykyään kiireisiä töittensä ja perheittensä kanssa, eivätkä ehdi juuri pitää yhteyttä. En juurikaan tiedä, mitä heidän elämässään tapahtuu. Itse teen etätöitä. Sitten on yksi hyvä ystävä, johon pidän tiiviisti yhteyttä, mutta hän onkin eläkkeellä. Harmi vain, ettei meillä ole aina paljon puhuttavaa, kun kummankin elämässä on niin vähän muita ihmisiä. Soittelemme joka päivä toisillemme tyyliin: "Ai eikö sielläkään tapahdu mitään, no ei täälläkään."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivat ja kiinnostavat ihmiset ei ole yksinäisiä. Olet luultavasti ihan paska vaikka muuta luuletkin.

Ei edes tarvitse olla kiinnostava, en itsekään koe olevani. Olen vaan todella hyvä kuuntelija (jopa siihen asti että kuormitan itseni enkä osaa asettaa rajoja), mietin ja harkitsen tarkkaan aina mitä vastaan ja miten elehdin ja käyttäydyn, etten vaan loukkaa ketään enkä vaikuta tylyltä, kyselen paljon vaikuttaakseni kiinnostuneelta ja ystävälliseltä, hymyilen, näytän aina iloiselta, en tuomitse ketään mistään ja yritän aina löytää jotain mukavaa sanottavaa, kehun ja kannustan.

Siksi musta tykätään ja seuraani halutaan. Näin olen kuullut ja näin luulen asian itsekin olevan.

Eli sinä joka haluat ystäviä, ole valmis KUUNTELEMAAN ihmisiä, vaikkei heidän asiansa kiinnostaisi sinua yhtään. Silloin et ole yksin. Jos lähtökohtaisesti haluat ystäviä jotta voisit kertoa OMIA kuulumisiasi, on paljon vaikeampaa löytää seuraa.... kokemusta on.

T. 9/12

Kylmää touhua:

"harkitsen tarkkaan aina mitä vastaan ja miten elehdin ja käyttäydyn"

"vaikuttaakseni kiinnostuneelta ja ystävälliseltä, hymyilen, näytän aina iloiselta"

Aika harva ihminen pysyy hallitsemaan elehtimistään.  

Vähän hassua, että on niin paljon ihmisiä, jotka valittavat yksinäisyyttä. Näin kärjistäen sanottuna, jos nämä yksinäiset löytäisivät toisensa, niin eivät olisi enää yksin.

Samassa tilanteessa kuin aloittaja. Ei lapsia, ei parisuhdetta, ei enää aikuisiällä ystäviä (jäin porukasta vähitellen kun kaverit alkoi lisääntyä, tavallinen tarina) eikä töitä.

Harrastuksiakaan ei enää ole, vanhat jäi työttömäksi jäädessä.

Olisi kiva jos jossain olisi paikka jossa yksinäiset aikuiset ei-ongelmaiset vois käydä tapaamassa muita samassa tilanteessa olevia. Juttuseuraa ja ehkä löytyis seuraa teatteriin, oopperaan tai vaikka kahville. Tai iltakävelylle. Ihan ilman pakollista "pariudutaan" taka-ajatusta.

On puoliso, äiti ja lapsi, monta lapiokaveria. Yksinäinen oon joskus, kun kaikilla on myös oma elämä. Auttoi ku muutin takas samalle aleelle.

N49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivat ja kiinnostavat ihmiset ei ole yksinäisiä. Olet luultavasti ihan paska vaikka muuta luuletkin.

Ei edes tarvitse olla kiinnostava, en itsekään koe olevani. Olen vaan todella hyvä kuuntelija (jopa siihen asti että kuormitan itseni enkä osaa asettaa rajoja), mietin ja harkitsen tarkkaan aina mitä vastaan ja miten elehdin ja käyttäydyn, etten vaan loukkaa ketään enkä vaikuta tylyltä, kyselen paljon vaikuttaakseni kiinnostuneelta ja ystävälliseltä, hymyilen, näytän aina iloiselta, en tuomitse ketään mistään ja yritän aina löytää jotain mukavaa sanottavaa, kehun ja kannustan.

Siksi musta tykätään ja seuraani halutaan. Näin olen kuullut ja näin luulen asian itsekin olevan.

Eli sinä joka haluat ystäviä, ole valmis KUUNTELEMAAN ihmisiä, vaikkei heidän asiansa kiinnostaisi sinua yhtään. Silloin et ole yksin. Jos lähtökohtaisesti haluat ystäviä jotta voisit kertoa OMIA kuulumisiasi, on paljon vaikeampaa löytää seuraa.... kokemusta on.

T. 9/12

Ystävyys on sinulle siis sitä, että toiset tykkäävät sinusta ja haluavat seuraasi... 

Ohjeesi ovat muuten suoraan kirjasta "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa".  Siinä opetetaan ihmisten manipuloimista.  Tehokkaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa kuin aloittaja. Ei lapsia, ei parisuhdetta, ei enää aikuisiällä ystäviä (jäin porukasta vähitellen kun kaverit alkoi lisääntyä, tavallinen tarina) eikä töitä.

Harrastuksiakaan ei enää ole, vanhat jäi työttömäksi jäädessä.

Olisi kiva jos jossain olisi paikka jossa yksinäiset aikuiset ei-ongelmaiset vois käydä tapaamassa muita samassa tilanteessa olevia. Juttuseuraa ja ehkä löytyis seuraa teatteriin, oopperaan tai vaikka kahville. Tai iltakävelylle. Ihan ilman pakollista "pariudutaan" taka-ajatusta.

Miten niin ei-ongelmaiset? Eikö sinullakin ole ongelma, eli yksinäisyys?

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa kuin aloittaja. Ei lapsia, ei parisuhdetta, ei enää aikuisiällä ystäviä (jäin porukasta vähitellen kun kaverit alkoi lisääntyä, tavallinen tarina) eikä töitä.

Harrastuksiakaan ei enää ole, vanhat jäi työttömäksi jäädessä.

Olisi kiva jos jossain olisi paikka jossa yksinäiset aikuiset ei-ongelmaiset vois käydä tapaamassa muita samassa tilanteessa olevia. Juttuseuraa ja ehkä löytyis seuraa teatteriin, oopperaan tai vaikka kahville. Tai iltakävelylle. Ihan ilman pakollista "pariudutaan" taka-ajatusta.

Olisi kiva todella jos olisi tuollainen paikka missä ei pariuduta.  Eurosinkut on juuri sellainen ryhmä, missä ei todellakaan pariuduta, vaan sitä oikein kammoksutaan.

Miksi naiset haluavat mennä teatteriin tai oopperaan jos haluavat tutustua.  Nämähän ovat paikkoja, joissa ollaan oikeasti yksin vaikka vieressä olisi se, johon halutaan tutustua. 

Pariutumistavoite on tietysti se yleisin tapa tavata.  Minun mielestäni parhaat tapaamispaikat ovat jollain tavalla "toiminnallisia", eli vaikka makkaranpaisto Nuuksiossa, biljari tai kävely Töölönlahden ympäri.  Useimmat naiset tykkäävät tällaisesta.  Oudoin treffipaikka oli asuntonäyttökierros, kun olin juuri hankkimassa omaa asuntoa.  On myös naisia, jotka haluavat treffeille vain paikkaan, josta pääsee karkuun ihan milloin vaan.  Ja nyt puhun 50-vuotiasta.   

Onko joku löytänyt oikeasti ystäviä sen jälkeen kun on täyttänyt 30 vuotta?  Minä en ainakaan.  Onko se mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Onko joku löytänyt oikeasti ystäviä sen jälkeen kun on täyttänyt 30 vuotta?  Minä en ainakaan.  Onko se mahdollista?

Yhtä lukuun ottamatta kaikki nykyiset ystäväni ovat sellaisia, jotka olen tavannut vasta yli 30-vuotiaana. Läheisin ystäväni, veljen vaimo, on ainoa joka tuli perheeseen ollessani noin kolmekymppinen. Kaksi seuraavaksi läheisintä ystävää ovat molemmat entisiä työkavereita, joiden kanssa ystävyys on jatkunut työpaikan vaihdosten jälkeen. Ne ystävät, joita tapaan harvemmin mutta joiden kanssa pidän paljonkin yhteyttä viestittelemällä, ovat kaikki joko entisiä työkavereita tai harrastuksista, etenkin yhdistystoiminnasta tutuksi tulleita.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua, että on niin paljon ihmisiä, jotka valittavat yksinäisyyttä. Näin kärjistäen sanottuna, jos nämä yksinäiset löytäisivät toisensa, niin eivät olisi enää yksin.

Tämä. Nyt reippaasti joku menee Faceen ja perustaa suljetun ryhmän ja alatte siellä tutustua toisiimme. Ilmoittaa tänne ryhmän nimen ja hyväksyy jäsenet. Sitten vaan alatte keskustella keskenämme. Toki jokaisesta ei voi tulla jokaisen kaveri, mutta jos edes osa löytäisi jonkun. Monilla harrastusryhmillä on valmiiksi nettifoorumeita ,joissa samanhenkiset kohtaa. Miksei siis yksinäisyydestä kärsivät voi tehdä samaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua, että on niin paljon ihmisiä, jotka valittavat yksinäisyyttä. Näin kärjistäen sanottuna, jos nämä yksinäiset löytäisivät toisensa, niin eivät olisi enää yksin.

Tämä. Nyt reippaasti joku menee Faceen ja perustaa suljetun ryhmän ja alatte siellä tutustua toisiimme. Ilmoittaa tänne ryhmän nimen ja hyväksyy jäsenet. Sitten vaan alatte keskustella keskenämme. Toki jokaisesta ei voi tulla jokaisen kaveri, mutta jos edes osa löytäisi jonkun. Monilla harrastusryhmillä on valmiiksi nettifoorumeita ,joissa samanhenkiset kohtaa. Miksei siis yksinäisyydestä kärsivät voi tehdä samaa?

Ai pitäisi ensimmäisenä ilmoittaa nimi ja kaikki tiedot?  Kertoa koko maailmalle että haluaa "yksinäisten" pariin?  Voisi tietysti sopia jollekin sellaiselle, joka muutenkin hölöttelee kaikki juttunsa kaikille.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua, että on niin paljon ihmisiä, jotka valittavat yksinäisyyttä. Näin kärjistäen sanottuna, jos nämä yksinäiset löytäisivät toisensa, niin eivät olisi enää yksin.

Tämä. Nyt reippaasti joku menee Faceen ja perustaa suljetun ryhmän ja alatte siellä tutustua toisiimme. Ilmoittaa tänne ryhmän nimen ja hyväksyy jäsenet. Sitten vaan alatte keskustella keskenämme. Toki jokaisesta ei voi tulla jokaisen kaveri, mutta jos edes osa löytäisi jonkun. Monilla harrastusryhmillä on valmiiksi nettifoorumeita ,joissa samanhenkiset kohtaa. Miksei siis yksinäisyydestä kärsivät voi tehdä samaa?

Onhan tällaisia.

esim. https://www.facebook.com/groups/1615368768720184/

Tuossa on lähes 15000 käyttäjää, näyttää olevan satoja omasta kotikaupungistani.  Pitäisikö kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku löytänyt oikeasti ystäviä sen jälkeen kun on täyttänyt 30 vuotta?  Minä en ainakaan.  Onko se mahdollista?

Oikeastiko kysyt näin tyhmiä?

Minulla on muutama ystävä lapsuuden ajoilta, mutta olen saanut useammankin ystävän aikuisena. Kaksi todella hyvää ystävääni löysin, kun opiskelin noin 35 vuotiaana uutta ammattia ja istuimme peräkanaa iltaisin koululla. Meillä oli sitä kautta yhteinen mielenkiinnon aihe siinä opiskelussa ja kaikki olimme perheellisiä alan vaihtajia. Ensin juttelimme vain ammattiin ja koulutukseen liittyvistä asioista, mutta aika pian aloimme juttelemaan jo kaikesta muustakin. Nykyään emme näe kuin muutaman kerran vuodessa, mutta pidämme yhteyttä jo ammatillisissa asioissakin muutaman kerran viikossa ja kun toisen tuntee hyvin, niin aina löytyy puheenaiheita. Myös naapurin rouvan kanssa saatamme käydä kävelemässä ja juttua riittää. Juttelu ei ole välttämättä mitään kevyttä rupattelua, vaan ihan kunnon pohdiskelua erilaisista asioista.

Sitten olen kertonut täällä ennenkin monta kertaa kuinka minulla on muutama ystävämummo. Ikäeroa meillä on yhden mummon kanssa liki 50 vuotta, mutta juttua riittää joka ikinen kerta kun näemme. Ensi viikolla menen esimerkiksi laittamaan hänelle jouluvalot parvekkeelle ja äsken kävin hakemassa hänelle juuri metsästä ison muovipussillisen kauniita kuusenhavuja kanervien ympärille. Olemme olleet tämän mummon kanssa ystäviä jo yli seitsemän vuotta.

Joten kyllä, aikuisena voi ystävystyä hyvin hyvin helposti, itsestä se on vain ja ainoastaan kiinni. Jos ei mitään yritä tai mikään kelpaa, niin yksin jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua, että on niin paljon ihmisiä, jotka valittavat yksinäisyyttä. Näin kärjistäen sanottuna, jos nämä yksinäiset löytäisivät toisensa, niin eivät olisi enää yksin.

Tämä. Nyt reippaasti joku menee Faceen ja perustaa suljetun ryhmän ja alatte siellä tutustua toisiimme. Ilmoittaa tänne ryhmän nimen ja hyväksyy jäsenet. Sitten vaan alatte keskustella keskenämme. Toki jokaisesta ei voi tulla jokaisen kaveri, mutta jos edes osa löytäisi jonkun. Monilla harrastusryhmillä on valmiiksi nettifoorumeita ,joissa samanhenkiset kohtaa. Miksei siis yksinäisyydestä kärsivät voi tehdä samaa?

Ai pitäisi ensimmäisenä ilmoittaa nimi ja kaikki tiedot?  Kertoa koko maailmalle että haluaa "yksinäisten" pariin?  Voisi tietysti sopia jollekin sellaiselle, joka muutenkin hölöttelee kaikki juttunsa kaikille.   

Voit perustaa Faceen tilin aliaksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua, että on niin paljon ihmisiä, jotka valittavat yksinäisyyttä. Näin kärjistäen sanottuna, jos nämä yksinäiset löytäisivät toisensa, niin eivät olisi enää yksin.

Tämä. Nyt reippaasti joku menee Faceen ja perustaa suljetun ryhmän ja alatte siellä tutustua toisiimme. Ilmoittaa tänne ryhmän nimen ja hyväksyy jäsenet. Sitten vaan alatte keskustella keskenämme. Toki jokaisesta ei voi tulla jokaisen kaveri, mutta jos edes osa löytäisi jonkun. Monilla harrastusryhmillä on valmiiksi nettifoorumeita ,joissa samanhenkiset kohtaa. Miksei siis yksinäisyydestä kärsivät voi tehdä samaa?

Onhan tällaisia.

esim. https://www.facebook.com/groups/1615368768720184/

Tuossa on lähes 15000 käyttäjää, näyttää olevan satoja omasta kotikaupungistani.  Pitäisikö kokeilla.

Niinpä, tällaisia löytyy ja tällaisen voi kuka vain tehdä halutessaan, mutta. Sieltä tulee taas se mutta. Mutta kun ei viitsi, halua, jaksa, kehtaa, ehdi.

Nämä yksinäisyydestä valittajat ovat vain jotain outoja nirppanokkaisia oman navan tuijottelijoita, joita muiden pitäisi paapoa ja ymmärtää. Heitä itseään ei todellakaan kiinnosta muiden asiat, mutta muiden pitäisi olla aina valmiina kuuntelemaan yksinäisten itkua ja valitusta. Yksinäiset eivät näe ystävää, vaikka sellainen edessä seisoisi tai hyppisi oranssissa Huomio vaatteissa haarahyppelyä Olen ystävä -kyltin kanssa.

Pitäkää tunkkinne yksinäiset.

Vierailija kirjoitti:

Just joo, käsi ylös kuka haluaa olla ystävä aina valittavalle ihmiselle? Joka haukkuu muita vielä lampaiksi, ihmisiä joilla on ystäviä.

Eikö vaan sitten kannatakin olla yksin, kun ketran on niin paljon muita parempi?

Koiran saa kun ostaa, ja sitten ulos ja mielikin piristyy. Mutta ei, ei tietenkään.

Olette te yksinäiset ihan samanlaisia kuin palstalla u.l.isevat miehet, yhtä itsekkäitä ja epämiellyttäviä.

Amen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua, että on niin paljon ihmisiä, jotka valittavat yksinäisyyttä. Näin kärjistäen sanottuna, jos nämä yksinäiset löytäisivät toisensa, niin eivät olisi enää yksin.

Tämä. Nyt reippaasti joku menee Faceen ja perustaa suljetun ryhmän ja alatte siellä tutustua toisiimme. Ilmoittaa tänne ryhmän nimen ja hyväksyy jäsenet. Sitten vaan alatte keskustella keskenämme. Toki jokaisesta ei voi tulla jokaisen kaveri, mutta jos edes osa löytäisi jonkun. Monilla harrastusryhmillä on valmiiksi nettifoorumeita ,joissa samanhenkiset kohtaa. Miksei siis yksinäisyydestä kärsivät voi tehdä samaa?

Onhan tällaisia.

esim. https://www.facebook.com/groups/1615368768720184/

Tuossa on lähes 15000 käyttäjää, näyttää olevan satoja omasta kotikaupungistani.  Pitäisikö kokeilla.

Niinpä, tällaisia löytyy ja tällaisen voi kuka vain tehdä halutessaan, mutta. Sieltä tulee taas se mutta. Mutta kun ei viitsi, halua, jaksa, kehtaa, ehdi.

Nämä yksinäisyydestä valittajat ovat vain jotain outoja nirppanokkaisia oman navan tuijottelijoita, joita muiden pitäisi paapoa ja ymmärtää. Heitä itseään ei todellakaan kiinnosta muiden asiat, mutta muiden pitäisi olla aina valmiina kuuntelemaan yksinäisten itkua ja valitusta. Yksinäiset eivät näe ystävää, vaikka sellainen edessä seisoisi tai hyppisi oranssissa Huomio vaatteissa haarahyppelyä Olen ystävä -kyltin kanssa.

Pitäkää tunkkinne yksinäiset.

Luin ketjun kokonaan ja yritin löytää täältä valittavia yksinäisiä.  Tulos on epätarkka koska joku on voinut kirjoittaa useaan kertaan. 

Tähän mennessä yksinäisyyden totesi seitsemän (7) henkilöä, joista yksi (1) valitti. 

Ohjeiden anajia on tähän mennessä ollut paljon.  Myös tuomitsevia ja pilkkaavia on tähän mennessä ollut paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassua, että on niin paljon ihmisiä, jotka valittavat yksinäisyyttä. Näin kärjistäen sanottuna, jos nämä yksinäiset löytäisivät toisensa, niin eivät olisi enää yksin.

Tämä. Nyt reippaasti joku menee Faceen ja perustaa suljetun ryhmän ja alatte siellä tutustua toisiimme. Ilmoittaa tänne ryhmän nimen ja hyväksyy jäsenet. Sitten vaan alatte keskustella keskenämme. Toki jokaisesta ei voi tulla jokaisen kaveri, mutta jos edes osa löytäisi jonkun. Monilla harrastusryhmillä on valmiiksi nettifoorumeita ,joissa samanhenkiset kohtaa. Miksei siis yksinäisyydestä kärsivät voi tehdä samaa?

Onhan tällaisia.

esim. https://www.facebook.com/groups/1615368768720184/

Tuossa on lähes 15000 käyttäjää, näyttää olevan satoja omasta kotikaupungistani.  Pitäisikö kokeilla.

Niinpä, tällaisia löytyy ja tällaisen voi kuka vain tehdä halutessaan, mutta. Sieltä tulee taas se mutta. Mutta kun ei viitsi, halua, jaksa, kehtaa, ehdi.

Nämä yksinäisyydestä valittajat ovat vain jotain outoja nirppanokkaisia oman navan tuijottelijoita, joita muiden pitäisi paapoa ja ymmärtää. Heitä itseään ei todellakaan kiinnosta muiden asiat, mutta muiden pitäisi olla aina valmiina kuuntelemaan yksinäisten itkua ja valitusta. Yksinäiset eivät näe ystävää, vaikka sellainen edessä seisoisi tai hyppisi oranssissa Huomio vaatteissa haarahyppelyä Olen ystävä -kyltin kanssa.

Pitäkää tunkkinne yksinäiset.

Luin ketjun kokonaan ja yritin löytää täältä valittavia yksinäisiä.  Tulos on epätarkka koska joku on voinut kirjoittaa useaan kertaan. 

Tähän mennessä yksinäisyyden totesi seitsemän (7) henkilöä, joista yksi (1) valitti. 

Ohjeiden anajia on tähän mennessä ollut paljon.  Myös tuomitsevia ja pilkkaavia on tähän mennessä ollut paljon.

Joten yksinäisiä ei siis ole?

Olen nelikymppinen mies eikä perhettä ole koskaan ollut. Muutama sukulainen on, mutta emme pidä kovin tiiviisti yhteyttä, mikä on sinänsä ihan okei. Töissä en ole tällä hetkellä, suunnittelen oman firman käynnistämistä. En koe kärsiväni yksinäisyydestä, tuntuu että se on lopulta itselleni luontevin olotila.