Neli-viisikymppiset ja siitä ylöspäin! Onko teillä läheisiä ihmisiä, vai kärsittekö yksinäisyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivat ja kiinnostavat ihmiset ei ole yksinäisiä. Olet luultavasti ihan paska vaikka muuta luuletkin.

Ei edes tarvitse olla kiinnostava, en itsekään koe olevani. Olen vaan todella hyvä kuuntelija (jopa siihen asti että kuormitan itseni enkä osaa asettaa rajoja), mietin ja harkitsen tarkkaan aina mitä vastaan ja miten elehdin ja käyttäydyn, etten vaan loukkaa ketään enkä vaikuta tylyltä, kyselen paljon vaikuttaakseni kiinnostuneelta ja ystävälliseltä, hymyilen, näytän aina iloiselta, en tuomitse ketään mistään ja yritän aina löytää jotain mukavaa sanottavaa, kehun ja kannustan.

Siksi musta tykätään ja seuraani halutaan. Näin olen kuullut ja näin luulen asian itsekin olevan.

Eli sinä joka haluat ystäviä, ole valmis KUUNTELEMAAN ihmisiä, vaikkei heidän asiansa kiinnostaisi sinua yhtään. Silloin et ole yksin. Jos lähtökohtaisesti haluat ystäviä jotta voisit kertoa OMIA kuulumisiasi, on paljon vaikeampaa löytää seuraa.... kokemusta on.

T. 9/12

Mitä ihmettä saat tuosta? Oikean ystävän seurassa nimenomaan voi olla oma itsensä, ja siitä saa voimaa, jos tuollainen olisi kriteerinä ystäville, niin minullakin olisi monta! En vain itse laske tuollaisia suhteita ystävyyssuhteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Se on normaalia, että elämä muuttuu, ihmisiä jää ja tulee uusia. Että jos kaikki ystävät on lapsuudesta eikä uusia tule, tuossa iässä on ihan yksin.

Tuossa yllä hyvin joku luetteli, mistä kaikkialta saa ystäviä. Mutta kun ei kelpaa, ja märinä vaan jatkuu.

Eihän niistä välttämättä saa ystäviä. Et taida ymmärtää, mitä ystävä tarkoittaa. Se on ihminen, jonka seurassa voi olla aivan oma itsensä, ja silti toinen hyväksyy ja onpa vielä hauskaakin yhdessä! Tai jos ei ole hauskaa, niin ystävä ei kuormita ylenpalttisesti vaan pitää huolta omista asioistaan myös itse sen verran, ettei ystävyys muutu terapiasuhteeksi. Tai tästä sanottaessa ei vedä hernettä nenään, vaan ymmärtää muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivat ja kiinnostavat ihmiset ei ole yksinäisiä. Olet luultavasti ihan paska vaikka muuta luuletkin.

Ei edes tarvitse olla kiinnostava, en itsekään koe olevani. Olen vaan todella hyvä kuuntelija (jopa siihen asti että kuormitan itseni enkä osaa asettaa rajoja), mietin ja harkitsen tarkkaan aina mitä vastaan ja miten elehdin ja käyttäydyn, etten vaan loukkaa ketään enkä vaikuta tylyltä, kyselen paljon vaikuttaakseni kiinnostuneelta ja ystävälliseltä, hymyilen, näytän aina iloiselta, en tuomitse ketään mistään ja yritän aina löytää jotain mukavaa sanottavaa, kehun ja kannustan.

Siksi musta tykätään ja seuraani halutaan. Näin olen kuullut ja näin luulen asian itsekin olevan.

Eli sinä joka haluat ystäviä, ole valmis KUUNTELEMAAN ihmisiä, vaikkei heidän asiansa kiinnostaisi sinua yhtään. Silloin et ole yksin. Jos lähtökohtaisesti haluat ystäviä jotta voisit kertoa OMIA kuulumisiasi, on paljon vaikeampaa löytää seuraa.... kokemusta on.

T. 9/12

Mitä ihmettä saat tuosta? Oikean ystävän seurassa nimenomaan voi olla oma itsensä, ja siitä saa voimaa, jos tuollainen olisi kriteerinä ystäville, niin minullakin olisi monta! En vain itse laske tuollaisia suhteita ystävyyssuhteiksi.

Ja oikea ystäväkö on joku, jota kiinnostaa kuunnella sun loputonta valittamista turhasta, vuodesta toiseen? Ei ihme, ettei löydy.

Tajua jo: sinä tarvitset ammattikuuntelijaa, et ystävää. Ja ammattiapua.

Mutta ei, sinä jatkat täällä valittamista, vuodesta toiseen. Se hyödyttää sinua yhtä paljon kun äitihullun sekoilu äitihullua.

Huom: kananpersetukassa tai ylipainossa tai kälätyksessä ei itsessään ole vikaa. Mutta sairaiden jne hylkäämisessä on, ellei siis itsekin ole valmis siihen että kaikki ystävät hylkää vastoinkäymisten takia.

Sinä se et tajua, että ei kukaan jaksa kuunnella loputonta valitusta, vaikka se kuinka olisi sinun luonteesi.

Mutta jatka vaan valitusta, niin sinä kuitenkin teet.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla ystävä ihmiselle, jonka jutuista ei tule kun paha mieli. Ja sellainen sinä olet, itsekäs, vaativa ja äärimmäisen negatiivinen energiasyöppö.

Rautalankaa: sinä et anna toiselle mitään. Siksi sinua ei kukaan jaksa, hyvästä syystä. Ystävyys on kaksipuoleista, molemmista pitää olla ILOA toiselle.

Muutu, tai ole yksin. Ei se muilta ole pois kuin sinulta itseltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Sinä se et tajua, että ei kukaan jaksa kuunnella loputonta valitusta, vaikka se kuinka olisi sinun luonteesi.

Mutta jatka vaan valitusta, niin sinä kuitenkin teet.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla ystävä ihmiselle, jonka jutuista ei tule kun paha mieli. Ja sellainen sinä olet, itsekäs, vaativa ja äärimmäisen negatiivinen energiasyöppö.

Rautalankaa: sinä et anna toiselle mitään. Siksi sinua ei kukaan jaksa, hyvästä syystä. Ystävyys on kaksipuoleista, molemmista pitää olla ILOA toiselle.

Muutu, tai ole yksin. Ei se muilta ole pois kuin sinulta itseltäsi.

En tiedä kenelle tämä on osoitettu, mutta jos on ystävä joka vain valittaa, on ok ottaa hajurakoa.

Jos ystävä valittaa ja vain kuuntelet mitään sanomatta vaikka ei kiinnosta, ei se ole ystävyyttä jos pidät ajatuksesi itselläsi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinua on neuvottu usein etsimään ystäviä vaikka täysin eri ikäisten parista, mutta oletko tehnyt sitä vieläkään? Sinua on neuvottu usein myös menemään erilaisiin vapaaehtoistöihin, mutta etpä sinä viitsi. Sinua on neuvottu hankkimaan vaikka koira ja kerrottu, on ihan varma, että sen kautta saat ystäviä, mutta sinua ei kiinnosta. Sinua on kehotettu menemään erilaisiin harrastusporukoihin mukaan ja tälläkin palstalla on ollut halukkaita ihmisiä tutustumaan sinuun, mutta aina tulee se mutta. Aina. Sinä et viitsi, kehtaa, ehdi, jaksa, halua jne.

Kuinka monta valitusviestiä meinaat vielä täällä kirjoittaa yksinäisyydestäsi? Kymmeniä olen varmaan lukenut. Yritä pärjätä.

Kun valtaosa ihmisistä on sun kaltaisia paskiaisia, se yksinäisyys harmittaa huomattavasti vähemmän. Hyvähän se on sanoa jos omat mielenkiinnon kohteet on sellaisia että niitä tehdään ryhmässä, tai jossa on vapaaehtoistyötä. Se jota tällaiset aiheet ei kiinnosta, ei voi yhtäkkiä muuttua toiseksi ihmiseksi joka haluaa pelata jalkapalloa tai hoitaa vieraiden lapsia. Mutta mehän vaan ollaan ikäviä ihmisiä, kun ei tykätä samasta kun te tylsät tyhmät lampaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinua on neuvottu usein etsimään ystäviä vaikka täysin eri ikäisten parista, mutta oletko tehnyt sitä vieläkään? Sinua on neuvottu usein myös menemään erilaisiin vapaaehtoistöihin, mutta etpä sinä viitsi. Sinua on neuvottu hankkimaan vaikka koira ja kerrottu, on ihan varma, että sen kautta saat ystäviä, mutta sinua ei kiinnosta. Sinua on kehotettu menemään erilaisiin harrastusporukoihin mukaan ja tälläkin palstalla on ollut halukkaita ihmisiä tutustumaan sinuun, mutta aina tulee se mutta. Aina. Sinä et viitsi, kehtaa, ehdi, jaksa, halua jne.

Kuinka monta valitusviestiä meinaat vielä täällä kirjoittaa yksinäisyydestäsi? Kymmeniä olen varmaan lukenut. Yritä pärjätä.

Kun valtaosa ihmisistä on sun kaltaisia paskiaisia, se yksinäisyys harmittaa huomattavasti vähemmän. Hyvähän se on sanoa jos omat mielenkiinnon kohteet on sellaisia että niitä tehdään ryhmässä, tai jossa on vapaaehtoistyötä. Se jota tällaiset aiheet ei kiinnosta, ei voi yhtäkkiä muuttua toiseksi ihmiseksi joka haluaa pelata jalkapalloa tai hoitaa vieraiden lapsia. Mutta mehän vaan ollaan ikäviä ihmisiä, kun ei tykätä samasta kun te tylsät tyhmät lampaat.

Syystäkin olet yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivat ja kiinnostavat ihmiset ei ole yksinäisiä. Olet luultavasti ihan paska vaikka muuta luuletkin.

Täsmälleen samaa mieltä. Ap kuulostaa itserakkaalta, koppavalta ja oudolta tyypiltä, joka jaksaa aina vaan valittaa kuinka muut ovat vääränlaisia. Ap on varmasti kirjoittanut tällekin palstalle näitä valitusvirsiään kymmeniä, mutta mitään muutoksia hän ei ole tehnyt. Täällä on yritetty auttaa ap:n kaltaisia ihmisiä niin monet kerrat, mutta eivät he huoli mitään apua.

Ei, vaan hän on se vela, joka julistaa "ystävien olevan ikuisia, perhe ei".  Se, joka ei nähnyt nuorena millään tavoin tarpeellisena pitää yhteyttä sukuun, häät oli hyvät bileet ihanien ystävien kanssa ja kolmekymppiset bailattiin Levillä ihanalla naisporukalla.

Sitten 40 v. huomaa, että kaikilla muilla on se oma perhe ja se vie ajan ja menee niiden entisten ihanien ystävien ohi.

Näin se vaan valitettavasti menee. Turha sitten on valittaa yksinäisyyttä, oma valinta.

Olen reilu 40 nainen,lapset aikuisia ja mies kuollut,koirakin kuoli vanhuuteen.

Ei ole yhtään ystävää ja on tosi yksinäistä.

En ite tykkää juoda/baareissa ym.käymisestä ja yksin en viitti lähteä mihinkään esim.elokuviin ym.vaikka mieli tekisi.

Eli olen aina kotona,katon nettiä tai telkkaria.

Elämää on paljon vielä edessä ja tuntuu,että se menee täysin hukkaan.

Olisi joku hyvä kaveri,jonka kanssa voisi nauraa,matkustella silloin tällöin jne.

Onneksi viihdyn hyvin kotona ja yksinkin.

Ap ja muut aiheetta syrjityt,

Olette varmaan huomanneetkin, että yksinkin on parempi olla kuin tyhjänpäiväisten, tyhjäpäisten ihmisten kanssa. Jos ei voi olla oma itsensä ja tule arvostetuksi sellaisenaan, ei mitään ystävyyttä voi kehittyä.

Usein henkisesti suuntautuneet ihmiset odottavat ihmissuhteilta syvällisempää tasoa kuin arkiset, ulkonaiseen elämään huomionsa kohdistavat. Tämmöiset voivat olla korkeintaan harrastuskavereita, mutta eihän heitä mikään muuten yhdistä.

Monet ovat toisista ihmisistä riippuvaisia, heille on kauhistus olla yksinään, vain oma itsensä seuranaan. Tämä kertoo myös sisäisestä tyhjyydestä. Vähintään pitää kälättää puhelimessa jonkun kanssa, ettei tarvi kohdata itseään.

Yksinäisyys ei ole seuran puutetta, vaan henkisen yhteyden puutetta.

Jos joku ei tätä ymmärrä, asialle ei voi mitään.

Miksi niin moni ei suostu lähtemään yksin leffaan, teatteriin, tai kaljalle?

Ei se ole mikään häpeä liikkua yksin. Ja mistä kukaan tietää sen, onko seuralainen sairastunut tmv? Mitä väliä sillä on, miksi liikkuu yksin?

Ei muiden ajatuksilla ole väliä.

Just joo, käsi ylös kuka haluaa olla ystävä aina valittavalle ihmiselle? Joka haukkuu muita vielä lampaiksi, ihmisiä joilla on ystäviä.

Eikö vaan sitten kannatakin olla yksin, kun ketran on niin paljon muita parempi?

Koiran saa kun ostaa, ja sitten ulos ja mielikin piristyy. Mutta ei, ei tietenkään.

Olette te yksinäiset ihan samanlaisia kuin palstalla u.l.isevat miehet, yhtä itsekkäitä ja epämiellyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakava sairastuminen vei ystävät. Toivottavasti saatte kokeilla sitä itsekin, te omahyväiset aikuispissikset.

Kuzipäisiä ei kukaan jaksa.

Ilkeät, juoruilevat k**ipäät kyllä yleensä pitävät huolen siitä, että heillä on oma hovinsa tai kaltaistensa piiri ympärillään. Herkemmät ja kivemmat saattavat jäädä syrjään yksin, koska eivät osaa kyynärpäätaktiikoita. 

Syvällinen taso on näiden päässä sitä, että joku oman hyvän olonsa kustannuksella loputtomiin kuuntelee loputtomiin näiden valitusta ja negatiivisuutta.

Ei se ole syvällistä, se on itsekästä ja negatiivista muiden ihmisten käyttöä roskaämpärinä.

Ilkeät jää yksin, ne joista ei ole iloa kenellekään. Ja hyvä että jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En erityisemmin halua työkavereista ystäviä, ksoka minulla on paljon asioita joiden en halua leviävän ammatillisissa piireissä. Ystävyys ei minulle ole pinnallista tuttavuutta, vaan syvällinen ihmissuhde, Tuttavia voi olla tietenkin ja kavereita menoihin, niissä voi olla keveämminkin.

ap

Sitten olet valintasi tehnyt, ihmisiä olisi, mutta ei kelpaa. Etkä mene minnekään harrastukseenkaan, missä tapaisi ihmisiä.

Miksi siis valitat, kun itse valitset olla yksinäinen?

Miten harrastuksessa pääsee irti yksinäisyydestä muuta kuin hetkeksi? Siellä ollaan ehkä ihmisten kanssa samassa paikassa tunti tai kaksi. Tehdään jotain porukalla ja sen jälkeen hajaannutaan. Jos muuten sitten nähdään kaupungilla ei moni ole tuntevinaan. Sama vaikka oltaisiin viikko erämaassa ei seuraavalla viikolla enää edes tervehditä.

Juurikin näin.

Ja vielä lisäisin,että moni..tosi moni yksinäinen kyllä käy ihan yksin leffoissa,kahviloissa yms.,mutta ettekö ymmärrä ettei se ole yhtään sama asia,kun käyt vaikka kaverin kanssa???

On läheisiä ihmisiä, mutta aika pitkälti yhteydenpito on nykyisin viestien varassa. Ennen oli tapana viikoittain jäädä yhden ystävän kanssa töiden jälkeen kahville vaihtamaan kuulumisia, mutta nyt en ole häntäkään tavannut aikoihin. Työ on sosiaalista ja imee aika lailla voimat, joten sen jälkeen tulee oltua ihan vain puolison kanssa kaksin kotona.

Itse olen huomannut,että jos olet yksinäinen,niin kehotetaan menemään kirkon juttuihin mukaan..helvetti,en ole mikään hihhuli ja hullu,että sinne kiinnostaa mennä.Olen normaali,iloinen ihminen,jolla ei satu olemaan kavereita.

Suurin osa näistä kommentoijista kommentoi,vaikkei oikeasti ole kokenut miltä tuntuu itse olla yksinäinen,vailla kavereita tai ketään kenen kanssa olla,puhua tai olla puhumatta,mutta tieen,että se kaveri on.