Miksi isille tuntuu olevan ylivoimaista maksaa elatusmaksuja?
Lähipiirissä tunnen useammankin isän, jotka eron jälkeen eivät halua maksaa omista lapsistaan elatusmaksuja. Isät ovat olleet innokkaasti olleet tekemässä lapsia, mutta ajatuksena on ilmeisesti ollut, että lapset ovat vain äidin projekti, jotka eivät saa häiritä isän uraa tai vaikuttaa isän taloudelliseen tilanteeseen. Eron jälkeen sitten itketään, kun ei edes minimiä haluta maksaa.
Esimerkiksi exäni mielestä hänen ei tarvitse maksaa mitään, koska hänen mielestään pärjään ilmankin elatusmaksuja ja saanhan peräti lapsilisää. Ymmärtäisin tämän ajattelutavan, jos lapset olisivat vuoroviikkosysteemillä, mutta mies on vain kaksi pidennettyä viikonloppua kuussa lasten kanssa. Ex siis jättää maksuja maksamatta tai maksaa miten sattuu, vaikka lastenvalvojalla on tehty selkeä sopimus. En haluaisi riidellä, mutta eipä tässä taida olla vaihtoehtoja.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voisikin itse valvoa ja seurata, että ne rahat todellakin menevät lasten tarpeisiin.
Kulutosite pakkoa odotellessa.
Ja sitä, että ne kuitin kamat todellakin löytyvät.
No EIHÄN niitä kuitteja eikä kamoja sen enempää löydykään ! Ne rahat menee niiden ä m m i e n perseisiin ja kun aletaan asiaa perkaamaan, niin siitähän se älämölö syntyy kun tietävät jäävänsä kiinni rahojen hussutuksesta.
Taatusti menee ÄNMIEN turhakkeisiin. ÄNMILLÄ ei mene penniäkään lapsiin. Lapsethan ei tietysti syö, juo, harrasta, kuluta vettä tai sähköä, liiku busseilla, tarvi vaatteita jne. Naisille lapset ovat ilmaisia, elareilla kustannetaan tietysti hupimenot naisille!
Meidän tilanteessa elarit menevät exän omien menojen maksuihin. Töitä ei tehdä, mutta vanhemmalla on aina uusimmat puhelimet ja laitteet, kalliit harrastukset yms. Lapsella kaikki paskaa ja halvinta mitä on löytänyt, tai ei ole ollenkaan. Me sitten ollaankin laitettu ekstraa että lapsi pärjäisi edes koulumatkat.
Elareita yritti saada lisää ja sukulaisen kautta kuultiinkin että oli yrittänyt saada jopa 600e yhdestä lapsesta "tehdäkseen vanhemman köyhäksi". Hänen huonoksi tuurikseen elarit laskettiin tulojen mukaan ja ne laskivat sen aikaisista... Ahne saa palkkansa.
Mutta elareita maksetaan kuten kuuluukin. Toivotaankin vain, että ne menisivät lapsesta aiheutuviin kuluihin eikä exään itseensä.
Omapahan on valintansa. Onneksi lapsella on toinenkin vanhempi, kelan maksamalla elatusavulla tilanne voisi olla paskempi.
Kun ei nämä miehet ole koskaan osallistuneet perheensä elatukseen, tai ehkä silleen "tarviiko muka taas sitä ruokaa/vaippoja/vaatteita olla ostamassa". Mitään käsitystä menoista ei ole, eivätkä koskaan ole ottaneet osaa lasten ruokkimiseen eli eivät tiedä kuinka paljon jo esim. eskari-ikäinen syö.
Sitten luullaan että äiti sillä minimillä elelee herroiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni ei myöskään ole innoissaan elatusmaksuistaan. Koska kun lapset tulevat meille, niin hänellä palaa rahaa lapsiin parisataa viikonlopussa. Kun lapset haluavat hoploppiin ja pizzalle ja ja ja....
Niin. Ja kuvittelet että näitä ei äidin luona tapahdu? :D Mietipä siinä kuinka vähän ne elatusmaksut auttavat normiarjessa.
Ei minun tarvitse kuvitella mitään. Minulla itsellänikin on pari lasta, kyllä minä tiedän, mihin rahat menevät.
Kunhan vastasin aloitukseen, miksi mieheni ei ole innoissaan niistä. Annoin perustelut.
Miehesi ei sitten ymmärrä? Ei kai sitä äitinäkään tarvitse olla innoissaan, mutta ymmärtää kyllä.
Minä ymmärrän kyllä, ettei mieheni ymmärrä. Minulla on ihan ok tulot, ja pystyn ihan Hyvin elättämään itseni ja lapseni. Isoäiti myös antaa rahallista apua lapsille.
Mies tietää, että eksällä on vielä paremmat tulot kuin minulla, ja lapsilla on isoäiti, joka antaa heille vielä enemmän rahaa. Ja kun mies viihdyttää lapsia rahalla (hoplopit ja muut), niin äidin ei tarvitse käyttää rahojaan vastaavaan viihdytykseen.
Ei tämä nyt ole mikään selitys, ettei elareita tarvitsisi maksaa, enkä puolustele mitään enkä ketään. Yritän vain valottaa tilannetta miehen näkökulmasta.
Lasten isoäidin antamat rahat eivät ole kyllä millään lailla lasten elatusta, vaan puolet elatuksesta kuuluu lasten isälle. Ymmärsin muuten kyllä pointtisi.
Olen sama vastaaja, mutta tajusin juuri yhdestä aikaisemmasta vastauksesta pointin: suututtaa, kun lapset on viety häneltä. Lasten äiti ei nimittäin halua antaa lapsia miehelle. Mies sai tapaamisoikeuden vasta oikeuden kautta, eli pari vuotta meni välissä. Kyllähän se suututtaa, että elarit otetaan vastaan, mutta lapsia ei anneta.
Äiti jätti isän.
Isä pyysi vanhempiaan maksamaan sisarukseni ja minun elätusmaksut, joten isoisä syyllisti MINA tilanteesta.
Äidillä ja meillä kahdella lapsella oli kuukaudessa yhtä paljon rahaa käytössä kuin isällä. Me näimme nälkää ja isä poltti tupakkaa.
Miehet ovat niin sankarillisia, huolehtivat vaimoistaan ja lapsistaan. <3
Vierailija kirjoitti:
Miksi isien pitäisi maksaa elareita? Eikös kaikilla ole nykyisin yhteishuoltajuus vuoroviikoin?
Sillä välin kun äiti oli raskaana, äitiyslomalla ja hoiti vielä lapsen neuvolat työnsä ohella yms kun sitä olit vain uraasi luomassa, vain TOISEN teidän palkkanne nousi siinä urakehityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni ei myöskään ole innoissaan elatusmaksuistaan. Koska kun lapset tulevat meille, niin hänellä palaa rahaa lapsiin parisataa viikonlopussa. Kun lapset haluavat hoploppiin ja pizzalle ja ja ja....
Niin. Ja kuvittelet että näitä ei äidin luona tapahdu? :D Mietipä siinä kuinka vähän ne elatusmaksut auttavat normiarjessa.
Ei minun tarvitse kuvitella mitään. Minulla itsellänikin on pari lasta, kyllä minä tiedän, mihin rahat menevät.
Kunhan vastasin aloitukseen, miksi mieheni ei ole innoissaan niistä. Annoin perustelut.
Miehesi ei sitten ymmärrä? Ei kai sitä äitinäkään tarvitse olla innoissaan, mutta ymmärtää kyllä.
Minä ymmärrän kyllä, ettei mieheni ymmärrä. Minulla on ihan ok tulot, ja pystyn ihan Hyvin elättämään itseni ja lapseni. Isoäiti myös antaa rahallista apua lapsille.
Mies tietää, että eksällä on vielä paremmat tulot kuin minulla, ja lapsilla on isoäiti, joka antaa heille vielä enemmän rahaa. Ja kun mies viihdyttää lapsia rahalla (hoplopit ja muut), niin äidin ei tarvitse käyttää rahojaan vastaavaan viihdytykseen.
Ei tämä nyt ole mikään selitys, ettei elareita tarvitsisi maksaa, enkä puolustele mitään enkä ketään. Yritän vain valottaa tilannetta miehen näkökulmasta.
Lasten isoäidin antamat rahat eivät ole kyllä millään lailla lasten elatusta, vaan puolet elatuksesta kuuluu lasten isälle. Ymmärsin muuten kyllä pointtisi.
Olen sama vastaaja, mutta tajusin juuri yhdestä aikaisemmasta vastauksesta pointin: suututtaa, kun lapset on viety häneltä. Lasten äiti ei nimittäin halua antaa lapsia miehelle. Mies sai tapaamisoikeuden vasta oikeuden kautta, eli pari vuotta meni välissä. Kyllähän se suututtaa, että elarit otetaan vastaan, mutta lapsia ei anneta.
No mitä hittoa ne elarit suututtavat?? Se tässä tuntuu ihan älyttömälle! Ne on LASTA varten, LAPSEN kuluja varten. Ei äidin! Vaikka äiti on tuossa tapauksessa toiminut todella väärin ja onneksi oikeus oikaisi asian, ei ne lapsen kulut ole kuitenkaan olleet olematta. Miksi sille LAPSELLE pitää kostaa edes ajatuksissaan?
Vierailija kirjoitti:
Tiedä sitten siitä innokkuudesta. Lapsia kuitenkin tehdään enemmänkin naisen tahdosta ja mies tekee sen lapsen saadakseen pitää naisen.
Aika ikävää leimata miehet sekä tyhmiksi, vastuuttomiksi että oppimattomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos voisikin itse valvoa ja seurata, että ne rahat todellakin menevät lasten tarpeisiin.
Kulutosite pakkoa odotellessa.
Ja sitä, että ne kuitin kamat todellakin löytyvät.
Onko sinulla siis syytä epäillä että lapset asuvat taivasalla eivätkä saa ruokaa? Koska minimi ei riitä kattamaan puolia edes näistä, kaikista muista kuluista puhumattakaan.
Se että lähihuoltajalla vapautuu elatusmaksujen myötä OMAA RAHAANSA enemmän käyttöönsä, kun ei tarvitse maksaa myös sen paskemman vanhemman osuutta, ei ole merkki siitä että elatusmaksut eivät mene sinne minne niiden kuuluisi.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tilanteessa elarit menevät exän omien menojen maksuihin. Töitä ei tehdä, mutta vanhemmalla on aina uusimmat puhelimet ja laitteet, kalliit harrastukset yms. Lapsella kaikki paskaa ja halvinta mitä on löytänyt, tai ei ole ollenkaan. Me sitten ollaankin laitettu ekstraa että lapsi pärjäisi edes koulumatkat.
Elareita yritti saada lisää ja sukulaisen kautta kuultiinkin että oli yrittänyt saada jopa 600e yhdestä lapsesta "tehdäkseen vanhemman köyhäksi". Hänen huonoksi tuurikseen elarit laskettiin tulojen mukaan ja ne laskivat sen aikaisista... Ahne saa palkkansa.
Mutta elareita maksetaan kuten kuuluukin. Toivotaankin vain, että ne menisivät lapsesta aiheutuviin kuluihin eikä exään itseensä.
Omapahan on valintansa. Onneksi lapsella on toinenkin vanhempi, kelan maksamalla elatusavulla tilanne voisi olla paskempi.
Mutta omaa lastaan ei siis voi kotiinsa ottaa? Kun on helpompaa olla edes yrittämättä kun on kivempaa märistä elareista ja siellä baarissa itkeä p*skamaista exäänsä joka vierottaa lapset isästään vaikka isä kuinka yrittäis ja olis huippuhyvä isi, ja laki on p*ska ja suosii naisia ja...?
Moniko näin itkevä isä on edes yrittänyt saada lapset itselleen? Murto-osa, veikkaan. Tuliko ikinä mieleen, että niitä penteleen muksuja on vaikea isälleen sijoittaa äidin sijaan kun isä ei mitenkään asian käsittelyn yhteydessä ilmaise tahtovansa niitä.
Vielä heikompi tilanne on naisten suhteen, maksamattomien elatusmaksujen suhde on paljon suurempi. Johtunee siitä, että useimmiten huoltajuus kiistatilanteissa määrätään äidille. Silloin kun se määrätään isälle, äiti on siinä kunnossa, että tuskin pystyy huolehtimaan itsestäänkään, saatika lastensa elatusmaksuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen lapsen kulut moninkertaistuvat erotilanteissa? Eron jälkeen lapseen uppoaisikin yht'äkkiä yli 500 euroa/kk, kun ennen eroa tuolla summalla olisi kustannettu lapsen vaatetusta ja muita tarpeita kuukausien edestä. Eihän niitä kalliita hankintoja muutenkaan tarvitse tehdä kuukausittain.
Öh, tuota... lapsen osuus asumiskuluista, sähköstä, vedestä, harrastukset, puhelin ja sen laskut, koulutarvikkeet, harrastusvälineet, urheiluvälineet, vaatteet, ruoka, kuljetukset, synttärilahjat, viikkorahat, huvipuistot, uimareissut.... lista kuule jatkuu vaan. Ihan jo kouluikäisen lasten pelkkiin perustarpeisiin uppoaa satasia per lapsi per kuukausi. Voit itse ihan laskea yhteen kaiken sen, mitä lapsen ELATUKSEEN kuuluu. Siitä puolet kuuluu etävanhemmalle.
Lapsi tarvitsee etävanhemman luona yhtälailla huoneen, huonekalut, vaatteet, lelut, pyörät, pelikoneet. Ja sen sijaan, että tulisi 300-400 eur kuussa plussaa, menee kulujen päälle elatuksesta miinusta.
Vaikka lapsi olisi huoneessaan vähemmän päiviä ja polkisi pyöräänsä vähemmän, niin ne asiat silti maksaa ihan yhtä paljon.
Maksetaan tietenkin elarit, mutta meillä palaa siihen bonuslapseen yhtälailla rahaa kuin yhteisiin, en juuri eroa huomaa. Ainoa ns. pienempi kulu on ruoka ja sähkölasku ehkä sen parikymppiä vähemmän. Lapsi ei myös harrasta mitään, niin lähillä ei ole mitään extrakuluja, joita meillä ei olisi poislukien satunaiset luistimet.. Ei ne lähin kustannukset aina kyllä todellakaan ole niin käsittämättömät verrattuna etään, että voisi henkseleitään lähteä paukuttelemaan.
Väitätkö tosissasi että teillä on etälapselle oma huone? Hienoa jos näin on, se ei ole kuitenkaan pakollinen meno vaan vapaavalintainen. Huomioittehan myös että saatte luonapitovähennystä mitä lähivanhempi ei, eli se vähennetään teidän osuudestanne. Maksatteko myös vaatteet ja harrastukset? Entä pitääkö olla kaksi pyörää eikö yksi riitä jos lähi on sen maksanut? (huom pyörä on ylimääräinen kulu, sitä ei edes huomioida elatuslaskua tehdessä).
Jollain taitaa se laskupää olla melko kehno... jos lapsen kulut ovat 400€ siitä 50/50 osuus olisi 200per/ vanhempi. Te maksatte sen 200 -luonapitovähennyksen, lähivanhempi loput ilman luonapitovähennyksiä vaikka lapsi siellä suurimman osan ajastaan onkin.
Kaikista upeinpia isiä ja "miehiä" ovat yrittäjät ja vieläpä hyvätuloiset sellaiset. Tuttu lastenvalvoja kertoi kuinka ovat hankalin asiakasryhmä, koska eivät halua maksaa kuin pienintä, joten vaikka tulot olisi kuinka suuret on upeaa autoa, asuntoa, matkoja, nostetaan vain sitä pikkuriikkistä palkkaa todisteeksi ettei ole tuloja ja muu firman nimiin semmosia johtajia ja kukapa maksaa sitten loppu huvin, veronmaksajat ja tämä lähivanhempi! Koska näitä ei edes makseta ajallaan vaan kela perii sitä isälle mitätöntä summaa ja aiheuttaa verokuluja huomattavasti isomman määrän kuin elatusmaksu jos sen maksaisi kuten kuuluukin.
Mun järkeen ei mahdu miten jotkut voi olla niin täysin surkimuksia ihmisenä, että edes sitä omaa lastaan ei voi kunnialla hoitaa.
Noillehan raha ei ole se juttu vaan valtapeli.
Mieheni maksaa lapsestaan minimielarit kuussa. Ei ole koskaan jättänyt maksamatta, eikä koskaan valita vaan kantaa vastuunsa. Hänen lapsensa on 2-3viikonloppuisin meillä ja joskus arkipäivisin jolloin kuskaamme häntä kouluun toiselle puolelle kaupunkia.
En näe tässä ongelmaa ja tärkeintä on että lapset ovat onnellisia. Saimme miehen kanssa äskettäin toisen yhteisen lapsen ja näinollen kustannukset ovat nousseet ja tietysti jatkavat nousemistaan. Tein päätöksen raskausaikana etten ostamaan miehen lapselle yhtään mitään enään, hänelle kustantavat omat vanhemmat vaatteet ja huvitukset. No, lapsi kulkee nykyään kaksi kokoa liian pienissä vaatteissa emmekä tee mitään ns. Extraa hänen ollessa täällä (esim. Uinti, pizzalla, hoplopissa, elokuvissa) sillä isänsä ei halua kustantaa yhtään enempää. Voi voi lapsi parka... Useasti äitipuolia haukutaan kamaliksi, mutta huomaan että se olen ollut minä joka on kustantanut lapsen asiat. Nyt minulla on kaksi lasta jotka ovat minun prioriteettini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voisikin itse valvoa ja seurata, että ne rahat todellakin menevät lasten tarpeisiin.
Kulutosite pakkoa odotellessa.
Ja sitä, että ne kuitin kamat todellakin löytyvät.
”Kamat”:
-asumiskulut
-vesi
-sähkö
-vakuutukset
-vitamiinit
-lääkkeet
-harrastusvälineet/kulut/kausimaksut
-ulkoliikuntavälineet
-pyörä ja suojavarusteet
-vaatteet
-ulkovaatteet
-ruoka
-lelut/pelit
-kuljetukset harrastuksiin, kavereille
-kaverisynttärilahjat
-joululahjat
-syntymäpäivälahjan
-mopokortti
-mopo
-ajokortti
-auto
Noista kuluista vain osa liittyy asumisen tapaan. Niitä etävanhemman kuuluu subventoida mikäli lapsi tosiaan asuu toisen vanhemman eli lähivanhemman luona suuremman osan aikaa.
Noissa on monta monta kulua jotka kumpi tahansa vanhempi voi hoitaa yhdessä lapsen kanssa. Vaikka mopon osto kun sellainen on yhdessä sovittu lapselle hankittavan. Eihän ostotapahtuma mikään lähivanhemman nimenomainen tehtävä ole. Ei sellaista lakia ole.
Tuntuu aina pahalta lukea näitä yleistyksiä, kun itse maksoin jo avioliiton aikana valtaosan lasten kuluista ja nykyään elatusavut viikko-viikko systeemissä. Eli lasten kulut puoliksi PLUS elatusavut äidille. Ilmeisesti äidillä ei ole lainkaan omaa elatusvelvollisuutta, vaan kaikki lasten kulut voi maksaa tuista ja elatusavusta.
Ex-vaimo ei suostunut koskaan töitä hakemaan ja saa nyt lähivanhempana kaikki mahdolliset tuet lapsista. Minä en senttiäkään.
Työttömällä äidillä suuremmat nettotulot kuin minulla työssäkäyvällä, mutta minä maksan silti lasten kuluja enemmän.
Ei sillä, mielelläni minä lapseni hoidan ja elätän, mutta ei tämä talouspuoli silti reilua ole.
Lunnollisesti ero oli vaimon yksipuolinen päätös, koska halusi elämältä jotain enemmän. Ei ole vielä löytänyt...
Vierailija kirjoitti:
Mieheni maksaa lapsestaan minimielarit kuussa. Ei ole koskaan jättänyt maksamatta, eikä koskaan valita vaan kantaa vastuunsa. Hänen lapsensa on 2-3viikonloppuisin meillä ja joskus arkipäivisin jolloin kuskaamme häntä kouluun toiselle puolelle kaupunkia.
En näe tässä ongelmaa ja tärkeintä on että lapset ovat onnellisia. Saimme miehen kanssa äskettäin toisen yhteisen lapsen ja näinollen kustannukset ovat nousseet ja tietysti jatkavat nousemistaan. Tein päätöksen raskausaikana etten ostamaan miehen lapselle yhtään mitään enään, hänelle kustantavat omat vanhemmat vaatteet ja huvitukset. No, lapsi kulkee nykyään kaksi kokoa liian pienissä vaatteissa emmekä tee mitään ns. Extraa hänen ollessa täällä (esim. Uinti, pizzalla, hoplopissa, elokuvissa) sillä isänsä ei halua kustantaa yhtään enempää. Voi voi lapsi parka... Useasti äitipuolia haukutaan kamaliksi, mutta huomaan että se olen ollut minä joka on kustantanut lapsen asiat. Nyt minulla on kaksi lasta jotka ovat minun prioriteettini.
Meillä sama (edellinen vastaus)
Mitä tästä ketjusta opimme? Sen, että älkää erotko, jos haluatte lapsellenne hyvän elintason.
Miksi isien pitäisi maksaa elareita? Eikös kaikilla ole nykyisin yhteishuoltajuus vuoroviikoin?