Lue keskustelun säännöt.
APUA! Painan järkyttävästi enemmän kuin luulin!
21.11.2019 |
Tulin juuri lääkäristä, jossa tutkittiin alun perin muutamia oireita ja veriarvoja. Mulla on ollut väsymystä ja alakuloa jonkin aikaa. Selvisi, että paastoverensokeri on koholla... tämä jo ahdisti itsessään. Kyllähän olen tiennyt, että olen ollut hieman ylipainoinen aina, mutta en ole vaa'alla käynyt muutamaan vuoteen. Samat vaatteet ovat mahtuneet kuitenkin enimmäkseen päälle (useimmat kummiskin jotain stretch-kangasta eli taitaa syy löytyä siitäkin..), joten en ole sillä tavalla kiinnittänyt painooni huomiota.
Viimeksi, kun punnitsin itseni joskus 5v sitten niin painoin 73kg (olen 162cm pitkä), ja lääkärin luona pyydettiin minua menemään vaa'alle tarkistuttamaan paino. Painoin 89 kiloa!! Taino, painan.
Ihan järkyttävää. Meinasin alkaa itkemään siinä lääkärin edessä vaan samantien. Olin juuri sanonut ennen punnitusta, että painan suunnilleen 70 kiloa. Jeesus että häpesin silmät päästäni!!
Mitä h*lvettiä nyt teen, tekee mieli vaan olla kotona häpeämässä. Lääkärin kanssa verensokerin seuranta jonkin ajan kuluttua, pitäisi kuulemma laihduttaa.
Vertaistukea?
Kommentit (218)
Musta on suoraan sanottuna ihan älytöntä, että alat katella jotain dieettejä. Et voi elää dieetillä seuraavaa 40 vuotta! Sulla on jotain todella arvokasta: syöt (ilmeisesti) täysin normaalisti mutta LIIKAA. Voi luoja jos voisin kertoa 15vuotta nuoremmalle itselleni millaisen aarteen hukkasin, ja menin kaninkoloon joka oli vuosien jojoilua (dieettiä, karppausta, ketoosia, paastoa...) ahmimisineen ja muine paskoineen. Usko mua; olet mieluummin joka päivä tästä lähtien pitkässä juoksussa katottuna koko ajan pikkuisen laihempi ja voit hyvin, ja jossain vaiheessa normaalipainossa, kun lähet sekoilemaan kaiken kikkailun kanssa.
Ole kiltti ja pidä ruokailutottumuksesi, juo paljon vettä ennen joka ruokaa, valitse vähän fiksumpia vaihtoehtoja ja leikkaa annoskokoja. Se on se takuuvarma ihmedieetti jolla kaikki laihtuu. Sokeriarvot tykkää pienestä hiestä ja puuskutuksesta. Aloita maltilla. Ota rauhassa ja ole fiksu. Älä murehdi vaakaa menkkojen aikana; nainen kerää silloin vettä. Jos syöt hiilareita enemmän välillä, 1 gramma kerää 9g vettä. Et ole lihonut 3 skiloa päivässä. koskaan. se on nestettä. Älä usko yksittäistä vaa’an lukemaa. Jos se näyttää enemmän kuin haluaisit niin mitään ei ole menetetty. Huomenna voit taas tehdä parhaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin tuosta 16:8 -paastosta.
Pitääkö sen olla joka päivä samat kellonajat vai tänään esim. 8 - 16 ja huomenna vaikka 12 -20? Mulla ku työhommat vaihtelee aika rajusti, niin ei pysty noudattamaan aina samoja aikoja....
Kai se me menee vaikka säännöllinen olisi parempi. Tässä paastossa on mielestäni tavallaan 3 ideaa. Kalorit jää vähemmälle kun ei jaksa ahmia 8 tunnissa kovin paljon. 16 tunnin paastoaikana elimistö alkaa polttamaan rasvaa. Lisäksi koska sun vatsa on suuremman osan vuorokaudesta tyhjä, niin hiljalleen se kutistuu vähän, ja sitten saat ajan myötä yhä vähemmän syötyä sen 8 tunnin aikana.
Onko mahdollista, että toi paastoaminen edesauttaa ahmimista sitten kun saa syödä? Ja sitä kautta mahalaukkukin venyy niin, että ahmii suurempia määriä vaan ja alkaa lihomaan?
Paastotessa nälän tunne katoaa. Vaikka olisi kuvitellut jotain ihanaa ruokaa, niin sitten kun saa syödä, tulee nopeasti kylläiseksi jo pienestä määrästä ja siitä saa riittävästi mielihyvääkin. Mutta toki on mahdollista, että suhde ruokaan on häiriintynyt, jolloin ahmiminen voi olla sen oire. Se ei kuitenkaan johdu paastosta sinänsä.
Vierailija kirjoitti:
vaik
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaaka kotona on hyvä apuväline, tee jokin muutos syömiseen esim ei napostelua klo 19 jälkeen, ei siideriä kuin vain lauantaisin, ei karkkia, vähennä rasvaa ja sokeria. Yksikin muutos jo auttaa, kunhan se on pysyvä. Älä käy vaa'alla liian usein, esim kerran viikossa riittää. Älä masennu, lisää liikuntaa ja syö enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Kilot tulevat nopeasti, mutta lähtevät hitaasti.
Alkoholia en onneksi juo kamalan paljoa muutenkaan, että sen poisjättäminen on helppoa.
Vaaka pitää varmaan käydä ekana ostamassa, vaikka tuntuu nyt siltä, että on täysi PTSD niistä.
Herkkuja oon tykännyt aina syödä, juurikin iltaisin. Ehkä pitäisi kokeilla syömisen lopettamista johonkin alkuiltaan, tuntuu vaan inhottavalta ajatukselta mennä maha kurnien nukkumaan.
Kiitti vinkeistä. Kai tää tästä paranee, tuntuu vaan tosi pahalta nyt, että oma minäkuva on romuttunut ihan kokonaan. Luulin syöväni enimmäkseen ihan hyvin, ehkä lähinnä liian isoja annoksia, mutta en sitäkään ole miettinyt moneen vuoteen. Tässähän tää lopputulos nähdään.
ap
Älä sitten missään nimessä tee niin! Kokeile vaikka vaihtaa osa herkuista johonkin terveellisempään ja vähentää niiden syömistä. Mene vaikka kävelyille ja tee niin kuin se yksi kirjoittaja, eli lähde ulos viideksi minuutiksi ja ehkä se muuttuu pidemmäksi lenkiksi.
Dramaattiset muutokset harvoin toimivat, koska ihminen ei tykkää muutoksesta. Itse olen yrittänyt vaihtaa pahoja tapojani pikku hiljaa parempiin. Yritän, että ateriani ovat lähtökohtaisesti terveellisiä. Silloin se pitsa kerran viikossa ei näy missään.
Joo ei ehkä näy se yksi pizza, mutta ei kyllä näy myöskään ne muut terveellisemmät valinnat vaan lopputulos on plusmiinusnolla. Painonhallintaan siis toimii tietenkin, mutta jos/kun extraa on kymmeniä kiloja niin ne ei putoa 80/20- taktiikalla vaan syömisen pitää olla oikeastaan ja poikkeuksetta 100% terveellistä. Herkutella voi tietenkin terveellisesti, ei pizza/sipsit/karkit ym ole ainoa herkku maailmassa ja mitä pidempään noita ilman on, sitä helpompi niitä on vastustaa jatkossakin. Ne kun ei enää maistu samalla tavalla herkulta kuin ennen vaan jopa ällöttää. Lisäksi noista tulee pitkän tauon jälkeen yleensä huono olokin. Siis ihan fyysisesti.
Sitten kun se paino on normaali eikä tarvetta laihtumiselle enää ole niin silloin voi hallitusti herkutellakin esim viikonloppuna ja skarpata taas arkipäivinä.
Nämä siis ihan omakohtaista kokemusta.
Mun omakohtainen kokemus taas on päinvastainen. 80/20-ajatus toimii vallan mainiosti myös painonpudotukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävin vähän samalla tavalla kuin sullekin. Pituutta 159cm, ja painon seurannan lopetin, kun painoa oli 68 kiloa. Siiten tuli työterveystarkastus ja vaaka näytti siellä 89,5 kiloa.
Hetkellisen järkytyksen jälkeen nappasin itseäni niskasta kiinni ja liityin Fatsecretiin (ilmainen sovellus).
Kirjasin kaikki käyttämäni kalorit tunnollisesti ylös ja sain 30kiloa painosta pois. Nyt olen pari vuotta painanut 59 kiloa ja edelleen seuraan painoani kerran viikossa ja kirjaan syömiseni viitenä päivänä viikossa ylös.
Kirjaamalla kaikki kalorit ylös, huomasin monesta "terveellisestä kotiruuasta", että niissä oli todella paljon kaloreita. Ja niitä pystyi pienillä muutoksilla saamaan paljon kevyemmiksi, maun silti kärsimättä.
Myös annoskoot oli mulla ajan myötä kasvaneet todella isoiksi. Lähes puolittamalla annoksen ja lisäämällä saman verran kasviksia vatsa tuli ihan yhtä täyteen, mutta kalorimäärä melkein puolittui.
Silloinkaan kun aktiivisesti pudotin painoa, en kieltäytynyt herkuista, vaan sallin itselleni yhden herkkupäivän viikossa. Se sama herkkupäivä on edelleen käytössä. Näin pystyn kontroloimaan herkuttelua.Latasin tuon appin, kiitos. Tuntuu tosi työläältä alkaa kirjaamaan kaikki ylös, mutta pakko kai se on.
Laskitko siis vain kaloreita vai muutitko dieettiäsi johonkin suuntaan? Oon nyt googlaillut ja näköjään on olemassa joku satamiljoonaa eri ruokavaliota ja kaikki tietenkin hehkuttaa, että se omansa on helpoin ja laihtuu varmasti (hiilihydraattien vähentäminen, paleo, pätkäpaastoaminen). Pää alkaa olemaan ihan pyörällä siitä, mitä kannattaisi tehdä.
ap
Olen kokeillut monia erilaisia dieettejä, mutta aina palannut takaisin vanhaan eli paino on tullut takaisin. Nyt päätin pysyä mahdollisimman lähellä omia ruokailutottumuksiani, mutta keventämällä sitä ja muuttamalla terveellisempään suuntaan. Nyt tää tuntuu toimivan. Tuolla fatsecretissä ihmiset toteuttavat eri tavoin (esim pätkäpaasto ja vhh) noita painonpudotuksiaan ja elämäntapamuutoksiaan, kannattaa lueskella ja vaikka osallistua keskusteluihin siellä.
Itse lisäsin vain kasviksia ja vähensin ruuan määrää. Yleensä lautasesta yli puolet salaattia ja höyrytettyjä kasviksia ja loput ruokaa, mitä nyt onkaan. Esimerkiksi lounasravintolassa kasaan tästä syystä kaiken ruuan yhdelle lautaselle. Salaattiin laitan kastiketta tai öljyä ja leipää syön vain, jos on kova nälkä. Juomaksi vettä.
Itselleni on nyt kertynyt 4 kg vuoden aikana kun vaihdoin työpaikkaa. Aktiivisesta kotisiivouksesta istumatyöhön toimistoon.
Tällä hetkellä mitat 168cm 65kg ja olo tuntuu turvonneelta eikä viitsi pitää ihonmyötäisiä vanhoja paitoja päällä. Pakko tehdä asialle jotain. Pätkäpaasto kuulostaa aika hyvältä ja olen taas alkanut käymään uimahallissa.
Onneksi huomasin jo tässä vaiheessa enkä 15 kilon päästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin tuosta 16:8 -paastosta.
Pitääkö sen olla joka päivä samat kellonajat vai tänään esim. 8 - 16 ja huomenna vaikka 12 -20? Mulla ku työhommat vaihtelee aika rajusti, niin ei pysty noudattamaan aina samoja aikoja....
Kai se me menee vaikka säännöllinen olisi parempi. Tässä paastossa on mielestäni tavallaan 3 ideaa. Kalorit jää vähemmälle kun ei jaksa ahmia 8 tunnissa kovin paljon. 16 tunnin paastoaikana elimistö alkaa polttamaan rasvaa. Lisäksi koska sun vatsa on suuremman osan vuorokaudesta tyhjä, niin hiljalleen se kutistuu vähän, ja sitten saat ajan myötä yhä vähemmän syötyä sen 8 tunnin aikana.
Onko mahdollista, että toi paastoaminen edesauttaa ahmimista sitten kun saa syödä? Ja sitä kautta mahalaukkukin venyy niin, että ahmii suurempia määriä vaan ja alkaa lihomaan?
No jos niin käy, niin kannattaa varmasti kokeilla jotain muuta dieettiä. Käytännössä itsellä ei vaan ollut kovin kova nälkä 16 paaston jälkeen kuitenkaan, eikä tullut ahmittua. Kai sitä silti kannattaa miettiä, että ei ahmi liikaa ja mitä tahansa. Yksilöllisiä asioitahan nämä ovat ja jokaisen tulee vaan löytää se oma tapa.
Kun vain laskee kalorit ja jakaa ne viikonpäiville sillä tavalla, ettei niitä ole liikaa, niin ei pitäisi lihoa, ellei ole jotain lääkitystä tai sairautta, joka lihottaa. Ihan sama mikä sen dieetin nimi on. Ja mitä terveellisempää ruokaa, sitä enemmän ruokaa niihin kaloreihin saa mahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Musta on suoraan sanottuna ihan älytöntä, että alat katella jotain dieettejä. Et voi elää dieetillä seuraavaa 40 vuotta! Sulla on jotain todella arvokasta: syöt (ilmeisesti) täysin normaalisti mutta LIIKAA. Voi luoja jos voisin kertoa 15vuotta nuoremmalle itselleni millaisen aarteen hukkasin, ja menin kaninkoloon joka oli vuosien jojoilua (dieettiä, karppausta, ketoosia, paastoa...) ahmimisineen ja muine paskoineen. Usko mua; olet mieluummin joka päivä tästä lähtien pitkässä juoksussa katottuna koko ajan pikkuisen laihempi ja voit hyvin, ja jossain vaiheessa normaalipainossa, kun lähet sekoilemaan kaiken kikkailun kanssa.
Ole kiltti ja pidä ruokailutottumuksesi, juo paljon vettä ennen joka ruokaa, valitse vähän fiksumpia vaihtoehtoja ja leikkaa annoskokoja. Se on se takuuvarma ihmedieetti jolla kaikki laihtuu. Sokeriarvot tykkää pienestä hiestä ja puuskutuksesta. Aloita maltilla. Ota rauhassa ja ole fiksu. Älä murehdi vaakaa menkkojen aikana; nainen kerää silloin vettä. Jos syöt hiilareita enemmän välillä, 1 gramma kerää 9g vettä. Et ole lihonut 3 skiloa päivässä. koskaan. se on nestettä. Älä usko yksittäistä vaa’an lukemaa. Jos se näyttää enemmän kuin haluaisit niin mitään ei ole menetetty. Huomenna voit taas tehdä parhaasi.
Dieetti on kyllä ihan hyvä, että saa ainakin sen verensokerin alas mahdollisimman nopeasti. Ap on vaarassa sairastua 2-tyypin diabetekseen jos ei tee jotain. Tässä on Toimivatko dieetit? dokumentti arrenasta: https://areena.yle.fi/1-4503204
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä noin moni kommentoi ettei huomaa? Kyllä minä havahduin siihen, että esimerkiksi selällään maatessa maha olikin pullollaan. Tai kuin istui esimerkiksi ruokapöydän tuolissa hieman etunojassa, niin tunsi kuinka mahamakkara alkoi olla hieman eri tavalla kuin ennen. Ja tämä oli kymmenen kilon lisäyksellä. En kyllä ollut mikään ihan hoikka aikaisemminkaan.
Vierailija kirjoitti:
jos syöt normaalia kotiruokaa niin pienennät vaan annoksia!! älä missään nimessä jätä aterioita väliin, altistut ahmimiskierteelle joka tuottaa vain henkisesti huonon olon ja lisää kiloja. Jos syöt jo normaalia ruokaa niin mieti mistä et voi luopua ja mistä voit(voi kevyemmäksi rasvaksi, mehu/limu/maito ruokajuomana pois, pastan tilalle peruna, perunan tilalle salaatti) ja pienennä annoskokoja. Syö paljon kuituja (porkkana, kurkku, ruisleipä) ja paljon vettä, moni syö janoonsa.
Opettele elämään älä rupea dieetille. jos jätät aterian pois etkä kiinnitä annoskokoihin huomiota, voit myös ahmimisen sijaan syödä kaiken takaisin muilla aterioilla.
Hikoile kerran viikossa. Tapa vapaa.
Paremminkin kerran päivässä 30-45min ja sitten kerran viikossa oikein kunnon pitkäkestoinen esim (kävely)lenkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on nyt ihan ohis, mutta kerronpa silti.
Itse kävin kesällä lääkärissä ihan muista syistä kuin ylipainoni, olin kyllä jo alkanut laihduttaa keväällä. Keväällä painoin 107kg ja olen 170cm pitkä. Olin samana aamuna käynyt vaa'alla ja se näytti 104,8kg muistaakseni, kuitenkin hiukan reilu 104kg. Sanoinkin tästä lääkärille ennen punnitusta ja ihmetys oli kyllä suuri, kun painoinkin päivällä parin ruokailun jälkeen ja vaatteet päällä 103,9kg. Sovittiin lääkärin kanssa kontrolliaika tähän loppuvuodelle.
Lääkäri soittikin juuri tällä viikolla ja sovittiin kontrolliaikaa, samalla hän kyseli millaisia verenpaineeni ovat olleet, kun niitä lupasin seurailla, kun se on aina lääkärissä todella koholla (yleensä luokkaa 180/120, mutta kotona hyvä). Olenkin huomannut, että se on laskenut ihan kotioloissakin, alapaine on ollut kotonakin hiukan koholla, 90 paikkeilla, mutta nyt se on laskenut sen alle, kun olen laihduttanut. Myös painoni tuli puheeksi lääkärin kanssa, tällä hetkellä painan 96kg ja sanoinkin, että hitaasti se paino on tippunut, mutta mielestäni saakin tippua hitaasti, kun hitaasti se tulikin, mutta lääkäri oli aivan toista mieltä. Hänen mielestään olen suoriutunut upeasti ja pudottanut hyvin painoa, yllätyin kyllä tästä, koska omasta mielestäni paino on tippunut hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on suoraan sanottuna ihan älytöntä, että alat katella jotain dieettejä. Et voi elää dieetillä seuraavaa 40 vuotta! Sulla on jotain todella arvokasta: syöt (ilmeisesti) täysin normaalisti mutta LIIKAA. Voi luoja jos voisin kertoa 15vuotta nuoremmalle itselleni millaisen aarteen hukkasin, ja menin kaninkoloon joka oli vuosien jojoilua (dieettiä, karppausta, ketoosia, paastoa...) ahmimisineen ja muine paskoineen. Usko mua; olet mieluummin joka päivä tästä lähtien pitkässä juoksussa katottuna koko ajan pikkuisen laihempi ja voit hyvin, ja jossain vaiheessa normaalipainossa, kun lähet sekoilemaan kaiken kikkailun kanssa.
Ole kiltti ja pidä ruokailutottumuksesi, juo paljon vettä ennen joka ruokaa, valitse vähän fiksumpia vaihtoehtoja ja leikkaa annoskokoja. Se on se takuuvarma ihmedieetti jolla kaikki laihtuu. Sokeriarvot tykkää pienestä hiestä ja puuskutuksesta. Aloita maltilla. Ota rauhassa ja ole fiksu. Älä murehdi vaakaa menkkojen aikana; nainen kerää silloin vettä. Jos syöt hiilareita enemmän välillä, 1 gramma kerää 9g vettä. Et ole lihonut 3 skiloa päivässä. koskaan. se on nestettä. Älä usko yksittäistä vaa’an lukemaa. Jos se näyttää enemmän kuin haluaisit niin mitään ei ole menetetty. Huomenna voit taas tehdä parhaasi.
Dieetti on kyllä ihan hyvä, että saa ainakin sen verensokerin alas mahdollisimman nopeasti. Ap on vaarassa sairastua 2-tyypin diabetekseen jos ei tee jotain. Tässä on Toimivatko dieetit? dokumentti arrenasta: https://areena.yle.fi/1-4503204
Jos mennään ahmimiskierteeseen niin diabetes tulee ja muut sairaudet päälle. Ap laihtuu varmasti tarpeeksi nopeasti vain pienentämällä annoskokoja ja verensokeria alentaa tehokkaasti lisäämällä insuliiniresistenssiä maltillisella mutta hikoiluttavalla ja hengästyttävällä liikunnalla, jossa on vähän vastusta lihaksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla mahdollista kerätä melkein 20 kiloa lisää huomaamatta?
Tätä minäkin aina ihmettelin, mutta en enää kun onnistuin siinä itsekin. Siis toki sitä tajuaa että on lihonut, mutta vain hieman ehkä pari-kolme kiloa max kun kuitenkin peilistä näkyy suht sutjakka minä. Sitten kun menee vaa'alle niin BOOM! sitä ei painakaan max 70 kiloa (johon on siihenkin joutunut henkisesti varautumaan, että tosiaan se lukema voi olla noinkin iso eli alkaa seiskalla) vaan totuus onkin liki 90 kg kuten ap:llekin kävi.
Siis miten h*lvetissä voi omat silmät huijata näin pahasti?! En mielestäni ole kuin pikkasen leveämpi kuin aiemmin kun vielä painoin sen reilu 70 kiloa. Jotenkin kuvittelin, että satakiloiset on sitten niitä "oikeasti" isoja ihmisiä, mutta mähän oon itse kohta sen painoinen eikä silmät vieläkään näe sitä peilikuvassa todellisena!!
Minä olen myös kokenut tämän. Painoin pitkään 68 kiloa, olin pari vuotta ilman vaakaa ja käydessäni kylässä huvikseni vaa'alla, painoinkin yhtäkkiä 88 kiloa. Olin vaihtanut liikkuvan työn istumatyöhön tuolla välillä ja tiesin, että olen lihonut jonkin verran. Koska vaatekokoni oli suurentunut vain yhdellä numerolla ja olin kuullut että yksi vaatekoko vastaa noin viittä kiloa, kuvittelin että painaisin alle 75 kiloa. Muistan mittani ajalta, kun painoin 58 kiloa ja olin silloin kauttaaltaan noin 10 senttiä kapeampi. Eli 30 lisäkiloa toi ympärysmittaa tasaisesti vain 10 senttiä. Olen todella ihmeissäni tästä, mutta vaaka ei valehtele eikä mittanauhakaan.
Lihomisesta on nyt 4 vuotta aikaa, aloin heti laihdutuskuurille mutta olen laihtunut vain noin 5 kiloa. En pysty vähentämään ruokaa enempää koska silloin näen nälkää ja koska minulla on syömishäiriötaustaa, en uskalla ottaa sitä riskiä että se aktivoituisi. Uskon, että menneisyyteni takia aineenvaihdunta on jotenkin sekaisin ja siksi nyt nelikymppisenä laihduttaminen ei enää onnistu.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että miksi yrittää koska olen terve ja peilikuvani on mielestäni ok. Nuo muutamat sentit eivät ole sen arvoisia, että yrittäisin laihduttaa 30 kiloa jos viiden kilon laihtuminen kestää vuosia ja vaatii kohtuutonta nälkää. Miksi välittäisin muutamasta sentistä? Miksi juoksisin nykyajan neuroosien perässä, joiden mukaan nelikymppisen pitäisi olla samoissa mitoissa kuin parikymppisenä?
Mä oon ilmeisesti vaan tasaisesti lihonut :( en tiedä mittoja, tiedän vaan sen painon. En oo koskaan laihduttanut eläissäni vaan ollu lähinnä miettimättä koko asiaa. Tässä nyt mietin, että pitäisi jättää joko aamupala tai iltapala kokonaan vaan syömättä tästä eteenpäin.
Mä en kuitenkaan ilmeisesti ole terve kuten sinä, koska veriarvoissa oli häikkää ja lääkärikin kehoitti aika vakavana tekemään elämäntapamuutoksen. Mutta mitä mä muutan kun syön ihan normaalia kotiruokaa ja käyn kävelylenkeilläkin päivittäin?!
ap
Jätä turhat hiilarit pois. Eli leipä pois, perunan, pastan tai riisin tilalle kasviksia. Pienennä annoskokoa, jätä kahvipullat väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos syöt normaalia kotiruokaa niin pienennät vaan annoksia!! älä missään nimessä jätä aterioita väliin, altistut ahmimiskierteelle joka tuottaa vain henkisesti huonon olon ja lisää kiloja. Jos syöt jo normaalia ruokaa niin mieti mistä et voi luopua ja mistä voit(voi kevyemmäksi rasvaksi, mehu/limu/maito ruokajuomana pois, pastan tilalle peruna, perunan tilalle salaatti) ja pienennä annoskokoja. Syö paljon kuituja (porkkana, kurkku, ruisleipä) ja paljon vettä, moni syö janoonsa.
Opettele elämään älä rupea dieetille. jos jätät aterian pois etkä kiinnitä annoskokoihin huomiota, voit myös ahmimisen sijaan syödä kaiken takaisin muilla aterioilla.
Hikoile kerran viikossa. Tapa vapaa.
Paremminkin kerran päivässä 30-45min ja sitten kerran viikossa oikein kunnon pitkäkestoinen esim (kävely)lenkki.
Näytä mulle yksikin ihminen joka hikoilee joka päivä seuraavat 40v. Tossa käy niin että sekoilee ja rehkii 2 kk MAX ja sitten heittää lusikan nurkkaan kun ei jaksa. Ja luulee että liikunta on tollasta. Mieluummin yks kerta viikossa hikoilua koko loppuelämä kuin seuraavat 2kk. Kun asettaa yhden kerran tavoitteeksi niin sen saa aina ylittää! Mutta yks on minimi ja huononkin viikon voi aina korjata sunnuntaina ja tuntea hyvää mieltä uuteen viikkoon.
Terveisin (aina ainakin) sen kerran viikossa vuodesta toiseen hikoileva terve ja normaalipainoinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vaik
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaaka kotona on hyvä apuväline, tee jokin muutos syömiseen esim ei napostelua klo 19 jälkeen, ei siideriä kuin vain lauantaisin, ei karkkia, vähennä rasvaa ja sokeria. Yksikin muutos jo auttaa, kunhan se on pysyvä. Älä käy vaa'alla liian usein, esim kerran viikossa riittää. Älä masennu, lisää liikuntaa ja syö enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Kilot tulevat nopeasti, mutta lähtevät hitaasti.
Alkoholia en onneksi juo kamalan paljoa muutenkaan, että sen poisjättäminen on helppoa.
Vaaka pitää varmaan käydä ekana ostamassa, vaikka tuntuu nyt siltä, että on täysi PTSD niistä.
Herkkuja oon tykännyt aina syödä, juurikin iltaisin. Ehkä pitäisi kokeilla syömisen lopettamista johonkin alkuiltaan, tuntuu vaan inhottavalta ajatukselta mennä maha kurnien nukkumaan.
Kiitti vinkeistä. Kai tää tästä paranee, tuntuu vaan tosi pahalta nyt, että oma minäkuva on romuttunut ihan kokonaan. Luulin syöväni enimmäkseen ihan hyvin, ehkä lähinnä liian isoja annoksia, mutta en sitäkään ole miettinyt moneen vuoteen. Tässähän tää lopputulos nähdään.
ap
Älä sitten missään nimessä tee niin! Kokeile vaikka vaihtaa osa herkuista johonkin terveellisempään ja vähentää niiden syömistä. Mene vaikka kävelyille ja tee niin kuin se yksi kirjoittaja, eli lähde ulos viideksi minuutiksi ja ehkä se muuttuu pidemmäksi lenkiksi.
Dramaattiset muutokset harvoin toimivat, koska ihminen ei tykkää muutoksesta. Itse olen yrittänyt vaihtaa pahoja tapojani pikku hiljaa parempiin. Yritän, että ateriani ovat lähtökohtaisesti terveellisiä. Silloin se pitsa kerran viikossa ei näy missään.
Joo ei ehkä näy se yksi pizza, mutta ei kyllä näy myöskään ne muut terveellisemmät valinnat vaan lopputulos on plusmiinusnolla. Painonhallintaan siis toimii tietenkin, mutta jos/kun extraa on kymmeniä kiloja niin ne ei putoa 80/20- taktiikalla vaan syömisen pitää olla oikeastaan ja poikkeuksetta 100% terveellistä. Herkutella voi tietenkin terveellisesti, ei pizza/sipsit/karkit ym ole ainoa herkku maailmassa ja mitä pidempään noita ilman on, sitä helpompi niitä on vastustaa jatkossakin. Ne kun ei enää maistu samalla tavalla herkulta kuin ennen vaan jopa ällöttää. Lisäksi noista tulee pitkän tauon jälkeen yleensä huono olokin. Siis ihan fyysisesti.
Sitten kun se paino on normaali eikä tarvetta laihtumiselle enää ole niin silloin voi hallitusti herkutellakin esim viikonloppuna ja skarpata taas arkipäivinä.
Nämä siis ihan omakohtaista kokemusta.
Mun omakohtainen kokemus taas on päinvastainen. 80/20-ajatus toimii vallan mainiosti myös painonpudotukseen.
Tuostahan oli vast'ikään oikein jotain juttuakin lehdissä, jossa asiantuntijat kertoi ettei 80/20 riitä laihduttajalle vaan ainoastaan normaalipainoiselle painonhallintaan. Tai painonhallintaan se varmasti sopii ylipainoisellakin mutta jos idea on laihduttaa niin silloin ei. Pointti siis oli se, että ylipainoiset pettyy (turhaan) kun noudattavat tuota helppoa ruokailusääntöä joka ei ole laihduttajaa varten.
Laihduttaja tarvitsee "järeämpiä" keinoja.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos syöt normaalia kotiruokaa niin pienennät vaan annoksia!! älä missään nimessä jätä aterioita väliin, altistut ahmimiskierteelle joka tuottaa vain henkisesti huonon olon ja lisää kiloja. Jos syöt jo normaalia ruokaa niin mieti mistä et voi luopua ja mistä voit(voi kevyemmäksi rasvaksi, mehu/limu/maito ruokajuomana pois, pastan tilalle peruna, perunan tilalle salaatti) ja pienennä annoskokoja. Syö paljon kuituja (porkkana, kurkku, ruisleipä) ja paljon vettä, moni syö janoonsa.
Opettele elämään älä rupea dieetille. jos jätät aterian pois etkä kiinnitä annoskokoihin huomiota, voit myös ahmimisen sijaan syödä kaiken takaisin muilla aterioilla.
Hikoile kerran viikossa. Tapa vapaa.
Paremminkin kerran päivässä 30-45min ja sitten kerran viikossa oikein kunnon pitkäkestoinen esim (kävely)lenkki.
Näytä mulle yksikin ihminen joka hikoilee joka päivä seuraavat 40v. Tossa käy niin että sekoilee ja rehkii 2 kk MAX ja sitten heittää lusikan nurkkaan kun ei jaksa. Ja luulee että liikunta on tollasta. Mieluummin yks kerta viikossa hikoilua koko loppuelämä kuin seuraavat 2kk. Kun asettaa yhden kerran tavoitteeksi niin sen saa aina ylittää! Mutta yks on minimi ja huononkin viikon voi aina korjata sunnuntaina ja tuntea hyvää mieltä uuteen viikkoon.
Terveisin (aina ainakin) sen kerran viikossa vuodesta toiseen hikoileva terve ja normaalipainoinen ihminen.
Itseäni en voi "näyttää" mutta kyllä mä ihan joka ikinen päivä (paitsi tietenkin flunssassa/kuumeessa) käyn nappaamassa nopsasti hien pintaan joko aamulla tai illalla (menee just toi 30-45min) ja sitten vapaapäivinä tulee liikuttua pidemmän kaavan mukaan ja monipuolisemmin. Tuo on siis sellainen muutaman kilometrin arkihölkkä.
Enkä edes ole mikään supersporttinen ihminen. Normipainoinen toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos syöt normaalia kotiruokaa niin pienennät vaan annoksia!! älä missään nimessä jätä aterioita väliin, altistut ahmimiskierteelle joka tuottaa vain henkisesti huonon olon ja lisää kiloja. Jos syöt jo normaalia ruokaa niin mieti mistä et voi luopua ja mistä voit(voi kevyemmäksi rasvaksi, mehu/limu/maito ruokajuomana pois, pastan tilalle peruna, perunan tilalle salaatti) ja pienennä annoskokoja. Syö paljon kuituja (porkkana, kurkku, ruisleipä) ja paljon vettä, moni syö janoonsa.
Opettele elämään älä rupea dieetille. jos jätät aterian pois etkä kiinnitä annoskokoihin huomiota, voit myös ahmimisen sijaan syödä kaiken takaisin muilla aterioilla.
Hikoile kerran viikossa. Tapa vapaa.
Paremminkin kerran päivässä 30-45min ja sitten kerran viikossa oikein kunnon pitkäkestoinen esim (kävely)lenkki.
Näytä mulle yksikin ihminen joka hikoilee joka päivä seuraavat 40v. Tossa käy niin että sekoilee ja rehkii 2 kk MAX ja sitten heittää lusikan nurkkaan kun ei jaksa. Ja luulee että liikunta on tollasta. Mieluummin yks kerta viikossa hikoilua koko loppuelämä kuin seuraavat 2kk. Kun asettaa yhden kerran tavoitteeksi niin sen saa aina ylittää! Mutta yks on minimi ja huononkin viikon voi aina korjata sunnuntaina ja tuntea hyvää mieltä uuteen viikkoon.
Terveisin (aina ainakin) sen kerran viikossa vuodesta toiseen hikoileva terve ja normaalipainoinen ihminen.
Itseäni en voi "näyttää" mutta kyllä mä ihan joka ikinen päivä (paitsi tietenkin flunssassa/kuumeessa) käyn nappaamassa nopsasti hien pintaan joko aamulla tai illalla (menee just toi 30-45min) ja sitten vapaapäivinä tulee liikuttua pidemmän kaavan mukaan ja monipuolisemmin. Tuo on siis sellainen muutaman kilometrin arkihölkkä.
Enkä edes ole mikään supersporttinen ihminen. Normipainoinen toki.
Se muutos mitä ap:n pitäisi tehdä on yhtä iso kuin että sinä lopettaisit kaiken liikunnan. Ei mitään järkeä tuputtaa lähes urheilemattomalle ylipainoiselle jonain aitona vaihtoehtona aika poikkeuksellista elämäntapaa, ja lisäksi ihan tarpeetonta.
Yksi vaatekoko on n. 5 cm, joten taatusti samat vaatteet eivät ole mahtuneet päälle. Siitä voisi päätellä, että painoa on tullut rutkasti lisää - ellei pukeudu löysiin trikoovaatteisiin. Samat takitkaan ei voi mahtua.
Vierailija kirjoitti:
Musta on suoraan sanottuna ihan älytöntä, että alat katella jotain dieettejä. Et voi elää dieetillä seuraavaa 40 vuotta! Sulla on jotain todella arvokasta: syöt (ilmeisesti) täysin normaalisti mutta LIIKAA. Voi luoja jos voisin kertoa 15vuotta nuoremmalle itselleni millaisen aarteen hukkasin, ja menin kaninkoloon joka oli vuosien jojoilua (dieettiä, karppausta, ketoosia, paastoa...) ahmimisineen ja muine paskoineen. Usko mua; olet mieluummin joka päivä tästä lähtien pitkässä juoksussa katottuna koko ajan pikkuisen laihempi ja voit hyvin, ja jossain vaiheessa normaalipainossa, kun lähet sekoilemaan kaiken kikkailun kanssa.
Ole kiltti ja pidä ruokailutottumuksesi, juo paljon vettä ennen joka ruokaa, valitse vähän fiksumpia vaihtoehtoja ja leikkaa annoskokoja. Se on se takuuvarma ihmedieetti jolla kaikki laihtuu. Sokeriarvot tykkää pienestä hiestä ja puuskutuksesta. Aloita maltilla. Ota rauhassa ja ole fiksu. Älä murehdi vaakaa menkkojen aikana; nainen kerää silloin vettä. Jos syöt hiilareita enemmän välillä, 1 gramma kerää 9g vettä. Et ole lihonut 3 skiloa päivässä. koskaan. se on nestettä. Älä usko yksittäistä vaa’an lukemaa. Jos se näyttää enemmän kuin haluaisit niin mitään ei ole menetetty. Huomenna voit taas tehdä parhaasi.
Kyse ei tietenkään ole dieetistä vaan kokonaan uusista elämäntavoista. Niillä entisillä elämäntavoilla on päätynyt nykytilanteeseen joten jos haluaa että lopputulos on toinen/ muuttuu niin silloin ei tietenkään voi enää koskaan elää kuten tähän asti.
Nuo pienet muutokset on siitä kenkkuja, että vaikka loppupeleissä ne ei ihan niin pieniä olekaan (oikeasti jonkun tottumuksen muuttaminen on aina melko työlästä, se tottumus/t¤pa kun on selkäytimessä) niin laihtumisen kannalta se onkin merkityksetön koska sen pienen muutoksen aiheuttama kalorivajekin on pieni ja liian pieni vaje (150-200kcal) taas on sellainen, että elimistö vaan sopeuttaa peruskulutuksensa siihen ja grammaakaan ei paino putoa.
Tuttua, itselläkin kilot tuli just tuollaisena yllärinä etten voinut kuvitellakaan että ylimääräistä on niin paljon. Tiedostin toki että olen lihonut, mutten mitenkään sitä että ylimääräistä olikin vielä 15 kiloa enemmän kuin olin pahimmissa kauhuskenaarioissani kuvitellut.
Yksi iso syyllinen tuohon harhakuvitelmaan oli omalla kohdallani se, että eteisen iso peili oli jotenkin hieman vääristävä ja siis just niin päin että siinä näytti todellista solakammalta. Kuvittelin aina, että sovituskoppien peilit on jotenkin lihottavia tai että ainakin se valaistus on niissä täydellisen epäimarteleva. Lisäksi sitä tietenkin oppi peilaamaan ja poseeraamaan kotipeilin edessä automaattisesti niin, että "kuvakulma" oli mahdollisimman edullinen. Itsellenikin ne kilot kun tuli lähinnä etupuolelle ja kun katsoi itseään vaan suoraan edestäpäin niin eihän se totuus sitten edes näkynyt. Sivuprofiilia oppi jotenkin välttämään. Samoin siihen vaan tottui että talvitakki on napakka päällä.
Sen verran vielä että kun joskus aiemmin yritin paastoilla normaalin ruokavalion kanssa (ei hiilarien tarkkailua), niin todellakin paasto aiheutti aina lopulta ahmimiskohtauksen. Nyt kun oon ketolla plus pätkäpaastoan, niin tuollaista ei ole tapahtunut.
Mut yksilöllistä. Mä oon varmaan helposti hiilaripitoisiin ruokiin koukuttava, joten mun kaikki ongelmat pysyy poissa kun itse pysyn mahdollisimman vähillä hiilareilla. Lisäksi voin kaikinpuolin paremmin vhh/ ketoruualla.