APUA! Painan järkyttävästi enemmän kuin luulin!

Vierailija kirjoitti:

Ei se lääkäri mitään ajattele painon väärin arvioimisesta. Varmaan yleistä. Ei sun tarvitse mitään paastota. Muuta vähän ruokavaliota eli karsi ylimääräiset rasvat ja sokerit. Syö paljon kasviksia, pakaste ja tuore eli noi vois olla sen sapuska pohja. Karsi leivänsyönti pariin palaan päivässä ja pari hedelmää päivässä. Ihan pienillä muutoksilla painosi putoaa. Kilpirauhasen arvot olisi hyvä mitata. Kerroit että väsyttää koko ajan ja masentaa. Painon nousu voi selittyä. Tsemppiä et ole yksin asian kanssa ja suunta on eteenpäin.

Ajattelin näin ensiksi lisätä salaatin määrää ruoassa ja lopettaa herkkujen syömisen. En nyt mitään pizzaa pelkästään ole mättänyt, vaan syönyt mielestäni ihan terveellisesti suomalaista kotiruokaa (makaroonilaatikkoa jne). Eli kaipa sitten noi kilot tulleet sellasesta ja viikon suklaalevystä.

Mun mielestä mulla mitattiin kilpirauhasen joku arvo eikä lääkäri sanonut siitä muuta kuin että se oli normaali. Oli lähinnä huolissaan siitä verensokerista, eikä oikein muusta puhunut. Miten toi kilpirauhanen oikein oireilee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lääkäri mitään ajattele painon väärin arvioimisesta. Varmaan yleistä. Ei sun tarvitse mitään paastota. Muuta vähän ruokavaliota eli karsi ylimääräiset rasvat ja sokerit. Syö paljon kasviksia, pakaste ja tuore eli noi vois olla sen sapuska pohja. Karsi leivänsyönti pariin palaan päivässä ja pari hedelmää päivässä. Ihan pienillä muutoksilla painosi putoaa. Kilpirauhasen arvot olisi hyvä mitata. Kerroit että väsyttää koko ajan ja masentaa. Painon nousu voi selittyä. Tsemppiä et ole yksin asian kanssa ja suunta on eteenpäin.

Ajattelin näin ensiksi lisätä salaatin määrää ruoassa ja lopettaa herkkujen syömisen. En nyt mitään pizzaa pelkästään ole mättänyt, vaan syönyt mielestäni ihan terveellisesti suomalaista kotiruokaa (makaroonilaatikkoa jne). Eli kaipa sitten noi kilot tulleet sellasesta ja viikon suklaalevystä.

Mun mielestä mulla mitattiin kilpirauhasen joku arvo eikä lääkäri sanonut siitä muuta kuin että se oli normaali. Oli lähinnä huolissaan siitä verensokerista, eikä oikein muusta puhunut. Miten toi kilpirauhanen oikein oireilee?

Älä nyt ala etsimään selityksiä mistään kilpirauhasista. Yksinkertaisesti sanottuna sä syöt liikaa vääränlaista ruokaa, siitä ne kilot on tulleet. Kun korjaat ruokavaliosi, painonnousukin loppuu.

Tämä on kuin mun tarina. Vasta lääkärin vastaanotolla tajusin miten paljon painoa olikin kertynyt!

Olen yleensä painanut n. 58-60kg ja olen 160cm. Olen myös melko rintava, joten osa kiloista varmaan tulee jo tästä syystä.

Pari vuotta sitten lopetin liikkumisen täysin, aloin kärsimään ahdistuksesta ja pienestä masennuksesta. Jouduin lopettamaan työt, en pystyny nukkumaan. Lähdin matkustelemaan 3 kuukaudeksi ja palattuani sama meno jatkui. En liikkunut ja söin mitä sattui + kävin ulkona viikonloppuisin juomassa mikä ei takuulla edesauttanut muuta kuin lihomista.

Koska minulla ei ollut töitä heti palattuani, jouduin lopettamaan ehkäisypillerien syönnin (koska maksavat 70e/puoli vuotta eikä ollut rahaa). Uskokaa tai älkää, minulla pillerit ovat poistaneet ylimääräistä nestettä kehosta. Kun lopetin, lihoin silmin nähden 3kk aikana.

Vaakaa en kuitenkaan omistanut ja oma silmä tottuu peilikuvaan.

Tiesin, ettei parit vanhat farkut enää mahtuneet päälle & yksi toppi tuntui tiukalta - mutta mahduin kuitenkin vielä koon 38 Zaran farkkuihin ja paitakokoni oli M. (ok, se oli S silloin 2v sitten) Rintsikat piti päivittää ympäryskokoon 75, entisestä 60-65.

Naamani näytti hiukan turvonneelta kuvissa, mutta kuvittelin että kai se sitten on normaalia vanhetessa että ulkonäkö muuttuu.

Herätys tuli sitten vihdoin lääkärin vastaanotolla. Kuvittelin mielessäni ennen vaa'alle astumista, että vaaka näyttäisi lukemaa 65-70kg välillä. Tiedostin siis osan tästä painonnoususta. Mutta lukema 84kg!! tuli täytenä järkytyksenä. Eikö vain lihavat ihmiset paina noin paljon, muistan ajatelleeni. (:D ei sopinut omaan identiteettiin tällöin)

Aloitin pillerien syönnin pian tämän jälkeen ja paino putosi jonkin verran. Näytin silti kuitenkin siltä, että ylimääräistä vielä on.

Kamppailin masennuksen kanssa vielä vuoden tästä eteenpäin. Toinen vuosi eteenpäin, aloin pikkuhiljaa saada otetta elämään, mutta lopullinen muutos tapahtui vasta tämän vuoden kesäkuussa kun liityin salille. Aloin käymään 2-3krt viikossa ruokatunnin aikana bodypump, cycling ja kahvakuula tunneilla.

Nyt marraskuussa tunnen oloni virkeäksi ja koen näyttäväni "hoikalta". Vaa'alla en käy enkä sellaista omista vieläkään, mutta vanhat vaatteet mahtuvat taas päälle ja tilaakin niissä taitaa jonkin verran olla.

Itse en koe pystyväni dieetteihin, rakastan ruokaa liikaa. Ainoa asia minkä kiellän itseltäni on aamupala, sillä se oman kokemukseni mukaan lihottaa minua pitkällä aikavälillä :D Luultavasti juuri ne ratkaisevat ylimääräiset kalorit per päivä. Toki syön aamiaista, jos vietän aikaa kotona. En kiellä itseltäni mitään ruokaa enkä pidä herkkupäiviä. Tällä tavalla pidän itseni kurissa, kun mikään mieliteko ei ala kontrolloida mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista kerätä melkein 20 kiloa lisää huomaamatta?

Tätä minäkin aina ihmettelin, mutta en enää kun onnistuin siinä itsekin. Siis toki sitä tajuaa että on lihonut, mutta vain hieman ehkä pari-kolme kiloa max kun kuitenkin peilistä näkyy suht sutjakka minä. Sitten kun menee vaa'alle niin BOOM! sitä ei painakaan max 70 kiloa (johon on siihenkin joutunut henkisesti varautumaan, että tosiaan se lukema voi olla noinkin iso eli alkaa seiskalla) vaan totuus onkin liki 90 kg kuten ap:llekin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kuin mun tarina. Vasta lääkärin vastaanotolla tajusin miten paljon painoa olikin kertynyt!

Olen yleensä painanut n. 58-60kg ja olen 160cm. Olen myös melko rintava, joten osa kiloista varmaan tulee jo tästä syystä.

Pari vuotta sitten lopetin liikkumisen täysin, aloin kärsimään ahdistuksesta ja pienestä masennuksesta. Jouduin lopettamaan työt, en pystyny nukkumaan. Lähdin matkustelemaan 3 kuukaudeksi ja palattuani sama meno jatkui. En liikkunut ja söin mitä sattui + kävin ulkona viikonloppuisin juomassa mikä ei takuulla edesauttanut muuta kuin lihomista.

Koska minulla ei ollut töitä heti palattuani, jouduin lopettamaan ehkäisypillerien syönnin (koska maksavat 70e/puoli vuotta eikä ollut rahaa). Uskokaa tai älkää, minulla pillerit ovat poistaneet ylimääräistä nestettä kehosta. Kun lopetin, lihoin silmin nähden 3kk aikana.

Vaakaa en kuitenkaan omistanut ja oma silmä tottuu peilikuvaan.

Tiesin, ettei parit vanhat farkut enää mahtuneet päälle & yksi toppi tuntui tiukalta - mutta mahduin kuitenkin vielä koon 38 Zaran farkkuihin ja paitakokoni oli M. (ok, se oli S silloin 2v sitten) Rintsikat piti päivittää ympäryskokoon 75, entisestä 60-65.

Naamani näytti hiukan turvonneelta kuvissa, mutta kuvittelin että kai se sitten on normaalia vanhetessa että ulkonäkö muuttuu.

Herätys tuli sitten vihdoin lääkärin vastaanotolla. Kuvittelin mielessäni ennen vaa'alle astumista, että vaaka näyttäisi lukemaa 65-70kg välillä. Tiedostin siis osan tästä painonnoususta. Mutta lukema 84kg!! tuli täytenä järkytyksenä. Eikö vain lihavat ihmiset paina noin paljon, muistan ajatelleeni. (:D ei sopinut omaan identiteettiin tällöin)

Aloitin pillerien syönnin pian tämän jälkeen ja paino putosi jonkin verran. Näytin silti kuitenkin siltä, että ylimääräistä vielä on.

Kamppailin masennuksen kanssa vielä vuoden tästä eteenpäin. Toinen vuosi eteenpäin, aloin pikkuhiljaa saada otetta elämään, mutta lopullinen muutos tapahtui vasta tämän vuoden kesäkuussa kun liityin salille. Aloin käymään 2-3krt viikossa ruokatunnin aikana bodypump, cycling ja kahvakuula tunneilla.

Nyt marraskuussa tunnen oloni virkeäksi ja koen näyttäväni "hoikalta". Vaa'alla en käy enkä sellaista omista vieläkään, mutta vanhat vaatteet mahtuvat taas päälle ja tilaakin niissä taitaa jonkin verran olla.

Itse en koe pystyväni dieetteihin, rakastan ruokaa liikaa. Ainoa asia minkä kiellän itseltäni on aamupala, sillä se oman kokemukseni mukaan lihottaa minua pitkällä aikavälillä :D Luultavasti juuri ne ratkaisevat ylimääräiset kalorit per päivä. Toki syön aamiaista, jos vietän aikaa kotona. En kiellä itseltäni mitään ruokaa enkä pidä herkkupäiviä. Tällä tavalla pidän itseni kurissa, kun mikään mieliteko ei ala kontrolloida mieltä.

Huh, helpottavaa kuulla, että joku toinenkin on ollut samanlaisessa tilanteessa. Oon ajatellut aina kans, että oon muodokas ja uhkea, ja jotenkin tottunut siihen että vaatteet ottaa kiinni vähän sieltä ja täältä. Meinasin saada sydärin lääkärin vastaanotolla, melkein 90 kiloa näytti ihan käsittämättömältä (mielikuva itsestäni muuttui sekunnissa vähän pyöreästä ihan täydelliseksi läskikasaksi).

Aika masentunut fiilis nyt. Mietin, pitäisikö minunkin jättää vaan jokin ateria päivittäin pois ja muuten syödä samalla tavalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista kerätä melkein 20 kiloa lisää huomaamatta?

Tätä minäkin aina ihmettelin, mutta en enää kun onnistuin siinä itsekin. Siis toki sitä tajuaa että on lihonut, mutta vain hieman ehkä pari-kolme kiloa max kun kuitenkin peilistä näkyy suht sutjakka minä. Sitten kun menee vaa'alle niin BOOM! sitä ei painakaan max 70 kiloa (johon on siihenkin joutunut henkisesti varautumaan, että tosiaan se lukema voi olla noinkin iso eli alkaa seiskalla) vaan totuus onkin liki 90 kg kuten ap:llekin kävi.

Siis miten h*lvetissä voi omat silmät huijata näin pahasti?! En mielestäni ole kuin pikkasen leveämpi kuin aiemmin kun vielä painoin sen reilu 70 kiloa. Jotenkin kuvittelin, että satakiloiset on sitten niitä "oikeasti" isoja ihmisiä, mutta mähän oon itse kohta sen painoinen eikä silmät vieläkään näe sitä peilikuvassa todellisena!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se lääkäri mitään ajattele painon väärin arvioimisesta. Varmaan yleistä. Ei sun tarvitse mitään paastota. Muuta vähän ruokavaliota eli karsi ylimääräiset rasvat ja sokerit. Syö paljon kasviksia, pakaste ja tuore eli noi vois olla sen sapuska pohja. Karsi leivänsyönti pariin palaan päivässä ja pari hedelmää päivässä. Ihan pienillä muutoksilla painosi putoaa. Kilpirauhasen arvot olisi hyvä mitata. Kerroit että väsyttää koko ajan ja masentaa. Painon nousu voi selittyä. Tsemppiä et ole yksin asian kanssa ja suunta on eteenpäin.

Ajattelin näin ensiksi lisätä salaatin määrää ruoassa ja lopettaa herkkujen syömisen. En nyt mitään pizzaa pelkästään ole mättänyt, vaan syönyt mielestäni ihan terveellisesti suomalaista kotiruokaa (makaroonilaatikkoa jne). Eli kaipa sitten noi kilot tulleet sellasesta ja viikon suklaalevystä.

Mun mielestä mulla mitattiin kilpirauhasen joku arvo eikä lääkäri sanonut siitä muuta kuin että se oli normaali. Oli lähinnä huolissaan siitä verensokerista, eikä oikein muusta puhunut. Miten toi kilpirauhanen oikein oireilee?

Älä nyt ala etsimään selityksiä mistään kilpirauhasista. Yksinkertaisesti sanottuna sä syöt liikaa vääränlaista ruokaa, siitä ne kilot on tulleet. Kun korjaat ruokavaliosi, painonnousukin loppuu.

En etsi selitystä vielä mistään. Olin vain utelias. Toi ruoka-asiahan tässä hämmentää kun en ole syönyt yleensä mitään omasta mielestäni epäterveellistä, vaan aina ihan kotiruokaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kuin mun tarina. Vasta lääkärin vastaanotolla tajusin miten paljon painoa olikin kertynyt!

Olen yleensä painanut n. 58-60kg ja olen 160cm. Olen myös melko rintava, joten osa kiloista varmaan tulee jo tästä syystä.

Pari vuotta sitten lopetin liikkumisen täysin, aloin kärsimään ahdistuksesta ja pienestä masennuksesta. Jouduin lopettamaan työt, en pystyny nukkumaan. Lähdin matkustelemaan 3 kuukaudeksi ja palattuani sama meno jatkui. En liikkunut ja söin mitä sattui + kävin ulkona viikonloppuisin juomassa mikä ei takuulla edesauttanut muuta kuin lihomista.

Koska minulla ei ollut töitä heti palattuani, jouduin lopettamaan ehkäisypillerien syönnin (koska maksavat 70e/puoli vuotta eikä ollut rahaa). Uskokaa tai älkää, minulla pillerit ovat poistaneet ylimääräistä nestettä kehosta. Kun lopetin, lihoin silmin nähden 3kk aikana.

Vaakaa en kuitenkaan omistanut ja oma silmä tottuu peilikuvaan.

Tiesin, ettei parit vanhat farkut enää mahtuneet päälle & yksi toppi tuntui tiukalta - mutta mahduin kuitenkin vielä koon 38 Zaran farkkuihin ja paitakokoni oli M. (ok, se oli S silloin 2v sitten) Rintsikat piti päivittää ympäryskokoon 75, entisestä 60-65.

Naamani näytti hiukan turvonneelta kuvissa, mutta kuvittelin että kai se sitten on normaalia vanhetessa että ulkonäkö muuttuu.

Herätys tuli sitten vihdoin lääkärin vastaanotolla. Kuvittelin mielessäni ennen vaa'alle astumista, että vaaka näyttäisi lukemaa 65-70kg välillä. Tiedostin siis osan tästä painonnoususta. Mutta lukema 84kg!! tuli täytenä järkytyksenä. Eikö vain lihavat ihmiset paina noin paljon, muistan ajatelleeni. (:D ei sopinut omaan identiteettiin tällöin)

Aloitin pillerien syönnin pian tämän jälkeen ja paino putosi jonkin verran. Näytin silti kuitenkin siltä, että ylimääräistä vielä on.

Kamppailin masennuksen kanssa vielä vuoden tästä eteenpäin. Toinen vuosi eteenpäin, aloin pikkuhiljaa saada otetta elämään, mutta lopullinen muutos tapahtui vasta tämän vuoden kesäkuussa kun liityin salille. Aloin käymään 2-3krt viikossa ruokatunnin aikana bodypump, cycling ja kahvakuula tunneilla.

Nyt marraskuussa tunnen oloni virkeäksi ja koen näyttäväni "hoikalta". Vaa'alla en käy enkä sellaista omista vieläkään, mutta vanhat vaatteet mahtuvat taas päälle ja tilaakin niissä taitaa jonkin verran olla.

Itse en koe pystyväni dieetteihin, rakastan ruokaa liikaa. Ainoa asia minkä kiellän itseltäni on aamupala, sillä se oman kokemukseni mukaan lihottaa minua pitkällä aikavälillä :D Luultavasti juuri ne ratkaisevat ylimääräiset kalorit per päivä. Toki syön aamiaista, jos vietän aikaa kotona. En kiellä itseltäni mitään ruokaa enkä pidä herkkupäiviä. Tällä tavalla pidän itseni kurissa, kun mikään mieliteko ei ala kontrolloida mieltä.

Sen verran haluan vielä lisätä kuntoilusta kiinnostuneille;

Aloittaminen voi olla äärimmäisen vaikeaa ja epämotivoivaa kun oma keho ei vaan jaksa puskea ja raja tulee vastaan samantien.

Moni kollegani yrittää pudottaa painoa, mutta keskittyvät lähinnä aerobiseen puoleen.

Haluaisinkin painottaa miten hyvä tunti esim. Bodypump on; kehität koko kropalle hiljalleen lihasmassaa (ei kuitenkaan pelkoa suurista lihaksista :D)

Lihas kuluttaa levossakin enemmän kaloreita plus kroppa alkaa toimimaan paremmin.

Aerobinen treeni tähän kylkeen on tärkeää, mutta en pelkästään keskittyisi siihen niikuin joillain naisilla on tapana. Painon pudotuksen tukena on hyvä olla myöskin vähän lihastreeniä.

Itselläni vastaava kokemus. Kun polvivamman takia lopetin pyöräilyn töihin (yhteen suuntaan 5km)  ja  samaan syssyyn lopetin tupakoinnin mikä aiheutti ruokahalun rajun lisääntymisen , lihoin nopeasti. Naama näytti vähän turvonneelta mutta en tajunnut karmeaa totuutta etenkin kun käytin legginsejä ja löysiä paitoja. Se oli syksyä ja mittani olivat silloin noin 162/60. Uudenvuoden jälkeen  menin sitten lääkäriin ja lääkäri tarvitsi painoni, sanoin noin 65 kiloa  jolloin lääkäri käski vaakaan . Jumalauta, 84 kg. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista kerätä melkein 20 kiloa lisää huomaamatta?

Tätä minäkin aina ihmettelin, mutta en enää kun onnistuin siinä itsekin. Siis toki sitä tajuaa että on lihonut, mutta vain hieman ehkä pari-kolme kiloa max kun kuitenkin peilistä näkyy suht sutjakka minä. Sitten kun menee vaa'alle niin BOOM! sitä ei painakaan max 70 kiloa (johon on siihenkin joutunut henkisesti varautumaan, että tosiaan se lukema voi olla noinkin iso eli alkaa seiskalla) vaan totuus onkin liki 90 kg kuten ap:llekin kävi.

Siis miten h*lvetissä voi omat silmät huijata näin pahasti?! En mielestäni ole kuin pikkasen leveämpi kuin aiemmin kun vielä painoin sen reilu 70 kiloa. Jotenkin kuvittelin, että satakiloiset on sitten niitä "oikeasti" isoja ihmisiä, mutta mähän oon itse kohta sen painoinen eikä silmät vieläkään näe sitä peilikuvassa todellisena!!

Minä olen myös kokenut tämän. Painoin pitkään 68 kiloa, olin pari vuotta ilman vaakaa ja käydessäni kylässä huvikseni vaa'alla, painoinkin yhtäkkiä 88 kiloa. Olin vaihtanut liikkuvan työn istumatyöhön tuolla välillä ja tiesin, että olen lihonut jonkin verran. Koska vaatekokoni oli suurentunut vain yhdellä numerolla ja olin kuullut että yksi vaatekoko vastaa noin viittä kiloa, kuvittelin että painaisin alle 75 kiloa. Muistan mittani ajalta, kun painoin 58 kiloa ja olin silloin kauttaaltaan noin 10 senttiä kapeampi. Eli 30 lisäkiloa toi ympärysmittaa tasaisesti vain 10 senttiä. Olen todella ihmeissäni tästä, mutta vaaka ei valehtele eikä mittanauhakaan. 

Lihomisesta on nyt 4 vuotta aikaa, aloin heti laihdutuskuurille mutta olen laihtunut vain noin 5 kiloa. En pysty vähentämään ruokaa enempää koska silloin näen nälkää ja koska minulla on syömishäiriötaustaa, en uskalla ottaa sitä riskiä että se aktivoituisi. Uskon, että menneisyyteni takia aineenvaihdunta on jotenkin sekaisin ja siksi nyt nelikymppisenä laihduttaminen ei enää onnistu.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että miksi yrittää koska olen terve ja peilikuvani on mielestäni ok. Nuo muutamat sentit eivät ole sen arvoisia, että yrittäisin laihduttaa 30 kiloa jos viiden kilon laihtuminen kestää vuosia ja vaatii kohtuutonta nälkää. Miksi välittäisin muutamasta sentistä? Miksi juoksisin nykyajan neuroosien perässä, joiden mukaan nelikymppisen pitäisi olla samoissa mitoissa kuin parikymppisenä?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni vastaava kokemus. Kun polvivamman takia lopetin pyöräilyn töihin (yhteen suuntaan 5km)  ja  samaan syssyyn lopetin tupakoinnin mikä aiheutti ruokahalun rajun lisääntymisen , lihoin nopeasti. Naama näytti vähän turvonneelta mutta en tajunnut karmeaa totuutta etenkin kun käytin legginsejä ja löysiä paitoja. Se oli syksyä ja mittani olivat silloin noin 162/60. Uudenvuoden jälkeen  menin sitten lääkäriin ja lääkäri tarvitsi painoni, sanoin noin 65 kiloa  jolloin lääkäri käski vaakaan . Jumalauta, 84 kg. 

Mulla ei ole edes mitään selitystä jonkun vamman tms muodossa tähän. En tiiä, oon vaan just pukeutunut legginseihin ja isoihin paitoihin enkä vaan ole miettinyt. Enkä oo oikein koskaan harrastanut mitään liikuntaa. Mulla on pieni koira, jonka kanssa käyn tietenkin pienillä lenkeillä, mut ei kai se nyt ole kunnon urheilua? Kamala ku oon tuudittautunut monta vuotta vaan siihen, että no ei se 70 kiloo oo niin paha. Mut melkein 100?? Hirveetä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista kerätä melkein 20 kiloa lisää huomaamatta?

Tätä minäkin aina ihmettelin, mutta en enää kun onnistuin siinä itsekin. Siis toki sitä tajuaa että on lihonut, mutta vain hieman ehkä pari-kolme kiloa max kun kuitenkin peilistä näkyy suht sutjakka minä. Sitten kun menee vaa'alle niin BOOM! sitä ei painakaan max 70 kiloa (johon on siihenkin joutunut henkisesti varautumaan, että tosiaan se lukema voi olla noinkin iso eli alkaa seiskalla) vaan totuus onkin liki 90 kg kuten ap:llekin kävi.

Siis miten h*lvetissä voi omat silmät huijata näin pahasti?! En mielestäni ole kuin pikkasen leveämpi kuin aiemmin kun vielä painoin sen reilu 70 kiloa. Jotenkin kuvittelin, että satakiloiset on sitten niitä "oikeasti" isoja ihmisiä, mutta mähän oon itse kohta sen painoinen eikä silmät vieläkään näe sitä peilikuvassa todellisena!!

Minä olen myös kokenut tämän. Painoin pitkään 68 kiloa, olin pari vuotta ilman vaakaa ja käydessäni kylässä huvikseni vaa'alla, painoinkin yhtäkkiä 88 kiloa. Olin vaihtanut liikkuvan työn istumatyöhön tuolla välillä ja tiesin, että olen lihonut jonkin verran. Koska vaatekokoni oli suurentunut vain yhdellä numerolla ja olin kuullut että yksi vaatekoko vastaa noin viittä kiloa, kuvittelin että painaisin alle 75 kiloa. Muistan mittani ajalta, kun painoin 58 kiloa ja olin silloin kauttaaltaan noin 10 senttiä kapeampi. Eli 30 lisäkiloa toi ympärysmittaa tasaisesti vain 10 senttiä. Olen todella ihmeissäni tästä, mutta vaaka ei valehtele eikä mittanauhakaan. 

Lihomisesta on nyt 4 vuotta aikaa, aloin heti laihdutuskuurille mutta olen laihtunut vain noin 5 kiloa. En pysty vähentämään ruokaa enempää koska silloin näen nälkää ja koska minulla on syömishäiriötaustaa, en uskalla ottaa sitä riskiä että se aktivoituisi. Uskon, että menneisyyteni takia aineenvaihdunta on jotenkin sekaisin ja siksi nyt nelikymppisenä laihduttaminen ei enää onnistu.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että miksi yrittää koska olen terve ja peilikuvani on mielestäni ok. Nuo muutamat sentit eivät ole sen arvoisia, että yrittäisin laihduttaa 30 kiloa jos viiden kilon laihtuminen kestää vuosia ja vaatii kohtuutonta nälkää. Miksi välittäisin muutamasta sentistä? Miksi juoksisin nykyajan neuroosien perässä, joiden mukaan nelikymppisen pitäisi olla samoissa mitoissa kuin parikymppisenä?

Mä oon ilmeisesti vaan tasaisesti lihonut :( en tiedä mittoja, tiedän vaan sen painon. En oo koskaan laihduttanut eläissäni vaan ollu lähinnä miettimättä koko asiaa. Tässä nyt mietin, että pitäisi jättää joko aamupala tai iltapala kokonaan vaan syömättä tästä eteenpäin. 

Mä en kuitenkaan ilmeisesti ole terve kuten sinä, koska veriarvoissa oli häikkää ja lääkärikin kehoitti aika vakavana tekemään elämäntapamuutoksen. Mutta mitä mä muutan kun syön ihan normaalia kotiruokaa ja käyn kävelylenkeilläkin päivittäin?!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaaka kotona on hyvä apuväline, tee jokin muutos syömiseen esim ei napostelua klo 19 jälkeen, ei siideriä kuin vain lauantaisin, ei karkkia, vähennä rasvaa ja sokeria. Yksikin muutos jo auttaa, kunhan se on pysyvä. Älä käy vaa'alla liian usein, esim kerran viikossa riittää. Älä masennu, lisää liikuntaa ja syö enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Kilot tulevat nopeasti, mutta lähtevät hitaasti. 

Alkoholia en onneksi juo kamalan paljoa muutenkaan, että sen poisjättäminen on helppoa. 

Vaaka pitää varmaan käydä ekana ostamassa, vaikka tuntuu nyt siltä, että on täysi PTSD niistä.

Herkkuja oon tykännyt aina syödä, juurikin iltaisin. Ehkä pitäisi kokeilla syömisen lopettamista johonkin alkuiltaan, tuntuu vaan inhottavalta ajatukselta mennä maha kurnien nukkumaan. 

Kiitti vinkeistä. Kai tää tästä paranee, tuntuu vaan tosi pahalta nyt, että oma minäkuva on romuttunut ihan kokonaan. Luulin syöväni enimmäkseen ihan hyvin, ehkä lähinnä liian isoja annoksia, mutta en sitäkään ole miettinyt moneen vuoteen. Tässähän tää lopputulos nähdään.

ap

Suosittelen sinulle sitä 16:8 pätkäpaastoa.

Joo, minäkin luulin, että en vain voi olla syömättä ja olin tottunut siihen, että minulle vain tulee kauhea nälkä muutaman tunnin välein. Nyt olen ollut tuolla paastolla monta kuukautta ja koen nälkää itse asiassa paljon vähemmän ja harvemmin kuin aikaisemmin. On ihan totta, että nälkä kasvaa syödessä. Keho ja mieli tottuvat jatkuvaan mussuttamiseen. Nykyään voin ihan helposti olla syömättä 16 tuntia ja itse asiassa vaikka 20 tuntia. Kroppa voi hyvin, mieli on kirkas ja syömiseen on itse asiassa terveempi ja selkeämpi suhde, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, että mitä söisi seuraavaksi. Psyykkisesti on helpottavaa, kun tietää, että sitten kun syö, ei tarvitse pihtailla.

Tokikaan ei voi älyttömästi ahmia ja herkutella tässäkään, jos meinaa hallita painoa. Itse olen herkutellut liikaa, enkä ole tässä laihtunut mutta sen sijaan olen onnistunut pitämään poissa sen kymmenisen kiloa, jonka aiemmin laihdutin. Sehän se yleensä on se vaikein juttu, ei laihtuminen vaan painon poissa pitäminen.

Pisteet täältäkin pätkäpaastolle!

16 h paastolla saan syödä mitä haluan enkä liho/ laihdu

18-20h paastolla laihdun vaikka söisin mitä vaan.

Nyt oon ollut 3 vkoa 18-20h paastolla ja syönyt sitten normaalisti ja herkkujakin mutta paino on silti pudonnut 3,5kg.

Yleensä oon kokoajan tuolla 16h paastolla kun silloin mua ei turvota ja vatsa toimii paremmin. Ennen kärsin siitä että ruoka kuin ruoka turvotti aina ja ummetusta tuli usein. Suvussa on suolistovaivoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista kerätä melkein 20 kiloa lisää huomaamatta?

Tätä minäkin aina ihmettelin, mutta en enää kun onnistuin siinä itsekin. Siis toki sitä tajuaa että on lihonut, mutta vain hieman ehkä pari-kolme kiloa max kun kuitenkin peilistä näkyy suht sutjakka minä. Sitten kun menee vaa'alle niin BOOM! sitä ei painakaan max 70 kiloa (johon on siihenkin joutunut henkisesti varautumaan, että tosiaan se lukema voi olla noinkin iso eli alkaa seiskalla) vaan totuus onkin liki 90 kg kuten ap:llekin kävi.

Siis miten h*lvetissä voi omat silmät huijata näin pahasti?! En mielestäni ole kuin pikkasen leveämpi kuin aiemmin kun vielä painoin sen reilu 70 kiloa. Jotenkin kuvittelin, että satakiloiset on sitten niitä "oikeasti" isoja ihmisiä, mutta mähän oon itse kohta sen painoinen eikä silmät vieläkään näe sitä peilikuvassa todellisena!!

Minä olen myös kokenut tämän. Painoin pitkään 68 kiloa, olin pari vuotta ilman vaakaa ja käydessäni kylässä huvikseni vaa'alla, painoinkin yhtäkkiä 88 kiloa. Olin vaihtanut liikkuvan työn istumatyöhön tuolla välillä ja tiesin, että olen lihonut jonkin verran. Koska vaatekokoni oli suurentunut vain yhdellä numerolla ja olin kuullut että yksi vaatekoko vastaa noin viittä kiloa, kuvittelin että painaisin alle 75 kiloa. Muistan mittani ajalta, kun painoin 58 kiloa ja olin silloin kauttaaltaan noin 10 senttiä kapeampi. Eli 30 lisäkiloa toi ympärysmittaa tasaisesti vain 10 senttiä. Olen todella ihmeissäni tästä, mutta vaaka ei valehtele eikä mittanauhakaan. 

Lihomisesta on nyt 4 vuotta aikaa, aloin heti laihdutuskuurille mutta olen laihtunut vain noin 5 kiloa. En pysty vähentämään ruokaa enempää koska silloin näen nälkää ja koska minulla on syömishäiriötaustaa, en uskalla ottaa sitä riskiä että se aktivoituisi. Uskon, että menneisyyteni takia aineenvaihdunta on jotenkin sekaisin ja siksi nyt nelikymppisenä laihduttaminen ei enää onnistu.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että miksi yrittää koska olen terve ja peilikuvani on mielestäni ok. Nuo muutamat sentit eivät ole sen arvoisia, että yrittäisin laihduttaa 30 kiloa jos viiden kilon laihtuminen kestää vuosia ja vaatii kohtuutonta nälkää. Miksi välittäisin muutamasta sentistä? Miksi juoksisin nykyajan neuroosien perässä, joiden mukaan nelikymppisen pitäisi olla samoissa mitoissa kuin parikymppisenä?

Mä oon ilmeisesti vaan tasaisesti lihonut :( en tiedä mittoja, tiedän vaan sen painon. En oo koskaan laihduttanut eläissäni vaan ollu lähinnä miettimättä koko asiaa. Tässä nyt mietin, että pitäisi jättää joko aamupala tai iltapala kokonaan vaan syömättä tästä eteenpäin. 

Mä en kuitenkaan ilmeisesti ole terve kuten sinä, koska veriarvoissa oli häikkää ja lääkärikin kehoitti aika vakavana tekemään elämäntapamuutoksen. Mutta mitä mä muutan kun syön ihan normaalia kotiruokaa ja käyn kävelylenkeilläkin päivittäin?!

ap

Jep. Pointtini pitkässä sepustuksessa oli lähinnä vain se, että isokaan painonmuutos ei välttämättä kaikilla näy kovin selvästi, kun täällä moni ihmettelee miten sitä ei muka huomaa. Esimerkiksi itselläni tosiaan 20 kiloa toi vain yhden vaatekoon lisää vaikka käytän aika tiukkoja housuja. Löysemmistä vaatteista menee edelleen ne 20 kilon takaiset. 30 kiloa toi vain 10 senttiä ympärysmittoihin.

Valitettavasti en osaa neuvoa, miten laihtua. Itsekään en syö mitään ylimääräisiä herkkuja, joten ei ole mitään mitä voisi jättää yksiselitteisesti pois.  Aterioiden väliinjättämistä en kuitenkaan suosittele. Sillä keinolla saat kehollesi aikaan pohjattoman nälän, jonka kanssa taistellessa häviää aina. Laihdutusruokavalio kannattaa valita viisaasti, koska nälkiinnyttämällä itseäsi päädyt lihomaan lisää. Mutta jos olet nuorehko (et vielä keski-iässä) laihduttaminen voi olla yllättävänkin helppoa vain vähentämällä sen normaalin kotiruuan määrästä vähän. Ei edes tarvitse tai pidä tehdä mitään radikaalia muutosta.

5 ateriaa päivässä, säännöllinen ruokarytmi 3-4 tunnin välein. Kasviksia 200g kahdella pääruualla ja n. 100 g kanaa/kalaa/lihaa. Puuroa ja marjoja aamulla ja illalla marjoja ja esim. rahkaa. Leipää parina päivänä viikossa. Tarkkaile annoskokoja ja juo paljon (2-3l) vettä päivässä.

Näillä pääset tosi pitkälle ja olo kohenee varmasti

Vierailija kirjoitti:

No omalla kohdallani puntari on ollut usein se mörkö, jota olen vältellyt etenkin silloin, kun olen tiennyt olevani selkeästi ylipainoinen. Mutta kun viimein taas uskaltauduin sille jokunen vuosi takaperin niin alkoi muutos, joka on tuottanut tulosta eikä entiseen ole sen jälkeen palattu. Onhan se hämmentävää, että melkein 30 ylikiloa et ole selkeästi noteerannut, mutta mieli tekee kummallisia asioita välillä. Ei tarvitse ryhtyä pikajuoksulle kilojen karistamiseen, riittää kun tekee tarvittavat muutokset, että suunta on oikea.

Näin mäkin ajattelin ja päätin lopettaa laihduttamisen, eli dieettaamisen ja joka keväisen ryhtiliikkeen. Muutin ruokavalion järkevämmäksi, jonka mukana tuli automaattisesti maltillinen kalorivaje. Nyt tässä 35 ylikilosta on kahden vuoden aikana sulanut 20kg ja muutoksia olen tehnyt aina sitä mukaa, kun painonpudotus on tyssääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla mahdollista kerätä melkein 20 kiloa lisää huomaamatta?

Tätä minäkin aina ihmettelin, mutta en enää kun onnistuin siinä itsekin. Siis toki sitä tajuaa että on lihonut, mutta vain hieman ehkä pari-kolme kiloa max kun kuitenkin peilistä näkyy suht sutjakka minä. Sitten kun menee vaa'alle niin BOOM! sitä ei painakaan max 70 kiloa (johon on siihenkin joutunut henkisesti varautumaan, että tosiaan se lukema voi olla noinkin iso eli alkaa seiskalla) vaan totuus onkin liki 90 kg kuten ap:llekin kävi.

Siis miten h*lvetissä voi omat silmät huijata näin pahasti?! En mielestäni ole kuin pikkasen leveämpi kuin aiemmin kun vielä painoin sen reilu 70 kiloa. Jotenkin kuvittelin, että satakiloiset on sitten niitä "oikeasti" isoja ihmisiä, mutta mähän oon itse kohta sen painoinen eikä silmät vieläkään näe sitä peilikuvassa todellisena!!

Huijaa ne toiseenkin suuntaan. Olen pudottanut 20kg rasvaa viimeisen kahden vuoden aikana ja omasta mielestäni en ole yhtään pienempi. Vaikka kyllähän se järkikin sanoo, että pakko on olla, koska housut, jotka vielä 2v sitten kiristi vyötäröltä, putoavat nyt jalasta ilman vyötä.

Kun se paino hiipii hitaasti, tai lähtee hitaasti, aivot kai tottuu siihen peilikuvaan?

Voi kuule sanoa, että tämä on paljon pelottavampaa kuin teidän liikakilot.

Olen 173cm mies

Kävin vaa'alla keväällä 2017 (paino oli 63.5 ja nyt viimeksi viikko sitten lääkärissä ja vaaka näytti 58.1kg.

Olen ruvennut liikkumaan mutta silti. Veriarvot olivat kunnossa. Toivottavasti ei ole mikään vakava sairaus.

Nyt yritän nostaa painoa ja se onkin noussut 59 kiloon mutta aamuisin vaaka näytti 57.5 kiloa.

T. Mies21

Vierailija kirjoitti:

Älkää viitsikö selitellä että 10 kilon painon lisäystä ei huomaa. Itse kävin eilen vaalla, olen 159cm. ja vaaka näytti 54kg. Nyt heti ryhtiliike ja 3- 4 kiloa täytyy saada pois.

Ei mun päivittäisiin rutiineihini ainakaan kuulu itseni päivittäinen punnitseminen. Hyvä jos kerran vuodessa käyn vaa'alla.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet kerännyt 15 kg massaa viidessä vuodessa?

Tyhmä kysymys. Elämä ja elämäntilanteet vaihtelevat ja ne vaikuttavat painoon.

Kannattaa pyytää lääkäriltä lähete ravitsemusterapeutille. Kannattaa tehdä yksi elämäntapamuutos kerrallaan. Itse pidän jonkun lehden juttua painoneutraalin ruoan syömisestä fiksuna. Käytännössä se tarkoittaa kaikkien ruokien, joissa on energiaa yli 150 kcal/100g tiukkaa rajoittamista ja vähentämistä.

Nythän on joulu tulossa ja joulun laatikot pystyy tekemään kevyestikin. Muutenkin kannattaa ostaa yleensä tarjouksessa olevia juurespusseja ja tehdä uunijuureksia ja tehdä itse omat juuresleipänsä. Leivän kaloripitoisuus vähenee kun siihen raastaa juureksia sekaan.