APUA! Painan järkyttävästi enemmän kuin luulin!

Vaaka on nykyihmisen paras ystävä. Jos jätät vaa'an pölyttymään nurkkaan, se kostaa sinulle lataamalla läskiä elismistöösi. Oikeasti, nykymaailmassa on niin helppoa kerätä kaloreita, että lähes kuka tahansa lihoo huomaamatta, jos kontrolli puuttuu. Vaa'an antama konkreettinen lukema iskostuu tajuntaan tehokkaasti, ja aiheuttaa jopa alitajuisia muutoksia ruuan suhteen. Vaatteetkin voivat puristaa, mutta tämä on helppo kiertää ja kieltää itseltään, ja kun vaihtaa vain isompiin housuihin, olo on niin kuin ennenkin. Ja tämä kierre voi jatkua vuosia, jos ei halua katsoa totuutta eli vaakaa silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän aikaa sitten täällä oli ketju, jossa kyseltiin, mikä lopulta sai laihduttamaan. Siellä toistui sama tarina moneen kertaan: punnitsin itseni ensimmäistä kertaa vuosiin ja painoin kymmeniä kiloja enemmän kuin luulin. 

Miten on mahdollista, että ihmiset eivät käy vaa´alla vuosiin? Oman painon seuraaminen on tärkeä osa itsestä huolehtimista. Ei itseään tarvitse neuroottisesti punnita, mutta kyllä se pitää muutaman kerran vuodessa tehdä. 

No se on helppo sanoa. Jos ei ole ollut terveydenhuollon kautta pakko niin sitä välttää usein helposti, koska totuuden tietäminen ahdistaa ajatuksena, vaikka usein jo jollain tasolla tiedostaa kiloja kertyneen. Tämä oli omalla kohdallani. Sattuihan se totuus, mutta auttoi sitten muutoksen käynnistämiseen.

Niin, ainoa syy on se, että haluaa vain lihoa huomaamatta. Luulin pitkään, että kaikilla ilmisillä on kotona vaaka. Lapsuuden perheessä oli, minulla on ollut aina, kaikilla sukulaisilla on, kavereillani on vaaka. Mutta joo, kukaan ei olekaan sairaalloisen lihava. Mielestäni ihmisen pitäisi herätä ajattelemaan jo siinä vaiheessa, kun hänellä ei ole vaakaa ja sen ostaminen ahdistaa. Siitähän sen jo sitten tietää, mikä tilanne on. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan googlailla ja kokeilla, että mitkä muutokset sopisi parhaiten. Tällä hetkellä sellainen fiilis, että lopetan syömisen viikoksi...

Monet täällä ihmettelee, että miten en ole huomannut lihomista. Ei kai mulla ole oikein mitään järkevää selitystä. Oon aina ollut vähäsen "pyöreä", ja oon tottunut vuosien aikana olemaan ajattelematta sitä painoa, kun tulee lähinnä paha mieli siitä, etten ole laiha. Tavallaan oon siirtänyt sen minäkuvan kokonaan erilleen vartalostani, ja oon enimmäkseen voinnut ihan hyvin. Sitä kautta sitten tykännyt myös käyttää löysiä, isoja vaatteita jne enkä oo pahemmin miettinyt syömisiäni. Liikuntaa nyt en ole harrastanut oikeastaan ikinä, mitä nyt koirani kanssa käyn kävelyillä.

Lääkärikään ei oikein tuntunut tietävän mitä sanoa, kun menin vaan shokkiin siellä punnituksessa. Jotain puhui menemään ruokavaliostani ja veriarvoistani, sopersin vaan jotain että mielestäni syön ihan normaalisti kotiruokaa.

ap

Hei ap, älä tee paniikkiratkisuja nyt. Tiedän kokemuksesta, että siinä alkuvaiheessa tilanteen konkretisoiduttua tekisi mieli tehdä mitä vaan, että paino nyt heti lähtisi kovaan laskuun, mutta se ei usein oo lopputuloksen kannalta kovin järkevää.

Vaaka kotona on hyvä apuväline, tee jokin muutos syömiseen esim ei napostelua klo 19 jälkeen, ei siideriä kuin vain lauantaisin, ei karkkia, vähennä rasvaa ja sokeria. Yksikin muutos jo auttaa, kunhan se on pysyvä. Älä käy vaa'alla liian usein, esim kerran viikossa riittää. Älä masennu, lisää liikuntaa ja syö enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Kilot tulevat nopeasti, mutta lähtevät hitaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Huijasin itseni lenkille: En laittanut treeni vaatteita vaan sanoin itselleni, että käyn 5min. kävelyllä ja sitten takaisi. Yleinsä palasin vasta puolen tunnin jälkeen kotiin. Riman ylittäminen pitää tehdä helpoksi ;).

Tässä hyvä vinkki! Otan heti käyttöön!

 

Mä lihoin kerran huomaamattani stressaavassa elämäntilanteessa 10 kiloa. En ollut todellakaan huomannut, kun vaatteet mahtuivat päälle, arvelin että ehkä kaksi kiloa tullut lisää. Noinkin siis voi käydä. Nykyään käyn viikoittain.

Vierailija kirjoitti:

Vaaka kotona on hyvä apuväline, tee jokin muutos syömiseen esim ei napostelua klo 19 jälkeen, ei siideriä kuin vain lauantaisin, ei karkkia, vähennä rasvaa ja sokeria. Yksikin muutos jo auttaa, kunhan se on pysyvä. Älä käy vaa'alla liian usein, esim kerran viikossa riittää. Älä masennu, lisää liikuntaa ja syö enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Kilot tulevat nopeasti, mutta lähtevät hitaasti. 

Alkoholia en onneksi juo kamalan paljoa muutenkaan, että sen poisjättäminen on helppoa. 

Vaaka pitää varmaan käydä ekana ostamassa, vaikka tuntuu nyt siltä, että on täysi PTSD niistä.

Herkkuja oon tykännyt aina syödä, juurikin iltaisin. Ehkä pitäisi kokeilla syömisen lopettamista johonkin alkuiltaan, tuntuu vaan inhottavalta ajatukselta mennä maha kurnien nukkumaan. 

Kiitti vinkeistä. Kai tää tästä paranee, tuntuu vaan tosi pahalta nyt, että oma minäkuva on romuttunut ihan kokonaan. Luulin syöväni enimmäkseen ihan hyvin, ehkä lähinnä liian isoja annoksia, mutta en sitäkään ole miettinyt moneen vuoteen. Tässähän tää lopputulos nähdään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mä lihoin kerran huomaamattani stressaavassa elämäntilanteessa 10 kiloa. En ollut todellakaan huomannut, kun vaatteet mahtuivat päälle, arvelin että ehkä kaksi kiloa tullut lisää. Noinkin siis voi käydä. Nykyään käyn viikoittain.

.. viikoittain vaa'alla.

Rakas kulta, sä olet arvokas ja tärkeä omana itsenäsi ihan painosta riippumatta. Useimpia ihmisiä ei kiinnosta ollenkaan, paljonko painat. Ota rennosti pari päivää ja keskity kaikkeen hyvään, mitä sussa on. Älä tee mitään paniikkiratkaisuja tai aloita itserankaisukampanjoita nyt. Vasta hiukan myöhemmin, vähän kerrallaan. Koska ansaitset hyvää, terveellistä ruokaa, mukavan tuntuista liikuntaa, sopivankokoisia vaatteita, terveyttä ja pitkää ikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huijasin itseni lenkille: En laittanut treeni vaatteita vaan sanoin itselleni, että käyn 5min. kävelyllä ja sitten takaisi. Yleinsä palasin vasta puolen tunnin jälkeen kotiin. Riman ylittäminen pitää tehdä helpoksi ;).

Tässä hyvä vinkki! Otan heti käyttöön!

 

Minä sovellan huonompina aikoina tätä vähän kaikkeen. Esimerkiksi kun tuntuu, että en jaksa uida perinteistä kilsaa, päätän muka, että menen vain uimikselle saunaan ja käväisen altaassa uimassa vaikka vaan muutaman altaanvälin. Sitten kun olen siellä, yleensä kuitenkin tulee uitua se kilsa. Samoin salille lähtiessä ajattelen, että teen vain pari liikettä ja venyttelen. Useimmiten kuitenkin innostun tekemään kunnon treenin.

Tätä voi soveltaa kaikkeen elämään kuten siivoamiseen, töiden tekoon jne. Jopa kynsiä hoidan joskus asenteella, että poistan vain vanhan lakan, jos ei muuta. Mutta sitten yhtäkkiä olenkin hoitanut kynsinauhat ja viilannut jne.

Joo, olen hieman masennukseen ja saamattomuuteen taipuvainen, mutta osaan onneksi huijata itseni toimimaan.

Eli tee jotain, vaikka vain ihan pientä. Se on aina enemmän kuin ei mitään ja saatat päätyä tekemään enemmänkin kuin luulit.

pahinta mitä nyt voi tehdä, on alkaa kitudieetille ja saada esim. viisi kiloa pois nopeasti. siinä sitten syntyy nälkävelkaa (joka on fysiologinen ilmiö) ja sitten painat nopeasti viisi kiloa enemmän kuin lähtötilanteessa. 

ruokarytmin normalisoiminen on ensimmäinen askel. 

Ei kannata mennä maha kurnien nukkumaan. Syö vaikka vähän tavallisia pähkinöitä tai manteleita tai pieni pala juustoa tai juo lasi piimää tai kylmää gazpachoa, niin on kylläisempi olo eikä maha murise yöllä, muttet myöskään saa hirveästi kaloreita. Itselläni tämä niksi toimii.

Ap, ei mitään hätää! Ei tarvii hävetä ensinnäkään yhtään.

Et varmaan ole lääkärissä ollut ensimmäinen painonsa väärin arvioinut ihminen.

Eikä hätä ole tämännäköinen.

Jos muutat vähän ruokavaliota ja lisäät viikkoon kevyttä liikuntaa, paino lähtee varmasti putoamaan. Tee se maltillisesti ja armollisesti itsellesi. Nuo verensokeriarvot varmasti palautuu normaaliksi jos saat 10-15kiloa pois painosta.

Helppoja keinoja on

2X viikossa vesijuoksu / uinti 45min

1X vko 1h 15min kävelylenkki (5-6km)

Voit hankkia kotiin painollisen hulavanteen ja pyöritellä sitä 20 min 3 x viikossa. Sillä saat keskivartaloa kapeammaksi missä vaarallisin rasva sijaitsee.

Sitten lihaa vain parina päivänä viikossa, muuten kasvisruoka ja yksi kalapäivä.

Maitotuotteet rasvattomaksi, lautasmalli käyttöön, salaatinkastikkeeksi pelkkä öljy ja sitruunamehu, maito ja sokeri pois kahvista. Sokerilliset juomat pois (alkoholissa vain kuiva valkkaria)

Turha leipä, pasta, peruna pois ja tilalle paistetut keitetyt tai uunikasvikset (paprika, kesäkurpitsa, sienet, porkkana, sipuli)

Herkkujakin saa syödä mutta vähähiilarisia

Kyllä se siitä!! ❤️❤️❤️

Vierailija kirjoitti:

Rakas kulta, sä olet arvokas ja tärkeä omana itsenäsi ihan painosta riippumatta. Useimpia ihmisiä ei kiinnosta ollenkaan, paljonko painat. Ota rennosti pari päivää ja keskity kaikkeen hyvään, mitä sussa on. Älä tee mitään paniikkiratkaisuja tai aloita itserankaisukampanjoita nyt. Vasta hiukan myöhemmin, vähän kerrallaan. Koska ansaitset hyvää, terveellistä ruokaa, mukavan tuntuista liikuntaa, sopivankokoisia vaatteita, terveyttä ja pitkää ikää.

Kiitos ystävällisistä sanoista. Lohdutti<3

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaaka kotona on hyvä apuväline, tee jokin muutos syömiseen esim ei napostelua klo 19 jälkeen, ei siideriä kuin vain lauantaisin, ei karkkia, vähennä rasvaa ja sokeria. Yksikin muutos jo auttaa, kunhan se on pysyvä. Älä käy vaa'alla liian usein, esim kerran viikossa riittää. Älä masennu, lisää liikuntaa ja syö enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Kilot tulevat nopeasti, mutta lähtevät hitaasti. 

Alkoholia en onneksi juo kamalan paljoa muutenkaan, että sen poisjättäminen on helppoa. 

Vaaka pitää varmaan käydä ekana ostamassa, vaikka tuntuu nyt siltä, että on täysi PTSD niistä.

Herkkuja oon tykännyt aina syödä, juurikin iltaisin. Ehkä pitäisi kokeilla syömisen lopettamista johonkin alkuiltaan, tuntuu vaan inhottavalta ajatukselta mennä maha kurnien nukkumaan. 

Kiitti vinkeistä. Kai tää tästä paranee, tuntuu vaan tosi pahalta nyt, että oma minäkuva on romuttunut ihan kokonaan. Luulin syöväni enimmäkseen ihan hyvin, ehkä lähinnä liian isoja annoksia, mutta en sitäkään ole miettinyt moneen vuoteen. Tässähän tää lopputulos nähdään.

ap

Suosittelen sinulle sitä 16:8 pätkäpaastoa.

Joo, minäkin luulin, että en vain voi olla syömättä ja olin tottunut siihen, että minulle vain tulee kauhea nälkä muutaman tunnin välein. Nyt olen ollut tuolla paastolla monta kuukautta ja koen nälkää itse asiassa paljon vähemmän ja harvemmin kuin aikaisemmin. On ihan totta, että nälkä kasvaa syödessä. Keho ja mieli tottuvat jatkuvaan mussuttamiseen. Nykyään voin ihan helposti olla syömättä 16 tuntia ja itse asiassa vaikka 20 tuntia. Kroppa voi hyvin, mieli on kirkas ja syömiseen on itse asiassa terveempi ja selkeämpi suhde, kun ei tarvitse koko ajan miettiä, että mitä söisi seuraavaksi. Psyykkisesti on helpottavaa, kun tietää, että sitten kun syö, ei tarvitse pihtailla.

Tokikaan ei voi älyttömästi ahmia ja herkutella tässäkään, jos meinaa hallita painoa. Itse olen herkutellut liikaa, enkä ole tässä laihtunut mutta sen sijaan olen onnistunut pitämään poissa sen kymmenisen kiloa, jonka aiemmin laihdutin. Sehän se yleensä on se vaikein juttu, ei laihtuminen vaan painon poissa pitäminen.

Ei se lääkäri mitään ajattele painon väärin arvioimisesta. Varmaan yleistä. Ei sun tarvitse mitään paastota. Muuta vähän ruokavaliota eli karsi ylimääräiset rasvat ja sokerit. Syö paljon kasviksia, pakaste ja tuore eli noi vois olla sen sapuska pohja. Karsi leivänsyönti pariin palaan päivässä ja pari hedelmää päivässä. Ihan pienillä muutoksilla painosi putoaa. Kilpirauhasen arvot olisi hyvä mitata. Kerroit että väsyttää koko ajan ja masentaa. Painon nousu voi selittyä. Tsemppiä et ole yksin asian kanssa ja suunta on eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää viitsikö selitellä että 10 kilon painon lisäystä ei huomaa. Itse kävin eilen vaalla, olen 159cm. ja vaaka näytti 54kg. Nyt heti ryhtiliike ja 3- 4 kiloa täytyy saada pois.

Ja ikää oli? Synnytäpä sinäkin ensin pari lasta, hikoile ruuhkavuosissasi, ota takkiin elämässä ja ihmissuhteissa muutaman kerran pahasti, masennu lapsistasi, ja tule sen jälkeen tänne selittämään samaa. Olen 163cm ja voin sanoa, että sen jälkeen kun tämän kokoisena paino on 70kg kuten itselläni nyt, niin sitä ei huomaa, vaikka se olisi viiden vuoden päästä 89 kiloakin, jos on muuta mietittävää ja venyviä vaatteita.

Itse voisin vannoa, jos en tietäisi, että olen 56 kiloa (viimeksi ollut 13 v. sitten ennen raskauksia). Mielestäni olen aivan samanlainen sotan.orsu - tai sopusuhtainen - miten päin sen nyt ottaa, kuin silloinkin. Vain vatsan kohdalla on sellainen kummallinen ”patja”, joka on tiellä kun kumartelee, mutta mitäs siitä, lakkaa kumartumasta, niin sitäkään ei havaitse.

Ja siis kiitän luojaa, että olen sentään vasta 70kg, enkä 89.... sokeriarvot mullakin mitattiin kohonneiksi jokin vuosi sitten, mutta epäilin tulosta koska olin unohtanut paastoamisen (illasta) ja se otettiin uudestaan. Menivät normaaliin. Kyllähän se pisti miettimään, mutta en muutenkaan syö hiilareita kaksin käsin.

Ikää on melkein 50v. Yksi lapsi on, hän on 17v. olen ollut koko aikuisikäni samankokoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Sinullahan on hyvä tilanne. Olet ilmeisesti niin terve, että mikään ei estä sinua tarttumasta toimeen. Luultavasti paastosokerit ynnä muut korjaantuvat, kun laihdut, syöt hyvin ja liikut. Ajattele, mikä onni on, että tilanne on nyt huomattu ja voit alkaa auttaa itseäsi! Sinulla ei ole vielä diabetesta, et ole saanut infarktia tms. Tämä on suuri mahdollisuus.

Sinulla ei ole mitään syytä hävetä. Sitten ehkä kannattaa hävetä, jos nyt tuhlaat tämän tilaisuuden tehdä korjausliike, ja jatkat samaan malliin. Jos et mitään tee ja olet joidenkin vuosien päästä todella sairas, saat syyttää vain itseäsi. 

Nyt unohdat häpeän ja itseinhon ja alat ajatella, että ansaitset parempaa. Menet ostamaan vaa´an ja alat syödä oikein. Millekään kitukuurille ei kannata ruveta vaan etsiä elämäntapaa, jota voit pitää yllä lopun ikää. Sitten kävelylenkille ja salille tms. muutaman kerran viikossa ainakin. Ajattele, että tulevaisuuden sinä kiittää sinua. Ja mieti, miten kiva on seuraavalla kerralla astua lääkärin vaa´alle ja todeta, että se näyttää jo vähemmän. 

Ei tule onnistumaan. Elämä on muutenkin kärsimystä, niin miksi pitäisi kärsiä vielä pahalla ruualla ja lenkillä hikoilemalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaaka kotona on hyvä apuväline, tee jokin muutos syömiseen esim ei napostelua klo 19 jälkeen, ei siideriä kuin vain lauantaisin, ei karkkia, vähennä rasvaa ja sokeria. Yksikin muutos jo auttaa, kunhan se on pysyvä. Älä käy vaa'alla liian usein, esim kerran viikossa riittää. Älä masennu, lisää liikuntaa ja syö enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Kilot tulevat nopeasti, mutta lähtevät hitaasti. 

Alkoholia en onneksi juo kamalan paljoa muutenkaan, että sen poisjättäminen on helppoa. 

Vaaka pitää varmaan käydä ekana ostamassa, vaikka tuntuu nyt siltä, että on täysi PTSD niistä.

Herkkuja oon tykännyt aina syödä, juurikin iltaisin. Ehkä pitäisi kokeilla syömisen lopettamista johonkin alkuiltaan, tuntuu vaan inhottavalta ajatukselta mennä maha kurnien nukkumaan. 

Kiitti vinkeistä. Kai tää tästä paranee, tuntuu vaan tosi pahalta nyt, että oma minäkuva on romuttunut ihan kokonaan. Luulin syöväni enimmäkseen ihan hyvin, ehkä lähinnä liian isoja annoksia, mutta en sitäkään ole miettinyt moneen vuoteen. Tässähän tää lopputulos nähdään.

ap

Älä sitten missään nimessä tee niin! Kokeile vaikka vaihtaa osa herkuista johonkin terveellisempään ja vähentää niiden syömistä. Mene vaikka kävelyille ja tee niin kuin se yksi kirjoittaja, eli lähde ulos viideksi minuutiksi ja ehkä se muuttuu pidemmäksi lenkiksi.

Dramaattiset muutokset harvoin toimivat, koska ihminen ei tykkää muutoksesta. Itse olen yrittänyt vaihtaa pahoja tapojani pikku hiljaa parempiin. Yritän, että ateriani ovat lähtökohtaisesti terveellisiä. Silloin se pitsa kerran viikossa ei näy missään.

Miten  1.62 pitkä luulee että paino on 70 kiloa kun se on 89 ?   Ootko ps ?