Lue keskustelun säännöt.
APUA! Painan järkyttävästi enemmän kuin luulin!
21.11.2019 |
Tulin juuri lääkäristä, jossa tutkittiin alun perin muutamia oireita ja veriarvoja. Mulla on ollut väsymystä ja alakuloa jonkin aikaa. Selvisi, että paastoverensokeri on koholla... tämä jo ahdisti itsessään. Kyllähän olen tiennyt, että olen ollut hieman ylipainoinen aina, mutta en ole vaa'alla käynyt muutamaan vuoteen. Samat vaatteet ovat mahtuneet kuitenkin enimmäkseen päälle (useimmat kummiskin jotain stretch-kangasta eli taitaa syy löytyä siitäkin..), joten en ole sillä tavalla kiinnittänyt painooni huomiota.
Viimeksi, kun punnitsin itseni joskus 5v sitten niin painoin 73kg (olen 162cm pitkä), ja lääkärin luona pyydettiin minua menemään vaa'alle tarkistuttamaan paino. Painoin 89 kiloa!! Taino, painan.
Ihan järkyttävää. Meinasin alkaa itkemään siinä lääkärin edessä vaan samantien. Olin juuri sanonut ennen punnitusta, että painan suunnilleen 70 kiloa. Jeesus että häpesin silmät päästäni!!
Mitä h*lvettiä nyt teen, tekee mieli vaan olla kotona häpeämässä. Lääkärin kanssa verensokerin seuranta jonkin ajan kuluttua, pitäisi kuulemma laihduttaa.
Vertaistukea?
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaavanlainen tarina, joskaan ihan noin suurista kilomääristä ei ole kyse.
Kuvittelin painavani n. 72 kg (olen 168 cm pitkä), mutta hoitajan patistaessa vaa’alle tulos olikin 78 kg. Oli se minulle järkytys - ikinä en ollut painanut noin paljon! Hoitajan vahingoniloinen ilme oli se viimeinen pisara, siinä hetkessä päätin, että nyt alkoi kurinpalautus. Silloin oli juuri tullut muotiin 5:2 -pätkäpaastodieetti, ja päätin kokeilla sitä. Kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat dieetit olin kokeillut jo aikaisemmin. Ja ihme tapahtui: n. 7 kuukaudessa laihduin 15 kg suunnilleen puolen kilon viikkovauhtia, rennosti ja normipäivinä välillä herkutellenkin. Helpoin dieetti ikinä! Siirryin silloin ylläpidolle, eli 1 paastopäivä/vko ja siinä painossa (~63 kg) olen pysynyt. Kerran viikossa käyn vaa’alla, ja jos näyttää siltä että paino alkaa nousta, palaan 5:2 systeemiin, kunnes paino taas vakiintuu, yleensä jo viikossa. Tällä lailla olen pysynyt tavoitepainossani nyt runsaat 5 vuotta.
Olitko siis syömättä mitään ne päivät viikossa, kun ei saa syödä? Miten kahvi? Saako sen ottaa kermalla? (Paheeni)
En toki! Paastopäivinä saa syödä 500 kcal ,nykyisen, päivitetyn systeemin mukaan 800 kcal. Minä tosin pitäydyn tuohon 500 kaloriin paastopäivänä, koska se käy ihan helposti. Eli kahvi kermalla on ok, kunhan lasket käyttämäsi kermamäärän kalorit ja sisällytät ne siihen 500 (tai 800) kaloriin.
Googlaamalla 5:2 dieetti löytää helposti ohjeet ja vihjeet, suosittelen! Ja jos olet Facebookissa, siellä on 5:2 ryhmäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaavanlainen tarina, joskaan ihan noin suurista kilomääristä ei ole kyse.
Kuvittelin painavani n. 72 kg (olen 168 cm pitkä), mutta hoitajan patistaessa vaa’alle tulos olikin 78 kg. Oli se minulle järkytys - ikinä en ollut painanut noin paljon! Hoitajan vahingoniloinen ilme oli se viimeinen pisara, siinä hetkessä päätin, että nyt alkoi kurinpalautus. Silloin oli juuri tullut muotiin 5:2 -pätkäpaastodieetti, ja päätin kokeilla sitä. Kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat dieetit olin kokeillut jo aikaisemmin. Ja ihme tapahtui: n. 7 kuukaudessa laihduin 15 kg suunnilleen puolen kilon viikkovauhtia, rennosti ja normipäivinä välillä herkutellenkin. Helpoin dieetti ikinä! Siirryin silloin ylläpidolle, eli 1 paastopäivä/vko ja siinä painossa (~63 kg) olen pysynyt. Kerran viikossa käyn vaa’alla, ja jos näyttää siltä että paino alkaa nousta, palaan 5:2 systeemiin, kunnes paino taas vakiintuu, yleensä jo viikossa. Tällä lailla olen pysynyt tavoitepainossani nyt runsaat 5 vuotta.
Googlasin tuosta paastoamisesta vähäsen ja mietityttää se, kun minulla tulee tosi paha olo jo aamupäivällä, jos en syö aamiaista. Tottuuko siihen jotenkin? Siis oikeasti paha olo, en pysty tekemään töitä mitenkään.
Mutta pakkohan se on jotakin keksiä, oon ihan shokissa tällä hetkellä.
ap
Mikään ei estä syömästä aamiaista paastopäivänä. Jos siis viittaat tähän pätkäpaastosysteemiin, niin se ei suinkaan tarkoita täydellistä syömättömyyttä paastopäivinä. Päivän kalorit voi jakaa eri aterioille itselleen parhaiten sopivalla tavalla (tai käyttää kaikki yhdellä aterialla, jos niin haluaa). Googleta ja perehdy dieettiin kunnolla ennen kuin aloitat!
On varmasti ollut ikävä kokemus. Toivottavasti sait hyviä neuvoja painonpudotukseen?
Oma vinkkini on jättää sokerit minimiin, sitä löytyy yllättävän monesta ruuasta.
Ota tämä uutena haasteena itsellesi? On varmasti normaalia olla allapäin tuon jälkeen, huolestuttavampaa olisi jos et olisi moksiskaan.
Vaikka nyt on paha olla, koita keskittyä siihen miten ruokailet ja elät jatkossa. 🙂 Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaavanlainen tarina, joskaan ihan noin suurista kilomääristä ei ole kyse.
Kuvittelin painavani n. 72 kg (olen 168 cm pitkä), mutta hoitajan patistaessa vaa’alle tulos olikin 78 kg. Oli se minulle järkytys - ikinä en ollut painanut noin paljon! Hoitajan vahingoniloinen ilme oli se viimeinen pisara, siinä hetkessä päätin, että nyt alkoi kurinpalautus. Silloin oli juuri tullut muotiin 5:2 -pätkäpaastodieetti, ja päätin kokeilla sitä. Kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat dieetit olin kokeillut jo aikaisemmin. Ja ihme tapahtui: n. 7 kuukaudessa laihduin 15 kg suunnilleen puolen kilon viikkovauhtia, rennosti ja normipäivinä välillä herkutellenkin. Helpoin dieetti ikinä! Siirryin silloin ylläpidolle, eli 1 paastopäivä/vko ja siinä painossa (~63 kg) olen pysynyt. Kerran viikossa käyn vaa’alla, ja jos näyttää siltä että paino alkaa nousta, palaan 5:2 systeemiin, kunnes paino taas vakiintuu, yleensä jo viikossa. Tällä lailla olen pysynyt tavoitepainossani nyt runsaat 5 vuotta.
Googlasin tuosta paastoamisesta vähäsen ja mietityttää se, kun minulla tulee tosi paha olo jo aamupäivällä, jos en syö aamiaista. Tottuuko siihen jotenkin? Siis oikeasti paha olo, en pysty tekemään töitä mitenkään.
Mutta pakkohan se on jotakin keksiä, oon ihan shokissa tällä hetkellä.
ap
Jos parin viikottaisen paastopäivän pitäminen tuntuu hankalalta, niin tutustu 16:8 -paastoon! Siitä on täälläkin pitkä ketju. Ajatuksena siis syödä 8 tunnin ruokaikkunan aikana (esim. 7-13 aamupala ja kunnon lounas/12-20 lounas ja päivällinen, jos syöt mieluummin illalla hyvin) ja 16 tuntia paastota. Samat vaikutukset, mutta minusta paljon helpompaa, kun joka päivä saa kuitenkin syödä hyvin.
Järkytyksesi voi olla hyvä lähtötilanne pirunmoiseen tsemppiin, että nyt ne lähtee! Ihmisenä olet yhtä arvokas kuin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vastaavanlainen tarina, joskaan ihan noin suurista kilomääristä ei ole kyse.
Kuvittelin painavani n. 72 kg (olen 168 cm pitkä), mutta hoitajan patistaessa vaa’alle tulos olikin 78 kg. Oli se minulle järkytys - ikinä en ollut painanut noin paljon! Hoitajan vahingoniloinen ilme oli se viimeinen pisara, siinä hetkessä päätin, että nyt alkoi kurinpalautus. Silloin oli juuri tullut muotiin 5:2 -pätkäpaastodieetti, ja päätin kokeilla sitä. Kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat dieetit olin kokeillut jo aikaisemmin. Ja ihme tapahtui: n. 7 kuukaudessa laihduin 15 kg suunnilleen puolen kilon viikkovauhtia, rennosti ja normipäivinä välillä herkutellenkin. Helpoin dieetti ikinä! Siirryin silloin ylläpidolle, eli 1 paastopäivä/vko ja siinä painossa (~63 kg) olen pysynyt. Kerran viikossa käyn vaa’alla, ja jos näyttää siltä että paino alkaa nousta, palaan 5:2 systeemiin, kunnes paino taas vakiintuu, yleensä jo viikossa. Tällä lailla olen pysynyt tavoitepainossani nyt runsaat 5 vuotta.
Miten valitsit paastopäivät? Olivatko ne aina samat? Olitko työelämässä?
Minä pidin paastopäivät yleensä maanantaina ja torstaina, mutta niitähän voi helposti vaihtaa tarpeen tullen, esim. jos on juhlat tms tiedossa. Ainoa sääntö on, että peräkkäisinä päivinä ei paastota.
En ole enää työelämässä, olen eläkeläinen, ja myönnän että se kyllä helpottaa tämän dieetin noudattamisessa. Mutta kyllä tiedän monen työssä käyvänkin noudattavan tätä. Minusta tämän systeemin helppous on juuri sen joustavuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori mutta vertaistukea en pysty antamaan.
Tätä varten vaa’at on keksitty. Tätä varten on peilejä. Tiedät varsin hyvin että vaatteet kiristävät ja hengästyt helposti tehdessäsi mitä vain fyysistä.
Laihdutat nyt viikossa pari kiloa ja iloitset kuinka olet ottanut itseäsi niskasta kiinni. Oikeasti sinun pitäisi elää niin koko elämäsi.
Tiedän että olen inhottava, mutta olet tehnyt omalle vartalollesi ja pääkopallesi paskamaisen tempun ja nyt kaipaisit myötätuntoa.
Sinullahan on hyvä tilanne. Olet ilmeisesti niin terve, että mikään ei estä sinua tarttumasta toimeen. Luultavasti paastosokerit ynnä muut korjaantuvat, kun laihdut, syöt hyvin ja liikut. Ajattele, mikä onni on, että tilanne on nyt huomattu ja voit alkaa auttaa itseäsi! Sinulla ei ole vielä diabetesta, et ole saanut infarktia tms. Tämä on suuri mahdollisuus.
Sinulla ei ole mitään syytä hävetä. Sitten ehkä kannattaa hävetä, jos nyt tuhlaat tämän tilaisuuden tehdä korjausliike, ja jatkat samaan malliin. Jos et mitään tee ja olet joidenkin vuosien päästä todella sairas, saat syyttää vain itseäsi.
Nyt unohdat häpeän ja itseinhon ja alat ajatella, että ansaitset parempaa. Menet ostamaan vaa´an ja alat syödä oikein. Millekään kitukuurille ei kannata ruveta vaan etsiä elämäntapaa, jota voit pitää yllä lopun ikää. Sitten kävelylenkille ja salille tms. muutaman kerran viikossa ainakin. Ajattele, että tulevaisuuden sinä kiittää sinua. Ja mieti, miten kiva on seuraavalla kerralla astua lääkärin vaa´alle ja todeta, että se näyttää jo vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta vertaistukea en pysty antamaan.
Tätä varten vaa’at on keksitty. Tätä varten on peilejä. Tiedät varsin hyvin että vaatteet kiristävät ja hengästyt helposti tehdessäsi mitä vain fyysistä.
Laihdutat nyt viikossa pari kiloa ja iloitset kuinka olet ottanut itseäsi niskasta kiinni. Oikeasti sinun pitäisi elää niin koko elämäsi.
Tiedän että olen inhottava, mutta olet tehnyt omalle vartalollesi ja pääkopallesi paskamaisen tempun ja nyt kaipaisit myötätuntoa.
Miksi pitää olla noin paskamainen. Vaikein vaihe ei toki ole laihtuminen vaan sellaisten tottumusten omaksunta, joka estää paisumisen jatkossa. Moni epäonnistuu tuossa kohtaa, koska se ei ole helppoa ja itse en kannusta ketään siksi pikadieetteihin, joissa ei opi syömään jatkon kannalta oikein.
Syöminen on hallittava lähes aina jottei liho. T. 51kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän aikaa sitten täällä oli ketju, jossa kyseltiin, mikä lopulta sai laihduttamaan. Siellä toistui sama tarina moneen kertaan: punnitsin itseni ensimmäistä kertaa vuosiin ja painoin kymmeniä kiloja enemmän kuin luulin.
Miten on mahdollista, että ihmiset eivät käy vaa´alla vuosiin? Oman painon seuraaminen on tärkeä osa itsestä huolehtimista. Ei itseään tarvitse neuroottisesti punnita, mutta kyllä se pitää muutaman kerran vuodessa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En käytä vaakaa, mutta vaatteiden sovituskoppien peilit näyttävät kyllä järkyttävän totuuden läskeistäni.
Ei sitä painon nousua huomaa, jos käyttää jatkuvasti isoja väljiä vaatteita.
Oma kokemus on, että oma silmä on armollinen tilanteeseen peilissä ja valokuvissa. Tajuaa sitten, kun katsoo valokuvaa 20 kg laihdutettuaan. Itse ihmettelin, että olinkohan vahingossa pukenut paidan pelastusliivien päälle, kun katsoin vanhaa veneilykuvaa. Tuolla ajalla peilissä oli ollut myös ihan suht sopivan kokoinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen on petollista. Mulla kävi niin, että koko aikuisikäni painoni oli ollut 65kg ilman mitään vaivannäköä. Erehdyin sitten aloittamaan ehkäisylaastarin, ja kolmen kuukauden päästä paino oli 75kg. Järkytys oli aikamoinen, ja ainoa vaate missä sen huomasi oli työvaatteet, koska kaikki kotivaatteet olivat joustavia. Ehkä se laastari sai elimistön käyttäytymään jotenkin samalla tavoin kuin raskaana, koska olen aina raskaana ollessakin kerryttänyt aivan tolkuttomasti kiloja hyvin rivakkaan tahtiin. Arkiliikunta on yksi hyvä keino painonhallintaan. Mulla auttaa aina se, että "piilotan" autoni avaimet ja pakotan itseni kulkemaan kaikkialle kävellen ja pyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän aikaa sitten täällä oli ketju, jossa kyseltiin, mikä lopulta sai laihduttamaan. Siellä toistui sama tarina moneen kertaan: punnitsin itseni ensimmäistä kertaa vuosiin ja painoin kymmeniä kiloja enemmän kuin luulin.
Miten on mahdollista, että ihmiset eivät käy vaa´alla vuosiin? Oman painon seuraaminen on tärkeä osa itsestä huolehtimista. Ei itseään tarvitse neuroottisesti punnita, mutta kyllä se pitää muutaman kerran vuodessa tehdä.
No se on helppo sanoa. Jos ei ole ollut terveydenhuollon kautta pakko niin sitä välttää usein helposti, koska totuuden tietäminen ahdistaa ajatuksena, vaikka usein jo jollain tasolla tiedostaa kiloja kertyneen. Tämä oli omalla kohdallani. Sattuihan se totuus, mutta auttoi sitten muutoksen käynnistämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin tupakoinnin ja yhdessä vuodessa tuli miltei huomaamatta 10 kg lisää. Edelleen olen normaalipainossa, mutta kyllä on saanut kamppailla, ettei paino enää nouse. Lisäsin vielä reilusti liikuntaa, kun tupakoinnin lopetin... Painon nousu johtunee siitä, että tupakanhimoa olen hillinnyt esimerkiksi salmiakilla aika runsaasti. Muita herkkuja en oikeastaan syö lainkaan ja ruokani on melko kasvispainotteista.
Pitää varmaan googlailla ja kokeilla, että mitkä muutokset sopisi parhaiten. Tällä hetkellä sellainen fiilis, että lopetan syömisen viikoksi...
Monet täällä ihmettelee, että miten en ole huomannut lihomista. Ei kai mulla ole oikein mitään järkevää selitystä. Oon aina ollut vähäsen "pyöreä", ja oon tottunut vuosien aikana olemaan ajattelematta sitä painoa, kun tulee lähinnä paha mieli siitä, etten ole laiha. Tavallaan oon siirtänyt sen minäkuvan kokonaan erilleen vartalostani, ja oon enimmäkseen voinnut ihan hyvin. Sitä kautta sitten tykännyt myös käyttää löysiä, isoja vaatteita jne enkä oo pahemmin miettinyt syömisiäni. Liikuntaa nyt en ole harrastanut oikeastaan ikinä, mitä nyt koirani kanssa käyn kävelyillä.
Lääkärikään ei oikein tuntunut tietävän mitä sanoa, kun menin vaan shokkiin siellä punnituksessa. Jotain puhui menemään ruokavaliostani ja veriarvoistani, sopersin vaan jotain että mielestäni syön ihan normaalisti kotiruokaa.
ap
Naiset ja heidän painonsa. Ottaisivat rennosti kuten miehet. He eivät ylipainosta noin paljoa stressaa. Suurin osa ei kuitenkaan osaa pudottaa pysyvästi painoaan.
Täällä sama, vaa'asta huomasin kun paino nousi ja nousi. Nyt olen kuukauden käynyt kävely ja hölkkä lenkeillä. Paino tippunut kilon :). Liikunnasta on tullut lisäksi hyvä mieli ja itsevarmempi olo. Huijasin itseni lenkille: En laittanut treeni vaatteita vaan sanoin itselleni, että käyn 5min. kävelyllä ja sitten takaisi. Yleinsä palasin vasta puolen tunnin jälkeen kotiin. Riman ylittäminen pitää tehdä helpoksi ;).
Vierailija kirjoitti:
Älkää viitsikö selitellä että 10 kilon painon lisäystä ei huomaa. Itse kävin eilen vaalla, olen 159cm. ja vaaka näytti 54kg. Nyt heti ryhtiliike ja 3- 4 kiloa täytyy saada pois.
Luulen, että jos on jo lähtökohtaisesti pyöreä tai ylipainoinen, on helpompi lihoa lisää huomaamatta. 15 kg on kyllä jo aika paljon ja jännää, jos ei huomaa edes joustavissa vaatteissa mitään eroa, mutta kyllähän nekin tietty venyvät ajan mittaan löysemmiksi hoikallakin...
Itse olen 156cm ja paino 40-42 kg eli olen hyvin hoikka. En käy vaa’alla kovin usein, mutta osaan ennustaa vaa’alle noustessani, mikä paino on. Heti kun menee tuon 42 kg yli, tunnen oloni epämukavaksi, keskivartaloni tuntuu kankeammalta ja tönköltä. Käyn vaa’alla ja tulos todistaa tuntemukseni. Tykkään kyllä kotona pitää lötköhousuja, mutta ulkona käytän farkkuja ja ei vaan olisi mahdollista lihoa edes viittä kiloa huomaamatta; en mahtuisi vaatteisiini. Ja pienikokoinen ihminen näkee eron myös heti peilissä. Eli vaikka sitä onkin omalle kohdalle vaikea kuvitella, niin pitkään ihmiseen ”mahtuu” helpommin piiloon enemmän lisäkiloja ja jos ruumiinrakenne on muutenkin kookkaampi, niin muutamaa kiloa ei ehkä huomaa lainkaan. Yli 15kg nousuun vaaditaan kyllä myös vähintäänkin alitajuista silmien ummistamista.
Ap, onnistut varmasti! Älä tee mitään paniikkiliikettä ja kiellä itseltäsi kaikkea. Mieti nyt etenkin sen diabetesriskin kannalta, mitä juttuja ruokavaliosta kannattaa poistaa. Pelkästään pari lasia vuorokaudessa mehua juomalla saa paljon sokeria ja kaloreita viikossa. Pienennä hieman annoskokoja (neljän perunan sijaan vain kolme jne.). Luultavasti pienillä muutoksilla saat painon heti hitaasti laskusuuntaan. Lisää muutoksia sitä mukaa, kun olet tottunut edellisiin muutoksiin. Liian radikaali kertamuutos harvemmin johtaa hyvään oloon tai pysyvään tulokseen. Tsemppiä!
Hyvä että nyt havahduit etkä tosiaankaan ole ainoa. Jotenkin tuo vaan on mahdollista.. ihmetyttää sekin miksi ihmiset välttelevät vaa'alla käyntiä kun sitten esim auto katsastetaan kerran vuodesa ja katsotaan että on kunnossa. Omasta kropasta ei niin väliä...
Sinäkin luultavasti olisit ruksannut vartaloksisesi "normaali" tai "kurvikas" jossakin deittisovelluksessa vaikka todellisuudessa olet sairaalloisen ylipainoinen.... Tsemppia terveellisempiin elämäntapoihin!
Tapansa kullakin, mutta itse en ymmärrä paastoamisia ja täyskieltämisiä, kun voi vaan syödä vähän vähemmän, vähän kevyemmin, tehdä pieniä muutoksia yks kerrallaan niin, että ei lopulta edes huomaa joutuvansa laihduttamaan. Itse olen syönyt joka aamu aamupulan, syönyt suklaata, karkkia, keksiä pullaa, pizzaa ja hamppariakin viimeisen 5 kuukauden aikana, mutta paino laskenut 7 kiloa. Avainsanana ollut kohtuus ja armollisuus itseä kohtaan, kunhan suurimman osan viikosta aina noudattaa kevyempää ruokavaliota.