Lue keskustelun säännöt.
Muita korkeasti koulutettuja, jotka epäonnistuneet työelämässä?
20.11.2019 |
Koulutus KTM ja työ”uraa” takana noin 15 vuotta. En ole oikein pärjännyt tässä työelämässä, ja olen ollut jotenkin pettymys aina työnantajille.
Miten teillä muilla? Ainakin omat opiskelukaverit ovat kaikki johtajia, päälliköitä yms ja minä pienyrittäjä, joka juuri ja juuri pärjää.
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pätkätöitä tekevä opettaja. Pätkätöitä siksi, että mitään vakituista ei ole tarjolla. Opettajia on koulutettu aivan liikaa, eikä varsinkaan meille aineenopettajille riitä tarpeeksi töitä. Uskoisin, että minulla on paljon kohtalotovereita. Olenko sitten epäonnistunut "urallani"? Kyllä, jos katsotaan esim. vuositulojani ja eläkekertymääni. En, jos katsotaan, että teen kuitenkin koulutusta vastaavaa työtä, olen siinä hyvä ja nautin siitä valtavasti.
Kokonaisuutena pidän akateemista työttömyyttä ja pätkätyöläisyttä murheellisena asiana. Joka paikassa toitotetaan, miten tärkeää koulutus on. Mutta vielä tärkeämpää olisi kohdentaminen, eli koulutuspaikkojen vastaavuus työpaikkojen kanssa pitäisi selvittää paljon paremmin, jotta ihmisiä ei koulutettaisi liikaa ja suoraan kortistoon.
Tällä hetkellä ongelmana on suurilta osin korkeakoulujen rahoitus, joka koostuu enemmistöosaisesti valmistuvien opiskelijoiden lukumäärän perusteella. Kouluilla on intensiivi tarjota lähinnä suosituimpia tutkintolinjoja, jotta saavat opiskelijoita. Eikä suosituin ala liity mitenkään valitettavasti työllistävimpään alaan. Hyvä esimerkki on yliopistojen 100 aloituspaikkaa/ vuosi aloilla kuten kemia ja biologia, jossa ei kummallakaan ole varmaan ollut työvoimapulaa vuosikymmeniin enää.
Öh, kemian ala on Suomen yksi tärkeimmistä vientiteollisuuden aloista. Ja työllistää (lähinnä opettajia työttöminä) Kyllä siihen kannattaa satsata.
Itse olen yliopistokoulutettu ja elämän uteliaana kouluttanut itseäni myös siinä sivussa. Opettaja, tietenkin, eli palkka on mikä on, suurimpana etuna ja motivaation kasvattajana yhä lomakuukaudet (jotka siis sijaisella AINA palkattomia täällä päin).
Mies keikkuu peruskoulupohjalta lehtien tulolistoilla....Kannattiko opiskelu? No koen kyllä silti että kannatti, ihan itseni tähden, ja toisaalta merkittävä menestys ilman koulutusta vaatii paljon muita adjektiiveja, mitä minulla ei ole (ja ehkä jopa yhden substantiivin: munat?)
Ap älä murehdi 'kokematonta uraasi' vaan tee elämästäsi itsellesi mielekkäin mahdollinen !
Tuolla logiikalla voisi todeta, että KTM on hyvä, fiksu, työllistävä tutkinto, koska Suomessa on yksityinen sektori. Ei millään pahalla. Kemian alojen tutkintoja suoritetaan myös teknillisellä puolella, ja on se kuitenkin ymmärtääkseni ihan fakta, että kemia/biologia -linjausten aloituspaikkojen määrät ovat aivan liian suuret suhteutettuna työvoimatarpeeseen ko. koulutuksilla.
Enkä tällä siis tarkoita, ettei KTM voisi olla työllistävä tutkinto - otin vain kantaa tuohon kemia-kommenttiin. Se ei mielestäni ole valitettavasti ihan noin suoraviivaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On meitä muutamakin maisteri lentokenttävirkailijoina ja lentoemäntinä jopa tohtoriksi väitelleitä.
Opiskelin pikku hiljaa työn ohessa mutta en jaksanutkaan enää hakea koulutusta vastaavia töitä. Jatkoin vanhasta tottumuksesta kun oli ihan kivoja työtehtäviä ja matkustelu kiehtoi. Olen jotenkin niin tottunut lentoalan ilmapiiriin etten kaipaa pois.
Tohtoriksi asti kouluttautuminen maksaa yhteiskunnalle mansikoita ja sitten ne työskentelee lentoemäntinä? Järjetöntä resurssien tuhlaamista.
Mitä se yhteiskunnalle maksaa? Ei tohtorintutkintoon saa mitään yhteiskunnan opintotukea. Sitä tehdään joko 1) muun työn ohessa, 2) apurahatutkijana (säätiöiden sijoitusten tuotoista saatua rahaa) tai 3) yliopiston palkkaamana tohtorikoulutettavana. Vaihtoehdoissa 1 ja 3 maksetaan veroja kuten muissakin töissä. Apurahatutkijana maksetaan mela-maksuja.
Yliopistoilla ei myöskään taida kukaan tutkimus- ja opetushenkilökunnasta ole töissä vain kouluttamassa tohtoreja.
Unohdat, että tohtoriksi opiskeleminen vaatii myös pohjakoulutuksen vähintään esim maisteriksi. Siihen pääseminen peruskoulun ekalta lähtien maksaa helposti 100 000€ yhteiskunnalle.
Ja kyllä se tohtorin hattua mielivä usein käyttää myös niitä opinahjon palveluita muodollista vuosimaksua vastaan.
Kyllä heistä siis kuluja syntyy, vaikka mielestäsi ne menee siinä sivussa samoilla kuluilla?
Mitäh?? Mikset sitten valita maistereista? Miksi tohtoreista? Ei Suomen yliopistoissa ole mitään lukukausimaksuja. Yliopisto saa yhdestä väitelleestä tohtorista 80 000 e. Missäköhän todellisuudessa sä oikein elät?
KTM osaa tehdä tentusta juotavaa ranskanleivän ja alumiinikourun avulla.
Vierailija kirjoitti:
KTM osaa tehdä tentusta juotavaa ranskanleivän ja alumiinikourun avulla.
Eikä osaa. Kemisti osaa.
Eikös enemmistö työttömistä ole korkeasti koulutettuja keski-ikäisiä naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yliopistotutkinnot valmistavat asiantuntijatehtäviin eivätkä johtotehtäviin ellei käy erikseen johtajaopintokokonaisuutta. Eikä kannata olettaa, että pääset heti suoraan mihinkään asiantuntijahommiin vaan esim. sihteeriksi. Opintojen aikana kannattaa käydä varmuuden vuoksi joku ammattiin johtava koulutus, että pääsee paremmin töihin. Kesätyöt ratkaisee usein sen, että pääset töihin myös valmistumisen jälkeen, sillä työnantajille työkokemus on tosi tärkeää. Itse olen valmistunut maisteri pääaineena historia ja opiskelin samalla asianhallinnan opintokokonaisuuden, jotta sain ammatin. Pääsin kesätöihin oman alan töihin ja työt venyi ja sain lopulta vakipaikan. En ole vielä asiantuntijana, mutta se on haaveena muutaman vuoden sisällä.
OT, mutta esimekiksi kemistit (filosofian maisterit) työskentekevät käsittääkseni yrityksissä laboranttien esimiehinä. Ei heidän koulutuksensa kuitenkaan kuulu mitään erillistä johtajakoulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On meitä muutamakin maisteri lentokenttävirkailijoina ja lentoemäntinä jopa tohtoriksi väitelleitä.
Opiskelin pikku hiljaa työn ohessa mutta en jaksanutkaan enää hakea koulutusta vastaavia töitä. Jatkoin vanhasta tottumuksesta kun oli ihan kivoja työtehtäviä ja matkustelu kiehtoi. Olen jotenkin niin tottunut lentoalan ilmapiiriin etten kaipaa pois.
Tohtoriksi asti kouluttautuminen maksaa yhteiskunnalle mansikoita ja sitten ne työskentelee lentoemäntinä? Järjetöntä resurssien tuhlaamista.
Mitä se yhteiskunnalle maksaa? Ei tohtorintutkintoon saa mitään yhteiskunnan opintotukea. Sitä tehdään joko 1) muun työn ohessa, 2) apurahatutkijana (säätiöiden sijoitusten tuotoista saatua rahaa) tai 3) yliopiston palkkaamana tohtorikoulutettavana. Vaihtoehdoissa 1 ja 3 maksetaan veroja kuten muissakin töissä. Apurahatutkijana maksetaan mela-maksuja.
Yliopistoilla ei myöskään taida kukaan tutkimus- ja opetushenkilökunnasta ole töissä vain kouluttamassa tohtoreja.
Unohdat, että tohtoriksi opiskeleminen vaatii myös pohjakoulutuksen vähintään esim maisteriksi. Siihen pääseminen peruskoulun ekalta lähtien maksaa helposti 100 000€ yhteiskunnalle.
Ja kyllä se tohtorin hattua mielivä usein käyttää myös niitä opinahjon palveluita muodollista vuosimaksua vastaan.
Kyllä heistä siis kuluja syntyy, vaikka mielestäsi ne menee siinä sivussa samoilla kuluilla?
Se pohjakoulutushan käytäisiin muutenkin, koska FM, DI jne on edelleen vaatimuksena moniin työpaikkoihin. Halu tohtorinopintoihin syntyy kuitenkin yleensä niiden pohjaopintojen aikana. Vai montako 18-20-vuotiasta tiedät, jolla on varmana tavoitteena tohtorintutkinto?
Kuluja syntyy, mutta en kuvailisi kuluja kalliiksi. Kannattaa myös muistaa, että yliopistot saavat jokaisesta tohtorikoulutettavan kirjoittamasta tutkimusjulkaisusta ja väitöskirjasta rahoitusta toimintansa pyörittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KTM osaa tehdä tentusta juotavaa ranskanleivän ja alumiinikourun avulla.
Eikä osaa. Kemisti osaa.
Eikös KTM:istä tule lähinnä puistokemistejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On meitä muutamakin maisteri lentokenttävirkailijoina ja lentoemäntinä jopa tohtoriksi väitelleitä.
Opiskelin pikku hiljaa työn ohessa mutta en jaksanutkaan enää hakea koulutusta vastaavia töitä. Jatkoin vanhasta tottumuksesta kun oli ihan kivoja työtehtäviä ja matkustelu kiehtoi. Olen jotenkin niin tottunut lentoalan ilmapiiriin etten kaipaa pois.
Tohtoriksi asti kouluttautuminen maksaa yhteiskunnalle mansikoita ja sitten ne työskentelee lentoemäntinä? Järjetöntä resurssien tuhlaamista.
Mitä se yhteiskunnalle maksaa? Ei tohtorintutkintoon saa mitään yhteiskunnan opintotukea. Sitä tehdään joko 1) muun työn ohessa, 2) apurahatutkijana (säätiöiden sijoitusten tuotoista saatua rahaa) tai 3) yliopiston palkkaamana tohtorikoulutettavana. Vaihtoehdoissa 1 ja 3 maksetaan veroja kuten muissakin töissä. Apurahatutkijana maksetaan mela-maksuja.
Yliopistoilla ei myöskään taida kukaan tutkimus- ja opetushenkilökunnasta ole töissä vain kouluttamassa tohtoreja.
Unohdat, että tohtoriksi opiskeleminen vaatii myös pohjakoulutuksen vähintään esim maisteriksi. Siihen pääseminen peruskoulun ekalta lähtien maksaa helposti 100 000€ yhteiskunnalle.
Ja kyllä se tohtorin hattua mielivä usein käyttää myös niitä opinahjon palveluita muodollista vuosimaksua vastaan.
Kyllä heistä siis kuluja syntyy, vaikka mielestäsi ne menee siinä sivussa samoilla kuluilla?Se pohjakoulutushan käytäisiin muutenkin, koska FM, DI jne on edelleen vaatimuksena moniin työpaikkoihin. Halu tohtorinopintoihin syntyy kuitenkin yleensä niiden pohjaopintojen aikana. Vai montako 18-20-vuotiasta tiedät, jolla on varmana tavoitteena tohtorintutkinto?
Kuluja syntyy, mutta en kuvailisi kuluja kalliiksi. Kannattaa myös muistaa, että yliopistot saavat jokaisesta tohtorikoulutettavan kirjoittamasta tutkimusjulkaisusta ja väitöskirjasta rahoitusta toimintansa pyörittämiseen.
Päätä nyt jo tuleeko siitä kuluja vai ei. Että ihan rahoitusta saavat, mutta ei maksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistotutkinnot valmistavat asiantuntijatehtäviin eivätkä johtotehtäviin ellei käy erikseen johtajaopintokokonaisuutta. Eikä kannata olettaa, että pääset heti suoraan mihinkään asiantuntijahommiin vaan esim. sihteeriksi. Opintojen aikana kannattaa käydä varmuuden vuoksi joku ammattiin johtava koulutus, että pääsee paremmin töihin. Kesätyöt ratkaisee usein sen, että pääset töihin myös valmistumisen jälkeen, sillä työnantajille työkokemus on tosi tärkeää. Itse olen valmistunut maisteri pääaineena historia ja opiskelin samalla asianhallinnan opintokokonaisuuden, jotta sain ammatin. Pääsin kesätöihin oman alan töihin ja työt venyi ja sain lopulta vakipaikan. En ole vielä asiantuntijana, mutta se on haaveena muutaman vuoden sisällä.
OT, mutta esimekiksi kemistit (filosofian maisterit) työskentekevät käsittääkseni yrityksissä laboranttien esimiehinä. Ei heidän koulutuksensa kuitenkaan kuulu mitään erillistä johtajakoulutusta.
Asiantuntijasta noustaan yleensä esimiehiksi ilman erityistä johtajakoulutusta. Johtajakoulutusta tarvitsee ammattijohtajaksi ryhtyvät, joilla on vaikka tuhansien ihmisten sairaanhoitopiiri tai kokonainen kunta johdettavana. Ei sitä muutaman kymmenen ihmisen esimiestehtävään tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On meitä muutamakin maisteri lentokenttävirkailijoina ja lentoemäntinä jopa tohtoriksi väitelleitä.
Opiskelin pikku hiljaa työn ohessa mutta en jaksanutkaan enää hakea koulutusta vastaavia töitä. Jatkoin vanhasta tottumuksesta kun oli ihan kivoja työtehtäviä ja matkustelu kiehtoi. Olen jotenkin niin tottunut lentoalan ilmapiiriin etten kaipaa pois.
Tohtoriksi asti kouluttautuminen maksaa yhteiskunnalle mansikoita ja sitten ne työskentelee lentoemäntinä? Järjetöntä resurssien tuhlaamista.
Mitä se yhteiskunnalle maksaa? Ei tohtorintutkintoon saa mitään yhteiskunnan opintotukea. Sitä tehdään joko 1) muun työn ohessa, 2) apurahatutkijana (säätiöiden sijoitusten tuotoista saatua rahaa) tai 3) yliopiston palkkaamana tohtorikoulutettavana. Vaihtoehdoissa 1 ja 3 maksetaan veroja kuten muissakin töissä. Apurahatutkijana maksetaan mela-maksuja.
Yliopistoilla ei myöskään taida kukaan tutkimus- ja opetushenkilökunnasta ole töissä vain kouluttamassa tohtoreja.
Unohdat, että tohtoriksi opiskeleminen vaatii myös pohjakoulutuksen vähintään esim maisteriksi. Siihen pääseminen peruskoulun ekalta lähtien maksaa helposti 100 000€ yhteiskunnalle.
Ja kyllä se tohtorin hattua mielivä usein käyttää myös niitä opinahjon palveluita muodollista vuosimaksua vastaan.
Kyllä heistä siis kuluja syntyy, vaikka mielestäsi ne menee siinä sivussa samoilla kuluilla?Se pohjakoulutushan käytäisiin muutenkin, koska FM, DI jne on edelleen vaatimuksena moniin työpaikkoihin. Halu tohtorinopintoihin syntyy kuitenkin yleensä niiden pohjaopintojen aikana. Vai montako 18-20-vuotiasta tiedät, jolla on varmana tavoitteena tohtorintutkinto?
Kuluja syntyy, mutta en kuvailisi kuluja kalliiksi. Kannattaa myös muistaa, että yliopistot saavat jokaisesta tohtorikoulutettavan kirjoittamasta tutkimusjulkaisusta ja väitöskirjasta rahoitusta toimintansa pyörittämiseen.
Päätä nyt jo tuleeko siitä kuluja vai ei. Että ihan rahoitusta saavat, mutta ei maksa mitään.
Väännetään sulle rautalangasta: tohtorikoulutettaviin menee kuluja. Kyllä, heille maksetaan palkkaa. He tuottavat julkaisuja ja väitöskirjan joista yliopisto saa rahaa enemmän kuin tohtorintutkinto kustantaa. Eli on kannattavaa, ei hyväntekeväisyyttä. Tämä ei eroa mitenkään muusta työstä. Selvisikö nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähihoitajaksiko tässä pitäisi alkaa, kun ei töitä löydy. Pk-seudulta en halua perheen vuoksi muuttaa pois. Suomi on nykyisellään hyvin kylmä maa myös Suomessa syntyneille.
Itselläni kielialan koulutus (ei englannin), mutta ei onneksi opetusalan, koska muita kuin englanninopettajia tarvitaan harvakseltaan, syystä, että muiden kielten lukeminen on vähentynyt. Miten tämä voi olla näin vaikeaa - haluaisin vain tehdä työtä, josta saa keskinkertaista palkkaa. Pätkähommia tehneenä tunnen itseni kakkosluokan kansalaiseksi. Toimistoalan työtkin ovat niin kysyttyjä, että hakijamäärät ovat pilvissä ja haastatteluihin ei pääse.
Vierailija kirjoitti:
Itse valmistuin 2 vuotta sitten FM luonnontieteelliseltä alalta. Arvosanani ja graduni olivat huippuluokkaa.. Harmi vain että sitten tipahdin työttömäksi ja työttömänä olen nyt ollut 2 vuotta.. Oman alan töitä ei ole (väitöskirja ei ole oikea tie minulle) ja muuallekkaan ei palkata, koska "sähän lähtisit heti pois/olet ihan ylipätevä". Epätoivo alkaa iskeä ja opintolainaa pitäisi alkaa maksaa takaisin.
Tämä oli juurikin mistä omat ongelmat alkoivat jo opiskeluaikana. Kirjoitin ketjuun aiemmin miten olen tehnyt kaksi maisterintutkintoa ns. kovilta aloilta. Kuitenkin kahdessa tiedekunnassa opiskelu kuulosti työnantajien korviin huonolta ja kommentit olivatkin: ei tämä meidän työ ole niin kovin kiinnostavaa, et varmaan viihtyisi täällä, olet ylikoulutettu jne. Tämä johti siihen, että ensimmäisen kesätyön sain kun opiskelin kolmatta vuotta. Ja tadaa, olin jäljessä näitä jotka olivat monesti suhteilla saaneet hienon kuuloiset kesätyöt heti ensimmäisestä kesästä alkaen. Tämä vaikutti edelleen valmistumisvaiheessa, oma kesätyökokemus oli ohuempi ja oman alan sivusta. Lopulta taas työnantajat pitävät työntekijästä, joka tehnyt juuri samaa hommaa jottei tarvitse käyttää runsaasti aikaa perehdyttämiseen. Tämä tietysti kapeuttaa omaa urapolkua eli se sinänsä "monipuolinen" koulutus onkin lopulta aika hyödytön. Kuitenkin etenkin ne miespuoliset työkaverini ovat päätyneet helposti esimiehiksi, omat hakemukseni kaatuvat aina siihen ettei ole esimieskokemusta. Nyt työelämässä olen sitten nähnyt myös raskaussyjinnän kurjan puolen. Tienaan kohtuullisesti mutta todella mieskollegat samalta vuosikurssilta nelinkertaisesti. Osa näistä jopa vanhoja lukion rinnakkaisluokkalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On meitä muutamakin maisteri lentokenttävirkailijoina ja lentoemäntinä jopa tohtoriksi väitelleitä.
Opiskelin pikku hiljaa työn ohessa mutta en jaksanutkaan enää hakea koulutusta vastaavia töitä. Jatkoin vanhasta tottumuksesta kun oli ihan kivoja työtehtäviä ja matkustelu kiehtoi. Olen jotenkin niin tottunut lentoalan ilmapiiriin etten kaipaa pois.
Tohtoriksi asti kouluttautuminen maksaa yhteiskunnalle mansikoita ja sitten ne työskentelee lentoemäntinä? Järjetöntä resurssien tuhlaamista.
Mitä se yhteiskunnalle maksaa? Ei tohtorintutkintoon saa mitään yhteiskunnan opintotukea. Sitä tehdään joko 1) muun työn ohessa, 2) apurahatutkijana (säätiöiden sijoitusten tuotoista saatua rahaa) tai 3) yliopiston palkkaamana tohtorikoulutettavana. Vaihtoehdoissa 1 ja 3 maksetaan veroja kuten muissakin töissä. Apurahatutkijana maksetaan mela-maksuja.
Yliopistoilla ei myöskään taida kukaan tutkimus- ja opetushenkilökunnasta ole töissä vain kouluttamassa tohtoreja.
Unohdat, että tohtoriksi opiskeleminen vaatii myös pohjakoulutuksen vähintään esim maisteriksi. Siihen pääseminen peruskoulun ekalta lähtien maksaa helposti 100 000€ yhteiskunnalle.
Ja kyllä se tohtorin hattua mielivä usein käyttää myös niitä opinahjon palveluita muodollista vuosimaksua vastaan.
Kyllä heistä siis kuluja syntyy, vaikka mielestäsi ne menee siinä sivussa samoilla kuluilla?Se pohjakoulutushan käytäisiin muutenkin, koska FM, DI jne on edelleen vaatimuksena moniin työpaikkoihin. Halu tohtorinopintoihin syntyy kuitenkin yleensä niiden pohjaopintojen aikana. Vai montako 18-20-vuotiasta tiedät, jolla on varmana tavoitteena tohtorintutkinto?
Kuluja syntyy, mutta en kuvailisi kuluja kalliiksi. Kannattaa myös muistaa, että yliopistot saavat jokaisesta tohtorikoulutettavan kirjoittamasta tutkimusjulkaisusta ja väitöskirjasta rahoitusta toimintansa pyörittämiseen.
Päätä nyt jo tuleeko siitä kuluja vai ei. Että ihan rahoitusta saavat, mutta ei maksa mitään.
Väännetään sulle rautalangasta: tohtorikoulutettaviin menee kuluja. Kyllä, heille maksetaan palkkaa. He tuottavat julkaisuja ja väitöskirjan joista yliopisto saa rahaa enemmän kuin tohtorintutkinto kustantaa. Eli on kannattavaa, ei hyväntekeväisyyttä. Tämä ei eroa mitenkään muusta työstä. Selvisikö nyt?
Miksei sitten kaikista akateemisista tehdä automaattisesti tohtoreita, jos se kerran on ”lupa painaa rahaa”?
Kyllä on. Olen hömppähumanisti (kulttuurintutkimus ja kirjallisuudentutkimus). En ole juuri koskaan ollut oman alan töissä ja opettaminen ei kiinnosta. Onneksi menin naimisiin sähköinsinöörin kanssa, jolla on erittäin hyvä palkka ja löysin elämääni sisällön äitiydestä. Nyt on 3 lasta ja lisää tulossa. Hoidan lapset, kodin ja muistan, että naisessa on 3 reikää, joita mies haluaa hyödyntää. Siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Minä ilmoittaudun. Olen DI, mutta en ole pystynyt erikoistumaan oikein mihinkään työurani aikana, koska mulle heitetään tehtäväksi sellaisia hommia, mitä muut eivät ehdi tai viitsi tehdä. Miehet saavat tehdä, edetä ja erikoistua ja minä naisena joudun tekemään kaikenlaista avustavaa hommaa: tekemään pomoille laskelmia ja kuvaajia esityksiin, pitämään asiakastilaisuuksia, vastailemaan muiden puolesta hankaliin sähköposteihin, ylläpitämään tietojärjestelmiä, huolehtimaan laboratorioiden siisteydestä ja välineistä ja lisensseistä, tekemään muille mittauksia, koodaamaan apusoftia muille. Tituleeraisin itseäni lähinnä tekniseksi sihteeriksi. Harmittaa, että kaikki tuollainen sekalainen sälä näyttää huonolta CV:ssä, enkä ole päässyt etenemään asiantuntijaksi.
Tämä on todellinen uhka naisille teknisillä aloilla. Itseänikin yritettiin it-alalla tunkea "poikien auttelijan" rooliin, ja jouduin taistelemaan kuin kiukkuinen terrieri, vaihtamaan tiimiäkin pari kertaa päästäkseni ns. oikeisiin asiantuntijatöihin kiinni. Sain mulkeron maineenkin kun en suostunut kahvien keittelijäksi, powerpointtien tekijäksi ja yleisapuriksi tylsiin ja yksinkertaisiin pikkuhommiin niin kuin kaikki oletti. Minua naurettiin, etsittiin virheitä suurennuslasilla jne jotta voitaisiin osoittaa että naisesta ei ole näihin hommiin ainakaan koodauspuolella vaan voivat vähän piirrellä jotain käyttöliittymiä tai testata.
Onneksi olen introvertti ja vähän kus_ipää, niin että en välittänyt mitään, puskin vain omaa tietäni eteenpäin ja heti kun huomasin että minua yritetään vähääkään tunkea "naisen paikalle" pidin pahaa meteliä siitä. Nyt olen monikansallisen monialayrityksen it-arkkitehti, ja tätä ennen olin kauan guruna pidetty koodari, joten kyllä kannatti taistella.
Lexinomicon kirjoitti:
Terveiset täältä aidan toiselta puolelta. 3 vuotta pyrkimistä yliopistoon 5 vuotta opiskelua ja 9 vuotta pätkätöitä 1-5kk pätkillä. Työuran aikana olen muuttanut ympäri maata ja ajanut työmatka-ajoa (siis kodin ja työn välillä) noin 200.000 km. Lisäksi aina on pitänyt pitää suhteet johtajiin kunnossa seka olla sosiaalinen ja osallistua milloin mihinkin ylimääräiseen projektiin.
Lopulta kuitenkin onnistuin ja nyt olen 100 % varmassa työpaikassa (ellen joudu työkyvyttömäksi). Töitä teen noin 20-30h viikossa ja palkka on 5.500/kk.
Monta kertaa meinasin kuitenkin sortua matkalla ja luovuttaa, mutta lopussa kiitos seisoo. Monen näin myös tippuvan kyydistä. Työelämä nykyään on raakaa ja kilpailu kovaa. Kaikki mahdolliset keinot olen nähnyt joita omaa uraa edistääkseen voi käyttää.
Wau. Saako udella mitä teet työksesi? Upeaa, että jaksoit. Olen itsekin käynyt ensimmäisessä kesätyössä 53km työmatka suuntaansa, bruttopalkka 1.300€. Siitä on jonkin verran edetty, mutta tosiaan suhteilla ja etenkin miehet myös ilman suhteita saivat parempia hommia, Helsingin keskustasta paremmalla palkalla heti alusta alkaen. Tietysti he olivat "hauskoja", tykkäsivät juopotella porukalla jne. Itse en ole koskaan välittänyt hirveästi sellaisesta. Opinnoissa olin ihan rehellisesti välkympi kuin moni näistä miehistä ja kun töihin pääsin, ne ovat menneet hyvin. Työrlämässä kuitenkin se, hallitseeko työnsä ei ole ollenkaan ykkösasia eikä monesti edes top 10 joukossa kun työntekijät etenevät urallaan tai heitä valitaan. Esim nykyinen esimieheni haluaa hiljaisia helppoja miesalaisia, yksi lapseton nainen on onnistunut mielistelemään itsensä minun entiselle paikalleni erään toisen johtajan avulla. En todellakaan tulisi enää valituksi työhöni ja jo kun tulin, oli tuuri matkassa.
Rahoitusmaailmassa on hyvin tyypillistä, että palkataan KTM tekemään vanhan opistotason merkonomin työtehtäviä ja annetaan YT-neuvottelujen tuloksen opistotason merkonomeille kenkää... Ja sitten emoyhtiössä ihmetellään, kun palkkakulut ei laske vaan nousee, kun samaan aikaan Suomessa "koulutuksesta pitää maksaa"... Nykytyömaailma on typerysten touhua ja työntekijät turhautuu, kun työ ei vastaa sitä mitä koulussa puhuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on maisterinpaperit ja erittäin hyvät arvostelut ekasta työpaikasta. Sitten lähdettiin ulkomaille, vähän liiankin pitkäksi aikaa, eikä sen jälkeen ole ollut töitä tarjolla.
Minulla on sama juttu. Asumme ulkomailla ja miehellani on hyvä tyo. Itsellani korkeakoulututkinto ja pari lupaavaa tyokokemusta, jonka jalkeen sain lapset. Sen jalkeen en ole saanut kunnon tyopaikkaa, muutaman lyhyen sijaisuuden ainoastaan. Ja voi sita muutenkin edeta urallaan. Miehen kollega oli kertonut naisesta, joka ei edennyt tyourallaan, ennen kuin meni naimisiin eraan rikkaan miehen kanssa. Nyt tama henkilo tyoskentelee miehen rahoilla perustetuissa yrityksissa asiantuntijana ja on saanut hallituspaikkoja muistakin yrityksista. Julkisuudessa tama ihminen esiintyy ympariston ja maailman pelastajana milloin missakin mediassa.
Unohdat, että tohtoriksi opiskeleminen vaatii myös pohjakoulutuksen vähintään esim maisteriksi. Siihen pääseminen peruskoulun ekalta lähtien maksaa helposti 100 000€ yhteiskunnalle.
Ja kyllä se tohtorin hattua mielivä usein käyttää myös niitä opinahjon palveluita muodollista vuosimaksua vastaan.
Kyllä heistä siis kuluja syntyy, vaikka mielestäsi ne menee siinä sivussa samoilla kuluilla?