Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua masennuksesta tietävät?
20.11.2019 |
Mieheni masentui muutama kuukausi sitten, tai en tiedä kauanko oikeasti on ollut masentunut mutta silloin meni työterveyteen. Mies on väsynyt ja äreä. Meillä on 1,5-vuotias lapsi ja lapsi on alkanut reagoimaan miehen masennukseen. Mies ei enää jaksa leikkiä lapsen kanssa, ei jaksa katsoa lapseen päin kun lapsi yrittää kiinnittää hänen huomion ja kun on jonkun pakollisen hetken lapsen kanssa niin ei oikein edes puhu lapselle vaan tuijottaa vain apaattisena eteensä. Aluksi lapsi oli ihmeissään, kun oli tottunut siihen että isä jutteli ja nauroi hänen kanssaan ja leikki ja sellaista. Mutta nyt lapsi on alkanut selvästi mennä levottomaksi ja pahoittaa mielensä. Itkee enemmän kuin ennen, on stressaantuneen oloinen ja reagoi monesti niin, että jos on vaikka kanssani jossain ja isä kävelee siis kotona ohi ja lapsi sanoo isälle jotain ja isä ei edes katso päin, niin lapsi ahdistuu siitä ja heti iskee hampaansa minuun.
Ollaan juteltu tästä kyllä miehen kanssa ja mies tietää ja ymmärtää että lapsi kärsii mutta sanoo että ei pysty parempaan kun on koko ajan niin paha olla ja väsynyt olo. Mies on alkanut muuttua välinpitämättömämmäksi kuin ennen, ihan kuin ei enää edes välittäisi että lapsi kärsii hänen masennuksen takia. On muutenkin välinpitämätön. Töissä käy ja tekee muutamia kotitöitä ja käy joka päivä lenkillä (koska työterveydestä oli sanottu että se auttaa masennukseen), mutta muuten makaa vain sohvalla ja tuijottaa telkkaria tai tyhjää seinää. Minulle valittaa, että en ymmärrä hänen masennusta kun vaadin olemaan läsnä lapselle, että en ymmärrä että ei pysty. Minulle hermostuu helposti, tosin näen että yrittää olla hermostumatta ja minä yritän olla hermostuttamatta häntä.
Masennuksesta tietävät? Kuulostaako tämä normaalilta masennukselta? Ja mitä teen lapselle kun lapsi reagoi tällä tavalla isänsä masennukseen? Olen todella surullinen lapsen takia :(
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Ja mielestäsi silti pitäisi pysyä yhdessä, vaikka lapsi oireilee noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko miehen kanssa mahdollista sopia, että hän jonkin lyhyen aikaa esim. 15 min päivässä tsemppaisi sen verran, että olisi läsnä lapselle? Muun aikaa voisi sitten lepäillä esim. makuuhuoneessa, jossa lapsen huomioiminen ei kuormita isää ja toisaalta reagoimaton isä ei hämmennä lasta.
Otan tämän ehdotuksen hänen kanssa illalla puheeksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Sinun pitäisi tutustua eri kulttuureihin. Miksi oletat, että isän pitäisi olla jotenkin läsnä? Mitä sitten jos isä ei vastaa? Mikä saa sinut olettamaan, että isän ajoittainen poissaolevuus, masennus tai jokin muu häiritsee lapsen kehitystä? Lapsen sinuun kohdistama aggressio voi hyvinkin riippua siitä että lapsi hakee rajojaan.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Ja mielestäsi silti pitäisi pysyä yhdessä, vaikka lapsi oireilee noin?
Olemme olleet yhdessä vuosia eikä meidän parisuhteessa ole varsinaista ongelmaa. Nyt tämä masennus ja lapsen reagointi on uusi tilanne ja tässä mietin koko ajan mikä auttaisi lasta parhaiten. Siksi tein tämän aloituksenkin kun kyselen ihmisten kokemuksia. En minä avioerosta ole valmis päivässä päättämään, kun ei edes mitään parisuhdeongelmaa ole. Ap
Olen tuo, jonka mielestä ero kannattaisi - oli se sitten väliaikainen tai lopullinen. Olin itse synnytyksen jälkeen aika pahasti masentunut, oli kaksi vaippaikäistä hoidettavana, usein meni päivät lattialla maatessa lasten leikkiessä vierellä. Kun oli pakko, niin kyllä niiden kanssa jotakin touhusi, vaikka ei millään olisi jaksanut. Ei ollut vaihtoehtoa, että olisi vain tuijottanut seinää. Ehkä mahdollistat miehen itseensäkäpertymisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ota yhteyttä mielenterveysomaisten tukiyhdistykseen. Sieltä varmasti osataan neuvoa myös lapsiomaisen kannalta. Etsi omaa paikkakuntaasi lähinnä oleva yhdistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Sinun pitäisi tutustua eri kulttuureihin. Miksi oletat, että isän pitäisi olla jotenkin läsnä? Mitä sitten jos isä ei vastaa? Mikä saa sinut olettamaan, että isän ajoittainen poissaolevuus, masennus tai jokin muu häiritsee lapsen kehitystä? Lapsen sinuun kohdistama aggressio voi hyvinkin riippua siitä että lapsi hakee rajojaan.
- Eri
Lapsi on rauhallinen eikä pure kun on kanssani kotona kahden. Kun äreä isä on kotona niin lapsi muuttuu levottomaksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Ja mielestäsi silti pitäisi pysyä yhdessä, vaikka lapsi oireilee noin?
Olemme olleet yhdessä vuosia eikä meidän parisuhteessa ole varsinaista ongelmaa. Nyt tämä masennus ja lapsen reagointi on uusi tilanne ja tässä mietin koko ajan mikä auttaisi lasta parhaiten. Siksi tein tämän aloituksenkin kun kyselen ihmisten kokemuksia. En minä avioerosta ole valmis päivässä päättämään, kun ei edes mitään parisuhdeongelmaa ole. Ap
Teillä on perheongelma. Jos mies löisi lasta, olisitko silti sen kanssa, koska teidän välillänne ei ole parisuhdeongelmaa? Nyt on kyse vain henkisestä väkivallasta lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo, jonka mielestä ero kannattaisi - oli se sitten väliaikainen tai lopullinen. Olin itse synnytyksen jälkeen aika pahasti masentunut, oli kaksi vaippaikäistä hoidettavana, usein meni päivät lattialla maatessa lasten leikkiessä vierellä. Kun oli pakko, niin kyllä niiden kanssa jotakin touhusi, vaikka ei millään olisi jaksanut. Ei ollut vaihtoehtoa, että olisi vain tuijottanut seinää. Ehkä mahdollistat miehen itseensäkäpertymisen?
Mahdollistan siten, että olen jopa aiempaa enemmän läsnä lapselle itse, jotta korvaisin isän äreyttä ja sitä että isä ei ole enää läsnä? Ehkä. Mutta en osaa toisinkaan tehdä, koska yritän vain tehdä lapsen parhaaksi kaiken. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Ja mielestäsi silti pitäisi pysyä yhdessä, vaikka lapsi oireilee noin?
Olemme olleet yhdessä vuosia eikä meidän parisuhteessa ole varsinaista ongelmaa. Nyt tämä masennus ja lapsen reagointi on uusi tilanne ja tässä mietin koko ajan mikä auttaisi lasta parhaiten. Siksi tein tämän aloituksenkin kun kyselen ihmisten kokemuksia. En minä avioerosta ole valmis päivässä päättämään, kun ei edes mitään parisuhdeongelmaa ole. Ap
Teillä on perheongelma. Jos mies löisi lasta, olisitko silti sen kanssa, koska teidän välillänne ei ole parisuhdeongelmaa? Nyt on kyse vain henkisestä väkivallasta lasta kohtaan.
En tietenkään olisi.
Eikä kai masennus ole sentään henkistä väkivaltaa perhettä kohtaan, koska se ei ole tahallista?
Ap
Niin paksulti on tökeröitä "kyllä minä tiedän" -vastauksia että pahaa tekee. Tällaiseen ketjuun pitäisi melkeinpä jokaisen kirjoittaa, millä perusteella oman väittämänsä tekee. Esim. "Luin kerran silmäillen jonkun nettiartikkelin melkein kokonaan", "Olen kärsinyt samasta vaivasta", "Olen terveydenhuollon ammattilainen" tai "Olen terapeutti" tms.
Oma mielipiteeni: Ap:n miehen käytös kuulostaa osuvan masennusoireisiin, mutta masennus ei sulje pois muita ongelmia.
Suositukseni: yritä saada mies jotenkin mukaan terapeutin luo, niin että menette sinne pariskuntana.
Ja tässä oma taustani: minulla on ollut masennusta parisenkymmentä vuotta, olo on aaltoillut, olen syönyt eri lääkkeitä joilla olen päässyt yli vaikeimmista jaksoista ja olen parhaimmillani terapiassa jossa asiat tuntuvat oikeasti etenevänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Ja mielestäsi silti pitäisi pysyä yhdessä, vaikka lapsi oireilee noin?
Olemme olleet yhdessä vuosia eikä meidän parisuhteessa ole varsinaista ongelmaa. Nyt tämä masennus ja lapsen reagointi on uusi tilanne ja tässä mietin koko ajan mikä auttaisi lasta parhaiten. Siksi tein tämän aloituksenkin kun kyselen ihmisten kokemuksia. En minä avioerosta ole valmis päivässä päättämään, kun ei edes mitään parisuhdeongelmaa ole. Ap
Teillä on perheongelma. Jos mies löisi lasta, olisitko silti sen kanssa, koska teidän välillänne ei ole parisuhdeongelmaa? Nyt on kyse vain henkisestä väkivallasta lasta kohtaan.
En tietenkään olisi.
Eikä kai masennus ole sentään henkistä väkivaltaa perhettä kohtaan, koska se ei ole tahallista?
Ap
No sano sitten surulliselle ja oirehtivalle lapselle, että ei isi tahalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Ja mielestäsi silti pitäisi pysyä yhdessä, vaikka lapsi oireilee noin?
Olemme olleet yhdessä vuosia eikä meidän parisuhteessa ole varsinaista ongelmaa. Nyt tämä masennus ja lapsen reagointi on uusi tilanne ja tässä mietin koko ajan mikä auttaisi lasta parhaiten. Siksi tein tämän aloituksenkin kun kyselen ihmisten kokemuksia. En minä avioerosta ole valmis päivässä päättämään, kun ei edes mitään parisuhdeongelmaa ole. Ap
Teillä on perheongelma. Jos mies löisi lasta, olisitko silti sen kanssa, koska teidän välillänne ei ole parisuhdeongelmaa? Nyt on kyse vain henkisestä väkivallasta lasta kohtaan.
Lopeta sitten. Ap:n mies on sairastunut. Hyvä kun diagnoosin saanut ja heti pitäisi jättää "henkisen väkivallan" takia. Sä varmaan jättäisit "henkisen väkivallan" takia syöpäsairaankin, joka ei jaksa leikittää lasta hoitojensa vuoksi? Masennusta sairastava voi olla hyvä vanhempi lapselle, mutta tukea se vaatii ja totta kai kuntoutumiseen sitoutumista. Ap:n mies on vielä niin lamaantunut, että ei kykene olemaan samalla tavalla läsnä. Masennuksesta ei toivuta yks, kaks. Se vaatii aikaa ja uusia keinoja olla lapsen kanssa. Sellaisia, mitkä eivät samalla tavalla uuvuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Ja mielestäsi silti pitäisi pysyä yhdessä, vaikka lapsi oireilee noin?
Olemme olleet yhdessä vuosia eikä meidän parisuhteessa ole varsinaista ongelmaa. Nyt tämä masennus ja lapsen reagointi on uusi tilanne ja tässä mietin koko ajan mikä auttaisi lasta parhaiten. Siksi tein tämän aloituksenkin kun kyselen ihmisten kokemuksia. En minä avioerosta ole valmis päivässä päättämään, kun ei edes mitään parisuhdeongelmaa ole. Ap
Teillä on perheongelma. Jos mies löisi lasta, olisitko silti sen kanssa, koska teidän välillänne ei ole parisuhdeongelmaa? Nyt on kyse vain henkisestä väkivallasta lasta kohtaan.
En tietenkään olisi.
Eikä kai masennus ole sentään henkistä väkivaltaa perhettä kohtaan, koska se ei ole tahallista?
Ap
Ehkä ei, mutta se satuttaa, oli tahallista tai ei. Lapsi kärsii silti, ja voisit siirtää hänet pois kärsimyksen aiheuttajan läheltä.
Tahallisuudestakin voidaan olla useaa mieltä, kun mies ei kunnolla suostu hoitamaan masennustaan, vaan odottaa että sinä (te) ymmärtäisit vain loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Ja mielestäsi silti pitäisi pysyä yhdessä, vaikka lapsi oireilee noin?
Olemme olleet yhdessä vuosia eikä meidän parisuhteessa ole varsinaista ongelmaa. Nyt tämä masennus ja lapsen reagointi on uusi tilanne ja tässä mietin koko ajan mikä auttaisi lasta parhaiten. Siksi tein tämän aloituksenkin kun kyselen ihmisten kokemuksia. En minä avioerosta ole valmis päivässä päättämään, kun ei edes mitään parisuhdeongelmaa ole. Ap
Teillä on perheongelma. Jos mies löisi lasta, olisitko silti sen kanssa, koska teidän välillänne ei ole parisuhdeongelmaa? Nyt on kyse vain henkisestä väkivallasta lasta kohtaan.
Lopeta sitten. Ap:n mies on sairastunut. Hyvä kun diagnoosin saanut ja heti pitäisi jättää "henkisen väkivallan" takia. Sä varmaan jättäisit "henkisen väkivallan" takia syöpäsairaankin, joka ei jaksa leikittää lasta hoitojensa vuoksi? Masennusta sairastava voi olla hyvä vanhempi lapselle, mutta tukea se vaatii ja totta kai kuntoutumiseen sitoutumista. Ap:n mies on vielä niin lamaantunut, että ei kykene olemaan samalla tavalla läsnä. Masennuksesta ei toivuta yks, kaks. Se vaatii aikaa ja uusia keinoja olla lapsen kanssa. Sellaisia, mitkä eivät samalla tavalla uuvuta.
Jos lapseni kärsisi ja purisi minua tuskissaan, niin heittäisin. Se on aivan selvä. Aikuiset pärjää kyllä, lasta on suojeltava.
Ei siihen lääkitykseen ole pakko suostua edes lapsensa takia. Joillekin ne lääkkeet on pelastus ja suuri apua pahimman yli, mutta sivuoireet voi olla pahoja ja pidemmällä käytöllä jopa pysyviä. Jokaisen keho on heidän omansa ja masennukseen niitä lääkkeitä ei tarvitse kenellekään väkisin määrätä. Työterveydeltä sinäänsä vähän omituinen neuvo mielestäni että käy lenkillä mutta mitään terapiaa ei ole suositeltu? Toki liikunta, uni ja ruoka on tärkeitä tukia ihmisen hyvinvoinnille mutta niin myöskin lepo ja jonkinlainen hoito siihen masennukseen. Ihmiset on niin erilaisia ja riippuu masennuksen vaikeudesta, joillekin se että on esim työn kautta tekemistä ja saa elämäänsä mielekkyyttä voi pitää pinnalla ja auttaa, toiset työnteko sairastuttaa ja täytyy ottaa sairaslomaa. Toisille se joka päiväinen lenkki on aivan ehdoton juttu joka "tulettaa päätä", toisille jo pelkästään kerran viikossa lenkille lähtö on masennuksen pahimmassa vaiheessa aivan työn ja tuskan takana ja aiheuttaa stressiä ja itsesyytöksiä jne. Mutta veikkaisin että ei sun miehen masennus sillä parane että käy töissä, lenkillä ja sitten makaa apaattisena loput ajasta. Jotakin hoitoa tarvitsee, jos ei lääkkeitä niin jonkinlaista keskusteluapua. Masennus tekee ihmisen itsekkääksi mutta jos läheisten tuesta huolimatta ei halua/pysty/jaksa hakea apua vaan tilanne jatkuu samana niin ei sellaista ole pakko katsella, siinä menettää omankin mielenterveytensä.
Ehkä sun kannattaisi mennä esim neuvolaan tms paikkaan juttelemaan tästä tilanteesta, tuskin me täällä vauvapalstalla ollaan parhaimpia neuvomaan siinä miten tuo tilanne vaikuttaa lapseen. Mutta jos se tilanne ei tuosta parane ja mies ei hae apua ja mitä vanhemmaksi se lapsi kasvaa niin kyllä, tuskin se ainakaan positiivisella tavalla lapsen kehitykseen ja vointiin vaikuttaa, tai sun omaan vointiisi. Kuten joku täällä jo sanoi, ei pitäisi olla liikaa vaadittu edes ohimenevän hetken mieheltä huomioida lastaan ja lopun aikaa voisi levätä jossakin makuuhuoneessa tms. Jos ei kestä lapsen läsnäoloa yhtään niin lähtisi jonnekin hetkeksi aikaa, ystävälle, sukulaiselle, hotelliin tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Okei, et välitä yrittääkään muuttaa miestä, mutta olet lapsesta huolissasi. No, mitäpä lottoot, kannattaisiko siirtää lapsi muualle kurjistavan isänsä luota?
Olen yrittänyt tukea miestä ja ymmärtää häntä ja tsempata häntä. Sen pitää riittää, en voi alkaa hoitamaan häntä.
Eroako ehdotat? Entä kun mies paranee masennuksesta? Ehdotatko, että palaamme sitten yhteen? Vai että lapsi menetti perheen, koska halusin viedä lapsen isän luota pois?
Ap
Kumpi on tärkeämpää sinulle, lapsen hyvinvointi vai kulissiperhe, jossa lapsi kärsii?
Tietenkin lapsen hyvinvointi on tärkein. Mutta onko ero hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko koko lapsuus ja nuoruus eroperheessä hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko masentunut etäisä hyväksi lapsen hyvinvoinnille, kun lapsi joutuu olemaan etällä kaksi isän kanssa, nyt sentään minä olen melkein aina kotona lasta varten jos isä vain tuijottaa seinää. Ap
Sen tiedät, että nykytilanne ainakaan ei ole hyväksi lapselle. Sitä et voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Sinä siis kannatat eroa. Voisitteko jotkut muutkin kommentoida, että olisiko ero paras ratkaisu tässä?
Ap
Aloitusviestin mukaan tilanne on nyt jatkunut pari kuukautta. Se on oikeasti aika lyhyt aika, enkä itse vielä sen perusteella lähtisi tekemään eropäätöstä. Tärkeää olisi nyt sinun saada selkeä viesti miehen taholta, että hän yrittää tosissaan parantua. Jos ei lääkkeillä, niin sitten muilla keinoin. Itse mt-ongelmista kärsineenä koen, että miehen olisi tärkeää päästä terapiaan. Terapia ei ole pikalääke, mutta pidemmällä tähtäimellä se voi avata mielen solmut niin, että mielenterveys on taas pysyvämmin hyvällä pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Ja mielestäsi silti pitäisi pysyä yhdessä, vaikka lapsi oireilee noin?
Olemme olleet yhdessä vuosia eikä meidän parisuhteessa ole varsinaista ongelmaa. Nyt tämä masennus ja lapsen reagointi on uusi tilanne ja tässä mietin koko ajan mikä auttaisi lasta parhaiten. Siksi tein tämän aloituksenkin kun kyselen ihmisten kokemuksia. En minä avioerosta ole valmis päivässä päättämään, kun ei edes mitään parisuhdeongelmaa ole. Ap
Teillä on perheongelma. Jos mies löisi lasta, olisitko silti sen kanssa, koska teidän välillänne ei ole parisuhdeongelmaa? Nyt on kyse vain henkisestä väkivallasta lasta kohtaan.
Lopeta sitten. Ap:n mies on sairastunut. Hyvä kun diagnoosin saanut ja heti pitäisi jättää "henkisen väkivallan" takia. Sä varmaan jättäisit "henkisen väkivallan" takia syöpäsairaankin, joka ei jaksa leikittää lasta hoitojensa vuoksi? Masennusta sairastava voi olla hyvä vanhempi lapselle, mutta tukea se vaatii ja totta kai kuntoutumiseen sitoutumista. Ap:n mies on vielä niin lamaantunut, että ei kykene olemaan samalla tavalla läsnä. Masennuksesta ei toivuta yks, kaks. Se vaatii aikaa ja uusia keinoja olla lapsen kanssa. Sellaisia, mitkä eivät samalla tavalla uuvuta.
Jos lapseni kärsisi ja purisi minua tuskissaan, niin heittäisin. Se on aivan selvä. Aikuiset pärjää kyllä, lasta on suojeltava.
Kaikki yksivuotiaan puree. Sen ikäinen ei osaa vielä säädellä tunteitaan, ja jos tulee vaikka pettymys, niin sen ikäinen purkaa pettymyksen puremalla.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko miehen kanssa mahdollista sopia, että hän jonkin lyhyen aikaa esim. 15 min päivässä tsemppaisi sen verran, että olisi läsnä lapselle? Muun aikaa voisi sitten lepäillä esim. makuuhuoneessa, jossa lapsen huomioiminen ei kuormita isää ja toisaalta reagoimaton isä ei hämmennä lasta.
Tämä oli tosi hyvä neuvo!
Alue: Aihe vapaa
Onhan näitä malleja. Piagetin malli, Urie Bronfenbrennerin malli jne. Niistä voi haarukoida mikä voisi olla se impakti tuon ikäiselle lapselle.