Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua masennuksesta tietävät?
20.11.2019 |
Mieheni masentui muutama kuukausi sitten, tai en tiedä kauanko oikeasti on ollut masentunut mutta silloin meni työterveyteen. Mies on väsynyt ja äreä. Meillä on 1,5-vuotias lapsi ja lapsi on alkanut reagoimaan miehen masennukseen. Mies ei enää jaksa leikkiä lapsen kanssa, ei jaksa katsoa lapseen päin kun lapsi yrittää kiinnittää hänen huomion ja kun on jonkun pakollisen hetken lapsen kanssa niin ei oikein edes puhu lapselle vaan tuijottaa vain apaattisena eteensä. Aluksi lapsi oli ihmeissään, kun oli tottunut siihen että isä jutteli ja nauroi hänen kanssaan ja leikki ja sellaista. Mutta nyt lapsi on alkanut selvästi mennä levottomaksi ja pahoittaa mielensä. Itkee enemmän kuin ennen, on stressaantuneen oloinen ja reagoi monesti niin, että jos on vaikka kanssani jossain ja isä kävelee siis kotona ohi ja lapsi sanoo isälle jotain ja isä ei edes katso päin, niin lapsi ahdistuu siitä ja heti iskee hampaansa minuun.
Ollaan juteltu tästä kyllä miehen kanssa ja mies tietää ja ymmärtää että lapsi kärsii mutta sanoo että ei pysty parempaan kun on koko ajan niin paha olla ja väsynyt olo. Mies on alkanut muuttua välinpitämättömämmäksi kuin ennen, ihan kuin ei enää edes välittäisi että lapsi kärsii hänen masennuksen takia. On muutenkin välinpitämätön. Töissä käy ja tekee muutamia kotitöitä ja käy joka päivä lenkillä (koska työterveydestä oli sanottu että se auttaa masennukseen), mutta muuten makaa vain sohvalla ja tuijottaa telkkaria tai tyhjää seinää. Minulle valittaa, että en ymmärrä hänen masennusta kun vaadin olemaan läsnä lapselle, että en ymmärrä että ei pysty. Minulle hermostuu helposti, tosin näen että yrittää olla hermostumatta ja minä yritän olla hermostuttamatta häntä.
Masennuksesta tietävät? Kuulostaako tämä normaalilta masennukselta? Ja mitä teen lapselle kun lapsi reagoi tällä tavalla isänsä masennukseen? Olen todella surullinen lapsen takia :(
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
On normaalia oireilua, molemmilla.
Jos mies ei joko käy intensiivisesti terapiassa tai suostu ottamaan lääkkeitä niin voisiko hän mennä vaikka vanhemmilleen siksi aikaa kunnes tekee jotain asiansa hyväksi tai paranee?
Mies käy työterveydessä jollain käynneillä, mutta ei siellä mitään terapiaa ole tarjottu hänelle. Miehen vanhemmat asuu pienessä kaksiossa, joten mies ei oikein sinne mahdu. Mutta ahdistaa lapsen takia kun hän on tuollaisena kotona. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kommentoida tuohon lapsen reagointiin jotain? Ap
Etenkään miehen psykologiset ongelmat eivät välity lapselle. Pahinta on äidin ongelmat. Yleensä psykologinen kontrolli on se pahin, mutta tietysti muitakin tekijöitä. Masennus ei tartu. Ehkä lapselle tulee paremmat coping-taidot, koska näkee millaista masennus voi olla. Sama kuin se miten alkoholistiperheen lapsesta ei tule alkoholistia siksi kun näkee miten hirveä sairaus alkoholismi voi olla.
En nyt oikein ymmärtänyt vastaustasi. 1,5-vuotiaamme ei ymmärrä asiaa masennus. Hän mielestä isä ennen oli hänelle läsnä ja leikki ja nyt isä ei enää kiinnitä häneen huomiota eikä vastaa kun lapsi sanoo isälle jotain ja isä vain äreänä tuijottaa eteensä. Kyllä tuollainen vain vaikuttaa lapseen. Eikä tuon ikäinen voi käsittää että se olisi joku sairaus kun ei tuon ikäinen edes tiedä mitä tarkoittaa sairas tai terve. Ap
Ongelmavyyhti alkaa purkautua, kunhan miehesi saa lääkityksen. Muutokset näkyvät jo muutamissa päivissä. Masennukseen on olemassa tehokas ja turvallinen lääkkeellinen hoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun miehellä lääkitystä masennukseen? Eräs tuttavani alkoi oireilla samaan tapaan ja oikea lääkitys muutti hänet täysin ennalleen. Ei kannata kärsiä, kun apua on varmasti saatavilla:) Mikäli hänellä on lääkitys, mutta sen hoitovaste ei ole tuon parempi, se kannattaa vaihtaa toiseen.
No ei ole. Työterveys oli ehdottanut lääkettä, mutta lääkevastainen mieheni oli mennyt sinne mukanaan jotain printattuja artikkeleita, joissa sanotaan, että masennuslääke ei auta monia ja niissä on sivuvaikutuksia. Ja siellä oli hänelle ihan myönnetty että totta on, että monia ne ei auta eikä niitä voida pakottaa syödä. Ap
Miehesi on viisas. Sairaus ei voi olla lääkkeen puutetta. Se on sama kuin sanoisi että atooppinen ihottuma johtuu kortisonin puutteesta, vaikka kortisoni sen sattuukin parantamaan.
Mutta kortisoni parantaa vain akuutin vaiheen, tämän jälkeen hoitoa jatketaan lääkkeettömillä rasvoilla. Hyvän ihon ylläpitoa. Jos masennukseen verrataan, niin tässä ylläpidossa voisi toimia juuri tuo lenkkeily, hyvä uni ja ruokavalio. Akuutissa vaiheessa lääkkeistä voisi olla hyötyä.
Liikunnasta on apua jos käyttää masennuslääkkeitä, eli BDNF:n kannalta, silloin mRNA:ta tuotetaan enemmän https://en.wikipedia.org/wiki/Brain-derived_neurotrophic_factor ... mutta lääkkeillä käyttämättömillä liikunnalla ei ole niin suurta merkitystä. Sama pätee SSRI-lääkkeisiin, lääke herkistää ihmisen prekursori tryptofaanin vaihteluille https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2794896/ sillä lääke toimii antagonisesti autoreseptoreihin, jolloin serotoniinin vaikutusaika kasvaa ja reseptoreiden aktivaatio heikkenee. Lääkkeitä käyttämättömillä ei ole tällaista herkkyyttä.
HPA-akselilla vaikuttaisi olevan aika keskeinen osuus https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11027914 mutta ei oikein tiedetä miten siihen vaikuttaisi.
Huomaa, että masentuneiden ja terveiden aivokemian ja volumetristen asioiden välillä on eroja, mutta ei tiedetä onko kyse syystä vai seurauksesta. Eli lääkitys on täydellistä hakuammuntaa, koska mikään hypoteesi ei ole saanut vahvistusta.
Mä kärsin ja mieleni on aika matalalla, koska koen ettei minulla,ole elämää. Minun elämäni on vain työtä ja kotona katsoa mitä mies tekee. Jos haluan mennä kerran viikossa ulos kotoani, niin mieheni ei halua mennä yhdessä kanssani. Tuntuu etten saa ikinä vapaata ja ahdistun. Ehkä teilläkin miehesi ahdistuu, koska hän ei saa vapaata normaalista arjesta. Mieti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kommentoida tuohon lapsen reagointiin jotain? Ap
Etenkään miehen psykologiset ongelmat eivät välity lapselle. Pahinta on äidin ongelmat. Yleensä psykologinen kontrolli on se pahin, mutta tietysti muitakin tekijöitä. Masennus ei tartu. Ehkä lapselle tulee paremmat coping-taidot, koska näkee millaista masennus voi olla. Sama kuin se miten alkoholistiperheen lapsesta ei tule alkoholistia siksi kun näkee miten hirveä sairaus alkoholismi voi olla.
En nyt oikein ymmärtänyt vastaustasi. 1,5-vuotiaamme ei ymmärrä asiaa masennus. Hän mielestä isä ennen oli hänelle läsnä ja leikki ja nyt isä ei enää kiinnitä häneen huomiota eikä vastaa kun lapsi sanoo isälle jotain ja isä vain äreänä tuijottaa eteensä. Kyllä tuollainen vain vaikuttaa lapseen. Eikä tuon ikäinen voi käsittää että se olisi joku sairaus kun ei tuon ikäinen edes tiedä mitä tarkoittaa sairas tai terve. Ap
Ongelmavyyhti alkaa purkautua, kunhan miehesi saa lääkityksen. Muutokset näkyvät jo muutamissa päivissä. Masennukseen on olemassa tehokas ja turvallinen lääkkeellinen hoito.
Ei pidä paikkaansa. Lääkitys muuttaa kyllä noin 48 tunnin sisällä aineenvaihduntaa, mutta vaikutukset alkavat vasta viikkojen päästä siksi, että lääkityksen sekoittama aivokemia ja reseptorit hakevat uutta balanssia, homeostaasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun miehellä lääkitystä masennukseen? Eräs tuttavani alkoi oireilla samaan tapaan ja oikea lääkitys muutti hänet täysin ennalleen. Ei kannata kärsiä, kun apua on varmasti saatavilla:) Mikäli hänellä on lääkitys, mutta sen hoitovaste ei ole tuon parempi, se kannattaa vaihtaa toiseen.
No ei ole. Työterveys oli ehdottanut lääkettä, mutta lääkevastainen mieheni oli mennyt sinne mukanaan jotain printattuja artikkeleita, joissa sanotaan, että masennuslääke ei auta monia ja niissä on sivuvaikutuksia. Ja siellä oli hänelle ihan myönnetty että totta on, että monia ne ei auta eikä niitä voida pakottaa syödä. Ap
Miehesi on viisas. Sairaus ei voi olla lääkkeen puutetta. Se on sama kuin sanoisi että atooppinen ihottuma johtuu kortisonin puutteesta, vaikka kortisoni sen sattuukin parantamaan.
Mutta kortisoni parantaa vain akuutin vaiheen, tämän jälkeen hoitoa jatketaan lääkkeettömillä rasvoilla. Hyvän ihon ylläpitoa. Jos masennukseen verrataan, niin tässä ylläpidossa voisi toimia juuri tuo lenkkeily, hyvä uni ja ruokavalio. Akuutissa vaiheessa lääkkeistä voisi olla hyötyä.
Paljon olen lueskellut täällä näitä masennuskeskusteluja ja tämä kommentti menee kyllä top viiteen viisaimmista kommenteissa joita olen nähnyt 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kommentoida tuohon lapsen reagointiin jotain? Ap
Etenkään miehen psykologiset ongelmat eivät välity lapselle. Pahinta on äidin ongelmat. Yleensä psykologinen kontrolli on se pahin, mutta tietysti muitakin tekijöitä. Masennus ei tartu. Ehkä lapselle tulee paremmat coping-taidot, koska näkee millaista masennus voi olla. Sama kuin se miten alkoholistiperheen lapsesta ei tule alkoholistia siksi kun näkee miten hirveä sairaus alkoholismi voi olla.
En nyt oikein ymmärtänyt vastaustasi. 1,5-vuotiaamme ei ymmärrä asiaa masennus. Hän mielestä isä ennen oli hänelle läsnä ja leikki ja nyt isä ei enää kiinnitä häneen huomiota eikä vastaa kun lapsi sanoo isälle jotain ja isä vain äreänä tuijottaa eteensä. Kyllä tuollainen vain vaikuttaa lapseen. Eikä tuon ikäinen voi käsittää että se olisi joku sairaus kun ei tuon ikäinen edes tiedä mitä tarkoittaa sairas tai terve. Ap
Ongelmavyyhti alkaa purkautua, kunhan miehesi saa lääkityksen. Muutokset näkyvät jo muutamissa päivissä. Masennukseen on olemassa tehokas ja turvallinen lääkkeellinen hoito.
Kyllähän hän sen lääkityksen saisi, jos haluaisi. Mutta on aina ollut kaikessa lääkekielteinen ja nyt kun työterveyskin oli hänelle sanonut, että lääke ei auta monia, niin hän ei todellakaan suostu sitä ottamaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Vierailija kirjoitti:
Mä kärsin ja mieleni on aika matalalla, koska koen ettei minulla,ole elämää. Minun elämäni on vain työtä ja kotona katsoa mitä mies tekee. Jos haluan mennä kerran viikossa ulos kotoani, niin mieheni ei halua mennä yhdessä kanssani. Tuntuu etten saa ikinä vapaata ja ahdistun. Ehkä teilläkin miehesi ahdistuu, koska hän ei saa vapaata normaalista arjesta. Mieti sitä.
Kyllä mies saa vapaata jos vain haluaa. Ensinnäkin hän saa vapaata joka päivä sen lenkkinsä ajaksi. Ja jos haluaa käydä vaikka kaverilla niin voi hyvin mennä (mutta ei näytä haluavan). Jos hän haluaisi lähteä vaikka yksin viikonlopuksi jonnekin, niin saisi mennä, mutta ei näytä haluavan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää masennuskeskustelut menee aina lääkevastaisten huuteluksi ja vänkäämiseksi.
Nyt sanot sille miehelle, että lapsen kehitys on vaarassa hänen sairautensa tähden, ja hänen itsensä on nyt tehtävä päätös edes kokeilla lääkitystä. Vanhoja hyväksi todettuja ja kauan käytettyjä lääkkeitä, esimerkiksi sitalopraami. Ei olisi ollut käytössä kymmeniä vuosia, jos ei yhtään auttais - täällä yksi, joka on vuosia syönyt ja auttaa. Jos jaksaa käydä töissä, niin pitäisi jaksaa myös omaa lastaan huomioida!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kommentoida tuohon lapsen reagointiin jotain? Ap
Etenkään miehen psykologiset ongelmat eivät välity lapselle. Pahinta on äidin ongelmat. Yleensä psykologinen kontrolli on se pahin, mutta tietysti muitakin tekijöitä. Masennus ei tartu. Ehkä lapselle tulee paremmat coping-taidot, koska näkee millaista masennus voi olla. Sama kuin se miten alkoholistiperheen lapsesta ei tule alkoholistia siksi kun näkee miten hirveä sairaus alkoholismi voi olla.
En nyt oikein ymmärtänyt vastaustasi. 1,5-vuotiaamme ei ymmärrä asiaa masennus. Hän mielestä isä ennen oli hänelle läsnä ja leikki ja nyt isä ei enää kiinnitä häneen huomiota eikä vastaa kun lapsi sanoo isälle jotain ja isä vain äreänä tuijottaa eteensä. Kyllä tuollainen vain vaikuttaa lapseen. Eikä tuon ikäinen voi käsittää että se olisi joku sairaus kun ei tuon ikäinen edes tiedä mitä tarkoittaa sairas tai terve. Ap
Ongelmavyyhti alkaa purkautua, kunhan miehesi saa lääkityksen. Muutokset näkyvät jo muutamissa päivissä. Masennukseen on olemassa tehokas ja turvallinen lääkkeellinen hoito.
Kyllähän hän sen lääkityksen saisi, jos haluaisi. Mutta on aina ollut kaikessa lääkekielteinen ja nyt kun työterveyskin oli hänelle sanonut, että lääke ei auta monia, niin hän ei todellakaan suostu sitä ottamaan. Ap
Yhteisötasolla (makrotasolla) tämän näkee siitä että nuorille syötetään 2x enemmän lääkkeitä kuin 10v sitten, silti lasten masennus ja itsemurhatilastot vain heikkenevät. Hauskinta tässä on tietysti se, että lääketestausta ei tehdä koskaan lapsilla eikä nuorilla. Hyvin harvoin myöskään naisilla, koska lääke voi vahingoittaa munarakkuloiden genetiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkästään ylläpitohoidossa on ongelmia: https://www.kaypahoito.fi/nak04350
"Systemoidussa katsauksessa ja meta-analyysissa 2 selvitettiin satunnaistetussa kontrolloidussa koeasetelmassa uusien masennuslääkkeiden (12 antidepressiivista lääkettä: bupropioni, duloksetiini, essitalopraami, fluoksetiini, fluvoksamiini, mirtatsapiini, nefatsodoni, paroksetiini, sertraliini, sitalopraami, tratsodoni ja venlafaksiini) tehoa ylläpitohoitovaiheessa lumeeseen ja toisiinsa verrattuna.
Lumekontrolloituja ylläpitohoitotutkimuksia oli 11 (ylläpitovaiheen kesto 52–110 viikkoa), ja nämä osoittivat aktiivisen hoidon laskevan uusiutumisriskin noin puoleen (vakioimaton uusiutumisen riski lumeella 48 % vs masennuslääkkeellä 26 %; ITT (intention-to-treat) relatiivinen riski 0,56, 95 % luottamusväli 0,48–0,66, NNT = 5, 95 % luottamusväli 4–6). Lääkkeiden välillä ei todettu merkitseviä tehoeroja (4 RCT). Viitteitä julkaisuharhasta ei käytetyillä menetelmillä todettu. Hoidon keskeytti kaikkiaan lumekontrolloitua 22 RCT:tä sisältävässä kokonaisaineistossa lumeryhmässä 68 % ja lääkeryhmässä 50 % potilaista (RR 0,75, 95 % luottamusväli 0,69–0,83). Haittavaikutusten vuoksi lumeen keskeytti 4 % ja lääkkeen 7 % (NS). Hoito oli siis hyvin siedettyä."
Sitalopraami esimerkkinä, haitat löytyvät tästä: https://pharmacafennica.fi/spc/2889877
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään ylläpitohoidossa on ongelmia: https://www.kaypahoito.fi/nak04350
"Systemoidussa katsauksessa ja meta-analyysissa 2 selvitettiin satunnaistetussa kontrolloidussa koeasetelmassa uusien masennuslääkkeiden (12 antidepressiivista lääkettä: bupropioni, duloksetiini, essitalopraami, fluoksetiini, fluvoksamiini, mirtatsapiini, nefatsodoni, paroksetiini, sertraliini, sitalopraami, tratsodoni ja venlafaksiini) tehoa ylläpitohoitovaiheessa lumeeseen ja toisiinsa verrattuna.
Lumekontrolloituja ylläpitohoitotutkimuksia oli 11 (ylläpitovaiheen kesto 52–110 viikkoa), ja nämä osoittivat aktiivisen hoidon laskevan uusiutumisriskin noin puoleen (vakioimaton uusiutumisen riski lumeella 48 % vs masennuslääkkeellä 26 %; ITT (intention-to-treat) relatiivinen riski 0,56, 95 % luottamusväli 0,48–0,66, NNT = 5, 95 % luottamusväli 4–6). Lääkkeiden välillä ei todettu merkitseviä tehoeroja (4 RCT). Viitteitä julkaisuharhasta ei käytetyillä menetelmillä todettu. Hoidon keskeytti kaikkiaan lumekontrolloitua 22 RCT:tä sisältävässä kokonaisaineistossa lumeryhmässä 68 % ja lääkeryhmässä 50 % potilaista (RR 0,75, 95 % luottamusväli 0,69–0,83). Haittavaikutusten vuoksi lumeen keskeytti 4 % ja lääkkeen 7 % (NS). Hoito oli siis hyvin siedettyä."
Sitalopraami esimerkkinä, haitat löytyvät tästä: https://pharmacafennica.fi/spc/2889877
Nämä tiedot ei varmaan kuitenkaan ap:n lasta paljoa auta.
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Okei, et välitä yrittääkään muuttaa miestä, mutta olet lapsesta huolissasi. No, mitäpä lottoot, kannattaisiko siirtää lapsi muualle kurjistavan isänsä luota?
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Kannattaa lukea mitä aiheesta kirjoitetaan https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/om…
"
Miten lapset kokevat vanhemman ongelmat
Lapsi rakastaa vanhempaansa ja on vaikeaa nähdä rakkaan ihmisen voivan huonosti. Myötätunto, halu auttaa vanhempaa ja huoli vanhemmasta ovat lapsen mielessä vahvoina. Lasta voi lohduttaa huolissa ja kertoa myös, että vanhempi käy hoidossa, ottaa lääkkeitä ja haluaa parantua. Vanhemman on hyvä tietää, että hän säilyy lapselle tärkeänä ongelmista huolimatta.
Mielenterveysongelmat vaikuttavat vanhemman kanssakäymiseen lasten kanssa. Vanhempi voi olla väsynyt, kärsimätön eikä pysty aina ottamaan lasta huomioon ja vetäytyy pois. Nämä ongelmat ovat tuttuja kaikille, jotka ovat kokeneet paineita elämässään, mutta voimakkaina ja pitkään jatkuessaan ne kertovat mielenterveyden ongelmista. Toiseksi, vanhemman käyttäytymiseen saattaa tulla häiriöön liittyviä ja lapsen näkökulmasta kummallisia piirteitä. Ne voivat olla pakonomaista, toistuvaa toimintaa (esim. ovenpielien koskettelua), ylenmääräisiä pelkoja, syömättömyyttä tai ylensyömistä, kummallista puhetta, olemattomien näkemistä tai kuulemista. Vanhemmasta tulee outo, vieras, kummallinen ja se voi olla lapselle hyvinkin ahdistavaa ja pelottavaa, jos hän ei tiedä, mistä on kysymys ja miten näissä tilanteissa pitäisi toimia.
Miten perhe selviytyy paremmin
Ihminen – iästä riippumatta – pyrkii selittämään ja ymmärtämään kokemuksiaan suuremman kokonaisuuden osana. Mistä tässä on kysymys? Kun asiaan saa selityksen ja ymmärryksen, voi etsiä siihen sopivaa ratkaisua. Tiedetäänkin, että mahdollisuus osallistua ongelmien ratkaisuun on tärkeätä hyvälle selviytymiselle. Näin ollen lapsetkin tarvitsevat selityksen vanhemman käyttäytymiselle ja mahdollisuuden olla mukana miettimässä, miten parhaiten toimia ongelmatilanteissa.
Avoin ja rakentava keskustelu mielenterveyden ongelmista puolisoiden kesken on hyvä alku. Miten oireet näkyvät perheen arkipäivässä, miten vanhempien yhteistyö sujuu, miten lapset ovat mahdollisesti reagoineet? Yksinhuoltaja voi pyytää keskustelukumppaniksi ystävän tai miettiä asioita itsekseen ja ottaa avuksi paperin ja kynän. Seuraava askel on sitten asian keskusteleminen lasten kanssa ja yhteisen toimintasuunnitelman tekeminen niihin tilanteisiin, joissa lapset ovat osallisia.
Kodin ulkopuolinen maailma on myös tärkeä lapsille. Varhaiskasvatus ja koulu tuovat iloa ja oppia ja myös kantavat lasta, jonka kotona on vaikeuksia. Omat ystävät ja harrastukset saattavat jäädä, kun kodissa on vaikeata ja lapsi voi tarvita näissä vanhempien tukea.
Vaikka suurin osa lapsista selviytyy hyvin, voi joillakin olla tukea ja hoitoa vaativia ongelmia. Jos vanhemmat ovat asiasta epävarmoja, on hyvä kääntyä hoitavan tahon puoleen ja tarkistaa asia. Se helpottaa vanhempien mieltä ja tarvittaessa lapsi pääsee ajoissa hoitoon.
Vanhemmille on myös kehitetty opas ”Miten autan lastani” (Solantaus, T. 2013). Opas on tarkoitettu vanhemmille, joilla on mielenterveyden ongelmia."
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Mene lapsipsykiatrille tenavan kanssa, ohjeita saamaan. Masennus tarttuu. Miehelle et voi mitään, mutta lapsen kanssa ei ole vielä liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Okei, et välitä yrittääkään muuttaa miestä, mutta olet lapsesta huolissasi. No, mitäpä lottoot, kannattaisiko siirtää lapsi muualle kurjistavan isänsä luota?
Olen yrittänyt tukea miestä ja ymmärtää häntä ja tsempata häntä. Sen pitää riittää, en voi alkaa hoitamaan häntä.
Eroako ehdotat? Entä kun mies paranee masennuksesta? Ehdotatko, että palaamme sitten yhteen? Vai että lapsi menetti perheen, koska halusin viedä lapsen isän luota pois?
Ap
Alue: Aihe vapaa
On normaalia oireilua, molemmilla.
Jos mies ei joko käy intensiivisesti terapiassa tai suostu ottamaan lääkkeitä niin voisiko hän mennä vaikka vanhemmilleen siksi aikaa kunnes tekee jotain asiansa hyväksi tai paranee?