Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua masennuksesta tietävät?
20.11.2019 |
Mieheni masentui muutama kuukausi sitten, tai en tiedä kauanko oikeasti on ollut masentunut mutta silloin meni työterveyteen. Mies on väsynyt ja äreä. Meillä on 1,5-vuotias lapsi ja lapsi on alkanut reagoimaan miehen masennukseen. Mies ei enää jaksa leikkiä lapsen kanssa, ei jaksa katsoa lapseen päin kun lapsi yrittää kiinnittää hänen huomion ja kun on jonkun pakollisen hetken lapsen kanssa niin ei oikein edes puhu lapselle vaan tuijottaa vain apaattisena eteensä. Aluksi lapsi oli ihmeissään, kun oli tottunut siihen että isä jutteli ja nauroi hänen kanssaan ja leikki ja sellaista. Mutta nyt lapsi on alkanut selvästi mennä levottomaksi ja pahoittaa mielensä. Itkee enemmän kuin ennen, on stressaantuneen oloinen ja reagoi monesti niin, että jos on vaikka kanssani jossain ja isä kävelee siis kotona ohi ja lapsi sanoo isälle jotain ja isä ei edes katso päin, niin lapsi ahdistuu siitä ja heti iskee hampaansa minuun.
Ollaan juteltu tästä kyllä miehen kanssa ja mies tietää ja ymmärtää että lapsi kärsii mutta sanoo että ei pysty parempaan kun on koko ajan niin paha olla ja väsynyt olo. Mies on alkanut muuttua välinpitämättömämmäksi kuin ennen, ihan kuin ei enää edes välittäisi että lapsi kärsii hänen masennuksen takia. On muutenkin välinpitämätön. Töissä käy ja tekee muutamia kotitöitä ja käy joka päivä lenkillä (koska työterveydestä oli sanottu että se auttaa masennukseen), mutta muuten makaa vain sohvalla ja tuijottaa telkkaria tai tyhjää seinää. Minulle valittaa, että en ymmärrä hänen masennusta kun vaadin olemaan läsnä lapselle, että en ymmärrä että ei pysty. Minulle hermostuu helposti, tosin näen että yrittää olla hermostumatta ja minä yritän olla hermostuttamatta häntä.
Masennuksesta tietävät? Kuulostaako tämä normaalilta masennukselta? Ja mitä teen lapselle kun lapsi reagoi tällä tavalla isänsä masennukseen? Olen todella surullinen lapsen takia :(
Kommentit (106)
Mielenterveysomaisten tukiyhdistyksestä muuten on myös saatavilla tällaisia opetuksellisia lastenkirjoja avuksi siihen, miten selittää lapselle toisen vanhemman sairastuminen masennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
No miten sä toimisit ihan mihin tahansa muuhun sairauteen sairastuneen kanssa, jos lapsi koko ajan haluaa huomiota, mutta tiedät, että tämä sairastunut ei kykene siihen? Jos joku on halvaantunut, eikä pysty leikittämään? Jos joku on niin kuumeinen ja houreinen, ettei pysty ilmeilemään ja reagoimaan lapsen huomionhakuun?
Oletko itse sisäistänyt sen, että mies ei hän oikeasti pysty nyt olemaan lapsen kanssa läsnä sairautensa vuoksi vai odotatko ehkä kuitenkin, että kyllä hänen pitäisi? Uskotko miestäsi, kun hän selittää sinulle, ettei hän pysty? Koska se se tilanne masennuksen kanssa on, vaikka et päälle päin sitä sairautta näekään. Siellä se kuitenkin on ja vaikuttaa hyvin konkreettisesti siihen, mihin hän pystyy tai pikemminkin mihin hän ei nyt pysty. Varsinkin näin alkuvaiheessa.
Field, 1995, mukaan masentuneisuudesta kärsivät äidit puhuvat ja ääntelevät, ottavat katsekontaktia, osoittavat myönteisiä tunteita ja koskettelevat vauvojaan vähemmän kuin äidit, joilla ei ole masennusoireita. Masentuneisuuden on huomattu olevan ongelmallinen perheympäristön piirre lapsuuden ja nuoruuden eri vaiheissa, mutta erityisesti vauvojen kehitys näyttää kärsivän vuorovaikutuksesta ilmenevistä puutteista. Tämä johtuu siitä, että perusta tunteiden ja vireystilan säätelyn taidolle opitaan jo varhain vuorovaikutustilanteissa vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok, kokemusta on, söin 6 vuotta masennuslääkkeitä ja olo oli aina ja enimmäkseen roska-paska, mielialat pohjalukemissa, ei mikään ala-urheilla-niin-piristyt auttanut.
Ruokavalion muutos ja lisäravinnot. Ensinnäkin olin raudanpuutteinen (ferritiini pitää olla väh 45-50 että pahimmat väsymysoireet lähtee). Raudanpuute tosin pitää selvittää. Vähäiset rautavarastot laiskistavat myös kilpirauhasta, joten söin l-tyrosiinia, jodia, seleeniä ja e-vitamiinia kilpirauhasta varten. Kalanmaksaöljyä aluksi 6 tablettia 12 viikoa ja sitten normaalisti. Hiivatulehdus voi olla yleistynyt ja aiheuttaa esim suoleen kerroksen joka estää ravintoaineiden imeytymistä ja saattaa lisätä suolen läpäisevyyttä. Eli hiiva häädetään tabletilla ja voiteilla ja sitten sokeriton ja hiilariton ruokavalio jottei hiiva saa ruokaa. Ok.
Gluteeniton ruokavalio oli ISOIN huomaamani yksittäinen muutos. Keliakiaa ei ole todettu, mutta gluteeni on semmoinen tekijä että se voi aiheutaa pientä tulehdusta suolessa ja haitata ravintoaineiden imeytmisiä kellä vain. Joillakin ihmisilä epäillään keliakiaa vaikka 20 vuotta ja sitten 20 vuoden päästä saat diagnoosin. Eli retrospektiivisesti, kaikki vatsaoireet olivatkin viljan gluteenista johtuneet, diagnoosiin meni vain 20 vuotta, eli siinä vaiheessahan monet hivenainepuutokset (et. raudan-) ovat vaivanneet.
Mitä vielä? Paljon b-vitamiineja, D-vitamiineja, lactobacillus reuteria ym maitohappobakteereja, paleo ruokavalio, 5-hpt, tryptofan, GABA, ashwagandha, berberiini (lista voi jatkua). Näillä kaikilla sain itseni kuntoon, vuosien masennuskierteestä (tulee ja menee, lääkitystä vaihdetaan...) ja niin pirteäksi, että ylipäänsä pääsin talosta ulos ja lenkille. Guuglaa 'Tri olonen ja masennus' ja vaikkapa 'lääkärin blogi' aluksi. EN yhtään liioittele tätä ruokavalioasiaa, olen ollut masennuskierteessä yli 20 vuotta. Miksi aivoille tärkeät ravintoaineet ja välittäjäaineet ( googlaa suoli ja serotoniini!) eivät imedy? Tämä oli suurin kysymykseni. Ja vastaus muutti kaiken.
Aivot tarvitsevat hiilihydraatteja.
Joita tuotetaan glukoneogeneesillä proteiineista ja rasvoista muiden hiilihydraattilähteiden puuttuessa. Aivot osaavat myös hyödyntää ketoaineita.
- Eri
Näin on. Ei ole välttämättömiä hiilihydraatteja.
Kyllä se lapsi pärjää kunhan sillä on yksi huolehtiva vanhempi. Miehesi on nyt sairas. Ajattele vaikka että hänellä on syöpä joka vie kaikki voimat. Et varmaan silloin painostaisi huomioimaan lasta? Tue miestäsi parantumisprosessissa, hän ehtii olla lapsen kanssa sitten kun voi paremmin.
Jos omat voimasi eivät riitä, pyytäkää apua ystäviltä, sukulaisilta, kunnalta tai kirkolta.
Alue: Aihe vapaa
Tosi hankala tilanne. Miehesi ei todellakaan tee tätä tahalleen. Ihme ylipäänsä, että kykenee käydä töissä ja siihen päälle vielä lenkit ja jotain kotitöitä. Miehesi tekee varmasti kaiken ihan äärirajoilla... Enempään hän ei vaan pysty. Ikävä kyllä nyt kysytään puolisolta sitä tukea niin myötä-kuin vastoinkäymisissä eli sinulta. Jos olet sen verran vahva, niin koita kestää tämä aika, se menee jossain vaiheessa ohi jos miehesi saa oikeaa terapiaa, lääkitystä tai mitä tahansa mind fullnessia.. Joudut ottamaan suuremman vastuun kotona ja kestämään sitä että miehesi ei ole se, johon rakastuit.
Tietenkin voit myös lähteä lapsen kanssa, sinä päätät. Mutta muista, että tämä ei ole miehesi vika eikä hän itsrkään ymmärrä miksi kaikki on niin mustaa. Syyllistöminen ja sairauden vähätteleminen pahentaa vaan asiaa. Ole miehellesi tukena, jos vaan pystyt ja jaksat. Se palkitaan vielä. Voimia teidän perheelle! T. Yksi masentunut