Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua masennuksesta tietävät?
20.11.2019 |
Mieheni masentui muutama kuukausi sitten, tai en tiedä kauanko oikeasti on ollut masentunut mutta silloin meni työterveyteen. Mies on väsynyt ja äreä. Meillä on 1,5-vuotias lapsi ja lapsi on alkanut reagoimaan miehen masennukseen. Mies ei enää jaksa leikkiä lapsen kanssa, ei jaksa katsoa lapseen päin kun lapsi yrittää kiinnittää hänen huomion ja kun on jonkun pakollisen hetken lapsen kanssa niin ei oikein edes puhu lapselle vaan tuijottaa vain apaattisena eteensä. Aluksi lapsi oli ihmeissään, kun oli tottunut siihen että isä jutteli ja nauroi hänen kanssaan ja leikki ja sellaista. Mutta nyt lapsi on alkanut selvästi mennä levottomaksi ja pahoittaa mielensä. Itkee enemmän kuin ennen, on stressaantuneen oloinen ja reagoi monesti niin, että jos on vaikka kanssani jossain ja isä kävelee siis kotona ohi ja lapsi sanoo isälle jotain ja isä ei edes katso päin, niin lapsi ahdistuu siitä ja heti iskee hampaansa minuun.
Ollaan juteltu tästä kyllä miehen kanssa ja mies tietää ja ymmärtää että lapsi kärsii mutta sanoo että ei pysty parempaan kun on koko ajan niin paha olla ja väsynyt olo. Mies on alkanut muuttua välinpitämättömämmäksi kuin ennen, ihan kuin ei enää edes välittäisi että lapsi kärsii hänen masennuksen takia. On muutenkin välinpitämätön. Töissä käy ja tekee muutamia kotitöitä ja käy joka päivä lenkillä (koska työterveydestä oli sanottu että se auttaa masennukseen), mutta muuten makaa vain sohvalla ja tuijottaa telkkaria tai tyhjää seinää. Minulle valittaa, että en ymmärrä hänen masennusta kun vaadin olemaan läsnä lapselle, että en ymmärrä että ei pysty. Minulle hermostuu helposti, tosin näen että yrittää olla hermostumatta ja minä yritän olla hermostuttamatta häntä.
Masennuksesta tietävät? Kuulostaako tämä normaalilta masennukselta? Ja mitä teen lapselle kun lapsi reagoi tällä tavalla isänsä masennukseen? Olen todella surullinen lapsen takia :(
Kommentit (106)
Toki ihmiset kokevat masennuksen eri tavalla, mutta itsestä tuntuu vähän oudolta tuo miehesi masennuksen käsittely. Itselläni on pitkäaikainen masennus ja tällä hetkellä sen keskivaikea vaihe. Minulla on lääkitys nyt ekakertaa käytössä ja minulla se on auttanut pahimpaan. Mutta toki kaikki eivät lääkitystä tarvitse. Ihmettelen kuitenkin sitä, että miehesi jaksaa käydä töissä ja joka päivä lenkillä, mutta ei jaksa ottaa kontaktia lapseensa. Mielestäni häneltä voisi kyllä vaatia lapsen huomioimista vaikka nyt ei jaksaisikaan koko ajan vaikka leikkiä jne. Uskoisin sen tekevän mielelle vähintään yhtä hyvää kuin juoksemisen. Todettakoon vielä se, että vaikka liikunta onkin hyvästä, niin liika fyysinen rasitus voi myös väsyttää lisää.
Toki lapselle voi yrittää selittää, että isä on nyt sairas. Mutta lapsi elää tuossa vaiheessa aika kriittisiä aikoja muunmuassa tunteiden ilmaisun kehittymisen kannalta, joten tilanteen jatkuminen kovin pitkään tällaisena, ei voi olla hänellä hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Kannattaa lukea mitä aiheesta kirjoitetaan https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/om…
"
Miten lapset kokevat vanhemman ongelmat
Lapsi rakastaa vanhempaansa ja on vaikeaa nähdä rakkaan ihmisen voivan huonosti. Myötätunto, halu auttaa vanhempaa ja huoli vanhemmasta ovat lapsen mielessä vahvoina. Lasta voi lohduttaa huolissa ja kertoa myös, että vanhempi käy hoidossa, ottaa lääkkeitä ja haluaa parantua. Vanhemman on hyvä tietää, että hän säilyy lapselle tärkeänä ongelmista huolimatta.
Mielenterveysongelmat vaikuttavat vanhemman kanssakäymiseen lasten kanssa. Vanhempi voi olla väsynyt, kärsimätön eikä pysty aina ottamaan lasta huomioon ja vetäytyy pois. Nämä ongelmat ovat tuttuja kaikille, jotka ovat kokeneet paineita elämässään, mutta voimakkaina ja pitkään jatkuessaan ne kertovat mielenterveyden ongelmista. Toiseksi, vanhemman käyttäytymiseen saattaa tulla häiriöön liittyviä ja lapsen näkökulmasta kummallisia piirteitä. Ne voivat olla pakonomaista, toistuvaa toimintaa (esim. ovenpielien koskettelua), ylenmääräisiä pelkoja, syömättömyyttä tai ylensyömistä, kummallista puhetta, olemattomien näkemistä tai kuulemista. Vanhemmasta tulee outo, vieras, kummallinen ja se voi olla lapselle hyvinkin ahdistavaa ja pelottavaa, jos hän ei tiedä, mistä on kysymys ja miten näissä tilanteissa pitäisi toimia.
Miten perhe selviytyy paremmin
Ihminen – iästä riippumatta – pyrkii selittämään ja ymmärtämään kokemuksiaan suuremman kokonaisuuden osana. Mistä tässä on kysymys? Kun asiaan saa selityksen ja ymmärryksen, voi etsiä siihen sopivaa ratkaisua. Tiedetäänkin, että mahdollisuus osallistua ongelmien ratkaisuun on tärkeätä hyvälle selviytymiselle. Näin ollen lapsetkin tarvitsevat selityksen vanhemman käyttäytymiselle ja mahdollisuuden olla mukana miettimässä, miten parhaiten toimia ongelmatilanteissa.
Avoin ja rakentava keskustelu mielenterveyden ongelmista puolisoiden kesken on hyvä alku. Miten oireet näkyvät perheen arkipäivässä, miten vanhempien yhteistyö sujuu, miten lapset ovat mahdollisesti reagoineet? Yksinhuoltaja voi pyytää keskustelukumppaniksi ystävän tai miettiä asioita itsekseen ja ottaa avuksi paperin ja kynän. Seuraava askel on sitten asian keskusteleminen lasten kanssa ja yhteisen toimintasuunnitelman tekeminen niihin tilanteisiin, joissa lapset ovat osallisia.
Kodin ulkopuolinen maailma on myös tärkeä lapsille. Varhaiskasvatus ja koulu tuovat iloa ja oppia ja myös kantavat lasta, jonka kotona on vaikeuksia. Omat ystävät ja harrastukset saattavat jäädä, kun kodissa on vaikeata ja lapsi voi tarvita näissä vanhempien tukea.
Vaikka suurin osa lapsista selviytyy hyvin, voi joillakin olla tukea ja hoitoa vaativia ongelmia. Jos vanhemmat ovat asiasta epävarmoja, on hyvä kääntyä hoitavan tahon puoleen ja tarkistaa asia. Se helpottaa vanhempien mieltä ja tarvittaessa lapsi pääsee ajoissa hoitoon.
Vanhemmille on myös kehitetty opas ”Miten autan lastani” (Solantaus, T. 2013). Opas on tarkoitettu vanhemmille, joilla on mielenterveyden ongelmia."
Tämä on ihan fiksua tekstiä isompien lasten kohdalle. Mutta lapsi on vasta vähän yli yksi. Ei hänen kanssa voi keskustella masennuksesta niin että hän tilanteesta jotain ymmärtäisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Ei tässä ole mitään ongelmaa. Lapsi on tässä vaiheessa vielä äidin kiintymyssuhteen ja lämmön parissa. Isän osuus on vähäinen.
Lapsi kokee, että isä torjuu hänet ja isä on kylmä häntä kohtaan. Miten minun tarjoama lämpö estää sen, että lapsi kärsii kun isä torjuu? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Kannattaa lukea mitä aiheesta kirjoitetaan https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/om…
"
Miten lapset kokevat vanhemman ongelmat
Lapsi rakastaa vanhempaansa ja on vaikeaa nähdä rakkaan ihmisen voivan huonosti. Myötätunto, halu auttaa vanhempaa ja huoli vanhemmasta ovat lapsen mielessä vahvoina. Lasta voi lohduttaa huolissa ja kertoa myös, että vanhempi käy hoidossa, ottaa lääkkeitä ja haluaa parantua. Vanhemman on hyvä tietää, että hän säilyy lapselle tärkeänä ongelmista huolimatta.
Mielenterveysongelmat vaikuttavat vanhemman kanssakäymiseen lasten kanssa. Vanhempi voi olla väsynyt, kärsimätön eikä pysty aina ottamaan lasta huomioon ja vetäytyy pois. Nämä ongelmat ovat tuttuja kaikille, jotka ovat kokeneet paineita elämässään, mutta voimakkaina ja pitkään jatkuessaan ne kertovat mielenterveyden ongelmista. Toiseksi, vanhemman käyttäytymiseen saattaa tulla häiriöön liittyviä ja lapsen näkökulmasta kummallisia piirteitä. Ne voivat olla pakonomaista, toistuvaa toimintaa (esim. ovenpielien koskettelua), ylenmääräisiä pelkoja, syömättömyyttä tai ylensyömistä, kummallista puhetta, olemattomien näkemistä tai kuulemista. Vanhemmasta tulee outo, vieras, kummallinen ja se voi olla lapselle hyvinkin ahdistavaa ja pelottavaa, jos hän ei tiedä, mistä on kysymys ja miten näissä tilanteissa pitäisi toimia.
Miten perhe selviytyy paremmin
Ihminen – iästä riippumatta – pyrkii selittämään ja ymmärtämään kokemuksiaan suuremman kokonaisuuden osana. Mistä tässä on kysymys? Kun asiaan saa selityksen ja ymmärryksen, voi etsiä siihen sopivaa ratkaisua. Tiedetäänkin, että mahdollisuus osallistua ongelmien ratkaisuun on tärkeätä hyvälle selviytymiselle. Näin ollen lapsetkin tarvitsevat selityksen vanhemman käyttäytymiselle ja mahdollisuuden olla mukana miettimässä, miten parhaiten toimia ongelmatilanteissa.
Avoin ja rakentava keskustelu mielenterveyden ongelmista puolisoiden kesken on hyvä alku. Miten oireet näkyvät perheen arkipäivässä, miten vanhempien yhteistyö sujuu, miten lapset ovat mahdollisesti reagoineet? Yksinhuoltaja voi pyytää keskustelukumppaniksi ystävän tai miettiä asioita itsekseen ja ottaa avuksi paperin ja kynän. Seuraava askel on sitten asian keskusteleminen lasten kanssa ja yhteisen toimintasuunnitelman tekeminen niihin tilanteisiin, joissa lapset ovat osallisia.
Kodin ulkopuolinen maailma on myös tärkeä lapsille. Varhaiskasvatus ja koulu tuovat iloa ja oppia ja myös kantavat lasta, jonka kotona on vaikeuksia. Omat ystävät ja harrastukset saattavat jäädä, kun kodissa on vaikeata ja lapsi voi tarvita näissä vanhempien tukea.
Vaikka suurin osa lapsista selviytyy hyvin, voi joillakin olla tukea ja hoitoa vaativia ongelmia. Jos vanhemmat ovat asiasta epävarmoja, on hyvä kääntyä hoitavan tahon puoleen ja tarkistaa asia. Se helpottaa vanhempien mieltä ja tarvittaessa lapsi pääsee ajoissa hoitoon.
Vanhemmille on myös kehitetty opas ”Miten autan lastani” (Solantaus, T. 2013). Opas on tarkoitettu vanhemmille, joilla on mielenterveyden ongelmia."
Tämä on ihan fiksua tekstiä isompien lasten kohdalle. Mutta lapsi on vasta vähän yli yksi. Ei hänen kanssa voi keskustella masennuksesta niin että hän tilanteesta jotain ymmärtäisi. Ap
Eikä tarvitse. Sinä olet lapsesi maailmankaikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Okei, et välitä yrittääkään muuttaa miestä, mutta olet lapsesta huolissasi. No, mitäpä lottoot, kannattaisiko siirtää lapsi muualle kurjistavan isänsä luota?
Olen yrittänyt tukea miestä ja ymmärtää häntä ja tsempata häntä. Sen pitää riittää, en voi alkaa hoitamaan häntä.
Eroako ehdotat? Entä kun mies paranee masennuksesta? Ehdotatko, että palaamme sitten yhteen? Vai että lapsi menetti perheen, koska halusin viedä lapsen isän luota pois?
Ap
Kumpi on tärkeämpää sinulle, lapsen hyvinvointi vai kulissiperhe, jossa lapsi kärsii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Okei, et välitä yrittääkään muuttaa miestä, mutta olet lapsesta huolissasi. No, mitäpä lottoot, kannattaisiko siirtää lapsi muualle kurjistavan isänsä luota?
Olen yrittänyt tukea miestä ja ymmärtää häntä ja tsempata häntä. Sen pitää riittää, en voi alkaa hoitamaan häntä.
Eroako ehdotat? Entä kun mies paranee masennuksesta? Ehdotatko, että palaamme sitten yhteen? Vai että lapsi menetti perheen, koska halusin viedä lapsen isän luota pois?
Ap
Kumpi on tärkeämpää sinulle, lapsen hyvinvointi vai kulissiperhe, jossa lapsi kärsii?
Tietenkin lapsen hyvinvointi on tärkein. Mutta onko ero hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko koko lapsuus ja nuoruus eroperheessä hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko masentunut etäisä hyväksi lapsen hyvinvoinnille, kun lapsi joutuu olemaan etällä kaksi isän kanssa, nyt sentään minä olen melkein aina kotona lasta varten jos isä vain tuijottaa seinää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Ei tässä ole mitään ongelmaa. Lapsi on tässä vaiheessa vielä äidin kiintymyssuhteen ja lämmön parissa. Isän osuus on vähäinen.
Lapsi kokee, että isä torjuu hänet ja isä on kylmä häntä kohtaan. Miten minun tarjoama lämpö estää sen, että lapsi kärsii kun isä torjuu? Ap
Äidin rooli on keskeisin https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/
... ja etenkin äidin neuroottisuus on lapsen kehitykselle pahasta. Huomaa, ettei tuon ikäinen lapsi osaa abstrakteja ajatusmalleja siten kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kärsin ja mieleni on aika matalalla, koska koen ettei minulla,ole elämää. Minun elämäni on vain työtä ja kotona katsoa mitä mies tekee. Jos haluan mennä kerran viikossa ulos kotoani, niin mieheni ei halua mennä yhdessä kanssani. Tuntuu etten saa ikinä vapaata ja ahdistun. Ehkä teilläkin miehesi ahdistuu, koska hän ei saa vapaata normaalista arjesta. Mieti sitä.
Kyllä mies saa vapaata jos vain haluaa. Ensinnäkin hän saa vapaata joka päivä sen lenkkinsä ajaksi. Ja jos haluaa käydä vaikka kaverilla niin voi hyvin mennä (mutta ei näytä haluavan). Jos hän haluaisi lähteä vaikka yksin viikonlopuksi jonnekin, niin saisi mennä, mutta ei näytä haluavan. Ap
Heti jos sulle tulee olo ettet jaksa tai jos sulle tulee alavireisyyttä tai muita masennuksen oireita niin sun täytyy tehdä jotain tolle tilanteelle.
On hyvä jos jaksat tukea miestäsi ja patistat hänet hoitamaan itseään, mutta sun on pakko laittaa itses ja lapses miehen edelle.
Tossa aiemmin joku sanoi ettei masennus tartu niin olen vahvasti eri mieltä. Jos kietoudut itse siihen masentuneen ajatusmaailmaan, ehkä alat pelätä sitä kun lapsi pitää meteliä ja mies ärsyyntyy, ehkä alat perua omia menojasi, et enää ehdota menoja koska mies ei kuitenkaan suostu, olet jatkuvassa jaksamisen moodissa, on vaara ettet enää jaksakaan vaan sairastut itsekin.
Lapsi reagoi muutokseen perheen dynamiikassa mutta niin kauan kun pystyt itse vastaamaan lapsen tarpeisiin ja lapsi saa sinulta tervettä kanssakäymistä lapsi kyllä toipuu ja myöhemmin suhde isäänkin voi normalisoitua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Kannattaa lukea mitä aiheesta kirjoitetaan https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/om…
"
Miten lapset kokevat vanhemman ongelmat
Lapsi rakastaa vanhempaansa ja on vaikeaa nähdä rakkaan ihmisen voivan huonosti. Myötätunto, halu auttaa vanhempaa ja huoli vanhemmasta ovat lapsen mielessä vahvoina. Lasta voi lohduttaa huolissa ja kertoa myös, että vanhempi käy hoidossa, ottaa lääkkeitä ja haluaa parantua. Vanhemman on hyvä tietää, että hän säilyy lapselle tärkeänä ongelmista huolimatta.
Mielenterveysongelmat vaikuttavat vanhemman kanssakäymiseen lasten kanssa. Vanhempi voi olla väsynyt, kärsimätön eikä pysty aina ottamaan lasta huomioon ja vetäytyy pois. Nämä ongelmat ovat tuttuja kaikille, jotka ovat kokeneet paineita elämässään, mutta voimakkaina ja pitkään jatkuessaan ne kertovat mielenterveyden ongelmista. Toiseksi, vanhemman käyttäytymiseen saattaa tulla häiriöön liittyviä ja lapsen näkökulmasta kummallisia piirteitä. Ne voivat olla pakonomaista, toistuvaa toimintaa (esim. ovenpielien koskettelua), ylenmääräisiä pelkoja, syömättömyyttä tai ylensyömistä, kummallista puhetta, olemattomien näkemistä tai kuulemista. Vanhemmasta tulee outo, vieras, kummallinen ja se voi olla lapselle hyvinkin ahdistavaa ja pelottavaa, jos hän ei tiedä, mistä on kysymys ja miten näissä tilanteissa pitäisi toimia.
Miten perhe selviytyy paremmin
Ihminen – iästä riippumatta – pyrkii selittämään ja ymmärtämään kokemuksiaan suuremman kokonaisuuden osana. Mistä tässä on kysymys? Kun asiaan saa selityksen ja ymmärryksen, voi etsiä siihen sopivaa ratkaisua. Tiedetäänkin, että mahdollisuus osallistua ongelmien ratkaisuun on tärkeätä hyvälle selviytymiselle. Näin ollen lapsetkin tarvitsevat selityksen vanhemman käyttäytymiselle ja mahdollisuuden olla mukana miettimässä, miten parhaiten toimia ongelmatilanteissa.
Avoin ja rakentava keskustelu mielenterveyden ongelmista puolisoiden kesken on hyvä alku. Miten oireet näkyvät perheen arkipäivässä, miten vanhempien yhteistyö sujuu, miten lapset ovat mahdollisesti reagoineet? Yksinhuoltaja voi pyytää keskustelukumppaniksi ystävän tai miettiä asioita itsekseen ja ottaa avuksi paperin ja kynän. Seuraava askel on sitten asian keskusteleminen lasten kanssa ja yhteisen toimintasuunnitelman tekeminen niihin tilanteisiin, joissa lapset ovat osallisia.
Kodin ulkopuolinen maailma on myös tärkeä lapsille. Varhaiskasvatus ja koulu tuovat iloa ja oppia ja myös kantavat lasta, jonka kotona on vaikeuksia. Omat ystävät ja harrastukset saattavat jäädä, kun kodissa on vaikeata ja lapsi voi tarvita näissä vanhempien tukea.
Vaikka suurin osa lapsista selviytyy hyvin, voi joillakin olla tukea ja hoitoa vaativia ongelmia. Jos vanhemmat ovat asiasta epävarmoja, on hyvä kääntyä hoitavan tahon puoleen ja tarkistaa asia. Se helpottaa vanhempien mieltä ja tarvittaessa lapsi pääsee ajoissa hoitoon.
Vanhemmille on myös kehitetty opas ”Miten autan lastani” (Solantaus, T. 2013). Opas on tarkoitettu vanhemmille, joilla on mielenterveyden ongelmia."
Tämä on ihan fiksua tekstiä isompien lasten kohdalle. Mutta lapsi on vasta vähän yli yksi. Ei hänen kanssa voi keskustella masennuksesta niin että hän tilanteesta jotain ymmärtäisi. Ap
Eikä tarvitse. Sinä olet lapsesi maailmankaikkeus.
Vastasyntyneen maailmankaikkeus on äiti. Mutta kyllä jo kolmekuinen (saati 1,5-v.) ymmärtää ja tarvitsee muutakin maailmaa kuin pelkkä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Okei, et välitä yrittääkään muuttaa miestä, mutta olet lapsesta huolissasi. No, mitäpä lottoot, kannattaisiko siirtää lapsi muualle kurjistavan isänsä luota?
Olen yrittänyt tukea miestä ja ymmärtää häntä ja tsempata häntä. Sen pitää riittää, en voi alkaa hoitamaan häntä.
Eroako ehdotat? Entä kun mies paranee masennuksesta? Ehdotatko, että palaamme sitten yhteen? Vai että lapsi menetti perheen, koska halusin viedä lapsen isän luota pois?
Ap
Kumpi on tärkeämpää sinulle, lapsen hyvinvointi vai kulissiperhe, jossa lapsi kärsii?
Tietenkin lapsen hyvinvointi on tärkein. Mutta onko ero hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko koko lapsuus ja nuoruus eroperheessä hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko masentunut etäisä hyväksi lapsen hyvinvoinnille, kun lapsi joutuu olemaan etällä kaksi isän kanssa, nyt sentään minä olen melkein aina kotona lasta varten jos isä vain tuijottaa seinää. Ap
Sen tiedät, että nykytilanne ainakaan ei ole hyväksi lapselle. Sitä et voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Okei, et välitä yrittääkään muuttaa miestä, mutta olet lapsesta huolissasi. No, mitäpä lottoot, kannattaisiko siirtää lapsi muualle kurjistavan isänsä luota?
Olen yrittänyt tukea miestä ja ymmärtää häntä ja tsempata häntä. Sen pitää riittää, en voi alkaa hoitamaan häntä.
Eroako ehdotat? Entä kun mies paranee masennuksesta? Ehdotatko, että palaamme sitten yhteen? Vai että lapsi menetti perheen, koska halusin viedä lapsen isän luota pois?
Ap
Kumpi on tärkeämpää sinulle, lapsen hyvinvointi vai kulissiperhe, jossa lapsi kärsii?
Tietenkin lapsen hyvinvointi on tärkein. Mutta onko ero hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko koko lapsuus ja nuoruus eroperheessä hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko masentunut etäisä hyväksi lapsen hyvinvoinnille, kun lapsi joutuu olemaan etällä kaksi isän kanssa, nyt sentään minä olen melkein aina kotona lasta varten jos isä vain tuijottaa seinää. Ap
Eroperheiden lapsilla on eniten ongelmia. Isän etäisyydellä ei ole kummoista merkitystä. Sotien aikana isät soti kotoaan poissa ja äidit hoisi lapsia. Silti tuli tervepäisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Okei, et välitä yrittääkään muuttaa miestä, mutta olet lapsesta huolissasi. No, mitäpä lottoot, kannattaisiko siirtää lapsi muualle kurjistavan isänsä luota?
Olen yrittänyt tukea miestä ja ymmärtää häntä ja tsempata häntä. Sen pitää riittää, en voi alkaa hoitamaan häntä.
Eroako ehdotat? Entä kun mies paranee masennuksesta? Ehdotatko, että palaamme sitten yhteen? Vai että lapsi menetti perheen, koska halusin viedä lapsen isän luota pois?
Ap
Kumpi on tärkeämpää sinulle, lapsen hyvinvointi vai kulissiperhe, jossa lapsi kärsii?
Tietenkin lapsen hyvinvointi on tärkein. Mutta onko ero hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko koko lapsuus ja nuoruus eroperheessä hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko masentunut etäisä hyväksi lapsen hyvinvoinnille, kun lapsi joutuu olemaan etällä kaksi isän kanssa, nyt sentään minä olen melkein aina kotona lasta varten jos isä vain tuijottaa seinää. Ap
Sen tiedät, että nykytilanne ainakaan ei ole hyväksi lapselle. Sitä et voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Sinä siis kannatat eroa. Voisitteko jotkut muutkin kommentoida, että olisiko ero paras ratkaisu tässä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Okei, et välitä yrittääkään muuttaa miestä, mutta olet lapsesta huolissasi. No, mitäpä lottoot, kannattaisiko siirtää lapsi muualle kurjistavan isänsä luota?
Olen yrittänyt tukea miestä ja ymmärtää häntä ja tsempata häntä. Sen pitää riittää, en voi alkaa hoitamaan häntä.
Eroako ehdotat? Entä kun mies paranee masennuksesta? Ehdotatko, että palaamme sitten yhteen? Vai että lapsi menetti perheen, koska halusin viedä lapsen isän luota pois?
Ap
Kumpi on tärkeämpää sinulle, lapsen hyvinvointi vai kulissiperhe, jossa lapsi kärsii?
Tietenkin lapsen hyvinvointi on tärkein. Mutta onko ero hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko koko lapsuus ja nuoruus eroperheessä hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko masentunut etäisä hyväksi lapsen hyvinvoinnille, kun lapsi joutuu olemaan etällä kaksi isän kanssa, nyt sentään minä olen melkein aina kotona lasta varten jos isä vain tuijottaa seinää. Ap
Eroperheiden lapsilla on eniten ongelmia. Isän etäisyydellä ei ole kummoista merkitystä. Sotien aikana isät soti kotoaan poissa ja äidit hoisi lapsia. Silti tuli tervepäisiä ihmisiä.
Joo mutta jos lapsi on joka toinen vkl sellaisen etäisän luona, joka on koko ajan äreä ja haluaa vain maata ja tuijottaa seinää tai telkkaria, niin se ei varmasti ole lapselle hyväksi. Etenkin, kun siellä asunnossa on vain ne etäisä ja lapsi kaksin eikä muita aikuisia.
Se että työterveydestä ei ole terapiaa tarjottu ei ole syy olla menemättä terapiaan, hän voi itse soittaa vaikka yksityisen puolen terapiaan. Masennusta hoidetaan kahdella eri tavalla. Lääkkeillä tai / ja psykoterapialla. Kun mies kerran on lääkevastainen, hänen kannattaisi etsiä itselleen myös lääkevastainen psykoterapeutti. Terapeuttejakin siis on sekä lääke myönteisiä, että kielteisiä. Itse olen lääke kielteinen ja käynyt intensiivistä psykoterapiaa masennukseen vuosia. Mielestäni ei ole vaihtoehto jäädä kotiin makaamaan ja odottaa, että joku toisi hoitoa tarjootimella eteen, sillä niin ei tule käymään, joskus on itse autettava itseään ja huolehtia, että saa trvitsemansa hoidon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäisin lapsen tasoisesti kertoa, että isi on sairas (mutta toivottavasti paranee pian) , eikä se liity lapseen itseensä. Yrittäisin ylläpitää rutiineita mahdollisimman hyvin ja huomioida lasta.
Masennus(kin) on usein itsekäs sairaus ja sairastunut ei pysy näkemään kuin oman pahoinvointinsa.
Lääkkeiden mahdollinen vaikutus, perustuu pitkälti lumevaikutukseen, joten hoitokielteisyys jo itsessään saatta taputella lääkkeet tehottoiksi vaikka niihin saisikin suostuteltua.
Masennus kuitenkin paranee useimmiten itsestään. Kuitenkin voisi olla hyötyä mikäli miehesi on kykenevä/halukas keskustelemaan kanssasi/ammattilaisen kanssa mahdollisista syistä masennuksen takana (masennus on usein sekundääristä) ja miten tilannetta voisi korjata.
Paljon voimia teille!
Miten asia selitetään 1 v 6 kk -lapsen tasoisesti? Lapsella on itsellään noin kymmenen sanaa (äiti, isi, maito, leipä jne). Ja lapsi ymmärtää puhetta sen verran, että konkreettisia lauseita jos sanoo (mennään ulos, nyt nukkumaan, leikitään leluilla, katso kissaa) niin ne ymmärtää. En minä keksi miten selittää hänelle lapsentasoisesti isän masennusta, kun lapsi ei kai ymmärrä edes syy-seuraus-suhteita (eli että isän masennus ei johdu hänestä vaan muusta). Ap
Sanot, että isi on vähän pipi. Tuon ikäinen ei ehkä ymmärrä sairauden merkitystä, mutta johodonmukaisuus kyllä välittyy . Jos lapsi on isänsä kimpussa niin nappaat kainaloon ja yrität kiinnittää huomion jonnekkin muualle, samaan tapaan kun toimisit silloin kun lapsi on lemmikkieläimen kimpussa. Toisin sanoen pyrit toimimaan johdonmukaisesti ja keskittymään lapseen sen sijaan, että keskittyisit isään, jonka tilalle et mitään mahda. Lapselle riittää, että edes toinen vanhemmista on turvallinen.
Näin olen tehnytkin ja kiinnittänyt lapsen huomion muuhun kivaan kanssani kun lapsi yrittää puhua isälle ja isä ei edes katso päin eikä vastaa mitään. Mutta lapsen reagointi silti pahenee. Nyt uusin parin viikon ajan on ollut tuo, että on alkanut purra minua kun isä ei vastaa eikä reagoi lapseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku kommentoida tuohon lapsen reagointiin jotain? Ap
No itsellä ei ole lasta, mutta kyllähän masentuneen tunteet ja ajatukset voivat lamaantua ja ei pysty reagoimaan eikä keskittymään. On sellaisessa raskaassa sumussa, joka vie kaikenlaisen toimintakyvyn. Fyysisen, henkisen, emotionaalisen. Ja sitten kun muut ihmiset vaativat normaalia käyttäytymistä, mihin ei pysty, koska tunteiden ja ajattelun rekisteröiminen, mitä se toinen ihminen haluaa, sanoo, mitä hänen ilmeensä tarkoittavat jne... kaikki tämä vaatii hirveästi energiaa ja sun mieli ei pysty käsittelemään asioita ja tulevia viestejä normaalisti, niin se voi sitten aiheuttaa hermostumista, itkuisuutta, kuoreen vetäytymistä. Huomaat, että olet täysin kadottanut itsesi ja kykysi toimia ihmisenä myös tällaisissa normaaleissa vuorovaikutustilanteissa. Et vain kykene siihen. Se on aivan tajuttoman uuvuttavaa. Senhän takia todella monet masentuneet alkavat eristäytyä, koska eivät pysty käsittelemään sitä tulvaa, mikä tulee kohti, mihin yhtäkkiä ei olekaan keinoja reagoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tarvisin neuvoja lapsen reagoinnin suhteen!
Mies on kuitenkin aikuinen ihminen ja käy jo työterveydessä eli on avun piirissä, joten en minä varmaan siihen tarvi niin neuvoja, koska ei ne neuvot ehkä hyödytä kun en minä miestä voi muuttaa. Mutta lapsen osalta tarvisin neuvoja.
Ap
Okei, et välitä yrittääkään muuttaa miestä, mutta olet lapsesta huolissasi. No, mitäpä lottoot, kannattaisiko siirtää lapsi muualle kurjistavan isänsä luota?
Olen yrittänyt tukea miestä ja ymmärtää häntä ja tsempata häntä. Sen pitää riittää, en voi alkaa hoitamaan häntä.
Eroako ehdotat? Entä kun mies paranee masennuksesta? Ehdotatko, että palaamme sitten yhteen? Vai että lapsi menetti perheen, koska halusin viedä lapsen isän luota pois?
Ap
Kumpi on tärkeämpää sinulle, lapsen hyvinvointi vai kulissiperhe, jossa lapsi kärsii?
Tietenkin lapsen hyvinvointi on tärkein. Mutta onko ero hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko koko lapsuus ja nuoruus eroperheessä hyväksi lapsen hyvinvoinnille? Onko masentunut etäisä hyväksi lapsen hyvinvoinnille, kun lapsi joutuu olemaan etällä kaksi isän kanssa, nyt sentään minä olen melkein aina kotona lasta varten jos isä vain tuijottaa seinää. Ap
Eroperheiden lapsilla on eniten ongelmia. Isän etäisyydellä ei ole kummoista merkitystä. Sotien aikana isät soti kotoaan poissa ja äidit hoisi lapsia. Silti tuli tervepäisiä ihmisiä.
Joo mutta jos lapsi on joka toinen vkl sellaisen etäisän luona, joka on koko ajan äreä ja haluaa vain maata ja tuijottaa seinää tai telkkaria, niin se ei varmasti ole lapselle hyväksi. Etenkin, kun siellä asunnossa on vain ne etäisä ja lapsi kaksin eikä muita aikuisia.
Parempi sitä kuitenkin on lapsen joutua katsomaan vain se joka toinen viikonloppu kuin koko ajan. Ehkä isäkin pystyisi tsemppaamaan lapsen luonaanolon ajaksi, vaikka muuten olisikin mölli.
Olisiko miehen kanssa mahdollista sopia, että hän jonkin lyhyen aikaa esim. 15 min päivässä tsemppaisi sen verran, että olisi läsnä lapselle? Muun aikaa voisi sitten lepäillä esim. makuuhuoneessa, jossa lapsen huomioiminen ei kuormita isää ja toisaalta reagoimaton isä ei hämmennä lasta.
Alue: Aihe vapaa
Ei tässä ole mitään ongelmaa. Lapsi on tässä vaiheessa vielä äidin kiintymyssuhteen ja lämmön parissa. Isän osuus on vähäinen.