Valitan aina sitä, että olen ollut monta vuotta sinkku ja kukaan ei kiinnostu, mutta sitten kun joskus harvoin...
...joku kivan oloinen tyyppi vaikuttaa kiinnostuneelta, niin ensimmäinen reaktio on pakokauhu ja pakeneminen. MIKSI????
Kommentit (20)
Ehkä pelkäät sitoutumista? Onko sinulla traumoja? Onko sinut hylätty aiemmin elämässä?
Eikö muilla olekaan samaa ongelmaa? Jos se on vain alkujännitystä, ja menee ohi kun vaan rohkeasti menee treffeille?
Itse olen jo pettynyt niin monta kertaa treffeillä, että oikeasti jos joku itseäni kiinnostava ja puoleensa vetävä osoittaisi minua kohtaan kiinnostusta, niin pelkään, että joko omalla epävarmuudellani tai vain pelkällä epäluuloisuudellani häntä kohtaan pilaisin lopulta nahdollsiuuteni päästä hänen kanssaan alkua pidemmälle. Kun miten sellainen nyt voisi olla mahdollista kun minun kohtaloni on parhaimmassa tai huonoimmassakin tapauksessa ollut päästä naisen kanssa kaveriksi tai ystäväksi tai kuulla vain kaunis fraasi siitä, ettemmekö voisi olla jompaa kumpaa edellä mainituista vastaisuudessa. Mutta vaikka kaveruudet ja ystävyydet ovat erinomaisen paljon antanet ja mahdollistaneet, niin olisihan se oma yksi ja erityiennkin mukava joskkus vielä kohdata ja löytää....
Tuo on ihan normaalia koska naiset ovat ihan sekaisin. Lääkäriin vaan ja pällilääkkeitä nassuun.
Hyi kauhia kun edes ajattelee asiaa..😨
Se on ihan normaalia jos on ollut monta vuotta sinkku ja elellyt omassa mukavassa pikku kuplassa. Ei ole mikään pakko lähteä treffeille, jos ei siltä tunnu. Luulis, että jos on sopiva tyyppi niin olisi mukavaa lähteä treffeille?
Ei mikään ihme, kun lähes päivittäin saamme lukea iltalehdistä "Nainen meni treffeille, mies tappoi" - tyyppisiä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ihme, kun lähes päivittäin saamme lukea iltalehdistä "Nainen meni treffeille, mies tappoi" - tyyppisiä juttuja.
Stalkkerin saanti on suurempi riski
Sitoutumiskammo. Amazon audible attachment. Kertoo miten päästä yli. Peru triali ajoissa.
Itse ajattelisin että sinulle tulee tuo tunne
- koska pelkäät että päädyt suhteeseen ja se muuttaa elämääsi todella paljon. Muutos pelottaa
- pelkäät mokaavasi treffeillä ja menet tämän elämäsi miehen
- pelkäät että koska mies noin ihana niin onkohan hän naisten nurattaja jolla kymmeniä naisia yhtäaikaa kierroksessa ja leikkii vain naisilla ja heidän tunteilla
- sinulla on huono itsetunto ja koet että et ole riittävä tuolle miehelle
- pelkäät rakastumista koska jos päädytte sen jälkeen eroon niin ero satuttaa niin kovin
Kauhistuttaa, että mitä jos päätyykiin suhteeseen ja ei halua toisen ihmisen näkevän sitä miten:
-joskus en jaksa siivota kämppääni viikkokausiin ja pyykit ja tiskit kasaantuu
-miten paljon piereskelen ja paskon
-miten paljon katson noloja ja huonoja TV ohjelmia
-en jaksa käydä moneen päivään suihkussa
Vierailija kirjoitti:
Kauhistuttaa, että mitä jos päätyykiin suhteeseen ja ei halua toisen ihmisen näkevän sitä miten:
-joskus en jaksa siivota kämppääni viikkokausiin ja pyykit ja tiskit kasaantuu
-miten paljon piereskelen ja paskon
-miten paljon katson noloja ja huonoja TV ohjelmia
-en jaksa käydä moneen päivään suihkussa
Ainiin ja kaikista noloin ja kauhistuttavin asia unohtui: Miten paljon vietän aikaa Vauva-palstalla, vaikken edes omista yhtäkään vauvaa...
Viisautta. Sisäinen varoitusjärjestelmäsi toimii, ja se on hyvä asia. Ole siitä kiitollinen.
Säästyt todella paljolta, elämäsi on paljon parempaa, turvallisempaa, nautinnollisempaa sinkkuna.
Opettele näkemään kaikki se hyvä jonka se tuo tullessaan, ja unohda negatiivisuus.
Naisen elämä on aina ollut haasteellista ja on ollut opittava pitämään itsestään huoli ja puolustamaan itseään. Sinulla tuo vaisto toimii. Samoin minulla. Ja olen siitä todellakin kiitollinen.
Miehen pahin pelko treffeillä on joutua kaverizoneen. Naisen pahin pelko on menettää henkensä. Kummalla on oikeasti aihetta pelkoon?
Jos AP olisi mies, niin palstanaiset ei haukkuisi naisia ketjussa. Mutta kun AP on nainen, niin palstanaiset haukkuvat miehiä. Syyhän on aina miehissä. Aina... Ei ikinä peilissä... Ehei!
Se, että on ilman kumppania, ei ole varsinaisesti meriittiä - vaikka toisin luulisi. Sitä ei ole myöskään esimerkiksi työttömyys työpaikan hakijalle. Tunnen henkilön, joka työn ohella opiskelee ja valmistuu pian uuteen ammattiin. Hän olettaa saavansa uutta työtään vastaavan työpaikan helpommin työssä käyvänä kuin työttömäksi heittäytyvänä. Niin varmasti onkin.
Vierailija kirjoitti:
Se, että on ilman kumppania, ei ole varsinaisesti meriittiä - vaikka toisin luulisi. Sitä ei ole myöskään esimerkiksi työttömyys työpaikan hakijalle. Tunnen henkilön, joka työn ohella opiskelee ja valmistuu pian uuteen ammattiin. Hän olettaa saavansa uutta työtään vastaavan työpaikan helpommin työssä käyvänä kuin työttömäksi heittäytyvänä. Niin varmasti onkin.
Se, että on suhteessa ei ole sen enempää meriittiä.
Se on mukavuusalueelta poistumista. Harvemmin onnellisuus kuitenkaan löytyy sieltä mukavuusalueen sisältä.
et ole parisuhdeainesta