Lue keskustelun säännöt.
Miksi annetaan lapselle nimi jota ei kuitenkaan haluta käyttää?
Ihan mielenkiinnosta kysyn. Teen töitä nuorien parissa ja olen nyt jo tämän lukuvuoden aikana törmännyt ainakin Jenniferiin jota vanhemmatkin kutsuvat vaan Jenniksi, Charlottaan jota kutsutaan Lottaksi ja Gabriellaan joka on Ella vaan. Ei tämä minua toki haittaa, mutta olisi ihan mielenkiinnosta mukava kuulla, että miksi ei voida vain antaa nimeksi vaikka nyt se Lotta jos kerran Lottaksi halutaan tyttöä kutsua?
Kommentit (213)
Minua ei ole koskaan kukaan perheestä kutsunut kastenimellä, eikä tosin kukaan muukaan, nimi on toisen nimen lopusta osa, virallisesti esitän aina itseni kastenimellä, muuten en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä lempinimet ymmärrän, mutta en sitä, että annetaan lapselle nimet tietyssä järjestyksessä tietoisena siitä, että kutsumanimeksi otetaan toinen tai kolmas nimi, ei ensimmäistä etunimeä! Mikä järki tässä on?! Miksi se kutsumanimeksi aiottu ei voi olla ihan se ensimmäinen nimi. Se ensimmäinen nimi kuitenkin on aina kaikissa papereissa esillä ja sitten lapsi saa sitä setviä loppuelämänsä.
Ja mitä teille kuuluu millä nimillä kukin lastaan kutsuu. Ihme touhua.
Jokainen saa laittaa IHAN sellaisen nimen kuin ITSE haluaa, toki nimilain puitteissa.
Saa olla muiden mielestä liian hieno tai ruma.
Ei pitäisi muille kuulua.
Myös lempinimi voi olla mikä tahansa, toki hyvän maun puitteissa.
Olihan Kalle Päätalo-nimisen kirjailijankin virallinen nimi ainakin kirkonkirjoissa Kaarlo Alvar Päätalo mutta Kalleksi häntä kutsuttiin. Minäkään en ymmärrä tuollaista, siis että miksi hänen nimensä ei sitten voinut olla vaikka Kalle Alvar jos häntä kerran Kalleksi kutsuttiin?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Nimi on Aleksanteri, koko perhe ja kaikki muutkin sanovat Santtu. No miksei voinut suoraan antaa nimeksi Santtu.
Koska jos joku antaa lapsensa nimeksi Santtu, niin sinä valitat "Santtu on pikkulapsen nimi, ei aikuisen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa kuvattuja nimiongelmia välttääksemme annoimme lapsellemme vain yhden etunimen, ja sekin on rakenteeltaan sellainen, josta ei oikein helposti voi vääntää mitään muunnosta tai lempinimeä. Helppoa! Lapsella myös elämänsä aikana säästyy useita sekunteja aikaa kun ei tarvitse kirjoittaa lomakkeisiin turhia monia etunimiä.
Montanan Noah-Micheliä kutsutaan Noah-Micheliksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lempinimien antaminen on rakastava tapa. Hellittelynimi niin kuin venäjällä sanotaan. Eikö teidän tuttavapiirissä ole henkilöä nimeltä Hessu, Repa , Timppa, Juksu, Ellu, Ansku, Jossu, Krisse...ihan tavallisia lempinimiä.
Tuttavani olisi antanut aikanaa vauvansa nimeksi Mimmi. Hänen isänsä, isohkon firman johtaja , sanoi että tyttöä ei oteta koskaan tosissaan naisjohtajana jos hänen nimensä on Mimmi. Tytöstä tuli virallisesti eri niminen joksi häntä työelämässä kutusutaan mutta kotona vaan Mimmi.
Siinä viisas isoisä, nostan hattua. Ei pidä vaikeuttaa lapsiensa elämää antamalle heille vauvamaisia nimiä etunimenä, kutsumanimenä. Lempinimet ovat sitten eri asia, mutta niitä nyt harvemmin kaikille edes kerrotaan aikusena, se on semmonen oman sisäpiirinjuttu.
Niinnnnno.... ihmisillä on outo taipumus antaa myös lempinimiä, ja joillakin ne lempinimet vakiintuvat nimen rinnalle tai jopa sijaan. Ehkä näille Jennifereille sun muille on käynyt niin eikä suinkaan silleen, että alunperin on ajateltu, että annetaan tälle tämä nimi, mutta kutsutaan jollain ihan muulla nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni jokainen saa päättää itse, miksi itseään haluaa kutsuttavan. Usein lempinimet eivät kuitenkaan tule lapsen tms. omasta aloitteesta vaan vanhemmat tai muut sukulaiset, ystävät tm. ovat vain alkaneet käyttää tiettyä nimitystä. Harvemmin sitä kukaan itselleen lempinimeä keksii, ellei sitä ole jostain ensin kuullut. En kuitenkaan ole sen ystävä, jos turhaan kauniita nimiä lähdetään vääntämään ja kääntämään. Lisäksi ihmettelen, että jos on alusta saakka niin laiska, että kutsuu lastaan lempinimellä vain sen vuoksi, kun oikea nimi on liian pitkä, niin ehkä olisi kannattanut antaa vähän lyhyempi nimi. Kaikkihan sen tietää, että ihmisten perusominaisuus on laiskuus. Itsekin lyhennän avopuolisoni nimen, koska olen joskus sitä alkanut käyttää ja nyt on vain nopeampaa sanoa lempinimi. Mutta jos hän ei haluaisi sitä käytettävän, en käyttäisi. Itse vihaan, jos minua kutsutaan lempinimillä. Mielestäni nimeni on kaunis ja se on vielä ytimekäs, joten ei kaipaa mitään vääntelyitä nimestäni. Se on puolestaan minulle ihan sama, jos nimessä on 1 i tai a ja lausutaan 2:lla, jos henkilölle itselleen se sopii. Tai y lausutaan i:nä mutta y:tä on silti haluttu vaikka perinteiden vuoksi käyttää. Mutta loukkaus on minusta kutsua kummipoikaani Eliasta Elluksi. Vihaan sitä, enkä ymmärrä, miksi jopa vanhemmat niin tekevät! Elias on kaunis nimi. Mutta se päättyy konsonanttiin, mikä ei sovellu suomalaisten suuhun, koska laiskuus...
Lempinimet ymmärrän. Enemmän olen ihmetellyt miksi aikuiset joilla itsellään on yhdysnimi, tyyliin Jyri-Jaakko, ja joita on aina kutsuttu Jyriksi, antavat myös lapsilleen yhdysnimet Milla-Malla, Joni-Jeremias jne. ja koko nimiä käytetään vain ja ainoastaan virallisissa papereissa. Kaitpa tuo yhdysnimi sitten tuo heille jotain lisäarvoa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä ajattelisin että lempinimet ja nimet on ihan eri asia. Tunnen esimerkiksi Katariinan, jota on ensimmäisen kerran kutsuttu Katariinaksi vasta aikuisiällä. Lapsena se oli aina Kata tai jotain muuta. Silti mä koen että Katariina on paljon parempi nimi aikuiselle kuin Kata. Samoin Aleksanteri vs. Santtu, tai Mimosa vs. Mimmi. Ap:n esimerkit on aika erikoisia ihan suomenkielisten nimiksi. Olettaisin että ainakin toinen vanhemmista on ulkomaalainen kun on noin eksoottiset nimet haluttu antaa. Tai ehkä suomenruotsalainen?
Näistä esimerkeistä ainakin kaksi ensimmäistä ovat ihan kantasuomalaisia. Sukunimetkin tyyliin Virtanen tai Korhonen. Tuo viimeinen voisi tosiaan olla suomenruotsalainen tms.
Ap
Korhonen = Kortsu
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa kuvattuja nimiongelmia välttääksemme annoimme lapsellemme vain yhden etunimen, ja sekin on rakenteeltaan sellainen, josta ei oikein helposti voi vääntää mitään muunnosta tai lempinimeä. Helppoa! Lapsella myös elämänsä aikana säästyy useita sekunteja aikaa kun ei tarvitse kirjoittaa lomakkeisiin turhia monia etunimiä.
Onpas tylsää. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikamme nimi on Delaylahhhh (neljällä hoolla) mutta kutsumme häntä Lailaksi. Myös mekkoon puemme hänet sukupuolesta huolimatta koska ei sukupuolella ole mitään väliä. Tai sukupuolilla, koska niitähän on satoja erilaisia.
Häntä kiusataan koulussa pukeutumisen vuoksi ja jouduimme muuttamaan nyt toistamiseen. Lapsi myös itkee kouluun lähtemistä kovasti koska pelkää että kiusataan taas ,mutta me olemme vain sanoneet että liehautat kuule vaan hameenhelmaa tuollaisille suvaitsemattomille persuille! Hän on jopa uhannut hakata luokkatoverinsa mutta tuskin hänessä mitään piilevää väkivaltaa esiintyy, pieni kiukku vain joka kuitenkin laantuu kunhan hän saa kokonaisen illan eristyksissä huoneessaan pelata. Ammunta pelejä.
Kuvailit juuri monen transpojan elämän. Onneksi näin ei enää tarvitse olla, kiitos vanhempien, jotka eivät ole kaltaisiasi idiootteja.
Halutaan antaa kaunis nimi, joka saattaa tuntua arjessa liian pitkältä, juhlalliselta jne. Lempinimi toimii arjessa ja tuttujen kesken. Minun mielestäni on just hienoa, että on olemassa ns. yksityinen alue myös nimissä. Sehän kertoo siitä, että on jollekin läheinen.
Vierailija kirjoitti:
No, nimi ja lempinimi on eri asia. Omalla pojallani lempinimi tuli jalkapallojoukkueessa. Se tapahtui jonkun tyhmän läpän seurauksena. En nyt paljasta nimi tunnistettavuuden vuoksi tässä, mutta sanotaanko että oikea nimi on tyyliä Eero. Kun hän oli 7-v, alkoi joukkuekaverit nimittää häntä Lauriksi. Nykyään 15-vuotiaana lähes kaikki tuntevat hänet lempinimellä Late. Ja varmaan siurin osa kuvittelee hänen nimen olevan Lauri. Vaikka ei ole siellä päinkään. Koska hänen hyvä kaverinsa on Eero, myös minä saatan sanoa häntä Eeron meillä ollessa Lateksi
Veljeni on viisikymppisenä yhä vanhoille kavereilleen Eetu. Oikea nimi ei ole sinne päinkään. Mutta vilkas pellavapäinen poika, ilkikurinen ilme kasvoillaan ja vielä tietyntyylinen lakki päässään, sai aivan luonnostaan 70-luvun alkupuolella lempinimekseen Eemeli...
Tätä on tullut joskus itsekin pohdittua. Toki lempinimet on lempinimiä.
Enemmän ihmettelen, kun annetaan nimeksi esim. Juha Pekka, niin kutsumanimeksi tuleekin Pekka..
Kerran luin yhtä juttua nimistä ja siinä yksi nainen kertoi tyttärensä nimen taustaa. Hehkutti kuinka oli ihastunut yhteen nimeen, olkoon nyt vaikka Aada ja halusi sen lapselleen etunimeksi. Lasta kuitenkin kutsuttiin hänen toisella nimellään..En ihan ymmärtänyt jutun juonta😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai annetaan nimet mutta kutsumanimenä käytetään toista nimeä..näin on sattunut kummilapsen ja hänen sisarusten kohdalla.Jo ristiäisissä ilmoitettiin että toinen nimi on kutsumanimenä sitten. Mitä järkee en tajuu..oisvat antaneet sitten sellaset nimet että ei tartte selitellä jokapaikassa että joo se ei oo mun kutsumanimi vaan se toinen nimi. Omilla on kuiteskin vuosien saatossa tullut lyhenteet käyttöön kun on niin kuulemma "pitkät" nimet eli ihan Valtsu ja Sussu isoveljellä ei sentään oo lyhennettyä kun on lyhyt nimikin.
Kyllä vanhemmat varmaan saa kiitosta näistä nykyajan nimistä varmaan jossain vaiheessa kun omassa työssäkin kuulen nimiä Sabrina, Lumi, Stefania, Carola,Joose,Jimbo jne ja ihan supisuomalaisia ovat...
Tämä. Just eräs nimes lapsensa tyyliin "Marianne Tia Linda" ja ilmoitti, että häntä kutsutaan sitten Tiaksi, mutta Marianne on se virallinen nimi. Okei, no ehkä siinä on tuo järjestys sitten tärkeä, että lyhin nimi on keskellä tai jotain... No samapa tuo, ihmettelin vain.
Kaikki annetut nimet ovat yhtä virallisia ja niistä voi käyttää, mitä tahansa.
Minä ihmettelen lisäksi vanhempia, jotka antavat lapselle nimen, jota hän saa joka tilanteessa tarkentaa ja korjata lopun ikäänsä. Hirveitä ja hankalia nimiä nämä Micot ja Maricat C:llä, Jessikat K:lla, Wiliveikot yhteen ja tuplaw:llä se eka w ja toinen ihan tavallinen...
Poikamme nimi on Delaylahhhh (neljällä hoolla) mutta kutsumme häntä Lailaksi. Myös mekkoon puemme hänet sukupuolesta huolimatta koska ei sukupuolella ole mitään väliä. Tai sukupuolilla, koska niitähän on satoja erilaisia.
Häntä kiusataan koulussa pukeutumisen vuoksi ja jouduimme muuttamaan nyt toistamiseen. Lapsi myös itkee kouluun lähtemistä kovasti koska pelkää että kiusataan taas ,mutta me olemme vain sanoneet että liehautat kuule vaan hameenhelmaa tuollaisille suvaitsemattomille persuille! Hän on jopa uhannut hakata luokkatoverinsa mutta tuskin hänessä mitään piilevää väkivaltaa esiintyy, pieni kiukku vain joka kuitenkin laantuu kunhan hän saa kokonaisen illan eristyksissä huoneessaan pelata. Ammunta pelejä.