Miksi annetaan lapselle nimi jota ei kuitenkaan haluta käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Olen Titta ja ihmeen moni on kysynyt olenko Kristiina? 

Minä tunnen parikin Kristiinaa, joita kutsutaan Titaksi. Kristiina on pikkulapselle vaikea nimi ääntää, ja niin siitä tulee lapsen suussa Titta.

Mieluummin minä Kristiina olisin nimeltäni kuin Titta, joka mielestäni ei sovi aikuisen nimeksi.

No mun nimi on Katri ja minua on aina kutsuttu Katiksi, Kaisaksi tai Hannaksi (toinen nimeni on Johanna).

Aika harva nimi on sellainen ettei siitä lempinimeä syntyisi. Mitä ihmeellistä tässä on? Työyhteyksissä olen tietenkin Katri.

Vierailija kirjoitti:

Lempinimet muotoutuvat usein elämän varrella, eivät ne aina ole edes vanhempien keksimiä saati ennen virallisen nimen rekisteröintiä keksittyjä. Ja lempinimiä on muunkinlaisia kuin Arska, Reiska ja Tomppa.

Totta! Esim Kake, Sepi, Pertsa, Krissu, Jossu ja Tellu.

Vierailija kirjoitti:

No mun nimi on Katri ja minua on aina kutsuttu Katiksi, Kaisaksi tai Hannaksi (toinen nimeni on Johanna).

Aika harva nimi on sellainen ettei siitä lempinimeä syntyisi. Mitä ihmeellistä tässä on? Työyhteyksissä olen tietenkin Katri.

En tiedä onko ihmeellistä, mutta kyllä tästä aiheesta näemmä jonkinlaisen keskustelun saa aikaan. Pysynyt vieläpä melko asiallisena. Sukunimihullukin loistaa poissaolollaan.

Ap

Itse nimenomaan haluaisin antaa lapselleni kauniin nimen, ja minusta kauniit nimet ovat juurikin näitä monimutkaisia ja kansainvälisiä. Eikä minua ainakaan haittaisi, jos lapselle keksittäisiin joku tavallisempi ja helpompi lempinimi. Kyllähän sitä kuinka helpoista ja suomalaisistakin nimistä niitä lempinimiä väännetään.

Meidän lapsilla on kansainväliset, suomalaisittain helpot lausua, kolmitavuiset nimet. Asumme ulkomailla, isä ulkomaalainen, kaikki kutsuvat heitä täällä oikeilla nimillään.

Silti Suomen sukulaiset yhä vääntävät nimistä jotain omakeksimiään, rumia 5-kirjaimisia lempinimiä. Ihan niin kuin olisi jotenkin väärin/hienostelua, että on pitkä nimi. Se tuntuu aika loukkaavaltakin.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmettelen, miksei kutsuta oikealla nimellä, esim.jos on nimi kauko, se on kake ja väinö väne, kauheampi nimi se lempinimi on.

Nykyisin Jussi näkyisi olevan ihan virallinen etunimi Juhan rinnalla. Rane, Arska, Timppa ja Simppa eivät liene vielä virallisia etunimä.

Itselläni on lempinimi jolla kaikki kutsuu, koska oma nimi niin pitkä. Tosin tämä lempinimi ei ole sellanen joka olis luultavasti edes nimeksi kelvannu ja hyvä niin. Pidän omasta nimestäni mutta mulle se on ihan okei, että kutsutaan lempinimellä. Taitaa tasan yksi käyttää musta oikeaa nimeä. Itselläni lempinimen käyttö johtuu siis tasan siitö, että oikee nimi sen verran pitkä.

Muuten, käykääpä Wikipediassa katsomassa Kuikka Koposen lasten nimet. 1800-luvulla elänyt silmänkääntäjä, joka on varsin luova ollut nimienannossa.

Vierailija kirjoitti:

Menee vähän asian vierestä mutta mites kun monilla käytetään toista nimeä kutsumanimenä?

Jos vaikka ihminen itse ei pidä ensimmäisestä nimestään? Itse inhosin lapsena etunimeäni, sitä ei ollut silloin kalenterissa, nimi oli harvinainen, ja lähes kaikki muistivat sen väärin. Aloin ala-asteella käyttää toista, hyvin yleistä nimeäni.

Ap on tietysti niitä jotka on antaneet tusinanimeksi päätyneen nimen lapselleen ja nyt ottaa päähän kun muilla on erilaista. Lempinimiähän on käytetty aina. Sitä en kylläkään ymmärrä että etunimeä ei käytetä vaan esim toista nimeä.

Toisella lapsistani on pitkä nimi jonka usein lyhennän lempinimeksi, en halunnut antaa pelkkää lempinimeä koska sitten kaimoja olisi ollut enemmän. Huom. nimi ei sisällä vierasperäisiä kirjaimia.

Vierailija kirjoitti:

Ap on tietysti niitä jotka on antaneet tusinanimeksi päätyneen nimen lapselleen ja nyt ottaa päähän kun muilla on erilaista. Lempinimiähän on käytetty aina. Sitä en kylläkään ymmärrä että etunimeä ei käytetä vaan esim toista nimeä.

Toisella lapsistani on pitkä nimi jonka usein lyhennän lempinimeksi, en halunnut antaa pelkkää lempinimeä koska sitten kaimoja olisi ollut enemmän. Huom. nimi ei sisällä vierasperäisiä kirjaimia.

Voi yksinkertaisuus. Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin, niin ei minua häiritse eikä ota päähän kenenkään nimet. Kykenen keskustelemaan myös sellaisista asioista jotka eivät ota minua päähän. Olen asiaa joskus pohtinut ja halusin siitä keskustella. Siinä kaikki.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse nimenomaan haluaisin antaa lapselleni kauniin nimen, ja minusta kauniit nimet ovat juurikin näitä monimutkaisia ja kansainvälisiä. Eikä minua ainakaan haittaisi, jos lapselle keksittäisiin joku tavallisempi ja helpompi lempinimi. Kyllähän sitä kuinka helpoista ja suomalaisistakin nimistä niitä lempinimiä väännetään.

Hyvä asiallinen vastaus. Kiitos tästä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä mikään uusi ilmiö ole, esim. isomummoni nimi oli Aina mutta Ainoksi kutsuttiin kehdosta hautaan.

Mun mummo oli virallisesti Anna, mutta kutsuttiin Anniksi. Jos joku kutsui Annaksi hän ei välttämättä tajunnut, että hänelle puhutaan, kun lapsesta asti oli aina ollut Anni kaikille. Minä opin itseasiassa vasta kun olin 14, että hänen oikea nimensä on Anna. Hän oli aina ollut Anni-mummu. Sama toisen papan kohdalla. Mulle selvis hautajaisissa, että papan oikea nimi oli Einari eikä Eino niin kuin häntä oli mun kuullen aina kutsuttu.

Minunkin mummon (isäni äiti) nimi oli Anna, mutta aina kutsuttiin Anniksi. Annoin lapselleni toiseksi nimeksi Anni hänen kunniakseen, johon äitini sitten sanoi että Annahan se sun mummosi nimi oli. Tiesin kyllä sen, mutta ei kukaan koskaan sanonut häntä Annaksi, joten en halunnut sitä nimeä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Koska ollaan NIIN kansainvälisiä. Mutta lempinimet on ihan normaali juttu. Lapsi on voinut itsekkin jossain vaiheessa sanoa, että "Ihan Jenna vaan".

Jennifer - Jennin ja Charlotte - Lotten tiedän itsekin. Jennin sukunimi on englanninkielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se on lempinimi. Mullekin olis varmaan pitänyt antaa nimeksi Jokke, eikä Johanna 😄

Eikö Johannan lempinimi oo Jossu? 🤔

Mua koulukaverit nimittivät Johkuksi.

-yks Johanna

No, nimi ja lempinimi on eri asia. Omalla pojallani lempinimi tuli jalkapallojoukkueessa. Se tapahtui jonkun tyhmän läpän seurauksena. En nyt paljasta nimi tunnistettavuuden vuoksi tässä, mutta sanotaanko että oikea nimi on tyyliä Eero. Kun hän oli 7-v, alkoi joukkuekaverit nimittää häntä Lauriksi. Nykyään 15-vuotiaana lähes kaikki tuntevat hänet lempinimellä Late. Ja varmaan siurin osa kuvittelee hänen nimen olevan Lauri. Vaikka ei ole siellä päinkään. Koska hänen hyvä kaverinsa on Eero, myös minä saatan sanoa häntä Eeron meillä ollessa Lateksi

Meilläkin olisi varmaan Ansa pitänyt nimetä sitten Anselmiksi - se kun on hänen lempinimensä. 

Ja eräs tuttu olisi pitänyt ristiä varmaan Kersaksi, hänen oikea nimensä kun on Kerstin. 

Vierailija kirjoitti:

No, nimi ja lempinimi on eri asia. Omalla pojallani lempinimi tuli jalkapallojoukkueessa. Se tapahtui jonkun tyhmän läpän seurauksena. En nyt paljasta nimi tunnistettavuuden vuoksi tässä, mutta sanotaanko että oikea nimi on tyyliä Eero. Kun hän oli 7-v, alkoi joukkuekaverit nimittää häntä Lauriksi. Nykyään 15-vuotiaana lähes kaikki tuntevat hänet lempinimellä Late. Ja varmaan siurin osa kuvittelee hänen nimen olevan Lauri. Vaikka ei ole siellä päinkään. Koska hänen hyvä kaverinsa on Eero, myös minä saatan sanoa häntä Eeron meillä ollessa Lateksi

Meillä on myös lapsen kaveripiirissä vastaavaa, kun on kaksi samannimistä, on toiselle kaveriporukassa sukunimestä väännetty etunimen kuuloinen lempinimi, josta useimmat asiaa tietämättömät varmaan luulevat, että kyseessä on etunimen lempinimi. Tyyliin Eero Sandberg -> Santtu (ja ihmiset luulevat, että etunimi onkin Santeri).

Vierailija kirjoitti:

Meidän tytär on Celesbrimboor (koska isänsä on sveitsiläinen) mutta kutsumme häntä yleensä pelkäksi bimboksi

Tyttöparka kun on tuollaisella nimellä siunattu 😕