Miksi annetaan lapselle nimi jota ei kuitenkaan haluta käyttää?

Ilouutinen teille, jotka kärvistelette toisema nimenä olevan kutsumanimen kanssa. Ihminen saa Suomessa vaihtaa nimensä ja ensimmäinen nimenvaihdos on jopa ilmainen. On hyvin yleistä, että nuoret aikuiset käyvät maistraatissa korjaamassa vanhempiensa mokan. Kannattaa muuten tehdä ennen vanhainkotiin joutumista. Se on ikävää, kun ei dementoituneena tunnista omaa nimeään, kun puhutellaan sillä ensimmäisellä nimellä.

Aplla vähän huonoja esimerkkejä, sillä nuohan on kaikki lempinimiä. Muuten olen kyllä samaa mieltä. Tunnen todella monia, joiden nimi on vaikkapa Kerttu Susanna Möttönen, kutsumanimenä Susanna. En voi kertakaikkiaan ymmärtää, miksi lasta aletaan kutsumaan toisella nimellään. Miksei vaan suoraan anna sitä nimeä etunimeksi, jolla lasta haluaa kutsua?

Kaikilla äideillä on oikeus antaa haluamansa nimi lapselleen. Ja kaikilla suomalaisilla on oikeus vaihtaa nimensä (sallittuihin nimiin) niin halutessaan.

Mitä se teille kuuluu jos möttönen antaa jessican tai charlotan nimeksi?  Onko se vaan ehnrootheien ja aminoffien oikeus? Pitääkö möttösen mukulan olla aina ritu tai lissu? Piruako se teille kuuluu??? Voihan neiti aminoff mennä möttösen kanssa naimisiin , vaihtaa nimensä mutta antaa lapselleen kuitenkin vaikkaa isoäitinsä nimen.

Asun Keski-Euroopassa ja täällä on ihan samaa. Jos nimi vaikka Annette, siitä tehdään Anna , Urselista Uschi, Madeleinesta Leni, Joachimista Jochen ja Alexanderista Sascha. Nuo kaikki väännökset ovat myös ihan virallisia nimiä, joten eivät ole verrannollisia Pirreen, Jokkeen ja Taneen.

Tiedän tytön jonka nimi on Kaija Anniina. Kaija  oli tytön mummi joka kuoli raskausaikana ja tytär halusi tämän äitinsä nimen tyttärelleen, mutta Anniinaksi  kutsutaan. 

80-luvulla luokallan alasteella  oli yksi likka jonka kokonimi oli, mikäli nyt oikein muistan Aleksandra Satu  Viktoria. Ihan suomalainen perhe ja sukunimi luokkaa Virtanen, likan äiti vaan oli vähän erikoinen. No kuiteski tätä likkaa kutsuttii sitte vaan Saduksi  kun opettajilla, ja muillakin!   meni kielet  solmuun sen Aleksandran kanssa. Joku väänsi siitä vielä jossain vaiheessa Allun...

Kun vauvahuurut on tasaantuneet, vanhemmat alkavat itsekin katua erikoisia vauvakuplassa keksimiään nimiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsella on toinen nimi kutsumanimenä, koska muuttuisi adjektiiviksi ensimmäisenä. Esim. "Armas Matti" kuulostaa vähän hassulta, mutta "Matti Armas" korostaa nimimerkitystä. Sitten poikaa kuitenkin luontevasti kutsutaan "Armakseksi", ei vielä oikein etunimeään muistakaan arjessa.

Vietän kieltämättä toisinaan unettomia öitä ajatellen, että tämä valintamme saattaisi jotakuta häiritä tai ihmetyttää. ;)

Toisaalta taas mies olisi halunnut antaa tyttärellemme tuon nimen "Charlotta" (aivan suomalaisia olemme suomalaisine sukuniminemme), ja kieltäydyin siitä ehdottomasti. :D Monestakin syystä, mutta yhtenä se, että Lotta se kuitenkin aina olisi. Pidän lempinimistä, mutta haluan nimenkin olevan lausuttavissa.

Siis mikä tämä Matti Armas Armas Matti -asia oli? Kyllä on hankalaa.

Tunnen yhden Antin. Kaikki kutsuu sitä Ruoskaksi. Siis myös työkaverit ja pomot ja kai asiakkaatkin. Kylläpä sen vanhemmat oli tyhmiä kun eivät vaan kastaneet poikaansa Ruoskaksi.

Minua on aina harmittanut ettei nimestäni saa lempinimeä. Tuntuu ettei kukaan edes välitä kun ei edes lempinimeä ole ikinä ollut! Nimeni on siis vähän kuin vaikkapa Laura, lyhyt, helppo ääntää ja vaikea vääntää lempinimeksi. Kadehdin tuota tuntemaani Ruoskaa yli kaiken.

Näinhän se alun perin oli, kun ihmisiä kirkonkirjoihin merkittiin joskus aikoinaan. Liisa oli virallisesti Elisabet, Sanna oli Aleksandra.

On itse asiassa aika uusi ilmiö, että lapselle annetaan nimi jota käytetään sellaisenaan. Manu- ja Jare-tyyppiset nimet ovat aika uusi juttu.

Minusta on aika loogista sanoa Jenniferiä Jenniksi. Tietysti jos lempinimi on kovin kaukana annetusta nimestä, voi miettiä tuota otsikon kysymystä, miksei annettu sitten suoraan sitä nimeä. Charlotta-Lotta on jo vähän siinä rajalla, mitä se char-etuliite sitten merkitsee vanhemmille.

Täälläkin on ollut keskustelua siitä, että tietyt nimet kuulostavat liian vauvamaisilta eivätkä sovi aikuiselle yhtä hyvin.

Nyt kun on niin paljon näitä Nanna-nenna-nunnu-nimiä, olisiko järkevämpi antaa lapselle nimeksi joku "aikuisempi" ja sanoa vain lapsena Nennaksi? Lapsi saisi sitten aikuistuessaan päättää, haluaako olla Nanna vai Marianna tms.

Kaikista hauskinta on, että jotku jopa loukkaantuu jos lasta kutstutaan tämän oikealla nimellä :D Tuota..kyllä kai se olisi kuitenkin ihan hyvä asia että lapsi tietää ihan virallisen nimensä, jos vaikka joskus eksyy vanhemmistaan tai joutuu muuten selvittämään virallisia asioita.

Ihan kamalaa, että lapsi oppii mm. kirjoittamaan lempinimensä ensimmäisenä ja sitten saattaa hämmentää ihmisiä päiväkodissa/koulussa kun virallisissa papereissa lukee kuitenkin jotain muuta kuin miksi lasta kutsutaan.

Tuttavaperhe piti Emilia-nimeä kauniina vajaa kymmenen vuotta sitten mutta he päättelivät että sitä lasta ei sitten juuri kukaan "jaksaisi" kutsua Emiliaksi vaan hän olisi aina joku -keleen "Emppu". Valitsivat toisen nimen kauniina pitämänsä sijaan tämän ajatuskulun takia.

Entä se, kun kutsumanimi onkin toinen nimi? Miksi? Tämäkin hämmentää kun nimi on jossai virallisessa paperissa eikä vielä tunne ihmistä, esim. Kaisa Leena Suvanto, sitten sitä nimeä ehditään laittaa vaikka minne että nyt meillä on tällainen työntekijä kuin Kaisa Suvanto. Sitten selviääkin, että eeeiii kun se Leena onkin se kutsumanimi ja Kaisa "toinen" nimi. No mitä helvettiä? Ei sitten ole voitu nimetä ihmistä Leena Kaisaksi, jos kerran Leena on haluttu kutsumanimeksi.

Vierailija kirjoitti:

Entä se, kun kutsumanimi onkin toinen nimi? Miksi? Tämäkin hämmentää kun nimi on jossai virallisessa paperissa eikä vielä tunne ihmistä, esim. Kaisa Leena Suvanto, sitten sitä nimeä ehditään laittaa vaikka minne että nyt meillä on tällainen työntekijä kuin Kaisa Suvanto. Sitten selviääkin, että eeeiii kun se Leena onkin se kutsumanimi ja Kaisa "toinen" nimi. No mitä helvettiä? Ei sitten ole voitu nimetä ihmistä Leena Kaisaksi, jos kerran Leena on haluttu kutsumanimeksi.

Tämä on yleisintä kun kyseessä on pitkä nimi. Jostain syystä suomalaiset haluavat laittaa pitkän nimen loppuun. Aika moni Emilia on varmaan ensimmäiseltä nimeltään jotain muuta. Koska siinä on neljä tavua, myös toisessa nimessä pitäisi olla neljä tavua että se kuulostaisi ihmisistä luontevalta, esim. Emilia Vilhelmiina.

USA:ssa on toisin päin, lyhyt nimi on viimeisenä esim. Maisy Rae, Elizabeth Lynn.

Minulle selvisi vasta ukin kuollessa, että hän olikin Arvo Aimo eikä Aimo Arvo. Koko ikänsä häntä kutsuttiin Aimoksi tai Amiksi. Hautakivessä lukee kuitenkin koko nimi sellaisena kuin se on annettu. Se on vähän outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä se, kun kutsumanimi onkin toinen nimi? Miksi? Tämäkin hämmentää kun nimi on jossai virallisessa paperissa eikä vielä tunne ihmistä, esim. Kaisa Leena Suvanto, sitten sitä nimeä ehditään laittaa vaikka minne että nyt meillä on tällainen työntekijä kuin Kaisa Suvanto. Sitten selviääkin, että eeeiii kun se Leena onkin se kutsumanimi ja Kaisa "toinen" nimi. No mitä helvettiä? Ei sitten ole voitu nimetä ihmistä Leena Kaisaksi, jos kerran Leena on haluttu kutsumanimeksi.

Tämä on yleisintä kun kyseessä on pitkä nimi. Jostain syystä suomalaiset haluavat laittaa pitkän nimen loppuun. Aika moni Emilia on varmaan ensimmäiseltä nimeltään jotain muuta. Koska siinä on neljä tavua, myös toisessa nimessä pitäisi olla neljä tavua että se kuulostaisi ihmisistä luontevalta, esim. Emilia Vilhelmiina.

Halusin antaa Emilialle toiseksi nimeksi Susanna, mutta äiti alkoi valittaa, että se ei kuulosta oikealta vaan pitäisi olla Susanna Emilia, vaikka sanottaisiinkin Emiliaksi. Päädyin sitten vähän pitempään nimeen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden Antin. Kaikki kutsuu sitä Ruoskaksi. Siis myös työkaverit ja pomot ja kai asiakkaatkin. Kylläpä sen vanhemmat oli tyhmiä kun eivät vaan kastaneet poikaansa Ruoskaksi.

Minua on aina harmittanut ettei nimestäni saa lempinimeä. Tuntuu ettei kukaan edes välitä kun ei edes lempinimeä ole ikinä ollut! Nimeni on siis vähän kuin vaikkapa Laura, lyhyt, helppo ääntää ja vaikea vääntää lempinimeksi. Kadehdin tuota tuntemaani Ruoskaa yli kaiken.

Tuollainen lempinimi täytyy ansaita tai lanseerata itse. Jos haluat olla Kamomilla, kuljeskele joka paikassa kamomillateekuppi kädessä ja kommentoi miten kamomilla on parasta. Ehkä sinua aletaan silloin sanoa Kamomillaksi, ensin selän takana ja sitten avoimesti.

Olen Anne.Taivas. jos joku olisi keksinyt jotain. Olin poikatyttö. ja uittanut tyypin tai muuta mukavaa.

Minulla oli Antti-setä. Kaikki sanoivat häntä Antiksi paitsi hänen siskonsa, jolle Antti oli aina Aulis. Ihmettelin ensin kuka se Aulis on, ja äiti selitti että tätini ei tykännyt Antti-nimestä vaan käytti veljestään toista nimeä.

Se oli vähän outoa, mutta ainakin hän oli aina virallisesti Antti.

Jos lapsella on pitkä nimi tyyliin Emilia, Vilhelmiina, Karoliina... Tarvitseeko siihen mitään toista nimeä? Jos ei tunnu luontevalta toisen nimen kanssa, niin miksei antaisi vain sen yhden?