Raudanpuutteen oireet
Mitä oireita teillä oli, kun kärsitte raudanpuutteesta? Kävin verikokeissa lähinnä pahan väsymyksen takia, mutta on ollut paljon muitakin oireita. Kaikki arvot ok, hemoglobiini ok mutta ajattelin silti vielä mittauttaa varastoraudan. Millaisia oireita teillä oli kun todettiin alhainen varastorauta?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa juuri minun oireiltani joiden takia hakeuduin päivystykseen viime viikolla ja selvisi että varastorauta on 7. Vietin kaksi yötä sairaalassa ja sain rautainfuusion ja nyt alkaa vähän näkyä valoa tunnelin päässä. Kroppa kuulemma kestää jonkin aikaa vähillä raudoilla kun osaa sopeutua mutta sitten tulee romahdus kun kroppa ei enää kestä.
Oikeasti?
Mulla oli ferritiini 5 ja silloin sain kehotuksen syödä pari kuukautta lisärautaa. Olo alkoi parin viikon rautalisän syömisen jälkeen koheta silmissä ja 3kk päästä kun konttolloitiin niin oli jo yli 20. Sain ohjeen lopettaa raudan syöminen.
Kävin sitten n. puoli vuotta tuosta muissa asioissa lääkärissä ja oli tullut ilmeisesti vahingossa myös ferritiiniarvo ja se oli taas tippunut, lähellä kymmentä. Niin ei tarvitse kuulemma edes syödä lisärautaa kun on vielä viiterajoissa. Nyt kävin pari viikkoa sitten ihan sen vuoksi kun olo on vielä huonompi kuin silloin aikoinaan kun raudanpuute todettiin ja ei edes kontrolloida arvoa kun hemoglobiini on 4kk sitten ollut vielä 140. syysmasennusta tarjottiin syyksi oloon. Aloin taas syödä itsenäisesti rautaa mutta kun maha ei meinaa kestää... Mä olen niin väsynyt ja sumussa, ei jaksa liikkua kun hengästyttää ja sydän hakkaa ja työpaikka menee kohta alta kun teen kohta jonkun niin ison virheen että se johtaa katastrofiin kun pää ei vaan toimi 😭 ja mistään ei saa apua. Hull uksi lähinnä leimataan. Ja sitten toisten tilanne otetaan vakavasti... (Ei sillä, kiva että joku edes saa apua...)
Minulla on ms-tauti niin en tiedä vaikuttiko asiaan... Olen luullut että se rautainfuusio annetaan automaatisesti jos on noin paha tilanne.
Kun en enää hengästymättä päässyt 200 m tasaista ja portaita toiseen kerrokseen. Googlailin illan ja sen jälkeen söin 3kk rautaa kolminkertaisella annoksella ja jatkoin 6kk suositusannoksella. Tuosta on nyt reilu vuosi, tänätalvena olen syönyt monivitamiinia jossa rautaa. Jaksan ihan eri tavalla, mutten vieläkään ns. normaalisti.
Menkat on raskauden jälkeen olleet runsaammaat kuin aiempana parina vuosinymmenenä, johtuiskohan sitten siitä...muksu on kuitenkin jo yli kymmenvuotias.
Kun työterveyteen tulee seuraava kutsu, niin jos ne vaikka mittais. Toisaalta ei mua ne lukemat ole kiinnostaneet vaan oma olo ja jaksaminen.
Minulla oli aivan jäätävä väsymys, heikotus, huimaus, pahoinvointi, kaikki ruoka maistui tosi pahalta, myös herkut. Aivan pakottava tarve pureskella jäätä. Haavaumia kielessä ja suussa. Hirveän kipeät kuukautiset vaikkakaan eivät runsaat. Kilpirauhasen vajaatoiminta, johon mikään lääkitys ei auttanut, kokeiltiin jopa erityisluvallisia lääkkeitä. Iho niin kuiva kesät talvet että halkeili verille. Luonnottoman kalpea ja jopa vihertävä ihonsävy.
Tässä rumbassa suorastaan menetin ikävuodet 17-27. Ystävät menivät, harrastukset, koulu piti lopettaa kesken, jopa "vaikea masennus" diagnosoitiin vaikka olin satavarma etten ollut masentunut. Sitten vasta yksityisellä joku tajusi mittauttaa ferritiinin, joka oli 2. Syynä todennäköisesti jo teini-iässä löytynyt keliakia, jonka jäljiltä syntynyt vakava raudanpuute ei vaan koskaan korjautunut vaikka ruokavalio oli pitänyt.
Arvatkaa ottaako päähän? Näin meitä naisia tässä sivistysvaltiossa kohdellaan. Perusasiat jätetään hoitamatta.
Mietin vaan että kuinkahan monella nuorella tytöllä nytkin uupumus ja masennus johtuu raudanpuutteesta. Ei toki kaikilla, mutta veikkaan että ongelma on paljon vakavampi ja laajempi kuin ymmärretään.
Vierailija kirjoitti:
Heikotus ja huimaus (varsinkin seisomaan nousetessa), hengästyminen, levottomat jalat.
Nämä. Ja lisänä korvien humina ja rytmihäiriöt.
Vierailija kirjoitti:
Kun en enää hengästymättä päässyt 200 m tasaista ja portaita toiseen kerrokseen. Googlailin illan ja sen jälkeen söin 3kk rautaa kolminkertaisella annoksella ja jatkoin 6kk suositusannoksella. Tuosta on nyt reilu vuosi, tänätalvena olen syönyt monivitamiinia jossa rautaa. Jaksan ihan eri tavalla, mutten vieläkään ns. normaalisti.
Menkat on raskauden jälkeen olleet runsaammaat kuin aiempana parina vuosinymmenenä, johtuiskohan sitten siitä...muksu on kuitenkin jo yli kymmenvuotias.
Kun työterveyteen tulee seuraava kutsu, niin jos ne vaikka mittais. Toisaalta ei mua ne lukemat ole kiinnostaneet vaan oma olo ja jaksaminen.
Rautaa ei imeydy määräänsä enempää. Raudan saantia ei voi nopeuttaa nostamalla annostusta. C-vitamiini raudan ohessa otettuna edistää imeytymistä.
On naurettavaa, että lääkäri toteaa hemoglobiinin olevan normaali ja siten ei tarvetta tarkistaa varastorautaa. Luulisi olevan ihan selvää, että hemoglobiini voi olla ok vaikka rauta-arvot todellisuudessa olisivat tosi alhaiset.
Tajuton väsymys aina vaikka nukkuisi miten, nykyisin myös levottomasti nukkuminen ja öisin heräily, hiusten lähtö, kuiva iho ja hiukset ja silmät, ahdistus, masennuksen tyyppisiä oireita, hengästyminen helposti, turvotus, heikotus, palan tunne kurkussa, tunne ettei saa happea, kylmät kädet ja jalat, palelu, huimaus, hikoilu, aivosumu, huonomuistisuus, vapina, sydämen tykytys, sanoja saa hakea, lihaskivut, ärtyneisyys, pahoinvointi. Ferritiini arvo 9.1.
Raudanpuute on eri asia kuin varastoraudan vähyys. Raudanpuutteessa raudasta on jo puutetta, mikä häiritsee elimistön toimintaa, etenkin verenpunan (eli lääketieteellisen termin "hemoglobiini" (engl. "hemoglobine") )muodostumista, koska tässä punasolujen hapensitojaproteiinissa tarvitaan rautaa, tämä molekyyli koostuu kahdesta parista alayksikköjä sekä neljästä hemiyhdisteestä. Hemi on porfyriinirengas, jonka keskellä on rautaioni, kukin hemi voi sitoa yhden molekyylin happea reversiibelisti eli yhdessä verenpunamolekyylissä voidaan kuljettaa neljä happimolekyyliä. Juuri tuo rautaioni vastaa tässä molekyylissä sen kyvystä sitoa näitä happimolekyylejä veressä kuljetettavaksi, happimolekyyli muodostaa tuon rautaionin kanssa reversiibelin melko heikon kemiallisen ioni-molekyyli -sidoksen.
Verenpuna antaa nimensä mukaisesti verelle sen voimakkaan punaisen värin, veri on hyvin värjäävää juuri verenpunan takia, ruokalusikallinen verta ämpärilliseen vettä saa koko ämpärin veden näyttämään aivan punaiselle. Etenkin hapettunut veri on hyvin kirkkaan punaista. Hemoglobiini onkin tärkeytensä takia eräs yleisimpiä lääketieteellisiä laboratorioarvoja joita sairailta ja terveystarkastuksissa myös terveiltä mitataan.
Kun raudasta alkaa ilmetä puutetta se heijastuu ensimmäisenä juuri hemoglobiiniin sen sisältämän poikkeuksellisen suuren rautamäärän takia, raudanpuutteessa elimistö ei enää kykene tuottamaan tätä verenpunaa normaalissa määrin. Lun varastoja on vielä jäljellä ei varsinaisesti hätää ole: hemoglobiinia kuten muitakin rautaa sisältäviä tarpeellisia molekyylejä voidaan vielä tuottaa riittävästi, vaikka varastot vähissä olisivatkin. Kun varastot ovat lopussa niin silloin tuotanto tietysti häiriintyy. Sama kuin jos autossa on tankissa bensaa: vaikka 60 litran bensatankissa olisi bensaa jäljellä vielä litrakin auto kulkee normaalisti, mutta kun varasto eli tankki on tyhjä alkaa moottori ensin yskiä ennen kuin se sammuu kokonaan. Vaikka seerumin ferritiini olisi esim. 5 on rautaa vielä riittävästi jäljellä siten ettei hemoglobiini laske, mutta "tankki" alkaa olla aika tyhjä jo. Jos ferritiini on noin 2 alkaa hemoglobiini laskea, varasto eli "tankki" alkaa olla aika tyhjä ja kone alkaa yskiä, kun raudanpuute on niin syvää että tankki on kokonaan tyhjä eikä elimistössä ole rautaa oikeastaan yhtään mistä muodostaa hemoglobiinia ja muita rautapitoisia molekyylejä niin moottori sammuu kokonaan. Ferritiini on lisäksi ns. akuutin faasin proteiini, jonka pitoisuus seerumissa kasvaa esim. tulehdustiloissa, jolloin rautavarastoista saattaa saada liian hyvän kuvan siihen nähden paljonko rautaa varastossa oikeasti on, esim. tiukassa flunssassa voi seerumin ferritiini näyttää liian korkeaa tulosta. Ferritiinin tavoitearvona voitaneen pitää noin tasoa 50, mieluummin 75. Kuitenkaan raudanpuutteesta ei ole kyse käytännössä jos arvo on yli 5, hemoglobiini alkaa laskea vasta arvoilla 3-5, joskus jo arvolla 7 tosin. Riittämättöminä varastoina aikuisilla pidetään arvoja alle 15. Rauta on melkoinen myrkky elimistölle ja siksi sen imeytyminen on hyvin hienosti säädelty suolessa: mitä alhaisemmat varastot ovat sen tehokkaammin rauta imeytyy ja mitä täydemmät varastot ovat sen heikommin se imeytyy. Varastojen ollessa täynnä se ei imeydy käytännössä lainkaan ja niinpä vaikka rautaa söisi päivittäin 10 kertaa yli tarpeen ei rautaa kerry elimistöön paitsi melko harvinaisessa raudankertymäsairaudessa eli hemokromatoosissa, missä rautaa kertyy elimistöön liikaa raudan imeytyessä suolistosta liian hyvin vaikka sitä olisi jo tarpeeksi mistä aiheutuu mm. maksavaurio, sydänlihassairaus, diabetes yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun en enää hengästymättä päässyt 200 m tasaista ja portaita toiseen kerrokseen. Googlailin illan ja sen jälkeen söin 3kk rautaa kolminkertaisella annoksella ja jatkoin 6kk suositusannoksella. Tuosta on nyt reilu vuosi, tänätalvena olen syönyt monivitamiinia jossa rautaa. Jaksan ihan eri tavalla, mutten vieläkään ns. normaalisti.
Menkat on raskauden jälkeen olleet runsaammaat kuin aiempana parina vuosinymmenenä, johtuiskohan sitten siitä...muksu on kuitenkin jo yli kymmenvuotias.
Kun työterveyteen tulee seuraava kutsu, niin jos ne vaikka mittais. Toisaalta ei mua ne lukemat ole kiinnostaneet vaan oma olo ja jaksaminen.Rautaa ei imeydy määräänsä enempää. Raudan saantia ei voi nopeuttaa nostamalla annostusta. C-vitamiini raudan ohessa otettuna edistää imeytymistä.
Ei varmaan, mutta onko thl suositukset riittävät vai vaan anemian välttämiseen sopivat?
Ferritiiniarvon tulee siis olla lähes sata, jotta se on normaali! Jos saat sen nostettua kahteenkymmeneen, älä missään tapauksessa lopeta rautalisää, sehän laskee heti takaisin nollaan..
Vierailija kirjoitti:
On naurettavaa, että lääkäri toteaa hemoglobiinin olevan normaali ja siten ei tarvetta tarkistaa varastorautaa. Luulisi olevan ihan selvää, että hemoglobiini voi olla ok vaikka rauta-arvot todellisuudessa olisivat tosi alhaiset.
Hemoglobiini on kuitenkin se arvo millä on merkitystä voinnille ja jonka mataluus ne oireet aiheuttaa. Niiden muiden rauta-arvojen osalta on merkitystä lähinnä sen matalan hemoglobiinin syyn selvittelyssä, kaikki anemia ei ole raudanpuuteanemiaa, vaikka raudanpuuteanemia on helpoin näistä tietysti hoitaa. Jos anemia johtuu muusta syystä kuin raudanpuute niin silloin sen selvittely ja hoito on paljon vaikeampaa. Raudanpuuteanemian hoitona on raudanpuutteen hoito rautalisää potilaalle antamalla ja jatkohoitona raudanpuutteen ehkäisy eli lähinnä raudanmenetyksen ja/tai riittämättömän saannin hoito.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aivan jäätävä väsymys, heikotus, huimaus, pahoinvointi, kaikki ruoka maistui tosi pahalta, myös herkut. Aivan pakottava tarve pureskella jäätä. Haavaumia kielessä ja suussa. Hirveän kipeät kuukautiset vaikkakaan eivät runsaat. Kilpirauhasen vajaatoiminta, johon mikään lääkitys ei auttanut, kokeiltiin jopa erityisluvallisia lääkkeitä. Iho niin kuiva kesät talvet että halkeili verille. Luonnottoman kalpea ja jopa vihertävä ihonsävy.
Tässä rumbassa suorastaan menetin ikävuodet 17-27. Ystävät menivät, harrastukset, koulu piti lopettaa kesken, jopa "vaikea masennus" diagnosoitiin vaikka olin satavarma etten ollut masentunut. Sitten vasta yksityisellä joku tajusi mittauttaa ferritiinin, joka oli 2. Syynä todennäköisesti jo teini-iässä löytynyt keliakia, jonka jäljiltä syntynyt vakava raudanpuute ei vaan koskaan korjautunut vaikka ruokavalio oli pitänyt.
Arvatkaa ottaako päähän? Näin meitä naisia tässä sivistysvaltiossa kohdellaan. Perusasiat jätetään hoitamatta.
Mietin vaan että kuinkahan monella nuorella tytöllä nytkin uupumus ja masennus johtuu raudanpuutteesta. Ei toki kaikilla, mutta veikkaan että ongelma on paljon vakavampi ja laajempi kuin ymmärretään.
Mä olen miettinyt kanssa, kuinka paljon varsinkin nuoria naisia tuomitaan masennuslääkekierteisiin ja siihen vuosikausien usvaan ja sumuun jossa väkisin yrittää vaan suorittaa arkielämää vaikka voimat on loppu. Ja sairaslomiin kaiken maailman epämääräisten oireiden vuoksi, ja onhan tuosta heitetty epäilyksiä ilmaan että raudanpuute voisi olla usein tahattoman, selittämättömän lapsettomuudenkin taustalla.
Ja koko ajan siellä taustalla onkin, kappas vaan, hyvin helposti korjattava tila nimeltä raudanpuute. Oon ite käynyt nyt 3.lla YTHS.n lääkärillä (joista yksi oli gynekologi...) ja kaikki tuijottavat vaan hemoglobiini-arvoa ja ferritiinin viiterajoja🤦♀️
Mä tajusin marssia yksityiselle ottamaan kontrolliarvoni (en uskaltanut aloittaa rautakuuria kuitenkaan ominpäin) kun olen aiemmin jo ollut aneeminen/raudanpuutteinen ja oma tilanne lähtikin taas nopeaan paranemaan mutta sääliksi käy ne varmasti sadat nuoret naiset joiden tilanne vaan pahenee ja pahenee kun alkaa tulla lapsia/synnytyksiä, runsaat kuukautiset jatkuu eikä niihin saa hoitoa ym kun uskovat vaan lääkäriä että "ei mitään hätää, hemoglobiini on 130 ja ferritiini 12, kaikki kunnossa sen suhteen. Mutta ootko miettinyt jos masentunut olisit, ottaisit tosta vähän ketipinoria? Ja mites syöt, ai opiskelijaravintolassa ja siihen ruuan päälle pari lasia maitoa ja kahvia joka välissä? No sehän kuulostaa hyvältä, jatka samaan malliin!" (Kahvi ja maitotuotteet estää raudan imeytymisen ravinnosta siis...)
Kävin Puhdin verikokeessa ja siinä mitattiin myös ferritiini eli tavallaan vahingossa selvisi rautavarastojen tila. Ferritiini oli 10, hemoglobiini on aina ollut normaali.
Oireita oli ollut ainakin pari vuotta jo: voimaton olo, kuin olisi kipeänä vaikkei ole, ei jaksanut esim lenkkeillä kuten ennen. Kaikki energia meni työpäivän aikana ja iltaisin oli ihan puhki. Luulin jo, että on työuupumusta. Hiukset meni ihan hampuiksi ja oheni. Pahoinvointia. Oli myös keskittymisvaikeuksia, esim. leffaa ei jaksanut katsoa. Vasta tästä keskustelusta tajusin, että sekin saattoi liittyä raudanpuutteeseen. Ajattelin, että tämä nykyajan ärsyketulva ja älypuhelimet ovat vieneet keskittymiskyvyn.
Nyt olen syönyt rautalisää 8 kk ja olo on parempi ja energisempi, on taas oma vanha itsensä. 4kk rautakuurin jälkeen kesällä mittautin uudestaan ferritiini ja se oli 30 eli vielä on matkaa ihannetasoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On naurettavaa, että lääkäri toteaa hemoglobiinin olevan normaali ja siten ei tarvetta tarkistaa varastorautaa. Luulisi olevan ihan selvää, että hemoglobiini voi olla ok vaikka rauta-arvot todellisuudessa olisivat tosi alhaiset.
Hemoglobiini on kuitenkin se arvo millä on merkitystä voinnille ja jonka mataluus ne oireet aiheuttaa. Niiden muiden rauta-arvojen osalta on merkitystä lähinnä sen matalan hemoglobiinin syyn selvittelyssä, kaikki anemia ei ole raudanpuuteanemiaa, vaikka raudanpuuteanemia on helpoin näistä tietysti hoitaa. Jos anemia johtuu muusta syystä kuin raudanpuute niin silloin sen selvittely ja hoito on paljon vaikeampaa. Raudanpuuteanemian hoitona on raudanpuutteen hoito rautalisää potilaalle antamalla ja jatkohoitona raudanpuutteen ehkäisy eli lähinnä raudanmenetyksen ja/tai riittämättömän saannin hoito.
Ei, hemoglobiini ei ole se, jota pitäisi tarkastella jos puhutaan raudanpuutteesta. Siinä vaiheessa kun raudanpuutteen vuoksi hemoglobiini laskee ja mennään anemian puolelle niin keho on jo todella pahassa kaaoksessa.
Hemoglobiini on lisäksi todella herkkä poikkeuksille, mm. pienikin tulehdus jossain päin kehoa nostaa arvoa, kuten myös jo lievä nestetasapainon heilahdus niin että keho on kuivahko. Ei siitä voi päätellä raudanpuutteesta mitään muuta kuin sen, jos katastrofi on jo iskenyt, keho on käyttänyt rautavarastot ja siinä vaiheessa hemoglobiini tippuu. Ja silloin ollaan jo tilanteessa missä saadaan vahinkoa aikaan.
Hemoglobiinin käyttäminen mittarina raudanpuutteessa on sama kun lähtisi vasta ajelemaan autolla öljykauppaan kun kojelaudassa on palanut öljyn varoitusvalo jo 2kk. Siinä vaiheessa ollaan ihan liian myöhään liikkeellä, kuten silloinkin jos odotetaan sitä että raudanpuutteesta kärsivän hemoglobiini laskee...
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aivan jäätävä väsymys, heikotus, huimaus, pahoinvointi, kaikki ruoka maistui tosi pahalta, myös herkut. Aivan pakottava tarve pureskella jäätä. Haavaumia kielessä ja suussa. Hirveän kipeät kuukautiset vaikkakaan eivät runsaat. Kilpirauhasen vajaatoiminta, johon mikään lääkitys ei auttanut, kokeiltiin jopa erityisluvallisia lääkkeitä. Iho niin kuiva kesät talvet että halkeili verille. Luonnottoman kalpea ja jopa vihertävä ihonsävy.
Tässä rumbassa suorastaan menetin ikävuodet 17-27. Ystävät menivät, harrastukset, koulu piti lopettaa kesken, jopa "vaikea masennus" diagnosoitiin vaikka olin satavarma etten ollut masentunut. Sitten vasta yksityisellä joku tajusi mittauttaa ferritiinin, joka oli 2. Syynä todennäköisesti jo teini-iässä löytynyt keliakia, jonka jäljiltä syntynyt vakava raudanpuute ei vaan koskaan korjautunut vaikka ruokavalio oli pitänyt.
Arvatkaa ottaako päähän? Näin meitä naisia tässä sivistysvaltiossa kohdellaan. Perusasiat jätetään hoitamatta.
Mietin vaan että kuinkahan monella nuorella tytöllä nytkin uupumus ja masennus johtuu raudanpuutteesta. Ei toki kaikilla, mutta veikkaan että ongelma on paljon vakavampi ja laajempi kuin ymmärretään.
Maapallon koko väestöstä jopa 30 % on aneemisia ja näistä puolella anemia johtuu raudanpuutteesta. Suurimpia riskiryhmiä maailmanlaajuisesti ovat alle 5-vuotiaat lapset ja äskettäin synnyttäneet naiset. Arviolta lähes 40 %:lla naisista on jossain elämänsä varrella raudanpuuteanemia.
Imeytymishäiriö (ennen kaikkea keliakia), suolistoverenvuoto tai runsaat kuukautiset ovat tavallisimmat syyt raudanpuutteeseen.
Kehitysmaissa raudanpuutteen syynä on useimmiten riittämätön ravinnon ja raudan saanti tai suolistoloiset. Korkean elintason länsimaissa varsinainen raudanpuute jossa hemoglobiini merkittävästi laskisi on harvinaista, yhtenä merkittävänä syynä länsimaissa kuitenkin korostuu suolistosyövän osuus vanhuudessa raudanpuutteen aiheuttajana, suolistosyövät ovat länsimaisen ruokavalion ja pitkäikäisyyden vuoksi olleet jatkuvassa nousussa länsimaissa. Kehitysmaissa ei usein ehditä elää niin vanhaksi että syöpä ehtisi kehittyä ja suolistosyöpiä esiintyy juuri vanhuusiällä paljon, mutta myös länsimainen ruokavalio altistaa osaltaan näille raudanpuutetta aiheuttaville syöville.
Silti juuri nuorissa naisissa raudanpuutetta kärsitään maailmanlaajuisella tasolla: ylivoimainen enemmistö raudanpuutteesta kärsijöistä on nuoria naisia, eli kehitysmaiden vanhempia tyttöjä ja nuoria naisia, joilla raudanpuutetta aiheuttavat aliravitsemus, vähäisen raudan menettäminen kuukautisvuotona, hyvin nuorena jopa 13-vuotiaasta alkaen ilmenevät toistuvat raskaudet ja keskenmenot, loiset, tartuntataudit, hoitamattomat sairaudet mukaan lukien suolistosairaudet. Lisäksi tietysti nuoria naisia on maailmassa väkirikkaimmissa kehitysmaissa eniten ja paljon enemmän kuin vanhuksia, jopa 13 kertaa enemmän on lapsia kuin keski-ikäisiä monissa väkirikkaimmissa kehitysmaissa. On enemmän sääntö kuin poikkeus että nuori nainen maailmassa on raudanpuutteessa, Suomessa ja muissa maissa jos raudanpuutteesta tytöistä kärsii joka viideskymmenes tai joka sadas niin monissa maissa joka toisen nuoren naisen hemoglobiini on alle 100, iho olisi puolella naisista kuin kalkkilaivan kapteenilla ilman tuota ruskeaa pigmenttiä jota heillä on.
Hyvä kun mittautat varastoraudan. Rauta-arvot voivat olla huonot vaikka hemoglobiini olisi hyvä. Tätä eivät vaan kaikki lääkärit ja hoitajat ymmärrä.
Mulla samoja oireita kuin muilla.
Alkuun:
Väsytti herätessä, vaikka nukuin miten paljon.
Raajat puutuivat helposti, erityisesti yöllä.
Jaksoin vain lyhyitä koiralenkkejä.
Hengästyminen tuli nopeasti.
Alkoi ajoittainen huimaus.
Sydämen muljahteluja.
Mielen oireita: yleinen pelokkuus alkoi olla läsnä. Aiemmin lievät pelot muuttuivat sietämättömiksi.
Pitkittyneen puutteen oireet:
Huimaus jatkuvaa
Päänsärkyä
Sydämentykytyksiä
Raskas hengitys
Voimat katosivat kehosta
Näköhäiriöt - silmät kohdistivat vääriin paikkoihin
Silmät väsyivät herkästi
Paniikkikohtauksen kaltaisia kohtauksia
Näitä ois vaikka miten paljon.
Kas kummaa. Nää paniikkikohtauksen kaltaiset loppuivat kuin seinään, kun aloitin lisäraudan. Päänsärky ja jatkuva huimaus loppuivat. Ajoittaista huimausta mulla on vielä. Matkalla kohti parempaa oloa!
Tsemppiä!!
Lue aiheesta ja pysy vahvana.
Alle 50 ferritiini on uusien tutkimusten mukaan huono arvo.
Alle 90-70 arvoilla voivat jotkut kokea jo oireita.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun mittautat varastoraudan. Rauta-arvot voivat olla huonot vaikka hemoglobiini olisi hyvä. Tätä eivät vaan kaikki lääkärit ja hoitajat ymmärrä.
Mulla samoja oireita kuin muilla.
Alkuun:
Väsytti herätessä, vaikka nukuin miten paljon.
Raajat puutuivat helposti, erityisesti yöllä.
Jaksoin vain lyhyitä koiralenkkejä.
Hengästyminen tuli nopeasti.
Alkoi ajoittainen huimaus.
Sydämen muljahteluja.Mielen oireita: yleinen pelokkuus alkoi olla läsnä. Aiemmin lievät pelot muuttuivat sietämättömiksi.
Pitkittyneen puutteen oireet:
Huimaus jatkuvaa
Päänsärkyä
Sydämentykytyksiä
Raskas hengitys
Voimat katosivat kehosta
Näköhäiriöt - silmät kohdistivat vääriin paikkoihin
Silmät väsyivät herkästi
Paniikkikohtauksen kaltaisia kohtauksiaNäitä ois vaikka miten paljon.
Kas kummaa. Nää paniikkikohtauksen kaltaiset loppuivat kuin seinään, kun aloitin lisäraudan. Päänsärky ja jatkuva huimaus loppuivat. Ajoittaista huimausta mulla on vielä. Matkalla kohti parempaa oloa!
Tsemppiä!!
Lue aiheesta ja pysy vahvana.
Alle 50 ferritiini on uusien tutkimusten mukaan huono arvo.
Alle 90-70 arvoilla voivat jotkut kokea jo oireita.
Tosi tuttuja oireita. Hyvä että olet matkalla kohti parempaa oloa! Kiitos tsempeistä! Tavallaan kieroa kyllä, toivoisin rauta-arvojeni olevan huonot, niin väsynyt olen näihin oireisiin ja aina kuulemaan että johtuvat vain stressistä ja ahdistuksesta. Olisi kiva kun löytyisi joku "kunnon" selitys johon löytyisi apu, vaikka lääkitys. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa juuri minun oireiltani joiden takia hakeuduin päivystykseen viime viikolla ja selvisi että varastorauta on 7. Vietin kaksi yötä sairaalassa ja sain rautainfuusion ja nyt alkaa vähän näkyä valoa tunnelin päässä. Kroppa kuulemma kestää jonkin aikaa vähillä raudoilla kun osaa sopeutua mutta sitten tulee romahdus kun kroppa ei enää kestä.
Oikeasti?
Mulla oli ferritiini 5 ja silloin sain kehotuksen syödä pari kuukautta lisärautaa. Olo alkoi parin viikon rautalisän syömisen jälkeen koheta silmissä ja 3kk päästä kun konttolloitiin niin oli jo yli 20. Sain ohjeen lopettaa raudan syöminen.
Kävin sitten n. puoli vuotta tuosta muissa asioissa lääkärissä ja oli tullut ilmeisesti vahingossa myös ferritiiniarvo ja se oli taas tippunut, lähellä kymmentä. Niin ei tarvitse kuulemma edes syödä lisärautaa kun on vielä viiterajoissa. Nyt kävin pari viikkoa sitten ihan sen vuoksi kun olo on vielä huonompi kuin silloin aikoinaan kun raudanpuute todettiin ja ei edes kontrolloida arvoa kun hemoglobiini on 4kk sitten ollut vielä 140. syysmasennusta tarjottiin syyksi oloon. Aloin taas syödä itsenäisesti rautaa mutta kun maha ei meinaa kestää... Mä olen niin väsynyt ja sumussa, ei jaksa liikkua kun hengästyttää ja sydän hakkaa ja työpaikka menee kohta alta kun teen kohta jonkun niin ison virheen että se johtaa katastrofiin kun pää ei vaan toimi 😭 ja mistään ei saa apua. Hull uksi lähinnä leimataan. Ja sitten toisten tilanne otetaan vakavasti... (Ei sillä, kiva että joku edes saa apua...)
Minulla on ms-tauti niin en tiedä vaikuttiko asiaan... Olen luullut että se rautainfuusio annetaan automaatisesti jos on noin paha tilanne.
Siskolla oli ferritiini arvo 2 ja sai kehoitiksen syyä vuoden ajan tuplamäärän rautaa, eikä muuta
Saattaakohan terveyskeskuslääkäri tehdä lähetettä noihin kokeisiin vaikka hemoglobiini olisi todettu normaaliksi, mutta raudanpuutteeseen viittaavia oireita selkeästi olisi ollut jo kauan? Vai onko ainoa vaihtoehto maksaa omasta pussista?
Unihäiriöt ja sumussa kulkeminen ja myös vaakkinan tunnottomuus tai sellainen öööh, ettei vaan jotenkin tunnu miltään. Sykkeen nousu ja väsyttää todella paljon ja muutenkin alavireisyys ja kärsimättömyys.