Työpaikalle ollaan suunnittelemassa "terapeuttieläimiä", eli koiria, kissoja tms. silloin tällöin. Miten voin estää tämän pilaamatta hyvää ideaa?

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Millaiselle työpaikalle tuodaan elukoita?

Joka tapauksessa, mitkään terapeutti- tai muut sinne ei tietenkään kuulu. Jos vaan keskittyisitte työntekoon ja jätätte elukat vapaa-ajan huviksi.

Voiko joku olla noin tietämätön oikeasti? Tosi monessa hoivakodissa on eläimiä nykyään. Eläinten seura on hyvää terapiaa, toimintaterapiaakin.

Ap,miten tuollainen lehmän, kansn ja jäniksen yhdistelmä voi pelätä eläimiä? Ei sinne villisikaa tai biisonia tuoda. Sulla on luottamisongelma, oot epäluuloinen persoona.

Eläimille altistuminen muuten parantaa vastustuskykyä.

Vierailija kirjoitti:

tuollaiset pelot voivat olla elinikäisiä vaikka kuinka niiden kanssa tekisi työtä. Se voi olla pitkällinen prosessi. Terapiakaan ei ole halpaa lystiä. en edes tiedä, korvaako kela tuollaista terapiaa varsinkin kun eläinten kanssa pelaaminen ei varsinaisesti kuulu ap: n työnkuvaan. ehkä ap:n työterveydenhuolto korvaa, ainakin siinä tapauksessa jos ap sairastuu fobian aiheuttamasta stressistä.

mun ystävää puri poni, kun se oli pieni. kaikkea terapiaa ja "siedätyshoitoa" sen hevosfobiaan kokeiltiin varsinkin kun muu perhe oli hevoshulluja ja hevosalan yrittäjiä. mikään ei toiminut.

Joo joo, ei noista peloista välttis pääse eroon. Mutta edelleen on kysymys siitä että ei yksi pelkoinen voi vaatia muiden elämän pyörivän omien kauhujensa mukaan.

ap hyvä, jos et halua suoraan avautua työyhteisöllesi fobiastasi, niin valehtele niille päin naamaa, että sä olet allerginen kissoille ja koirille PISTE.

kukaan ei kysy mitään eikä pidä sua "ilonpilaajana".

Meillä töissä porukka sai vastaavan idean. Yhdellä työkaverilla oli ongelmaa koiransa kanssa, se ei kestänyt yksinoloa, joten omistaja keksi että tuodaan koirat työpaikalle.

Ei onnistunut, ilmoitin olevani allerginen, mitä olen ihan oikeasti. Koiran läsnäollessa silmäni alkavat vuotaa, turpoavat ja niiskutus alkaa. Olo menee huonoksi ja työnteko ei enää onnistu.

Kauhee älämölöhän siitä nousi, minua syyteltiin herkkähipiäiseksi ja luulosairaaksi. Lopulta vittuunnuin ja toin työpaikalle näytille lääkärintodistuksen. Se kitinä loppui siihen. Olen ollut koiralle allerginen jo lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuollaiset pelot voivat olla elinikäisiä vaikka kuinka niiden kanssa tekisi työtä. Se voi olla pitkällinen prosessi. Terapiakaan ei ole halpaa lystiä. en edes tiedä, korvaako kela tuollaista terapiaa varsinkin kun eläinten kanssa pelaaminen ei varsinaisesti kuulu ap: n työnkuvaan. ehkä ap:n työterveydenhuolto korvaa, ainakin siinä tapauksessa jos ap sairastuu fobian aiheuttamasta stressistä.

mun ystävää puri poni, kun se oli pieni. kaikkea terapiaa ja "siedätyshoitoa" sen hevosfobiaan kokeiltiin varsinkin kun muu perhe oli hevoshulluja ja hevosalan yrittäjiä. mikään ei toiminut.

Joo joo, ei noista peloista välttis pääse eroon. Mutta edelleen on kysymys siitä että ei yksi pelkoinen voi vaatia muiden elämän pyörivän omien kauhujensa mukaan.

Voiko ne muut sitten vastaavasti päättää tuoda eläimiä työpaikalle? Voiko nämä vaatia kaikkia muita työskentelemään elukoittensa kanssa? Liittyykö ne eläimet edes varsinaiseen työntekoon? Vai onko ne vaan jotain maskotteja? Jos ei niin miksi ne pitää sinne raahata? 

Työpaikka työpaikkana ja eläimet kotieläiminä. Jokainen huolehtikoot eläimistään ihan kotonaan. Työpaikka on työntekoa varten, ei eläinten kanssa leikkimistä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Millaiselle työpaikalle tuodaan elukoita?

Joka tapauksessa, mitkään terapeutti- tai muut sinne ei tietenkään kuulu. Jos vaan keskittyisitte työntekoon ja jätätte elukat vapaa-ajan huviksi.

Ainakin meillä asianajotoimistossa on vähintään kerran kuussa jonkun lemmikit töissä mukana. Käsittääkseni ihan yleistä pienemmillä työpaikoilla, joissa työskentely on vapaamuotoisempaa ja kellään ei satu olemaan pahaa allergiaa. Mitään palavereja meillä ei asiasta tosin ole.

Voi luoja. Kohta joku raahaa sinne päiviksi dementoituneen mummonsa, jolle työkaverit voi leperrellä ja paapoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Millaiselle työpaikalle tuodaan elukoita?

Joka tapauksessa, mitkään terapeutti- tai muut sinne ei tietenkään kuulu. Jos vaan keskittyisitte työntekoon ja jätätte elukat vapaa-ajan huviksi.

Voiko joku olla noin tietämätön oikeasti? Tosi monessa hoivakodissa on eläimiä nykyään. Eläinten seura on hyvää terapiaa, toimintaterapiaakin.

Hoivakodissa ja terapiaa, just. Tästä ei varmaankaan ole kyse. Eläimet eivät kuulu työpaikalle.

Eri

siis itsellä on aina ollut koiria ja kissoja. yhdyn täydestä sydämestä siihen, että ne on parasta terapiaa. mielestäni esim. vanhusten hoivakodeissa ne olisi ihana terapiamuoto sekä asukkaille että hoitajille. mutta niiden paikka ei ole työpaikalla silloin kun jollekin ne ei sovi.

niiden seurassa voi viettää laatuaikaa sitten vapaa-ajalla. eikö sitten myös lapsia voisi ottaa mukaan työpaikalle? en muuten osaa kuvitella tylsempää paikkaa koiralle, kun maata hipihiljaa ja apaattisena päivästä toiseen jonkun huovan päällä toimiston lattialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuollaiset pelot voivat olla elinikäisiä vaikka kuinka niiden kanssa tekisi työtä. Se voi olla pitkällinen prosessi. Terapiakaan ei ole halpaa lystiä. en edes tiedä, korvaako kela tuollaista terapiaa varsinkin kun eläinten kanssa pelaaminen ei varsinaisesti kuulu ap: n työnkuvaan. ehkä ap:n työterveydenhuolto korvaa, ainakin siinä tapauksessa jos ap sairastuu fobian aiheuttamasta stressistä.

mun ystävää puri poni, kun se oli pieni. kaikkea terapiaa ja "siedätyshoitoa" sen hevosfobiaan kokeiltiin varsinkin kun muu perhe oli hevoshulluja ja hevosalan yrittäjiä. mikään ei toiminut.

Joo joo, ei noista peloista välttis pääse eroon. Mutta edelleen on kysymys siitä että ei yksi pelkoinen voi vaatia muiden elämän pyörivän omien kauhujensa mukaan.

Voiko ne muut sitten vastaavasti päättää tuoda eläimiä työpaikalle? Voiko nämä vaatia kaikkia muita työskentelemään elukoittensa kanssa? Liittyykö ne eläimet edes varsinaiseen työntekoon? Vai onko ne vaan jotain maskotteja? Jos ei niin miksi ne pitää sinne raahata? 

Työpaikka työpaikkana ja eläimet kotieläiminä. Jokainen huolehtikoot eläimistään ihan kotonaan. Työpaikka on työntekoa varten, ei eläinten kanssa leikkimistä varten.

Ei tuonne työpaikalle kukaan ole ykskaks päättänyt tuoda eläimiä, siellähän suunnitellaan kyseistä asiaa. Ja terapeuttielukoiksi niitä ajatellaan, jos et tiedä mikä se on niin kuukleta. Kyllä se työpaikka pysyy työpaikkana vaikka muutama terapiaeläin siellä olisikin. Ja jos muut on sitä mieltä että passaa, niin ei yksi voi kieltää vain sentakia kun on kammo.

Sulla on ihan oikea spesifi fobia.  Diagnostiset kriteerit löytyvät koodilla DSM- 5 300.29

Miten tällä palstalla on näin paljon sarkasmia? Onko tämä trollitehtaan vai minkä mammatehtaan hampaissa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koira enkä ikinä pakottaisi ketään silittämään sitä tai edes olemaan sen kanssa missään tekemisissä jos he eivät niin halua. Kuvitelkaapa te jotka eivät koirakammoisia usko, että käärmeen/hämähäkin/rotan/tms. omistajat tuovat eläimensä teidän ihollenne ihmetellen kun ette sitä halua silittää ja pusutella.

Mä en usko, että ap:takaan pakotetaan koiria ja kissoja siellä pusuttelemaan tai silittelemään. Varmasti ap voisi kertoa että hän ei pidä eläimistä, ja pysyttelee kaukana niistä eläimistä kun ne tulee. 

Joo, mutta jos oikeasti on joku fobia, niin ei ap: llakaan kivaa ole jatkuvasti olla varpaillaan ja kuunnella joka rasahdusta, että missä se elukka nyt lymyilee ja onko se säkällä livahtanut just mun pöydän alle.

Itsellä oli joskus karhu käynyt mökin pihassa ja lomasta ei tullut oikein mitään kun kuuntelin joka rasahdusta kun pelkään karhuja.

Hän mainitsi kyseessä olevan oppilaitos. Eiköhän sieltä löydy huoneita suljettavalla ovella.

Luen järkyttyneenä ihmisten kommentteja. Miten tällaisen asian voi kääntää päälaelleen, niin että eläinten tuominen työpaikalle olisi muka se normaali asia, ja sen kieltäminen epänormaalia? Itsekin olen parissa pienessä työpaikassa törmännyt siihen, että joku on tuonut välillä koiran töihin. Suurissa työpaikoissa ei tulisi kuuloonkaan. Lasten tuominen on tavanomaisempaa kuin eläinten, mutta sekin on poikkeustilanne, esim. "lapsi mukaan töihin"-päivänä tai sitten pistäytyminen töihin uuden vauvan kanssa näytille kahvitauolla.

Pitäisi riittää, että joku sanoo ei, ja se on sitten ei. Fobia tai allergia tai ihan vain inho, sama se, sillä lemmikkieläimen tuominen (toimisto)työhön ei ole mikään työsopimuksen mukana tuleva oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuollaiset pelot voivat olla elinikäisiä vaikka kuinka niiden kanssa tekisi työtä. Se voi olla pitkällinen prosessi. Terapiakaan ei ole halpaa lystiä. en edes tiedä, korvaako kela tuollaista terapiaa varsinkin kun eläinten kanssa pelaaminen ei varsinaisesti kuulu ap: n työnkuvaan. ehkä ap:n työterveydenhuolto korvaa, ainakin siinä tapauksessa jos ap sairastuu fobian aiheuttamasta stressistä.

mun ystävää puri poni, kun se oli pieni. kaikkea terapiaa ja "siedätyshoitoa" sen hevosfobiaan kokeiltiin varsinkin kun muu perhe oli hevoshulluja ja hevosalan yrittäjiä. mikään ei toiminut.

Joo joo, ei noista peloista välttis pääse eroon. Mutta edelleen on kysymys siitä että ei yksi pelkoinen voi vaatia muiden elämän pyörivän omien kauhujensa mukaan.

Voiko ne muut sitten vastaavasti päättää tuoda eläimiä työpaikalle? Voiko nämä vaatia kaikkia muita työskentelemään elukoittensa kanssa? Liittyykö ne eläimet edes varsinaiseen työntekoon? Vai onko ne vaan jotain maskotteja? Jos ei niin miksi ne pitää sinne raahata? 

Työpaikka työpaikkana ja eläimet kotieläiminä. Jokainen huolehtikoot eläimistään ihan kotonaan. Työpaikka on työntekoa varten, ei eläinten kanssa leikkimistä varten.

Ei tuonne työpaikalle kukaan ole ykskaks päättänyt tuoda eläimiä, siellähän suunnitellaan kyseistä asiaa. Ja terapeuttielukoiksi niitä ajatellaan, jos et tiedä mikä se on niin kuukleta. Kyllä se työpaikka pysyy työpaikkana vaikka muutama terapiaeläin siellä olisikin. Ja jos muut on sitä mieltä että passaa, niin ei yksi voi kieltää vain sentakia kun on kammo.

"vain sen takia kun on kammo..." Eräillä koiranomistajilla on juuri tuo piittaamaton asenne. Tietysti se on aina sen uhrin vika, jos oma kultamussu esim. puree... ei se ole koskaan aikaisemmin purrut ja aina ennen on kutsuttaessa tullut takaisin. saa syyttää itseään, jos meidän mussukka vähän näykkäsee. pitää muistaa, että koiran seurassa pitää käyttäytyä rauhallisesti ja pelkoa ja hermostuneisuutta ei saa näyttää, äkkinäisiä liikkeitä ei saa tehdä. mitäs tulee tänne lenkkeilemään, pysyis kotona siihen asti kuin oppii lukemaan koiria.

koiramme ovat meidän jatkeitamme, enemmän kuin lapsia. Jos vihaat koiraani, minä vihaan sinua. kyllä mussukan pitää päästä mamin kanssa töihinkin. Jos joku ei tule meidän mussukan kanssa toimeen, niin vaihtakoon työpaikkaa. työpaikat on koirillekin.

Ei kävisi minulle.

Olen koirille niin allerginen, etten voi olla samassa tilassa.

Eikö teillä muka ole allergisia?

Itse kammoksun koiria, joskaan varsinaisesta fobiasta ei ole kyse, pikemminkin inhosta tai vastenmielisyydestä.

Opiskeluaikana minut oli sijoitettu soluasuntoon. Uusi kämppis ilmoitti, että hänellä muuten on iso koira, joka tulee asumaan sinne hänen kanssaan. Siitä olisi pitänyt ilmoittaa asuntohakemuksessa, mutta oli "unohtunut". Minä olin kyllä ilmoittanut, että olen atoopikko enkä halua asua eläinten kanssa. Opiskelija-asuntosäätiön tyyppi oli ns. koiraihmisiä ja arveli, ettei tässä ole mitään ongelmaa, kun en kerran ole vakavasti allerginen. Ja että ei tilanteeseen muutenkaan mitään pikaista ratkaisua olisi, ellen sitten halua siirtyä tilapäismajoitukseen (ajankohta elo-syyskuun vaihde, asuntotilanne surkea). Niinpä sain sitten kämppikseksi ison ja pelottavan hurtan, joka meni välittömästi makaamaan sänkyyni, kun avasin huoneeni oven, ja jos tein harkkatehtäviä kirjoituspöydän ääressä, se istui pöydän alla jalkojen juuressa ja tuijotti syyllistävästi. (mikset rapsuta, mikset vie lenkille). Joka paikassa oli koirankarvoja ja likatahroja, ja kämppiksen poissaollessa koira haukkui ja ulisi. Minun hän oletti lenkittävän ja ruokkivan koiraa automaattisesti siinä missä hän itsekin.

Ratkaisin tilanteen niin, että kävin allergiatestissä ja siinä vartin odotusaikana puristin oletettua koiratäppää muutaman kerran, niin että sain aikaan pienen patin. Ja se muuten toimi, sain allergiatodistuksen. Jos joku aikoo yrittää samaa, niin tiedoksi, että pienikin patti riittää. Itse liioittelin sen verran, että lääkäri ihmetteli, miten olen pystynyt olemaan missään tekemisissä koirien kanssa.

Toki yhteiskunnan pitäisi toimia niin, ettei kenenkään tarvitsisi tehdä tuollaista, vaan koirille altistuisivat vain ne, jotka sitä haluavat ja muut saisivat olla niiltä rauhassa. Hrrrh, puistattaa kun ajattelenkin sitä koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira puri käden poikki? Miksi ihmeessä en oikein usko tätä.

Ja minä en usko, että kissanpentu on raapinut mahan lähes auki, ellei kirjoittaja ole ollut jotenkin kahleissa kiinni ja siltikin kuulostaisi vähän erikoiselta. 

Kuka puhui mitään kissanPENNUSTA?