Työpaikalle ollaan suunnittelemassa "terapeuttieläimiä", eli koiria, kissoja tms. silloin tällöin. Miten voin estää tämän pilaamatta hyvää ideaa?

Vierailija kirjoitti:

Kumma miten ihmiset eivät tunnu ymmärtävän miten paha pelko voi olla. Ymmärrän Ap:ta omien kokemusteni kautta. Sukulaiseni koira puri ja jahtasi minua alle kouluikäisenä ja muiden mielestä se oli niin söpöä. Itse tein kuolemaa pelkoni kanssa. Yhtään ei auttanut, että toisenkin sukulaisen koira kävi käteen kiinni yht'äkkiä. Aikuisena vaihdoin tien toiselle puolelle, jos näin koiran tulevan, jos en ehtinyt suljin silmäni ja nostin sen puolen käden ylös millä puolella koira oli ohittamassa minua. Aina nostin kädet ylös. Joku selosti miten ei kannata käsiä nostaa. No, ei ollut muuta vaihtoehtoa olemassa pääni sisällä; olin varma, että se tarraa käteen kiinni. Jos jollain oli pihalla koira, en lähtenyt autosta ennen kuin koira oli omistajalla kiinni.

Olen päässyt tästä pelosta vähän eroon seuraamalla rauhassa istuen tuttuni koiran touhuja. Olen jopa silittänyt sitä.

Et varmaan pysty asiaa estämään muiden siitä suuttumatta esim ottamalla yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun tms. Yritä vain pysyä kauempana eläimistä siellä töissä ja vaikka ikkunasta alat seurata niiden touhuja ihan rauhassa.

Tsemppiä, toivottavasti asia ratkeaa hyvin.

Kyllä täällä varmasti ymmärretään että jollain voi olla kammo jotain kohtaan, tässä on nyt kysymys siitä että pitääkö muidenkin elämän pyöriä sen kammoisen tahdon mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Millaiselle työpaikalle tuodaan elukoita?

Joka tapauksessa, mitkään terapeutti- tai muut sinne ei tietenkään kuulu. Jos vaan keskittyisitte työntekoon ja jätätte elukat vapaa-ajan huviksi.

Ainakin meillä asianajotoimistossa on vähintään kerran kuussa jonkun lemmikit töissä mukana. Käsittääkseni ihan yleistä pienemmillä työpaikoilla, joissa työskentely on vapaamuotoisempaa ja kellään ei satu olemaan pahaa allergiaa. Mitään palavereja meillä ei asiasta tosin ole.

Jos työpaikka ei ole eläintarha, niin niitä ei siellä tarvita. Lapsellista pelleilyä. Eikö lelupäivä olisi parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koira enkä ikinä pakottaisi ketään silittämään sitä tai edes olemaan sen kanssa missään tekemisissä jos he eivät niin halua. Kuvitelkaapa te jotka eivät koirakammoisia usko, että käärmeen/hämähäkin/rotan/tms. omistajat tuovat eläimensä teidän ihollenne ihmetellen kun ette sitä halua silittää ja pusutella.

Tuskimpa ap:n työpaikallakaan kukaan pakottaisi tai väkisin toisi niitä elukkoja aapeen iholle. Ihan voi sanoa ettei tykkää eläimistä eikä halua niitä silittää. Jos muut haluaa niitä elukoita työpaikalle niin itsekästä yhden ihmisen sitä kieltää traumoihinsa vedoten. Kun traumoihin saa apuakin.

Tämä, ei ole pakko koskea tai olla lähellä. Itse työskentelen eläinten parissa ja lapsia käy välillä kattelees ja tutustumassa noihin eläimiä. En minä pakota niitä koskemaan tai silittämään eläintä pakosta, jos pelkää. Sitten lapsi pysyy sivulla tai menee toiseen paikkaan, ja aina ollut kyseinen pelkäävä lapsi OK asian suhteen. Ap vetää ihan turhaan kauheet pultit asiasta, en ymmärrä miksei voi tehdä kompromisseja, eli olla vapaalla silloin tai pyytää ettei sinne missä ap itse on niin eläimiä tuoda. Ihan kuin kiukutteleva pieni lapsi, jonka on saatava tahtonsa läpi, koska hän haluaa. Elämässä välillä tulee hetkiä että päätyy sellaisiin tilanteisiin mitä on yrittäny vältellä.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Millaiselle työpaikalle tuodaan elukoita?

Joka tapauksessa, mitkään terapeutti- tai muut sinne ei tietenkään kuulu. Jos vaan keskittyisitte työntekoon ja jätätte elukat vapaa-ajan huviksi.

Esim. itse olen isossa it-firmassa ja täällä noin 40 hengen avokonttorissa on aina useampia koiria ihmisillä mukana. Eivät häiritse ketään eivätkä edes lähesty ketään ellei niitä erikseen ala lirkutella. Minulla myös 2 koiraa mutta ne on isoja ja vilkkaita, en harkitsisi edes tuoda avokonttoriin häiritsemään. Mutta nuo pomeranianit, chihut yms sylikoirat ei näytä häiritsevän. Enimmäkseen makoilevat vilteillään omistajiensa työpisteen vieressä.

Ymmärrän ap: tä. Mulla on vahvat traumat miehistä. Toinen h a k k a s mut pahasti ja yks r a i s k a s. Silti mun työpaikalle tuodaan miehiä.

Niin, terapiaelukat on kiva ajatus mutta minunkaltaiselle keuhkosairaalle kurjempi juttu. Sairaalakeikka lanssilla tiedossa, kaikki allergiat ja reaktiot eläinsolukkoon ei ole sellaisia että ”pikkusen silmiä kutittaa”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira puri käden poikki? Miksi ihmeessä en oikein usko tätä.

Se koira oli häiriintyneen omistajan koira, jonka se oli kouluttanut jonkinlaiseksi taistelukoiraksi. Hyppäsi takaapäin, kaatoi maahan ja alkoi retuuttaa kädestä. Se meni poikki, olin siis tokaluokkalainen koululainen.

Koira lopetettiin sen jälkeen ja omistaja joutui johonkin vastuuseen myös, en tiedä mitä siitä seurasi.

ap

Huomataan, että se ei ollu koiran vika? Vaan omistaja kouluttanut sen vaaralliseksi, jolloinka se voi käyttäytyä arvaamattomasti. Älä ikinä ensiksi syytä eläintä, vaan sitä joka siellä hihnan päässä on, eli omistajaa.

Älä lässytä. Koira hyökkäsi, eikä omistaja, ja sellaiselta koiralta on otettava henki pois.

Vierailija kirjoitti:

Koira puri käden poikki? Miksi ihmeessä en oikein usko tätä.

Ja minä en usko, että kissanpentu on raapinut mahan lähes auki, ellei kirjoittaja ole ollut jotenkin kahleissa kiinni ja siltikin kuulostaisi vähän erikoiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koira enkä ikinä pakottaisi ketään silittämään sitä tai edes olemaan sen kanssa missään tekemisissä jos he eivät niin halua. Kuvitelkaapa te jotka eivät koirakammoisia usko, että käärmeen/hämähäkin/rotan/tms. omistajat tuovat eläimensä teidän ihollenne ihmetellen kun ette sitä halua silittää ja pusutella.

Tuskimpa ap:n työpaikallakaan kukaan pakottaisi tai väkisin toisi niitä elukkoja aapeen iholle. Ihan voi sanoa ettei tykkää eläimistä eikä halua niitä silittää. Jos muut haluaa niitä elukoita työpaikalle niin itsekästä yhden ihmisen sitä kieltää traumoihinsa vedoten. Kun traumoihin saa apuakin.

Tämä, ei ole pakko koskea tai olla lähellä. Itse työskentelen eläinten parissa ja lapsia käy välillä kattelees ja tutustumassa noihin eläimiä. En minä pakota niitä koskemaan tai silittämään eläintä pakosta, jos pelkää. Sitten lapsi pysyy sivulla tai menee toiseen paikkaan, ja aina ollut kyseinen pelkäävä lapsi OK asian suhteen. Ap vetää ihan turhaan kauheet pultit asiasta, en ymmärrä miksei voi tehdä kompromisseja, eli olla vapaalla silloin tai pyytää ettei sinne missä ap itse on niin eläimiä tuoda. Ihan kuin kiukutteleva pieni lapsi, jonka on saatava tahtonsa läpi, koska hän haluaa. Elämässä välillä tulee hetkiä että päätyy sellaisiin tilanteisiin mitä on yrittäny vältellä.

Ja lisään vielä, että kerran kävi sellainen ryhmä lapsia, missä yks ei yhtään tykänny eläimistä. Mutta ei se siellä mitää itkupotkuraivareita vetänyt ja yrittäny karata paikalta, vaan sanoi itse asiasta että ei välitä pätkän vertaa eläimistä ja odotti sellaisessa huoneessa missä ei ollu eläimiä. Ja kyse oli alle 13-v lapsesta. Ymmärrän että fobiaa aloittajalla on, enkä sitä mitenkään naureskele. Mutta se että kun ap ei tosiaan voi yhtään joustaa tai mitään. Välillä lapset osaa oikeesti paremmin toimia kuin aikuiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koira enkä ikinä pakottaisi ketään silittämään sitä tai edes olemaan sen kanssa missään tekemisissä jos he eivät niin halua. Kuvitelkaapa te jotka eivät koirakammoisia usko, että käärmeen/hämähäkin/rotan/tms. omistajat tuovat eläimensä teidän ihollenne ihmetellen kun ette sitä halua silittää ja pusutella.

Mä en usko, että ap:takaan pakotetaan koiria ja kissoja siellä pusuttelemaan tai silittelemään. Varmasti ap voisi kertoa että hän ei pidä eläimistä, ja pysyttelee kaukana niistä eläimistä kun ne tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, terapiaelukat on kiva ajatus mutta minunkaltaiselle keuhkosairaalle kurjempi juttu. Sairaalakeikka lanssilla tiedossa, kaikki allergiat ja reaktiot eläinsolukkoon ei ole sellaisia että ”pikkusen silmiä kutittaa”

No tässä ei ole nyt allergioista tai keuhkosairauksista kyse. 

harmittaa sun puolestasi! itse pidän eläimistä ja jopa se, että näen jonkun pihalla kuljettamassa koiraa, saa aikaan hyvänolontunteen vaikka olen enemmän kissaihmisiä. Ne ovat mulle parasta terapiaa.

ymmärrän kyllä sunkin tilanteesi.

halusin myös ehdottaa sulle, että ilman muuta, otat asian puheeksi työpaikallasi, sillä tuollainen voimakas stressi ja ahdistus, pitkään jatkuvana, voi jopa sairastuttaa sut. pelkosi ei ole "pikku juttu" ja leikin asia. Tuntuu ihan hullulta, että täällä jotkut vähättelevät sitä ja jopa tuomitsevat sun sen takia! oikeasti! kuinka lapsellista suhtautumista aikuisilta ihmisiltä!

työpaikan ilmapiiriä voi piristää esim. viherkasveilla tai akvaariolla. kissa-ja koiraterapiaa saa YouTuben täydeltä eläinvideoista. Stressiä voi lieventää niskahartiahieronnalla. fysioterapeutti voi opastaa työpaikalla.

itsellä on myös huonoja kokemuksia terapiaeläimistä. kaikki terapiaeläimet ei tule keskenään toimeen ja eräässä hoitolaitoksessa terapiakissan potat jäi kiireen takia jatkuvasti tyhjentämättä ja kisu "oppi" tekemään tarpeensa vähän sinne kuin tänne.

Ap hävisi linjoilta kun ei keksi miten vastaisi esitettyihin kysymyksiin. Vähän liioitteluksi taisi mennä ja tylsistyi omaan avaukseensa.

Mulla on paha araknofobia. Jos mun työpaikalle päätettäisiin tuoda hämähäkki pysyvästi tai useamman kerran viikossa vierailemaan, mä irtisanoutuisin välittömästi, ellei olisi etätyö mahdollista noina päivinä. En kuitenkaan yrittäisi kieltää sitä jos se on koko muulle työyhteisölle ok. Se olisi vain ja ainoastaan minun ongelmani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koira enkä ikinä pakottaisi ketään silittämään sitä tai edes olemaan sen kanssa missään tekemisissä jos he eivät niin halua. Kuvitelkaapa te jotka eivät koirakammoisia usko, että käärmeen/hämähäkin/rotan/tms. omistajat tuovat eläimensä teidän ihollenne ihmetellen kun ette sitä halua silittää ja pusutella.

Mä en usko, että ap:takaan pakotetaan koiria ja kissoja siellä pusuttelemaan tai silittelemään. Varmasti ap voisi kertoa että hän ei pidä eläimistä, ja pysyttelee kaukana niistä eläimistä kun ne tulee. 

Joo, mutta jos oikeasti on joku fobia, niin ei ap: llakaan kivaa ole jatkuvasti olla varpaillaan ja kuunnella joka rasahdusta, että missä se elukka nyt lymyilee ja onko se säkällä livahtanut just mun pöydän alle.

Itsellä oli joskus karhu käynyt mökin pihassa ja lomasta ei tullut oikein mitään kun kuuntelin joka rasahdusta kun pelkään karhuja.

Itselläni on 3 koiraa ja niistä ensimmäisen meille tullessa (shetlanninlammaskoiran pentu) asuimme pienessä kerrostalossa missä oli iso piha. Jo ennen pennun tuloa kävi naapurin kanssa keskustellessa ilmi että hän pelkää suunnattomasti kaikkia koiria, oli sitten kuinka pieni tahansa ja pennun meille sitten tulessa pidimme sen ensin mahdollisimman kaukana hänestä. Ajan kanssa hän alkoi hiukan tottua pikkuiseen ja uskalsi lopulta sitä kerran tai kaksi silittää. 

Muistan miten harjoittelin suojatulla pihallamme pennun kanssa ja päästin hänet hetkeksi irti jotta saisin kokeiltua paremmin. No eikös juuri silloin kun harjoittelin luoksetuloa ja pentu oli minusta hiukan kauempana niin juuri tämä naapuri tuli. Edelleen mielessäni on se miten hän jähmettyi paikoilleen kun tämä pienen kissan kokoinen ja pörröinen pentu lähti innoissaan häntä kohti, mutta pysähtyi heti kun käskin. Siinä he tuijottivat toisiaan hetken ja sitten tämä naapuri hymyili ja vilkutti minulle. Sanoi myöhemmin että auttoi häntä itse asiassa ilmeisesti aika paljon kun näki miten tottelevainen pentu oli jo siinä iässä. Hänelläkin oli myös nimittäin lapsena käynyt niin että koira oli purrut häntä ja siitä jäänyt trauma. Tätä traumaa ei mielestäni pidä vähätellä yhtään, mutta valitettava tosiasia on että sen kanssa joutuu silti kasvokkain jatkuvasti. Sinulle itsellesi siitä on eniten haittaa. Siksi niin moni täällä varmasti on ehdottanut terapiaa koska tuollaisen pelon kanssa kamppailu on varmasti uuvuttavaa ja vaikeaa koska koiriahan on kaikkialla. Itsellänikin on järkyttävä neulakammo (huudan ja itken ihan hysteerisä ihan perus verikokeissa jos täytyy ottaa yhtään useampi näyte tai en ole voinut laittaa Emlaa ennen ottoa) ja menen välillä kauhusta jäykäksi jos jossain leffassa tai sarjassa on "graaffinen" kohtaus neulojen kera.  Se johtuu ilmeisesti siitä mitä minulle on sairaalassa lapsena tehty (sidottu sänkyyn ilman vanhempia paikalla n. 2 vuoden ikäisenä, 90 luvun alussa, hoitotoimetta varten) ja tässä viime vuosina olen onneksi keksinyt tapoja joilla voin helpottaa Emlan lisäksi tilannetta itselleni lisää.

Pelkoja on siis monilla meistä, ja olivat ne mitä tahansa, niin valitettava tosiasia on että ilman konkreettista ja tietoista panostusta ja työtä sekä siedätystä ne jatkavat elämämme kontrolloimista. Keskustele vielä pomojesi kanssa, työterveyden sekä tarvittaessa vaikka luottamusmiehen kanssa että millaisia toimia ja kompromisseja voitte saada aikaan jotta tilanteesi saataisiin edes yhteisymmärrykseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap hävisi linjoilta kun ei keksi miten vastaisi esitettyihin kysymyksiin. Vähän liioitteluksi taisi mennä ja tylsistyi omaan avaukseensa.

Provohan tuo oli; ap aloituksessa: "Allergiaa ei ole kenelläkään", ja myöhemmin tuli että kyse on oppilaitoksesta: missäköhän oppilaitoksessa ei ikinä keltään löydy allergiaa? Jos kyse on pelkästä opettajistosta, niin allergiattomuus on mahdollista kun pysytään opettajien tiloissa, mutta ei kukaan koiranomistaja tuo töihin koiraa jos joutuu olemaan 90% ajasta pois sen luota, eli opettamassa.

Ei tuossa ole mitään järkeä.

En mäkään esim hämiksistä pidä, mutta etsisin kyllä kompromissia ensin, jos joku sellaisen työpaikalle haluaisi tuoda ja saisi enemmistön taakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koira enkä ikinä pakottaisi ketään silittämään sitä tai edes olemaan sen kanssa missään tekemisissä jos he eivät niin halua. Kuvitelkaapa te jotka eivät koirakammoisia usko, että käärmeen/hämähäkin/rotan/tms. omistajat tuovat eläimensä teidän ihollenne ihmetellen kun ette sitä halua silittää ja pusutella.

Mä en usko, että ap:takaan pakotetaan koiria ja kissoja siellä pusuttelemaan tai silittelemään. Varmasti ap voisi kertoa että hän ei pidä eläimistä, ja pysyttelee kaukana niistä eläimistä kun ne tulee. 

Joo, mutta jos oikeasti on joku fobia, niin ei ap: llakaan kivaa ole jatkuvasti olla varpaillaan ja kuunnella joka rasahdusta, että missä se elukka nyt lymyilee ja onko se säkällä livahtanut just mun pöydän alle.

Itsellä oli joskus karhu käynyt mökin pihassa ja lomasta ei tullut oikein mitään kun kuuntelin joka rasahdusta kun pelkään karhuja.

Ei tuonne aapeen työpaikalle mitään karhuja ollakaan tuomassa. Ja tuskin säkään pakotit naapureitas könnäämään mökin sisällä kun sä pelkäät karhuja. Tee jotain tuolle kammollesi, siitä pääsee yli.

tuollaiset pelot voivat olla elinikäisiä vaikka kuinka niiden kanssa tekisi työtä. Se voi olla pitkällinen prosessi. Terapiakaan ei ole halpaa lystiä. en edes tiedä, korvaako kela tuollaista terapiaa varsinkin kun eläinten kanssa pelaaminen ei varsinaisesti kuulu ap: n työnkuvaan. ehkä ap:n työterveydenhuolto korvaa, ainakin siinä tapauksessa jos ap sairastuu fobian aiheuttamasta stressistä.

mun ystävää puri poni, kun se oli pieni. kaikkea terapiaa ja "siedätyshoitoa" sen hevosfobiaan kokeiltiin varsinkin kun muu perhe oli hevoshulluja ja hevosalan yrittäjiä. mikään ei toiminut.