Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menin tekemään valtavan virheen pikkujouluissa
Tuore perheen isä
18.11.2019 |
Saimme juuri vaimoni kanssa esikoisemme. Menimme toissa kesänä naimisiin. Meillä on asuntolaina, autolaina ja koira.
Olemme onnellisia ja rakastuneita edelleen. Suhde toimii hyvin ja seksiä on runsaasti.
En tiedä mikä minuun meni mutta päädyin suutelemaan ja myöhemmin rakastelemaan yhtä harjoittelijatyttöä. Sen sanon jo nyt että vien tämän asian hautaan mukanani. En voisi satuttaa vaimoani totuudella. Hän ei valittanut sanallakaan kun ilmoitin pikkujouluista, vaikka itse on kykkinyt kotona pienen vauvan kanssa viikosta toiseen. Aamulla valmisti aamupalaa ja hymyillen tarjoili sen minulle kun krapulaisena kömmin sängystä. Hän ei ansaitse tätä.
Mies
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Noah kirjoitti:
Sattui aika hyvin kohdalle tämä keskustelu. Olen n. nelikymppinen kymmenisen vuotta naimisissa ollut mies. Olin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan viihteellä ystävieni kanssa. Vaimoni oli saman viikonloppuna omissa menoissaan poissa kaupungista. Valomerkin jo lähestyessä yökerhossa eräs nainen lähestyi minua, ja pyysi tarjoamaan juoman. Tällaista tapahtuu minulle todella harvoin ja edellisen kerran silloin kun tapasin nykyisen vaimoni reilut 10 vuotta sitten. Tarjosin kuuliaisesti juoman, koska vastapuoli tuntui kiinnostavalta. Tungin vaivihkaa jopa vihkisormukseni housujen taskuun. Kuvottavaa, tiedän. Mutta siitä se lähti. Naisen seuraavatkin ehdotukset olivat aika suoria ja tuskin lainkaan tulkinnan varaisia.
Ja kyllä, lähdin hänen kanssaan ravintolasta, ja kyllä, suostuin jatkamaan iltaa hänen luonaan. Aika pian yökerhosta poistuttuamme ja rauhassa jutellessamme ymmärsin että tämä nainen on todella viehättävä, fiksukin eikä sittenkään perinteinen miestennielijä, jollaiseksi kohtaamisemme aluksi hänet olisin helposti voinut luokitella. Myös hän kertoi olevansa naimisissa, eikä kovin onnellisesti tällä hetkellä. Kerroin avoimesti omasta tilanteestani...omasta pitkän seksittömän ajan kauhduttamasta avioliitosta, joka siitä huolimatta ei ole niin onneton kuin voisi olettaa.
Oli äärettömän helppoa ja vapauttavaa puhua tälle tuntemattomalle ihmisille ja hänen luonaan päädyimme varsin nopeasti sänkyyn. En valehtele yhtään, jos kerron että nautin suunnattomasti olla lähellä tuollaista naista, suudella, kosketella, tunnustella, tehdä kaikkea sitä mitä olin niin kaivannut, ja lopulta vaipua hänen syliinsä lyhyisiin yöuniin. Aamulla kun aloin tehdä lähtöä, niin uusi tuttavuuteni antoi numeronsa ja kertoi että tapaa mielellään kahvin merkeissä jos tarvitsen juttuseuraa.
Nyt pari päivää myöhemmin mieleni on kuin pyörremyrsky. Hämmentävintä on, että enemmän kuin poden huonoa omatuntoa, mieleni on maassa siksi että en oikeastaan kovin paljoa tunnu potevan huonoa omatuntoa. Pystyn edelleen katsomaan vaimoani silmiin, olemaan hänelle ystävällinen ja vakuuttava että uskon hänen uskovan aivan varmasti että kaikki on niinkuin ennenkin. Vaikka eihän se ole. Pitkien avioliittovuosien jälkeen minustakin on lopulta tullut se tyyppi, jonka olen nähnyt niin monissa elokuvissa ja TV-sarjoissa ja esim. tämänkaltaisella keskustelupalstoilla, ja jota olen aina enemmän tai vähemmän halveksinut. Ja siltikään en tunnu katuvan mitään. Päinvastoin, päivä päivältä tunne siitä, että lähetän tuolle kiehtovalle ja kauniille naiselle viestin, vahvistuu. Tiedän että jos sen teen niin se yksisuuntainen polku, jolta ei ole paluuta, on melko varmasti edessä taivallettavana. En vaan ikinä maailmassa haluaisi aiheuttaa vaimolleni surua, sillä sitä hänellä on muutenkin elämässään riittänyt. Joten aion ja yritän olla tarttumatta tähän hetkeen. Sen päätin tätä kirjoittaessani.
Jep toinen novelisti ilmoittautui heti. Kuinka sattuikaan?. Ja kuka uskoo, että tämäkään teksti on miehen näppäimistöltä? Tyylin tunnistaa selkeästi vakio tarinoitsijaksi.
Kyllähän se harmittaa, kun joku kertoo faktaa julkisesti. Eikö niin, hu-0ripukki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noah kirjoitti:
Sattui aika hyvin kohdalle tämä keskustelu. Olen n. nelikymppinen kymmenisen vuotta naimisissa ollut mies. Olin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan viihteellä ystävieni kanssa. Vaimoni oli saman viikonloppuna omissa menoissaan poissa kaupungista. Valomerkin jo lähestyessä yökerhossa eräs nainen lähestyi minua, ja pyysi tarjoamaan juoman. Tällaista tapahtuu minulle todella harvoin ja edellisen kerran silloin kun tapasin nykyisen vaimoni reilut 10 vuotta sitten. Tarjosin kuuliaisesti juoman, koska vastapuoli tuntui kiinnostavalta. Tungin vaivihkaa jopa vihkisormukseni housujen taskuun. Kuvottavaa, tiedän. Mutta siitä se lähti. Naisen seuraavatkin ehdotukset olivat aika suoria ja tuskin lainkaan tulkinnan varaisia.
Ja kyllä, lähdin hänen kanssaan ravintolasta, ja kyllä, suostuin jatkamaan iltaa hänen luonaan. Aika pian yökerhosta poistuttuamme ja rauhassa jutellessamme ymmärsin että tämä nainen on todella viehättävä, fiksukin eikä sittenkään perinteinen miestennielijä, jollaiseksi kohtaamisemme aluksi hänet olisin helposti voinut luokitella. Myös hän kertoi olevansa naimisissa, eikä kovin onnellisesti tällä hetkellä. Kerroin avoimesti omasta tilanteestani...omasta pitkän seksittömän ajan kauhduttamasta avioliitosta, joka siitä huolimatta ei ole niin onneton kuin voisi olettaa.
Oli äärettömän helppoa ja vapauttavaa puhua tälle tuntemattomalle ihmisille ja hänen luonaan päädyimme varsin nopeasti sänkyyn. En valehtele yhtään, jos kerron että nautin suunnattomasti olla lähellä tuollaista naista, suudella, kosketella, tunnustella, tehdä kaikkea sitä mitä olin niin kaivannut, ja lopulta vaipua hänen syliinsä lyhyisiin yöuniin. Aamulla kun aloin tehdä lähtöä, niin uusi tuttavuuteni antoi numeronsa ja kertoi että tapaa mielellään kahvin merkeissä jos tarvitsen juttuseuraa.
Nyt pari päivää myöhemmin mieleni on kuin pyörremyrsky. Hämmentävintä on, että enemmän kuin poden huonoa omatuntoa, mieleni on maassa siksi että en oikeastaan kovin paljoa tunnu potevan huonoa omatuntoa. Pystyn edelleen katsomaan vaimoani silmiin, olemaan hänelle ystävällinen ja vakuuttava että uskon hänen uskovan aivan varmasti että kaikki on niinkuin ennenkin. Vaikka eihän se ole. Pitkien avioliittovuosien jälkeen minustakin on lopulta tullut se tyyppi, jonka olen nähnyt niin monissa elokuvissa ja TV-sarjoissa ja esim. tämänkaltaisella keskustelupalstoilla, ja jota olen aina enemmän tai vähemmän halveksinut. Ja siltikään en tunnu katuvan mitään. Päinvastoin, päivä päivältä tunne siitä, että lähetän tuolle kiehtovalle ja kauniille naiselle viestin, vahvistuu. Tiedän että jos sen teen niin se yksisuuntainen polku, jolta ei ole paluuta, on melko varmasti edessä taivallettavana. En vaan ikinä maailmassa haluaisi aiheuttaa vaimolleni surua, sillä sitä hänellä on muutenkin elämässään riittänyt. Joten aion ja yritän olla tarttumatta tähän hetkeen. Sen päätin tätä kirjoittaessani.
Jep . Tälle tarinoitsijalle tosiaan on yksisuuntainen polku. Avioeroon. Onneksi vaimo oli samaan aikaan panemassa oma isomunaisempaa rakastajansa niin eipä tule tätä hyypiötä ikävä.
Noah kirjoitti:
Sattui aika hyvin kohdalle tämä keskustelu. Olen n. nelikymppinen kymmenisen vuotta naimisissa ollut mies. Olin viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan viihteellä ystävieni kanssa. Vaimoni oli saman viikonloppuna omissa menoissaan poissa kaupungista. Valomerkin jo lähestyessä yökerhossa eräs nainen lähestyi minua, ja pyysi tarjoamaan juoman. Tällaista tapahtuu minulle todella harvoin ja edellisen kerran silloin kun tapasin nykyisen vaimoni reilut 10 vuotta sitten. Tarjosin kuuliaisesti juoman, koska vastapuoli tuntui kiinnostavalta. Tungin vaivihkaa jopa vihkisormukseni housujen taskuun. Kuvottavaa, tiedän. Mutta siitä se lähti. Naisen seuraavatkin ehdotukset olivat aika suoria ja tuskin lainkaan tulkinnan varaisia.
Ja kyllä, lähdin hänen kanssaan ravintolasta, ja kyllä, suostuin jatkamaan iltaa hänen luonaan. Aika pian yökerhosta poistuttuamme ja rauhassa jutellessamme ymmärsin että tämä nainen on todella viehättävä, fiksukin eikä sittenkään perinteinen miestennielijä, jollaiseksi kohtaamisemme aluksi hänet olisin helposti voinut luokitella. Myös hän kertoi olevansa naimisissa, eikä kovin onnellisesti tällä hetkellä. Kerroin avoimesti omasta tilanteestani...omasta pitkän seksittömän ajan kauhduttamasta avioliitosta, joka siitä huolimatta ei ole niin onneton kuin voisi olettaa.
Oli äärettömän helppoa ja vapauttavaa puhua tälle tuntemattomalle ihmisille ja hänen luonaan päädyimme varsin nopeasti sänkyyn. En valehtele yhtään, jos kerron että nautin suunnattomasti olla lähellä tuollaista naista, suudella, kosketella, tunnustella, tehdä kaikkea sitä mitä olin niin kaivannut, ja lopulta vaipua hänen syliinsä lyhyisiin yöuniin. Aamulla kun aloin tehdä lähtöä, niin uusi tuttavuuteni antoi numeronsa ja kertoi että tapaa mielellään kahvin merkeissä jos tarvitsen juttuseuraa.
Nyt pari päivää myöhemmin mieleni on kuin pyörremyrsky. Hämmentävintä on, että enemmän kuin poden huonoa omatuntoa, mieleni on maassa siksi että en oikeastaan kovin paljoa tunnu potevan huonoa omatuntoa. Pystyn edelleen katsomaan vaimoani silmiin, olemaan hänelle ystävällinen ja vakuuttava että uskon hänen uskovan aivan varmasti että kaikki on niinkuin ennenkin. Vaikka eihän se ole. Pitkien avioliittovuosien jälkeen minustakin on lopulta tullut se tyyppi, jonka olen nähnyt niin monissa elokuvissa ja TV-sarjoissa ja esim. tämänkaltaisella keskustelupalstoilla, ja jota olen aina enemmän tai vähemmän halveksinut. Ja siltikään en tunnu katuvan mitään. Päinvastoin, päivä päivältä tunne siitä, että lähetän tuolle kiehtovalle ja kauniille naiselle viestin, vahvistuu. Tiedän että jos sen teen niin se yksisuuntainen polku, jolta ei ole paluuta, on melko varmasti edessä taivallettavana. En vaan ikinä maailmassa haluaisi aiheuttaa vaimolleni surua, sillä sitä hänellä on muutenkin elämässään riittänyt. Joten aion ja yritän olla tarttumatta tähän hetkeen. Sen päätin tätä kirjoittaessani.
Ei tuo nainen ole sen kiinnostavampi ja kiehtovampi kuin vaimosi. Hän on vain joku uusi. Samalla tavalla kuin sinä et ole sen kiehtovampi tai kiinnostavampi kuin tämän naisen oma mies. Vain joku uusi. Te olette molemmat elämäänne kyllästyneitä ja sen sijaan, että kääntyisitte oman puolison puoleen ja setvisitte näitä ongelmia niin kuin parisuhteessa tehdään, etsitte nopeaa ja helppoa ratkaisua. Kerro vaimollesi pettämisestä, jotta hän saa tehdä omat ratkaisunsa. Sinulla ei ollut oikeutusta pettämiseen, vaikka sitä nyt niin puolustelet. Ja sinulla ei ole oikeutta pimittää tätä tietoa puolisoltasi.
Tuon takia ei alkoholia kannata nauttia pikkujouluissa.
Ihminen muuttuu lapselliseksi ja vastuuttomaksi toimijaksi.
Esimerkiksi ryhmäseksiä harrastetaan useimmiten vain humalassa ja muita seksuaalisia kokeiluja.
Joo en minäkään usko että on vastasyntynyt kotona ja seksiä runsaasti koska ei synnytyksen jälkeen pysty siihen moneen viikkoon ennneku paikat paranee.. Eli keksitty juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä juttuja joilla yritetään kalastella palstailijoiden omia kokemuksia keksityllä tarinalla jotta saadaan täytettä iltsariin on ollut aika pajon viime aikoina. Täällähän jokunen aika sitten oli myös keskustelua siitä miten mielenterveysongelmiin ei saa Suomessa apua. Toimittaja tais siitä saada juttunsa palaset kokoon.
Mä olin nuorempana toimistoharjoittelija jota pikku-jouluissa aina joku kävi vikittelemässä. En koskaan suostunut mihinkään ja toiseksi jos näin kamalasti olisi käynyt ja ollut niin urvelokännissä niin en olisi enää koskaan kehdannut mennä töihin takaisin. Varsinkin toimistoissa on hyvin rankka nokkimisärjestys ja auta armias jos olet mennyt tekemään jotain tyhmää. Sitäpaitsi kun olin alle kolmekymppinen niin tuollainen perheellinen meis-oli sitten kuinka hyvännäköinen ja supliikki vain ei olisi saanut minua petipuuhiin kanssaan. Hyi hitto.. Kyllä mua kiinnosti ne oman ikäiset ja pari vuotta vanhemmat joiden kanssa mentiin baariin vielä pikku-joulujen jatkoille. Ei niiden tätien ja setien kanssa siellä loppuun asti jorattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo nainen ole sen kiinnostavampi ja kiehtovampi kuin vaimosi. Hän on vain joku uusi. Samalla tavalla kuin sinä et ole sen kiehtovampi tai kiinnostavampi kuin tämän naisen oma mies. Vain joku uusi. Te olette molemmat elämäänne kyllästyneitä ja sen sijaan, että kääntyisitte oman puolison puoleen ja setvisitte näitä ongelmia niin kuin parisuhteessa tehdään, etsitte nopeaa ja helppoa ratkaisua. Kerro vaimollesi pettämisestä, jotta hän saa tehdä omat ratkaisunsa. Sinulla ei ollut oikeutusta pettämiseen, vaikka sitä nyt niin puolustelet. Ja sinulla ei ole oikeutta pimittää tätä tietoa puolisoltasi.
Kiitos asiallisesta kommentistasi. Ja uskon että sanoissasi on paljon perää. En mielestäni kamalasti yrittänyt puolustella tekoani, vaan alhainenhan se oli alusta loppuun, ja todellakin tiedostan tehneeni väärin. Vaimolle kertominen...todennäköisesti en ole siihen valmis vielä. Tämähän on ikuisuuskeskustelu, että kannattaako tunnustaa jos pettää. Sen niminen biisikin löytyy.
En kyllä itsekään usko, että tuo on nyt mikään aito juttu välttämättä. Mitä ihmettä sen tulis vauva palstalle kirjoittamaan. :D Pakko kuitenkin ottaa kantaa siihen, että ollako vastaavanlaisessa tilanteessa rehellinen vai ei, niin kyllä kannattaisi. Olen itse arvannut ja saanut vihiä kumppanin epärehellisyydestä ja siinä meni luottamus kokonaan. Olen ajatellut niin, että vaikka tekis pahankin virheen, niin rehellisyys siitä kertoo kumppanille, että toiseen voi kuitenkin luottaa että kertoo ne paskatkin jutut. Haluaisin tietää, koska haluan itse arvioida, tahtoisinko jatkaa yhdessä oloa. Ja rehellisesti sanoen, kuulostaa sanan helinältä, ettei kerro kumppanille asioita, jotka kumppanin on oikeus tietää. Semmonen takaporttihan siinä auki jätetään, että on helpompi jatkaa pettämistä. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avauksen todenperäisyydestä huolimatta ihmiset tekevät virheitä. Osa tajuaa virheensä, osa ei. Osa oppii virheistään, osa ei. Pettämisen ollessa kyseessä on parempi pitää asia salassa kuin kertoa petetylle. Toisaalta jos on riski jäädä kiinni, niin ehkä olisi parempi kertoa itse ennemmin kuin petetyn kuulla toista kautta.
Höpöhöpöhöö kirjoitti:
En kyllä itsekään usko, että tuo on nyt mikään aito juttu välttämättä. Mitä ihmettä sen tulis vauva palstalle kirjoittamaan. :D Pakko kuitenkin ottaa kantaa siihen, että ollako vastaavanlaisessa tilanteessa rehellinen vai ei, niin kyllä kannattaisi. Olen itse arvannut ja saanut vihiä kumppanin epärehellisyydestä ja siinä meni luottamus kokonaan. Olen ajatellut niin, että vaikka tekis pahankin virheen, niin rehellisyys siitä kertoo kumppanille, että toiseen voi kuitenkin luottaa että kertoo ne paskatkin jutut. Haluaisin tietää, koska haluan itse arvioida, tahtoisinko jatkaa yhdessä oloa. Ja rehellisesti sanoen, kuulostaa sanan helinältä, ettei kerro kumppanille asioita, jotka kumppanin on oikeus tietää. Semmonen takaporttihan siinä auki jätetään, että on helpompi jatkaa pettämistä. :/
Osa porukasta ei tajua, että kun pariskunta tuntee toisensa niin tällaiset asiat kyllä huomaa siitä toisesta. Jotkut voi vuorostaan esittää tietämätöntä koska ei halua keinuttaa venettä esim lasten tai taloudellisten seikkojen takia. Mutta kyllä se toinen tietää. Ja pistää miinuksen epärehellisyydestä listaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on. Myöskään monet ei kunnioita kumppanin oikeutta tietää. Mä olen vaikeatkin asiat kertonut miehelleni, koska olemme kumppaneita. Hän ei ole lapseni, jota suojelen pahalta. Kaikesta pitää voida jutella. Rehellisyys on asia, josta ei pidä tinkiä. Vaikka itse kokisin mitä tahansa, että on parempi salata, niin ei pidä paikkaansa. Ajattelen hyvin suoraviivaisesti, että kumppanilla on oikeus tietää ja se ei muutu tuntui minusta miltä tahansa. Olen itse saanut kumppanilta paljon positiivista palautetta siitä, että kerron hyvin vaikeat tunteetkin hänelle. Hän sanoo usein, että tietää voivansa luottaa, kun en salaile pahoja asioitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos on riski jäädä kiinni, niin ehkä olisi parempi kertoa itse ennemmin kuin petetyn kuulla toista kautta.
Riski on aina olemassa, sehän pitää tiedostaa.
Riskin suuruus on taas ihan omissa käsissä...
Jos tosiaan on ilmeistä, että homma paljastuu toista kautta, silloin kannattaa olla itse asiassa aktiivinen.
...tässäkin tilanteessa tosin kannattaa tarkkaan harkita mitä ja kuinka paljon tunnustaa.
Toki tarina pitää olla hyvin leivottu kasaan, mikäli käryää tuossa tunnustaessaankin valheesta, tilanne on entistä epätoivoisempi pettäjän kannalta.
”Hiihtoliiton viestintästrategia” ...
Onnistuessaan erinomainen, epäonnistuessaan katastrofaalinen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi ei ole niin vakavaa että sen takia kannattais morkkiksia kärsiä. Hommaa harjoittelijalle potkut ja unohda.
Syyllisyyden kantaminen noin pienestä asiasta on turhaa.
Liian sujuvasanaisen tarinamainen ollakseen totta. Sitäpaitsi en ihan usko, että petettyäsi vaimoasi sulla olisi ensimmäisenä mielessä vauvapalsta. Niin, että "jee!!!". Vien tämän mukanani oikein hautaan asti. Sitä ennen luen juttuni kuitenkin toisesta iltapäivälehdestä:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ja vastasyntynyt teillä kotona ja silti seksiä runsaasti. Aivan.
Kolmisen kuukautta meni ja sitten vaimo oli yhtä halukas kuin ennenkin.
No eihän se ole enää vastasyntynyt.
On muitakin tapoja harrastaa seksiä kuin alapääpenetraatio. Moni nainen pitää synnytyksenkin jälkeen käsin tai suulla miehen tyytyväisenä.
Ei ainakaan tämän palstan naiset.
Täällähän on sääntö, että lapsen saannin jälkeen pillu muurataan umpeen loppuiäksi ja miehen pitää vain kestää se.
Nauratti tämä miehen tinttailu.
Kysyn vain, että jos pil.lu on muurattu umpeen, niin seuraavat mahdolliset lapsetko saavat alkunsa...niin miten? ei oikein voi puhua edes neitseellisestä sikiämisestä.
No Pyhästä Hengestäkö😀
Tarina tökkää jo siihen että ainuttakaan harjoittelijaa ei minnekään firman pikkujouluihin kutsuta /thread
Vierailija kirjoitti:
Osa porukasta ei tajua, että kun pariskunta tuntee toisensa niin tällaiset asiat kyllä huomaa siitä toisesta..
...ja vielä suurempi osa porukasta uskoo tähän ”viisauteen” sokeasti ;-)
Paatunut pettäjä ei syyllisyyttä tunne, eikä myöskään siis käytöksessään lähettele mitään ”varoitus-signaaleja”
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa porukasta ei tajua, että kun pariskunta tuntee toisensa niin tällaiset asiat kyllä huomaa siitä toisesta..
...ja vielä suurempi osa porukasta uskoo tähän ”viisauteen” sokeasti ;-)
Paatunut pettäjä ei syyllisyyttä tunne, eikä myöskään siis käytöksessään lähettele mitään ”varoitus-signaaleja”
Ei ehkä tunne syyllisyyttä, mutta kyllä niitä merkkejä on muitakin, kun vaan osaa ne huomata. Pettäjäkään ei pysty olemaan skarppina ja näyttelemään 24/7. Muita merkkejä ovat esim. tiettyihin juttuihin liittyvä levottomuus ja odottelevat fiilis sekä aiheeton tyytyväisyys ja omahyväisyys. Aika äkkiä siinä pystyy laskemaan 1+1 yhteen. Pikkuruiset valheet ja omien juttujen valkopedu on viimeinen niitti.
Alue: Aihe vapaa
Jep toinen novelisti ilmoittautui heti. Kuinka sattuikaan?. Ja kuka uskoo, että tämäkään teksti on miehen näppäimistöltä? Tyylin tunnistaa selkeästi vakio tarinoitsijaksi.