Luulin ja uskoin pitkään, että Jumala vastaa rukouksiin. Nyt 40 v ikäisenä on myönnettävä, ei kuule eikä vastaa.
Parempi kun ei usko mihinkään vaan tekee työtä ja toimii asioiden eteen.
Kommentit (477)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vastattu lähes kaikkiin. Olen 30-vuotias ja aloin rukoilla 15-vuotiaana.
Rukoilussa on tärkeää se, että se tulee sydämestä ja se, ettei se ole Jumalan tahdon vastaista.
Nämä kaksi ovat hyvin tärkeitä. Jumala ei ole automaatti, joka tiputtaa meille ihan mitä me haluamme. Toinen haluaa naapurinsa kuoliaaksi kun on vihainen, toinen tahtoo pelkkää rahaa vaikka se tarkoittaisi hänen sydämensä kovettumista.
Jumala voi myös testata ja kasvattaa kärsivällisyyttäsi. Helppoa se ei ole. Jotkut vastaukset saadaan heti, jotkut myöhemmin ja joihinkin "ei". Joskus viivästyksen tai "ei"-vastauksen takana oleva syy selviää myöhemmin. Kenties puoliso tai työpaikka ei ollut sinulle oikea, kenties sinun täytyi selvitä tästä. Tai kenties rukouksen ollessa toiseen ihmiseen liittyvää, Jumala näkee asian myös hänen näkökulmastaan. Jumala ei pakota ketään, se on rakkautta. Se on armoa.
Sinun täytyy kääntyä Jumalan puoleen ilman vastaustakin.. ei vain vastauksen vuoksi. Sanon tämän siksi, mikäli et usko aidosti Jumalaan. Hän kuulee lapsiaan parhaiten.
En tiedä, miksi minulle on vastattu niin paljon. Tärkeitä isoja ja pieniäkin asioita. Uskon sen liittyvän siihen, että jätän kaiken Jumalan käsiin kun rukoilen ja uskon kaiken olevan kiinni Hänestä eikä minusta. Kun saan vastauksia, en usko sen johtuvan siitä, että olisin jotenkin parempi kuin muut, vaan siitä, että minä tiedän etten ole mitään ilman Jumalaa ja että se vastaus ei ole merkki siitä että rukoilen paremmin kuin toinen vaan se on kaikki ylimääräistä hyvää mitä olen saanut. Jumalan ei ole pakko antaa yhtään mitään.
Toivottavasti tästä oli apua. Voin rukoilla kanssasi. Mitä sinä rukoilit?
Mitenkä tuo eroaa ihan normielämästä, jossa asioita joskus tapahtuu ja joskus ei? Ei mitenkään. Kolikonheitolla saa yhtä luotettavaa jälkeä.
Minua kiinnostaisi tietää, mikä on se asia millä uskovainen erottaa sen, että oliko tämä nyt vastaus jumalalta vai ihan vain elämää tavallisine käänteineen.
Jos on joku vuosikausia jatkunut ongelma ja eräänä päivänä päätät rukoilla johdatusta ongelman ratkaisemiseksi. Seuraava päivänä tai lähipäivinä löydät ratkaisun siihen. Minusta tämä on selvä merkki siitä, että Jumala on kuullut sinua.
Voit kokeilla ja rukoilla johdatusta johonkin asiaan. Mutta silloin sinun pitää olla aidosti mukana ja uskoa, että asiat tulevat ratkeamaan.
Jos olet vuosikausia pohtinut jotain ongelmaa on erittäin todennäköistä että keksit ratkaisun siihen ennemmin tai myöhemmin. Siihen ei tarvita mitään uskoa satuolentoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnot sopii mainiosti vajaaälyisille luusereille, jotka eivät kykene ajattelemaan loogisesti ja rationaalisesti.
Siltä se tuntuu. Uskonnot kun ovat järkyttävän epärationaalisia, epäloogisia ja naurettavan typeriä.
Uskovainen saattaa kuitenkin olla joissakin muissa asioissa ihan järkeväkin.
Minä syytän aivopesua ja sitä että uskonnot iskostetaan ihmisten psyykkeeseen, silloin kun ihminen on heikossa tilassa. Lapsi tai psyykkeeltään muuten hädänalaisessa tilassa.
Minä en ollut lapsi enää enkä psyykkisesti hätäinen. Minulla oli ainoastaan halu selvittää totuus.
Te muut aina jauhatte logiikasta koskaan edes tutustumatta kristilliseen ajatteluun niin että voisitte ymmärtää sitä. Kaikenlisäksi sekoitatte muita uskontoja samaan pakkaan ettekä edes ota selvää miten osa uskontoryhmistä eroaa kristinuskosta.
Uskontoryhmien eroilla ei ole isossa kuvassa merkitystä, kun puhutaan siitä onko uskomiselle ylipäänsä mitään perustelua. Sori vaan, mutta kristinusko ei ole millään muotoa muita uskontoja parempi tai todenperäisempi, kaikki ovat samalla viivalla.
Raamatun tapahtumista on paljonkin arkeologisia todisteita.
Niin on Harry Potterinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vastattu lähes kaikkiin. Olen 30-vuotias ja aloin rukoilla 15-vuotiaana.
Rukoilussa on tärkeää se, että se tulee sydämestä ja se, ettei se ole Jumalan tahdon vastaista.
Nämä kaksi ovat hyvin tärkeitä. Jumala ei ole automaatti, joka tiputtaa meille ihan mitä me haluamme. Toinen haluaa naapurinsa kuoliaaksi kun on vihainen, toinen tahtoo pelkkää rahaa vaikka se tarkoittaisi hänen sydämensä kovettumista.
Jumala voi myös testata ja kasvattaa kärsivällisyyttäsi. Helppoa se ei ole. Jotkut vastaukset saadaan heti, jotkut myöhemmin ja joihinkin "ei". Joskus viivästyksen tai "ei"-vastauksen takana oleva syy selviää myöhemmin. Kenties puoliso tai työpaikka ei ollut sinulle oikea, kenties sinun täytyi selvitä tästä. Tai kenties rukouksen ollessa toiseen ihmiseen liittyvää, Jumala näkee asian myös hänen näkökulmastaan. Jumala ei pakota ketään, se on rakkautta. Se on armoa.
Sinun täytyy kääntyä Jumalan puoleen ilman vastaustakin.. ei vain vastauksen vuoksi. Sanon tämän siksi, mikäli et usko aidosti Jumalaan. Hän kuulee lapsiaan parhaiten.
En tiedä, miksi minulle on vastattu niin paljon. Tärkeitä isoja ja pieniäkin asioita. Uskon sen liittyvän siihen, että jätän kaiken Jumalan käsiin kun rukoilen ja uskon kaiken olevan kiinni Hänestä eikä minusta. Kun saan vastauksia, en usko sen johtuvan siitä, että olisin jotenkin parempi kuin muut, vaan siitä, että minä tiedän etten ole mitään ilman Jumalaa ja että se vastaus ei ole merkki siitä että rukoilen paremmin kuin toinen vaan se on kaikki ylimääräistä hyvää mitä olen saanut. Jumalan ei ole pakko antaa yhtään mitään.
Toivottavasti tästä oli apua. Voin rukoilla kanssasi. Mitä sinä rukoilit?
Mitenkä tuo eroaa ihan normielämästä, jossa asioita joskus tapahtuu ja joskus ei? Ei mitenkään. Kolikonheitolla saa yhtä luotettavaa jälkeä.
Minua kiinnostaisi tietää, mikä on se asia millä uskovainen erottaa sen, että oliko tämä nyt vastaus jumalalta vai ihan vain elämää tavallisine käänteineen.
Jos on joku vuosikausia jatkunut ongelma ja eräänä päivänä päätät rukoilla johdatusta ongelman ratkaisemiseksi. Seuraava päivänä tai lähipäivinä löydät ratkaisun siihen. Minusta tämä on selvä merkki siitä, että Jumala on kuullut sinua.
Voit kokeilla ja rukoilla johdatusta johonkin asiaan. Mutta silloin sinun pitää olla aidosti mukana ja uskoa, että asiat tulevat ratkeamaan.
Ja Herra on siis katsonut vierestä, kun ongelmaa kalvaa vuosikausia, antaen kärsimyksen kasvaa ylitsepääsemättömäksi ja vasta kun uhri alistuu, Hän päättää lopettaa tuskan? Jos näet hukkuvan, vaaditko tätä pyytämään kauniisti, ennenkuin heität pelastusrenkaan?
Luulin ja uskoin pitkään, että uskovaiset vastaa yksinkertaisiin heille esitteyihin kysymyksiin kiemurtelematta ja vääristelemättä. Nyt 40 v ikäisenä on myönnettävä, ei kuule eikä vastaa.
Monta kertaa on yritetty kysyä seuraavia asioita:
- Keneltä ihmiset pitää pelastaa ja lunastaa? Jumalaltako?
-Jos Jumalalta, niin eikö tuollainen viha ole aika sairasta? Miksi hän on niin pitkävihainen?
-Siksikö kun joku söi hedelmän ja hän oli kieltänyt? Eikö ole aika pikkusieluista?
-Eikö ihminenkin ole jo parempi tyyppi kuin tuollainen jumala, joka on tuhansia vuosia sairaalloisen vihainen ja sadistisen raivoisa yhden pikku jutun takia? Ei keskiverto ihminenkään käyttäydy noin.
-Onko tervepäistä kostaa periytyvästi lapsille ja lapsenlapsille? Ei ihminenkään ole noin epäoikeudenmukainen.
-Miksi katsotte että juuri se teidän uskontonne tai lahkonne on juuri se oikea, ja kaikki muut vääriä?
Ei tarvitse vastata.
Älkää uskovaiset vastatko, koska tiedän jo teidän lukuisat säälittävät tapanne aukoa suutanne.
"Sulla on paha olla"
"Minä rukoilen sulle, ja säälin sua täältä ylhäältä päin"
"Olet pilkkaaja"
"Nyt en ymmärrä mitä kysyt, ja vastaan jotain mikä ei liity noihin kysymyksiisi mitenkään"
"Mikä sun ongelmas on"
"Jumala on sellainen ja tälläinen ja siitä kirjasta se ja tämä luku"
"Kirjan se ja tämä luku, ja pitää olla tosi syvällinen ja viisas että ymmärtää sen, vähän niin kuin minä, ateisti on tyhmä ei se ymmärrä, pitää rukoilla viisautta"
YHTEENKÄÄN KYSYMYKSISTÄNI ETTE KOSKAAN OSAA VASTATTA PERSEILEMÄTTÄ! JA SE KERTOO VAIN TEISTÄ!
Uskovien logiikka: Jumala ei voi pelastaa ihmisiä helvetiltä/kadotukselta (vaikka on kaikkivaltias) koska ihminen on niin paha ja huono, vaikka yrittäisi kuinka parhaansa.
Sellaisenaan hän ei voi ketään taivaaseen kelpuuttaa, koska ihminen ei ole täydellinen.
No sisäisen ristiriitansa ja armottomuutensa hän on ratkaissut sillä, että voi huolia ne surkeat syntiset ja epätäydelliset sillä ehdolla taivaaseen, että he uskovat juuri oikeaan ja tiettyyn satuun tuhansien muiden joukosta, vaikka sadusta ei ole mitään todisteita.
Ne ketkä eivät pysty uskomaan, joutuvat helvettiin, vaikka saattaisivat teoiltaan ja ajatuksiltaan olla jopa parempiakin ihmisiä kuin suurin osa usko-vapaalipulla pelastetuista.
Tämähän on äärimmäisen typerää ajattelua, ja väittäisin ettei tuollaisen höpönpöpön nielleillä ihmisillä ole halua ja kykyä kovinkaan syvälliseen ajatteluun ja asioiden kriittiseen tarkasteluun.
Aivopesty ihminen nielee tuollaisen ja sitten vääntelee ja kääntelee raamattunsa lauseita mielensä mukaan. Tuo ruma oppi kun ei kauniiksi muutu vaikka miten haukkuisitte ja säälisitte ateisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vastattu lähes kaikkiin. Olen 30-vuotias ja aloin rukoilla 15-vuotiaana.
Rukoilussa on tärkeää se, että se tulee sydämestä ja se, ettei se ole Jumalan tahdon vastaista.
Nämä kaksi ovat hyvin tärkeitä. Jumala ei ole automaatti, joka tiputtaa meille ihan mitä me haluamme. Toinen haluaa naapurinsa kuoliaaksi kun on vihainen, toinen tahtoo pelkkää rahaa vaikka se tarkoittaisi hänen sydämensä kovettumista.
Jumala voi myös testata ja kasvattaa kärsivällisyyttäsi. Helppoa se ei ole. Jotkut vastaukset saadaan heti, jotkut myöhemmin ja joihinkin "ei". Joskus viivästyksen tai "ei"-vastauksen takana oleva syy selviää myöhemmin. Kenties puoliso tai työpaikka ei ollut sinulle oikea, kenties sinun täytyi selvitä tästä. Tai kenties rukouksen ollessa toiseen ihmiseen liittyvää, Jumala näkee asian myös hänen näkökulmastaan. Jumala ei pakota ketään, se on rakkautta. Se on armoa.
Sinun täytyy kääntyä Jumalan puoleen ilman vastaustakin.. ei vain vastauksen vuoksi. Sanon tämän siksi, mikäli et usko aidosti Jumalaan. Hän kuulee lapsiaan parhaiten.
En tiedä, miksi minulle on vastattu niin paljon. Tärkeitä isoja ja pieniäkin asioita. Uskon sen liittyvän siihen, että jätän kaiken Jumalan käsiin kun rukoilen ja uskon kaiken olevan kiinni Hänestä eikä minusta. Kun saan vastauksia, en usko sen johtuvan siitä, että olisin jotenkin parempi kuin muut, vaan siitä, että minä tiedän etten ole mitään ilman Jumalaa ja että se vastaus ei ole merkki siitä että rukoilen paremmin kuin toinen vaan se on kaikki ylimääräistä hyvää mitä olen saanut. Jumalan ei ole pakko antaa yhtään mitään.
Toivottavasti tästä oli apua. Voin rukoilla kanssasi. Mitä sinä rukoilit?
Mitenkä tuo eroaa ihan normielämästä, jossa asioita joskus tapahtuu ja joskus ei? Ei mitenkään. Kolikonheitolla saa yhtä luotettavaa jälkeä.
Minua kiinnostaisi tietää, mikä on se asia millä uskovainen erottaa sen, että oliko tämä nyt vastaus jumalalta vai ihan vain elämää tavallisine käänteineen.
Jos on joku vuosikausia jatkunut ongelma ja eräänä päivänä päätät rukoilla johdatusta ongelman ratkaisemiseksi. Seuraava päivänä tai lähipäivinä löydät ratkaisun siihen. Minusta tämä on selvä merkki siitä, että Jumala on kuullut sinua.
Voit kokeilla ja rukoilla johdatusta johonkin asiaan. Mutta silloin sinun pitää olla aidosti mukana ja uskoa, että asiat tulevat ratkeamaan.
Tuota kutsutaan yhteensattumaksi, niitä tapahtuu jatkuvasti ilman rukoilemistakin. Mutta kun ihminen uskoo, niin hänellä on sellainen vahvistusvinouma että kaikki asiat laitetaan jumalan ansioksi, vaikka ne olisivat tapahtuneet muutenkin. Noin ylipäänsäkin, onko se jotenkin ihmeellistä että jos ihminen pitkään tavoittelee jotain asiaa ja pyrkii toiminnallaan siihen, hän lopulta saa sen asian?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnot sopii mainiosti vajaaälyisille luusereille, jotka eivät kykene ajattelemaan loogisesti ja rationaalisesti.
Siltä se tuntuu. Uskonnot kun ovat järkyttävän epärationaalisia, epäloogisia ja naurettavan typeriä.
Uskovainen saattaa kuitenkin olla joissakin muissa asioissa ihan järkeväkin.
Minä syytän aivopesua ja sitä että uskonnot iskostetaan ihmisten psyykkeeseen, silloin kun ihminen on heikossa tilassa. Lapsi tai psyykkeeltään muuten hädänalaisessa tilassa.
Minä en ollut lapsi enää enkä psyykkisesti hätäinen. Minulla oli ainoastaan halu selvittää totuus.
Te muut aina jauhatte logiikasta koskaan edes tutustumatta kristilliseen ajatteluun niin että voisitte ymmärtää sitä. Kaikenlisäksi sekoitatte muita uskontoja samaan pakkaan ettekä edes ota selvää miten osa uskontoryhmistä eroaa kristinuskosta.
Uskontoryhmien eroilla ei ole isossa kuvassa merkitystä, kun puhutaan siitä onko uskomiselle ylipäänsä mitään perustelua. Sori vaan, mutta kristinusko ei ole millään muotoa muita uskontoja parempi tai todenperäisempi, kaikki ovat samalla viivalla.
Raamatun tapahtumista on paljonkin arkeologisia todisteita.
Joo, siellä mainitaan oikeita paikkakuntia ja tapahtumiakin, mutta se ei todista näistä yliluonnollisista asioista yhtään mitään. Hämähäkkimies asuu New Yorkissa, New York on ihan oikeasti olemassa mutta sen perusteella ei voida väittää että Hämähäkkimiehenkin täytyy olla todellinen.
Vierailija kirjoitti:
Jumala on siinä just armollinen, että Hän antaa ihmisille toisen mahdollisuuden heidän elämänsä aikana ja tarjoaa tätä vielä monta kertaakin. Ja kaiken tarpeellisen tiedon ja työkalut siinä mukana. Ja te väitätte että se on kerrasta poikki jos ei tämän elämän aikana ehdi uskomaan?
Kuinka moni antaisi "tässä elämässä" murhamiehelle toisen mahdollisuuden? Uskoisi että tämä on muuttunut? Just se minut kristittynä haastaakin, että ei ole mun tehtävä päättää kuka pelastuu. Jos Jumala on sanonut että tuo Häntä tunnustava murhamies voi pelastua, mulla ei ole häntä oikeutta tuomita. Mun velvollisuus on kohdella häntä tasavertaisena ihmisenä.
Ja mä voin sanoa, että anteeksiantamattomuus on just se, miksi tämä maailma on osittain näin julma.. koska ihminen joka tietää, ettei voi saada anteeksi, ei halua myöskään muuttua!
Ei kyse ole siitä, ettettekö pystyisi uskomaan. Uskon saa lahjaksi, jos on valmis vastaanottamaan sen. Sitä ei tarvitse pyytää ihmisiltä, vaan Jumalalta. Te ette usko, koska te ette halua uskoa, koska totuus ei ole teitä varta vasten sopivaan muotoon räätälöity. Eihän se olisi totuus, jos jokaisella olisi omanlaisensa itselle sopiva totuus!
Uskossa on kyse sydämenasenteen muutoksesta. Jos murhaajakin tulee uskoo vaikka viimeisenä elinpäivänään, hän katuu tekojaan. Ei hän voi pyytää anteeksi uhrilta, mutta Jumalalta voi. Eikö se ole tärkeämpää että ihminen muuttuu? Ihminen voi muuttua vain jos toiset antavat hänelle mahdollisuuden siihen.
2/2
Tuo oli aika mielenkiintoisesti ilmaistu. Uskonnoissahan on juuri se koukku, että ne on räätälöity sillä tavalla että kun se ajatus jumalasta pääsee juurtumaan päähän, sen jälkeen kaikki vaikuttaa jotenkin sopivan siihen. Kaikki on jätetty sopivan epämääräiseksi, jotta jokainen saa omassa päässään kehitellä juuri sellaisen jumalan itselleen kuin haluaa ja nähdä häntä sitten joka asiassa. Moni ei edes tiedä, mitä kaikkea raamattu sisältää ja jos lukisivat sen, niin huomaisivat etteivät olekaan samaa mieltä niistä asioista.
Kaikenkaikkiaan tuo kuvauksesi ei kuulostanut mielestäni hienolta ja hyvältä, vaan elämältä jossa ei voi olla oma luonnollinen itsensä. Pitää miettiä koko ajan käyttäytymistään ja mitä sanoja päästää suustaan ja niin pois päin. En ymmärrä, miten tuollaisessa olotilassa voi olla onnellinen ja vapautunut. Ainoa selitys minkä keksin äkkiseltään on se, että jotkut ihmiset tarvitsevat turvallisuuden vuoksi jonkinlaisen tunteen siitä, että kaiken päällä on joku ylimaallinen kontrolli, joka ei jätä vaihtoehtoja vaan kaikki on selkeää ja rakenteellista, valmiiksi syötettyä ja ohjattua. Joillekin on liian pelottava se ajatus, että loppujen lopuksi ihmisellä ja universumilla ei ole mitään varsinaista tarkoitusta, vaan se on itse luotava elämällä sellaista elämää kuin haluaa itsensä ja muiden kannalta. Vapaus ja elämän rajallisuus pelottaa, on helpompi antaa vastuu jollekin ulkoiselle taholle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on valjennut näistä asioista muutamia seikkoja. Raamatun mukaan Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset. Hän siis pelastaa kaikki, koska on kaikkivaltias ja haluaa. Pelastus ei ole riippuvainen meidän uskosta vaan on Jumalan työ. Jumala asuu meissä kaikissa. Jumalaa ei ihminen löydä suurista asioista, vaan pienistä. Kun hius putoaa päästäsi, Jumala tietää sen. Kaikki elämä on Jumalasta. Myös fyysinen kuolema on Jumalasta, koska elämän pitää jatkua. Henki siirtyy toiseen olotilaan. En nykyään pyydä juuri mitään Jumalalta. Ainoastaan sitä, että jokainen saisi yhteyden henkeen . Jeesus on jo kuollut. Kaikkien synnit o n jo annettu anteeksi. Yhteys löytyy, kun uskoo ja tietää nämä asiat. Meidän suurin ongelma on sama kuin ihmissuhteissakin. Me yritetään tehdä Jumalasta meidän mielen mukaisia. Tapahtukoon sinun tahtosi.
Nyt aletaan olla suuren valaistumisen äärellä, hienoa. Olet enää yhden loogisen askeleen päässä siitä lopullisesta johtopäätöksestä. Eli että koko jumala on meidän mielen luomusta.
Siis miten se on sinulta pois että joku muu on uskossaan onnellinen..? Toivot että joku menettää uskonsa ja toivonsa ja tulee onnettomaksi? Mmmmmiksi....?
En toki toivo onnettomuutta kenellekään. Mutta tiedän että uskosta luopumalla tulee yleensä onnelliseksi, muutenhan siitä ei luovuttaisi koskaan. Totuus vapauttaa ja on aina parempi kuin makeakin valhe.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mä oon ajatellut että ne rukoukset eivät saa suoraa vastausta, uskoi sitten minkä nimiseen jumalaan taha, vaan ne rukous vastaukset on niitä vaikeita elämäntilanteita, joista olet selvinnyt. Ja sitten sinun on mahdollista tukea muita jotka käy samoja asioita läpi...
vierailija kirjoitti:
Eli ei siis kannata rukoilla, kun niihin ei vastata. Elämäntilanteita tulee ja menee ilman rukoustakin. Ihmisiä voi tukea, auttaa ja kulkea rinnalla ilman rukoustakin. Rukous on merkityksetöntä sen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu minulla. Olin ennen syvästi uskovainen ja nyt mietin joskus onko Jumalaa edes olemassa. Toki rukouksiini on joskus myös vastattu, mutta kun olen vuodesta toiseen rukoillut tiettyjen isojen asioiden puolesta, niitä en ole saanut. Vaikka kysymys on ollut loppujen lopuksi ihan tavallisista asioista kuten perheestä, työstä, terveydestä jne.
Minulle on tosin lapsesta saakka aika naivisti opetettu, että Jumala antaa vaikka puolison ja lapset. Ihan kuin sen eteen ei tarvitsisi mitään tehdä itse. Joten olin kyllä itsekin aika tyhmä kun uskoin tuollaiseen.
Samoin minäkin uskoin, että Jumala antaa puolison ajallaan. Hän yrittikin kovasti kun aika oli hänen mukaansa sopiva (ei minun), mutta kun olin itse jo tyrinyt asiat, ei hänkään kyennyt sitä yksin korjaamaan. Ei ole siis hyötyä vaan haittaa uskosta, jonka mukaan asiat hoituu rukouksella.
vierailija kirjoitti:
Noin minäkin uskon, mutta ovia avautuu ja mahdollisuuksia ilman rukoustakin. Se vain tuppaa olemaan lainalaisuus, että kun jokin ovi sulkeutuu, niin jokin toinen aukenee.
Mahdollisuuksia avautuu enemmän tai vähemmän joka elämäntilanteessa. Itse voi vaikuttaa siihen, että kuinka paljon niitä avautuu. Kaikkiin ei kukaan pysty tarttumaan kiinni. Ne ihmiset, jotka huomaavat vain ne mahdollisuudet, joihin onnistuvat tarttumaan kiinni, voivat pysyä "sokeassa" uskossa, että Jumala on heille ne mahdollisuudet antanut, mutta ihmisen, joka tiedostaa mahdollisuuksia, jotka uskosta huolimatta "valuvat ohi sormien", on vaikea uskoa - tai jos vaikka uskookin, ymmärtää, että usko yksin ei ole ratkaisevaa. Miksi siis pyrkiä "yhteistyöhön" tai "kulkemaan johdatuksessa" Jumalan kanssa, kun Jumala voi toimia vain mahdollisuuksien rajoissa? Eli ei tee ihmeitä, joissa ihmisen oma toiminta ei olisi ratkaisevaa lopputuloksen kannalta.
Rukous voi auttaa oman mielen pysymiseen rauhallisena ja vakaana vaikeissa tilanteissa, mutta itse tapahtumien lopputulosta se ei ratkaise.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu minulla. Olin ennen syvästi uskovainen ja nyt mietin joskus onko Jumalaa edes olemassa. Toki rukouksiini on joskus myös vastattu, mutta kun olen vuodesta toiseen rukoillut tiettyjen isojen asioiden puolesta, niitä en ole saanut. Vaikka kysymys on ollut loppujen lopuksi ihan tavallisista asioista kuten perheestä, työstä, terveydestä jne.
Minulle on tosin lapsesta saakka aika naivisti opetettu, että Jumala antaa vaikka puolison ja lapset. Ihan kuin sen eteen ei tarvitsisi mitään tehdä itse. Joten olin kyllä itsekin aika tyhmä kun uskoin tuollaiseen.
Eiköhän sinullekin joku Jeesukse oma tule kertomaan, että et ole oikeasti koskaan uskonutkaan.
Ei kukaan uskova koskaan sanoisi näin.
Sinulle joka jäit perheettömäksi: olen pahoillani ettet ole saanut perhettä . Itse olen tahtomattani lapseton ja kärsin asiasta valtavasti. Jumala auttoi minua hyväksymään tilanteen. Hän ei vastannut rukouksiini saada lapsi. Miksi? Koska se ei ole minun tarinani. Minun tehtäväni ei ole saada lasta. Jumalalla on jotain muuta minun varalleni. Voimia sinulle.
No minulle on monikin uskovainen sanonut juuri näin.
Kun sanon, että uskoni on haihtunut, saan usein kuulla, että en silloin ole koskaan oikeasti uskonutkaan tai että uskon yhä, mutta kapinoin Jumalaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Uskovien logiikka: Jumala ei voi pelastaa ihmisiä helvetiltä/kadotukselta (vaikka on kaikkivaltias) koska ihminen on niin paha ja huono, vaikka yrittäisi kuinka parhaansa.
Sellaisenaan hän ei voi ketään taivaaseen kelpuuttaa, koska ihminen ei ole täydellinen.
No sisäisen ristiriitansa ja armottomuutensa hän on ratkaissut sillä, että voi huolia ne surkeat syntiset ja epätäydelliset sillä ehdolla taivaaseen, että he uskovat juuri oikeaan ja tiettyyn satuun tuhansien muiden joukosta, vaikka sadusta ei ole mitään todisteita.
Ne ketkä eivät pysty uskomaan, joutuvat helvettiin, vaikka saattaisivat teoiltaan ja ajatuksiltaan olla jopa parempiakin ihmisiä kuin suurin osa usko-vapaalipulla pelastetuista.
Tämähän on äärimmäisen typerää ajattelua, ja väittäisin ettei tuollaisen höpönpöpön nielleillä ihmisillä ole halua ja kykyä kovinkaan syvälliseen ajatteluun ja asioiden kriittiseen tarkasteluun.
Aivopesty ihminen nielee tuollaisen ja sitten vääntelee ja kääntelee raamattunsa lauseita mielensä mukaan. Tuo ruma oppi kun ei kauniiksi muutu vaikka miten haukkuisitte ja säälisitte ateisteja.
Joutuuko GANDHI helvettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovien logiikka: Jumala ei voi pelastaa ihmisiä helvetiltä/kadotukselta (vaikka on kaikkivaltias) koska ihminen on niin paha ja huono, vaikka yrittäisi kuinka parhaansa.
Sellaisenaan hän ei voi ketään taivaaseen kelpuuttaa, koska ihminen ei ole täydellinen.
No sisäisen ristiriitansa ja armottomuutensa hän on ratkaissut sillä, että voi huolia ne surkeat syntiset ja epätäydelliset sillä ehdolla taivaaseen, että he uskovat juuri oikeaan ja tiettyyn satuun tuhansien muiden joukosta, vaikka sadusta ei ole mitään todisteita.
Ne ketkä eivät pysty uskomaan, joutuvat helvettiin, vaikka saattaisivat teoiltaan ja ajatuksiltaan olla jopa parempiakin ihmisiä kuin suurin osa usko-vapaalipulla pelastetuista.
Tämähän on äärimmäisen typerää ajattelua, ja väittäisin ettei tuollaisen höpönpöpön nielleillä ihmisillä ole halua ja kykyä kovinkaan syvälliseen ajatteluun ja asioiden kriittiseen tarkasteluun.
Aivopesty ihminen nielee tuollaisen ja sitten vääntelee ja kääntelee raamattunsa lauseita mielensä mukaan. Tuo ruma oppi kun ei kauniiksi muutu vaikka miten haukkuisitte ja säälisitte ateisteja.
Joutuuko GANDHI helvettiin?
Joutuu!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovien logiikka: Jumala ei voi pelastaa ihmisiä helvetiltä/kadotukselta (vaikka on kaikkivaltias) koska ihminen on niin paha ja huono, vaikka yrittäisi kuinka parhaansa.
Sellaisenaan hän ei voi ketään taivaaseen kelpuuttaa, koska ihminen ei ole täydellinen.
No sisäisen ristiriitansa ja armottomuutensa hän on ratkaissut sillä, että voi huolia ne surkeat syntiset ja epätäydelliset sillä ehdolla taivaaseen, että he uskovat juuri oikeaan ja tiettyyn satuun tuhansien muiden joukosta, vaikka sadusta ei ole mitään todisteita.
Ne ketkä eivät pysty uskomaan, joutuvat helvettiin, vaikka saattaisivat teoiltaan ja ajatuksiltaan olla jopa parempiakin ihmisiä kuin suurin osa usko-vapaalipulla pelastetuista.
Tämähän on äärimmäisen typerää ajattelua, ja väittäisin ettei tuollaisen höpönpöpön nielleillä ihmisillä ole halua ja kykyä kovinkaan syvälliseen ajatteluun ja asioiden kriittiseen tarkasteluun.
Aivopesty ihminen nielee tuollaisen ja sitten vääntelee ja kääntelee raamattunsa lauseita mielensä mukaan. Tuo ruma oppi kun ei kauniiksi muutu vaikka miten haukkuisitte ja säälisitte ateisteja.
Joutuuko GANDHI helvettiin?
Rukoilen joka päivä, se on yhteyden pitämistä Jeesuksen kanssa. Haluan että Jeesus tuntee minut. Tarvitsen Jeesusta, hän pelastaa minut ja jokaisen, joka häneen uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovien logiikka: Jumala ei voi pelastaa ihmisiä helvetiltä/kadotukselta (vaikka on kaikkivaltias) koska ihminen on niin paha ja huono, vaikka yrittäisi kuinka parhaansa.
Sellaisenaan hän ei voi ketään taivaaseen kelpuuttaa, koska ihminen ei ole täydellinen.
No sisäisen ristiriitansa ja armottomuutensa hän on ratkaissut sillä, että voi huolia ne surkeat syntiset ja epätäydelliset sillä ehdolla taivaaseen, että he uskovat juuri oikeaan ja tiettyyn satuun tuhansien muiden joukosta, vaikka sadusta ei ole mitään todisteita.
Ne ketkä eivät pysty uskomaan, joutuvat helvettiin, vaikka saattaisivat teoiltaan ja ajatuksiltaan olla jopa parempiakin ihmisiä kuin suurin osa usko-vapaalipulla pelastetuista.
Tämähän on äärimmäisen typerää ajattelua, ja väittäisin ettei tuollaisen höpönpöpön nielleillä ihmisillä ole halua ja kykyä kovinkaan syvälliseen ajatteluun ja asioiden kriittiseen tarkasteluun.
Aivopesty ihminen nielee tuollaisen ja sitten vääntelee ja kääntelee raamattunsa lauseita mielensä mukaan. Tuo ruma oppi kun ei kauniiksi muutu vaikka miten haukkuisitte ja säälisitte ateisteja.
Joutuuko GANDHI helvettiin?
Vanhurskaan sydän miettii mitä vastata, mutta jumalattomien suu suoltaa pahuutta.
Sananl. 15:28
Uskoisin. Että elämä on annettu ja jos pyydät apua, annat mahdollisuuden sattumille joita polullesi johdatetaan. Voit joko tarttua hetkiin, tai itsepintaisesti pitäytyä siinä missä olet.
Raamatussa sanotaan: Kun rukouksessa pyydätte jotakin, uskokaa saaneenne sen.
Jokainen dissaa niin paljon että tyydyttyy.
Itsellä ja monella tuttavalla täysin päinvastaisia kokemuksia.
En tiedä mitä asiaa/asioita olet rukoillut jos et ole saanut vastausta. Mutta se pääasia rukouksessa on yhteys Jumalaan. Ja että rukouksen kautta voi rakentaa suhdetta Häneen. Kyse ei ole varsinaisesti siinä että "rukoilen mitä haluan ja Jumala vastaa ja toimii sen mukaan. Ja jos ei vastaa, ei Häntä ole olemassa. " ja aina tulisi muistaa Jumalan tahto. Rukouksemme tulisi aina päättyä siihen että "kaikesta huolimatta tapahtukoon Jumala sinun tahtosi." Koska Jumala tietää mikä meille on parhaaksi..
Minä teen mielummin työtä että pääsen sille tielle minkä itse olen valinnut, enkä mikä joku kuvitteellinen mielikuvitusukko minulle arpoo.