Miten olet onnistunut pysymään uskollisena parisuhteessasi?

En petä periaatteesta, koska se on epäreilua ja satuttaa toista, enkä halua olla sellainen ihminen joka tekee kumppanilleen niin. Sitä paitsi odotan itse puolisoltani uskollisuutta, eikä sitä voi odottaa, ellei ole itse valmis samaan. Eli kun olen suhteessa, olen uskollinen, ja jos en halua olla uskollinen, niin lopettaisin suhteen mieluummin kuin pettäisin. Loppujen lopuksi varsin yksinkertainen juttu.

Minä petin joskus nuoruuden suhteessani kun suhde oli ihan surkea ja mies totaalisen mustasukkainen. Kuvittelin jotenkin että kaikki ongelmat olivat vain parisuhteen välttämättömiä osia jotka on vaan kestettävä. Lopulta menetin energiani siihen että saisin suhteen kuntoon tai lopetettua sen ja keskityin enemmän toisten miesten pokailuun. Lähipiiriltä en saanut mitään tukea tilanteen selvittämiseen vaan kaikki kehoittivat minua yrittämään loppuun asti suhteessani ilman että luovuttaisin.

Syynä on saamattomuus.

Pidän mielessä sen, miten paljon menettäisin jos asia tulisi ilmi, niin en anna ikinä periksi houkutuksille. Tilaisuuksia on ollut ja tarjokkaita aina silloin tällöin, mutta edes läheltä piti -tilanteita ei ole silti tullut. En ikinä veisi lapsiltani ydinperhettä!

Fakta on myös, että haluan vanheta yhdessä puolisoni kanssa, jos se minusta on kiinni. En usko että hän pääsisi yli pettämisestä, enkä viitsisi ottaa riskiä. Asioilla kun on tapana paljastua ennen pitkää.

Minua siis pidättelee ennen kaikkea kiinnijäämisen pelko. Muuten en suhtaudu asiaan erityisen tuomitsevasti. Voin kuvitella paljon pahempiakin asioita kuin pettäminen ja itse uskon että voisin myös antaa anteeksi, jos kumppanini olisi hairahtunut jossain hetken huumassa.

Rakastan kumppaniani niin paljon etten halua loukata häntä ja en ole kiinnostunut edes muista, oma kumppanini on riittävä.

Vierailija kirjoitti:

Viime kädessä uskollisuus on henkimaailman juttuja, mutta jonkin verran voi pettämisen riskiä myös konkreettisin toimin vähentää. Minulla on ainakin auttanut se että nykyään minulla on myös miespuolisia kavereita. Vaikka oma mies on ainoa romanttinen ja eroottinen kumppani, niin silti tulee joskus tunne että olisi kiva hieman jutella ja vaihtaa ajatuksia jonkun toisenkin miehen kanssa. Nyt kun on kavereita niin ei tarvitse lähteä etsimään baarista tai Tinderistä sellaista.

Mielenkiintoinen suhde sulla kavereihin. 

Hyvä kun sulla on varamiehiä valmiina, niin ei tarvitse omaa itsetuntoasi kehittää mitenkään. 

Vaadin alusta asti, että sänkyhommissa molemmat tyydyttyvät. En suostunut enää pelkäksi ämpäriksi, jolle lykätään liukkari kouraan ja käsketään kontilleen. Ei tarvii haaveilla hyvästä seksistä, kun sitä saa aina halutessaan.

Se etten pääse pettämään kun kukaan kiinnostava ei kiinnosta musta.

Olen pettänyt jokaista miestä edellisissä suhteissani. Avioliitossani todella paljon.

Nyt olen suhteessa kunnolliseen mieheen, jota arvostan ja joka arvostaa mua. Seksi on hyvää. Enkä enää petä. Olen vetänyt omat rajani aika tiukaksi. 

Olen kasvanut aikuiseksi, rauhottunut, nähnyt noi pettämiskuviot ja pelimiehet viimeiseen tippaan. En halua enää koskaan takaisin tohon elämään. 

En pysty olemaan pettämättä. Saan siitä virtaa. Aina päätän uuden kumppanin kanssa, etten petä mutta toisin käy.

Ihan helppoa, en ole koskaan pettänyt. Ei kiinnosta muut, enkä hakeudu tilanteisiin joissa olisi edes mahdollisuutta.

Yhdessä 15 v.

Baarissa olen jutellut lähinnä kavereitteni kanssa ja kukaan nainen ei ole tullut minulle juttelemaan. Eipä siinä ole tarvinnut sen enempää ponnistella ollakseen uskollinen. 

Helposti. Olen "juoksuni juossut" jo aikoja sitten enkä halua takaisin baanalle. En myöskään voisi elää parisuhteessa, jossa en arvostaisi kumppaniani vaan pystyisin rikkomaan keskinäiselle suhteelle sopimiamme sääntöjä. Tilaisuuksia kyllä olisi, matkustelen yksin sekä työn puolesta että toisinaan vapaa-ajallakin, mutta ei ole koskaan tullut edes mieleen.

Tarvin jopa pelkkään seksiin jonkinlaisen henkisen yhteyden. Mun kiihottumiseen ei riitä pelkät ulkoiset puitteet, vaan vaadin toiselta jotain henkistä sisältöä ja taitoa keskustella syvällisesti. Kauheesti ei tällasia ihmisiä tule vastaan ja siksi arvostus omaa aviomiestä kohtaan on suuri. Tiedän, että uuden kumppanin löytäminen olisi hankalaa tai jopa mahdotonta. Parempi siis hoitaa parisuhdetta hyvin ja puhua mieltä askarruttavat asiat läpi toisen kanssa.

Koska pettäjät ovat alinta ihmissaastaa, en halua olla sellainen.

Ensinnäkään mua ei kiinnosta seksi ilman syvää tunneyhteyttä. Sellaisen syntyessäkään en ensin ajattelisi seksiä, vaan tyyliin tulisiko suhteesta mitään, sopisivatko elämäntavat yhteen jne. Jos olisin jo suhteessa, tuskin ajattelisin noita. 

Lisäksi koen niin paljon sympatiaa ja empatiaa, että huono omatunto tulee jo jos jonkun muun kanssa tuntuu synkkaavan "liian hyvin". Oikeudentaju on liian vahva pettämiseen. 

Jaa... En ole kyllä koko parisuhteeni ja avioliittoni aikana edes ihastunut kehenkään, niin ei tässä ole ollut niin "pysymistä". Muutaman kerran minuun on ihastuttu, mutta jos ei ole tullut vastakaikua (minun puoleltani) niin ei siinäkään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa, kun ei ole kiinnostunut muista.

Toisaalta sekin on ihan moneen kertaan tutkittua juttua että pettäminen on vähän samanalainen ilmiö kuin rattiin nukahtaminen. Eli he jotka automaattisesti kuvittelevat ettei se voi heidän kohdalleen sattua ovat suurimmassa riskiryhmässä.

Lähteitä tähän, kiitos? Vai onko tämä jokin yritys mollata ihmisiä, jotka eivät ole koskaan pettäneet ja tietävät, etteivät niin tule tekemäänkään? Kysehän on lopulta arvoista.

Enemmän siinä on tunteista kyse kuin arvoista. Pettämään voi sortua, vaikka olisi periaatteen mies tai nainen. Mutta jos ei edes tunne mitään kiusausta, niin miksi pettäisi?

Minulla on aika heikko itsehillintä ja ehkä pettäisin, jos oikein kovasti tekisi mieli pettää. En ole kuitenkaan tuntenut koskaan halua pettämiseen, joten en ole tehnyt sitä kertaakaan.

Minä petin nykyistä miestäni pariin otteeseen kun suhdetta 1-2 vuotta takana. En enää, sillä pettämisestä jäi järkyttävän paskat vibat enkä saanut edes pettämishetkellä mitään nautintoa. Olin aivan järkyttynyt, miten huono ihminen olen.