Miten olet onnistunut pysymään uskollisena parisuhteessasi?
Erityisesti he jotka ovat aikaisemmissa suhteissaan pettäneet - mikä nykyisessä suhteessanne on erilaista?
Kommentit (96)
En ole pysynyt uskollisena koska alusta alkaen sovittiin että ei mustasukkaisuutta meillä, eikä toisen himoja muita kohtaan saa rajoittaa.
Hyvin on toiminut 23 vuotta.
Ei ole mitään kiinnostusta lähteä sekoilemaan muiden kanssa. On ihan totta, että ikä tuo viisautta tässäkin suhteessa. Ja elämä on valintoja. Jos oma kumppani ei kiinnosta tarpeeksi, aina voi lähteä suhteesta.
Ensimmäisen avioliiton tuhosi alkoholi. Se johti kapakoihin yms. jotka veivät pettämisen tielle. Kurjaa aikaa.
Raitistuin ja tapasin raittiin miehen.
Uskollisuus sovittiin avioliiton perustaksi ja se on pitänyt 16v.
Noudatamme käskyä "Älä tee huorin".
En voi edes kuvitella pettäväni.
Riitämme toisillemme.
Uskollisuus on tahdon asia.
Minun mieheni on merimies ja sen takia ollaan välillä fyysisesti erossa toisistamme pitkiäkin aikoja. Olen pysynyt koko yhdeksän yhteistä vuottamme uskollisena, mutta täytyy myöntää ettei se ihan helppoa aina ole. Varsinkin kun nykyään asutaan minun työni vuoksi Helsingissä eikä mitään kiinnijäämisen riskiä ole. Aikaisemmin asuttiin pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tunsivat toisensa, ja riski jäädä kiinni mahdollisesta pettämisestä oli niin suuri että sekin helpotti uskollisena pysymistä. Tärkeintä on minusta se että ei luo itselleen mitään turhia sääntöjä jotka aiheuttavat pelkkää ahdistusta. Jos näen kadulla hyvännäköisen miehen niin nautin ihan täysillä katselusta enkä ala miettimään onko se pettämistä. Tai jos katson nettipornoa niin katson niin paljon kun mieli tekee enkä ala miettimään että katsonko liikaa. Fokus on pidettävä siinä että ei petä, ja hyväksyttävä se että ajatukset ja fantasiat saattavat joskus pyöriä ties missä.
Avomies pihtasi suhteen viimeiset 2 vuotta. Lopetin suhteen, koska oltiin alussa sovittu että jätetään ennen kuin petetään. Kummasti se kuitenkin tuli miehelle yllätyksenä?
Jos ei voi olla pettämättä niin kannattaa pysyä sinkkuna.
Uskollisuus parisuhteessa on itselleni itsestäänselvyys. Ei ole ollut mitään vaikeutta koskaan. Vaikka mitä ongelmia olisi suhteessa, niin mikään ei oikeuta pettämään toista. Vaikka suhde vetelisi viimesiään, ei siltikään lähdetä pettämään, vaan ensin OIKEASTI erotaan ja sitten vasta katsellaan muita.
Vierailija kirjoitti:
Pettämiseltä välttyy kun asettaa omalle käytökselleen järjelliset rajat. Sen verran tiukat ettei edes rajoilla käynti ole lähelläkään pettämistä. Ei kuitenkaan niin tiukkoja että niissä pysyminen on käytännössä mahdotonta. Silloin homma lähtee kuitenkin käsistä kun raja kerran on ylitetty jo.
Tutustuin itse pari vuotta sitten ihan kaverimielessä yhteen naimisissa olevaan ei-kantasuomalaiseen naiseen, ja hän alkoi jo sen jälkeen hyvin pian ääneenkin pohtimaan onko yhteydenpitomme ollenkaan soveliasta, vaikka lähinnä puhuimme lyhyesti päivän uutisista yms. Kerran hän kävi pikaisesti asunnollani, ja siinä hän pyysi minulta kovasti vaitioloa etten kertoisi kenellekään hänen käyneen täällä. Seuraavan kerran kun hän kävi luonani niin se menikin sitten jo panemiseksi. Selkeästi hänelle, ja osittain minullekin, tuli sellainen hällä väliä -asenne, että kun ollaan joku (vaikkakin ihan älytön) raja ylitetty, niin mennään sitten loppuun asti.
Minulle tuo on outo kysymys. Ensimmäisem aviomieheni kanssa olin 21 vuotta, nykyisen kanssa seitsemättä vuotta.
Ensimmäisessä liitossa tuli kerran tai pari vastaan tilanne, jolloin kyse oli minun valinnastani. Oli mies ja oli tilanne, kaikki auki siinä hetkessä. Minä valitsin, että nyt on parasta lähteä kotiin.
Tässä avioliitossa ei ole edes tullut mieleen, että miettisin kahdesti. En halua tehdä mitään - en edes ajatella siten - mikä voisi tämän liiton rikkoa. Arvostan lojaaliutta ja haluan olla arvostettava kohde.
Nyt 15 vuotta suhteessa ilman pettämistä. Aiemmin en edes pyrkinyt olemaan uskollinen ja petin jokaista kumppaniani.
-Ikä on tuonut viisautta
-Rakkaus toiseen ja henkinen sitoutuminen
-En tahdo satuttaa lapsiani (aiemmissa suhteissa ei ollut lapsia)
Minulla on aivot ja ajattelen enemmän niillä kuin alapäälläni. Käsittämättömän tyhmä kysymys.
Kymmenen vuotta oltu yhdessä. Seksi on vaan parantunut ja rakkautta on edelleen.
Ei minulla ole mitään kiinnostusta muita miehiä kohtaan. En edes koskaan käy missään, jossa voisin tavata muita miehiä. Työpaikka on naisvaltainen, harrastan lähinnä lukemista ja lenkkeilyä. Ystävät ovat yhteisiä. Aika kuluu muutenkin lähinnä perheen parissa.
Ei siis ole kiinnostusta pettää enkä edes mitenkään voisi ajautua sellaiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se pettämättä jättäminen on ihan valinta, aivan kuin pettäminenkin on valinta. Se on molemmissa tapauksissa vain ja ainoastaan omasta päätöksestä kiinni, sen enempää se kun ei vaadi.
Samaa mieltä. Mieheni oletin olevan myös uskollinen, mutta viikko sitten selvisikin, että hän on ulkomailla käydessään käynyt maksullisissa, mutta ei pidä sitä pettämisenä koska ei liity tunteita. Sanoi että se on sama kuin olisi ostanut maitoa eri kaupasta kuin yleensä. Ihmettelee nyt kovasti miksi suutuin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se pettämättä jättäminen on ihan valinta, aivan kuin pettäminenkin on valinta. Se on molemmissa tapauksissa vain ja ainoastaan omasta päätöksestä kiinni, sen enempää se kun ei vaadi.
Samaa mieltä. Mieheni oletin olevan myös uskollinen, mutta viikko sitten selvisikin, että hän on ulkomailla käydessään käynyt maksullisissa, mutta ei pidä sitä pettämisenä koska ei liity tunteita. Sanoi että se on sama kuin olisi ostanut maitoa eri kaupasta kuin yleensä. Ihmettelee nyt kovasti miksi suutuin...
No sä voit sanoa, että tässä kaupassa valitettavasti moisesta lähtee kanta-asiakaskortti.
Minulla on ensi kertaa puoliso joka kohtelee minua rakastavasti ja kunnioittavasti, ilmaisee rakastavansa minua ja että hän kokee minut haluttavana.
Ymmärrän vasta nyt, että edellisessä suhteessa olin yksin ja minua kohdeltiin huonosti, mutta luulin että minulla ei ole oikeutta lähteä.
En pettänyt mutta kiusaus oli kova, en tiennyt miksi. Nyt tajuan että en halunnut olla siinä suhteessa.
Ei mitään sellaista ongelmaa nyt.
Ei vaan kiinnosta tai himota, olen lähes aseksuaali.
Nuo tutkimukset eivät päde Suomen oloissa, koska täällä uskollisuus on enemmän arvokysymys. Globaalisti saattavat päteäkin, koska suuri osa maailman ihmisistä asuu maissa joissa pettäminen on rikos ja monessa paikassa voi johtaa jopa kuolemantuomioon. Tuolloin jos tulee tilaisuus pettää ilman pelkoa että jää kiinni niin kynnys tehdä se on todella matala.