Miten olet onnistunut pysymään uskollisena parisuhteessasi?

Sen jälkeen kun olen ymmärtänyt, ettei suhteeseen kannata lähteä jos ei ole ihan oikeasti rakastunut, ei ole ollut ongelmia. Joskus nuorempana luulin rakastuneeni, mutta enemmän vain menin naisen vetämänä suhteeseen. Sitten kun ensi kertaa rakastuin oikeasti, silmät aukesivat. Siinä tilanteessa ei tule mieleenkään lähteä sivupoluille.

Onpa surullista, että tarttee edes kysellä tuollaista. Ainakin itselle parisuhde on koti, jonne kukaan muu ei ole tervetullut. Miesten kanssa voin jutella ja toki kauniina naisena saan huomiota, samoin mieheni naisilta. Mutta ei tulisi mieleenkään pettää. On meilläkin mennyt huonosti, mutta ei silti tulis mieli pettää. Toki puhun vaan omasta puolestani, en esim. mieheni.

Hyvin, kiitos kysymästä.

Kiusauksen hetkellä olen miettinyt sitä, miten paljon hyvää menettäisin, jos lähtisin jonkun toisen matkaan. Siihen leikkiin kun lähtisi, ei koskaan todennäköisesti saisi elämässään mitään pysyvää. Sen jälkeen on ollut helppoa sanoa kiinnostuneille, että kiitos mutta ei kiitos.

Kannattaa tosiaan miettiä kunnolla etukäteen, mitä menettää, jos pettää. Mun naiseni petti ja käyttäytyi epäluotettavasti jo vuosia aiemminkin tosin. Yritimme puhua, selitin asioita, keskustelimme, kävimme terapeutillakin. Käsittelin itse ja käsittelimme noita asioita niin paljon, että itselleni tuli jo huono olo jatkuvasta vatvomisesta ja asioiden junnaamisesta.

No, lopulta otin eron, kun hän ei vieläkään muuttunut luotettavammaksi. Meillä on lapsiakin. Huhhuh, mikä helpotus tuo ero oli itselleni. Nyt saan olla rauhassa, eikä tarvitse miettiä kenenkään pettämisiä. Silti exäni vieläkin kyselee, että miksei puhuttu ja meidän olisi pitänyt puhua. En vastaa enää mitään. Puhuin jo kaiken, mitä pystyin ja hän saa itse ratkoa omat ongelmansa tästä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Minä petin nykyistä miestäni pariin otteeseen kun suhdetta 1-2 vuotta takana. En enää, sillä pettämisestä jäi järkyttävän paskat vibat enkä saanut edes pettämishetkellä mitään nautintoa. Olin aivan järkyttynyt, miten huono ihminen olen.

Ja silti menit pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa, kun ei ole kiinnostunut muista.

Tämä. Olen pettänyt aiemmassa suhtessa kun en ollut aidosti rakastunut (mitä en tiennyt tuolloin kun en ollut kokenut rakastumista). 

Ei valitettavasti ole tullut tilaisuutta.

Ei vaan ole käynyt koskaan mielessäkään. En haluaisi olla sellainen ihminen. Jos olisin, en voisi elää itseni kanssa. Yritän olla loukkaamatta ketään itsekkyyttäni.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tosiaan miettiä kunnolla etukäteen, mitä menettää, jos pettää. Mun naiseni petti ja käyttäytyi epäluotettavasti jo vuosia aiemminkin tosin. Yritimme puhua, selitin asioita, keskustelimme, kävimme terapeutillakin. Käsittelin itse ja käsittelimme noita asioita niin paljon, että itselleni tuli jo huono olo jatkuvasta vatvomisesta ja asioiden junnaamisesta.

No, lopulta otin eron, kun hän ei vieläkään muuttunut luotettavammaksi. Meillä on lapsiakin. Huhhuh, mikä helpotus tuo ero oli itselleni. Nyt saan olla rauhassa, eikä tarvitse miettiä kenenkään pettämisiä. Silti exäni vieläkin kyselee, että miksei puhuttu ja meidän olisi pitänyt puhua. En vastaa enää mitään. Puhuin jo kaiken, mitä pystyin ja hän saa itse ratkoa omat ongelmansa tästä eteenpäin.

Kai olet teettänyt DNA-testit lapsista?

1. Ensin ero

2. Sitten vasta uusia tuttavuuksia

Helppoa kun on beta-mies. Ei tule tilaisuuksia.

Vanha ketju, mutta helposti!

Olen sitoutunut tähän, ja arvostan kumppaniani niin paljon etten edes mieti muita miehiä. 

Tämä johtuu siitä että mieheni on samanlainen, sitoutunut minuun, kunnioittaa ja arvostaa, pitää tärkeimpänä asianaan meidän parisuhdettamme, ja vaalii sitä. Toisin on ollut aiemmissa suhteissani.

Olen sinkku tällä hetkellä mutta ei minua kiinnosta paneskella ympäriinsä vieraiden ihmisten kanssa. Etsin parisuhdetta. Jos minulla olisi parisuhde, en edelleenkään paneskelisi ympäriinsä vieraiden ihmisten kanssa. Ihmettelen tällaisia ihmisiä joilla on haluja pettämiseen, miksi he ovat parisuhteessa tai ainakaan yksiavioisessa sellaisessa, nykyäänhän on polyamoria ihan normaali juttu, mikseivät ryhdy sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku tällä hetkellä mutta ei minua kiinnosta paneskella ympäriinsä vieraiden ihmisten kanssa. Etsin parisuhdetta. Jos minulla olisi parisuhde, en edelleenkään paneskelisi ympäriinsä vieraiden ihmisten kanssa. Ihmettelen tällaisia ihmisiä joilla on haluja pettämiseen, miksi he ovat parisuhteessa tai ainakaan yksiavioisessa sellaisessa, nykyäänhän on polyamoria ihan normaali juttu, mikseivät ryhdy sellaiseen.

Koska minkäänlaisen parisuhteen saaminen on niin vaikeaa. Siksi on vain otettava sellainen suhde jonka saa ja käydä sitten tilaisuuden tullen pettämässä.

En ole ollut muista miehistä kiinnostunut, ainakaan niin paljon että olisi ollut kiusausta pettää.

En oikein tiedä miksi sellaiset ihmiset ryhtyvät parisuhteeseen, joiden on vaikea pysyä uskollisina. Jos tietää  ettei itsestä ole siihen, niin eikö kannattaisi jättää väliin koko juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppoa, kun ei ole kiinnostunut muista.

Toisaalta sekin on ihan moneen kertaan tutkittua juttua että pettäminen on vähän samanalainen ilmiö kuin rattiin nukahtaminen. Eli he jotka automaattisesti kuvittelevat ettei se voi heidän kohdalleen sattua ovat suurimmassa riskiryhmässä.

Juurikin näin... :)

Oman kokemukseni mukaan kaikista helpoimpia saaliita on juuri nämä omasta mielestään ”siveyden sipulit”, koska heiltä puuttuu täydellisesti defenssit ja välineet selvitä tilanteista joissa taitava viettelijä alkaa jallittaa ;-)

Olen ollut sekä pettäjä että petetty aikaisemmissa suhteissa. Pettäminen oli lapsellinen teko päättää silloinen suhde, jossa ei varsinaisesti mitään vikaa ollut, en vaan kokenut enää tarpeeksi tykkäävän miehestä/saaneen suhteesta mitään ja ehkä nuoruuden hölmöyden piikkiin sen laitan. Olin omassa mielessäni suhteen päättänyt jo ajat sitten, en vaan sitten osannut sitä kertoa paremmin silloiselle poikkikselle, joten pettäminen oli "helppoa". En vain ajatellut asiaa, pokasin vaan jonkun baarista, oli puhtaasti vain seksiä.

Sitä en sitten tiedä vielä tänäkään päivänä miksi petetyksi tulin, ehkä silloinen mies oli vähän samassa tilanteessa kuin minä tuolloin edellisessä suhteessa. En osannut olla vihainen, kun olen myös pettäjä ollut, mutta suhde tietysti päättyi hyvässä yhteisymmärryksessä. 

Nykyinen suhde, joka on pitkäaikaisin ja kestänyt 10 vuotta, niin kahdesti olen ollut ihastunut työkaveriin kahdessa eri duunissa suhteen neljän ekan vuoden aikana. Suhteemme toimii edelleen lähes täydellisesti vaikkei täydellisiä kumpikaan olla, joten en halua pilata sitä mitä meillä on. Mies tietää ihastuksistani, tiesi alusta alkaen, mutta ei tuominnut, olihan meillä ollut silloin todella vaikea hetki suhteessa. Hän teki silloin ylitöitä ja kotona oli vain hiljaa, käsitellen asioita niin, mutta minä taas kaipasin elämääni jotain muuta ajateltavaa. Ehkä sen takia ihastuin, kun kotona odotti vain hiljaa murjottava mies, niin ei kotiinkaan jaksanut mennä toisen naamaa silloin katsomaan. Noissa ihastumisissa oli lopulta kyse ehkä enemmän siitä, että pääsi ulkopuoliselle puhumaan. Olisi ollut mahdollista pettää, mutta en vain pystynyt. Rakastin ja rakastan miestä edelleen liikaa. Ehkä se, että kummallakin oli pitkän sinkkuajan jälkeen omat keinot käsitellä suhteen ja elämän epäkohdat, aiheutti konfliktin jota ei osattu purkaa, sen suhteen näen nuo ihastumiset hyvänä asiana. On opittu tulemaan toista vastaan ja tietää, että vaikka nyt sattuisi ihastumaan, niin se ei vaikuta suhteeseen ja toinen on yhä siinä, eikä vie päiväunia käytännön tasolle.

Eihän se ole vaikeata, joten ihan helposti olen onnistunut.

Huonosti olen onnistunut... :-/

Kun on paljon poissa kotoa, ja vieläpä kaukana sieltä, vieraan houkutus on vaan niin vastustamaton.

Tiedän että toimintani on ”väärin”, mutta lepyttelen omaatuntoani sillä, että tämä on oma pikku salaisuuteni, jonka vien mukanani hautaan.

Niin kauan kun vaimoni ei syrjähyppelyistäni tiedä, en myöskään häntä loukkaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut muista miehistä kiinnostunut, ainakaan niin paljon että olisi ollut kiusausta pettää.

En oikein tiedä miksi sellaiset ihmiset ryhtyvät parisuhteeseen, joiden on vaikea pysyä uskollisina. Jos tietää  ettei itsestä ole siihen, niin eikö kannattaisi jättää väliin koko juttu.

Parisuhde voi olla todella tärkeä tai jopa elämän tärkein asia ihmiselle joka pettää. Siksi ei halua jäädä kiinni. Seksi nyt on seksiä.