Perheen metatyöt mitä niitä on?

Vierailija kirjoitti:

Kahden esiteinin perheessä on viime aikoina ollut tällaisia metatöitä:

- Wilman jatkuvaa kysymystä ja viesteihin reagointia, koulusta uimaan ja uikkarit hukassa - ostetaan uudet, lapsi valittu koulun säbäturnaukseen, pitää tehdä eväitä, muistuttaa poikkeavasta koulun alkuajasta ja antaa rahaa kanttiiniin, leirikoulua varainkeruut: keksimyyntiä työpaikalla ja sukulaisille, kakkujen leipominen joulumyyjäisiin, myytävien toimittaminen oppilaiden pitämään kioskiin

- rippikoululeirivaihtoehtojen valinta

- eläinlääkärin varaaminen ja lemmikkien käyttäminen siellä

- autohuollon varaaminen ja ko päivän liikkumisen suunnittelu

- naamiaisasut hankkiminen lapsen Halloween juhliin

- kaveriyökyläilyn ja sen tarjottavien suunnittelu ja toteutus

- joulukorttien tekeminen

- kouluvalokuvien tilaus

- perheneuvolan tilaisuuksissa raivaaminen

- talon remonttien suunnittelu ja Tarjouspyynnöt

- lasten harrastuskuskausten kimppakyytien säätäminen monta kertaa viikossa

- tulevan joulun miettiminen, missä vietetään ja millä kokoonpanolla

- joululahjojen keksiminen ja hankinta

- lapsen parturin varaaminen ja kuiskaus sinne

- auttaminen näkyvissä, esteissä ja kuulustelut kokeisiin

Metatyön helpottaminen:

- luovu lemmikistä. Ei ell-aikoja ja vähemmän siivoamista.

- älä lähetä joulukortteja

- älä tilaa koulukuvia

- halloweeniä ei ole pakko viettää, kuten ei kekriäkään tai sadonkorjuujuhlaa

- joulu vietetään kotona syömällä tilausruokaa

- jokaiselle vain yksi joululahja, lahjakortti

- laita facebookkiin ilmoitus, jossa haluat tilata parturin kotiin

- jos harrastuksia on jokaiselle viikonpäivälle, vähennä lapsen harrastuksia. Yksi harrastus riittää.

- kaveriyökyläilyssä riittää ihan normaali kotiruoka. Vai tekikö teidän lapsuudessa kaverin vanhemmat jotain erityisiä illallisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Teinien kanssa on yleensä jo helpompaa, ja jos hommat tasataan, se keventää tietysti, kun kaikki ei ole yhden perheejäsenen organisoinnin ja muistamisen varassa.

Teillä ei ilmeisesti lasten pienenä ollessakaan tarvinnut kenenkään erikseen huolehtia mistään ja muistaa mitään? Vai oletko vain unohtanut sen kasvavien lasten vaate- ja välineRUMBAN? Neuvolat, lääkärit, hammashuollot, parturit, päivähoidot (lippusineen ja lappusineen), koulut (Wilmoineen, läksyineen, kokeineen ja leirikouluineen?), harrastukset? Sukulaisten ja kaverien synttärit (muistamiset, vaatteet)? Omien lasten synttärit (kutsut, tarjottavat)? Yökylähullunmyllyn? Huvipuistot? Lomamatkat? Tai ehkä teillä ei näitä ollut tai jouduttu mitenkään organisoimaan?

Vain elämää, tietysti. Mutta elämästä tulee kaaos, ellei kukaan katso, että hommat toimivat, aikataulut pitävät, laput ja viestit kulkevat. Ja vielä ajallaan, jos mahdollista.

En ole unohtanut aikaa kun lapset olivat pieniä, mies kävi useamman vuoden töissä toisella paikkakunnalla, hoidin lapset ja kodin viikot yksin. Eipä tuossa mitään hullunmyllyä ollut. Vaatteita ostettiin kun lisää tarvittiin, paljon jostain marketista tai kauppakeskuksen Reimasta tms., meillä oli aina kummallakin tiedossa lasten koot ja jalan kuvat kenkiä ja luistimia varten. Juhlavaatteita toin ulkomailta työreissuilta, tyttö tykkäsi prinsessamekoista. Synttäreitä järkättiin kyllä ja isolle joukolle, niitähän oli mukava järjestää. Lapset eivät juurikaan pitäneet kakuista, jäätelö taas kelpasi, ja lähileipomosta sai hyviä pikkuleipiä yms. Ohjelmaa kehiteltiin aina, oli aarteenetsintää ja askartelua ym, pojalla ulkona pihaleikkejä kesäaikaan. Päivähoito oli helppo, paikka aivan naapurissa. Koulut ovat olleet suht lähellä, ei kuskaamisia, samoin suurin osa harrastuksista on mennyt hyvin vähillä kyydityksillä. Wilmaa on molemmat seuranneet silloin kun olemme kerenneet, eipä tuolta ole suuremmasti moitteita tullut vaikkei aina ole heti reagoitu. Ja kaikki menot ovat olleet  vanhempien kännyissä, se vienyt kumpi kerennyt aamulla sovittu (tai päätös sen mukaan kumpi työreissulla ja kumpi kotona). Lomamatkoja on tehty noin kaksi vuoteen, lisäksi kotimaan matkat, mutta mikä ihmeen ongelma noissa nyt on, se vanhemmista kumpi on innostuneempi on surffanut netissä ja esitellyt paikkaa toiselle jonka jälkeen varaukset on tehty. Matkailtu on niin paljn ettei pakkaaminen ole koskaan ollut mikään ongelma . Muistamisessa kalenterit niin seinällä kuin kännyissä ja tietokoneissa auttavat hirveästi ja kaikki muukin "meta" on aika yksinkertaista.

Jotenkin pelottaa näiden metailijoiden puolesta, jos tavallinen arki on niin raskasta, että sen alle meinaa uupua miten selviää niistä oikeasti raskaista jutuista joita jokaisella tulee elämässä vastaan?

Suostuisitko nyt ymmärtämään, että ei se metatyö (inhoan jo koko sanaa) olekaan useimmiten raskasta, ehkä ei ikinä! Tässä ketjussa on miljoonasti kerrottu milloin se muuttuu raskaaksi ja ei silloinkaan kaikille, erilaisia kuin ollaan.

Mutta tajuatko, että teit sitä himputin metatyötä silloinkin, kun ulkomailla TYÖREISSULLASI ollessa sulla oli mielessä lapsesi juhlamekot? ENNAKOIT tulevaa, SUUNNITTELIT jotain mikä ei tapahtunut siinä ja silloin, vaan vasta joskus tulevaisuudessa, että sitten kun se juhlapäivä on, ei edellisenä iltana tarvitse rynnistää ostoksille, koska olit ajatellut niitä juhlia ja niitä mekkoja jo silloin joskus työreissullasi! Tuo on sitä halvatun metatyötä! 😂 Ja kyllä, IHAN TAVALLISTA ELÄMÄÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni metatöistä irvivä mies suhtautuisi, jos nainen ottaisi rennosti ja jättäisi vaikka pillerireseptin uusimatta? Tai söisi pillereitä aina kun muistaisi eikä olisi moksiskaan vaikka joku joskus unohtuisi?

Aivan helvetin typerä "argumentti"

Miten niin? Voihan mies muistuttaa vaimoaan joka päivä samaan aikaan "muistitko ottaa pillerin, kulta". Pikkujuttu, miten tuo voisi miestä rasittaa?

Siinähän hankit itsellesi sen perhehelvetin, mistä tässä ketjussa itketään. Jätä ihmeessä pillerit syömättä.

Ainahan mies voi ehkäistä. Miksi ehkäisy pitää parisuhteessa jättää naisen hoidettavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Teinien kanssa on yleensä jo helpompaa, ja jos hommat tasataan, se keventää tietysti, kun kaikki ei ole yhden perheejäsenen organisoinnin ja muistamisen varassa.

Teillä ei ilmeisesti lasten pienenä ollessakaan tarvinnut kenenkään erikseen huolehtia mistään ja muistaa mitään? Vai oletko vain unohtanut sen kasvavien lasten vaate- ja välineRUMBAN? Neuvolat, lääkärit, hammashuollot, parturit, päivähoidot (lippusineen ja lappusineen), koulut (Wilmoineen, läksyineen, kokeineen ja leirikouluineen?), harrastukset? Sukulaisten ja kaverien synttärit (muistamiset, vaatteet)? Omien lasten synttärit (kutsut, tarjottavat)? Yökylähullunmyllyn? Huvipuistot? Lomamatkat? Tai ehkä teillä ei näitä ollut tai jouduttu mitenkään organisoimaan?

Vain elämää, tietysti. Mutta elämästä tulee kaaos, ellei kukaan katso, että hommat toimivat, aikataulut pitävät, laput ja viestit kulkevat. Ja vielä ajallaan, jos mahdollista.

En ole unohtanut aikaa kun lapset olivat pieniä, mies kävi useamman vuoden töissä toisella paikkakunnalla, hoidin lapset ja kodin viikot yksin. Eipä tuossa mitään hullunmyllyä ollut. Vaatteita ostettiin kun lisää tarvittiin, paljon jostain marketista tai kauppakeskuksen Reimasta tms., meillä oli aina kummallakin tiedossa lasten koot ja jalan kuvat kenkiä ja luistimia varten. Juhlavaatteita toin ulkomailta työreissuilta, tyttö tykkäsi prinsessamekoista. Synttäreitä järkättiin kyllä ja isolle joukolle, niitähän oli mukava järjestää. Lapset eivät juurikaan pitäneet kakuista, jäätelö taas kelpasi, ja lähileipomosta sai hyviä pikkuleipiä yms. Ohjelmaa kehiteltiin aina, oli aarteenetsintää ja askartelua ym, pojalla ulkona pihaleikkejä kesäaikaan. Päivähoito oli helppo, paikka aivan naapurissa. Koulut ovat olleet suht lähellä, ei kuskaamisia, samoin suurin osa harrastuksista on mennyt hyvin vähillä kyydityksillä. Wilmaa on molemmat seuranneet silloin kun olemme kerenneet, eipä tuolta ole suuremmasti moitteita tullut vaikkei aina ole heti reagoitu. Ja kaikki menot ovat olleet  vanhempien kännyissä, se vienyt kumpi kerennyt aamulla sovittu (tai päätös sen mukaan kumpi työreissulla ja kumpi kotona). Lomamatkoja on tehty noin kaksi vuoteen, lisäksi kotimaan matkat, mutta mikä ihmeen ongelma noissa nyt on, se vanhemmista kumpi on innostuneempi on surffanut netissä ja esitellyt paikkaa toiselle jonka jälkeen varaukset on tehty. Matkailtu on niin paljn ettei pakkaaminen ole koskaan ollut mikään ongelma . Muistamisessa kalenterit niin seinällä kuin kännyissä ja tietokoneissa auttavat hirveästi ja kaikki muukin "meta" on aika yksinkertaista.

Jotenkin pelottaa näiden metailijoiden puolesta, jos tavallinen arki on niin raskasta, että sen alle meinaa uupua miten selviää niistä oikeasti raskaista jutuista joita jokaisella tulee elämässä vastaan?

Suostuisitko nyt ymmärtämään, että ei se metatyö (inhoan jo koko sanaa) olekaan useimmiten raskasta, ehkä ei ikinä! Tässä ketjussa on miljoonasti kerrottu milloin se muuttuu raskaaksi ja ei silloinkaan kaikille, erilaisia kuin ollaan.

Mutta tajuatko, että teit sitä himputin metatyötä silloinkin, kun ulkomailla TYÖREISSULLASI ollessa sulla oli mielessä lapsesi juhlamekot? ENNAKOIT tulevaa, SUUNNITTELIT jotain mikä ei tapahtunut siinä ja silloin, vaan vasta joskus tulevaisuudessa, että sitten kun se juhlapäivä on, ei edellisenä iltana tarvitse rynnistää ostoksille, koska olit ajatellut niitä juhlia ja niitä mekkoja jo silloin joskus työreissullasi! Tuo on sitä halvatun metatyötä! 😂 Ja kyllä, IHAN TAVALLISTA ELÄMÄÄ.

Hellanlettas sentään, oikein lapsen juhlamekko! Nyt on rankkaa! 

Vierailija kirjoitti:

Naiselle, jolla ei ole mitään muuta itsekehun aihetta - metatyö.

Kummasti tuo muuttuu ärsyttäväksi ylimääräiseksi muistettavien asioiden listaamiseksi ja organisoinniksi, kun se kaatuu yhden harteille. Ihan riippumatta sukupuolesta.

Mun mies itkee tästä metatyöstä nyt, kun hän sen joutuu hoitamaan, työttömönä kun kotona on. Siis MAKAA, kuten palstamiehen termi kuuluu. Minä nämä ”olemattomat” hommat hoidin työni ohessa silloin, kun mieskin kävi töissä. Nyt se raukka vasta on tajunnut, mitä minä tein siinä sivussa vaan, kun hän hoiti vain sen oman töissä käymisensä ja tuli valmille kotiin ah, niin uupuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni metatöistä irvivä mies suhtautuisi, jos nainen ottaisi rennosti ja jättäisi vaikka pillerireseptin uusimatta? Tai söisi pillereitä aina kun muistaisi eikä olisi moksiskaan vaikka joku joskus unohtuisi?

Aivan helvetin typerä "argumentti"

Miten niin? Voihan mies muistuttaa vaimoaan joka päivä samaan aikaan "muistitko ottaa pillerin, kulta". Pikkujuttu, miten tuo voisi miestä rasittaa?

Siinähän hankit itsellesi sen perhehelvetin, mistä tässä ketjussa itketään. Jätä ihmeessä pillerit syömättä.

Ainahan mies voi ehkäistä. Miksi ehkäisy pitää parisuhteessa jättää naisen hoidettavaksi?

Sellaiset olkiukot. Ensin syöt pillereitä, mutta vastuu  on kuitenkin miehellä? Melkoista järjenjuoksua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiselle, jolla ei ole mitään muuta itsekehun aihetta - metatyö.

Kummasti tuo muuttuu ärsyttäväksi ylimääräiseksi muistettavien asioiden listaamiseksi ja organisoinniksi, kun se kaatuu yhden harteille. Ihan riippumatta sukupuolesta.

Mun mies itkee tästä metatyöstä nyt, kun hän sen joutuu hoitamaan, työttömönä kun kotona on. Siis MAKAA, kuten palstamiehen termi kuuluu. Minä nämä ”olemattomat” hommat hoidin työni ohessa silloin, kun mieskin kävi töissä. Nyt se raukka vasta on tajunnut, mitä minä tein siinä sivussa vaan, kun hän hoiti vain sen oman töissä käymisensä ja tuli valmille kotiin ah, niin uupuneena.

Sinäkin olet ihan itse sen miehesi valinnut. 

Kopsattu Iltalehdestä, alkuperäinen juttu Me Naisissa.

Me Naiset "Niin sanottua metatyötä on nyt tutkittu Harvardissa asti. Tutkija nostaa esiin tilanteet, joihin kaikkien pitäisi havahtua.

Suuri osa meistä tekee sitä joka päivä: Suunnittelee tulevan viikon ostoksia, havainnoi kodin korjausta kaipaavia kohtia. Sopii tapaamisia ystävien kanssa ja laatii lomasuunnitelmia. Vastaa Wilma-viesteihin, varaa neuvola-aikoja ja panee merkille, että lapsen vaatevarasto kaipaa päivittämistä.

Kyseessä on metatyöksikin nimitetty ilmiö, jossa ihminen tekee hiljaista ja näkymätöntä aivotyötä. Siinä on kyse suunnittelemisesta ja huolehtimisesta, jonka avulla varmistetaan arjen sujuvuus – ei niinkään kotitöistä itsessään.

Aivoja näkymättömästi rasittavaa metatyötä on nyt tutkittu myös tieteellisesti. Harvardin tutkija Allison Daminger haastatteli 35 pariskuntaa selvittääkseen, millaista näkymätön kognitiivinen työ on. Damingerin tutkimuksessa kartoitettiin, millaista metatyötä parien arkeen kuului ja miten se jakautui parin välillä.

Tutkimuksen perusteella metatyö jaettiin neljään osa-alueeseen:

1. Ennakointi tai varautuminen

Jotta perheen arki sujuisi kuin rasvattu, vaaditaan paljon näkymätöntä ennakointia. Tapahtuuko seuraavalla viikolla jotain, joka tulisi ottaa huomioon? Mitä ruoka-aineita kaapeista puuttuu? Näyttääkö sääennuste siltä, että tulevalle reissulle pitää pakata mukaan kumpparit? Ennakointityö kuului tutkimuksen perusteella useimmiten naisille.

2. Tunnistaminen

Hiljaista aivotyötä on myös sen tunnistaminen ja selvittäminen, mistä arjessa tarvittavat palvelut tai asiat löytyvät. Mitkä ovat alueen päiväkodit, mistä kaupasta sopivat harrastusvälineet saa ostettua parhaaseen hintaan?

3. Päätöksenteko

Tarjolla olevien vaihtoehtojen välillä täytyy myös tehdä valintoja. Päätöksenteko on yksi metatyön osa-alueista. Ennen lasten viemistä päiväkotiin on täytynyt tehdä päätös siitä, mihin päiväkotiin lapsi menee ja milloin. Lomamatkalle ei päästä, ellei joku ole varannut hotellia.

Arjen päätös on myös se, että illalliseksi on lasagnea tai että lapsen syntymäpäiville kutsutaan koko luokka. Tutkimuksen mukaan miehet osallistuivat kaikista osa-alueesta eniten päätöksentekoon.

4. Tarkkailu ja seuranta

Metatyöntekijä seuraa päätösten toteutumista ja onnistumista. Sujuiko kaikki, kuten oli suunniteltu? Tulihan kaikki aiemmin tehdyt päätökset myös toteutettua? Olivatko päätökset oikeita? Tarkkailua ja seurantaa tekivät tutkimuksen perusteella lähinnä naiset.

Uuvuttava metatyö

Metatyö voi uuvuttaa. Toimittaja Jenny Lehtinen kutsui kolumnissaan metatyötä loputtomaksi kodin projektipäällikköydeksi. Hänen mukaansa metatyötä tekee eniten perheen pääasiallinen huolehtija, joka lapsiperheessä on usein äiti.

Psykologi Jelena Kecmanovic toteaa Psychology Todayssa, että hiljaisen aivotyön tekijä ei useimmiten itsekään tajua tekevänsä sitä. On helpompi nähdä, kuka milloinkin on tiskannut tai imuroinut, mutta arjen suunnittelutyö jää usein huomiotta.

Koska metatyön määrä ei aina jakaudu parisuhteessa tasaisesti, väsyminen ja turhautuminen voivat johtaa riitelyyn ja ongelmiin parisuhteessa. Kecmanovic kertoo näkevänsä vastaanotollaan erityisesti uupuneita naisia."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan ihmettelen miten naiset vielä lähes vuonna 2020 jaksaa valittaa kotitöiden ja metan epätasaisesta jakaantumisesta ja silti suostua kantamaan päävastuun ja ottamaan syyllisyyden taakan. Jos miehen sisarusten lapsille ei ole lahjoja, miksei nainen totea että kun ei toi Mikko hoitanut ja sillä piste? Tai jos tarhasta sanotaan että ei ollut kurahaalareita niin miksei sanota että no hitto, isänsä piti hoitaa? Jos ei mies käy kaupassa niin ei ne penskat nälkään kuole jos pistää miehen keittämään niille vaikka puuroa yhtenä päivänä

Ei kuulkaa hyvät siskot tämä maailma miksikään muutu jos vaan valitetaan mutta ei tehdä asioille mitään!

Kahdesta viimeisestä pääsee lastensuojeluun.

Et usko itekkään että pääsee jos yhtenä päivänä ei oo kurahaalaria tai syötetään iltaruuaksi puuroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Teinien kanssa on yleensä jo helpompaa, ja jos hommat tasataan, se keventää tietysti, kun kaikki ei ole yhden perheejäsenen organisoinnin ja muistamisen varassa.

Teillä ei ilmeisesti lasten pienenä ollessakaan tarvinnut kenenkään erikseen huolehtia mistään ja muistaa mitään? Vai oletko vain unohtanut sen kasvavien lasten vaate- ja välineRUMBAN? Neuvolat, lääkärit, hammashuollot, parturit, päivähoidot (lippusineen ja lappusineen), koulut (Wilmoineen, läksyineen, kokeineen ja leirikouluineen?), harrastukset? Sukulaisten ja kaverien synttärit (muistamiset, vaatteet)? Omien lasten synttärit (kutsut, tarjottavat)? Yökylähullunmyllyn? Huvipuistot? Lomamatkat? Tai ehkä teillä ei näitä ollut tai jouduttu mitenkään organisoimaan?

Vain elämää, tietysti. Mutta elämästä tulee kaaos, ellei kukaan katso, että hommat toimivat, aikataulut pitävät, laput ja viestit kulkevat. Ja vielä ajallaan, jos mahdollista.

En ole unohtanut aikaa kun lapset olivat pieniä, mies kävi useamman vuoden töissä toisella paikkakunnalla, hoidin lapset ja kodin viikot yksin. Eipä tuossa mitään hullunmyllyä ollut. Vaatteita ostettiin kun lisää tarvittiin, paljon jostain marketista tai kauppakeskuksen Reimasta tms., meillä oli aina kummallakin tiedossa lasten koot ja jalan kuvat kenkiä ja luistimia varten. Juhlavaatteita toin ulkomailta työreissuilta, tyttö tykkäsi prinsessamekoista. Synttäreitä järkättiin kyllä ja isolle joukolle, niitähän oli mukava järjestää. Lapset eivät juurikaan pitäneet kakuista, jäätelö taas kelpasi, ja lähileipomosta sai hyviä pikkuleipiä yms. Ohjelmaa kehiteltiin aina, oli aarteenetsintää ja askartelua ym, pojalla ulkona pihaleikkejä kesäaikaan. Päivähoito oli helppo, paikka aivan naapurissa. Koulut ovat olleet suht lähellä, ei kuskaamisia, samoin suurin osa harrastuksista on mennyt hyvin vähillä kyydityksillä. Wilmaa on molemmat seuranneet silloin kun olemme kerenneet, eipä tuolta ole suuremmasti moitteita tullut vaikkei aina ole heti reagoitu. Ja kaikki menot ovat olleet  vanhempien kännyissä, se vienyt kumpi kerennyt aamulla sovittu (tai päätös sen mukaan kumpi työreissulla ja kumpi kotona). Lomamatkoja on tehty noin kaksi vuoteen, lisäksi kotimaan matkat, mutta mikä ihmeen ongelma noissa nyt on, se vanhemmista kumpi on innostuneempi on surffanut netissä ja esitellyt paikkaa toiselle jonka jälkeen varaukset on tehty. Matkailtu on niin paljn ettei pakkaaminen ole koskaan ollut mikään ongelma . Muistamisessa kalenterit niin seinällä kuin kännyissä ja tietokoneissa auttavat hirveästi ja kaikki muukin "meta" on aika yksinkertaista.

Jotenkin pelottaa näiden metailijoiden puolesta, jos tavallinen arki on niin raskasta, että sen alle meinaa uupua miten selviää niistä oikeasti raskaista jutuista joita jokaisella tulee elämässä vastaan?

Suostuisitko nyt ymmärtämään, että ei se metatyö (inhoan jo koko sanaa) olekaan useimmiten raskasta, ehkä ei ikinä! Tässä ketjussa on miljoonasti kerrottu milloin se muuttuu raskaaksi ja ei silloinkaan kaikille, erilaisia kuin ollaan.

Mutta tajuatko, että teit sitä himputin metatyötä silloinkin, kun ulkomailla TYÖREISSULLASI ollessa sulla oli mielessä lapsesi juhlamekot? ENNAKOIT tulevaa, SUUNNITTELIT jotain mikä ei tapahtunut siinä ja silloin, vaan vasta joskus tulevaisuudessa, että sitten kun se juhlapäivä on, ei edellisenä iltana tarvitse rynnistää ostoksille, koska olit ajatellut niitä juhlia ja niitä mekkoja jo silloin joskus työreissullasi! Tuo on sitä halvatun metatyötä! 😂 Ja kyllä, IHAN TAVALLISTA ELÄMÄÄ.

Hellanlettas sentään, oikein lapsen juhlamekko! Nyt on rankkaa! 

Juhlamekko, kengät; suorat housut ja pikkutakki, kauluspaita, kravatti, kengät sille pojallekin. Ja toiselle myös, tai ainakin pitää tsekata, mahtuuko vanhemmalta pieneksi käyneet nuoremmalle. Joo, eihän näistä yksikään ole yksittäin tikun nokkaan nostettuna iso homma. Mutta kun ne eivät ole ainoat, mitä pitää muistaa. On se koko muu arki kaikkine muistamisineen.

Mutta mitäpä tätä tointaa selittää tyypille, jolla ei ole huolehdittavana kuin oma prse. Joka ei taida olla kovin hyvin huollettu sekään, edes. Hellanlettas, nyt on rankkaa ymmärtää, että sun pikku pikku elämäsi ei ole koko maailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu nyt tuo sana "meta" monia hiertävän. Itse sanoisin ennakointi, itselleni ainakin se "metatyö" on asioiden ennakointia. En tarvitse mitään erillistä hetkeä "nyt minä tässä istun ja mietin", vaan ajatukset soljuu ihan itsestään siinä samalla kun kypsennän sitä jauhelihaa tai ripustan kurahousuja. Ajatukset ovat nykyhetkeä tunnin, päivän, viikon, kuukauden... edellä. Ihan tavallisia asioita, ei mitään outoa ja erityistä, mutta helpottaa kummasti arkea.

Jos soljuu itsestään, miksi useimmat tässä ketjussa ovat avieron partaalla, kun mies ei tee metatyötä? Vaan kaikki soljuminen kaatuu naisen niskaan? Ei tällaista vouhkaamista jaksa ottaa tosissaan, kun toisaalta se metatyö sujuu itsestään ja toisaalta se vie viimeisetkin mehut marttyyrimamman elämästä.

Minä voisin mielelläni tehdä aina ruuan, jos mies laatisi ruokalistan ja ostoslistan. Kaappiin tai pakastimeen ei jäisi ikinä mitään nyssäköitä vaan miehellä olisi aina tiedossa, mitä ja miten paljon mitäkin on kaapeissa. Se ainainen ruuan keksiminen on monella iso ongelma, joka kuormittaa. Miehiä ei, nehän tulee aina valmiille ja korkeintaan marisevat, että taas tätä samaa.

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

b)Kutri-Aapelilla oli tätä vasta koulussa,

c)tässä on liikaa rasvaa, epäterveellistä,

d)en osaa maustaa tuollaisilla mausteilla,

e)liian monimutkaista ja tulee liikaa tiskiä, ei tällaista voi arkena tehdä,

f)taas se listasi vaan omia lempiruokiaan,

g)Marko-Anneli ei tykkää kalasta

h)aina samoja ruokia

i)...jne jne...

Been there, sitten vaan metatyösankari saa ihan itse pähkäillä ne ruokansa kahdesti päivässä, kun ei apu eikä järjestelmällisyys kelpaa. Sama esimerkiksi väärin siivoamisessa. 

Tietenkin listaa laatiessa miehen pitää ottaa huomioon koulussa syödyt ruuat, itse kunkin mieltymykset ja allergiat, monipuolisuus, terveellisyys, ruuan vaihtelevuus, ruokabudjetti, ruokakaupan tarjoukset, ruuanlaittoon varattu aika ja se, miten isotöistä valmistettava ruoka on.

Eipä ollutkaan helppo nakki, sinäkin yritit tehdä asian hutaisten. On ihan eri asia, jos ruokaa tekee vain itselleen sekä aikaa ja rahaa on rajattomasti. Kun on otettava huomioon monta syöjää sekä ajan että rahan rajallisuus, niin homma meneekin vaikeaksi.

Tämän voi hoitaa niinkin yksinkertaisesti kuin ostaa säännöllisesti samat peruselintarvikkeet ja muokata listaa kaupassa sen mukaan mitä on tarjouksessa. Lapsi ei mene rikki, vaikka söisi samaa ruokaa sekä päiväkodissa/koulussa että kotona. Ja sanomattakin lienee selvää, että aina ei voi olla lempparia, vaan joutuu syömään muutakin.

Niin. Kaikilla ei vaan se vanhemmuus ole sitä riman ali menemistä ja nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista.

Mitä riman ali menemistä, nippa nappa hengissä pitämistä ja pakolla kasvattamista on ostaa viikottain tietyt peruselintarvikkeet ja tehdä niistä sellaista ruokaa, mikä sinä päivänä sattuu huvittamaan?

Nuo viittä ateriaa päivittäin tuntikaupalla vatuloivat metatyöläiset ovat pahasti elämänhallintaongelmaisia. Kaapeissa ei ole koskaan mitään valmiina, vaan joka kerta on lähdettävä hakemaan kauhean suunnittelun ja murjotuksen saattelemana kaupasta välipala-aineksiakin. Ei löydy yksinäistä paahtoleipäviipaletta, ei murheellisen mustunutta banskua. Aina vaan metatyötä ja kauhea suoritus päälle. 

Meillä taas on peruselintarvikkeita niin, että pärjäämme hyvin jopa viikkoja käytämttä kaupassa. Maito tosin loppuu, ehkä leikkeleet ja juustotkin, sekä talvisaikaan tuoreet kasvikset, mutta hyvää ja monipuolista ruokaa riittää. 

Nyt olet ymmärtänyt väärin - joko tahallasi, tai sitten ymmärryksessäisi on jotain isompaakin häikkää.

Juurkin ihmisellä joka suunnittelee etukäteen, tarkistaa tilannetta ja tekee kauppalistaa ON niitä hätävarantoja kaapeissa. Tyyppi, joka ei huoli tästä eikä huomisesta päivästä on tuo, jolle jokainen eteen tuleva tilanne on ylläri - kaapit tyhjät, jokainen voirasia ja leipäpaketti on haettava erikseen, kun ei ole osattu tehdä sitä ennakoivaa kaappien tarkistusta ja siihen liittyvää metatyötä.

Eli joko teillä tehdään kuin tehdäänkin metatyötä tai sitten valehtelet.

Ohiksena, meillä ei tehdä metatöitä mutta meilläkin kaapeissa aina ruokaa, kuiva-aineita, jääkaapissa turetta ja pakasteessa lihaa, marjoja ja pakastettuna viikonloppuna tehtyjä patoja yms. Niitä sinne laittaa kaikki perheenjäsenet, minä, mies, välillä teinilapset kun kaupassa käyvät. Samoin piha tulee kolatuksi lumesta talvella, nurmikot haravoitua syksyllä, uusia vaatteita ostettua itselle ja lapsille, kodinkoneet vaihdettua kun hajoavat - ilman hirveää suunnittelua, ja ihan yhteistyössä. Jotenkin ketjua lukevana tulee olo, että metatyö tarkoittaa huonosti toimivia perheitä, joissa vanhemmat joko tappelevat kaikesta tai vaikenevat ja välttelevät toisiaan. Muissa perheissä, meissä jotka emme ymmärrä metatyötä, ei perhe-elämä ole työtä vaan elämää joka on itse valittu ja joka on aika onnellista ja mukavaa yhdessäelämistä. 

Teinien kanssa on yleensä jo helpompaa, ja jos hommat tasataan, se keventää tietysti, kun kaikki ei ole yhden perheejäsenen organisoinnin ja muistamisen varassa.

Teillä ei ilmeisesti lasten pienenä ollessakaan tarvinnut kenenkään erikseen huolehtia mistään ja muistaa mitään? Vai oletko vain unohtanut sen kasvavien lasten vaate- ja välineRUMBAN? Neuvolat, lääkärit, hammashuollot, parturit, päivähoidot (lippusineen ja lappusineen), koulut (Wilmoineen, läksyineen, kokeineen ja leirikouluineen?), harrastukset? Sukulaisten ja kaverien synttärit (muistamiset, vaatteet)? Omien lasten synttärit (kutsut, tarjottavat)? Yökylähullunmyllyn? Huvipuistot? Lomamatkat? Tai ehkä teillä ei näitä ollut tai jouduttu mitenkään organisoimaan?

Vain elämää, tietysti. Mutta elämästä tulee kaaos, ellei kukaan katso, että hommat toimivat, aikataulut pitävät, laput ja viestit kulkevat. Ja vielä ajallaan, jos mahdollista.

En ole unohtanut aikaa kun lapset olivat pieniä, mies kävi useamman vuoden töissä toisella paikkakunnalla, hoidin lapset ja kodin viikot yksin. Eipä tuossa mitään hullunmyllyä ollut. Vaatteita ostettiin kun lisää tarvittiin, paljon jostain marketista tai kauppakeskuksen Reimasta tms., meillä oli aina kummallakin tiedossa lasten koot ja jalan kuvat kenkiä ja luistimia varten. Juhlavaatteita toin ulkomailta työreissuilta, tyttö tykkäsi prinsessamekoista. Synttäreitä järkättiin kyllä ja isolle joukolle, niitähän oli mukava järjestää. Lapset eivät juurikaan pitäneet kakuista, jäätelö taas kelpasi, ja lähileipomosta sai hyviä pikkuleipiä yms. Ohjelmaa kehiteltiin aina, oli aarteenetsintää ja askartelua ym, pojalla ulkona pihaleikkejä kesäaikaan. Päivähoito oli helppo, paikka aivan naapurissa. Koulut ovat olleet suht lähellä, ei kuskaamisia, samoin suurin osa harrastuksista on mennyt hyvin vähillä kyydityksillä. Wilmaa on molemmat seuranneet silloin kun olemme kerenneet, eipä tuolta ole suuremmasti moitteita tullut vaikkei aina ole heti reagoitu. Ja kaikki menot ovat olleet  vanhempien kännyissä, se vienyt kumpi kerennyt aamulla sovittu (tai päätös sen mukaan kumpi työreissulla ja kumpi kotona). Lomamatkoja on tehty noin kaksi vuoteen, lisäksi kotimaan matkat, mutta mikä ihmeen ongelma noissa nyt on, se vanhemmista kumpi on innostuneempi on surffanut netissä ja esitellyt paikkaa toiselle jonka jälkeen varaukset on tehty. Matkailtu on niin paljn ettei pakkaaminen ole koskaan ollut mikään ongelma . Muistamisessa kalenterit niin seinällä kuin kännyissä ja tietokoneissa auttavat hirveästi ja kaikki muukin "meta" on aika yksinkertaista.

Jotenkin pelottaa näiden metailijoiden puolesta, jos tavallinen arki on niin raskasta, että sen alle meinaa uupua miten selviää niistä oikeasti raskaista jutuista joita jokaisella tulee elämässä vastaan?

Suostuisitko nyt ymmärtämään, että ei se metatyö (inhoan jo koko sanaa) olekaan useimmiten raskasta, ehkä ei ikinä! Tässä ketjussa on miljoonasti kerrottu milloin se muuttuu raskaaksi ja ei silloinkaan kaikille, erilaisia kuin ollaan.

Mutta tajuatko, että teit sitä himputin metatyötä silloinkin, kun ulkomailla TYÖREISSULLASI ollessa sulla oli mielessä lapsesi juhlamekot? ENNAKOIT tulevaa, SUUNNITTELIT jotain mikä ei tapahtunut siinä ja silloin, vaan vasta joskus tulevaisuudessa, että sitten kun se juhlapäivä on, ei edellisenä iltana tarvitse rynnistää ostoksille, koska olit ajatellut niitä juhlia ja niitä mekkoja jo silloin joskus työreissullasi! Tuo on sitä halvatun metatyötä! 😂 Ja kyllä, IHAN TAVALLISTA ELÄMÄÄ.

Hellanlettas sentään, oikein lapsen juhlamekko! Nyt on rankkaa! 

No voi että sentään, kun ei se sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiselle, jolla ei ole mitään muuta itsekehun aihetta - metatyö.

Kummasti tuo muuttuu ärsyttäväksi ylimääräiseksi muistettavien asioiden listaamiseksi ja organisoinniksi, kun se kaatuu yhden harteille. Ihan riippumatta sukupuolesta.

Mun mies itkee tästä metatyöstä nyt, kun hän sen joutuu hoitamaan, työttömönä kun kotona on. Siis MAKAA, kuten palstamiehen termi kuuluu. Minä nämä ”olemattomat” hommat hoidin työni ohessa silloin, kun mieskin kävi töissä. Nyt se raukka vasta on tajunnut, mitä minä tein siinä sivussa vaan, kun hän hoiti vain sen oman töissä käymisensä ja tuli valmille kotiin ah, niin uupuneena.

Sinäkin olet ihan itse sen miehesi valinnut. 

Niin olen. Töissä käyvän normaalilta vaikuttavan miehen valitsin. Tuommoinen arjen alle uupuva vauva siitä sukeuti vasta perhe-elämän myötä - perhe-elämän, jota hän ihan itse kärtti ja kinusi.

Mutta eipä tässä, kyllä se nyt alkaa tajuihinsa tulla. On eräänkin kerran sanonut että ei ollut tajunnut, mitä kaikkea tämän homman hoitaminen vaatii, ennen kuin joutui itse siitä vastuuseen. Kehityskelpoinen yksilö siis kyseessä kuitenkin, toisin kuin eräät täällä (jotka ihan syystä ovat siitä perhe-elämästä jääneet paitsi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen laatima ruoka- ja ostoslista ei vaan kelpaa, kun:

a)en mä osaa/halua tehdä tällaisia ruokia,

Luonnollisesti mies tekee ne ruuat ihan itse. Jos hän laittaa listaan kukkoa punaviinissä, niin totta kai hän sitten myös tekee sen ruuan. Sen takia miehet eivät tee ruokalistaa tai ostoslistaa, koska he eivät halua mennä ruokakaupan ruuhkaan ja etsiä sieltä kilometrien kylmähyllyiltä sitä kukkoa ja sen jälkeen Alkon ruuhkaan hakemaan punaviiniä jne. ja sitten vielä tekemään sen ruuan. Ja kuuntelemaan, kun hellan ja uunin ääressä vietetyn parituntisen aherruksen palkaksi saa kuulla "tää on pahaa emmä tykkää eiksoo mitään muuta".

Kyse oli ruokalistan laatimisesta eli metatyöstä, ei itse kotityöstä eli ruoan laitosta tai kauppareissusta. Että ei se nyt niin ”luonnollisesti” ole että ruokalistan laatija myös shoppaa ja kokkaa. Ne ovat jaettavia töitä siinä missä muutkin.

Ruokalistan laatijan pitää ottaa huomioon, miten paljon on varattava aikaa ruuanlaittoon ja minä päivänä ruuan pitää olla syömävalmis tavallista aikaisemmin. Alusta asti itse tehty lasagne ei sovi arkeen, kun ruuanlaittaja on kotona 17.30 vaikka listan kirjoittaja sitä haluaisi.

Tietenkin pitää. Miksi koet tarpeelliseksi itsestäänselvyyksien mainitsemisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni metatöistä irvivä mies suhtautuisi, jos nainen ottaisi rennosti ja jättäisi vaikka pillerireseptin uusimatta? Tai söisi pillereitä aina kun muistaisi eikä olisi moksiskaan vaikka joku joskus unohtuisi?

Aivan helvetin typerä "argumentti"

Miten niin? Voihan mies muistuttaa vaimoaan joka päivä samaan aikaan "muistitko ottaa pillerin, kulta". Pikkujuttu, miten tuo voisi miestä rasittaa?

Siinähän hankit itsellesi sen perhehelvetin, mistä tässä ketjussa itketään. Jätä ihmeessä pillerit syömättä.

Ainahan mies voi ehkäistä. Miksi ehkäisy pitää parisuhteessa jättää naisen hoidettavaksi?

Sellaiset olkiukot. Ensin syöt pillereitä, mutta vastuu  on kuitenkin miehellä? Melkoista järjenjuoksua. 

Joo, olet ihan oikeassa. Pillerit ei selvästi sovi minulle. Jätänkin ehkäisyn miehen huoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aivan kauhea ketju. No, kai sitä voi sitten jokaisen pienen yksityiskohdan elämästään tänne kertoa, että voi päteä😂

Tuo tuikkukippomies voi kyllä todella huonosti. Räyhännyt taas täällä kaksi päivää ja aloittanut tästä tämän ketjun lisäksi vielä toisenkin ketjun.

Todella mielenvikainen tyyppi. Huh, huh.

Kukahan tässä on mielenvikainen tuikkukuppimies-manioineen? 

Moniko näistä tuikkukuppimies-viesteistä on sinun kirjoittamiasi? Hanki apua. 

Ei yksikään. Monet meistä tunnistaa sinut.

Sinä tunnistat useita eri kirjoittajia samaksi kuvittelemaksesi tuikkukippomieheksi jollaista tuskin on edes olemassa. Pääsi on rikki, pahoittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan ihmettelen miten naiset vielä lähes vuonna 2020 jaksaa valittaa kotitöiden ja metan epätasaisesta jakaantumisesta ja silti suostua kantamaan päävastuun ja ottamaan syyllisyyden taakan. Jos miehen sisarusten lapsille ei ole lahjoja, miksei nainen totea että kun ei toi Mikko hoitanut ja sillä piste? Tai jos tarhasta sanotaan että ei ollut kurahaalareita niin miksei sanota että no hitto, isänsä piti hoitaa? Jos ei mies käy kaupassa niin ei ne penskat nälkään kuole jos pistää miehen keittämään niille vaikka puuroa yhtenä päivänä

Ei kuulkaa hyvät siskot tämä maailma miksikään muutu jos vaan valitetaan mutta ei tehdä asioille mitään!

Kahdesta viimeisestä pääsee lastensuojeluun.

Et usko itekkään että pääsee jos yhtenä päivänä ei oo kurahaalaria tai syötetään iltaruuaksi puuroa.

Jos lapsen vaatetuksen tai ruuan laiminlyö, se on aivan varma lasun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aivan kauhea ketju. No, kai sitä voi sitten jokaisen pienen yksityiskohdan elämästään tänne kertoa, että voi päteä😂

Tuo tuikkukippomies voi kyllä todella huonosti. Räyhännyt taas täällä kaksi päivää ja aloittanut tästä tämän ketjun lisäksi vielä toisenkin ketjun.

Todella mielenvikainen tyyppi. Huh, huh.

Kukahan tässä on mielenvikainen tuikkukuppimies-manioineen? 

Moniko näistä tuikkukuppimies-viesteistä on sinun kirjoittamiasi? Hanki apua. 

Ei yksikään. Monet meistä tunnistaa sinut.

Sinä tunnistat useita eri kirjoittajia samaksi kuvittelemaksesi tuikkukippomieheksi jollaista tuskin on edes olemassa. Pääsi on rikki, pahoittelen.

Minä ja useampi muu on tunnistanut sinut. Fraaseista olkiukko,, olkinukke, maata palstalla, paykoosit tulilla jne ja yleisestä kirjoitustyylistä.

Olen toimittaja joten huomaan kyllä milloin kirjoittaja on sama vaikka yrittäisitkin tekstiäsi muuttaa. Olet Vaan aika surkea kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan ihmettelen miten naiset vielä lähes vuonna 2020 jaksaa valittaa kotitöiden ja metan epätasaisesta jakaantumisesta ja silti suostua kantamaan päävastuun ja ottamaan syyllisyyden taakan. Jos miehen sisarusten lapsille ei ole lahjoja, miksei nainen totea että kun ei toi Mikko hoitanut ja sillä piste? Tai jos tarhasta sanotaan että ei ollut kurahaalareita niin miksei sanota että no hitto, isänsä piti hoitaa? Jos ei mies käy kaupassa niin ei ne penskat nälkään kuole jos pistää miehen keittämään niille vaikka puuroa yhtenä päivänä

Ei kuulkaa hyvät siskot tämä maailma miksikään muutu jos vaan valitetaan mutta ei tehdä asioille mitään!

Kahdesta viimeisestä pääsee lastensuojeluun.

Et usko itekkään että pääsee jos yhtenä päivänä ei oo kurahaalaria tai syötetään iltaruuaksi puuroa.

Jos lapsen vaatetuksen tai ruuan laiminlyö, se on aivan varma lasun paikka.

Mainitut esimerkit eivät ole vaatetuksen tai ruoan laiminlyömistö. Ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aivan kauhea ketju. No, kai sitä voi sitten jokaisen pienen yksityiskohdan elämästään tänne kertoa, että voi päteä😂

Tuo tuikkukippomies voi kyllä todella huonosti. Räyhännyt taas täällä kaksi päivää ja aloittanut tästä tämän ketjun lisäksi vielä toisenkin ketjun.

Todella mielenvikainen tyyppi. Huh, huh.

Kukahan tässä on mielenvikainen tuikkukuppimies-manioineen? 

Moniko näistä tuikkukuppimies-viesteistä on sinun kirjoittamiasi? Hanki apua. 

Ei yksikään. Monet meistä tunnistaa sinut.

Sinä tunnistat useita eri kirjoittajia samaksi kuvittelemaksesi tuikkukippomieheksi jollaista tuskin on edes olemassa. Pääsi on rikki, pahoittelen.

Minä ja useampi muu on tunnistanut sinut. Fraaseista olkiukko,, olkinukke, maata palstalla, paykoosit tulilla jne ja yleisestä kirjoitustyylistä.

Olen toimittaja joten huomaan kyllä milloin kirjoittaja on sama vaikka yrittäisitkin tekstiäsi muuttaa. Olet Vaan aika surkea kirjoittaja.

Luulet liikoja itsestäsi. Varmaan joku defenssi sairaan mielesi suojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

METATYÖ

Kun ihminen huomaa kylpyhuoneen hanan vuotavan hän hakee rautakaupasta tarvittavat osat ja korjaa hanan.

Kun metatyöläinen huomaa kylpyhuoneen hanan vuotavan alkaa metatyö.

On tehtävä työtä selvittääkseen missä on lähin rautakauppa. Mítkä ovat hyvät ja huonot puolet siinä, että korjaan itse tai puoliso korjaa (tästä pitää tehdä +/- lista). On selvitettävä mikä on puolison aikataulu mikäli +/- listan pohjalta on syytä pytää puolisoa korjaamaan hana. On googlattava netistä oikea tuote etukäteen ja etsittävä asennusohje. Pitää suunnitella ja päättää ottaako lapset mukaan rautakauppaan vai jättääkkö heidät kotiin puolison kanssa vai pitääkö hankkia hoitaja ja sitä kautta tulee selvittää puolison aikataulu jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne. jne

Kohta 1 onnistuu helposti, jos on lapseton tai jos olettaa, että joku muu huolehtii aina lapsista. Muussa tapauksessa joutuu toimimaan kohdan 2 mukaan.

Sivusta huutelen, että mulle ei tuota ongelmia pakata lapsia autoon ja lähteä sinne rautakauppaan suit sait, jos on tarvis. Korkeintaan pitää miettiä ehtiikö takaisin kotiin ruoka-ajaksi vai syödäänkö ensin. Ei noita metäatyökohtia kukaan pakota suorittamaan. 

Eli teillä ei lapset harrasta mitään, heillä ei koskaan ole lääkärinaikoja ja ruoka lentää kaappeihin itsestään? Ja valmistuu itsestään ruoka-ajaksi?

Entäs jos huomaat sen vuotavan hanan kun vaimo on työmatkalla, sinun piti juuri sinä iltana käydä ruokakaupassa koska kotona ei ole lainkaan ruokaa (koska elät hetkessä) ja samalla käyttää yksi lapsi harrastuksessa ja toisella on koe, johon tarvitsee apua ja kolmannella leirikoulumyyjäiset johon pitää leipoa (mitä et voi tehdä ellet käy ruokakaupassa)? Ja seuraavana iltana töiden jälkeen joudut syöksymään kieli vyön alla hakemaan lapsia ja sen jälkeen sinun pitää auttaa alzheimeria sairastavaa appea, koska se vaimosi on työmatkalla? Ja siellä apella sinulla on mukana kaksi lasta, joiden läksyihin tarvitaan apua? Ja sitä seuraavana iltana yhdellä lapsista on hammasoionta, toisella kaverisynttärit ja kolmas on kipeä?

Kaikki tuo on normaalia elämää. Vaikka tahallasi nyt kärjistät ja liioittelet, suorastaan olkinukkeilet. Siis normaalia elämää, sellaista, joka ei ahdista mua yhtään. Jos tulee ylläri, kuten vuotava hana, siihen vaan pitää sopeutua. Lasten harrastuksista tai ruoanlaitosta riippumatta. Riipuu ihan vian vakavuudesta, mikä menee tärkeysjärjestyksessä edelle. Lasten harrastukset voi skipata, samoin ruoanlaiton, jos asuntoa uhkaa vesivahinko. Jos vaan hieman tiputtaa, niin korjaamisen voi lykätä ensimmäiseen vapaaseen hetkeen, minkä normaali elämänrytmi sallii. Oli miten vaan, ei noita metatyöasioita edelleenkään vaadita. Rautakauppaan lähdetään kun tilanne sen sallii, ja sillä sipuli. Vastaavia juttuja, vakavampiakin, on käynytkin, ei se ole mitään erikoista. Ärsyttää toki, mutta ei sitä tarvi hermoromahdusta kokea ja nääntyä. 

 

Niin, tuikkukippomies. Se on normaalia elämää. Ja sen takia normaali työssäkäyvä perheellinen ei vain nimenomaan  voi hypätä autoon ja mennä rautakauppaan ja hänelle ei sillä aikaa taikoudu sinne kotiin kaikennnäköistä.

Ei vuotava hana tarkoita vesivahinkoa. Jos vesivahinko uhkaa, sitä varten sinulla täytyy olla päivystävän putkimiehen tiedot. Jotka nimenomaan metatyöläisillä on tarkassa tallessa aakkostettuina, siinä remppamiehen ja noutopesulan tietojen vieressä.

Mikä ihmeen tuikkukippomies? Harhoja pukkaa pintaan? 

Kyllä voi hypätä autoon, jos ei ole sattumalta just ne kaksi päivää vuodessa, joissa luettelemaasi tapaan on tungettu miljardi pakollista tapahtumaa kalentereihin. Jos on, niin rautakauppareissua lykätään siihen saakka, kunnes sinne kerkeää. Niinhän jo kirjoitin. Mitä ihmettä sinä et tuossa yksinkertaisessa asiassa nyt ymmärrä? 

Hyvin hyvin hyvin harvalla ihmisellä koko arki on jatkuvasti niin jäykkää ja kiireistä, että ei ehdi esimerkiksi ylimääräistä kauppareissua tekemään jos jotain yllättävää sattuu. Samallahan ei pysty esimerkiksi menemään lääkäriin jos itse tai lapsi sairastuu, kun on kaikkea muuta liikaa. On huonoa arjenhallintaa koostaa elämänsä jatkuvasti niin särkyväksi, että se ei kestä minkäänlaisia odottamattomia tapahtumia tai äkkimuutoksia suunnitelmiin. 

Senpä takia teillä ei kukaan tee koskaan mitään jotta olette sitten valmiina kun hana vuotaa.

Ettei siinä vaan jäisi elämä elämättä, koulut käymättä, työt tekemättä ja eläkkeetkin tienaamatta kun kohtahan se hana voi vuotaa.

Sulla on mielenterveysongelma. Kuvittelet tietäväsi tuntemattomista jotain selvänäköisesti. Taidat olla pelkkä trolli.

Pointti jonka sivuutit oli kuitenkin se, että lapset tai normaali perhe-elämä ei edellytä luetteloitua ylimutkikasta metatyöskentelyä. Jos tulee odottamaton yllätys, kuten vuotava hana (se voi olla myös opettajan Wilma-viesti iltayhdeksältä siitä, että huomiseksi tarvitaankin jotkut prkleen balettitossut kouluun tai se voi olla sähkölieden hajoaminen tai mitä tahansa) , niin sitten vaan tehdään havainto, päätellään asiaan reagoimisen tärkeys, ja päätetään, missä välissä siihen ehtii reagoida ja jos ei muuten missään, niin mitä perutaan/siirretään. Varsinainen pointti oli se, että lapset voi ottaa mukaan rautakauppa-asioille ilman ylenpalttista hoitojärjestelyä, jos tällaista sattuu. Rautakauppa ei ole mikään K18-paikka. Oheispointti oli se, että normaali-ihmisillä elämänhallinta kestää yllätykset ja on keinot sopeutua niihin. Normaalissa elämässä, jossa tapahtuu paljon, yllätyksiä tulee myös jatkuvasti, säännönmukaisesti suorastaan, joten on suorastaan idioottimaista olla varautumatta niihin sallimalla tiettyä väljyyttä aikatauluihin ja toimintoihin. 

Ei voi. Jos on harrastus, koe, lääkärikäynti tai joku heisyä on kipeä.

Kyllä, yllätyksiä tulee, mutta koskaan lapsipwrheessä ratkaisu ei ole niin yksinkertainen että vaan pakkaat suit sait autoon ja ajat kohti auringonnousua.

AINA pitää ensin tatkastaa mikä on tilanne ja sitten arvioida miten toimii.

Muu höpösi on ihan vaan höpöä.

Ohis, mutta jotenkin ymmärtäisi jos näitä metatyöketjuja ylläpitäisi merimiesten muijat tai totaaliyksinhuoltajat joilla oikeita ongelmia: mihin laittaa toinen lapsi jos toinen saa pahan astmakohtauksen ja joutuu sairaalaan jne. Mutta kun ketjun perusteella eniten valittavat paljon kotona olevat (kotiäidit/kotoa töitä leikkivät), keskiluokkaiset perheenemännät, joilla suurimmat murheet liittyvät leirikoulu leivonnaisiin jne. Hukassa olevasta elämänhallinnasta syytetään usein syrjäytyneitä, mutta olisiko tässä toinen kasti ihmisiä joille voisi opettaa elämänhallintaa - elämä kantaa vähemmälläkin hallinnan yrittämisellä, voisi jopa olla paljon iloisempaa ja onnellisempaa muulle perheellekin. 

Osuit asian ytimeen. On käsittämätöntä, että ydinperheissä yleensä vain toiselle vanhemmalle kasaantuu suurin osa arkisista puuhista. Ymmärretävää se on näissä merimies- ja totaaliyh-perheissä, mutta ei todellakaan ole ymmärrettävää perusperheissä, joissa molemmat aikuiset asuvat kotona.