Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman perintö.
17.11.2019 |
Lapseton ihminen kenelle haluat jättää perintösi? Automaattisestihan perintö jäisi leskelle ja hänen kuoltuaan siirtyy ensin kuolleen vanhemmille, sisaruksille tai sisarusten lapsille, tässä järjestyksessä riippuen kuka elossa.
Olen ollut 20 vuotta mieheni kanssa ja testamenttaan perintöni hänelle. Siskoni tästä puhui taannoin ja kyseli asiasta. Hänestä perintöni pitäisi suoraan mennä hänelle ja lapsilleen koska meillä ei mieheni kanssa ole lapsia, mutta miehellä edellisestä liitosta kaksi lasta.
Kommentit (61)
Juuri ajattelin, että pitäisi tehdä testamentti, jossa selvin sanoin sanotaan, että mitään ei mene sukulaisille vaan kaikki jaetaan itse valitsemilleni järjestöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku palvelutalo putsaa sinkkuvanhuksen varoistaa.
Tuo on totta. Mikäli on naimisissa on omaisuus paremmin turvattu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juuri ajattelin, että pitäisi tehdä testamentti, jossa selvin sanoin sanotaan, että mitään ei mene sukulaisille vaan kaikki jaetaan itse valitsemilleni järjestöille.
Minäkin keksisin jonkin tälläisen ratkaisun jos ei olisi miestä. Nyt kuitenkin haluan, että puoliso perii. Hänen kanssaan elämää eletään ja omaisuutta kerätään. Haluan kuolemani hetkellä varmistaa, että hän ei joudu luopumaan hankkimastamme elintasosta. Kuoltuaan testamenttini takia hän voi vapaasti päättää kenelle häneltä perintö menee.
Ap
Vastaaja, onko sinulla aviopuoliso? Miten se vaikuttaa päätöksesi?
Pistän kaiken haisemaan. Matkustelen viimeiset vuoteni ympäri maailmaa ja asun neljän tähden hotelleissa. Mitään ei jää. Jos jää, testamenttaan sen Animalialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistän kaiken haisemaan. Matkustelen viimeiset vuoteni ympäri maailmaa ja asun neljän tähden hotelleissa. Mitään ei jää. Jos jää, testamenttaan sen Animalialle.
Kuolema voi tulla myös yllättäen, eli ei kannata odotella niitä "viimeisiä vuosia".
Työkaverin pikkuserkku oli lapseton, varakas poikamies, ei tehnyt testamenttia ja huomattavan omaisuuden sai valtio. Työkaveri itsekin varakas, oli yrittänyt kertoa, että tekisi testamentin vaikka jollekin järjestölle jos ei kenellekään henkilölle halua jättää rahojaan, mutta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kenelle perintöä jätät, on sinun asiasi.
Itse karsastaisin ajatusta, että perintöni aikanaan menisi mieheni lapsille, eikä "omaan sukuun". Vaikka onhan noita miehenkin lapsia jo vuosia hoivattu ja kasvatettu, rakkaita tietysti ovat hekin. Ehkä testamenttaisin puolet siskolle ja puolet miehelle, verovapaan summan ylimenevä osa sitten suoraan heidän lapsilleen.
Jännä miten perintöasiat saavat tunteita aikaan. Itse muistan nuorempana olleeni hyvinkin tuohduksissani kun kuulin serkkujen (2kpl) saavan kumpikin enemmän mummun perintöä kuin minä ja sisarukseni (yht 3). No tietysti he saavat enemmän, kun äidiltään verovapaan yli menevä määrä jaetaan kahdelle eikä kolmelle. Mutta mikä epäreiluudentunne ja kateus siinä nousi pintaan, vaikka en muutoin elämässä ole niin rahan perään. Perintöä ei vielä ole jaettu, mummukin yhä hengissä. Nyt ei enää harmita perintö mutten tiedä nouseeko samat ikävät tunteet pintaan kun perinnönjako joskus on ajankohtaista. Ehkä siihen kanavoi menettämisen tuskan ja surun, murjottaa ja riitelee sitten täysin turhasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin pikkuserkku oli lapseton, varakas poikamies, ei tehnyt testamenttia ja huomattavan omaisuuden sai valtio. Työkaveri itsekin varakas, oli yrittänyt kertoa, että tekisi testamentin vaikka jollekin järjestölle jos ei kenellekään henkilölle halua jättää rahojaan, mutta ei.
Ikävä tilanne. Ilmeisesti ei ollut vanhempia, sisaruksia tai sisarusten lapsiakaan. Nämä pitäisi olla ennen valtiota perimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistän kaiken haisemaan. Matkustelen viimeiset vuoteni ympäri maailmaa ja asun neljän tähden hotelleissa. Mitään ei jää. Jos jää, testamenttaan sen Animalialle.
Vanhana ja sairaana ei välttämättä enää nappaa matkustella, eli ei kannata säästellä vaan elää nyt.
Minä varmaan testamenttasin omaisuuteni ennemmin vaikka kodittomille kissoille kuin jättäisin rahaa tuolle ahneelle siskolle ja hänen lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä sisaruksille tai lapsilleen tai heidän lapsilleen!!!!
Hyväntekeväisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan testamenttasin omaisuuteni ennemmin vaikka kodittomille kissoille kuin jättäisin rahaa tuolle ahneelle siskolle ja hänen lapsilleen.
Samoin, mutta mikä vika on muka testamentata kodittomille kissoille? Kun usein puhutaan siitä viimeisenä vaihtoehtona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kenelle perintöä jätät, on sinun asiasi.
Itse karsastaisin ajatusta, että perintöni aikanaan menisi mieheni lapsille, eikä "omaan sukuun". Vaikka onhan noita miehenkin lapsia jo vuosia hoivattu ja kasvatettu, rakkaita tietysti ovat hekin. Ehkä testamenttaisin puolet siskolle ja puolet miehelle, verovapaan summan ylimenevä osa sitten suoraan heidän lapsilleen.
Jännä miten perintöasiat saavat tunteita aikaan. Itse muistan nuorempana olleeni hyvinkin tuohduksissani kun kuulin serkkujen (2kpl) saavan kumpikin enemmän mummun perintöä kuin minä ja sisarukseni (yht 3). No tietysti he saavat enemmän, kun äidiltään verovapaan yli menevä määrä jaetaan kahdelle eikä kolmelle. Mutta mikä epäreiluudentunne ja kateus siinä nousi pintaan, vaikka en muutoin elämässä ole niin rahan perään. Perintöä ei vielä ole jaettu, mummukin yhä hengissä. Nyt ei enää harmita perintö mutten tiedä nouseeko samat ikävät tunteet pintaan kun perinnönjako joskus on ajankohtaista. Ehkä siihen kanavoi menettämisen tuskan ja surun, murjottaa ja riitelee sitten täysin turhasta asiasta.
Voihan tilanne olla niinkin, että puolisolta ei jäisi enää kumppanin osuudesta lapsillensa perittävää. Toisaalta, onko ne sisarusten lapset sitten läheisempiä? Varsinkin sellaista pidän outona jos aviopuolisolle ei haluaisi jättää mitään vaan omaan sukuun kaikki tai jos muualle menevä perintö on niin suuri osa, että aviopuoliso menettää kodin siksi. Onko silloin rakkautta?
Yritän elää niin, että ei jäisi ihmeempää perintöä toisten riideltäväksi. Eiköhän joku Esperi tai Mehiläinen ne viimeisetkin kuppaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin pikkuserkku oli lapseton, varakas poikamies, ei tehnyt testamenttia ja huomattavan omaisuuden sai valtio. Työkaveri itsekin varakas, oli yrittänyt kertoa, että tekisi testamentin vaikka jollekin järjestölle jos ei kenellekään henkilölle halua jättää rahojaan, mutta ei.
Mitä huonoa tai pahaa siinä on, jos omaisuus menee valtiolle? Eikö se silloin mene yhteiseen hyvään?
Ennen se oli jopa kunnia-asia. Jopa sukuja aateloitiin, sen vuoksi, että antoivat varallisuutta yhteiseen hyvään, jota valtio käyttää.
Eikä siitä ole kuin jotain 30v kun Jari Sarasvuo tahkosi veroja valtiolle ja hän perusteli "iloisen" veronmaksan roolia yhteisellä hyvällä, kun maksoi palkastaan 60-70% veroja, eikä suostunut nostamaan verovapaita osinkoja, johon hänellä olisi ollut mahdollisuus ja muistutti Suomen ilmaisesta koulutuksesta, päivähoidosta jne. jota hän oli rahoittamassa. Samalla asialla oli aikoinaan myös Sauli Niinistö, kun ihmeteltiin veronmaksu intoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistän kaiken haisemaan. Matkustelen viimeiset vuoteni ympäri maailmaa ja asun neljän tähden hotelleissa. Mitään ei jää. Jos jää, testamenttaan sen Animalialle.
Kuolema voi tulla myös yllättäen, eli ei kannata odotella niitä "viimeisiä vuosia".
Totta, mutta tämä pätee keneen tahansa. Ei tarvitse olla edes yli kaksikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistän kaiken haisemaan. Matkustelen viimeiset vuoteni ympäri maailmaa ja asun neljän tähden hotelleissa. Mitään ei jää. Jos jää, testamenttaan sen Animalialle.
Vanhana ja sairaana ei välttämättä enää nappaa matkustella, eli ei kannata säästellä vaan elää nyt.
Juu, niin teenkin. Lisäksi tässä iässä viimeistään pitää alkaa huolehtia kunnostaan ja terveydestään. Minulla on hyvät geenit, sotaveteraani-isoisä elelee edelleen omillaan ja hakkaa omat puunsa, ja yritän pyrkiä samaan.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin pikkuserkku oli lapseton, varakas poikamies, ei tehnyt testamenttia ja huomattavan omaisuuden sai valtio. Työkaveri itsekin varakas, oli yrittänyt kertoa, että tekisi testamentin vaikka jollekin järjestölle jos ei kenellekään henkilölle halua jättää rahojaan, mutta ei.
Ehkä se oli varakkaan poikamiehen viimeinen tahto. Omaisuus on mennyt valtionkonttorille, joka testamentillä tai ilman ja varoja jaetaan tasapuolisesti tieteeseen, taiteeseen, kulttuuriin jne. Ja ehkä juuri hänen ansiostaan joku yliopisto voi saada määrärahaa tutkimustyöhön, joka on ollut hänelle tärkeä.
Minusta se ei ole yhtään hullumpi vaihtoehto, vaan juuri päinvastoin. Monet jopa testamenttaavat omaisuuden valtiolle, joita Suomessa hoitaa valtionkonttori.
Joku palvelutalo putsaa sinkkuvanhuksen varoistaa.