Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa naisia, jotka ei ole mainstream?
16.11.2019 |
Tuntuu että naiset rakastavat mainstreamia, ja muotteja joihin ahtautua ja änkeä muutkin. Suurin osa naisista yrittää olla instagram-beibejä, ja ne jotka ei yritä, yrittää olla jotain hipstereitä ja päätyvät olemaan samalla tavalla erilaisia. Onko mahdollista löytää naista, joka olisi oma itsensä ja sellaisenaan erilainen kuin muut naiset?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kun somessa voi esittää vain normaalia ja massaan sopivaa ihmistä!
Livenä olen tottunut lapsesta saakka olemaan se ”hullu” ja outo, jonka persoona ja oleminen ei sovi joukkoon, mutta somessa ei tarvitse tuoda esiin persoonaa vaan voi hinkuttaa rauhassa pintaa<3Ja toisaalta some on sellanen, että heti kun olet siellä ns. oma itsesi niin seuraajat kaikkoaa.:D
Ei se kyllä eroa sinänsä mitenkään IRListä, kyllähän IRL on myös suosituimpia ne keskivertotallaajat jotka eivät herätä fiiliksiä suuntaan tai toiseen, vaan ovat sellaisia suht. neutraaleja perustyyppejä.
Kaikkialla on parempi larpata keskivertoa, jos haluaa muiden hyväksynnän (ja ihminenhän laumaeläimenä yleensä haluaa).
Mä olin lapsena, nuorena ja varhaisaikuisuudessa sellainen ettei muiden hyväksyntä kovinkaan kiinnostanut ja olin vaan pää pystyssä sellainen kuin olen, mutta elämä, jotkut ihmissuhteet ja pettymykset rakkaudessa on pikkuhiljaa musertanut minutkin ja tehnyt erakoksi vaikka luonne on sosiaalinen.Ikävää poksauttaa kuplasi, mutta kokemukseni mukaan 100% kaikista "erilaisista" ihmisistä ovat ihan keskenään samanlaisia. Nykyihmisen tauti on se, että ei kestä olla samanlainen kenenkään kanssa. Sometulva yms. verkottoneisuus saa ihmisen tajuamaan oman keskinkertaisuutensa, ja terveen yksilön tavoin yksilö etsii vaikka väkisin jotain erottavaa tekijää itsestään. Sitä ei vain ole. Mutta on hyväksi yksilölle uskoa, että se on olemassa. Joten uskokaa siihen. Kuitenkin jostain varmasti löytyy muita yksilöitä, jotka uskovat siihen teidän kanssanne. Vauvapalsta ei vain ole se oikea paikka, eikä mikään muukaan foorumi, jossa kyseessä on tuhansista ihmisistä. Sori erikoiset. Näin se on. Teitä on kolmetoista tusinassa.
En minä ole koskaan halunnut olla erilainen, muut sitä ovat naamaani hieroneet.
Että sinänsä väärää tekstiä nyt lainasit, kun tämä tuli alkup tekstistä jo ilmi.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Mitä mainstreamia minussa on? Sekö, että olen oikeasti äärimmäisen introvertti ja etten ole kiinnostunut populäärikulttuurin tapahtumista? Tykkään käsillä tekemisestä ja teen käytännössä mitä tahansa huonekalujen verhoilusta vaatteiden ompeluun. Osaan piirtää hyvin ja osaan soittaa pianoa. Osaan myös ajaa traktoria ja osaan tehdä yksinkertaiset huollot autoon. Olen yksin remontoinut sata vuotta vanhan omakotitalon lattiasta kattoon. En pidä shoppailusta, Paula Vesala ei voisi vähempää kiinnostaa ja radiokanavien kuuntelu sekä tv:n katseleminen saa aikaan inhonväreitä.
Mikä sinusta ei ole mainstreamia?
Annan ikävän kuvan itsestäni halutessani, että kumppanini sytyttää olemuksellaan minut seksuaalisesti? Erikoinen näkemys. Olen käsittänyt, että miesten pitää saada erektio (=kiihottua kumppanistaan seksuaalisesti) kyetäkseen seksiin. Miksi vaatimukseni kumppanin ulkonäön suhteen tekee minusta pinnallisen?
Ymmärrän, jos joku mies ei pysty kiihotumaan merkittävän ylipainoisesta naisesta. Miksi minun pitäisi pystyä kiihottumaan hintelästä, huonohampaisesta ja kaljusta kääpiöstä? Olen esteetikko, joka nauttii katsellessaan kauniita asioita ja ihmisiä.
Ensimmäisessä viestissäsi keskityt omaan älykkyyteesi, työelämään, pinnallisiin vaatimuksiin kumppanille, tulotasoon ja asumiseen. Niinhän me kaikki tehdään, siis mainstreamia. Tervetuloa kerhoon, variaatiot ovat lopulta hyvin pieniä.
Minä käsitin, että aloitusviestissä peräänkuulutettiin naista, joka ei mene massan mukana. Joka ei seuraa kiinnostuksella MeNaiset -lehden vinkejä "tyylistä", ei seuraa sisustusblogeja eikä välitä siitä, keikkuuko olalla merkkilaukku ja onko onko mahdollisella lapsella kivan merkkiset vaatteet. Joka ei ole nuorena fanittanut Frendejä ja Sinkkuelämää -sarjaa, ei ole lukenut Cosmopolitania ja joka ei kuuntele Suomipoppia/Aamulypsyä. Joka ei haaveile bikinifitness -kropasta. Ei stressaa syömisestä ja syö, kun on nälkä. Ei laihduta. Ei harrasta volyymiripsiä eikä rakennekynsiä eikä ole koskaan harkinnutkaan hiustenpidennyksiä. Ei tykkää Vappu Pimiästä, pitää Vain elämää -sarjan ihmisten pohdintoja musiikista ja elämästä latteina sekä mielenkiinnottomina. Eli kiteytettynä ei ole kiinnostunut seuraamaan sitä mainstreamin voimakkainta virtaa.
Tulojeni puolesta en nyt sattumalta kuulu valtavirtaan ja kai sekin on yksi huomionarvoinen asia muiden joukossa?
En ole saanut mitään tarjottimella (ulkonäköni on toki tullut geeniperimänä enkä ole hampaiden valkaisua enempää sitä muokannut). Minulla ei ole ollut isää eikä äitiä eikä muutakaan perhettä muussa, kuin biologisessa mielessä. Siitä huolimatta olen onnistunut ilman tukiverkkoja rakentamaan elämästäni ihan hyvää. En ainakaan itse ole aikuisena törmännyt toiseen ihmiseen, joka lievästi sanottuna kehnoista löhtökohdista ja vaikealla masennustaustalla olisi kyennyt kampeamaan itsensä laakson pohjalta melko ylöskin vuorta. Huipulla en väittänyt olevani mutta voin kertoa, että kiipeämäni rinne on ollut jyrkkä ja vaatinut muutakin, kuin hyvää tuuria.
Vierailija kirjoitti:
120: en ymmärtänyt.
Aha. Et vissiin ole sitten tarpeeksi erikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Mitä mainstreamia minussa on? Sekö, että olen oikeasti äärimmäisen introvertti ja etten ole kiinnostunut populäärikulttuurin tapahtumista? Tykkään käsillä tekemisestä ja teen käytännössä mitä tahansa huonekalujen verhoilusta vaatteiden ompeluun. Osaan piirtää hyvin ja osaan soittaa pianoa. Osaan myös ajaa traktoria ja osaan tehdä yksinkertaiset huollot autoon. Olen yksin remontoinut sata vuotta vanhan omakotitalon lattiasta kattoon. En pidä shoppailusta, Paula Vesala ei voisi vähempää kiinnostaa ja radiokanavien kuuntelu sekä tv:n katseleminen saa aikaan inhonväreitä.
Mikä sinusta ei ole mainstreamia?
Annan ikävän kuvan itsestäni halutessani, että kumppanini sytyttää olemuksellaan minut seksuaalisesti? Erikoinen näkemys. Olen käsittänyt, että miesten pitää saada erektio (=kiihottua kumppanistaan seksuaalisesti) kyetäkseen seksiin. Miksi vaatimukseni kumppanin ulkonäön suhteen tekee minusta pinnallisen?
Ymmärrän, jos joku mies ei pysty kiihotumaan merkittävän ylipainoisesta naisesta. Miksi minun pitäisi pystyä kiihottumaan hintelästä, huonohampaisesta ja kaljusta kääpiöstä? Olen esteetikko, joka nauttii katsellessaan kauniita asioita ja ihmisiä.
Ensimmäisessä viestissäsi keskityt omaan älykkyyteesi, työelämään, pinnallisiin vaatimuksiin kumppanille, tulotasoon ja asumiseen. Niinhän me kaikki tehdään, siis mainstreamia. Tervetuloa kerhoon, variaatiot ovat lopulta hyvin pieniä.
Minä käsitin, että aloitusviestissä peräänkuulutettiin naista, joka ei mene massan mukana. Joka ei seuraa kiinnostuksella MeNaiset -lehden vinkejä "tyylistä", ei seuraa sisustusblogeja eikä välitä siitä, keikkuuko olalla merkkilaukku ja onko onko mahdollisella lapsella kivan merkkiset vaatteet. Joka ei ole nuorena fanittanut Frendejä ja Sinkkuelämää -sarjaa, ei ole lukenut Cosmopolitania ja joka ei kuuntele Suomipoppia/Aamulypsyä. Joka ei haaveile bikinifitness -kropasta. Ei stressaa syömisestä ja syö, kun on nälkä. Ei laihduta. Ei harrasta volyymiripsiä eikä rakennekynsiä eikä ole koskaan harkinnutkaan hiustenpidennyksiä. Ei tykkää Vappu Pimiästä, pitää Vain elämää -sarjan ihmisten pohdintoja musiikista ja elämästä latteina sekä mielenkiinnottomina. Eli kiteytettynä ei ole kiinnostunut seuraamaan sitä mainstreamin voimakkainta virtaa.
Tulojeni puolesta en nyt sattumalta kuulu valtavirtaan ja kai sekin on yksi huomionarvoinen asia muiden joukossa?
En ole saanut mitään tarjottimella (ulkonäköni on toki tullut geeniperimänä enkä ole hampaiden valkaisua enempää sitä muokannut). Minulla ei ole ollut isää eikä äitiä eikä muutakaan perhettä muussa, kuin biologisessa mielessä. Siitä huolimatta olen onnistunut ilman tukiverkkoja rakentamaan elämästäni ihan hyvää. En ainakaan itse ole aikuisena törmännyt toiseen ihmiseen, joka lievästi sanottuna kehnoista löhtökohdista ja vaikealla masennustaustalla olisi kyennyt kampeamaan itsensä laakson pohjalta melko ylöskin vuorta. Huipulla en väittänyt olevani mutta voin kertoa, että kiipeämäni rinne on ollut jyrkkä ja vaatinut muutakin, kuin hyvää tuuria.
Kai ymmärrät että naurettava listauksesi ei kerro tai ole kertomatta mitään ihmisen sisimmästä, älykkyydestä, lojaalidesta, humaaniudesta tai siitä mikä m u u hänelle on tärkeää?
Voi myös tehdä listaltasi yhtä ja olla tekemättä toista. Mihin luokkaan tällöin lokeroit ihmisen?
On muuten jännää miten naisten harrastukset tai kevyemmät mielenkiinnon kohteet leimataan hyvin usein turhiksi, pinnallisiksi ja naurettaviksi. Kuitenkin myös populaarikulttuuri, sisustusarkkitehtuuri, muoti puhumattakaan ruuasta ja käsitöistä ovat osa ihmiskunnan kulttuuriperimää. Historiankirjoitus vaan on keskittynyt miesten tekemisiin.
Ehkä sinä oletkin se pinnallinen, lattea ja mielenkiinnoton. Edesautat ajatuksillasi sitä ihmisten kahtiajakoa jota näkee kautta linjan kaikilla elämänalueilla. Omat kokemuksesi eivät näy lisänneen empatiakykyäsi. Anteeksi tästä. Harva on täysin menetetty tapaus. Miten olisi pieni itsetutkiskelu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki, mitta tuskin ne kelpaavat sulle, koska eivät ole kauniita ja naisellisia sillä nimenomaisella tavalla, jota odotat vaikka samalla olet halveksivinasi. Taitaa käydä jopa niin, että et pidä heitä ”oikeina” naisina. Ehkä et edes huomaa.
Ai? No millaisia he sitten ovat ja mistä tunnistaa? Luulen kyllä, että tutustuisin mielelläni tällaisiin naisiin.
Me ollaan kaikki varattuja jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niillä kaikilla kuitenkin oma persoona. Ehkä ollaan eri ikäisiä, mutta en tunnista kuvauksesta lähipiirini naisia. Ehkä yksi on pintapuolisesti kuvauksesi kaltainen, mutta se on se, mitä hän haluaa ihmisten näkevän. Hänessä on kuitenkin paljon muutakin ja sen tajuaa heti, kun keskustelee hetken hänen kanssaan.
Ulkonäköhän on useimmilla ihmisillä noin muutenkin aika samanlainen. Sisältö se vaihtelee.
Ei tässä ole kyse pelkästään ulkonäöstä, vaan myös elämäntavoista. Instagram-beibet arvostavat kaikki samaa elämäntapaa, samoin hipsterit omia samajuttujaan joita kaikki ryhmässä tekevät, ja tuulipukujuntteus on sekin elämäntapa eikä pelkkä ulkonäköasia. Naiset haluaa elämänarvonsa valmiissa muotissa ja haluaisivat pakottaa muutkin niihin.
Jaa. Missähän olet päässyt tarkkailemaan kaikkien suomalaisten naisten elämäntapaa ja arvoja?
Ei ole kyse pelkästä ulkonäöstä, mutta silti hyvin todennäköisesti joudut tekemään päätelmäsi pinnan perusteella. Ja pinta on pakosta massaa, ellei itse ompele itselleen uniikkeja asuja ja askartele omin kätösin uniikkeja asusteita. Harvalla on aikaa tai kiinnostusta tällaiseen.
Höpsistä. Ihan ostovaatteilla voi poiketa massasta, eikä tarvitse edes pitää mitään bändipaitoja.
Itse en ainakaan ole ikinä törmännyt naiseen joka olisi pukeutunut edes etäisesti samalla tavalla kuin minä. Kuitenkin pukeudun siisteihin, kohtuuhintaisiin, laadukkaisiin vaatteisiin ja käytän asian ajattelemiseen hyvin vähän aikaa -ja luultavasti suhteellisen vähän rahaa, kun ostan vähän mutta laatua. Pelkästään sillä jo sitten erottuukin.
Ihminen näyttää massalta jos on massaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaottelet naiset ulkokuoren ja jonkun oman tulkinnan perusteella. Et näe, että kaikki ovat omia persooniaan, etkä vaivaudu tutustumaan.
Ja luuletko sitten, että miehet ovat kaikki jotenkin tosi yksilöllisiä? Samalla tavalla heidätkin voi jakaa karkeasti ryhmiin harrastusten, ulkonäön jne. perusteella, mutta tutustumalla huomaa ne erot.
Niin, periaatteessahan useimmat vastaantulijat voinee luokitella instatyypeiksi, hipstereiksi tai tuulipukukansaksi, jos välttämättä haluaa lyödä kaikki pärstän ja vaatteiden perusteella johonkin lokeroon sen kummemmin ihmiseen tutustumatta. Tämä kertonee kuitenkin enemmän ap:sta kuin näistä naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaottelet naiset ulkokuoren ja jonkun oman tulkinnan perusteella. Et näe, että kaikki ovat omia persooniaan, etkä vaivaudu tutustumaan.
Ja luuletko sitten, että miehet ovat kaikki jotenkin tosi yksilöllisiä? Samalla tavalla heidätkin voi jakaa karkeasti ryhmiin harrastusten, ulkonäön jne. perusteella, mutta tutustumalla huomaa ne erot.
Tapaan aika paljon suomalaisia naisia joka päivä työni puolesta, ja kokemukseni on, että aika paljon muistuttavat toisiaan eikä mitään suuia davincejä menetetä heissä jos kukaan ei heidän nerouttaan erikseen löydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Mitä mainstreamia minussa on? Sekö, että olen oikeasti äärimmäisen introvertti ja etten ole kiinnostunut populäärikulttuurin tapahtumista? Tykkään käsillä tekemisestä ja teen käytännössä mitä tahansa huonekalujen verhoilusta vaatteiden ompeluun. Osaan piirtää hyvin ja osaan soittaa pianoa. Osaan myös ajaa traktoria ja osaan tehdä yksinkertaiset huollot autoon. Olen yksin remontoinut sata vuotta vanhan omakotitalon lattiasta kattoon. En pidä shoppailusta, Paula Vesala ei voisi vähempää kiinnostaa ja radiokanavien kuuntelu sekä tv:n katseleminen saa aikaan inhonväreitä.
Mikä sinusta ei ole mainstreamia?
Annan ikävän kuvan itsestäni halutessani, että kumppanini sytyttää olemuksellaan minut seksuaalisesti? Erikoinen näkemys. Olen käsittänyt, että miesten pitää saada erektio (=kiihottua kumppanistaan seksuaalisesti) kyetäkseen seksiin. Miksi vaatimukseni kumppanin ulkonäön suhteen tekee minusta pinnallisen?
Ymmärrän, jos joku mies ei pysty kiihotumaan merkittävän ylipainoisesta naisesta. Miksi minun pitäisi pystyä kiihottumaan hintelästä, huonohampaisesta ja kaljusta kääpiöstä? Olen esteetikko, joka nauttii katsellessaan kauniita asioita ja ihmisiä.
Ensimmäisessä viestissäsi keskityt omaan älykkyyteesi, työelämään, pinnallisiin vaatimuksiin kumppanille, tulotasoon ja asumiseen. Niinhän me kaikki tehdään, siis mainstreamia. Tervetuloa kerhoon, variaatiot ovat lopulta hyvin pieniä.
Minä käsitin, että aloitusviestissä peräänkuulutettiin naista, joka ei mene massan mukana. Joka ei seuraa kiinnostuksella MeNaiset -lehden vinkejä "tyylistä", ei seuraa sisustusblogeja eikä välitä siitä, keikkuuko olalla merkkilaukku ja onko onko mahdollisella lapsella kivan merkkiset vaatteet. Joka ei ole nuorena fanittanut Frendejä ja Sinkkuelämää -sarjaa, ei ole lukenut Cosmopolitania ja joka ei kuuntele Suomipoppia/Aamulypsyä. Joka ei haaveile bikinifitness -kropasta. Ei stressaa syömisestä ja syö, kun on nälkä. Ei laihduta. Ei harrasta volyymiripsiä eikä rakennekynsiä eikä ole koskaan harkinnutkaan hiustenpidennyksiä. Ei tykkää Vappu Pimiästä, pitää Vain elämää -sarjan ihmisten pohdintoja musiikista ja elämästä latteina sekä mielenkiinnottomina. Eli kiteytettynä ei ole kiinnostunut seuraamaan sitä mainstreamin voimakkainta virtaa.
Tulojeni puolesta en nyt sattumalta kuulu valtavirtaan ja kai sekin on yksi huomionarvoinen asia muiden joukossa?
En ole saanut mitään tarjottimella (ulkonäköni on toki tullut geeniperimänä enkä ole hampaiden valkaisua enempää sitä muokannut). Minulla ei ole ollut isää eikä äitiä eikä muutakaan perhettä muussa, kuin biologisessa mielessä. Siitä huolimatta olen onnistunut ilman tukiverkkoja rakentamaan elämästäni ihan hyvää. En ainakaan itse ole aikuisena törmännyt toiseen ihmiseen, joka lievästi sanottuna kehnoista löhtökohdista ja vaikealla masennustaustalla olisi kyennyt kampeamaan itsensä laakson pohjalta melko ylöskin vuorta. Huipulla en väittänyt olevani mutta voin kertoa, että kiipeämäni rinne on ollut jyrkkä ja vaatinut muutakin, kuin hyvää tuuria.
Kai ymmärrät että naurettava listauksesi ei kerro tai ole kertomatta mitään ihmisen sisimmästä, älykkyydestä, lojaalidesta, humaaniudesta tai siitä mikä m u u hänelle on tärkeää?
Voi myös tehdä listaltasi yhtä ja olla tekemättä toista. Mihin luokkaan tällöin lokeroit ihmisen?
On muuten jännää miten naisten harrastukset tai kevyemmät mielenkiinnon kohteet leimataan hyvin usein turhiksi, pinnallisiksi ja naurettaviksi. Kuitenkin myös populaarikulttuuri, sisustusarkkitehtuuri, muoti puhumattakaan ruuasta ja käsitöistä ovat osa ihmiskunnan kulttuuriperimää. Historiankirjoitus vaan on keskittynyt miesten tekemisiin.
Ehkä sinä oletkin se pinnallinen, lattea ja mielenkiinnoton. Edesautat ajatuksillasi sitä ihmisten kahtiajakoa jota näkee kautta linjan kaikilla elämänalueilla. Omat kokemuksesi eivät näy lisänneen empatiakykyäsi. Anteeksi tästä. Harva on täysin menetetty tapaus. Miten olisi pieni itsetutkiskelu?
Olen ohis, mutta postauksestasi paistaa se, että sinusta pitäisi kädenheilautuksen perusteella aistia, että sinä olet se mielenkiintoinen ja herkkä ja syvä ihminen.
Mutta miksi pitäisi? Postisi on samaa peetä kuin melkein kenen tahansa naisen, jolle annetaan näppis.
En lähtökohtaisesti halua minkäänlaista huomiota tai aistimista misogyyniltä jonka mielestä puolen ihmiskunnan ajatukset ovat pelkkää peetä sukupuoleen perustuen. Kierrä kaukaa edelleenkin. Kiitos!
Lähden lueskelemaan naistenlehtiä samalla kuunnellen stoneria. Keittiö pitäisi uusia joten ostin pari sisustuslehteä. En ymmärrä miten voin nyt elää itseni kanssa. Terveysyistä pitäisi hieman laihduttaa mutta ehkä kuitenkin nakkarin kautta yöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole instassa enkä myöskään hippi tai hipsteri. Mutta ainakin niitä omaan makuun sopivalla tavalla mainstreamista poikkeavia miehiä juuri on vaikea löytää. Jotain rokkareita tai tällaisia helposti kategoriaan laitettavia löytyisi kyllä.
Näin pitkä ketju, kun avauksen aiheena on tämä: en tunne yhtään suunnilleen ikäistäni naista, mutta katselen instagramissa suosittujen tilien kuvia, ja sen perusteella olenkin tullut siihen tulokseen, että kaikki naiset ovat varmasti samsnlaisia kuin instagramissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaottelet naiset ulkokuoren ja jonkun oman tulkinnan perusteella. Et näe, että kaikki ovat omia persooniaan, etkä vaivaudu tutustumaan.
Ja luuletko sitten, että miehet ovat kaikki jotenkin tosi yksilöllisiä? Samalla tavalla heidätkin voi jakaa karkeasti ryhmiin harrastusten, ulkonäön jne. perusteella, mutta tutustumalla huomaa ne erot.
Totta kai miehet voi jakaa massakulttuuriin - joka miehissä tarkoittaa pääasiallisesti juntteutta iästä riippumatta - sekä muihin ryhmiin joista isoin ja mainstreamein on hipsterit. Siksihän kerrooinkin että en ole myöskään hipsteri ja että olen yhtä kaukana hipsteristä kuin normijunttimiehestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen oman tieni kulkija, mutta en hippi tai vihreä. Tällainen porvaritaustainen boheemi. Kulttuuri, taiteet, historia, antiikki on vapaa-ajalla se mun juttu. Olen ammatiltani opettaja, se, jonka tunnit eivät yleensä ole ihan tavanomaisia, mutta jolle oppilaat antavat palautetta, että hei me opittiin tämä.
Olen sielultani ikuinen lapsi, tykkään saduista, leluista, peleistä. Viihdyn yhtä hyvin oopperassa kuin leirinuotiolla. Olen yhtä kotonani kaupungin kalleimmassa ravintolassa kuin sähköttömässä saaristomökissä. Lähden yhtä mielelläni reppureissaamaan kuin kaupunkilomalle 5 tähden hotelliin.
Tykkään kummitusjutuista, avoautoista ja pakopelihuoneista. Käyn kirkossa ja harrastan scifiä. Mulla on kaapissa tuhansia euroja maksaneita, mittojen mukaan teetettyjä iltapukuja, mutta myös Lidlin 11 euron farkkuja. Juon mieluiten vihreää teetä tai mocktaileja, mutta tunnen myös viinejä, vaikken niistä niin perustakaan.
Olen oma itseni. Kuten meistä jokainen.
Tämähän yrittää elää kaikkien tavoin. Mitään omaa ei tässä viestissä ole.
Kaikki kliseet reppureissaamisesta, materialismista, vihreästä teestä viineihin mainittu. Haluaa kuulua myös uskonsisariin, kun ei osaa ajatella omilla aivoillaan.
Ja kaikista eniten ärsyttää tuo PAKOPELIHUONE, joka tuntuu olevan jokaisen naisen mieleen. Siis JOKA IKISEN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaottelet naiset ulkokuoren ja jonkun oman tulkinnan perusteella. Et näe, että kaikki ovat omia persooniaan, etkä vaivaudu tutustumaan.
Ja luuletko sitten, että miehet ovat kaikki jotenkin tosi yksilöllisiä? Samalla tavalla heidätkin voi jakaa karkeasti ryhmiin harrastusten, ulkonäön jne. perusteella, mutta tutustumalla huomaa ne erot.Tapaan aika paljon suomalaisia naisia joka päivä työni puolesta, ja kokemukseni on, että aika paljon muistuttavat toisiaan eikä mitään suuia davincejä menetetä heissä jos kukaan ei heidän nerouttaan erikseen löydä.
Luulet, että sinulle paljastetaan oma syvin olemus jossain pikku jutustelutuokiossa? Moni ihminen muistuttaa aika lailla toista pintapuolisessa keskustelussa tuntemattoman kanssa. Ihmisellä on se vieraammille puhumista varten luotu kuori ja sitten se oma minä tutummille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Mitä mainstreamia minussa on? Sekö, että olen oikeasti äärimmäisen introvertti ja etten ole kiinnostunut populäärikulttuurin tapahtumista? Tykkään käsillä tekemisestä ja teen käytännössä mitä tahansa huonekalujen verhoilusta vaatteiden ompeluun. Osaan piirtää hyvin ja osaan soittaa pianoa. Osaan myös ajaa traktoria ja osaan tehdä yksinkertaiset huollot autoon. Olen yksin remontoinut sata vuotta vanhan omakotitalon lattiasta kattoon. En pidä shoppailusta, Paula Vesala ei voisi vähempää kiinnostaa ja radiokanavien kuuntelu sekä tv:n katseleminen saa aikaan inhonväreitä.
Mikä sinusta ei ole mainstreamia?
Annan ikävän kuvan itsestäni halutessani, että kumppanini sytyttää olemuksellaan minut seksuaalisesti? Erikoinen näkemys. Olen käsittänyt, että miesten pitää saada erektio (=kiihottua kumppanistaan seksuaalisesti) kyetäkseen seksiin. Miksi vaatimukseni kumppanin ulkonäön suhteen tekee minusta pinnallisen?
Ymmärrän, jos joku mies ei pysty kiihotumaan merkittävän ylipainoisesta naisesta. Miksi minun pitäisi pystyä kiihottumaan hintelästä, huonohampaisesta ja kaljusta kääpiöstä? Olen esteetikko, joka nauttii katsellessaan kauniita asioita ja ihmisiä.
Ensimmäisessä viestissäsi keskityt omaan älykkyyteesi, työelämään, pinnallisiin vaatimuksiin kumppanille, tulotasoon ja asumiseen. Niinhän me kaikki tehdään, siis mainstreamia. Tervetuloa kerhoon, variaatiot ovat lopulta hyvin pieniä.
Minä käsitin, että aloitusviestissä peräänkuulutettiin naista, joka ei mene massan mukana. Joka ei seuraa kiinnostuksella MeNaiset -lehden vinkejä "tyylistä", ei seuraa sisustusblogeja eikä välitä siitä, keikkuuko olalla merkkilaukku ja onko onko mahdollisella lapsella kivan merkkiset vaatteet. Joka ei ole nuorena fanittanut Frendejä ja Sinkkuelämää -sarjaa, ei ole lukenut Cosmopolitania ja joka ei kuuntele Suomipoppia/Aamulypsyä. Joka ei haaveile bikinifitness -kropasta. Ei stressaa syömisestä ja syö, kun on nälkä. Ei laihduta. Ei harrasta volyymiripsiä eikä rakennekynsiä eikä ole koskaan harkinnutkaan hiustenpidennyksiä. Ei tykkää Vappu Pimiästä, pitää Vain elämää -sarjan ihmisten pohdintoja musiikista ja elämästä latteina sekä mielenkiinnottomina. Eli kiteytettynä ei ole kiinnostunut seuraamaan sitä mainstreamin voimakkainta virtaa.
Tulojeni puolesta en nyt sattumalta kuulu valtavirtaan ja kai sekin on yksi huomionarvoinen asia muiden joukossa?
En ole saanut mitään tarjottimella (ulkonäköni on toki tullut geeniperimänä enkä ole hampaiden valkaisua enempää sitä muokannut). Minulla ei ole ollut isää eikä äitiä eikä muutakaan perhettä muussa, kuin biologisessa mielessä. Siitä huolimatta olen onnistunut ilman tukiverkkoja rakentamaan elämästäni ihan hyvää. En ainakaan itse ole aikuisena törmännyt toiseen ihmiseen, joka lievästi sanottuna kehnoista löhtökohdista ja vaikealla masennustaustalla olisi kyennyt kampeamaan itsensä laakson pohjalta melko ylöskin vuorta. Huipulla en väittänyt olevani mutta voin kertoa, että kiipeämäni rinne on ollut jyrkkä ja vaatinut muutakin, kuin hyvää tuuria.
Kai ymmärrät että naurettava listauksesi ei kerro tai ole kertomatta mitään ihmisen sisimmästä, älykkyydestä, lojaalidesta, humaaniudesta tai siitä mikä m u u hänelle on tärkeää?
Voi myös tehdä listaltasi yhtä ja olla tekemättä toista. Mihin luokkaan tällöin lokeroit ihmisen?
On muuten jännää miten naisten harrastukset tai kevyemmät mielenkiinnon kohteet leimataan hyvin usein turhiksi, pinnallisiksi ja naurettaviksi. Kuitenkin myös populaarikulttuuri, sisustusarkkitehtuuri, muoti puhumattakaan ruuasta ja käsitöistä ovat osa ihmiskunnan kulttuuriperimää. Historiankirjoitus vaan on keskittynyt miesten tekemisiin.
Ehkä sinä oletkin se pinnallinen, lattea ja mielenkiinnoton. Edesautat ajatuksillasi sitä ihmisten kahtiajakoa jota näkee kautta linjan kaikilla elämänalueilla. Omat kokemuksesi eivät näy lisänneen empatiakykyäsi. Anteeksi tästä. Harva on täysin menetetty tapaus. Miten olisi pieni itsetutkiskelu?
Olen ohis, mutta postauksestasi paistaa se, että sinusta pitäisi kädenheilautuksen perusteella aistia, että sinä olet se mielenkiintoinen ja herkkä ja syvä ihminen.
Mutta miksi pitäisi? Postisi on samaa peetä kuin melkein kenen tahansa naisen, jolle annetaan näppis.
En lähtökohtaisesti halua minkäänlaista huomiota tai aistimista misogyyniltä jonka mielestä puolen ihmiskunnan ajatukset ovat pelkkää peetä sukupuoleen perustuen. Kierrä kaukaa edelleenkin. Kiitos!
Lähden lueskelemaan naistenlehtiä samalla kuunnellen stoneria. Keittiö pitäisi uusia joten ostin pari sisustuslehteä. En ymmärrä miten voin nyt elää itseni kanssa. Terveysyistä pitäisi hieman laihduttaa mutta ehkä kuitenkin nakkarin kautta yöhön.
Onnea matkaan! Tosin minä en postauksessani maininnut sukupuolta asiana ollenkaan, vaan sinä. Cheer, idari. ;D
Mä en kulje minkään virran mukana, vaan olen pysähtynyttä massaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niillä kaikilla kuitenkin oma persoona. Ehkä ollaan eri ikäisiä, mutta en tunnista kuvauksesta lähipiirini naisia. Ehkä yksi on pintapuolisesti kuvauksesi kaltainen, mutta se on se, mitä hän haluaa ihmisten näkevän. Hänessä on kuitenkin paljon muutakin ja sen tajuaa heti, kun keskustelee hetken hänen kanssaan.
Ulkonäköhän on useimmilla ihmisillä noin muutenkin aika samanlainen. Sisältö se vaihtelee.
Ei tässä ole kyse pelkästään ulkonäöstä, vaan myös elämäntavoista. Instagram-beibet arvostavat kaikki samaa elämäntapaa, samoin hipsterit omia samajuttujaan joita kaikki ryhmässä tekevät, ja tuulipukujuntteus on sekin elämäntapa eikä pelkkä ulkonäköasia. Naiset haluaa elämänarvonsa valmiissa muotissa ja haluaisivat pakottaa muutkin niihin.
Jaa. Missähän olet päässyt tarkkailemaan kaikkien suomalaisten naisten elämäntapaa ja arvoja?
Ei ole kyse pelkästä ulkonäöstä, mutta silti hyvin todennäköisesti joudut tekemään päätelmäsi pinnan perusteella. Ja pinta on pakosta massaa, ellei itse ompele itselleen uniikkeja asuja ja askartele omin kätösin uniikkeja asusteita. Harvalla on aikaa tai kiinnostusta tällaiseen.
Höpsistä. Ihan ostovaatteilla voi poiketa massasta, eikä tarvitse edes pitää mitään bändipaitoja.
Itse en ainakaan ole ikinä törmännyt naiseen joka olisi pukeutunut edes etäisesti samalla tavalla kuin minä. Kuitenkin pukeudun siisteihin, kohtuuhintaisiin, laadukkaisiin vaatteisiin ja käytän asian ajattelemiseen hyvin vähän aikaa -ja luultavasti suhteellisen vähän rahaa, kun ostan vähän mutta laatua. Pelkästään sillä jo sitten erottuukin.
Ihminen näyttää massalta jos on massaa.
Minkä htin takia pitäisi haluta erottua pukeutumisellaan massasta? Saa erottua, tietenkin. On ihmisiä joilla on muitakin mielenkiinnon kohteita kuin pukeutumisen kanssa pelaaminen. Joillekin toiselle se voi olla tärkeää mutta ei se vielä tee kenestäkään muuten ihmeellistä tai mielenkiintoista persoonaa.
Luuleeko ap, että erikoinen - mitä ikinä hän sillä tarkoittaakin - kelpuuttaisi hänet? Miksi?