Onko olemassa naisia, jotka ei ole mainstream?
Tuntuu että naiset rakastavat mainstreamia, ja muotteja joihin ahtautua ja änkeä muutkin. Suurin osa naisista yrittää olla instagram-beibejä, ja ne jotka ei yritä, yrittää olla jotain hipstereitä ja päätyvät olemaan samalla tavalla erilaisia. Onko mahdollista löytää naista, joka olisi oma itsensä ja sellaisenaan erilainen kuin muut naiset?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen tietää siitä kun ”normisetämiehet” alkaa kiusata tosissaan. Minua kiusasi tällainen narsistinen 50+ äijä kymmenen vuotta siitä, etten ole hänen mielestään ”normaali”. Myös fyysinen sairaus kelpasi kiusaamisen aiheeksi. Ihan tosissaan ja kovaa henkistä väkivaltaa käyttäen.
Niin että en ihan varmasti ole ”mainstream”.
Kuulostaa ikävältä. Et kai sentään mieheksesi etsi mitään normisetämiestä? Olen huomannut että naisilla on taipumusta tukholmansyndroomaan.
- ap
Eli huarrrrrrran oma vika että kiusataan? Oletpa tosi spesiaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen tietää siitä kun ”normisetämiehet” alkaa kiusata tosissaan. Minua kiusasi tällainen narsistinen 50+ äijä kymmenen vuotta siitä, etten ole hänen mielestään ”normaali”. Myös fyysinen sairaus kelpasi kiusaamisen aiheeksi. Ihan tosissaan ja kovaa henkistä väkivaltaa käyttäen.
Niin että en ihan varmasti ole ”mainstream”.
Kuulostaa ikävältä. Et kai sentään mieheksesi etsi mitään normisetämiestä? Olen huomannut että naisilla on taipumusta tukholmansyndroomaan.
- ap
Joo en. Normisetämiehet - ja miehet ylipäätään - menivät ignoreen. Sairastuin nuoruusiän syömishäiriöön uudelleen, ja kokoilen itsetuntoani ja sieluani terapiassa. Jos vielä joskus jotakin lämmintä kohdalleni osuu, on sen oltava naispuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen tietää siitä kun ”normisetämiehet” alkaa kiusata tosissaan. Minua kiusasi tällainen narsistinen 50+ äijä kymmenen vuotta siitä, etten ole hänen mielestään ”normaali”. Myös fyysinen sairaus kelpasi kiusaamisen aiheeksi. Ihan tosissaan ja kovaa henkistä väkivaltaa käyttäen.
Niin että en ihan varmasti ole ”mainstream”.
Kuulostaa ikävältä. Et kai sentään mieheksesi etsi mitään normisetämiestä? Olen huomannut että naisilla on taipumusta tukholmansyndroomaan.
- ap
Eli huarrrrrrran oma vika että kiusataan? Oletpa tosi spesiaali.
En ole niin sanonut, vaan sympatiani ovat tämän kiusatun naisen puolella. Tulkitset omiasi.
Ihanaa, kun somessa voi esittää vain normaalia ja massaan sopivaa ihmistä!
Livenä olen tottunut lapsesta saakka olemaan se ”hullu” ja outo, jonka persoona ja oleminen ei sovi joukkoon, mutta somessa ei tarvitse tuoda esiin persoonaa vaan voi hinkuttaa rauhassa pintaa<3
Ja toisaalta some on sellanen, että heti kun olet siellä ns. oma itsesi niin seuraajat kaikkoaa.:D
Ei se kyllä eroa sinänsä mitenkään IRListä, kyllähän IRL on myös suosituimpia ne keskivertotallaajat jotka eivät herätä fiiliksiä suuntaan tai toiseen, vaan ovat sellaisia suht. neutraaleja perustyyppejä.
Kaikkialla on parempi larpata keskivertoa, jos haluaa muiden hyväksynnän (ja ihminenhän laumaeläimenä yleensä haluaa).
Mä olin lapsena, nuorena ja varhaisaikuisuudessa sellainen ettei muiden hyväksyntä kovinkaan kiinnostanut ja olin vaan pää pystyssä sellainen kuin olen, mutta elämä, jotkut ihmissuhteet ja pettymykset rakkaudessa on pikkuhiljaa musertanut minutkin ja tehnyt erakoksi vaikka luonne on sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kun somessa voi esittää vain normaalia ja massaan sopivaa ihmistä!
Livenä olen tottunut lapsesta saakka olemaan se ”hullu” ja outo, jonka persoona ja oleminen ei sovi joukkoon, mutta somessa ei tarvitse tuoda esiin persoonaa vaan voi hinkuttaa rauhassa pintaa<3Ja toisaalta some on sellanen, että heti kun olet siellä ns. oma itsesi niin seuraajat kaikkoaa.:D
Ei se kyllä eroa sinänsä mitenkään IRListä, kyllähän IRL on myös suosituimpia ne keskivertotallaajat jotka eivät herätä fiiliksiä suuntaan tai toiseen, vaan ovat sellaisia suht. neutraaleja perustyyppejä.
Kaikkialla on parempi larpata keskivertoa, jos haluaa muiden hyväksynnän (ja ihminenhän laumaeläimenä yleensä haluaa).
Mä olin lapsena, nuorena ja varhaisaikuisuudessa sellainen ettei muiden hyväksyntä kovinkaan kiinnostanut ja olin vaan pää pystyssä sellainen kuin olen, mutta elämä, jotkut ihmissuhteet ja pettymykset rakkaudessa on pikkuhiljaa musertanut minutkin ja tehnyt erakoksi vaikka luonne on sosiaalinen.
Minulle voisit hyvinkin sopia, mutta emme ikinä tutustu, jos esität instagram-beibeä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kun somessa voi esittää vain normaalia ja massaan sopivaa ihmistä!
Livenä olen tottunut lapsesta saakka olemaan se ”hullu” ja outo, jonka persoona ja oleminen ei sovi joukkoon, mutta somessa ei tarvitse tuoda esiin persoonaa vaan voi hinkuttaa rauhassa pintaa<3Ja toisaalta some on sellanen, että heti kun olet siellä ns. oma itsesi niin seuraajat kaikkoaa.:D
Ei se kyllä eroa sinänsä mitenkään IRListä, kyllähän IRL on myös suosituimpia ne keskivertotallaajat jotka eivät herätä fiiliksiä suuntaan tai toiseen, vaan ovat sellaisia suht. neutraaleja perustyyppejä.
Kaikkialla on parempi larpata keskivertoa, jos haluaa muiden hyväksynnän (ja ihminenhän laumaeläimenä yleensä haluaa).
Mä olin lapsena, nuorena ja varhaisaikuisuudessa sellainen ettei muiden hyväksyntä kovinkaan kiinnostanut ja olin vaan pää pystyssä sellainen kuin olen, mutta elämä, jotkut ihmissuhteet ja pettymykset rakkaudessa on pikkuhiljaa musertanut minutkin ja tehnyt erakoksi vaikka luonne on sosiaalinen.
Ikävää poksauttaa kuplasi, mutta kokemukseni mukaan 100% kaikista "erilaisista" ihmisistä ovat ihan keskenään samanlaisia. Nykyihmisen tauti on se, että ei kestä olla samanlainen kenenkään kanssa. Sometulva yms. verkottoneisuus saa ihmisen tajuamaan oman keskinkertaisuutensa, ja terveen yksilön tavoin yksilö etsii vaikka väkisin jotain erottavaa tekijää itsestään. Sitä ei vain ole. Mutta on hyväksi yksilölle uskoa, että se on olemassa. Joten uskokaa siihen. Kuitenkin jostain varmasti löytyy muita yksilöitä, jotka uskovat siihen teidän kanssanne. Vauvapalsta ei vain ole se oikea paikka, eikä mikään muukaan foorumi, jossa kyseessä on tuhansista ihmisistä. Sori erikoiset. Näin se on. Teitä on kolmetoista tusinassa.
Vierailija kirjoitti:
Sen tietää siitä kun ”normisetämiehet” alkaa kiusata tosissaan. Minua kiusasi tällainen narsistinen 50+ äijä kymmenen vuotta siitä, etten ole hänen mielestään ”normaali”. Myös fyysinen sairaus kelpasi kiusaamisen aiheeksi. Ihan tosissaan ja kovaa henkistä väkivaltaa käyttäen.
Niin että en ihan varmasti ole ”mainstream”.
Olen tosi pahoillani puolestasi. Oikeasti. Ihmiset ovat käsittämättömän julmia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan ne sanoo olevansa erilaisia ja omalaatuisia
Samoin miehet etkä erota viittä lihavaa miestä toisistaan.
En edellisessä tarkoittanut junaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oman tieni kulkija, mutta en hippi tai vihreä. Tällainen porvaritaustainen boheemi. Kulttuuri, taiteet, historia, antiikki on vapaa-ajalla se mun juttu. Olen ammatiltani opettaja, se, jonka tunnit eivät yleensä ole ihan tavanomaisia, mutta jolle oppilaat antavat palautetta, että hei me opittiin tämä.
Olen sielultani ikuinen lapsi, tykkään saduista, leluista, peleistä. Viihdyn yhtä hyvin oopperassa kuin leirinuotiolla. Olen yhtä kotonani kaupungin kalleimmassa ravintolassa kuin sähköttömässä saaristomökissä. Lähden yhtä mielelläni reppureissaamaan kuin kaupunkilomalle 5 tähden hotelliin.
Tykkään kummitusjutuista, avoautoista ja pakopelihuoneista. Käyn kirkossa ja harrastan scifiä. Mulla on kaapissa tuhansia euroja maksaneita, mittojen mukaan teetettyjä iltapukuja, mutta myös Lidlin 11 euron farkkuja. Juon mieluiten vihreää teetä tai mocktaileja, mutta tunnen myös viinejä, vaikken niistä niin perustakaan.
Olen oma itseni. Kuten meistä jokainen.
Valehtelet. Opettajan palkalla ei osteta tonnin mekkoja.
Oletko ÄITI HULLU?
Mulla on myös pääomatuloja.
Erikoisuuskin on lopulta aika tavallista.
Jos Suomesta löytyisi nainen, joka on minun kaltaiseni, olisin todella, TODELLA hämmästynyt...
Kun juttelen miesten kanssa, luulen että he pitävät minua usein lempeänä, erikoisena ja älykkäänä; jossain kohtaa he kuitenkin kokevat, että olisin muka liian ovela ja lopulta he eivät uskalla enää puhua minulle. Tai ovat ihmeen puolustautuvia. Ehkä tämä ilmentää sitä, että minä olen se poikkeava osapuoli. Tai ehkä he eivät vain tunne riittävästi arvostusta, eikä kyse ole muusta.
Tunnen itseni kuitenkin erilaiseksi ilman miehiäkin. Jos tuntisin kiinnostusta mieheen, silloin kai kokisin enemmän naisellisuutta ja olisin siinä suhteessa tavallisempi.
Tykkäisin yksilöllisedtä miestä, en kuitenkaan oudosta.
Ap, jos kohtaat aina samalla tavalla ”vääränlaisia” ihmisiä, kannattaa miettiä, voisitko yrittää tutustua naisiin jotain muuta kautta tai eri tavalla kuin tähän mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomesta löytyisi nainen, joka on minun kaltaiseni, olisin todella, TODELLA hämmästynyt...
Kun juttelen miesten kanssa, luulen että he pitävät minua usein lempeänä, erikoisena ja älykkäänä; jossain kohtaa he kuitenkin kokevat, että olisin muka liian ovela ja lopulta he eivät uskalla enää puhua minulle. Tai ovat ihmeen puolustautuvia. Ehkä tämä ilmentää sitä, että minä olen se poikkeava osapuoli. Tai ehkä he eivät vain tunne riittävästi arvostusta, eikä kyse ole muusta.
Tunnen itseni kuitenkin erilaiseksi ilman miehiäkin. Jos tuntisin kiinnostusta mieheen, silloin kai kokisin enemmän naisellisuutta ja olisin siinä suhteessa tavallisempi.
Tykkäisin yksilöllisedtä miestä, en kuitenkaan oudosta.
Mikä on yksilöllisen miehen ja oudon miehen ero?
Joskus ihmiset sekoittavat lahjakkaan ja miedosti luonnehäiriöisen - molemmat ovat poikkeavia normaalin rajoissa, mutta aivan eri tavalla...!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomesta löytyisi nainen, joka on minun kaltaiseni, olisin todella, TODELLA hämmästynyt...
Kun juttelen miesten kanssa, luulen että he pitävät minua usein lempeänä, erikoisena ja älykkäänä; jossain kohtaa he kuitenkin kokevat, että olisin muka liian ovela ja lopulta he eivät uskalla enää puhua minulle. Tai ovat ihmeen puolustautuvia. Ehkä tämä ilmentää sitä, että minä olen se poikkeava osapuoli. Tai ehkä he eivät vain tunne riittävästi arvostusta, eikä kyse ole muusta.
Tunnen itseni kuitenkin erilaiseksi ilman miehiäkin. Jos tuntisin kiinnostusta mieheen, silloin kai kokisin enemmän naisellisuutta ja olisin siinä suhteessa tavallisempi.
Tykkäisin yksilöllisedtä miestä, en kuitenkaan oudosta.
Mikä on yksilöllisen miehen ja oudon miehen ero?
Toinen on inspiroiva, toinen lannistava.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmiset sekoittavat lahjakkaan ja miedosti luonnehäiriöisen - molemmat ovat poikkeavia normaalin rajoissa, mutta aivan eri tavalla...!
Miten ne sitten ovat mielestäsi eri tavalla erilaisia?
Vierailija kirjoitti:
Jos Suomesta löytyisi nainen, joka on minun kaltaiseni, olisin todella, TODELLA hämmästynyt...
Kun juttelen miesten kanssa, luulen että he pitävät minua usein lempeänä, erikoisena ja älykkäänä; jossain kohtaa he kuitenkin kokevat, että olisin muka liian ovela ja lopulta he eivät uskalla enää puhua minulle. Tai ovat ihmeen puolustautuvia. Ehkä tämä ilmentää sitä, että minä olen se poikkeava osapuoli. Tai ehkä he eivät vain tunne riittävästi arvostusta, eikä kyse ole muusta.
Tunnen itseni kuitenkin erilaiseksi ilman miehiäkin. Jos tuntisin kiinnostusta mieheen, silloin kai kokisin enemmän naisellisuutta ja olisin siinä suhteessa tavallisempi.
Tykkäisin yksilöllisedtä miestä, en kuitenkaan oudosta.
Sama kokemus miesten kanssa. Vtuttaako nyt?
Yksilöllinen on ehkä kääntänyt huonotkin piirteet edukseen... niin että hänestä on hyötyä myös ympäristölle.
Outo sen sijaan säilyy surkeana - eikä edes välitä kehittyä. Hän voi käyttää muita ihmisiä välineenä omien kompleksiensa sietämisessä. Se on vastenmielistä.
Kuulostaa ikävältä. Et kai sentään mieheksesi etsi mitään normisetämiestä? Olen huomannut että naisilla on taipumusta tukholmansyndroomaan.
- ap