Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa naisia, jotka ei ole mainstream?
16.11.2019 |
Tuntuu että naiset rakastavat mainstreamia, ja muotteja joihin ahtautua ja änkeä muutkin. Suurin osa naisista yrittää olla instagram-beibejä, ja ne jotka ei yritä, yrittää olla jotain hipstereitä ja päätyvät olemaan samalla tavalla erilaisia. Onko mahdollista löytää naista, joka olisi oma itsensä ja sellaisenaan erilainen kuin muut naiset?
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suurin osa (16-40v) naisista on sellaisia et katotaan temppareita ym, juorutaan bloggaajista ja puhutaan pahaa muista naisista. musiikkimakukin on usein todella mainstream ja yksinkertainen. mennään muoti-ilmiöiden mukana, bääbää.
Edes 18-vuotias kummityttöni ei katsele temppareita eikä juorua bloggaajista. Itse olin 30+ vuotiaana yhden lapsen äiti, ensin opiskelija ja valmistuttuani työskentelin tutkijana, en lukenut edes naistenlehtiä saati seurannut julkkiksia tai ollut kiinnostunut muodista.
Mutta uskallan myös väittää, että olisin ollut sinulle täysin näkymätön, koska sinua kiinnostavat vain nuo bääbää-naiset.
perustan tämän jodelin kanaviin ja keskusteluihin ja myös keskusteluihin täällä. milloin täällä arvostellaan ja haukutaan bloggaajanaisia tai julkisuudesta tuttuja naisia. sitä tekee helkutin suuri osa naisista. ryhmäpaine ja tykkäykset on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suurin osa (16-40v) naisista on sellaisia et katotaan temppareita ym, juorutaan bloggaajista ja puhutaan pahaa muista naisista. musiikkimakukin on usein todella mainstream ja yksinkertainen. mennään muoti-ilmiöiden mukana, bääbää.
Edes 18-vuotias kummityttöni ei katsele temppareita eikä juorua bloggaajista. Itse olin 30+ vuotiaana yhden lapsen äiti, ensin opiskelija ja valmistuttuani työskentelin tutkijana, en lukenut edes naistenlehtiä saati seurannut julkkiksia tai ollut kiinnostunut muodista.
Mutta uskallan myös väittää, että olisin ollut sinulle täysin näkymätön, koska sinua kiinnostavat vain nuo bääbää-naiset.
perustan tämän jodelin kanaviin ja keskusteluihin ja myös keskusteluihin täällä. milloin täällä arvostellaan ja haukutaan bloggaajanaisia tai julkisuudesta tuttuja naisia. sitä tekee helkutin suuri osa naisista. ryhmäpaine ja tykkäykset on tärkeintä.
Kukaan internetissä ei tiedä että olet koira. Ihmisten sukupuoli on anonyymilla palstalla vain omien ennakkoluulojesi varassa. Tämän paikan ja jodelin perusteella aivan kaikki miehet vihaavat ja halveksivat naisia ja hakevat pelkkää lämmintä reikää, mutta koska tunnen ihan elävässä elämässä muutaman miesyksilön niin tiedän ettei se ole koko totuus. Ovesta ulos astuminen avartaa jos sen antaa avartaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oman tieni kulkija, mutta en hippi tai vihreä. Tällainen porvaritaustainen boheemi. Kulttuuri, taiteet, historia, antiikki on vapaa-ajalla se mun juttu. Olen ammatiltani opettaja, se, jonka tunnit eivät yleensä ole ihan tavanomaisia, mutta jolle oppilaat antavat palautetta, että hei me opittiin tämä.
Olen sielultani ikuinen lapsi, tykkään saduista, leluista, peleistä. Viihdyn yhtä hyvin oopperassa kuin leirinuotiolla. Olen yhtä kotonani kaupungin kalleimmassa ravintolassa kuin sähköttömässä saaristomökissä. Lähden yhtä mielelläni reppureissaamaan kuin kaupunkilomalle 5 tähden hotelliin.
Tykkään kummitusjutuista, avoautoista ja pakopelihuoneista. Käyn kirkossa ja harrastan scifiä. Mulla on kaapissa tuhansia euroja maksaneita, mittojen mukaan teetettyjä iltapukuja, mutta myös Lidlin 11 euron farkkuja. Juon mieluiten vihreää teetä tai mocktaileja, mutta tunnen myös viinejä, vaikken niistä niin perustakaan.
Olen oma itseni. Kuten meistä jokainen.
Tämähän yrittää elää kaikkien tavoin. Mitään omaa ei tässä viestissä ole.
Kaikki kliseet reppureissaamisesta, materialismista, vihreästä teestä viineihin mainittu. Haluaa kuulua myös uskonsisariin, kun ei osaa ajatella omilla aivoillaan.
Ja kaikista eniten ärsyttää tuo PAKOPELIHUONE, joka tuntuu olevan jokaisen naisen mieleen. Siis JOKA IKISEN.
Minä en edes tiedä mikä on pakopelihuone. Tai ketjussa mainittu "tempparit". Temppurata se ei ole, siitä olen varma.
Muuten olen aika mainstreamia: tradenomi istuu Lidlin joogahousuissa lukemassa vauvista. Kovin väsyneempää ei varmaan voi olla.
Olet tuulipukujuntti. Luultavasti myös asut jossain Nurmijärvellä, Kaarinassa tai Ylöjärvellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suurin osa (16-40v) naisista on sellaisia et katotaan temppareita ym, juorutaan bloggaajista ja puhutaan pahaa muista naisista. musiikkimakukin on usein todella mainstream ja yksinkertainen. mennään muoti-ilmiöiden mukana, bääbää.
Edes 18-vuotias kummityttöni ei katsele temppareita eikä juorua bloggaajista. Itse olin 30+ vuotiaana yhden lapsen äiti, ensin opiskelija ja valmistuttuani työskentelin tutkijana, en lukenut edes naistenlehtiä saati seurannut julkkiksia tai ollut kiinnostunut muodista.
Mutta uskallan myös väittää, että olisin ollut sinulle täysin näkymätön, koska sinua kiinnostavat vain nuo bääbää-naiset.
perustan tämän jodelin kanaviin ja keskusteluihin ja myös keskusteluihin täällä. milloin täällä arvostellaan ja haukutaan bloggaajanaisia tai julkisuudesta tuttuja naisia. sitä tekee helkutin suuri osa naisista. ryhmäpaine ja tykkäykset on tärkeintä.
Lollollooo käypäs vaikka y l i l a u d a l l a toteamassa, että julkkisnaisia haukutaan ja BB-langat pystyssä eli yhtä ala-arvoiset setit on miestenkin nettifoorumilla.
Ja jostain iltalehtien kommenttiosioista voi helposti todeta, että hyvin moni Martinoita ymv. julkkiksia haukkuvista ihmisistä on miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Mitä mainstreamia minussa on? Sekö, että olen oikeasti äärimmäisen introvertti ja etten ole kiinnostunut populäärikulttuurin tapahtumista? Tykkään käsillä tekemisestä ja teen käytännössä mitä tahansa huonekalujen verhoilusta vaatteiden ompeluun. Osaan piirtää hyvin ja osaan soittaa pianoa. Osaan myös ajaa traktoria ja osaan tehdä yksinkertaiset huollot autoon. Olen yksin remontoinut sata vuotta vanhan omakotitalon lattiasta kattoon. En pidä shoppailusta, Paula Vesala ei voisi vähempää kiinnostaa ja radiokanavien kuuntelu sekä tv:n katseleminen saa aikaan inhonväreitä.
Mikä sinusta ei ole mainstreamia?
Annan ikävän kuvan itsestäni halutessani, että kumppanini sytyttää olemuksellaan minut seksuaalisesti? Erikoinen näkemys. Olen käsittänyt, että miesten pitää saada erektio (=kiihottua kumppanistaan seksuaalisesti) kyetäkseen seksiin. Miksi vaatimukseni kumppanin ulkonäön suhteen tekee minusta pinnallisen?
Ymmärrän, jos joku mies ei pysty kiihotumaan merkittävän ylipainoisesta naisesta. Miksi minun pitäisi pystyä kiihottumaan hintelästä, huonohampaisesta ja kaljusta kääpiöstä? Olen esteetikko, joka nauttii katsellessaan kauniita asioita ja ihmisiä.
Ensimmäisessä viestissäsi keskityt omaan älykkyyteesi, työelämään, pinnallisiin vaatimuksiin kumppanille, tulotasoon ja asumiseen. Niinhän me kaikki tehdään, siis mainstreamia. Tervetuloa kerhoon, variaatiot ovat lopulta hyvin pieniä.
Minä käsitin, että aloitusviestissä peräänkuulutettiin naista, joka ei mene massan mukana. Joka ei seuraa kiinnostuksella MeNaiset -lehden vinkejä "tyylistä", ei seuraa sisustusblogeja eikä välitä siitä, keikkuuko olalla merkkilaukku ja onko onko mahdollisella lapsella kivan merkkiset vaatteet. Joka ei ole nuorena fanittanut Frendejä ja Sinkkuelämää -sarjaa, ei ole lukenut Cosmopolitania ja joka ei kuuntele Suomipoppia/Aamulypsyä. Joka ei haaveile bikinifitness -kropasta. Ei stressaa syömisestä ja syö, kun on nälkä. Ei laihduta. Ei harrasta volyymiripsiä eikä rakennekynsiä eikä ole koskaan harkinnutkaan hiustenpidennyksiä. Ei tykkää Vappu Pimiästä, pitää Vain elämää -sarjan ihmisten pohdintoja musiikista ja elämästä latteina sekä mielenkiinnottomina. Eli kiteytettynä ei ole kiinnostunut seuraamaan sitä mainstreamin voimakkainta virtaa.
Tulojeni puolesta en nyt sattumalta kuulu valtavirtaan ja kai sekin on yksi huomionarvoinen asia muiden joukossa?
En ole saanut mitään tarjottimella (ulkonäköni on toki tullut geeniperimänä enkä ole hampaiden valkaisua enempää sitä muokannut). Minulla ei ole ollut isää eikä äitiä eikä muutakaan perhettä muussa, kuin biologisessa mielessä. Siitä huolimatta olen onnistunut ilman tukiverkkoja rakentamaan elämästäni ihan hyvää. En ainakaan itse ole aikuisena törmännyt toiseen ihmiseen, joka lievästi sanottuna kehnoista löhtökohdista ja vaikealla masennustaustalla olisi kyennyt kampeamaan itsensä laakson pohjalta melko ylöskin vuorta. Huipulla en väittänyt olevani mutta voin kertoa, että kiipeämäni rinne on ollut jyrkkä ja vaatinut muutakin, kuin hyvää tuuria.
Kai ymmärrät että naurettava listauksesi ei kerro tai ole kertomatta mitään ihmisen sisimmästä, älykkyydestä, lojaalidesta, humaaniudesta tai siitä mikä m u u hänelle on tärkeää?
Voi myös tehdä listaltasi yhtä ja olla tekemättä toista. Mihin luokkaan tällöin lokeroit ihmisen?
On muuten jännää miten naisten harrastukset tai kevyemmät mielenkiinnon kohteet leimataan hyvin usein turhiksi, pinnallisiksi ja naurettaviksi. Kuitenkin myös populaarikulttuuri, sisustusarkkitehtuuri, muoti puhumattakaan ruuasta ja käsitöistä ovat osa ihmiskunnan kulttuuriperimää. Historiankirjoitus vaan on keskittynyt miesten tekemisiin.
Ehkä sinä oletkin se pinnallinen, lattea ja mielenkiinnoton. Edesautat ajatuksillasi sitä ihmisten kahtiajakoa jota näkee kautta linjan kaikilla elämänalueilla. Omat kokemuksesi eivät näy lisänneen empatiakykyäsi. Anteeksi tästä. Harva on täysin menetetty tapaus. Miten olisi pieni itsetutkiskelu?
Minusta esimerkiksi sisustusarkkitehtuuri ei ole lainkaan pinnallista, vaan erittäin hieno asia ja taitoa vaativaa. Perus instagram-beibe ei kuitenkaan tiedä mitään sisustusarkkitehtuurista, vaan ainoastaan sisustustyynyjen tökkäilystä ja todella typerien mietelausetaulujen seinälle laittamisesta.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suurin osa (16-40v) naisista on sellaisia et katotaan temppareita ym, juorutaan bloggaajista ja puhutaan pahaa muista naisista. musiikkimakukin on usein todella mainstream ja yksinkertainen. mennään muoti-ilmiöiden mukana, bääbää.
En tunne ketään tällaista naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeakoulutettu alimman tason duunareiden lapsi. Meillä ei koskaan puhuttu tavaroiden haluamisesta tai muiden ihmisten omaisuudesta, ystäväpiiriin kuului rikkaita ja köyhiä. Olen aikuisenakin huono ostamaan mitään tai haluamaan mitään, havahduin hiljattain että hyvä ystäväni pitää minua köyhänä ja siksi on lähes väkivaltaisesti tarjoamassa minulle kaikkea haluamatta vastapalveluksia.
En ole ollut ahkera vaan ehkä lahjakas. Yhdistelen tietoa nopeasti ja kriittisesti, löydän olennaisen epäolennaisesta. Tästä on hyötyä työssäni. Minulla on myös jo ihan lapsesta asti ollut selkärangasta tuleva reaktio välttää laumakäyttäytymistä, kun huomasin sen niin aloin työstää asiaa ja nykyään nautin kun voin iloita jostain bandwagonismista.
Saatan kuunnella surkeinta suomiräppiä, progea ja iskelmää sekä hevimetallia ja nauttia niistä kaikista. En ylipäätään keksi yksioikoisesti mistään aihepiiristä (tai mitään aihepiiriä), joka olisi minulle punainen vaate. Syön kaikkea, kuuntelen kaikkea, kiinnostun kaikesta. En oikein keksi puheenaihetta, mitä en jaksaisi. Nopeat tuomitsevat mielipiteet on sinänsä punainen vaate, että alan pilkkoa niitä jonkun toisen puolesta, koska en itsessäni siedä sellaista käytöstä.
En koe, että elämä on minulle mitään velkaa. En odota siltä juuri mitään, enkä usko että olisin esimerkiksi huonoin kandidaatti kuolemaan piankin, vaikka en ole pätkääkään itsetuhoinen tai masentunut. Enkä olen vain kohtalaisen zen.
Tunnistan ap:ssa vähän samaa kuin itsessäni joskus nuorena. Ehkäpä ihmislajin kehittymisen vuoksi on ollut tarpeellista, että osa geenipoolista haluaa kiivetä puuhun sen sijaan, että konttaisi maassa muiden joukossa. Se ei vain ole mikään etu, jos se kääntyy tuolla tavalla muita vastaan tiedostamatta ja niin, ettei sitä osaa hyödyntää. Kannattaa ap miettiä, onko erilaisuus sinulle itsetarkoitus ja miksi, ja voisiko se olla jotain muuta.
Ei ulkonäöstä mitään?
En ole tähän ikään mennessä (31) ehtinyt siitä huolia, mutta tiedostan että se todennäköisesti johtuu siitä että olen ihan ok-näköinen. Voisin siis väittää olevani muiden yläpuolella ulkonäköasioissa mutta tätä en voi varmaksi sanoa, ennen kuin ulkomuoto alkaa rapautua. Sittenhän oikeastaan vasta tiedän.
Ei kuulosta mainstreamilta mutta ap ei tainnutkaan kysyä aitoa kysymystä kun ei näitä vastauksia huomioi vaan haluaa vaan pitää kiinni ennakkoluuloistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suurin osa (16-40v) naisista on sellaisia et katotaan temppareita ym, juorutaan bloggaajista ja puhutaan pahaa muista naisista. musiikkimakukin on usein todella mainstream ja yksinkertainen. mennään muoti-ilmiöiden mukana, bääbää.
En tunne ketään tällaista naista.
Minä tunnen lukuisia, vaikka tuo kommentti johon vastasit, ei ollutkaan minun kirjoittamani.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suurin osa (16-40v) naisista on sellaisia et katotaan temppareita ym, juorutaan bloggaajista ja puhutaan pahaa muista naisista. musiikkimakukin on usein todella mainstream ja yksinkertainen. mennään muoti-ilmiöiden mukana, bääbää.
Ei todellakaan suurin osa, mutta l i i a n moni, sillä yksikin on liikaa. Hahah.
No oletko sinä täysin riippumaton oman viiteryhmäsi (ikä, sukupuoli, musiikkimaku, kansallisuus, ammatti) kliseistä ja kotkotuksista? No et ole. Vai menetkö valkoinen turkki päällä johonkin cat torturing metal -skenen kokoontumisiin?
Kolahti? :D Kovasti näyttää ottavan egon päälle pienikin kritiikki näillä ihmisillä, jotka nielevät kaikki valtavirran vaikutteet ilman mitään kyseenalaistamista. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suurin osa (16-40v) naisista on sellaisia et katotaan temppareita ym, juorutaan bloggaajista ja puhutaan pahaa muista naisista. musiikkimakukin on usein todella mainstream ja yksinkertainen. mennään muoti-ilmiöiden mukana, bääbää.
En tunne ketään tällaista naista.
Minä tunnen lukuisia, vaikka tuo kommentti johon vastasit, ei ollutkaan minun kirjoittamani.
- ap
Itsepähän seurasi valitset.
Onko kyse yhteiskuntaluokasta, johon ap kuuluu ja pitäisi tehdä luokkaretki jotta pääsisi toistenlaisten naisten seuraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Mitä mainstreamia minussa on? Sekö, että olen oikeasti äärimmäisen introvertti ja etten ole kiinnostunut populäärikulttuurin tapahtumista? Tykkään käsillä tekemisestä ja teen käytännössä mitä tahansa huonekalujen verhoilusta vaatteiden ompeluun. Osaan piirtää hyvin ja osaan soittaa pianoa. Osaan myös ajaa traktoria ja osaan tehdä yksinkertaiset huollot autoon. Olen yksin remontoinut sata vuotta vanhan omakotitalon lattiasta kattoon. En pidä shoppailusta, Paula Vesala ei voisi vähempää kiinnostaa ja radiokanavien kuuntelu sekä tv:n katseleminen saa aikaan inhonväreitä.
Mikä sinusta ei ole mainstreamia?
Annan ikävän kuvan itsestäni halutessani, että kumppanini sytyttää olemuksellaan minut seksuaalisesti? Erikoinen näkemys. Olen käsittänyt, että miesten pitää saada erektio (=kiihottua kumppanistaan seksuaalisesti) kyetäkseen seksiin. Miksi vaatimukseni kumppanin ulkonäön suhteen tekee minusta pinnallisen?
Ymmärrän, jos joku mies ei pysty kiihotumaan merkittävän ylipainoisesta naisesta. Miksi minun pitäisi pystyä kiihottumaan hintelästä, huonohampaisesta ja kaljusta kääpiöstä? Olen esteetikko, joka nauttii katsellessaan kauniita asioita ja ihmisiä.
Ensimmäisessä viestissäsi keskityt omaan älykkyyteesi, työelämään, pinnallisiin vaatimuksiin kumppanille, tulotasoon ja asumiseen. Niinhän me kaikki tehdään, siis mainstreamia. Tervetuloa kerhoon, variaatiot ovat lopulta hyvin pieniä.
Minä käsitin, että aloitusviestissä peräänkuulutettiin naista, joka ei mene massan mukana. Joka ei seuraa kiinnostuksella MeNaiset -lehden vinkejä "tyylistä", ei seuraa sisustusblogeja eikä välitä siitä, keikkuuko olalla merkkilaukku ja onko onko mahdollisella lapsella kivan merkkiset vaatteet. Joka ei ole nuorena fanittanut Frendejä ja Sinkkuelämää -sarjaa, ei ole lukenut Cosmopolitania ja joka ei kuuntele Suomipoppia/Aamulypsyä. Joka ei haaveile bikinifitness -kropasta. Ei stressaa syömisestä ja syö, kun on nälkä. Ei laihduta. Ei harrasta volyymiripsiä eikä rakennekynsiä eikä ole koskaan harkinnutkaan hiustenpidennyksiä. Ei tykkää Vappu Pimiästä, pitää Vain elämää -sarjan ihmisten pohdintoja musiikista ja elämästä latteina sekä mielenkiinnottomina. Eli kiteytettynä ei ole kiinnostunut seuraamaan sitä mainstreamin voimakkainta virtaa.
Tulojeni puolesta en nyt sattumalta kuulu valtavirtaan ja kai sekin on yksi huomionarvoinen asia muiden joukossa?
En ole saanut mitään tarjottimella (ulkonäköni on toki tullut geeniperimänä enkä ole hampaiden valkaisua enempää sitä muokannut). Minulla ei ole ollut isää eikä äitiä eikä muutakaan perhettä muussa, kuin biologisessa mielessä. Siitä huolimatta olen onnistunut ilman tukiverkkoja rakentamaan elämästäni ihan hyvää. En ainakaan itse ole aikuisena törmännyt toiseen ihmiseen, joka lievästi sanottuna kehnoista löhtökohdista ja vaikealla masennustaustalla olisi kyennyt kampeamaan itsensä laakson pohjalta melko ylöskin vuorta. Huipulla en väittänyt olevani mutta voin kertoa, että kiipeämäni rinne on ollut jyrkkä ja vaatinut muutakin, kuin hyvää tuuria.
Kai ymmärrät että naurettava listauksesi ei kerro tai ole kertomatta mitään ihmisen sisimmästä, älykkyydestä, lojaalidesta, humaaniudesta tai siitä mikä m u u hänelle on tärkeää?
Voi myös tehdä listaltasi yhtä ja olla tekemättä toista. Mihin luokkaan tällöin lokeroit ihmisen?
On muuten jännää miten naisten harrastukset tai kevyemmät mielenkiinnon kohteet leimataan hyvin usein turhiksi, pinnallisiksi ja naurettaviksi. Kuitenkin myös populaarikulttuuri, sisustusarkkitehtuuri, muoti puhumattakaan ruuasta ja käsitöistä ovat osa ihmiskunnan kulttuuriperimää. Historiankirjoitus vaan on keskittynyt miesten tekemisiin.
Ehkä sinä oletkin se pinnallinen, lattea ja mielenkiinnoton. Edesautat ajatuksillasi sitä ihmisten kahtiajakoa jota näkee kautta linjan kaikilla elämänalueilla. Omat kokemuksesi eivät näy lisänneen empatiakykyäsi. Anteeksi tästä. Harva on täysin menetetty tapaus. Miten olisi pieni itsetutkiskelu?
Mikä muu sinusta kertoisi ihmisen sisimmästä paremmin, kuin tämän saman henkilön toiminta?
Jos ihminen tykkää katsoa televisiosta sarjaa "Vain elämää", en kerta kaikkiaan voi uskoa ihmisen olevan erityisen syvällinen tai älyllinen. Useampi kuin puolet ihmisistä pitää itseään keskiarvoa parempina autoilijoina.
Mitkä listattavat tekijät mielestäsi sitten tekevät naisesta ei valtavirtaa olevan? Erikoinen hiusmalli? Erikoinen tapa pukeutua? Sosiaalinen outous? Vinot hampaat? Todella isot silikonirinnat? Runojen kirjoittaminen? Kanteleen soittaminen? Museoautoharrastus? Fetissi esimerkiksi fyysisesti vammaisiin miehiin? Kiinnostus sosiaalisesti kömpelöitä ja/tai ujoja miehiä kohtaan?
En saa langan päästä kiinni sen suhteen, millaisia vastauksia oikeastaan haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Olen oman tieni kulkija, mutta en hippi tai vihreä. Tällainen porvaritaustainen boheemi. Kulttuuri, taiteet, historia, antiikki on vapaa-ajalla se mun juttu. Olen ammatiltani opettaja, se, jonka tunnit eivät yleensä ole ihan tavanomaisia, mutta jolle oppilaat antavat palautetta, että hei me opittiin tämä.
Olen sielultani ikuinen lapsi, tykkään saduista, leluista, peleistä. Viihdyn yhtä hyvin oopperassa kuin leirinuotiolla. Olen yhtä kotonani kaupungin kalleimmassa ravintolassa kuin sähköttömässä saaristomökissä. Lähden yhtä mielelläni reppureissaamaan kuin kaupunkilomalle 5 tähden hotelliin.
Tykkään kummitusjutuista, avoautoista ja pakopelihuoneista. Käyn kirkossa ja harrastan scifiä. Mulla on kaapissa tuhansia euroja maksaneita, mittojen mukaan teetettyjä iltapukuja, mutta myös Lidlin 11 euron farkkuja. Juon mieluiten vihreää teetä tai mocktaileja, mutta tunnen myös viinejä, vaikken niistä niin perustakaan.
Olen oma itseni. Kuten meistä jokainen.
Tämä oli ihan kuin ainekirjoitus! Arvosana 8 (asteikolla 4-10).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Mitä mainstreamia minussa on? Sekö, että olen oikeasti äärimmäisen introvertti ja etten ole kiinnostunut populäärikulttuurin tapahtumista? Tykkään käsillä tekemisestä ja teen käytännössä mitä tahansa huonekalujen verhoilusta vaatteiden ompeluun. Osaan piirtää hyvin ja osaan soittaa pianoa. Osaan myös ajaa traktoria ja osaan tehdä yksinkertaiset huollot autoon. Olen yksin remontoinut sata vuotta vanhan omakotitalon lattiasta kattoon. En pidä shoppailusta, Paula Vesala ei voisi vähempää kiinnostaa ja radiokanavien kuuntelu sekä tv:n katseleminen saa aikaan inhonväreitä.
Mikä sinusta ei ole mainstreamia?
Annan ikävän kuvan itsestäni halutessani, että kumppanini sytyttää olemuksellaan minut seksuaalisesti? Erikoinen näkemys. Olen käsittänyt, että miesten pitää saada erektio (=kiihottua kumppanistaan seksuaalisesti) kyetäkseen seksiin. Miksi vaatimukseni kumppanin ulkonäön suhteen tekee minusta pinnallisen?
Ymmärrän, jos joku mies ei pysty kiihotumaan merkittävän ylipainoisesta naisesta. Miksi minun pitäisi pystyä kiihottumaan hintelästä, huonohampaisesta ja kaljusta kääpiöstä? Olen esteetikko, joka nauttii katsellessaan kauniita asioita ja ihmisiä.
Ensimmäisessä viestissäsi keskityt omaan älykkyyteesi, työelämään, pinnallisiin vaatimuksiin kumppanille, tulotasoon ja asumiseen. Niinhän me kaikki tehdään, siis mainstreamia. Tervetuloa kerhoon, variaatiot ovat lopulta hyvin pieniä.
Minä käsitin, että aloitusviestissä peräänkuulutettiin naista, joka ei mene massan mukana. Joka ei seuraa kiinnostuksella MeNaiset -lehden vinkejä "tyylistä", ei seuraa sisustusblogeja eikä välitä siitä, keikkuuko olalla merkkilaukku ja onko onko mahdollisella lapsella kivan merkkiset vaatteet. Joka ei ole nuorena fanittanut Frendejä ja Sinkkuelämää -sarjaa, ei ole lukenut Cosmopolitania ja joka ei kuuntele Suomipoppia/Aamulypsyä. Joka ei haaveile bikinifitness -kropasta. Ei stressaa syömisestä ja syö, kun on nälkä. Ei laihduta. Ei harrasta volyymiripsiä eikä rakennekynsiä eikä ole koskaan harkinnutkaan hiustenpidennyksiä. Ei tykkää Vappu Pimiästä, pitää Vain elämää -sarjan ihmisten pohdintoja musiikista ja elämästä latteina sekä mielenkiinnottomina. Eli kiteytettynä ei ole kiinnostunut seuraamaan sitä mainstreamin voimakkainta virtaa.
Tulojeni puolesta en nyt sattumalta kuulu valtavirtaan ja kai sekin on yksi huomionarvoinen asia muiden joukossa?
En ole saanut mitään tarjottimella (ulkonäköni on toki tullut geeniperimänä enkä ole hampaiden valkaisua enempää sitä muokannut). Minulla ei ole ollut isää eikä äitiä eikä muutakaan perhettä muussa, kuin biologisessa mielessä. Siitä huolimatta olen onnistunut ilman tukiverkkoja rakentamaan elämästäni ihan hyvää. En ainakaan itse ole aikuisena törmännyt toiseen ihmiseen, joka lievästi sanottuna kehnoista löhtökohdista ja vaikealla masennustaustalla olisi kyennyt kampeamaan itsensä laakson pohjalta melko ylöskin vuorta. Huipulla en väittänyt olevani mutta voin kertoa, että kiipeämäni rinne on ollut jyrkkä ja vaatinut muutakin, kuin hyvää tuuria.
Kai ymmärrät että naurettava listauksesi ei kerro tai ole kertomatta mitään ihmisen sisimmästä, älykkyydestä, lojaalidesta, humaaniudesta tai siitä mikä m u u hänelle on tärkeää?
Voi myös tehdä listaltasi yhtä ja olla tekemättä toista. Mihin luokkaan tällöin lokeroit ihmisen?
On muuten jännää miten naisten harrastukset tai kevyemmät mielenkiinnon kohteet leimataan hyvin usein turhiksi, pinnallisiksi ja naurettaviksi. Kuitenkin myös populaarikulttuuri, sisustusarkkitehtuuri, muoti puhumattakaan ruuasta ja käsitöistä ovat osa ihmiskunnan kulttuuriperimää. Historiankirjoitus vaan on keskittynyt miesten tekemisiin.
Ehkä sinä oletkin se pinnallinen, lattea ja mielenkiinnoton. Edesautat ajatuksillasi sitä ihmisten kahtiajakoa jota näkee kautta linjan kaikilla elämänalueilla. Omat kokemuksesi eivät näy lisänneen empatiakykyäsi. Anteeksi tästä. Harva on täysin menetetty tapaus. Miten olisi pieni itsetutkiskelu?
Mikä muu sinusta kertoisi ihmisen sisimmästä paremmin, kuin tämän saman henkilön toiminta?
Jos ihminen tykkää katsoa televisiosta sarjaa "Vain elämää", en kerta kaikkiaan voi uskoa ihmisen olevan erityisen syvällinen tai älyllinen. Useampi kuin puolet ihmisistä pitää itseään keskiarvoa parempina autoilijoina.
Mitkä listattavat tekijät mielestäsi sitten tekevät naisesta ei valtavirtaa olevan? Erikoinen hiusmalli? Erikoinen tapa pukeutua? Sosiaalinen outous? Vinot hampaat? Todella isot silikonirinnat? Runojen kirjoittaminen? Kanteleen soittaminen? Museoautoharrastus? Fetissi esimerkiksi fyysisesti vammaisiin miehiin? Kiinnostus sosiaalisesti kömpelöitä ja/tai ujoja miehiä kohtaan?
En saa langan päästä kiinni sen suhteen, millaisia vastauksia oikeastaan haluaisit.
Tässä on kirjoittaja vaihtunut välillä. -se eka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeakoulutettu alimman tason duunareiden lapsi. Meillä ei koskaan puhuttu tavaroiden haluamisesta tai muiden ihmisten omaisuudesta, ystäväpiiriin kuului rikkaita ja köyhiä. Olen aikuisenakin huono ostamaan mitään tai haluamaan mitään, havahduin hiljattain että hyvä ystäväni pitää minua köyhänä ja siksi on lähes väkivaltaisesti tarjoamassa minulle kaikkea haluamatta vastapalveluksia.
En ole ollut ahkera vaan ehkä lahjakas. Yhdistelen tietoa nopeasti ja kriittisesti, löydän olennaisen epäolennaisesta. Tästä on hyötyä työssäni. Minulla on myös jo ihan lapsesta asti ollut selkärangasta tuleva reaktio välttää laumakäyttäytymistä, kun huomasin sen niin aloin työstää asiaa ja nykyään nautin kun voin iloita jostain bandwagonismista.
Saatan kuunnella surkeinta suomiräppiä, progea ja iskelmää sekä hevimetallia ja nauttia niistä kaikista. En ylipäätään keksi yksioikoisesti mistään aihepiiristä (tai mitään aihepiiriä), joka olisi minulle punainen vaate. Syön kaikkea, kuuntelen kaikkea, kiinnostun kaikesta. En oikein keksi puheenaihetta, mitä en jaksaisi. Nopeat tuomitsevat mielipiteet on sinänsä punainen vaate, että alan pilkkoa niitä jonkun toisen puolesta, koska en itsessäni siedä sellaista käytöstä.
En koe, että elämä on minulle mitään velkaa. En odota siltä juuri mitään, enkä usko että olisin esimerkiksi huonoin kandidaatti kuolemaan piankin, vaikka en ole pätkääkään itsetuhoinen tai masentunut. Enkä olen vain kohtalaisen zen.
Tunnistan ap:ssa vähän samaa kuin itsessäni joskus nuorena. Ehkäpä ihmislajin kehittymisen vuoksi on ollut tarpeellista, että osa geenipoolista haluaa kiivetä puuhun sen sijaan, että konttaisi maassa muiden joukossa. Se ei vain ole mikään etu, jos se kääntyy tuolla tavalla muita vastaan tiedostamatta ja niin, ettei sitä osaa hyödyntää. Kannattaa ap miettiä, onko erilaisuus sinulle itsetarkoitus ja miksi, ja voisiko se olla jotain muuta.
Ei ulkonäöstä mitään?
En ole tähän ikään mennessä (31) ehtinyt siitä huolia, mutta tiedostan että se todennäköisesti johtuu siitä että olen ihan ok-näköinen. Voisin siis väittää olevani muiden yläpuolella ulkonäköasioissa mutta tätä en voi varmaksi sanoa, ennen kuin ulkomuoto alkaa rapautua. Sittenhän oikeastaan vasta tiedän.
Ei kuulosta mainstreamilta mutta ap ei tainnutkaan kysyä aitoa kysymystä kun ei näitä vastauksia huomioi vaan haluaa vaan pitää kiinni ennakkoluuloistaan.
Ehkä häntä häiritsee tekemäni tulkinta persoonallisuudestaan. Ei kaikki suhtaudu avoimin mielin arvioihin itsestään. Varsinkin kun tarinallistamme persoonaamme ihmisinä vuosia usein positiivisen kautta: olen oman tieni kulkija, näen selvemmin kuin muut, miksi en naisista vastinpariani löydä... jne. Itse olen löytänyt kiehtovimmat löytöni asioista, joihin suhtaudun isoimmalla ennakkoluulolla.
Tietenkin sen on oltava niin, koska jos mustavalkoistaa ja kategorisoi isoja asioita, on varmasti väärässä. Ja kun siihen suhtautuu tunteella, kuten itse joskus ja ap edelleen, niin sen vääräksi havainnointi on todella merkityksellisen tuntuista.
Jotkut ihmiset ovat varmasti aina vain valokopioita jostain ns. normaaliudesta vailla persoonaa. Minkäs teet! Mutta ei se ole koko totuus.
Ei tietenkään, sinä olet ainoa uniikki yksilö koko maassa.
Ketjun perusteella olet tosin samanlainen ilkeilevä mulkku kuin 1/4 miehistä, mutta uniikki olet kun itse niin väität.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeakoulutettu alimman tason duunareiden lapsi. Meillä ei koskaan puhuttu tavaroiden haluamisesta tai muiden ihmisten omaisuudesta, ystäväpiiriin kuului rikkaita ja köyhiä. Olen aikuisenakin huono ostamaan mitään tai haluamaan mitään, havahduin hiljattain että hyvä ystäväni pitää minua köyhänä ja siksi on lähes väkivaltaisesti tarjoamassa minulle kaikkea haluamatta vastapalveluksia.
En ole ollut ahkera vaan ehkä lahjakas. Yhdistelen tietoa nopeasti ja kriittisesti, löydän olennaisen epäolennaisesta. Tästä on hyötyä työssäni. Minulla on myös jo ihan lapsesta asti ollut selkärangasta tuleva reaktio välttää laumakäyttäytymistä, kun huomasin sen niin aloin työstää asiaa ja nykyään nautin kun voin iloita jostain bandwagonismista.
Saatan kuunnella surkeinta suomiräppiä, progea ja iskelmää sekä hevimetallia ja nauttia niistä kaikista. En ylipäätään keksi yksioikoisesti mistään aihepiiristä (tai mitään aihepiiriä), joka olisi minulle punainen vaate. Syön kaikkea, kuuntelen kaikkea, kiinnostun kaikesta. En oikein keksi puheenaihetta, mitä en jaksaisi. Nopeat tuomitsevat mielipiteet on sinänsä punainen vaate, että alan pilkkoa niitä jonkun toisen puolesta, koska en itsessäni siedä sellaista käytöstä.
En koe, että elämä on minulle mitään velkaa. En odota siltä juuri mitään, enkä usko että olisin esimerkiksi huonoin kandidaatti kuolemaan piankin, vaikka en ole pätkääkään itsetuhoinen tai masentunut. Enkä olen vain kohtalaisen zen.
Tunnistan ap:ssa vähän samaa kuin itsessäni joskus nuorena. Ehkäpä ihmislajin kehittymisen vuoksi on ollut tarpeellista, että osa geenipoolista haluaa kiivetä puuhun sen sijaan, että konttaisi maassa muiden joukossa. Se ei vain ole mikään etu, jos se kääntyy tuolla tavalla muita vastaan tiedostamatta ja niin, ettei sitä osaa hyödyntää. Kannattaa ap miettiä, onko erilaisuus sinulle itsetarkoitus ja miksi, ja voisiko se olla jotain muuta.
Ei ulkonäöstä mitään?
En ole tähän ikään mennessä (31) ehtinyt siitä huolia, mutta tiedostan että se todennäköisesti johtuu siitä että olen ihan ok-näköinen. Voisin siis väittää olevani muiden yläpuolella ulkonäköasioissa mutta tätä en voi varmaksi sanoa, ennen kuin ulkomuoto alkaa rapautua. Sittenhän oikeastaan vasta tiedän.
Ei kuulosta mainstreamilta mutta ap ei tainnutkaan kysyä aitoa kysymystä kun ei näitä vastauksia huomioi vaan haluaa vaan pitää kiinni ennakkoluuloistaan.
Ehkä häntä häiritsee tekemäni tulkinta persoonallisuudestaan. Ei kaikki suhtaudu avoimin mielin arvioihin itsestään. Varsinkin kun tarinallistamme persoonaamme ihmisinä vuosia usein positiivisen kautta: olen oman tieni kulkija, näen selvemmin kuin muut, miksi en naisista vastinpariani löydä... jne. Itse olen löytänyt kiehtovimmat löytöni asioista, joihin suhtaudun isoimmalla ennakkoluulolla.
Tietenkin sen on oltava niin, koska jos mustavalkoistaa ja kategorisoi isoja asioita, on varmasti väärässä. Ja kun siihen suhtautuu tunteella, kuten itse joskus ja ap edelleen, niin sen vääräksi havainnointi on todella merkityksellisen tuntuista.
Jotkut ihmiset ovat varmasti aina vain valokopioita jostain ns. normaaliudesta vailla persoonaa. Minkäs teet! Mutta ei se ole koko totuus.
Jaa niinkun että jos tiedät että joku ihmisryhmä ei pidä sinusta/ sinä et pidä heistä, niin kannattaa erityisesti etsiä puolisoa heidän joukostaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi sellainen, joka ei kuulu joukkoon. Omistan instagramtilin, mutta se on töitäni varten. Olen yrittäjä ja kuvissani esittelen työni kohteita.
Olen keskivertoa älylläämpi (anteeksi, että sanon ääneen asian, jota ei pitäisi sanoa) ja minua ovat koko elämäni lähestyneet miehet, joiden kanssa en koe minulla olevan mitään yhteistä. Työroolini on erittäin sosiaalinen ja osaan kameleonttimaisesti tulla toimeen seurassa kuin seurassa. Tämä johtaa siihen, että minusta pitävät käytännössä kaikki mutta harva tuntee minua oikeasti.
Minuun ihastuvat a) nörtähtävät miehet, jotka toisinaan ehkä voisivat ollakin fiksuja mutta heidän tietynlainen autistisuutensa tekee heistä sellaisia, etten ikinä voisi haluta mitään fyysistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Minuun ihastuva miesten ryhmä b) on sosiaalinen, mutta jolta puuttuu se jokin "syvällisyys". Eli halki. poikki ja pinoon -tyypit. Minun täytyy pitää toista jollakin tavalla vertaisenani voidakseni kiinnostua. Ja koska olen itse 172 cm pitkä, hiukka ja muutenkin hyvälustoinen, en halua kumpanikseni lyhyttä/hintelää/lihava miestä. Varatuissa miehissä on sellaisia, jotka voisivat kiinnostaakin mutten koskaan tyrkytä itseäni suhteessa olevalle ihmiselle. Omassa ikäluokassani (n. 40 vuotta) ei ihan oikeasti ole vapaana laadullisesti hyviä miehiä ja toisaalta en halua kumppankiksi miestä, jolla on pieniä lapsia edellisestä suhteestaan.
Elän tahtomattani sinkkuna ja ilman suhdetta. Viimeksi kokeilin suhdetta erittäin komean mutta keskimääräisellä älykkyystasolla varustetun miehen kanssa. Hän oli fyysisesti haluttava mutta ei suhteesta oikein tule mitään, jos joka päivä joutuu ihmettelemään toisen tietämättömyyttä mitä erilaisemmista asioista ja selvittelemään toisen arkielämän ongelmia.
Nuorempana minua on kysytty erilaisiin kauneuskilpailuihin, edelleen salilla miehet arvuuttelevat ammattiani tanssijana ja aina toisinaan joku mies samassa hississä saattaa pyytää treffeille. Joskus joku puolituttu on sanonut, ettei ikinä voisi kuvitellakaan minun olevan sinkku ja että kuulemma minua ei uskalla edes lähestyä lähes sataprosenttisen varmojen pakkien pelossa.
Nyt ikää 40 vuotta. Eipä ole koskaan tullut vastaan ihmistä, joka "kolahtaa" oikealla tavalla. Olisin halunnut perheen, rakkautta ja läheisyyttä mutta niiden puutteessa keskityn tekemään työtä. En käytä rahojani merkkilaukkuihin, se raha menee lahjoituksena eläinsuojelujärjestöille. Yksinäisten vanhusten hyvinvointiin olisin myös valmis laittamaan rahaa.
Asun omistamassani asunnossa yhdellä Helsingin kalleimmista alueista. En ole koskaan etsinyt miehestä rahoittajaa mutten toisaalta kelpuuta kumppanikseni miestä, jonka oma toimeentulo on lähellä köyhyysrajaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä epätodennäköisempänä pidän sitä, että tulen koskaan kokemaan vastavuoroista rakkautta.
En mä yhtään ihmettele. Tuon ikäiseksi annat itsestäsi melko pinnallisen ja ikävän kuvan. Noin muuten, sinähän olet keskiluokan ruumiillistuma, mainstreamin ruumiillistuma.
Mitä mainstreamia minussa on? Sekö, että olen oikeasti äärimmäisen introvertti ja etten ole kiinnostunut populäärikulttuurin tapahtumista? Tykkään käsillä tekemisestä ja teen käytännössä mitä tahansa huonekalujen verhoilusta vaatteiden ompeluun. Osaan piirtää hyvin ja osaan soittaa pianoa. Osaan myös ajaa traktoria ja osaan tehdä yksinkertaiset huollot autoon. Olen yksin remontoinut sata vuotta vanhan omakotitalon lattiasta kattoon. En pidä shoppailusta, Paula Vesala ei voisi vähempää kiinnostaa ja radiokanavien kuuntelu sekä tv:n katseleminen saa aikaan inhonväreitä.
Mikä sinusta ei ole mainstreamia?
Annan ikävän kuvan itsestäni halutessani, että kumppanini sytyttää olemuksellaan minut seksuaalisesti? Erikoinen näkemys. Olen käsittänyt, että miesten pitää saada erektio (=kiihottua kumppanistaan seksuaalisesti) kyetäkseen seksiin. Miksi vaatimukseni kumppanin ulkonäön suhteen tekee minusta pinnallisen?
Ymmärrän, jos joku mies ei pysty kiihotumaan merkittävän ylipainoisesta naisesta. Miksi minun pitäisi pystyä kiihottumaan hintelästä, huonohampaisesta ja kaljusta kääpiöstä? Olen esteetikko, joka nauttii katsellessaan kauniita asioita ja ihmisiä.
Ensimmäisessä viestissäsi keskityt omaan älykkyyteesi, työelämään, pinnallisiin vaatimuksiin kumppanille, tulotasoon ja asumiseen. Niinhän me kaikki tehdään, siis mainstreamia. Tervetuloa kerhoon, variaatiot ovat lopulta hyvin pieniä.
Minä käsitin, että aloitusviestissä peräänkuulutettiin naista, joka ei mene massan mukana. Joka ei seuraa kiinnostuksella MeNaiset -lehden vinkejä "tyylistä", ei seuraa sisustusblogeja eikä välitä siitä, keikkuuko olalla merkkilaukku ja onko onko mahdollisella lapsella kivan merkkiset vaatteet. Joka ei ole nuorena fanittanut Frendejä ja Sinkkuelämää -sarjaa, ei ole lukenut Cosmopolitania ja joka ei kuuntele Suomipoppia/Aamulypsyä. Joka ei haaveile bikinifitness -kropasta. Ei stressaa syömisestä ja syö, kun on nälkä. Ei laihduta. Ei harrasta volyymiripsiä eikä rakennekynsiä eikä ole koskaan harkinnutkaan hiustenpidennyksiä. Ei tykkää Vappu Pimiästä, pitää Vain elämää -sarjan ihmisten pohdintoja musiikista ja elämästä latteina sekä mielenkiinnottomina. Eli kiteytettynä ei ole kiinnostunut seuraamaan sitä mainstreamin voimakkainta virtaa.
Tulojeni puolesta en nyt sattumalta kuulu valtavirtaan ja kai sekin on yksi huomionarvoinen asia muiden joukossa?
En ole saanut mitään tarjottimella (ulkonäköni on toki tullut geeniperimänä enkä ole hampaiden valkaisua enempää sitä muokannut). Minulla ei ole ollut isää eikä äitiä eikä muutakaan perhettä muussa, kuin biologisessa mielessä. Siitä huolimatta olen onnistunut ilman tukiverkkoja rakentamaan elämästäni ihan hyvää. En ainakaan itse ole aikuisena törmännyt toiseen ihmiseen, joka lievästi sanottuna kehnoista löhtökohdista ja vaikealla masennustaustalla olisi kyennyt kampeamaan itsensä laakson pohjalta melko ylöskin vuorta. Huipulla en väittänyt olevani mutta voin kertoa, että kiipeämäni rinne on ollut jyrkkä ja vaatinut muutakin, kuin hyvää tuuria.
Kai ymmärrät että naurettava listauksesi ei kerro tai ole kertomatta mitään ihmisen sisimmästä, älykkyydestä, lojaalidesta, humaaniudesta tai siitä mikä m u u hänelle on tärkeää?
Voi myös tehdä listaltasi yhtä ja olla tekemättä toista. Mihin luokkaan tällöin lokeroit ihmisen?
On muuten jännää miten naisten harrastukset tai kevyemmät mielenkiinnon kohteet leimataan hyvin usein turhiksi, pinnallisiksi ja naurettaviksi. Kuitenkin myös populaarikulttuuri, sisustusarkkitehtuuri, muoti puhumattakaan ruuasta ja käsitöistä ovat osa ihmiskunnan kulttuuriperimää. Historiankirjoitus vaan on keskittynyt miesten tekemisiin.
Ehkä sinä oletkin se pinnallinen, lattea ja mielenkiinnoton. Edesautat ajatuksillasi sitä ihmisten kahtiajakoa jota näkee kautta linjan kaikilla elämänalueilla. Omat kokemuksesi eivät näy lisänneen empatiakykyäsi. Anteeksi tästä. Harva on täysin menetetty tapaus. Miten olisi pieni itsetutkiskelu?
Minusta esimerkiksi sisustusarkkitehtuuri ei ole lainkaan pinnallista, vaan erittäin hieno asia ja taitoa vaativaa. Perus instagram-beibe ei kuitenkaan tiedä mitään sisustusarkkitehtuurista, vaan ainoastaan sisustustyynyjen tökkäilystä ja todella typerien mietelausetaulujen seinälle laittamisesta.
- ap
Sinä et tiedä yhtään mitään "perus- instagram-beibejen" yleissivistyksestä tai paljon mistään muustakaan. Kummasti sinua kiinnostaa tuo yhtenäiseksi olettamasi ja halventamasi ihmisryhmä.
Sen lisäksi olet raskas luokittelija ja lokeroija, joka luulee olevansa uniikki kunnostaessaan polkupyöräänsä auton sijasta ja luokitellessasi ihmisiä asuinpaikan mukaan. Kerran katsoit puoliksi myös Citizen Kanen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeakoulutettu alimman tason duunareiden lapsi. Meillä ei koskaan puhuttu tavaroiden haluamisesta tai muiden ihmisten omaisuudesta, ystäväpiiriin kuului rikkaita ja köyhiä. Olen aikuisenakin huono ostamaan mitään tai haluamaan mitään, havahduin hiljattain että hyvä ystäväni pitää minua köyhänä ja siksi on lähes väkivaltaisesti tarjoamassa minulle kaikkea haluamatta vastapalveluksia.
En ole ollut ahkera vaan ehkä lahjakas. Yhdistelen tietoa nopeasti ja kriittisesti, löydän olennaisen epäolennaisesta. Tästä on hyötyä työssäni. Minulla on myös jo ihan lapsesta asti ollut selkärangasta tuleva reaktio välttää laumakäyttäytymistä, kun huomasin sen niin aloin työstää asiaa ja nykyään nautin kun voin iloita jostain bandwagonismista.
Saatan kuunnella surkeinta suomiräppiä, progea ja iskelmää sekä hevimetallia ja nauttia niistä kaikista. En ylipäätään keksi yksioikoisesti mistään aihepiiristä (tai mitään aihepiiriä), joka olisi minulle punainen vaate. Syön kaikkea, kuuntelen kaikkea, kiinnostun kaikesta. En oikein keksi puheenaihetta, mitä en jaksaisi. Nopeat tuomitsevat mielipiteet on sinänsä punainen vaate, että alan pilkkoa niitä jonkun toisen puolesta, koska en itsessäni siedä sellaista käytöstä.
En koe, että elämä on minulle mitään velkaa. En odota siltä juuri mitään, enkä usko että olisin esimerkiksi huonoin kandidaatti kuolemaan piankin, vaikka en ole pätkääkään itsetuhoinen tai masentunut. Enkä olen vain kohtalaisen zen.
Tunnistan ap:ssa vähän samaa kuin itsessäni joskus nuorena. Ehkäpä ihmislajin kehittymisen vuoksi on ollut tarpeellista, että osa geenipoolista haluaa kiivetä puuhun sen sijaan, että konttaisi maassa muiden joukossa. Se ei vain ole mikään etu, jos se kääntyy tuolla tavalla muita vastaan tiedostamatta ja niin, ettei sitä osaa hyödyntää. Kannattaa ap miettiä, onko erilaisuus sinulle itsetarkoitus ja miksi, ja voisiko se olla jotain muuta.
Ei ulkonäöstä mitään?
En ole tähän ikään mennessä (31) ehtinyt siitä huolia, mutta tiedostan että se todennäköisesti johtuu siitä että olen ihan ok-näköinen. Voisin siis väittää olevani muiden yläpuolella ulkonäköasioissa mutta tätä en voi varmaksi sanoa, ennen kuin ulkomuoto alkaa rapautua. Sittenhän oikeastaan vasta tiedän.
Ei kuulosta mainstreamilta mutta ap ei tainnutkaan kysyä aitoa kysymystä kun ei näitä vastauksia huomioi vaan haluaa vaan pitää kiinni ennakkoluuloistaan.
Ehkä häntä häiritsee tekemäni tulkinta persoonallisuudestaan. Ei kaikki suhtaudu avoimin mielin arvioihin itsestään. Varsinkin kun tarinallistamme persoonaamme ihmisinä vuosia usein positiivisen kautta: olen oman tieni kulkija, näen selvemmin kuin muut, miksi en naisista vastinpariani löydä... jne. Itse olen löytänyt kiehtovimmat löytöni asioista, joihin suhtaudun isoimmalla ennakkoluulolla.
Tietenkin sen on oltava niin, koska jos mustavalkoistaa ja kategorisoi isoja asioita, on varmasti väärässä. Ja kun siihen suhtautuu tunteella, kuten itse joskus ja ap edelleen, niin sen vääräksi havainnointi on todella merkityksellisen tuntuista.
Jotkut ihmiset ovat varmasti aina vain valokopioita jostain ns. normaaliudesta vailla persoonaa. Minkäs teet! Mutta ei se ole koko totuus.
Jaa niinkun että jos tiedät että joku ihmisryhmä ei pidä sinusta/ sinä et pidä heistä, niin kannattaa erityisesti etsiä puolisoa heidän joukostaan?
Ei vaan jos havaitsisin voivani kuvailla itseäni joka ei pidä jostain ihmisRYHMÄstä, niin yrittäisin tehdä asialle jotain koska ollaan aika rankan ennakkoluuloisuuden ja yleistyksen tiellä. Ei kukaan ihminen ole vain ”ryhmänsä” edustaja.
Minä en edes tiedä mikä on pakopelihuone. Tai ketjussa mainittu "tempparit". Temppurata se ei ole, siitä olen varma.
Muuten olen aika mainstreamia: tradenomi istuu Lidlin joogahousuissa lukemassa vauvista. Kovin väsyneempää ei varmaan voi olla.