Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin ristiriitainen käytös (vastakohtien vaatiminen)
14.11.2019 |
Olen miettinyt mikä kumppanini ongelma on. Hän on erittäin ristiriitainen. Esimerkiksi hän sanoo suoraan ja viestii kehonkielellä että ei halua läheisyyttä. Sitten lopetan läheisyysaloitteet, jolloin hän kohta valittaa, että hän on aina se joka joutuu halaamaan tms. Taihän sanoo miten ei halua mitään pirttihirmua ja että häntä ei saa määräillä. Sitten hän valittaa, kun en napakammin komenna häntä. Tai hän torjuu seksialoitteet ja valittaa myöhemmin että pitäisi olla aloitteellisempi ja itsevarmempi. Tai kaiken huippuna, hän sanoo miten ei tule suhteessa hyväksymään ikinä sigä että toinen alkaisi muuttaa itseään toisen takia. Seuraavana päivänä hän sanoo, että minun pitäisi muuttua jämäkämmäksi.
Onko tämä ristiriitainen kiintymyssuhde vai mitä kummaa? Ihminen vaatii toiselta keskenään vastakkaisia asioita. Toki se että edes vaatii ja on joka asiasta joku kriittinen kommentti on vähän erikoista. Ts. Ei voi vain antaa minun halata tavallani vaan täytyy kommentoida miten halaan liikaa, väärin, liian pitkään ja sitten kun lopetan halailut, sanoo että minun pitäisi rohkeammin lähestyä. Tuntuu että menen sekaisin tässä. Onko kokemusta vastaavanlaisesta?
Kommentit (90)
Miehesi on juuri niin kamala, kuin miltä meidän ulkopuolisten silmissä vaikuttaa. Olivat syyt mitä tahansa, hän on äärimmäisen itsekäs, itsekeskeinen ja sinun tunteistasi piittaamaton. Minulle tulee mieleen äärimmäisessä murrosiän kriisissä oleva teini, joka purkaa omaa pahaa oloaan äitiinsä ja kokee, että äiti on syyllinen hänen jokaiseen ikävään mielenliikkeeseensä ja 100% vastuussa hänen olonsa parantamisesta. Äitiä voi kohdella aivan miten tahansa, heittää tylysti sivuun kun haluaa olla rauhassa ja vaatia mitä tahansa.
Jos et millään halua erota, niin ala konfrontoida hänet joka kerta kun hän sanoo jotain asiatonta tai lapsellista. "Mitä tarkoitat tuolla?", "tuo on loukkaavaa, ole hyvä äläkä enää koskaan sano noin", "Miksi sanot noin?" "Jos jätät asian minun hoidettavakseni, älä kritisoi sitä miten sen hoidan" jne. Kaikki asiallisesti ja rauhallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä on paha olla ja jostain syystä se on päätynyt etsimään syytä sinusta,olemisestasi ja käyttäytymisestäsi. Niinpä mikä tahansa mitä teetkään on väärin, jos hänellä vaan on juuri sillä hetkellä ikävä olo. Yrittää vaikuttaa olotilaansa muuttamalla sinua.
Käske katsoa peiliin.
Et sinä oikeasti tee tämän palstan kyökkidiagnooseilla yhtään mitään. Kysy siltä itseltään mitä sille on annettu, jos kerran on jo pidempään ollut hoidossa. Samalla voit tuoda esiin tämän epäjohdonmukaisuuden ja todeta, että alkaa jo vtuttaa. Jos olet liian nössö puhuaksesi hänen kanssaan tällaisista asioista suoraan, et tule pärjäämään tuossa suhteessa ja elämäsi saattaa olla aika vaikeaa muutenkin, kun kaikki kävelevät ylitsesi.
Vierailija kirjoitti:
Mies hakee sinusta exiään. Se haluaa riidellä ihan riitelemisen ilosta. SIksi mikään ei kelpaa vaan kaikki on väärin.
Tää on justiinsa sitä kun omaa pahaa oloa tai turhautumista/tylsyyttä puretaan muihin ihan vaan huvin vuoksi tai koska voidaan. Ei osata itse käsitellä asioita vaan "ulkoistetaan" ne muille.
Vierailija kirjoitti:
Sillä on paha olla ja jostain syystä se on päätynyt etsimään syytä sinusta,olemisestasi ja käyttäytymisestäsi. Niinpä mikä tahansa mitä teetkään on väärin, jos hänellä vaan on juuri sillä hetkellä ikävä olo. Yrittää vaikuttaa olotilaansa muuttamalla sinua.
Käske katsoa peiliin.
Et sinä oikeasti tee tämän palstan kyökkidiagnooseilla yhtään mitään. Kysy siltä itseltään mitä sille on annettu, jos kerran on jo pidempään ollut hoidossa. Samalla voit tuoda esiin tämän epäjohdonmukaisuuden ja todeta, että alkaa jo vtuttaa. Jos olet liian nössö puhuaksesi hänen kanssaan tällaisista asioista suoraan, et tule pärjäämään tuossa suhteessa ja elämäsi saattaa olla aika vaikeaa muutenkin, kun kaikki kävelevät ylitsesi.
Niin ja huomauta, että vaihtaa terapeuttia, jos on vuosikausia ollut jo terapiassa ja vieläkin tuolla tasolla asioiden käsittelyssä.
Itse asiassa mies kuulostaa sydänjuuriaan ja mielensä perustuksia myöten vastuuttomalta. Jopa siihen pisteeseen asti, että kun hänellä on sisäisesti huono olla, niin hän väittää sen johtuvan ulkoisista syistä (=sättii sinua).
Olethan muuten huomannut, että miehesi toivoo sinulta holtittomuuta, mutta haukkuu sinut jos olet välittömämpi?
Jos haluat aikuisen miehen äidiksi, joka kaltoinkohtelee ja kapinoi mutta luottaa/toivoo että rakkautesi on ikuista, niin siinä o siule oikia mies siihe tehtävähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kaipaa itselleen naista, jolla ei ole normaaleja sosiaalisia tarpeita ja tapoja. Eli sellaista hainsilmäpsykopaattia, joka ei ota onkeensa hänen oikutteluistaan ja joka ei edes halua miellyttää häntä, jolloin miehen kimpoilevilla mielipiteillä ei ole merkitystä.
Mies on sisältä sekasotku. Ota etäisyyttä äläkä noudata hänen toiveitaan enää. Saat vain jaskaa niskaan siitä.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa mies kuulostaa sydänjuuriaan ja mielensä perustuksia myöten vastuuttomalta. Jopa siihen pisteeseen asti, että kun hänellä on sisäisesti huono olla, niin hän väittää sen johtuvan ulkoisista syistä (=sättii sinua).
Olethan muuten huomannut, että miehesi toivoo sinulta holtittomuuta, mutta haukkuu sinut jos olet välittömämpi?
Jos haluat aikuisen miehen äidiksi, joka kaltoinkohtelee ja kapinoi mutta luottaa/toivoo että rakkautesi on ikuista, niin siinä o siule oikia mies siihe tehtävähän.
Tämä viesti kolahti aika lujaa. En ole huomannut tuota nimenomaista asiaa (holtittomuus-välittömyys) ja olis kivajos avaisit.
Sen olen huomannut että hän yrittää sulloa minut paikalle, jossa olisin näkymätön, hiljainenkin, en vaatisi mitään. Ja jos akan sitten välinpitämättömämmäksi niin tulee kritiikkiä että olen passiivinen, en ehdota, en puhu, en lähesty. Ikään kuin haluaisi pelata jitain loputonta peliä. Että tavallinen tasainen arki ja kumppanuus vaan ei kelpaa vaan täytyisi olla joku haaveiden rämäpää laskuvarjohyppääjä tyyppi, vaikka oikeasti samaan aikaan koittaa tukahduttaa minusta kaiken äänen, maun ja hajun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis apua!Ekaa kertaa elämässä törmään mieheni kopioon (ap.n mies)!?
Kirjoituksesi on kuin minun ajatukseni! En osaa antaa kunnollista neuvoa, ja vaikka pitkä suhde täällä takana, silti epäilen itseäni "onko mies hyvä vai paha, ja jos vika onkin minussa"?
Hän tekee minut epävarmaksi, kävelen munankuorilla.
Hänellä on tunnekylmä lapsuus ollut, saanut selkäänsä. Jo vuosia sitten tajusin, että tiedostamattaan(?) hän siirtää lapsuudessa kokemansa minuun. Se on kamalaa!
Sitten kun mies ei ota vastuuta itsestään, eikä tekemisistään vaan syyttää kaikesta minua.... Olen varmaan vanhempi kuin sinä, joten ainut neuvoni on: lähde! Jos olisin itse aikoinaan tämän tajunnut, olisin lähtenyt!! Nyt olen sairastunut.
Hyviäkin hetkiä on, kuten sinäkin ap kirjoitit, siksi tämä onkin niin vaikeaa. Kuin miehessä olisi kaksi puolta, se repii minut rikki :(
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on juuri niin kamala, kuin miltä meidän ulkopuolisten silmissä vaikuttaa. Olivat syyt mitä tahansa, hän on äärimmäisen itsekäs, itsekeskeinen ja sinun tunteistasi piittaamaton. Minulle tulee mieleen äärimmäisessä murrosiän kriisissä oleva teini, joka purkaa omaa pahaa oloaan äitiinsä ja kokee, että äiti on syyllinen hänen jokaiseen ikävään mielenliikkeeseensä ja 100% vastuussa hänen olonsa parantamisesta. Äitiä voi kohdella aivan miten tahansa, heittää tylysti sivuun kun haluaa olla rauhassa ja vaatia mitä tahansa.
Jos et millään halua erota, niin ala konfrontoida hänet joka kerta kun hän sanoo jotain asiatonta tai lapsellista. "Mitä tarkoitat tuolla?", "tuo on loukkaavaa, ole hyvä äläkä enää koskaan sano noin", "Miksi sanot noin?" "Jos jätät asian minun hoidettavakseni, älä kritisoi sitä miten sen hoidan" jne. Kaikki asiallisesti ja rauhallisesti.
Todella osuva viesti! Olen tuo joka alempana kertoi omasta miehestään. Minä kokeilin tuota "mitä tuolla tarkoitat / tuo loukkaa" - tyyliä. Ei mitään vaikutusta! Joko mies ohitti olankohautuksella "en tarkoittanut mitään, sanoin vaan" tai sitten käänsi syykseni: "mitäs otat kaiken niin herkästi"! Siis aivan käsittämätön luonne!!
Kuin hyytelö, jota ei pysty leikkaamaan! En pysty edes kuvailemaan kaikkea, kuinka vaikea hän osaa olla. Tein niin tai näin niin aina menee väärinpäin!
Joskus mietin, etten tunne häntä ollenkaan!? Vieläkin vuosien jälkeen kykenee järkyttämään minua käytöksellään, vaikka olin luullut että olen jo kaiken nähnyt ja tunnen hänet. En siis voi luottaa. Ja silti hyvän hetken jälkeen luotan, kunnes taas hän tekee jotain älytöntä (kuten lähtee ilmoittamatta vaikka viikonlopuksi jonnekin tms.)? Huh.
Ja valitettavasti kyllä, välillä tunnen olevani kuin äiti, jota vastaan hän kapinoi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi nainen?
Hassua,tämä olisi ymmärrettävämpää naisen, kuin miehen puolelta. Näin ainakin kun itse asiaa mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahaha, yritin elää äärimmäisen seurallisen mutta supervastuuttoman miehen kanssa viime kevääseen asti. Meillä meni hyvin niin kauan kun hän ei saanut tarttumapintaa minusta (= ei saanut suututettua tai itketettyä). Silloin hän korkeintaan marmatti tunnekylmyydestäni. Mutta ensimmäisten oikeiden riitojen jälkeen miehestä tuli ihan ihmeellinen, hän selitti ettei hahmota ihmisten välisiä rajoja (tunnelukkona kietoutuneisuus) ja että hän uskoo minun lukevan hänen ajatuksiaan ja tietävän aina sanattomasti hänen edesottamuksiensa syyt! Ja kun en reagoinut miehen edesottamuksiin "oikein", niin mies koki sen loukkaamisena ja kosti minulle epäonnistuneet ajatustenlukutaitoni yrittämällä saada minut naurunalaiseksi. Eli ensin hän kiusasi ja sitten yllytti ja jos tein jotain typerää, niin hän laittoi juorun liikkeelle että minä olin se sekopää... Ja kaikki se kiusaaminen oli hänelle huomion kerjäämistä, sitä että hän koki ettei ajatustenluku toiminut, joten tarvittiin äärimmäisiä tunnekokemuksia meidän välillemme... Koska en tiedä miksi :D Aivan kamala suhde, en suosittele jatkamaan noiden minuutensa jatketta hakevien kanssa yhtään mitään.
En jaksaisi tuollaista pelleilyä ja temppuilua. Jos suhteessa ei saa olla oma itsensä ja siinä ei ole hyvä olla, niin otan jalat alleni hyvin nopeasti. Minulle kelpaa vain tasapainoinen ja harmoninen suhde, joka tuo elämään lisäarvoa, eikä suinkaan lisää ahdistusta, hämmennystä ja hankaluuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos on tuollaisen kanssa suhteessa ja on lapset, koti ym ym kunnossa, ei haluaisi erota.
Onko mitään neuvoja?
Mulla ja mun miehellä oli vaikeita vaikeuksia käyttäytyä konfliktitilanteissa järkevästi ekana vuonna, kun oltiin yhdessä. Molemmat oltiin lapsellisia, mutta mies tuli todella traumaattisesta lapsuustaustasta eikä ollut koskaan oppinut riitelemään ylipäätänsä. Itse taas oppinut sen riitelyn ihan perheen kesken, ja minulla oli jäänyt ongelmaksi se, että minut ulkopuolelle sulkeva kumppani sai ihan suunniltaan. Mies kuitenkin oli ihan todella vaikea ensimmäisen vuoden, kunnes sai apua ja nyt muutaman vuoden jälkeen emme edes riitele enää. Osaamme konfliktit selvittää yhteisymmärryksessä.
Sanoisin, että se keskeisin tekijä, miksi itse jäin koko suhteeseen oli se, että aina pahimman tunnemyrskyn laannuttua mies pyysi anteeksi käytöstään ja myönsi olleensa väärässä silloin kun oli. Itse pyysin myös aina anteeksi omaa käytöstäni. Puhuimme ihan älyttömän paljon siitä, miksi hän käyttäytyi niin kuin käyttäytyi, ja mies hankki apua itselleen omatoimisesti.
Se oli tärkeää, että osaa nähdä omat tekonsa ja sanansa sitten ainakin riidan jälkeen ja myöntää, jos on ollut väärässä ja TEKEE jotain sille (hakee apua, konkreettisesti, ei vain puhetta).
Eli ainakin itse pidän tuosta ohjenuorasta kiinni, että jos toinen ei osaa nähdä omaa käytöstään vääränä eikä siten myöskään tee asialle mitään, niin en jäisi suhteeseen. Nykyiseni kanssa asiat ovat hyvin, koska alusta asti osasimme kuitenkin myöntää olevamme itse väärässä emmekä syytelleet toista.
Lähtekää noista suhteista! 49 ja 50 kirjoittaja ei ole myöhäistä, otat hatkat ja haet itsellesi apua että saat vielä korjattua mitä korjattavissa on! Älkää alistuko tuollaisten riepoteltaviksi :(
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos on tuollaisen kanssa suhteessa ja on lapset, koti ym ym kunnossa, ei haluaisi erota.
Onko mitään neuvoja?
Eipä kai oikein muuta kuin keskustelkaa, parisuhdeterapia? Jos puoliso ei suostu ottamaan vastuuta omasta osuudestaan niin sinä joko lähdet tai jatkat tuon painon alle tukahtumista.
Ja huom, lapset näkevät tuon dynamiikan ja ottavat mallia omissa ihmissuhteissaan.
Minun mies myös pyytää anteeksi käytöstään ja puhuu muuten kauniisti, kehuu päivittäin, kertoo rakastavansa. Ei mitään narsistin yltiömäisiä kehuja vaan ihan tavallisia arjen kehuja (kiitos kun veit roskat, onpa hyvää ruokaa) jne. Siksi juuri olenkin hänen kanssaan ja olen myös ison osan ajasta onnellinen. Ja siksi osittain nuo ristiriitaisuudet on niin hämmentäviä kun ne tulee rakastavasti käyttäytyvän ihmisen suusta. Mies on itse pyytänyt ettäsilloin kun hän kiukuttelee, minun pitäisi rauhoittaa häntä eikä provosoitua. Tämä oli terapeutin kanssa keskusteltu juttu miten meidän konfliktit saataisiin estettyä. Eli kun mies alkaa purkautua että miksi et ikinä tee sitä ja tätä, mun täytyisi sanoa että nyt rauhoitut, sen sijaan että sanon että kylläpäs teen.
Ihan hyviä neuvoja mutta vaatii multa paljin pitkäpinnaisuutta. Vähän kuin äiti kiukuttelevalle lapselke. Mun miehen lapsuus on ollut hyvin turvaton ja aikuisuudessakin kokenut pahoja asioita. Ilmeisen traumatisoitunut on.
Ap
Niin eivätkä myöskään kommunikoi tai osaa kommunikoida mitään asioita, koska sisäisesti kokevat, että sinun pitäisi itse havaita omat vikasi ja turhautuvat siksi siitä, kun et automaattisesti toimi hänen ovimattonaan ja yksinkertaisesti ole juuri sellainen kuin hän milloinkin haluaa.